vierailija
Ei hajuakaan mutta jotain erittäin mielenkiintoista se näyttää olevan
vierailija
Oho aika mielenkiintoinen, kun tarkemmin katsoo, mitähän siinä on meneillään?Ei hajuakaan mutta jotain erittäin mielenkiintoista se näyttää olevan
vierailija
Pitääkö he tässä juuri ig-liveä?Ei hajuakaan mutta jotain erittäin mielenkiintoista se näyttää olevan
vierailija
Onko Bojania tossa ollenkaan, hän tuolla kauempana?
vierailija
Tumpussa ehdotetaan että tää ois siitä nt:n livestä, jossa oli ljubav ja munkki
vierailija
Ainakin vaatteet sopis siihen
B ois sillon Kärpyn vieressä etualalla ja siks ei näy tossa
vierailija
Ihana tuo bussikuva, Boitsun hymy aina silloin aidoimmillaan kun Kärppä on lähellä.
vierailija
Hyvää yötä Nautadom! 
vierailija
B taitaa olla se joka "pitää huutokauppaa".
vierailija
Jos katsoo äänet päällä niin kuulee että on siitä instalivestä
vierailija
Siitähän se, siinä alussahan ne laskee huutokauppatyyliin kuinka monta katsojaa ilmaantuu.
vierailija
Toi nainen on jostain ihan älyttömän tutun näköinen. En vaan saa mieleen mistä. Häiritsevää.
vierailija
Mä oon katsonut tän ig liven varmaan ihan liian monta kertaa, koska muistan ulkoa koko roskan
ja tämä Deanin 9/10 on tuosta alusta- YouTube
Enjoy the videos and music that you love, upload original content and share it all with friends, family and the world on YouTube.
youtu.be
vierailija
Ai tuo ryhmäkuvan? Viron Alika
vierailija
Etkö nyt Nt:n instaliven alkuhetkiä tunnista?
vierailija
Niin. Onhan hänet tägättykin siihen.
eri
vierailija
Jaa olihan se tuossa kuvassa ei vaan mahtunut H:n stooriin kun oli liian reunassa
vierailija
Apua.
No ilmankos oli tutut kasvot. En mä kyllä yhtään sitä silti Alikaksi tunnistanut ennen kuin sanoit. 
vierailija
Tälle lyhyelle ficille tuli aika angstisen kuuloinen nimi, "Even With the Salt and the Sorrow", mutta oikeasti se on kyllä lähinnä por noa, vaikkakin tunteikasta sellaista. 
Bojan on surullinen ja Jere lohduttaa. https://archiveofourown.org/works/56447875
- Joymuffin
Bojan on surullinen ja Jere lohduttaa. https://archiveofourown.org/works/56447875- Joymuffin
vierailija
Nyt pitäisi lähteä studiolle, mutta mä jämähdin näiden Deanin viime yönä Instaan lataamien kuvien ääreen. Se on nuori jätkä, mutta niin taitava kameransa kanssa. Melkein yhtä hyvä kuin Mikke.
Mutta nää kuvat. Olen nyt tuijotellut tuota videopätkää, jossa me tehdään IG-liveä yhdessä joukkereiden kanssa. Musta näkyy vaan housut, ja muut jätkät on siinä mun ympärillä. Bojanilla ei ole kuin boxerit jalassa - se on melkein aina puolipukeissa, jos vain mahdollista. Jos mulla ei oo paitaa, siltä jää usein housut johonkin nurkkaan lojumaan.
Siis myös muulloinkin kuin yöllä. If you know, what I mean.
Toi juttu, jota me tuossa tehtiin, oli jotenkin niin lämmin ja erityinen. Se kyseli multa, mitä tarkoittaa ljubav, ja katsoi silleen, että ellen olisi ollut jo valmiiksi kyykyssä, olisin kyllä pudonnut polvilleni. Samalla se hiveli mun paljasta selkää ja niskaa - piti mukamas kiinni, ettei olisi horjahtanut, mutta oikeasti sen sormet kulkivat niin pehmeästi mun niskassa ja hiusrajassa, että alkoi jo vähän...no joo, kyllä te tiedätte.
Koko ajan piti skarpata itteään ja yrittää pitää ajatukset kurissa. Onneksi englanti on kuitenkin sen verran haastavaa, etten ehtinyt miettiä, mihin kaikkeen se noilla pehmeillä sormillaan voisi tarttua, jos siihen olisi mahdollisuus. Niskan silittelykin oli jo aivan niillä rajoilla.
Kris huomasi sen puuhat ja se virnuili koko ajan Bojanille. Vaikka se on niin nuori, se lukee jotenkin oudon tarkasti muiden fiiliksiä ja kuittailee kaikesta mahdollisesta. Eikä se edes ole mitenkään hienotunteinen vaan vähän niin kuin minä, että sanoa täräyttää asiat suoraan. Tietäisitte vain, miten moneen kertaan se on mulle ja Bojanillekin sanonut, ettei jaksa kattoa, kun me tuijotetaan toisiamme kuin lehmät, ja että ottakaa nyt jo huone, ja menkää sinne käpälöimään toisianne.
Tuo oli silloin niiden NT-kiertueen alussa. Silloin kaikki oli vielä edessä, ja siitä kaikesta mä en selviä ikinä. Vaikka aikaa on kulunut, mä muistan jokaisen hetken tosi tarkkaan. Matkat niiden pikkubussissa, treenit, ruokatauot, keikat, ja ennen kaikkea yhdessä vietetyt hotelliyöt. Miten voikin päästä niin lähelle toista ihmistä, ja miten ihanalta se tuntuu.
On ikävä. Todellakin on ikävä. Maaliskuussa oli kivaa ja läheistä, mutta ei samanlaista kuin NT-kiertueella. Nykyisin me ollaan jo vähän kuin vanha pari keskenämme. Ei enää hiprailla toisiamme muka salaa, vaikka kaikki näkee ihan tarkkaan, vaan ollaan jotenkin totuttu toistemme läheisyyteen. Kun toista katsoo, läikähtää sydänalassa ja pieni hipaisu tuntuu hyvältä, mutta ei tartte koko ajan kiehnata kyljessä.
Ruissiin on enää kuukausi. Mulla on kalenteri siihen saakka ihan täynnä, ja levyäkin pitäisi ehtiä viimeistelmään, mutta keikan jälkeen on pieni breikki. Se me vietetään yhdessä. Mä niin odotan, että pääsen sen kanssa saunaan. Ja uimaan. Ja grillaamaan. Ja nukkumaan formulalakanoiden alle.
Ja odotan mä vähän sitäkin, mitä hauskaa Kris taas päästää suustaan. Mä tykkään kyllä siitäkin aika lailla. Sellainen söpö mallipoika pitkine koipineen. Härtsä tosin tykkää vielä enemmän. Tietäisittepä vain, mutta nää on niitä juttuja, jotka pysyvät porukan sisällä ja joista ei ole kuvia tarjolla.
Mutta nää kuvat. Olen nyt tuijotellut tuota videopätkää, jossa me tehdään IG-liveä yhdessä joukkereiden kanssa. Musta näkyy vaan housut, ja muut jätkät on siinä mun ympärillä. Bojanilla ei ole kuin boxerit jalassa - se on melkein aina puolipukeissa, jos vain mahdollista. Jos mulla ei oo paitaa, siltä jää usein housut johonkin nurkkaan lojumaan.
Siis myös muulloinkin kuin yöllä. If you know, what I mean.
Toi juttu, jota me tuossa tehtiin, oli jotenkin niin lämmin ja erityinen. Se kyseli multa, mitä tarkoittaa ljubav, ja katsoi silleen, että ellen olisi ollut jo valmiiksi kyykyssä, olisin kyllä pudonnut polvilleni. Samalla se hiveli mun paljasta selkää ja niskaa - piti mukamas kiinni, ettei olisi horjahtanut, mutta oikeasti sen sormet kulkivat niin pehmeästi mun niskassa ja hiusrajassa, että alkoi jo vähän...no joo, kyllä te tiedätte.
Koko ajan piti skarpata itteään ja yrittää pitää ajatukset kurissa. Onneksi englanti on kuitenkin sen verran haastavaa, etten ehtinyt miettiä, mihin kaikkeen se noilla pehmeillä sormillaan voisi tarttua, jos siihen olisi mahdollisuus. Niskan silittelykin oli jo aivan niillä rajoilla.
Kris huomasi sen puuhat ja se virnuili koko ajan Bojanille. Vaikka se on niin nuori, se lukee jotenkin oudon tarkasti muiden fiiliksiä ja kuittailee kaikesta mahdollisesta. Eikä se edes ole mitenkään hienotunteinen vaan vähän niin kuin minä, että sanoa täräyttää asiat suoraan. Tietäisitte vain, miten moneen kertaan se on mulle ja Bojanillekin sanonut, ettei jaksa kattoa, kun me tuijotetaan toisiamme kuin lehmät, ja että ottakaa nyt jo huone, ja menkää sinne käpälöimään toisianne.
Tuo oli silloin niiden NT-kiertueen alussa. Silloin kaikki oli vielä edessä, ja siitä kaikesta mä en selviä ikinä. Vaikka aikaa on kulunut, mä muistan jokaisen hetken tosi tarkkaan. Matkat niiden pikkubussissa, treenit, ruokatauot, keikat, ja ennen kaikkea yhdessä vietetyt hotelliyöt. Miten voikin päästä niin lähelle toista ihmistä, ja miten ihanalta se tuntuu.
On ikävä. Todellakin on ikävä. Maaliskuussa oli kivaa ja läheistä, mutta ei samanlaista kuin NT-kiertueella. Nykyisin me ollaan jo vähän kuin vanha pari keskenämme. Ei enää hiprailla toisiamme muka salaa, vaikka kaikki näkee ihan tarkkaan, vaan ollaan jotenkin totuttu toistemme läheisyyteen. Kun toista katsoo, läikähtää sydänalassa ja pieni hipaisu tuntuu hyvältä, mutta ei tartte koko ajan kiehnata kyljessä.
Ruissiin on enää kuukausi. Mulla on kalenteri siihen saakka ihan täynnä, ja levyäkin pitäisi ehtiä viimeistelmään, mutta keikan jälkeen on pieni breikki. Se me vietetään yhdessä. Mä niin odotan, että pääsen sen kanssa saunaan. Ja uimaan. Ja grillaamaan. Ja nukkumaan formulalakanoiden alle.
Ja odotan mä vähän sitäkin, mitä hauskaa Kris taas päästää suustaan. Mä tykkään kyllä siitäkin aika lailla. Sellainen söpö mallipoika pitkine koipineen. Härtsä tosin tykkää vielä enemmän. Tietäisittepä vain, mutta nää on niitä juttuja, jotka pysyvät porukan sisällä ja joista ei ole kuvia tarjolla.