Hei taas!
Nyt on poju saatu taas nukkumaan, joten toivon mukaan ehdin kirjoittelemaan vähän pidempään kuin päivällä.
Ihanaa
Kati että kaikki on hyvin! Eikö ole mahtava tunne nähdä pienokainen ultrassa ja saada vahvistus sille, että kaikki on ok? Nyt älä enää stressaa, vaan nauti oireettomuudesta niin kauan kuin voit.
Ja tässä tarkempia kuulumisiani:
Pojun mitat olivat 3205 g ja 49 cm. Jonkin verran keltaisuutta oli, mutta se kuuluu asiaan ennen laskettua aikaa syntyneillä ja nyt se on melkein kokonaan hävinnyt. Sairaalassakaan ei tarvinnut antaa valohoitoa.
Leikkaus siis meni hyvin, mieskin pysyi tajuissaan
ja meni heti kuvaamaan poikaa kätilön tarkistaessa tulokasta. Luulin tosiaankin, että leikkaus ei kestäisi kauaa (kätilökin sanoi etukäteen niin), mutta kyllä siinä ensi viillosta parkaisuun meni reilu puoli tuntia. Kätilö totesikin miehelle jälkikäteen, että lääkäri ottikin tänään hyvin rauhallisen tahdin. Mutta kyllä se odotus oli sen arvoista, kun kuulin ensi parkaisun :heart: :'( =) Taisin siinä itkeä ja nauraa yhtä aikaa ja kuvittelin jo kuinka sisukalut hytkyy avoimessa leikkaushaavassa
. Sain sitten pojun rinnan päälle vähäksi aikaa ennen kuin kätilö ja mies lähtivät häntä mittailemaan ja kapaloimaan. Haavan tai siis kahden haavan - kohtu ja vatsanahka - sulkeminen kestikin sitten vielä kauemmin ja tuntui tosi epämiellyttävältä. Välillä tuntui jo että ompelevat kurkussa asti, mutta onneksi anestesiahoitaja oli koko ajan tilanteen tasalla ja kyseli vointia ja antoi sen mukaan kipu- ja pahoinvointilääkettä. Koko leikkurihenkilökunta oli tosi mukavaa ja ystävällistä, joten siitä jäi kaiken kaikkiaan ihan hyvä kokemus.
Leikkauksen jälkeen minut kärrättiin heräämöön ja poika tuotiin myös sinne käymään. Parin tunnin sijaan taisin olla heräämössä n. 4 tuntia. Puudutus lähti melko nopeasti pois, mutta sitten riittikin kipuja. Tosin minuun pumpattiin kipulääkkeitä sen verran tiheään, että en varsinaisia kipuja joutunut kärsimään, mutta sen sijaan nukuin koko ajan. Jaksoin olla hereillä ehkä n. 10 minuuttia kerrallaan ja sitten taas torkuin. Jotenkin pinnallista unta se oli, koska kuulin koko ajan heräämön äänet, enkä virkistynyt ollenkaan.
Lopulta minut kuitenkin vietiin osastolle miehen ja pojan luo. Oli huikea tunne nähdä poika oikein kunnolla ja tietenkin myös mies. Hän oli ensin istunut poika sylissään 1,5 tuntia eikä ollut uskaltanut kättään liikauttaa, joten käsi oli ihan jumissa. Osastolla poju laitettiin omaan koppaan ja mies kärräsi häntä jo sen verran tiheään hoitajien tarkistettavaksi milloin sinisyyden ja milloin minkäkin vuoksi, että olivat lopulta kehottaneet tuoretta isää menemään kahville
Tuo tiistai meni itseltäni pääasiassa torkkuessa ja poika olikin hoitajien hoivissa ensimmäisen yönsä. Muutaman tunnin välein häntä tuotiin kokeilemaan imemistä, mutta muuten sain nukkua rauhassa ja kerätä voimia takaisin. Keskiviikosta lähtien poika oli sitten vierihoidossa ja opeteltiin hoitamisen rutiineja. Oma toipumiseni lähti myös hyvin käyntiin, osittain varmaan kipulääkkeiden ansiosta.
Kotiin päästiin jo lauantaina ja alku oli hieman hakusessa, kun noita sairaalan rutiineja piti soveltaa kotiin. Tarvikkeet on siirtyneet paikasta A paikkaan B sen mukaan missä niitä eniten tarvitsee. Äkkiä kuitenkin kaikki on loksahtanut kohdalleen ja pojallakin on jo selvästi oma tunnistettava rytminsä. Niin, se rytmi muuten on yön kohdalla juuri sama, joka itselläni oli loppuaikoina. Eli nukkumaan puolilta öin, herätään 3-4 tunnin päästä, valvotaan hetki (syöttö+vaipan vaihto, vähän hyssyttelyä) ja sen jälkeen nukutaan taas 3-4 tuntia. Ihmeellistä, kuinka kroppa osaa valmistautua etukäteen!
Suuri yllätys oli muuten se, kuinka isoja kaikki vaatteet ovat! Vaikka ostin äitiyspakkauksen lisäksi pieni vaatteita, niin nekin ovat pääsääntöisesti reilun kokoisia. Jahka tästä vähän voimistun, niin täytynee käydä ostamassa parit pikkuruiset potkarit vielä.
Tässä muuten pari vinkkiä omasta kokemuksesta:
- ostakaa rintakumit etukäteen, todennäköisesti tulette niitä tarvitsemaan ja ne pelastavat imetyshetken
- kylpyöljyt, pesuaineet ja talkit ovat turhia, sillä nykyään suositellaan pesemistä pelkällä vedellä ja jos ihossa ei ole mitään erityistä, sitä ei tarvitse rasvata eikä talkita (jos niitä sitten tarvitsee, ehtii ne hankkia myöhemminkin vaikka lähikaupasta)
- nostakaa jalat ylös aina kun mahdollista, turvotus on mahtava!
- NUKKUKAA ainakin yhdet päiväunet silloin kun lapsikin nukkuu tai menkää ajoissa nukkumaan illalla, muuten se kostautuu seuraavana päivänä
Huh, tässä taas romaanin poikasta. Onkohan teksti ollenkaan järkevää? Olisi niin paljon kaikkea kerrottavaa, mutta ajatus pomppii hetkestä toiseen.
Ai niin neuvolakäynti. Pojalla oli kaikki hyvin. Paino on noussut sairaalasta lähdön jälkeen ja poju on myös yhtä jäntevä ja virkeä kuin lähtötarkastuksessa. Ilmavaivoihin hoitsu suositteli käyttämään Cuplatonia (joka oli jo valmiiksi ostettu), vaikka sen ohjeissa ei mainittu vastasyntyneen annostusta. Minulta poistettiin tikit ja sain hieman tarkennusta kipulääkkeiden käyttöön. Sain sairaalasta mukaan reseptin kahdesta lääkkeestä, mutta tarkempi käyttöohje jäi vähän epäselväksi. Olen tunnetusti lääkevastainen ja yritin jo pärjätä miedolla kipulääkkeellä, mutta huomasin eilen, että ei onnistu vielä. Haava on kyllä parantunut hyvin, mutta vatsa on edelleen erittäin arka ja kipeytyy herkästi liikkeistä.
Tässäpä tällä kertaa päässä liikkuneet ajatukset. Luulen, että äo ei edelleenkään ole lähelläkään normaalitasoa, sen verran usein joutuu vieläkin kysymään "ai mitä" kun mies jotakin sanoo
Varmaankin roikun täällä vielä mukana ja yritän välillä ehtiä kirjoittelemaan vauva-arjen kuulumisia teille. Nyt jännään
Miinamarian tilannetta kun kerran merkkejä h-hetkestä on jo ilmassa! Sitten saadaankin vähän aikaa odotella seuraavia,
Bella ja Anjamarita taitavat olla jonossa lähimpänä.
Hyvät voinnit kaikille, tämä lähtee nyt myös nukkumaan, jotta voin taas kohta herätä!
Siranna ja poju 8 pv
