Hei vaan kaikille!
kati, älähän turhaan murehdi sitä oireettomuutta. Usko tai älä kyllä ne oireet sinutkin löytävät jossain vaiheessa. Minullakaan ei ollut tuossa vaiheessa oikeastaan mitään oireita, ei edes väsymystä. Muistan, että aivan alussa oireenani oli ainoastaan ajoittainen toispuoleinen alavatsan vihlonta ja huimaus. Pelkäsinkin aivan hurjasti, että kyseessä on kohdunulkopuolinen raskaus, mutta huojennus oli sitten suuri kun rv 7 masusta löytyi syke ihan oikeasta paikkaa. Varsinainen pahoinvointi ja väsymys minulla alkoi vasta rv 7. Miten muuten IVF:n tai PAS:in jälkeen lasketaan raskausviikot? Ajatellaanko se niin, että alkioiden siirtopäivä olisi ikäänkuin ovulaatiopäivä?
JennyAdelina, minullakin oli alkuraskauden aikana vaikka mitä juhlia ja kaikenlaisia keinoja sitä tuli käytettyä ettei raskaudesta jäänyt kiinni. Minulla oli keskenmenon kokeneena sellainen tunne, että en halunut heti asiaa kaikille ilmoittaa. Itseasiassa vieläkään kaikki kaverini eivät tiedä että olen raskaana. Nyt tosin täytyy asia pikkuhiljaa paljastaa lopuillekin, ennen kuin maha ihan oikeasti näkyy joka puolelle. Parissa bileissä hain aina automaattisesti itse lasiini mehua tai vettä ja oikeasti kukaan ei koskaan tullut edes kysyneeksi mitä juon, eikä mitään pitänyt kenellekään selitellä kun koko ajan oli lasi kädessä. Illallisilla joilla mies oli mukana, vaihdoin hänen kanssaan aina viinilaseja kun hän oli juonut omansa melkein tyhjäksi. Ja jos miestä ei ole mukana eikä halua koko juhlakansalle ilmoittaa raskauttaan voi uskoutua yhdelle ystävälle ja juottaa hänelle omat siiderinsä.
Jonkun mielestä tällainen on varmaan ihmeellistä vehkeilyä, mutta olen huomannut, että monissa piireissä juomattomuuttaan pitää selitellä ympäriinsä.
Miinamaria, sanos muuta, että miten niitä viikkoja on yhtäkkiä tupsahtanut. Kahdenkymmenen raskausviikon ylittäminen tuntui valtavalta saavutukselta. Laita tänne sivuille masukuva sillä uudella kamerallasi. Masuja on kiva katsella. =)
Omasta navasta sen verran, että meillä oli rakenneultra reilu viikko sitten. Kaikki näytti oikein hyvältä. Vauveli oli oikean kokoinen, noin pari päivää kasvukäyräänsä edellä. Lapsivettä oli oikein sopivasti ja kohtu oikean kokoinen. Lähinnä näitä kokoasioita jännäsin, sillä olen kuullut kiitettävän paljon mahani pienuudesta. Muuten vauveli ei ollut oikein ultraustuulella ja kääntyili aina väärään asentoon, mitä ultraajatäti halusi. Kasvoja vauva ei suostunut näyttämään ollenkaan, mutta onneksi kaikki sisäelimet ja aivot saatiin hyvin ultrattua.
Kuten tuossa aiemmassa viestissä jo mainitsin, olen alkanut jo tuntemaan pikkusisen liikkeet. Jostain kumman syystä vauva on aina koko päivän hiljaa masussa, mutta heti klo 11 jälkeen illalla alkaa armoton mesominen. Joinakin iltoina en osaa nukahtaa kun tuntuu, että joka kerran kun saan unen päästä kiinni, niin vauva tekee mahan sisällä kärrynpyöriä. Toivottavasti tämä ei enteile sitä, että vauva sitten synnyttyään riehuu kaikki yöt.
Pikkuisella taisi olla viikko sitten taas joku kasvupyrähdys, kun lonkkia vihloi taas niin vitävästi. Onneksi noita liitoskipuja ei ole ihan koko ajan, sillä ne tuntuvat aika ikäviltä.
Olen aloittanut käymään myös mammajoogassa, joka on aivan ihanaa. Suosittelen kaikille joogan ystäville. Meillä on tosi ihana ohjaaja ja ryhmäkin on mukava. On jännä huomata, kuinka paljon helpommin ihmisiin saa kontaktia mammajoogatunnilla kuin tavallisella jumppatunnilla. Jännä oli myös huomata, että kaikki ainakin toistaiseksi tunneilla olleet ovat noin kolmekymppisiä ensisynnyttäjiä. Onkohan se sitten niin, että joogatunnit eivät ole ihan nuorien odottajien juttu ja jo useampi lapsisilla ei ole aikaa käydä tunneilla.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Iidaliina 21+2
