Aikamoinen puutarha

Nyt pitäisi lähteä studiolle, mutta mä jämähdin näiden Deanin viime yönä Instaan lataamien kuvien ääreen. Se on nuori jätkä, mutta niin taitava kameransa kanssa. Melkein yhtä hyvä kuin Mikke.

Mutta nää kuvat. Olen nyt tuijotellut tuota videopätkää, jossa me tehdään IG-liveä yhdessä joukkereiden kanssa. Musta näkyy vaan housut, ja muut jätkät on siinä mun ympärillä. Bojanilla ei ole kuin boxerit jalassa - se on melkein aina puolipukeissa, jos vain mahdollista. Jos mulla ei oo paitaa, siltä jää usein housut johonkin nurkkaan lojumaan.

Siis myös muulloinkin kuin yöllä. If you know, what I mean.

Toi juttu, jota me tuossa tehtiin, oli jotenkin niin lämmin ja erityinen. Se kyseli multa, mitä tarkoittaa ljubav, ja katsoi silleen, että ellen olisi ollut jo valmiiksi kyykyssä, olisin kyllä pudonnut polvilleni. Samalla se hiveli mun paljasta selkää ja niskaa - piti mukamas kiinni, ettei olisi horjahtanut, mutta oikeasti sen sormet kulkivat niin pehmeästi mun niskassa ja hiusrajassa, että alkoi jo vähän...no joo, kyllä te tiedätte.

Koko ajan piti skarpata itteään ja yrittää pitää ajatukset kurissa. Onneksi englanti on kuitenkin sen verran haastavaa, etten ehtinyt miettiä, mihin kaikkeen se noilla pehmeillä sormillaan voisi tarttua, jos siihen olisi mahdollisuus. Niskan silittelykin oli jo aivan niillä rajoilla.

Kris huomasi sen puuhat ja se virnuili koko ajan Bojanille. Vaikka se on niin nuori, se lukee jotenkin oudon tarkasti muiden fiiliksiä ja kuittailee kaikesta mahdollisesta. Eikä se edes ole mitenkään hienotunteinen vaan vähän niin kuin minä, että sanoa täräyttää asiat suoraan. Tietäisitte vain, miten moneen kertaan se on mulle ja Bojanillekin sanonut, ettei jaksa kattoa, kun me tuijotetaan toisiamme kuin lehmät, ja että ottakaa nyt jo huone, ja menkää sinne käpälöimään toisianne.

Tuo oli silloin niiden NT-kiertueen alussa. Silloin kaikki oli vielä edessä, ja siitä kaikesta mä en selviä ikinä. Vaikka aikaa on kulunut, mä muistan jokaisen hetken tosi tarkkaan. Matkat niiden pikkubussissa, treenit, ruokatauot, keikat, ja ennen kaikkea yhdessä vietetyt hotelliyöt. Miten voikin päästä niin lähelle toista ihmistä, ja miten ihanalta se tuntuu.

On ikävä. Todellakin on ikävä. Maaliskuussa oli kivaa ja läheistä, mutta ei samanlaista kuin NT-kiertueella. Nykyisin me ollaan jo vähän kuin vanha pari keskenämme. Ei enää hiprailla toisiamme muka salaa, vaikka kaikki näkee ihan tarkkaan, vaan ollaan jotenkin totuttu toistemme läheisyyteen. Kun toista katsoo, läikähtää sydänalassa ja pieni hipaisu tuntuu hyvältä, mutta ei tartte koko ajan kiehnata kyljessä.

Ruissiin on enää kuukausi. Mulla on kalenteri siihen saakka ihan täynnä, ja levyäkin pitäisi ehtiä viimeistelmään, mutta keikan jälkeen on pieni breikki. Se me vietetään yhdessä. Mä niin odotan, että pääsen sen kanssa saunaan. Ja uimaan. Ja grillaamaan. Ja nukkumaan formulalakanoiden alle.

Ja odotan mä vähän sitäkin, mitä hauskaa Kris taas päästää suustaan. Mä tykkään kyllä siitäkin aika lailla. Sellainen söpö mallipoika pitkine koipineen. Härtsä tosin tykkää vielä enemmän. Tietäisittepä vain, mutta nää on niitä juttuja, jotka pysyvät porukan sisällä ja joista ei ole kuvia tarjolla.

Aww.

 

Nyt pitäisi lähteä studiolle, mutta mä jämähdin näiden Deanin viime yönä Instaan lataamien kuvien ääreen. Se on nuori jätkä, mutta niin taitava kameransa kanssa. Melkein yhtä hyvä kuin Mikke.

Mutta nää kuvat. Olen nyt tuijotellut tuota videopätkää, jossa me tehdään IG-liveä yhdessä joukkereiden kanssa. Musta näkyy vaan housut, ja muut jätkät on siinä mun ympärillä. Bojanilla ei ole kuin boxerit jalassa - se on melkein aina puolipukeissa, jos vain mahdollista. Jos mulla ei oo paitaa, siltä jää usein housut johonkin nurkkaan lojumaan.

Siis myös muulloinkin kuin yöllä. If you know, what I mean.

Toi juttu, jota me tuossa tehtiin, oli jotenkin niin lämmin ja erityinen. Se kyseli multa, mitä tarkoittaa ljubav, ja katsoi silleen, että ellen olisi ollut jo valmiiksi kyykyssä, olisin kyllä pudonnut polvilleni. Samalla se hiveli mun paljasta selkää ja niskaa - piti mukamas kiinni, ettei olisi horjahtanut, mutta oikeasti sen sormet kulkivat niin pehmeästi mun niskassa ja hiusrajassa, että alkoi jo vähän...no joo, kyllä te tiedätte.

Koko ajan piti skarpata itteään ja yrittää pitää ajatukset kurissa. Onneksi englanti on kuitenkin sen verran haastavaa, etten ehtinyt miettiä, mihin kaikkeen se noilla pehmeillä sormillaan voisi tarttua, jos siihen olisi mahdollisuus. Niskan silittelykin oli jo aivan niillä rajoilla.

Kris huomasi sen puuhat ja se virnuili koko ajan Bojanille. Vaikka se on niin nuori, se lukee jotenkin oudon tarkasti muiden fiiliksiä ja kuittailee kaikesta mahdollisesta. Eikä se edes ole mitenkään hienotunteinen vaan vähän niin kuin minä, että sanoa täräyttää asiat suoraan. Tietäisitte vain, miten moneen kertaan se on mulle ja Bojanillekin sanonut, ettei jaksa kattoa, kun me tuijotetaan toisiamme kuin lehmät, ja että ottakaa nyt jo huone, ja menkää sinne käpälöimään toisianne.

Tuo oli silloin niiden NT-kiertueen alussa. Silloin kaikki oli vielä edessä, ja siitä kaikesta mä en selviä ikinä. Vaikka aikaa on kulunut, mä muistan jokaisen hetken tosi tarkkaan. Matkat niiden pikkubussissa, treenit, ruokatauot, keikat, ja ennen kaikkea yhdessä vietetyt hotelliyöt. Miten voikin päästä niin lähelle toista ihmistä, ja miten ihanalta se tuntuu.

On ikävä. Todellakin on ikävä. Maaliskuussa oli kivaa ja läheistä, mutta ei samanlaista kuin NT-kiertueella. Nykyisin me ollaan jo vähän kuin vanha pari keskenämme. Ei enää hiprailla toisiamme muka salaa, vaikka kaikki näkee ihan tarkkaan, vaan ollaan jotenkin totuttu toistemme läheisyyteen. Kun toista katsoo, läikähtää sydänalassa ja pieni hipaisu tuntuu hyvältä, mutta ei tartte koko ajan kiehnata kyljessä.

Ruissiin on enää kuukausi. Mulla on kalenteri siihen saakka ihan täynnä, ja levyäkin pitäisi ehtiä viimeistelmään, mutta keikan jälkeen on pieni breikki. Se me vietetään yhdessä. Mä niin odotan, että pääsen sen kanssa saunaan. Ja uimaan. Ja grillaamaan. Ja nukkumaan formulalakanoiden alle.

Ja odotan mä vähän sitäkin, mitä hauskaa Kris taas päästää suustaan. Mä tykkään kyllä siitäkin aika lailla. Sellainen söpö mallipoika pitkine koipineen. Härtsä tosin tykkää vielä enemmän. Tietäisittepä vain, mutta nää on niitä juttuja, jotka pysyvät porukan sisällä ja joista ei ole kuvia tarjolla.

Ihana 🥹!

 

Nyt pitäisi lähteä studiolle, mutta mä jämähdin näiden Deanin viime yönä Instaan lataamien kuvien ääreen. Se on nuori jätkä, mutta niin taitava kameransa kanssa. Melkein yhtä hyvä kuin Mikke.

Mutta nää kuvat. Olen nyt tuijotellut tuota videopätkää, jossa me tehdään IG-liveä yhdessä joukkereiden kanssa. Musta näkyy vaan housut, ja muut jätkät on siinä mun ympärillä. Bojanilla ei ole kuin boxerit jalassa - se on melkein aina puolipukeissa, jos vain mahdollista. Jos mulla ei oo paitaa, siltä jää usein housut johonkin nurkkaan lojumaan.

Siis myös muulloinkin kuin yöllä. If you know, what I mean.

Toi juttu, jota me tuossa tehtiin, oli jotenkin niin lämmin ja erityinen. Se kyseli multa, mitä tarkoittaa ljubav, ja katsoi silleen, että ellen olisi ollut jo valmiiksi kyykyssä, olisin kyllä pudonnut polvilleni. Samalla se hiveli mun paljasta selkää ja niskaa - piti mukamas kiinni, ettei olisi horjahtanut, mutta oikeasti sen sormet kulkivat niin pehmeästi mun niskassa ja hiusrajassa, että alkoi jo vähän...no joo, kyllä te tiedätte.

Koko ajan piti skarpata itteään ja yrittää pitää ajatukset kurissa. Onneksi englanti on kuitenkin sen verran haastavaa, etten ehtinyt miettiä, mihin kaikkeen se noilla pehmeillä sormillaan voisi tarttua, jos siihen olisi mahdollisuus. Niskan silittelykin oli jo aivan niillä rajoilla.

Kris huomasi sen puuhat ja se virnuili koko ajan Bojanille. Vaikka se on niin nuori, se lukee jotenkin oudon tarkasti muiden fiiliksiä ja kuittailee kaikesta mahdollisesta. Eikä se edes ole mitenkään hienotunteinen vaan vähän niin kuin minä, että sanoa täräyttää asiat suoraan. Tietäisitte vain, miten moneen kertaan se on mulle ja Bojanillekin sanonut, ettei jaksa kattoa, kun me tuijotetaan toisiamme kuin lehmät, ja että ottakaa nyt jo huone, ja menkää sinne käpälöimään toisianne.

Tuo oli silloin niiden NT-kiertueen alussa. Silloin kaikki oli vielä edessä, ja siitä kaikesta mä en selviä ikinä. Vaikka aikaa on kulunut, mä muistan jokaisen hetken tosi tarkkaan. Matkat niiden pikkubussissa, treenit, ruokatauot, keikat, ja ennen kaikkea yhdessä vietetyt hotelliyöt. Miten voikin päästä niin lähelle toista ihmistä, ja miten ihanalta se tuntuu.

On ikävä. Todellakin on ikävä. Maaliskuussa oli kivaa ja läheistä, mutta ei samanlaista kuin NT-kiertueella. Nykyisin me ollaan jo vähän kuin vanha pari keskenämme. Ei enää hiprailla toisiamme muka salaa, vaikka kaikki näkee ihan tarkkaan, vaan ollaan jotenkin totuttu toistemme läheisyyteen. Kun toista katsoo, läikähtää sydänalassa ja pieni hipaisu tuntuu hyvältä, mutta ei tartte koko ajan kiehnata kyljessä.

Ruissiin on enää kuukausi. Mulla on kalenteri siihen saakka ihan täynnä, ja levyäkin pitäisi ehtiä viimeistelmään, mutta keikan jälkeen on pieni breikki. Se me vietetään yhdessä. Mä niin odotan, että pääsen sen kanssa saunaan. Ja uimaan. Ja grillaamaan. Ja nukkumaan formulalakanoiden alle.

Ja odotan mä vähän sitäkin, mitä hauskaa Kris taas päästää suustaan. Mä tykkään kyllä siitäkin aika lailla. Sellainen söpö mallipoika pitkine koipineen. Härtsä tosin tykkää vielä enemmän. Tietäisittepä vain, mutta nää on niitä juttuja, jotka pysyvät porukan sisällä ja joista ei ole kuvia tarjolla.

 

Tälle lyhyelle ficille tuli aika angstisen kuuloinen nimi, "Even With the Salt and the Sorrow", mutta oikeasti se on kyllä lähinnä por noa, vaikkakin tunteikasta sellaista. Bojan on surullinen ja Jere lohduttaa. https://archiveofourown.org/works/56447875

- Joymuffin

Kiitos jälleen kerran!

 

Nyt pitäisi lähteä studiolle, mutta mä jämähdin näiden Deanin viime yönä Instaan lataamien kuvien ääreen. Se on nuori jätkä, mutta niin taitava kameransa kanssa. Melkein yhtä hyvä kuin Mikke.

Mutta nää kuvat. Olen nyt tuijotellut tuota videopätkää, jossa me tehdään IG-liveä yhdessä joukkereiden kanssa. Musta näkyy vaan housut, ja muut jätkät on siinä mun ympärillä. Bojanilla ei ole kuin boxerit jalassa - se on melkein aina puolipukeissa, jos vain mahdollista. Jos mulla ei oo paitaa, siltä jää usein housut johonkin nurkkaan lojumaan.

Siis myös muulloinkin kuin yöllä. If you know, what I mean.

Toi juttu, jota me tuossa tehtiin, oli jotenkin niin lämmin ja erityinen. Se kyseli multa, mitä tarkoittaa ljubav, ja katsoi silleen, että ellen olisi ollut jo valmiiksi kyykyssä, olisin kyllä pudonnut polvilleni. Samalla se hiveli mun paljasta selkää ja niskaa - piti mukamas kiinni, ettei olisi horjahtanut, mutta oikeasti sen sormet kulkivat niin pehmeästi mun niskassa ja hiusrajassa, että alkoi jo vähän...no joo, kyllä te tiedätte.

Koko ajan piti skarpata itteään ja yrittää pitää ajatukset kurissa. Onneksi englanti on kuitenkin sen verran haastavaa, etten ehtinyt miettiä, mihin kaikkeen se noilla pehmeillä sormillaan voisi tarttua, jos siihen olisi mahdollisuus. Niskan silittelykin oli jo aivan niillä rajoilla.

Kris huomasi sen puuhat ja se virnuili koko ajan Bojanille. Vaikka se on niin nuori, se lukee jotenkin oudon tarkasti muiden fiiliksiä ja kuittailee kaikesta mahdollisesta. Eikä se edes ole mitenkään hienotunteinen vaan vähän niin kuin minä, että sanoa täräyttää asiat suoraan. Tietäisitte vain, miten moneen kertaan se on mulle ja Bojanillekin sanonut, ettei jaksa kattoa, kun me tuijotetaan toisiamme kuin lehmät, ja että ottakaa nyt jo huone, ja menkää sinne käpälöimään toisianne.

Tuo oli silloin niiden NT-kiertueen alussa. Silloin kaikki oli vielä edessä, ja siitä kaikesta mä en selviä ikinä. Vaikka aikaa on kulunut, mä muistan jokaisen hetken tosi tarkkaan. Matkat niiden pikkubussissa, treenit, ruokatauot, keikat, ja ennen kaikkea yhdessä vietetyt hotelliyöt. Miten voikin päästä niin lähelle toista ihmistä, ja miten ihanalta se tuntuu.

On ikävä. Todellakin on ikävä. Maaliskuussa oli kivaa ja läheistä, mutta ei samanlaista kuin NT-kiertueella. Nykyisin me ollaan jo vähän kuin vanha pari keskenämme. Ei enää hiprailla toisiamme muka salaa, vaikka kaikki näkee ihan tarkkaan, vaan ollaan jotenkin totuttu toistemme läheisyyteen. Kun toista katsoo, läikähtää sydänalassa ja pieni hipaisu tuntuu hyvältä, mutta ei tartte koko ajan kiehnata kyljessä.

Ruissiin on enää kuukausi. Mulla on kalenteri siihen saakka ihan täynnä, ja levyäkin pitäisi ehtiä viimeistelmään, mutta keikan jälkeen on pieni breikki. Se me vietetään yhdessä. Mä niin odotan, että pääsen sen kanssa saunaan. Ja uimaan. Ja grillaamaan. Ja nukkumaan formulalakanoiden alle.

Ja odotan mä vähän sitäkin, mitä hauskaa Kris taas päästää suustaan. Mä tykkään kyllä siitäkin aika lailla. Sellainen söpö mallipoika pitkine koipineen. Härtsä tosin tykkää vielä enemmän. Tietäisittepä vain, mutta nää on niitä juttuja, jotka pysyvät porukan sisällä ja joista ei ole kuvia tarjolla.

 

En tiedä onko tällä merkitystä suuntaan toiseen (jos ei ole vielä joku tuonut esiin), se B:n jakama instan stoori koripalloa pelaavasta sedästään on siis seitsemän viikkoa sitten julkaistu eri tilillä. Se, miksi B. innostui jakamaan nyt, on taas pimennossa.

 

En tiedä onko tällä merkitystä suuntaan toiseen (jos ei ole vielä joku tuonut esiin), se B:n jakama instan stoori koripalloa pelaavasta sedästään on siis seitsemän viikkoa sitten julkaistu eri tilillä. Se, miksi B. innostui jakamaan nyt, on taas pimennossa.

No siksi kun on nyt tämän sedän pojan serkkunsa luona vierailemassa. Jenkki Rose alkanut seuraamaan tänään sitä serkkua ja serkku takaisin. Ei ole mitään rakettitiedettä.

 

No siksi kun on nyt tämän sedän pojan serkkunsa luona vierailemassa. Jenkki Rose alkanut seuraamaan tänään sitä serkkua ja serkku takaisin. Ei ole mitään rakettitiedettä.

Itse en usko B:n olevan Usassa kyllä, ei nämä seuraamiset sitä kerro

 

Itse en usko B:n olevan Usassa kyllä, ei nämä seuraamiset sitä kerro

Mietipä nyt. Miksi Rose alkaisi seurata jotain random koripallonpelaajaa, joka kuitenkin sattuu olemaan Bojanin Amerikassa asuva serkku? Todennäköisesti siis ovat tavanneet ja miksi olisivat tavanneet, ellei B olisi ollut itsekin paikan päällä?

 

Mietipä nyt. Miksi Rose alkaisi seurata jotain random koripallonpelaajaa, joka kuitenkin sattuu olemaan Bojanin Amerikassa asuva serkku? Todennäköisesti siis ovat tavanneet ja miksi olisivat tavanneet, ellei B olisi ollut itsekin paikan päällä?

Tän keskustelun voi siirtää kompostiin kiitos, ei kuulu tänne.

 

Tän keskustelun voi siirtää kompostiin kiitos, ei kuulu tänne.

Mietipä nyt. Miksi Rose alkaisi seurata jotain random koripallonpelaajaa, joka kuitenkin sattuu olemaan Bojanin Amerikassa asuva serkku? Todennäköisesti siis ovat tavanneet ja miksi olisivat tavanneet, ellei B olisi ollut itsekin paikan päällä?

Siirryit sitten tänne vauvan puolelta? Miksi ihmeessä, kun oikea osoite on komposti.

 

Mietipä nyt. Miksi Rose alkaisi seurata jotain random koripallonpelaajaa, joka kuitenkin sattuu olemaan Bojanin Amerikassa asuva serkku? Todennäköisesti siis ovat tavanneet ja miksi olisivat tavanneet, ellei B olisi ollut itsekin paikan päällä?

Sillä aiemmalle B:n matkalla tavanneet niin yksinkertaista

 

Siirryit sitten tänne vauvan puolelta? Miksi ihmeessä, kun oikea osoite on komposti.

Taitaa olla se kirjoittaja joka sanoo tuovansa näitä juttuja väkisin shippipalstoille nyt kyseessä

 

Sillä aiemmalle B:n matkalla tavanneet niin yksinkertaista

Mutta alkaa seurata tätä vasta kaksi kuukautta myöhemmin?

 

Mutta alkaa seurata tätä vasta kaksi kuukautta myöhemmin?

Hei nyt loppuu. Menkää kompostiin tappelemaan tästä.

 

Mutta alkaa seurata tätä vasta kaksi kuukautta myöhemmin?

Niinhän B:kin monesti tehnyt, miksei muutkin yhtä lailla

 

Eipä täällä näytä nykyään mitään muutakaan keskustelua juuri olevan…

 

Eipä täällä näytä nykyään mitään muutakaan keskustelua juuri olevan…

Ehkä olisi, jos ilmaa ei myrkytettäisi tällaisella turhalla p*skalla ja jankkauksella.

 

Eipä täällä näytä nykyään mitään muutakaan keskustelua juuri olevan…

Mieluummin verkkaisempaa mutta asiallista ja aiheeseen liittyvää keskustelua, kuin jatkuvaa offtopic-trollausta.

 

En tiedä onko tällä merkitystä suuntaan toiseen (jos ei ole vielä joku tuonut esiin), se B:n jakama instan stoori koripalloa pelaavasta sedästään on siis seitsemän viikkoa sitten julkaistu eri tilillä. Se, miksi B. innostui jakamaan nyt, on taas pimennossa.

Shippilasit silmille nyt -

Viestittelivät / soittelivat Kn kanssa jotain Ruisrockiin liittyvää, kuten vaikkapa toiveita mökistä, jossa muutaman päivän hengailevat festarien jälkeen. B näki setänsä korisvideossa kentän laidalla J & B -kyltin, ja pisti just sen videon jakoon ihan vain viestinä meille kaikille.

Ja ikävähän sillä on. Väitättekö jotain muuta

Näitä korisvideoita varmaan riittäisi linkattavaksi muitakin, mutta hän valitsi juuri tämän.

 

Kuukausi Ruissiin

what an anomalia

Bojere reunion in one month! 😭

www.tumblr.com

 

Hei nyt loppuu. Menkää kompostiin tappelemaan tästä.

Lässyn lässyn. Et sä ole mikään äiti täällä.

 

Shippilasit silmille nyt -

Viestittelivät / soittelivat Kn kanssa jotain Ruisrockiin liittyvää, kuten vaikkapa toiveita mökistä, jossa muutaman päivän hengailevat festarien jälkeen. B näki setänsä korisvideossa kentän laidalla J & B -kyltin, ja pisti just sen videon jakoon ihan vain viestinä meille kaikille.

Ja ikävähän sillä on. Väitättekö jotain muuta

Näitä korisvideoita varmaan riittäisi linkattavaksi muitakin, mutta hän valitsi juuri tämän.

Ketä sen J&B kyltin oli tehnyt? Minkä näköinen hemmo?

 

Kuukausi Ruissiin

what an anomalia

Bojere reunion in one month! 😭

www.tumblr.com

Kohta B tapaa Tommyn. Toivottavasti saadaan bxb matskua.

 

Ketä sen J&B kyltin oli tehnyt? Minkä näköinen hemmo?

Se oli kentän reunalla oleva iso mainos. Paha mennä sanomaan, kuka sen oli tehnyt. Tekstinä vain J&B.