vielä tuosta öklöolosta; mulla itseasiassa tullut parin viime viikon aikana joitain kertoja, tosin nekin päiväsaikaan, sellainen julmettu huono olo, jolloin tulee oikein hiki ja tärinä, heikotus ja oksettava olo. Syömään olen noissakin tapauksissa mennyt ja olokin on parantunut, jotain häikkää kai sokereissa sitten?
Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol. 3
- Viestiketjun aloittaja pötkylä
- Ensimmäinen viesti
minimi mulla ei pahemmin edellisissä raskauksissa ole ätllaista alkua ollut. Aivan samalta kuulostaa mun öklötys oireet. Hiottaa ja huippaa ja kädet täräjää. Syöminen auttaa, vaikka ei tekis mieli mitään suuhun laittaa. Nytkään ei oikein maate pysty meneen, kun vaakatasossa tunuu, et kaikki lentää pihalle, mitä päivän aikaan suuhun laittanu. Kunhan vaan ei niissä sokereissa olis mitään...?
rv 5+0
rv 5+0
Kyllä vaan meidän pinoon mahtuu aina uusia mukaan! Ja onnea plussasta :flower:
minimi: Mä olen siirtynyt käyttämään jo ajat sitten hajutonta pesu -ja huuhteluainetta. Jostain syystä esim Omon ja Bioluvilin hajuttomat ei käy (lisää kutinaa ), vaan käytetään joko erisania tai lv:tä. Tekstiilien kuiduille tekee hyvää jos vähän lorauttaa huuhteluainetta sekaan (paitsi esim lycra alusvaatteet saattavat venähtää liiasta huuhteluaineen käytöstä). Itse käytän pesuaineita vähemmän kuin mitä ohjeessa sanotaan. Aikuisillahan vaatteet ovat harvoin ihan kunnolla likaisia, lähinnä tunkkaisia, joten olen ajatellut että vähempikin riittää. Ja normaalioloissahan tämä on meillä riittänytkin, mutta nyt raskausaikana tuntuu ettei mikään ole tarpeeksi hajutonta ja myrkytöntä. Mutta ehkä tätä jaksaa vielä pari kuukautta.
Mä ainakin käytin vauvan vaatteiden pesun yhteydessä pikkasen huuhteluainetta, tulee niin pehmosta pyykkiä ja on helpompi silittääkkin?
Mutta itse siis suosittelen vähentämään pesuaineen annostusta, mikäli pyykki ei ole todella likaista!
Voisikohan ne tummat alueet kaulalla ja rinnuksilla olla "maksaläiskiä"? Käsittääkseni ihan tavallisia raskausaikana ja häviävät sitten synnytyksen jälkeen.
Imetysliiveistä mullahan on rinnat pienentyneet yhdellä kuppikoolla raskausaikana ja olen ostanut imetysliivit jotka ovat samaa kokoa kuin ennen raskautta. Ostin mielestäni sellaiset liivit, jotka tuntuvat tukevilta mutta antavat myös vähän periksi jos tuo rintavarustus synnytyksen jälkeen pullahtaa ihan mahdottomaan kokoon. http://www.bebes.fi/tietoa_aitiydesta/imetys/imetysliivit.html linkin alta löytyy mielestäni hyvä ohje liivien ostoon, joten kannattaa käydä tutustumassa! Toivottavasti tuosta olisi jotain apua.
miinamaria oletko kokeillut tuohon huonoon oloon sitä että söisit pitkin päivää 2-3 tunnin välein? Aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen, välipala ja iltapala. Tämä ainakin on suositus raskausdiabeteksen ruokavalioksi ja sillä sokerien pitäisi pysyä suhteellisen hyvin tasapainossa, tai näin ainakin minua ohjeistettiin. Kannattaa ainakin kokeilla ja neuvolaan vaan puhelua jos vähänkin ihmetyttää!
Ja sitten siihen omaan napaan: Tänään käytiin neuvolassa ja kaikki hyvin. Paino on edelleenkin pysynyt samassa, ei nousua eikä laskua: jee!! Paastoverensokeri mulla oli liian korkea ja ilmeisesti nyt tulee ruokavaliohoidosta huolimatta lähete äitiyspolille tarkempiin selvityksiin! Voihan kakka! Onneksi raskaus on jo näin pitkällä niin ei ainakaan pitkään joudu enää noiden sokerien kanssa kärvistelemään. Kurja vaan, että tämä raskausaika ei ollutkaan se "elämäni paras aika", niinkuin usein kuulee naisten kertovan. Mahtaakohan aika kullata muistot?
No niin, nyt mennään aamupalalle vihdoin.
pötkylä ja pikkuElvis 32+5
minimi: Mä olen siirtynyt käyttämään jo ajat sitten hajutonta pesu -ja huuhteluainetta. Jostain syystä esim Omon ja Bioluvilin hajuttomat ei käy (lisää kutinaa ), vaan käytetään joko erisania tai lv:tä. Tekstiilien kuiduille tekee hyvää jos vähän lorauttaa huuhteluainetta sekaan (paitsi esim lycra alusvaatteet saattavat venähtää liiasta huuhteluaineen käytöstä). Itse käytän pesuaineita vähemmän kuin mitä ohjeessa sanotaan. Aikuisillahan vaatteet ovat harvoin ihan kunnolla likaisia, lähinnä tunkkaisia, joten olen ajatellut että vähempikin riittää. Ja normaalioloissahan tämä on meillä riittänytkin, mutta nyt raskausaikana tuntuu ettei mikään ole tarpeeksi hajutonta ja myrkytöntä. Mutta ehkä tätä jaksaa vielä pari kuukautta.
Mä ainakin käytin vauvan vaatteiden pesun yhteydessä pikkasen huuhteluainetta, tulee niin pehmosta pyykkiä ja on helpompi silittääkkin?
Mutta itse siis suosittelen vähentämään pesuaineen annostusta, mikäli pyykki ei ole todella likaista!
Voisikohan ne tummat alueet kaulalla ja rinnuksilla olla "maksaläiskiä"? Käsittääkseni ihan tavallisia raskausaikana ja häviävät sitten synnytyksen jälkeen.
Imetysliiveistä mullahan on rinnat pienentyneet yhdellä kuppikoolla raskausaikana ja olen ostanut imetysliivit jotka ovat samaa kokoa kuin ennen raskautta. Ostin mielestäni sellaiset liivit, jotka tuntuvat tukevilta mutta antavat myös vähän periksi jos tuo rintavarustus synnytyksen jälkeen pullahtaa ihan mahdottomaan kokoon. http://www.bebes.fi/tietoa_aitiydesta/imetys/imetysliivit.html linkin alta löytyy mielestäni hyvä ohje liivien ostoon, joten kannattaa käydä tutustumassa! Toivottavasti tuosta olisi jotain apua.
miinamaria oletko kokeillut tuohon huonoon oloon sitä että söisit pitkin päivää 2-3 tunnin välein? Aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen, välipala ja iltapala. Tämä ainakin on suositus raskausdiabeteksen ruokavalioksi ja sillä sokerien pitäisi pysyä suhteellisen hyvin tasapainossa, tai näin ainakin minua ohjeistettiin. Kannattaa ainakin kokeilla ja neuvolaan vaan puhelua jos vähänkin ihmetyttää!
Ja sitten siihen omaan napaan: Tänään käytiin neuvolassa ja kaikki hyvin. Paino on edelleenkin pysynyt samassa, ei nousua eikä laskua: jee!! Paastoverensokeri mulla oli liian korkea ja ilmeisesti nyt tulee ruokavaliohoidosta huolimatta lähete äitiyspolille tarkempiin selvityksiin! Voihan kakka! Onneksi raskaus on jo näin pitkällä niin ei ainakaan pitkään joudu enää noiden sokerien kanssa kärvistelemään. Kurja vaan, että tämä raskausaika ei ollutkaan se "elämäni paras aika", niinkuin usein kuulee naisten kertovan. Mahtaakohan aika kullata muistot?
No niin, nyt mennään aamupalalle vihdoin.
pötkylä ja pikkuElvis 32+5
Lumista tiistaipäivää kaikille :flower:
Kiva että uusia on tullut mukaan
Meillä on siirrytty kans noihin hajusteettomiin pesuaineisiin. mulla toi atooppinen iho on ollu todella pahana tän raskauden aikana, kaikki lapsuusajan ihottumat on tullu takasin :kieh:
Pahasta olosta on ollu puhe ja sitäki on täällä ollu, vaikka alkuraskaudessa mulla ollu mitään oloja. Nyt mä oon mieltäny sen jotenki siihen että en osaa säännöstellä noita syömisiä. Välillä tulee vedettyä ihan ähkyksi ja sitte taas ei tajua syödä ajoissa. Ähky olo tulee muuten tosi helposti nyt :/
Sitten yks valituksen aihe lisää.. Nää mun kädet... Joku noista ranne- ja käsikivuista kärsi muistaakseni myös, onko niihin mitään apuja? Mulla on nyt varmaan viikon verran sattunu ihan sairaasti. Yöllä herään kipuihin ja pakko suoristella ja koukistella sormia kun ne on ihan tönköt. Ranne ei meinaa kestää työskentelyä tällä kannettavalla, jotenki sitä kai jännittää. Sormukset ei oo menny aikoihin sormiin. Ärsyttävää :kieh:
Jottei tää ihan valittamiseks mene niin kerrotaan että ultrassa on käyty ja alatiesynnytys on mahdollinen. Vauva oli jo yli 1,2 kg ja raivotarjonnassa. Toivotaan että pysyykin niin. Muutenkin vauva on nätisti käyrillä ja kaikki on hienosti. Sitten yksi ihmetyksen aihe siitä käynnistä. Lääkäri selitti meille kaikkea ja yhtäkkiä osoitti vauvan private partseja ja kertoi mitä näkee siellä että mikä on hänen arvionsa sukupuolesta Ja niin selkeästi se selitti ne niin ei jää paljon vaihtoehtoja enää... Tosin sanoi siihen vielä sitten että ei hän voi olla 100 % varma. Varmaan sen takia kun oltiin miehen kanssa niin yllättyneitä että se selvisi sitten Mutta mehän oltiinkin koko ajan sanottu että mikäli joku sen sukupuolen meille kertoo niin kyllä me kuunnellaan mutta ei aleta kysymään sitä, joten ei sillä niin väliä ole että se on tiedossa B)
Nyt taas jatkettava hommia
Anno 28+2
Kiva että uusia on tullut mukaan
Meillä on siirrytty kans noihin hajusteettomiin pesuaineisiin. mulla toi atooppinen iho on ollu todella pahana tän raskauden aikana, kaikki lapsuusajan ihottumat on tullu takasin :kieh:
Pahasta olosta on ollu puhe ja sitäki on täällä ollu, vaikka alkuraskaudessa mulla ollu mitään oloja. Nyt mä oon mieltäny sen jotenki siihen että en osaa säännöstellä noita syömisiä. Välillä tulee vedettyä ihan ähkyksi ja sitte taas ei tajua syödä ajoissa. Ähky olo tulee muuten tosi helposti nyt :/
Sitten yks valituksen aihe lisää.. Nää mun kädet... Joku noista ranne- ja käsikivuista kärsi muistaakseni myös, onko niihin mitään apuja? Mulla on nyt varmaan viikon verran sattunu ihan sairaasti. Yöllä herään kipuihin ja pakko suoristella ja koukistella sormia kun ne on ihan tönköt. Ranne ei meinaa kestää työskentelyä tällä kannettavalla, jotenki sitä kai jännittää. Sormukset ei oo menny aikoihin sormiin. Ärsyttävää :kieh:
Jottei tää ihan valittamiseks mene niin kerrotaan että ultrassa on käyty ja alatiesynnytys on mahdollinen. Vauva oli jo yli 1,2 kg ja raivotarjonnassa. Toivotaan että pysyykin niin. Muutenkin vauva on nätisti käyrillä ja kaikki on hienosti. Sitten yksi ihmetyksen aihe siitä käynnistä. Lääkäri selitti meille kaikkea ja yhtäkkiä osoitti vauvan private partseja ja kertoi mitä näkee siellä että mikä on hänen arvionsa sukupuolesta
Ja niin selkeästi se selitti ne niin ei jää paljon vaihtoehtoja enää... Tosin sanoi siihen vielä sitten että ei hän voi olla 100 % varma. Varmaan sen takia kun oltiin miehen kanssa niin yllättyneitä että se selvisi sitten Mutta mehän oltiinkin koko ajan sanottu että mikäli joku sen sukupuolen meille kertoo niin kyllä me kuunnellaan mutta ei aleta kysymään sitä, joten ei sillä niin väliä ole että se on tiedossa B) Nyt taas jatkettava hommia
Anno 28+2
Anno onks sun kädet vain turvoksissa vai onko ne ihan puutuneet? Jos on turvotusta kovasti, niin juo vettä ja juo vielä vähän vettä. Eli runsas juominenkin auttaa siihen turvotukseen. Jos taas on ihan puutuneet ja tunnottomat kädet niin kuin mulla, niin siihen sitten auttaa synnytys. Mulla on ns. rannekanava oireyhtymä ja sain toki sellaiset rannetuet sairaalasta joiden pitäisi auttaa, mutta ihan suoraan sanottuna en ole huomannut mitään suurta eroa. Ja sitten tietysti marssit lääkäriin niiden käsiesi kanssa, jos et pääse neuvolalääkäriin niin sitten yksityiselle, kyllähän ne lekurit voi jotain sellaista keksiä mikä ei tule kaikkitietävän pötkylän mieleen :saint:
Voi ihanaa, että teidän pikkuinen on paljastanut sukupuolensa. Meillä ei ole mitään hajua kumpaa sukupuolta vauva on, mutta pääasia varmaankin on että vauva syntyy ja on terve. Ja jos ei ole terve, niin sitten eletään sen mukaan. Niin pitkään tätä pötsimönkijää on toivottu, että hän on meille tervetullut juuri sellaisena kun on!
Jahas lumisade kutsuu lenkkeilemään koiran kanssa.
Voi ihanaa, että teidän pikkuinen on paljastanut sukupuolensa. Meillä ei ole mitään hajua kumpaa sukupuolta vauva on, mutta pääasia varmaankin on että vauva syntyy ja on terve. Ja jos ei ole terve, niin sitten eletään sen mukaan. Niin pitkään tätä pötsimönkijää on toivottu, että hän on meille tervetullut juuri sellaisena kun on!
Jahas lumisade kutsuu lenkkeilemään koiran kanssa.
Kyl tää turvotusta varmaan vaan on. Sormet on kamalat nakkimakkarat. Mut ei mua koskaan oon näin sattunu vaikka ois turvotusta ollu aikasemmin :/ Vettä oon juonu hurjasti. Se on kovin helppoa töissä mutta viikonloppusin se tuntuu van jäävän
Eihän sillä sukupuolella ole väliä Moni on sanonuki että ihana saada synnärillä vasta tietää kumpi on tulossa. Ja kyl pitää sanoa että jotenki on semmonen hölmö olo nyt kun tuon tietää (voihan se tietty olla virhearviointi lekurilta jolloin se on tosi suuri yllätys synnärillä )
Eihän sillä sukupuolella ole väliä
Moni on sanonuki että ihana saada synnärillä vasta tietää kumpi on tulossa. Ja kyl pitää sanoa että jotenki on semmonen hölmö olo nyt kun tuon tietää (voihan se tietty olla virhearviointi lekurilta jolloin se on tosi suuri yllätys synnärillä )Onnea Dana!! :flower: :flower:
Onnea Lauralein!! :flower: :flower:
Onnea Nefer!! :flower: :flower:
Ja tervetuloa pinoon, Vemu76, DAWN ja fleur!! Fridalle ei-enää-säikytys -toivotukset!
-- olikohan joku muukin uusi? Tervetuloa kaikille!!
Täällä edelleen paiskitaan töitä ja loppukiritään opintoja, samalla kun masuasukki elämöi entistä hurjemmin koko ajan :heart: Välillä jo kyllästyttää jatkuva möyrintä ja toisaalta pelottaa - tuleeko tästä oikea Vaahteramäen Eemeli synnyttyään?? Toisaalta hyvä että liikkuu, eipähän ole epäselvää, onko siellä ketään.
Töissä jo kovasti sijaisasioita mietitään, vaikka tuntuu tuo äippäloma itsestä vielä kaukaiselta asialta. "Pääkonttorilla" ei pomoa lukuunottamatta kukaan ole vielä huomannut raskauttani, vaikka rantapallo edessäni on jo aivan valtava. Uskomatonta, naisvaltaisessa yhteisössä! Täällä omassa työpisteessäni kerroin kaikille jo pari kuukautta sitten.
Hankintojakin on jo vähän tehty, edullinen vaunupaketti tervekauppa.comista tilattiin ja ammattiompelija suvusta oli tehnyt aivan syötävän suloisen bodyn. Eka ja ainoa vaate vauvalle, tähän mennessä!
Pahoinvointi ikäväkseni yllätti taas, seesteisemmän kauden jälkeen. Tällä viikolla olen oksentanut kahdesti, hyvä etten sentään useammin. Kuvotusta on pääasiassa öisin, outoa..
Mitähän muuta täällä olikaan keskusteltu? Näin ne asiat karkaavat mielestä.. jospa viikonloppuna ehtisin perehtyä asiaan lisää!
Hyvää vointia kaikille,
~Tii ja Nyy 25+6
Onnea Lauralein!! :flower: :flower:
Onnea Nefer!! :flower: :flower:
Ja tervetuloa pinoon, Vemu76, DAWN ja fleur!! Fridalle ei-enää-säikytys -toivotukset!
-- olikohan joku muukin uusi? Tervetuloa kaikille!!
Täällä edelleen paiskitaan töitä ja loppukiritään opintoja, samalla kun masuasukki elämöi entistä hurjemmin koko ajan :heart: Välillä jo kyllästyttää jatkuva möyrintä ja toisaalta pelottaa - tuleeko tästä oikea Vaahteramäen Eemeli synnyttyään?? Toisaalta hyvä että liikkuu, eipähän ole epäselvää, onko siellä ketään.
Töissä jo kovasti sijaisasioita mietitään, vaikka tuntuu tuo äippäloma itsestä vielä kaukaiselta asialta. "Pääkonttorilla" ei pomoa lukuunottamatta kukaan ole vielä huomannut raskauttani, vaikka rantapallo edessäni on jo aivan valtava. Uskomatonta, naisvaltaisessa yhteisössä! Täällä omassa työpisteessäni kerroin kaikille jo pari kuukautta sitten.
Hankintojakin on jo vähän tehty, edullinen vaunupaketti tervekauppa.comista tilattiin ja ammattiompelija suvusta oli tehnyt aivan syötävän suloisen bodyn. Eka ja ainoa vaate vauvalle, tähän mennessä!
Pahoinvointi ikäväkseni yllätti taas, seesteisemmän kauden jälkeen. Tällä viikolla olen oksentanut kahdesti, hyvä etten sentään useammin. Kuvotusta on pääasiassa öisin, outoa..
Mitähän muuta täällä olikaan keskusteltu? Näin ne asiat karkaavat mielestä.. jospa viikonloppuna ehtisin perehtyä asiaan lisää!
Hyvää vointia kaikille,
~Tii ja Nyy 25+6
Voi hurjaa, Tiila missä välissä sunkin raskaus on ehtinyt jo noin pitkälle! Vastahan me vartti sitten kuumeiltiin tuolla toisessa pinossa ja nyt ollaan sitten jo puolivälin ylittäneitä
Nyt jännittää ihan sikana se sokerijutska, josko sitten joutuu ihan sairaalaan sisälle. Kuulemma ne tekee jonkun vuorokausimittauksen ja sen perusteella päätetään joutuuko insuliinikuurille vai ei. Miten ihmeessä mun pojat (ukko, koira ja kissa )pärjää ilman että mä olen täällä nalkuttamassa niille?
Mutta toisaalta elättelen kyllä toiveita siitäkin, että seurailevat vaan vauvan kasvua tms kun ollaan jo melkein loppumetreillä.
Tänään tuli herättyä onnellisesti jo kolmen jälkeen ja koirankin kanssa vaellettiin tuolla pimeässä aamuyössä pari tuntia. Olen kyllä niin onnellinen siitä, että tästä valtavasta mahasta huolimatta jaksan ja voin ulkoilla. Tosin ei kerrota kenellekkään, että iltaisin supistelee oikein kunnolla - etenkin jos on päivällä lenkkeillyt koiran kanssa urakalla ja muutenkin häärännyt hulluna.
Mulla on välillä pahoinvointia, mutta olen huomannut että se johtuu tasan tarkkaan siitä, että ruokailujen väli on liian pitkä. Miten sitä muka oppii syömään sillai tasaisesti parin tunnin välein, ei vanha koira opi uusia temppuja, eihän?
Nyt on kyllä sellainen olo, että tirsat tekisivät terää, joten taidan kömpiä tonne sänkyyn vällyjen väliin!
Olkaa kiltisti, joulupukki on pian tulossa
t. pötkylä ja pikkuElvis 33
Nyt jännittää ihan sikana se sokerijutska, josko sitten joutuu ihan sairaalaan sisälle. Kuulemma ne tekee jonkun vuorokausimittauksen ja sen perusteella päätetään joutuuko insuliinikuurille vai ei. Miten ihmeessä mun pojat (ukko, koira ja kissa )pärjää ilman että mä olen täällä nalkuttamassa niille?
Mutta toisaalta elättelen kyllä toiveita siitäkin, että seurailevat vaan vauvan kasvua tms kun ollaan jo melkein loppumetreillä.
Tänään tuli herättyä onnellisesti jo kolmen jälkeen ja koirankin kanssa vaellettiin tuolla pimeässä aamuyössä pari tuntia. Olen kyllä niin onnellinen siitä, että tästä valtavasta mahasta huolimatta jaksan ja voin ulkoilla. Tosin ei kerrota kenellekkään, että iltaisin supistelee oikein kunnolla - etenkin jos on päivällä lenkkeillyt koiran kanssa urakalla ja muutenkin häärännyt hulluna.
Mulla on välillä pahoinvointia, mutta olen huomannut että se johtuu tasan tarkkaan siitä, että ruokailujen väli on liian pitkä. Miten sitä muka oppii syömään sillai tasaisesti parin tunnin välein, ei vanha koira opi uusia temppuja, eihän?
Nyt on kyllä sellainen olo, että tirsat tekisivät terää, joten taidan kömpiä tonne sänkyyn vällyjen väliin!
Olkaa kiltisti, joulupukki on pian tulossa
t. pötkylä ja pikkuElvis 33
Ginnifer
Suuret onnentoivotukset koko perheelle! :flower: :flower:
Mäkin käyn täällä päivittäin tsekkaamassa tän pinon kuulumiset vaikka oma principessa on jo viisiviikkoinen (uskomatonta!). Ihan täällä itsekin liikuttuu aina kun te mukavat nettiystävät saatte omia kääröjänne maailmaan. Näin kun oma vauva on tässä vierellä niin sitä vasta oikeesti ymmärtää miten ihmeellistä se on. Siis ei ole mitään ihanampaa. :heart: :heart: :heart:
Hviä vointeja kaikille toivottaa näin aamusta hieman pehmeäpäinen
Ginnifer
ja ihana Ellen 5 vkoa 2 päivää
Mäkin käyn täällä päivittäin tsekkaamassa tän pinon kuulumiset vaikka oma principessa on jo viisiviikkoinen (uskomatonta!). Ihan täällä itsekin liikuttuu aina kun te mukavat nettiystävät saatte omia kääröjänne maailmaan. Näin kun oma vauva on tässä vierellä niin sitä vasta oikeesti ymmärtää miten ihmeellistä se on. Siis ei ole mitään ihanampaa. :heart: :heart: :heart:
Hviä vointeja kaikille toivottaa näin aamusta hieman pehmeäpäinen
Ginnifer
ja ihana Ellen 5 vkoa 2 päivää
Ja Fridalle myötätuntohali. Onneksi pelkonne osoittautui turhaksi. Meillähän raskauden alkupuolella oli pariin kertaan veristä vuotoa ja toisella kerralla oikein runsaastikin, joten tiedän tuon tunteen, kun on jo ihan varma, että on mennyt kesken. Onneksi meilläkin molemmat kerrat osoittautuivat turhiksi hälytyksiksi ja nyt on tyttö jo sylissä.
Mukava muuten nähdä miten paljon tähän ketjuun on tullut uusia odottajia. Itse varmasti käyn täälläkin ahkerasti, vaikka tuonne vauvan jo saaneiden pinoon jossain kohtaa siirrynkin. Niinhän sitä on vielä tullut käytyä tuolla vauvakuume -puolellakin tasaisin väliajoin lukemassa siellä valitettavasti vielä olevien nettituttujen kuulumisia.
Täällä vauva-arki kotona lähti viime viikolla hyvin käyntiin, mutta lauantaina sitten jouduttiin takaisin sairaalaan tytölle iskeneen kuumeen ja rintatulehduksen takia. Onneksi lähti nopeasti lääkekuurilla parantumaan ja eilen jo päästiin takaisin kotiin. Antibioottikuuri jatkuu vielä viikon ja vauvan kuntoa pitää tietysti vielä normaalia tarkemmin tarkkailla. Kaikki vaikuttaa olevan kuitenkin ainakin tällä hetkellä hyvin ja vauva takaisin oma rauhallinen ja tyytyväinen itsensä.
Olen tuossa kirjoitellut ihan itseäni varten synnytyskertomusta, mutta voin jossain kohtaa laittaa siitä vähän lyhennetyn version tännekin. Esimerkiksi pitkästä, mutta tuloksettomasta synnytyksestä...
Huh kun ylihuomenna on jo joulukuu. Mulla tämä marraskuu on mennyt ihan täysin ohi. Kuun alkupuoli meni vain ihan vain synnytystä odottaessa. Päivämääristä ei paljon ollut tietoa vaan elin vain raskausviikkojen mukaan. Sitten päivämäärät viuhuivat ohi sairaalassa ollessa, kotona vauvaelämään totutellessa ja sitten taas uudelleen sairaalassa ja nyt ollaan jo ihan marraskuun lopussa. Taitaa joulukin tulla tänä vuonna nopeammin kuin koskaan. Tänään oli muuten täällä maa valkoinen. Toivottavasti myöskin jouluna.
Lauralein ja tyttö melkein 2 vkoa
Ps. Dana, mäkin olin ihan järkyttynyt nähtyäni synnytyspäivän iltana otetut kuvat ja tottakai yli-innokas tuore isoisä (isäni) oli sitten ehtinyt niitä kuvia ties minne lähettää... Naama oli ihan yliturvonnut ja silmät sen näköiset kuin en olisi viikkoon nukkunut. No onneksi nyt tilanne on jo toinen ja näytän vähän enemmän ihmiseltä. Kaikki raskausaikana kertyneet kilot ja vähän enemmänkin jäivät sairaalaan ja kotona tuvotuksen edelleen laskiessa paino on vielä tippunut muutamia kiloja. Lantio kuitenkin näyttää vielä sen verran leveältä ja tuon sektioarvenkaan takia en ole vielä edes yrittänyt sovittaa päälleni vanhoja vaatteita, vaan kuljen vielä suosiolla äitiyshousuissa, jos ihmisten ilmoille pitää lähteä.
Mukava muuten nähdä miten paljon tähän ketjuun on tullut uusia odottajia. Itse varmasti käyn täälläkin ahkerasti, vaikka tuonne vauvan jo saaneiden pinoon jossain kohtaa siirrynkin. Niinhän sitä on vielä tullut käytyä tuolla vauvakuume -puolellakin tasaisin väliajoin lukemassa siellä valitettavasti vielä olevien nettituttujen kuulumisia.
Täällä vauva-arki kotona lähti viime viikolla hyvin käyntiin, mutta lauantaina sitten jouduttiin takaisin sairaalaan tytölle iskeneen kuumeen ja rintatulehduksen takia. Onneksi lähti nopeasti lääkekuurilla parantumaan ja eilen jo päästiin takaisin kotiin. Antibioottikuuri jatkuu vielä viikon ja vauvan kuntoa pitää tietysti vielä normaalia tarkemmin tarkkailla. Kaikki vaikuttaa olevan kuitenkin ainakin tällä hetkellä hyvin ja vauva takaisin oma rauhallinen ja tyytyväinen itsensä.
Olen tuossa kirjoitellut ihan itseäni varten synnytyskertomusta, mutta voin jossain kohtaa laittaa siitä vähän lyhennetyn version tännekin. Esimerkiksi pitkästä, mutta tuloksettomasta synnytyksestä...
Huh kun ylihuomenna on jo joulukuu. Mulla tämä marraskuu on mennyt ihan täysin ohi. Kuun alkupuoli meni vain ihan vain synnytystä odottaessa. Päivämääristä ei paljon ollut tietoa vaan elin vain raskausviikkojen mukaan. Sitten päivämäärät viuhuivat ohi sairaalassa ollessa, kotona vauvaelämään totutellessa ja sitten taas uudelleen sairaalassa ja nyt ollaan jo ihan marraskuun lopussa. Taitaa joulukin tulla tänä vuonna nopeammin kuin koskaan. Tänään oli muuten täällä maa valkoinen. Toivottavasti myöskin jouluna.
Lauralein ja tyttö melkein 2 vkoa
Ps. Dana, mäkin olin ihan järkyttynyt nähtyäni synnytyspäivän iltana otetut kuvat ja tottakai yli-innokas tuore isoisä (isäni) oli sitten ehtinyt niitä kuvia ties minne lähettää... Naama oli ihan yliturvonnut ja silmät sen näköiset kuin en olisi viikkoon nukkunut. No onneksi nyt tilanne on jo toinen ja näytän vähän enemmän ihmiseltä. Kaikki raskausaikana kertyneet kilot ja vähän enemmänkin jäivät sairaalaan ja kotona tuvotuksen edelleen laskiessa paino on vielä tippunut muutamia kiloja. Lantio kuitenkin näyttää vielä sen verran leveältä ja tuon sektioarvenkaan takia en ole vielä edes yrittänyt sovittaa päälleni vanhoja vaatteita, vaan kuljen vielä suosiolla äitiyshousuissa, jos ihmisten ilmoille pitää lähteä.
Onnittelu kaikille tuoreille äideille!
Lääkärissä on nyt taas käyty ja vauvaa katseltu pitkään ja hartaasti kuvaruudulta. Jännitti tosi paljon etukäteen, mutta onneksi kaikki on kunnossa. Mittaa oli 50mm, mutta kuvissa näkyvät jo sormet ja kaikki ja pikkuinen potki niin innokkaasti, että näytti hyppivältä delfiiniltä. Tuntuu uskomattomalta =) Tosin kävi ilmi, että se np-ultra pitää kuitenkin mennä tekemään toisaalle, välillä ärsyttää, kun ei tiedä yhtään kuinka asiat täällä toimii. Oma aivan ihana lääkärini oli vielä kaiken lisäksi lomalla ja paikkaava lääkäri ei sanonut oikein mitään mistään. Sain kuitenkin ajan erikoislääkäriltä np-ultraan jo huomiseksi eli saadaan tämäkin asia pian tarkistettua.
Joku kyseli asuinmaatani, en sen kauempana ole kuin Belgiassa. Maa on tuttu jo parin vuoden ajalta ja kieletkin kohtuullisesti hallussa, mutta nyt tuntuu, että välillä iskee paniikki, kun kaikki raskauteen ja sen hoitoon liittyvä on uutta ja esim. siihen liittyvää sanastoa olen yrittänyt kaivella esiin, että ymmärtäisin jotain lääkärillä. Onneksi miehellä on ennestään yksi täällä syntynyt lapsi ja hän sentään tuntee systeemejä jonkin verran. Ihan hauskojakin juttuja tulee onneksi eteen, esim. mun lääkäri oli aivan ihastuksissaan, kun kerroin etten halua tietää vauvan sukupuolta etukäteen (Oi kuinka söpöä! Sittenhän siitä tulee todellinen yllätys synnytyksessä ), täällä kun se normaalisti kerrotaan kyselemättä heti kun vähänkin on mahdollisuutta arvailla.
Fleur ja nappi rv11+6 (tai sinnepäin...)
Lääkärissä on nyt taas käyty ja vauvaa katseltu pitkään ja hartaasti kuvaruudulta. Jännitti tosi paljon etukäteen, mutta onneksi kaikki on kunnossa. Mittaa oli 50mm, mutta kuvissa näkyvät jo sormet ja kaikki ja pikkuinen potki niin innokkaasti, että näytti hyppivältä delfiiniltä. Tuntuu uskomattomalta =) Tosin kävi ilmi, että se np-ultra pitää kuitenkin mennä tekemään toisaalle, välillä ärsyttää, kun ei tiedä yhtään kuinka asiat täällä toimii. Oma aivan ihana lääkärini oli vielä kaiken lisäksi lomalla ja paikkaava lääkäri ei sanonut oikein mitään mistään. Sain kuitenkin ajan erikoislääkäriltä np-ultraan jo huomiseksi eli saadaan tämäkin asia pian tarkistettua.
Joku kyseli asuinmaatani, en sen kauempana ole kuin Belgiassa. Maa on tuttu jo parin vuoden ajalta ja kieletkin kohtuullisesti hallussa, mutta nyt tuntuu, että välillä iskee paniikki, kun kaikki raskauteen ja sen hoitoon liittyvä on uutta ja esim. siihen liittyvää sanastoa olen yrittänyt kaivella esiin, että ymmärtäisin jotain lääkärillä. Onneksi miehellä on ennestään yksi täällä syntynyt lapsi ja hän sentään tuntee systeemejä jonkin verran. Ihan hauskojakin juttuja tulee onneksi eteen, esim. mun lääkäri oli aivan ihastuksissaan, kun kerroin etten halua tietää vauvan sukupuolta etukäteen (Oi kuinka söpöä! Sittenhän siitä tulee todellinen yllätys synnytyksessä
), täällä kun se normaalisti kerrotaan kyselemättä heti kun vähänkin on mahdollisuutta arvailla. Fleur ja nappi rv11+6 (tai sinnepäin...)
Ginnifer
Ihan sellaista tuli mieleen kun joku taisi mainita vaatteista, että kyllä kannattaa hankkia niitä pieniä vaatteita, ja kannattaa katsoa kokoa silmämääräisesti eikä tuijottaa mitä lapussa lukee, sillä ne tuntuu heittävän aivan villisti merkistä toiseen. Ja äitiyspakkauksen varaan ei kannata laskea alkuaikaa, sillä siinä on kaikki vaatteet aivan valtavia. Meillä on otettu sieltä käyttöön vasta ne valkoiset puolipotkarit, kaikki muu on edelleen liian suurta. Ja meillä siis syntymämitoiltaan aivan keskikokoinen vauva, nyt viisiviikkoinen.
Ja vielä vinkki: mä sain lahjaksi myllymuksujen Maijat-liivinsuojat, ja ovat niin hyvät että kävin itse ostamassa muutaman parin lisää. Siis paljon mukavammat (ja tietty ekologisemmat) kuin kertakäyttöiset. Ovat luontaisesti antibakteerista bambukuitua, hyvät lämpöominaisuudet (nyt kun on päästy keskenmenon ja synnytysvaurioiden pelosta niin tietysti odotan kauhulla rintatulehdusta...) ja eivät mene miksikään 60:n pesussa.
Ja vielä vinkki: mä sain lahjaksi myllymuksujen Maijat-liivinsuojat, ja ovat niin hyvät että kävin itse ostamassa muutaman parin lisää. Siis paljon mukavammat (ja tietty ekologisemmat) kuin kertakäyttöiset. Ovat luontaisesti antibakteerista bambukuitua, hyvät lämpöominaisuudet (nyt kun on päästy keskenmenon ja synnytysvaurioiden pelosta niin tietysti odotan kauhulla rintatulehdusta...) ja eivät mene miksikään 60:n pesussa.
:flower: ONNEA NEFER!!
Pötkylä kiitos liivivinkistä (olipa paljon tietoa ja erilaisia liivejä, käytävä kokeilemassa) ja muista neuvoista! LV huuhteluainetta meilläkin on ja jätin senkin pois kun pelkäsin että siitä jotain tulee, mutta ehkä ennemmin on Arielin hajuttomasta pesuaineesta sitten... By the way, mahanahka nyt muutaman päivän jo huom. parempi, kutina siirtynyt tosiaan tonne yläkroppaan enemmän, mutta uskon että rauhoittuu raskauden loputtua. Eiköhän tässä selvitä!
Tsemppiä sokerien kanssa, eiköhän ne ukot selviä kotona kuitenkin! Missäs muuten meinaat synnyttää; onko mies siellä mukana-> mihinkä talletatte elikot siksi aikaa?
Keskiviikkona oli neuvolalääkäri, mukana toinen ilmeisesti neuvola-asioihin perehtymässä oleva lääkäri, molemmat ronkki, ei kivaa. Mutta mukavia muuten olivat ja höpöttelivät kaikennäköistä. Iho-ongelmat jäi vähän kuin käsittelemättä kun oli kiire ja ihokin oli sillä hetkellä niin paljon parempi. Sokerirasitukseen ei nähnyt aihetta enää tässä vaiheessa, "voihan sitä ilmankin syödä vähän terveellisemmin"... Öhöh, olin tuossa 4pv (melkein) ilman suklaata, nyt alkoi viikonloppu ja horasin pähkinäsuklaata yli puoli levyä + karkkia, eikä edes tullut huono olo. Ai ai ja voi voi, no, jos viikonlopun muuten yrittäis taas vähän tsempata.
Kohdunsuulla ei ollut tapahtunut vielä mitään, mitenkäs muilla on ollut vikalla neuvolalääkärikäynnillä (mulla oli vko 36+2)? Mutta oletettavaa että siis mennään vähintäänkin sinne jouluun.
Ensimmäistä kertaa kirjasivat kokoarvionkin, 2700g, mä en kyllä noihin luota kummemmin.
Ginnifer hyvä kun laitoit noista vaatteista, ainakin muutamia pieniä ollaankin hankkimassa, ehkä sitten useampiakin...
Maha on ollut jo jokusen viikon kovin korkealla ja välillä hankala, etenkin öisin kun koko paketti oikein valahtaa vasten rintakehää, mutta nyt viime päivät ihan tosissaan tukala. Toivottavasti laskeutuu pian. Niin neuvolassakin sanoivat että pää heiluu vielä hyvin korkealla. Vaikka oliko niin että laskeutuessaan aiheuttaa sitten taas vaivoja alapäähän vaikka kyljet, mahalaukku ja keuhkot saiskin vähän helpotusta? Eikun siellähän tuo kasvaa ja sitten törkkii siis sekä ylös että alas, auts.
Toissayönä näin taas unen jossa vauva oli jo ulkona, mutta oli vain jokin tarkistus ja tarkoitus laittaa takaisin muutamaksi viikoksi. Laitettiin tiukasti muoviin ettei ole tulehdusvaaraa jne... Sekoa. Unessa vaavi oli tyttö, itselläni on ollut pieni tunne pojasta (linea negra koko etumuksessa ja navan kohdalla se "pippelin kuva" josta jossain puhuttiin), toisaalta tulokkaan pitäisi olla siropäinen ja nyt lääkärin mukaan ei mikään iso, eli viittais ehkä tyttöön kuitenkin.
Tullut myös pari kertaa mieleen illalla kun on kovasti potkinut ja hutkinut (hei, eikös vilkkaus taas viittais poikaan? No joo joo, ei viittaa, yksilöitä ovat jne, äh!), sellainen välähdys halusta pitää sitä jotain sylissä ja nuuhkia pehmoista päätä! Ihan outoa, kun ei tosiaan ole mitään vauvakuumetta koskaan ollut ja tuntunut että aika loppuu kesken, etten ole valmis vauvan tuloon. Vaan ehkä se luonto kuitenkin on tehnyt tehtävänsä ja alan odottelemaan syntymää innolla, kuten muut mammat!
Mites fleur np? Jännää ettei samalla kertaa onnistunut, liekö erilaiset vehkeet tms. Onko siellä neuvolat ja lääkärit kuinka monesti/tiheään, katsovatko aina ultralla? Ihan mielenkiinnosta, miten eroaa Suomen neuvolakulttuuriin.
Lauralein, hienoa että olette paranemaan päin! Ja laita ihmeessä kertomusta, vaikka koko teksti!
Tiila, se hikka vasta ärsyttävää on... Ja nyt viime viikkoina kylkiluiden alle tungetut jalat. Mutta toisaalta niin hauskaa kun tuollaista voi tuntea itsensä sisällä!
Sorry taas pitkä viesti, nyt venyttelemään, selkä ei taas oikein jaksa tota jatkuvaa ryhdin pitämistä/oikaisuja (kun tuntuu ettei muuten mahdu olemaan), menee pitkä selkälihas kramppiin. Valivali.
minimi 36+4
Pötkylä kiitos liivivinkistä (olipa paljon tietoa ja erilaisia liivejä, käytävä kokeilemassa) ja muista neuvoista! LV huuhteluainetta meilläkin on ja jätin senkin pois kun pelkäsin että siitä jotain tulee, mutta ehkä ennemmin on Arielin hajuttomasta pesuaineesta sitten... By the way, mahanahka nyt muutaman päivän jo huom. parempi, kutina siirtynyt tosiaan tonne yläkroppaan enemmän, mutta uskon että rauhoittuu raskauden loputtua. Eiköhän tässä selvitä!
Tsemppiä sokerien kanssa, eiköhän ne ukot selviä kotona kuitenkin! Missäs muuten meinaat synnyttää; onko mies siellä mukana-> mihinkä talletatte elikot siksi aikaa?
Keskiviikkona oli neuvolalääkäri, mukana toinen ilmeisesti neuvola-asioihin perehtymässä oleva lääkäri, molemmat ronkki, ei kivaa. Mutta mukavia muuten olivat ja höpöttelivät kaikennäköistä. Iho-ongelmat jäi vähän kuin käsittelemättä kun oli kiire ja ihokin oli sillä hetkellä niin paljon parempi. Sokerirasitukseen ei nähnyt aihetta enää tässä vaiheessa, "voihan sitä ilmankin syödä vähän terveellisemmin"... Öhöh, olin tuossa 4pv (melkein) ilman suklaata, nyt alkoi viikonloppu ja horasin pähkinäsuklaata yli puoli levyä + karkkia, eikä edes tullut huono olo. Ai ai ja voi voi, no, jos viikonlopun muuten yrittäis taas vähän tsempata.
Kohdunsuulla ei ollut tapahtunut vielä mitään, mitenkäs muilla on ollut vikalla neuvolalääkärikäynnillä (mulla oli vko 36+2)? Mutta oletettavaa että siis mennään vähintäänkin sinne jouluun.
Ensimmäistä kertaa kirjasivat kokoarvionkin, 2700g, mä en kyllä noihin luota kummemmin.
Ginnifer hyvä kun laitoit noista vaatteista, ainakin muutamia pieniä ollaankin hankkimassa, ehkä sitten useampiakin...
Maha on ollut jo jokusen viikon kovin korkealla ja välillä hankala, etenkin öisin kun koko paketti oikein valahtaa vasten rintakehää, mutta nyt viime päivät ihan tosissaan tukala. Toivottavasti laskeutuu pian. Niin neuvolassakin sanoivat että pää heiluu vielä hyvin korkealla. Vaikka oliko niin että laskeutuessaan aiheuttaa sitten taas vaivoja alapäähän vaikka kyljet, mahalaukku ja keuhkot saiskin vähän helpotusta? Eikun siellähän tuo kasvaa ja sitten törkkii siis sekä ylös että alas, auts.
Toissayönä näin taas unen jossa vauva oli jo ulkona, mutta oli vain jokin tarkistus ja tarkoitus laittaa takaisin muutamaksi viikoksi. Laitettiin tiukasti muoviin ettei ole tulehdusvaaraa jne... Sekoa. Unessa vaavi oli tyttö, itselläni on ollut pieni tunne pojasta (linea negra koko etumuksessa ja navan kohdalla se "pippelin kuva" josta jossain puhuttiin), toisaalta tulokkaan pitäisi olla siropäinen ja nyt lääkärin mukaan ei mikään iso, eli viittais ehkä tyttöön kuitenkin.
Tullut myös pari kertaa mieleen illalla kun on kovasti potkinut ja hutkinut (hei, eikös vilkkaus taas viittais poikaan? No joo joo, ei viittaa, yksilöitä ovat jne, äh!), sellainen välähdys halusta pitää sitä jotain sylissä ja nuuhkia pehmoista päätä! Ihan outoa, kun ei tosiaan ole mitään vauvakuumetta koskaan ollut ja tuntunut että aika loppuu kesken, etten ole valmis vauvan tuloon. Vaan ehkä se luonto kuitenkin on tehnyt tehtävänsä ja alan odottelemaan syntymää innolla, kuten muut mammat!
Mites fleur np? Jännää ettei samalla kertaa onnistunut, liekö erilaiset vehkeet tms. Onko siellä neuvolat ja lääkärit kuinka monesti/tiheään, katsovatko aina ultralla? Ihan mielenkiinnosta, miten eroaa Suomen neuvolakulttuuriin.
Lauralein, hienoa että olette paranemaan päin! Ja laita ihmeessä kertomusta, vaikka koko teksti!
Tiila, se hikka vasta ärsyttävää on... Ja nyt viime viikkoina kylkiluiden alle tungetut jalat. Mutta toisaalta niin hauskaa kun tuollaista voi tuntea itsensä sisällä!
Sorry taas pitkä viesti, nyt venyttelemään, selkä ei taas oikein jaksa tota jatkuvaa ryhdin pitämistä/oikaisuja (kun tuntuu ettei muuten mahdu olemaan), menee pitkä selkälihas kramppiin. Valivali.
minimi 36+4
Onnea Neferin perheelle!
Omaa napaa (kun se on niin lähellä )
Viime viikolla vaivannut iltakuvotus on tosiaan häipynyt sillä, että syö tarpeeksi usein. Kiitoksia vinkeistä!
Kävin perjantaina ystäväni kanssa Hesassa ja näin siellä taas sellaisen unelmavärisen unelma-autoni. Ystävä kyseli huvittuneena, että vaivaako rouvaa kenties autokuume. No, vaivaahan se ja kerroin, että nämä kuumeet ketjuuntuvat helposti. Ekaks on vauvakuume, joka aiheuttaa muita kuumeita kuten auto-, asunto- ja ties mitä kuumeita vielä onkaan tulossa. Perjantaina tosin vielä väitin ystävälleni että autokuume on nyt vaan tällä hetkellä. Vauvakuumeesta kun on jo päästy odotuksen myötä ja asuntokuume ei vielä ole ajankohtainen.
Eilen sitten mieheni tuli kotiin ja kerroin soittaneeni alakerran kiivasluonteiselle pariskunnalle poliisit kun siellä isäntä ainakin äänistä päätellen viskoi emäntää pitkin rappukäytävän tasannetta. Vähän ajan päästä mies alkoi puhua siitä, milloin me oltaisiinkaan muuttamassa tästä vuokrakerrostalosta pois. Olisiko hyvä aika ennen vai jälkeen vauvan syntymän. Sitä sitten siinä pähkäiltiin ja mä aloin katselemaan netistä sopivia asuntoja meille sopivalta alueelta ja löytyihän sieltä yksi tosi hyvänoloinen. Tänään pitäisi mun sitten mennä katsomaan sitä taloa esittelyyn. Arvatkaa vaan, onko enää asuntokuume poissa? Eipä tietenkään Mutta katsotaan. Päätettiin, että asunnon pitää todellakin tuntua kodille koska siinä sitten asutaan piiiiiiitkääään! Onneksi mies oli mun kanssa samaa mieltä siinä, että hankitaan kerralla tarpeeksi tilaa koko suunnittelemallemme katraalle.
Kerron taas jossain vaiheessa miten asia edistyy...
Miinamaria ja pikkuinen tasan 15 viikkoa
Omaa napaa (kun se on niin lähellä
)Viime viikolla vaivannut iltakuvotus on tosiaan häipynyt sillä, että syö tarpeeksi usein. Kiitoksia vinkeistä!
Kävin perjantaina ystäväni kanssa Hesassa ja näin siellä taas sellaisen unelmavärisen unelma-autoni. Ystävä kyseli huvittuneena, että vaivaako rouvaa kenties autokuume. No, vaivaahan se ja kerroin, että nämä kuumeet ketjuuntuvat helposti. Ekaks on vauvakuume, joka aiheuttaa muita kuumeita kuten auto-, asunto- ja ties mitä kuumeita vielä onkaan tulossa. Perjantaina tosin vielä väitin ystävälleni että autokuume on nyt vaan tällä hetkellä. Vauvakuumeesta kun on jo päästy odotuksen myötä ja asuntokuume ei vielä ole ajankohtainen.
Eilen sitten mieheni tuli kotiin ja kerroin soittaneeni alakerran kiivasluonteiselle pariskunnalle poliisit kun siellä isäntä ainakin äänistä päätellen viskoi emäntää pitkin rappukäytävän tasannetta. Vähän ajan päästä mies alkoi puhua siitä, milloin me oltaisiinkaan muuttamassa tästä vuokrakerrostalosta pois. Olisiko hyvä aika ennen vai jälkeen vauvan syntymän. Sitä sitten siinä pähkäiltiin ja mä aloin katselemaan netistä sopivia asuntoja meille sopivalta alueelta ja löytyihän sieltä yksi tosi hyvänoloinen. Tänään pitäisi mun sitten mennä katsomaan sitä taloa esittelyyn. Arvatkaa vaan, onko enää asuntokuume poissa? Eipä tietenkään
Mutta katsotaan. Päätettiin, että asunnon pitää todellakin tuntua kodille koska siinä sitten asutaan piiiiiiitkääään! Onneksi mies oli mun kanssa samaa mieltä siinä, että hankitaan kerralla tarpeeksi tilaa koko suunnittelemallemme katraalle.Kerron taas jossain vaiheessa miten asia edistyy...
Miinamaria ja pikkuinen tasan 15 viikkoa
Hirmuisesti onnea pojan johdosta Neferille ja miehelle!! :heart: :flower: :heart:
Lauralein, ihanaa, että olette jo toipumaan päin.
Noista imetysliveistä..
Mulla menee sama kuppikoko, kuin aikaisemminkin, vaikka rinnat aika turpeat välillä ovatkin. Ilmeisesti ainakin noissa Triuphin liiveissä on väljyyttä sen verran, ettei ole tarvinnut isompaa kokoa ottaa.
Vauva kutsuu.. Vointeja kaikille!
- Dana ja söpöliinityttö tasan 3 vk.
Lauralein, ihanaa, että olette jo toipumaan päin.
Noista imetysliveistä..
Mulla menee sama kuppikoko, kuin aikaisemminkin, vaikka rinnat aika turpeat välillä ovatkin. Ilmeisesti ainakin noissa Triuphin liiveissä on väljyyttä sen verran, ettei ole tarvinnut isompaa kokoa ottaa.
Vauva kutsuu.. Vointeja kaikille!
- Dana ja söpöliinityttö tasan 3 vk.
Tervehdys kaikille!
Np-ultra on takana ja kaikki sen perusteella hyvin =) + ultra tehtiin 4D laitteella ja mukaan sai nipun valokuvia! Nyt vielä odotetaan veriseulan tuloksia ja näiden yhteistulosta. Oman lääkärini laitteet eivät kuulemma ole tarpeeksi tarkat seulonnan tekemiseen ja hän sanoi muutoinkin mieluummin käyttävänsä erikoistunutta lääkäriä. Np-ultran tehnyt lääkäri olikin tosi mukava, melkein meinasi itku tulla, kun hän lupasi ottaa verinäytteen itse, kun minä en taas ollut tajunnut, että siihen pitää erikseen varata aika labran puolelta. Pyysi vielä anteeksi kipua kun pisti neulan . Varasin nyt ajan omalle lääkärilleni ihan vain käydäkseni läpi kaikki nämä kiemurat siitä mitä ja minne milloinkin pitää tehdä/mennä. Hän ne jo kerran selitti, mutta ensimmäisellä käynnillä ja silloin minun keskittymiskykyni taisi mennä ihan kokonaan sen ultrakuvan hämmentyneeseen tuijottamiseen :ashamed:
Minimi kyseli Suomen ja Belgian eroista raskauden seurannassa. Täällä neuvolajärjestelmää ei ole (paitsi vauvoille on omansa, tosin siellä käy vain osa ihmisistä, jotkut käyttävät joko omaa perhe- tai lastenlääkäriä), vaan jokainen käy valitsemalleen lääkärillä. Jotkut käyvät yleislääkärillä ja toiset, kuten minä, gynegologilla/synnytyslääkärillä. Lääkärikäynneistä maksetaan, mutta maksuista saa terveysvakuutuksesta takaisin muistaakseni n. 70 %. Minun lääkärini ultraa joka käynnillä + sen lisäksi on kolme valtion kokonaan korvaamaa erikoisultraa, np-, rakenne- ja vielä kolmas, jossa tarkistetaan istukan toimivuutta, rakennetta, vauvan koko yms. Minä vielä jännään pääseekö oma lääkärini aikanaan synnytykseen, vai joudunko etsimään jonkun muun. Täällä synnytyslääkäri siis valitaan itse, mutta luonnollisesti he ovat synnytysvalmiudessa vain osan vuotta. Omani lupasi np-ultran ja tarkennetun lasketun ajan jälkeen katsoa, josko sovin aikatauluun.
fleur + nappi 12+6
Np-ultra on takana ja kaikki sen perusteella hyvin =) + ultra tehtiin 4D laitteella ja mukaan sai nipun valokuvia! Nyt vielä odotetaan veriseulan tuloksia ja näiden yhteistulosta. Oman lääkärini laitteet eivät kuulemma ole tarpeeksi tarkat seulonnan tekemiseen ja hän sanoi muutoinkin mieluummin käyttävänsä erikoistunutta lääkäriä. Np-ultran tehnyt lääkäri olikin tosi mukava, melkein meinasi itku tulla, kun hän lupasi ottaa verinäytteen itse, kun minä en taas ollut tajunnut, että siihen pitää erikseen varata aika labran puolelta. Pyysi vielä anteeksi kipua kun pisti neulan
. Varasin nyt ajan omalle lääkärilleni ihan vain käydäkseni läpi kaikki nämä kiemurat siitä mitä ja minne milloinkin pitää tehdä/mennä. Hän ne jo kerran selitti, mutta ensimmäisellä käynnillä ja silloin minun keskittymiskykyni taisi mennä ihan kokonaan sen ultrakuvan hämmentyneeseen tuijottamiseen :ashamed: Minimi kyseli Suomen ja Belgian eroista raskauden seurannassa. Täällä neuvolajärjestelmää ei ole (paitsi vauvoille on omansa, tosin siellä käy vain osa ihmisistä, jotkut käyttävät joko omaa perhe- tai lastenlääkäriä), vaan jokainen käy valitsemalleen lääkärillä. Jotkut käyvät yleislääkärillä ja toiset, kuten minä, gynegologilla/synnytyslääkärillä. Lääkärikäynneistä maksetaan, mutta maksuista saa terveysvakuutuksesta takaisin muistaakseni n. 70 %. Minun lääkärini ultraa joka käynnillä + sen lisäksi on kolme valtion kokonaan korvaamaa erikoisultraa, np-, rakenne- ja vielä kolmas, jossa tarkistetaan istukan toimivuutta, rakennetta, vauvan koko yms. Minä vielä jännään pääseekö oma lääkärini aikanaan synnytykseen, vai joudunko etsimään jonkun muun. Täällä synnytyslääkäri siis valitaan itse, mutta luonnollisesti he ovat synnytysvalmiudessa vain osan vuotta. Omani lupasi np-ultran ja tarkennetun lasketun ajan jälkeen katsoa, josko sovin aikatauluun.
fleur + nappi 12+6
Fleur ihanaa, että teidän masuasukki eli nappi on hyvissä voimissa siellä! Noi ultrat on ihania, kun pääsee kurkkimaan ihan kunnolla mitä siellä oikein tapahtuu!
Miinamaria täällä toinen, jota vaivaa asunnonvaihtokuume. Onneksi ei tarvitse mennä edes tonne asuntosivuille tutkimaan, kun ei taida tähän hätään olla kovasti ylimääräistä rahaa laittaa vanhan asuntolainan päälle. Ja mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos vaan rahkeet riittää niin kannattaa muuttaa ennen vauvaa, saapi sitten purettua sen pesänrakennusvimman oikein kunnolla.
Täällä ollaan vähän laiskana, tai ei edes vähän vaan ihan kunnolla. Mitään muuta ei jaksaisi tehdä kun käydä koiran kanssa lenkillä ja loppuajan voisikin nukkua. Nukkuminen kun onnistuu parhaitan silloin kun mies ei ole kotona, eli päivällä. Jostain syystä meitä, minua ja mahaa, häiritsee toisen läsnäolo yöllä ihan urakalla ja pelkäksi vääntelemiseksi menee koko yö. Aamulenkin jälkeen sitten uni maistuukin kahta kauniimmalta. Minkäköhänlainen rytmi tälle vauvalle oikein tulee?
minimi meillä oli alunperin tarkoitus viedä koira mun vanhempien luokse synnytyksen ja mahdollisten varpajaisten ajaksi, mutta isäni sai n. kuukausi sitten infarktin ja vaikka onkin jo päässyt sairaalasta kotiin, niin en tiedä mikä on vointi silloin kun tämä mönkijä ulostautuu. Ja jotenkin tuntuu muutenkin hassulta viedä toipilaalle hoitoon koiraa, vaikka kävely ja raitis ilma varmaan tekisivät varmasti isälleni hyvää. Täytyy nyt miettiä varasuunnitelma. Jos tietäisi etukäteen että vauva syntyy vauhdilla, niin mitään hoitojärjestelyjä ei tarvitsisi tehdä, mutta ensikertalaisilla kun tuo synnytys saattaa venyä, venyä ja venyä niin sotasuunnitelma on hyvä olla olemassa. Kisukki sen sijaan pärjää kyllä (vaikka eihän se kivaa ole ) vuorokaudenkin ihan yksin, kunhan on riittävästi ruokaa ja juomaa.
Ilmeisesti kohonneet verensokerini eivät vaadi sen kummempia toimenpiteitä, kuin loppuraskaudesta vielä yhden (tai kaksi) ultraa jossa määritellään vauvan kasvuvauhti ja mietitään käynnistetäänkö synnytys aikaisemmin kuin laskettuna aikana. Pakko myöntää, että en pistäisi hanttiin yhtään jos vähän aikaisemmin vauveli tulisikin ulos, niin tukala olo on tämän valtavan pötsin kanssa (sf 38), lisänä tietysti päivittäin lisääntyvät supistukset (sekä kivuttomat että helvetin kivuliaat). Supistuksiahan voisi välttää sillä, että liikkuisi vähemmän eikä hääräisi niin kovasti muutenkaan, mutta nautin niin suunnattomasti ton koiran kanssa hörhöilystä etten haluaisi ihan heti siitä luopua.
Ai niin, omasta mielestäni olen nyt saavuttanut raskauden suhteen kliimaksin. Vaikka tämä ihana olotila on tuonut tullessaan jos jonkinlaista lieveilmiötä, niin viikonlopun aikana ilmestyneet valtavat peräpukamat ovat huipennus
no niin, paksuja vointeja taas kaikille
pötkylä ja pikkuElvis 33+5
Miinamaria täällä toinen, jota vaivaa asunnonvaihtokuume. Onneksi ei tarvitse mennä edes tonne asuntosivuille tutkimaan, kun ei taida tähän hätään olla kovasti ylimääräistä rahaa laittaa vanhan asuntolainan päälle. Ja mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos vaan rahkeet riittää niin kannattaa muuttaa ennen vauvaa, saapi sitten purettua sen pesänrakennusvimman oikein kunnolla.
Täällä ollaan vähän laiskana, tai ei edes vähän vaan ihan kunnolla. Mitään muuta ei jaksaisi tehdä kun käydä koiran kanssa lenkillä ja loppuajan voisikin nukkua. Nukkuminen kun onnistuu parhaitan silloin kun mies ei ole kotona, eli päivällä. Jostain syystä meitä, minua ja mahaa, häiritsee toisen läsnäolo yöllä ihan urakalla ja pelkäksi vääntelemiseksi menee koko yö. Aamulenkin jälkeen sitten uni maistuukin kahta kauniimmalta. Minkäköhänlainen rytmi tälle vauvalle oikein tulee?
minimi meillä oli alunperin tarkoitus viedä koira mun vanhempien luokse synnytyksen ja mahdollisten varpajaisten ajaksi, mutta isäni sai n. kuukausi sitten infarktin ja vaikka onkin jo päässyt sairaalasta kotiin, niin en tiedä mikä on vointi silloin kun tämä mönkijä ulostautuu. Ja jotenkin tuntuu muutenkin hassulta viedä toipilaalle hoitoon koiraa, vaikka kävely ja raitis ilma varmaan tekisivät varmasti isälleni hyvää. Täytyy nyt miettiä varasuunnitelma. Jos tietäisi etukäteen että vauva syntyy vauhdilla, niin mitään hoitojärjestelyjä ei tarvitsisi tehdä, mutta ensikertalaisilla kun tuo synnytys saattaa venyä, venyä ja venyä niin sotasuunnitelma on hyvä olla olemassa. Kisukki sen sijaan pärjää kyllä (vaikka eihän se kivaa ole ) vuorokaudenkin ihan yksin, kunhan on riittävästi ruokaa ja juomaa.
Ilmeisesti kohonneet verensokerini eivät vaadi sen kummempia toimenpiteitä, kuin loppuraskaudesta vielä yhden (tai kaksi) ultraa jossa määritellään vauvan kasvuvauhti ja mietitään käynnistetäänkö synnytys aikaisemmin kuin laskettuna aikana. Pakko myöntää, että en pistäisi hanttiin yhtään jos vähän aikaisemmin vauveli tulisikin ulos, niin tukala olo on tämän valtavan pötsin kanssa (sf 38), lisänä tietysti päivittäin lisääntyvät supistukset (sekä kivuttomat että helvetin kivuliaat). Supistuksiahan voisi välttää sillä, että liikkuisi vähemmän eikä hääräisi niin kovasti muutenkaan, mutta nautin niin suunnattomasti ton koiran kanssa hörhöilystä etten haluaisi ihan heti siitä luopua.
Ai niin, omasta mielestäni olen nyt saavuttanut raskauden suhteen kliimaksin. Vaikka tämä ihana olotila on tuonut tullessaan jos jonkinlaista lieveilmiötä, niin viikonlopun aikana ilmestyneet valtavat peräpukamat ovat huipennus
no niin, paksuja vointeja taas kaikille
pötkylä ja pikkuElvis 33+5
(himpura, kirjoitin jo pätkät pitkät mutta jäi kesken ja toki ehti hävitä alta kaikki)
pötkylän sf on kyllä omaa luokkaansa, en ihmettele tuskaisuuttasi yhtään! Itselläni oli 36+2 vkolla vain 31 (tosin lääkäri mittasi, th saa aina enemmän) ja tuntuu ihan tarpeeksi haittaavan etenkin öisin.
Hyvä jos ei sokerien kanssa kuitenkaan joudu insuliinihoidolle tms, toivotaan että vaavikaan ei ole sokerisyöppö ja tee jotain kokoennätystä!
Ja vielä pukamat, otan osaa :x
Itse olen samoilla linjoilla ulkoilun suhteen, niin pitkään yritetään pysyä liikkeellä kuin vain kunto sallii; olenkin ollut ilmeisen hyväonninen tällä saralla, kun täältä on monien juttuja seuraillut. Tänään sitten ekaa kertaa alkoi hieman hermostuttamaan, kun koirien kanssa ihan hissuksiin mennessä supisteli melkein koko ajan ja loppulenkkiä kohden alkoi tulemaan vihlaisuja ja vähän jopa menkkakipumaista tunnetta + selkäkipua. Menkkatunne meni onneksi pian ohi. Mutta en sitten uskaltanut lähteä keskustaan ostoksille kuten piti, kävin läheisessä kauppakeskuksessa. Piti saada talvikengät ja monta tuntia meni ennenkuin löytyi. Kannattaa muuten hoitaa kenkäostokset huomattavasti aikaisemmin (tai myöhemmin) pienemmän mahan kanssa...
Imetysliivejäkin hiukan etsin, yhdessä paikkaa eivät "suostuneet" myymään ennen kuin maito noussut ettei tule väärää kokoa... Meinaan yhdet kyllä ostaa etukäteen, lisää sitten kun näkee mitä kokoa tarvitsee.
Fleur pääsee ihanasti tutustumaan tulokkaaseen monta kertaa ennen synnytystä!
Onnea miinamaria asunnonhakuun!
minimi 37+1
pötkylän sf on kyllä omaa luokkaansa, en ihmettele tuskaisuuttasi yhtään! Itselläni oli 36+2 vkolla vain 31 (tosin lääkäri mittasi, th saa aina enemmän) ja tuntuu ihan tarpeeksi haittaavan etenkin öisin.
Hyvä jos ei sokerien kanssa kuitenkaan joudu insuliinihoidolle tms, toivotaan että vaavikaan ei ole sokerisyöppö ja tee jotain kokoennätystä!
Ja vielä pukamat, otan osaa :x
Itse olen samoilla linjoilla ulkoilun suhteen, niin pitkään yritetään pysyä liikkeellä kuin vain kunto sallii; olenkin ollut ilmeisen hyväonninen tällä saralla, kun täältä on monien juttuja seuraillut. Tänään sitten ekaa kertaa alkoi hieman hermostuttamaan, kun koirien kanssa ihan hissuksiin mennessä supisteli melkein koko ajan ja loppulenkkiä kohden alkoi tulemaan vihlaisuja ja vähän jopa menkkakipumaista tunnetta + selkäkipua. Menkkatunne meni onneksi pian ohi. Mutta en sitten uskaltanut lähteä keskustaan ostoksille kuten piti, kävin läheisessä kauppakeskuksessa. Piti saada talvikengät ja monta tuntia meni ennenkuin löytyi. Kannattaa muuten hoitaa kenkäostokset huomattavasti aikaisemmin (tai myöhemmin) pienemmän mahan kanssa...
Imetysliivejäkin hiukan etsin, yhdessä paikkaa eivät "suostuneet" myymään ennen kuin maito noussut ettei tule väärää kokoa... Meinaan yhdet kyllä ostaa etukäteen, lisää sitten kun näkee mitä kokoa tarvitsee.
Fleur pääsee ihanasti tutustumaan tulokkaaseen monta kertaa ennen synnytystä!
Onnea miinamaria asunnonhakuun!
minimi 37+1
Mä kirjoittelen kaukaa Unkarista. Vajaa neljä vuotta oltu naimissa ja lapsettomuushoitoja takana, ja tällä viikolla näytti testit positiivista. Varmistusta pitää odottaa ensi viikkoon, kun lääkäri on silloin. Epätodellinen olo koko ajan ja väsyttää aivan kauheasti. Laskeskelin, että olisi menossa rv5+2. Syön pikkusia määriä kun äklöttää ja mies on ikionnellinen siitä. =)
Niinpä niin - samaa olen tässä itsekin ihmetellyt!Alkuperäinen kirjoittaja pötkylä:Voi hurjaa, Tiila missä välissä sunkin raskaus on ehtinyt jo noin pitkälle! Vastahan me vartti sitten kuumeiltiin tuolla toisessa pinossa ja nyt ollaan sitten jo puolivälin ylittäneitä
On tämä syyskausi kyllä ihan oikeasti hurahtanut käsistä. Hyvänä esimerkkinä käyköön 'tapahtui tosielämässä' -esimerkki: tuossa reilu kuukausi sitten havahduin yht'äkkiä kesken opiskelujen, että 'jokos nyt on 16. päivä? Kaverin tytön synttärit, hui sentään, unohtuivat! Äkkiä soittamaan!!' En sentään ehtinyt puhelimeen asti, kun pieni ääni takaraivostani huomautti ystävällisesti, jotta menossa on lokakuu. Ja ne synttärit olivat huhtikuussa. :ashamed:
Ai miten niin kiirettä töiden ja opiskelujen kanssa?
No mutta asiaan (eli siis omaan napaan). Kävin 4D-ultrassa yksityisellä ~hakemassa joululahjamateriaalia~ ja olipa se ihastuttava kokemus. Lääkäri itsekin oli innoissaan asiasta, ja näkyvyyskin oli erinomainen. Niin että kyllä se poika on sieltä tulossa, oikein olen tuntenut
Tutkimus kesti 50 minuuttia, mukaan saatiin kahdelle CD:lle materiaalia (34 kuvaa ja 4 videopätkää ) sekä tietysti lausunto ja mittatiedot. Poju on nyt sitten jo himpan päälle kilon jötkylä ja jalkaterälläkin on mittaa päälle 5cm - ei ihme että riehuminen tuntuu välillä todella voimakkaasti!Tässä vielä tämän vuoden puolella minua odottavat sokerirasitus, lisäultra istukan paikan tarkastamiseksi, synnytysosastoon tutustuminen ja yksi neuvolakäyntikin. Alkaa kalenteri täyttyä jo näillä vauvakäynneillä, missä välissä ne joululahjomiskierrokset tehdään?? No, järjestelykysymyshän se vain on.. Tuo sokerirasitus hieman pelottaa, ei tulosten puolesta vaan siitä vinkkelistä, että vielä viime viikollakin oksensin kaksi kertaa. Luulenpa, että 12h syömättä ja ilman aamupalaa labraan ajelut + sokeriliemi siihen päälle eivät ole mieluisa yhdistelmä. Kuvottaa jo pelkkä ajatuskin!
Äitiyspakkauskin on jo saapunut, ja nyt sitten odotellaan mitä ruokalapun kanssa tehdään. Kela tiedottanee sitten ajallaan, eipä tässä minulla kiirettä asian suhteen ole.
Hobelixille tervetulotoivotukset! Mukava lukea kaikkien teidän ulkosuomalaisten kokemuksia ja tuntemuksia, sillä vaikka maailmamme varsin pieni onkin on se myös sangen monimuotoinen!
Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille
(harmillisesta vesisateesta huolimatta)
~Tii ja Nyy 26+6
ps. profiilissa yksi otos jälkeläisestä
Tervehdys pitkästä aikaa ja tervetuloa mukaan uudet!
:heart:-meilliset kiitokset onnitteluista!
Sitten synnytyskertomusta... Mulla siis alkoi kivuliaat supistuket pe 23.11. klo 04.00. Supistuksia tuli 6 - 7 minuutin välein, välillä oli pitempiäkin välejä. Olin ihan varma, että vielä saman vuorokauden aikana pääsisin synnyttämään.
Yhdeksän aikaan soitin Jorviin, jossa sanottiin, että ole kotona niin pitkään kuin pärjäät. Sanoivat, että supistuksia voi jatkua useamman päivän tai voivat loppuakin. Soitin vielä ilta kuudelta ja pe-la yönä kahdelta sairaalaaan, mutta aina vaan samat löpinät. Välillä oli supistellut 3-4 minuutiin välein, mutta kun supistukset eivät olleet säännöllisiä, niin ei kannattanut lähteä mihinkään. Lauantaina jatkui sama meno, mutta olin päättänyt, etten soittaisi enää sairaalaan, vaan yrittäisin itse päätellä, koska pitää lähteä.
Ja sitten la-su välisenä yönä supistukset kipeni entisestään. Klo 01 aloin kellottamaan välejä ja silloin supisteli säännöllisest 4 minuutin välein. Kolmen jälkeen soitin Jorviin ja ilmoitin, että tulen kohta. Sairaalassa olimme neljän maissa, eli 48 tuntia siitä, kun kipeät supparit olivat alkaneet. Kyllähän ne supistukset olivat kipeitä, mutta jotenkin ne vaan kesti...
Oli suuri helpotus, kun kätilö totesi kohdunsuun olevan 5 cm auki. Siirryimme samoin tein synnytyssaliin ja sain ilokaasua. Minulla se toimi erittäin hyvin. Jonkin aikaa jouduimme odottelemaan anesteesialääkäriä epiduraalin laittoon. Tiedoksenne: Epiduraalin laitto ei satu yhtään, vain puudutuspiikki tuntuu ikävältä. Lääkäri ei meinannut löytää sopivaa paikkaa selästäni, joten jouduin olemaan epämukavassa asennossa pitkään. Mutta kun vihdoin lääkkeen laitto onnistui, oli ihanaa, kun ei tuntunut pienintäkään kipua.
Sain lisäsatsin epiduraalia parin tunnin päästä, mutta se ei enää auttanut ensimmäisen lailla. Kymmenen korvilla kohdunsuu oli täysin auki. Pompin jumppapallolla vähän aikaa niin, että tunsin ponnistustarpeen, sitten siirryin takaisin puoli-istuvaan asentoon.
Ponnistusvaihetta kesti parikymmentä minuuttia ja se oli raskasta. Välillä tuntui, etten jaksa enää yhtään, mutta onneksi meillä oli fantastinen kätilö, joka tsemppasi tosi hyvin. Ja niinpä sitten klo 10.23 ihana pieni poika tuli maailmaan, rääkäisiä ja päästi kaiken kukkuraksi pienet pissit.
Meillä on suurin ongelma syöminen. Minulta tulee maitoa vaikka kaikille Etelä-Suomen läänin vauvoille, joten ruokailumme on todella sotkuista ja märkää puuhaa. Lisäksi nuorella miehellä on vaikeuksia saada kunnon imuotetta, kun rinnat ovat niin pinkeät, joten olen käyttänyt rintakumia. Tosin nyt opettelemme siitä eroon. Maidonkerääjä toisessa rinnassa täyttyy pari-kolme kertaa syötön aikana, joten sekin pitää muistaa tyhjentää.
Täytyy sanoa, että tämä puuha on paljon rankempaa, kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä, kun voin vain tyrkätä tissin lapsen suuhun, eikä mitään muuta kikkailua tarvita.
Meidän ihana pikkuinen nukkuu päivät mainiosti, mutta puolen yön aikaan hän tykkäisi seurustella. Onneksi mieheni on kotona, joten olemme voineet aika hyvin jakaa nukkumavuorot ja olemme vielä ihan täysissä järjissämme. Minulla tosin on ajoittain hyvin vahva baby blues ja itkeskelen ihan turhista asioista, enimmäkseen tosin tästä imetysrumbasta.
Voisin kertoa vielä vaikka mitä, mutta nyt kun pikku-ukko nukkuu, niin on paljon muutakin tehtävää. Palaan taas aikanaan tällekin palstalle, vaikka taidan pikkuhiljaa siirtyä äitien palstalle!
Hyvää vointia teille kaikille!
Nefer ja ihana pieni mies 11 vrk
:heart:-meilliset kiitokset onnitteluista!
Sitten synnytyskertomusta... Mulla siis alkoi kivuliaat supistuket pe 23.11. klo 04.00. Supistuksia tuli 6 - 7 minuutin välein, välillä oli pitempiäkin välejä. Olin ihan varma, että vielä saman vuorokauden aikana pääsisin synnyttämään.
Yhdeksän aikaan soitin Jorviin, jossa sanottiin, että ole kotona niin pitkään kuin pärjäät. Sanoivat, että supistuksia voi jatkua useamman päivän tai voivat loppuakin. Soitin vielä ilta kuudelta ja pe-la yönä kahdelta sairaalaaan, mutta aina vaan samat löpinät. Välillä oli supistellut 3-4 minuutiin välein, mutta kun supistukset eivät olleet säännöllisiä, niin ei kannattanut lähteä mihinkään. Lauantaina jatkui sama meno, mutta olin päättänyt, etten soittaisi enää sairaalaan, vaan yrittäisin itse päätellä, koska pitää lähteä.
Ja sitten la-su välisenä yönä supistukset kipeni entisestään. Klo 01 aloin kellottamaan välejä ja silloin supisteli säännöllisest 4 minuutin välein. Kolmen jälkeen soitin Jorviin ja ilmoitin, että tulen kohta. Sairaalassa olimme neljän maissa, eli 48 tuntia siitä, kun kipeät supparit olivat alkaneet. Kyllähän ne supistukset olivat kipeitä, mutta jotenkin ne vaan kesti...
Oli suuri helpotus, kun kätilö totesi kohdunsuun olevan 5 cm auki. Siirryimme samoin tein synnytyssaliin ja sain ilokaasua. Minulla se toimi erittäin hyvin. Jonkin aikaa jouduimme odottelemaan anesteesialääkäriä epiduraalin laittoon. Tiedoksenne: Epiduraalin laitto ei satu yhtään, vain puudutuspiikki tuntuu ikävältä. Lääkäri ei meinannut löytää sopivaa paikkaa selästäni, joten jouduin olemaan epämukavassa asennossa pitkään. Mutta kun vihdoin lääkkeen laitto onnistui, oli ihanaa, kun ei tuntunut pienintäkään kipua.
Sain lisäsatsin epiduraalia parin tunnin päästä, mutta se ei enää auttanut ensimmäisen lailla. Kymmenen korvilla kohdunsuu oli täysin auki. Pompin jumppapallolla vähän aikaa niin, että tunsin ponnistustarpeen, sitten siirryin takaisin puoli-istuvaan asentoon.
Ponnistusvaihetta kesti parikymmentä minuuttia ja se oli raskasta. Välillä tuntui, etten jaksa enää yhtään, mutta onneksi meillä oli fantastinen kätilö, joka tsemppasi tosi hyvin. Ja niinpä sitten klo 10.23 ihana pieni poika tuli maailmaan, rääkäisiä ja päästi kaiken kukkuraksi pienet pissit
.Meillä on suurin ongelma syöminen. Minulta tulee maitoa vaikka kaikille Etelä-Suomen läänin vauvoille, joten ruokailumme on todella sotkuista ja märkää puuhaa. Lisäksi nuorella miehellä on vaikeuksia saada kunnon imuotetta, kun rinnat ovat niin pinkeät, joten olen käyttänyt rintakumia. Tosin nyt opettelemme siitä eroon. Maidonkerääjä toisessa rinnassa täyttyy pari-kolme kertaa syötön aikana, joten sekin pitää muistaa tyhjentää.
Täytyy sanoa, että tämä puuha on paljon rankempaa, kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä, kun voin vain tyrkätä tissin lapsen suuhun, eikä mitään muuta kikkailua tarvita.
Meidän ihana pikkuinen nukkuu päivät mainiosti, mutta puolen yön aikaan hän tykkäisi seurustella. Onneksi mieheni on kotona, joten olemme voineet aika hyvin jakaa nukkumavuorot ja olemme vielä ihan täysissä järjissämme. Minulla tosin on ajoittain hyvin vahva baby blues ja itkeskelen ihan turhista asioista, enimmäkseen tosin tästä imetysrumbasta.
Voisin kertoa vielä vaikka mitä, mutta nyt kun pikku-ukko nukkuu, niin on paljon muutakin tehtävää. Palaan taas aikanaan tällekin palstalle, vaikka taidan pikkuhiljaa siirtyä äitien palstalle!
Hyvää vointia teille kaikille!
Nefer ja ihana pieni mies 11 vrk
tervetuloa Hobelix, hauskaa kun on enemmänkin ihan ulkomailta asti palstalaisia!
Tiilan 4D kuva ihan sätkähdytti, en muistanut kuinka täydellisenä valokuvana ne kuvat siellä näyttää, alkoi ihan harmittaa ettei tullut itse käytyä. Mutta nyt on niin lähellä ihan oikea kohtaaminen, että eiköhän odoteta kiltisti sinne!
Aivan ihanaa kun Nefer kirjoitit, pitkästä ja rankasta synnytyksestä olet saanut huokumaan positiivisuuden, vau! Ja tosiaan tuo että imetys ei välttämättä ole tosta vain- tapahtuma, muistuttaa että mikään ei voi olla ennalta suunniteltua, sen näkee sitten itse mitä tuleman pitää! Hienoa että olette saaneet kuitenkin nukuttua ja olet noinkin hyvillä mielin- tuota itkua varmasti riittää itse kullakin... Paljon tsemppiä teille! =)
minimi 37+3, kurkkukipuisena, taitaa miehessä jo pari viikkoa kytenyt flunssa iskeä tännekin, pläääääh (osaakohan elimistö hoitaa ensin taudin pois ja aloittaa synnytyksen kun on voimia???)
Tiilan 4D kuva ihan sätkähdytti, en muistanut kuinka täydellisenä valokuvana ne kuvat siellä näyttää, alkoi ihan harmittaa ettei tullut itse käytyä. Mutta nyt on niin lähellä ihan oikea kohtaaminen, että eiköhän odoteta kiltisti sinne!
Aivan ihanaa kun Nefer kirjoitit, pitkästä ja rankasta synnytyksestä olet saanut huokumaan positiivisuuden, vau! Ja tosiaan tuo että imetys ei välttämättä ole tosta vain- tapahtuma, muistuttaa että mikään ei voi olla ennalta suunniteltua, sen näkee sitten itse mitä tuleman pitää! Hienoa että olette saaneet kuitenkin nukuttua ja olet noinkin hyvillä mielin- tuota itkua varmasti riittää itse kullakin... Paljon tsemppiä teille! =)
minimi 37+3, kurkkukipuisena, taitaa miehessä jo pari viikkoa kytenyt flunssa iskeä tännekin, pläääääh (osaakohan elimistö hoitaa ensin taudin pois ja aloittaa synnytyksen kun on voimia???)