Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat II

Voi ihanaa, Piipalakin jännät paikat, jokohan jotain ihanaa on tapahtunut?

Auringonkukka, löysin kun oikein hakemalla hain tällaisen viestiketjun http://keskustelu.kaksplus.fi/t856104, siellä oli jokunen runo ja sitten vielä linkki jonnekkin runosivuille missä enemmän juttuja, oiskohan tosta apua?

 

Apua mulle iski paniikki... Teillä taitaa olla pitkä historia yhdessä jo kuumeilijoiden puolelta... Oliko tää joku suljettu piiri mihi mie olen tunkemassa mukaan? :ashamed: Jotenkin jutut tuntuivat niin kivoilta ja tuolla helmikuisissa on niin sekalaista sakkia että teki mieli tänne laittaa viestiä...

Onnittelut niille jotka nyyttinsä ovat saaneet jo täältäkin

 

Anno, älä panikoi. Osa porukasta on höpötellyt yhdessä jo kuumeilu puolella ja osa vasta täällä tupsahtanut joukkoon. Yhtä tervetulleita kaikki ovat olleet, eli et mitenkään ole tunkemassa mukaan. Reippaasti vaan höpöttelemään.
Nyt näyttää olevan sellainen viikko että moni vauvaantuu juuri nyt ja siksi höpötykset varmaan keskittyy kovasti siihen asiaan.

Mä muistan itse aikoinani kun ujona tyttönä laitoin ensimmäisen viestin tuolla kuumeilupuolella ja ajttelin varmaan ihan samalla tavalla että tunkeilenkohan ja huoliikohan noi muut mut mukaan, mutta täytyy sanoa ettei valittamista ole ollut. Välillä itse kunkin jutut keskittyvät enemmän omaan napaan kuin toisten ja toisena kertana sitten toisinpäin.
Kaikkein ihaninta on se, että voi "höyrytä" tästä ensimmäisestä raskaudestaan samanhenkisten ihmisten kanssa.

 

Anno Nou hätä :hug: Olet ihan varmasti tervetullut. Minäkin olen vasta vähän aikaa sitten tullut ja aluksi minustakin tuntui, että jotkut jutut menee ihan ohi, kun ei muista nimimerkkejä ja aiempia keskusteluita. Mutta ahkerasti kun vaan seuraa ja kirjoittaa, niin kyllä pääsee juoneen mukaan.

Minusta täällä on ihana lukea ja kirjoitellakin, kun kaikki ovat jotenkin niin tsemppaavia. Ehkäpä se jotuu siitä, että monella on ollut vaikeuksia raskautumisessa ja muutenkin ollaan jo aikuisempia. Pääasia ei ole se, minkä väriset vaunut vaaville hankitaan... Eipä sinänsä, sekin on varmasti jollekin tärkeä juttu, mutta minusta on kyllä mukava lukea muistakin asioista

Piipalle Tsemppiä matkaan, kyllä se pikkuinen kohta sieltä tulee... vai joko lie jo tullut...?

kirjoitusvirheitä korjailin ja jatkan vielä vähän...

Kiitos Pötkylä tuosta linkistä, pitää laittaa se nyt "korvan taa" seuraavaa mahdollista kertaa odottamaan. Siinä oli niitä tekstarimalleja raskaudesta kertomiseen. Nyt kuitenkin kaipailen sellaisia, millä voisi kertoa vauvasta sitten, kun hän on syntynyt. Pitää vissiin laittaa kysymys tuonne ihan "julkiselle" puolelle. Vähän vaan jänskättää suhtautuminen siihen, koska sellaisia viestiketjuja on ollut, en vaan löydä niitä... Monet sanovat niin kipakasti jos kysyy jotain heidän mielestään tyhmää... *mutisee*

 

:flower: :heart: ONNEA EMMA JA KOKO PERHE!! :heart: :flower: Mukavaa kuulla, että kaikkki on hyvin. Antaa meille muillekin taas paljon positiivisia fiiliksiä.

Tervetuloa Anno :wave:
Kyllä tähän sakkiin sopii ihan mainiosti.

Piipalle roppakaupalla tsemppiä loppumetreille!

Huh, saisipa jo sen omankin nyytin.
Olo on ollut eilen taas aika tukala. Yritin tehdä vähän kävelylenkkiä, mutta koko reissu (n.2km) oli yhtä päättymätöntä kivistävää painetta masussa (supistusta?)
Ja niitä viiltely-kouraisuja oli myös taas eilen illalla.
Sitten erit. sormien nivelet on aika kipeet. Onko muilla samaa?
Vali vali... :ashamed:
Mä oon päässyt niin helpolla, että oon ihan ihmeissäni näistä kaikista tuntemuksista.

Auringonkukka,
mä löysin tuollaisia.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=690&posting=22000000013611873

http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?0f7837f7-0424-4b00-8f2f-000f37ff6042

Lähden tästä syömään...

-Dana 34+2

 

Heippa kaikille!!

Huh, aika kulkee siivillä! Tämä vauvan hoito on todellakin kokonaisvaltaista 24/7 työtä ja kaikki muu jää ainakin tässä alussa tekemättä! Mutta nyt pienokainen nukkuu joten ehdin muutaman sanan vaihtaa. Lupasin kertoa synnytyksestä.. Eli tässä pieni kertomus:

Menin päivystykseen (rv 41+2) torstaina todella huonon voinnin vuoksi. Samana aamuna oli tosiaan neuvola ja siellä otetussa pissassa ei ollut mitään edes yhdellä pulssalla. Verenpaine hieman koholla. Mutta päivystyksessä otetuissa labroissa selvisi että on kohtalainen raskausmyrkytys ja niinpä jäin samantien osastolle. Käynnistys aloitettiin pienenpienellä murusella to illalla klo 18.
Illalla klo 23 alkoi säännölliset supistukset jotka kestivät n. 30-60 sek. ja tulivat 3 min välein JÄRKYTTÄVÄN voimakkaina. Taistelin lääkkeittä n. 4 tuntia mutta kun en enään voinut kävellä sain miedon lääkkeen suun kautta joka ei sitten auttanut ollenkan..hö! Yö oli järkky, en nukkunut lainkaan ja aamulla klo 9 lääkärin tark. ja olin vain 2cm. auki!!!!!!! Sain lihakseen pistettävän lääkkeen klo 10 ja se auttoi vajaan tunnin mutta pää meni siitä sekaisin, YÖK. Klo 12 oli 4 cm auki ja päästiin saliin. Kalvot puhkaistiin heti ja sain epiduraalin joka auttoi raastaviin hermokipuihin 3 tuntia ja sitten lisää annosta joka auttoi taas 2 tuntia. Klo 17 olin täysin auki mutta ei ponnistuttanut ollenkaan... sitten klo 18 aloin ponnistamaan ja 55 min. päästä syntyi maailman hurmaavin pieni prinssi...
Rankkaa oli mutta palkinto siitä on maailman paras!

Olen yrittänyt kirjoittaa tätä juttua tänne monta viikkoa mutta aina olen joutunut sen keskeyttämään makuuhuoneesta kantautuvien äänien johdosta

Paljon onnea vauvautuneille :heart: :heart:

Meillä poika on jo yli 6 kiloinen jässikkä ja arki on helpompaa ja helpompaa pojan kasvaessa isommaksi.

Onnellista odotusta kaikille!!

Tuuli ja poika 7 viikkoa ja 5 paivää

 

Ihania uutisia pino pullollaan! Onnea Junnulle, Hapsulille ja Emmalle! Perästä tullaan, meikäläisellekin pojankoltiainen tiedossa =). Päästiin pari päivää sitten miehen kanssa yhteisymmärrykseen nimestäkin. Se on hyvin perinteinen suomalainen nimi, jossa on huomioitu molempien suku.

Kiitos Myrky-Tuulille synnytyskertomuksesta! Hyvä kuulla, että teillä on kaikki kunnossa, jossain vaiheessa jo vähän huolestuin, kun sinusta ei kuulunut mitään. Mutta arvatenkin pienoinen vielä kaiken ajan. Tulethan taas jossain välissä kertomaan enemmän vauva-arjesta.

Lauralein, onneksi näitä lapsia ei ole kiintiöitetty sukupuolen mukaan, ehkäpä sinäkin saat pojan. Toivottavasti saat kilppariarvot kuntoon ja painon takaisin nousuun.

Annolle tervetulotoivotukset! Juuri tuossa ihmettelinkin itsekseni, kun uusia ensikertalaisia ei ole ilmoittautunut, mutta onneksi tulit pelastamaan tilanteen.

Piipa, wausti wau! Toivottavasti ennustukset limatulpan irtoamisesta ja synnytyksen käynnistymisestä pitävät paikkansa. Kohta sinullakin on nyytti sylissä - ettei vaan osuisi lasketulle päivälle...

Sitten vielä kuulumisia omasta masusta. Nuori herra on ihan tavattoman vilkas, varsinkin aamuyöllä se pitää yksiössään sellaisia bileitä, ettei meikäläisen tarvitse kuvitellakaan nukkuvansa. Tämä viikko on ollut töissä tosi kiireinen ja olen vähän stressaantunut, vaikka kesälomalta palattuani päätin, etten ota enää työasioista stressiä. No, vatsani reagoi kaikkeen tähän supistelemalla, eikä ne meinaa loppua, vaikka kuinka yrittäisin kotona levätä. Onneksi supparit ovat kivuttomia, mutta silti pistää välillä mietityttämään.

Kaiken kukkuraksi sijaisen valinta on jostain syystä mutkittunut ja pitkittynyt ja sekin minua nyt pännii (ja stressaa). Töitä on jäljellä enää kolmisen viikkoa ja minä olen ainoa, joka voi opettaa sijaiselle työt, joten toivon tosiaan, että ensi viikolla valinta olisi selvä.

Ja sitten vielä... Mieheni meni ja osti PlayStation 3:n ja se on nyt vallannut telkkarin niin, etten minä pääse mahoineni sohvalle köllöttelemään ja tuijottamaan tv:stä tulevia puppuohjelmia :kieh:.

Ja sitten taas positiivisempaa vaihdetta päälle. Tein viikonloppuna inventaarion vauvanvaatteista ja totesin, että kun vielä hankin muutaman 56 cm:n vaatekerran, niin eiköhän siinä ole alkuun ihan riittävästi vaatteita.

Yritin myös kovasti tavata eri kestovaippavaihtoehtoja, mutta sopiva vaihtoehdon valitseminen tässäkin tuntuu yhtä vaikealta kuin vaunujen osto. Meinaan ainakin yrittää kestovaippojen käyttöä, mutta en ole mitenkään fanaattinen asian suhteen. Jos en jaksa läträtä pyykin kanssa, siirryn kertakäyttöisiin (ja ekologinen sydämeni itkee verta)...

Tarttee varmaan lopetella, ettei tule tiiliskiviromaania...

Nefer 31+4

 

ONNEA kääröt saaneet, TSEMPPIÄ saamassa olevat ja TERVETULOA uudet!

Lauralein, minkäslaisia huuhaaennustuksia sulla oli? Musta eri "oireista" löytyy aina ennusteita molempiin... Itsellä alkuun ei ollut mitään oloa, sittemmin jostain syystä mielestäni ollut tulossa poika kun kerta linea negra ihan alhaalta rintoihin asti ja maha ollut hyvinkin eteenpäin. No, viime päivinä olen huomannut että alkaa leviämään sivuilta, vyötärö kadonnut ja koko maha yhtä palloa. Tyttömaha siis kuitenkin??
Toisaalta pakostihan tuo leviää kun kasvaa, nyt alkanut tuntumaan liikkeet ihan kyljessä asti, tänään oikein sattui kun bussissa istuessa tyyppi kumautti kylkiluihin.

Musta tuntuu että olen vihdoin saavuttanut sen raskauden nautintoajan (tähän asti valitettuani vain koko ajan...): aamulla koirien kanssa lenkillä, reipas kävely onnistui ilman kaikenmaailman pistoja ja kouristuksia! Okei, kyllä lenkin loppupuolella tai sen jälkeen häntäluun tienoo vihiotteli, muttei pahasti.
Sitten lähdin uimahalliin, Espoon halleissa vesijumppaa joinain päivinä kertamaksulla eli ei tarvitse olla jonottanut johonkin ryhmään, oli oikein mainio liikuntamuoto kun esim jooga ei onnistu. Aiemmin kirjoittelin siitä kun uidessakin alkoi kovasti supistelemaan (= en osaa hissuksiin mennä, aina tulee hötkyiltyä turhan nopsaan, niin ja itse asiassa mun selkä ei tykkää samakkouinnistakaan, selkäuinti on ok) niin tämä oli tosiaan sopivaa meikäläiselle, tuli kroppaan liikettä muttei alkanut supistelee eikä mitään. Lisää tätä siis!
Pitäähän se vielä vähän nurista, meinaan yöt ei oikein suju, selkä kramppaa yritin sitten mitä asentoa tahansa. Rauhoittuu kun nousee ylös ja saa liikettä (vesijumppa jee jee!). Meillä onneksi vaavi tuntuu nukkuvan aika hyvin yöt, toistaiseksi...

27+2

 

Huomenta huomenta Ja kiitoksia ihanista tervetuloa toivotuksista :hug: Kyllä mä tänne sit taidan uskaltautua Mä mielenkiinnolla seuraan teidän juttuja koska kaikki noi on aika pitkälti mulla vielä edessä. Tuntuu ettei aika menis ollenkaan eteenpäin mutta ens viikolla voi jo sanoa että mun viikot alkaa 2:lla Pienistä toinen saa ilonsa

Mä voisin muutaman sanan sanoa tästä meijän kaverin odottamisesta. Raskausoireita ei ole ollut juuri nimeksikään. Pahoinvointeja ei ollenkaan. Väsymys on kyl ollut aika kokonaisvaltaista. Must tuntuu että suurimmat muutokset mussa on ollu tuolla henkisellä puolella. Ei mee päivääkään ettenkö itkis ilosta tai surusta :'( Ja se kiukuttelu :ashamed: Hui kauhee kun mä valitan Nyt viime aikoina uusi tuttavuus on ollu närästys, alkaa kohta ideat loppua mitä sitä voisi syödä :/

Vauvaa ollaan päästy kurkkimaan jo np-ultrassa ja kovin oli virkeä ja liikkuvainen kaveri. Nyt oon jo muutaman viikon tuntenu sen jo ihan konkreettisesti =) Rakenneultraan ollaan vielä menossa ensi viikolla Ei malttais millään odottaa....

Tämmöistä taustatietoa vähän. Kirjoittelen lisää sitten kun tulee jotain mieleen.

Anno 19+4

 

Kiitos Tuuli, kun kerroit meille synnytyskokemuksesi. Monilla on synnytys jo niin lähellä että aihe varmasti kiinnostaa.

Katsoin eilen muuten joltain maksukanavalta ohjelmaa riskisynnytyksistä ja voi sitä itkua niistä vauvoista. Aika pintapuolinen ohjelma oli, ja toimintatavat, ainakin mun mielestä vähän erikoisia. Esim yksi nainen synnytti valtavan (melkein viisikiloisen) vauvan alateitse ja nainen joutui siis aloittamaan ponnistamiset jo ennen kuin kohdunsuu oli täysin auki. Olisikohan ollut niin, että ensimmäisessä ponnistuksessa kohdun suu oli vain 4cm auki? Nooh, sehän oli tietysti ameriikan mallia.

Anno, ultrat on ihania kun pääsee kurkkimaan mitä sille pikkuiselle kuuluu. Sekin on ihanaa kun tuntee vauvelin liikkeet, siitä ne vaan voimistuvat.
Noi tunnejutut on ihan tuttuja, mä en onneksi ole ollut kamalan kiukkuinen, iloinen tai suruinen... Enimmäkseen olen ollut sellainen tasaisen tyytyväinen, ja sekin on todella hämmästyttävää. Yleensä olen aika tunneihminen ja reagoin tilanteisiin helposti. Nyt vaan porskutellaan hymyillen eteenpäin vaikka autosta puhekaisi rengas kesken matkaa.
Tosin pakko myöntää, että muutama päivä takaperin tuli itku oikein urakalla kun en saanut punajuuripurkkia auki ja himo oli mitä hillittömin.

Nyt taitaa olla se hetki, kun koiran kanssa pitäisi lähteä metsään lyllertämään. Kovaa ei enää tarvitse tosiaankaan mennä, tulee vaan turhia supistuksia. Mulla on kans yleensä sellainen vika, että en osaa mennä hiljaa ja rauhassa vaan pitää paahtaa niin kovaa ja niin pitkälle kun vaan pääsee, veren maku suussa. Nyt on siis pitänyt opetella uusi tahti. Koira raukka on ihan ymmällään, että miksei me mennä kun on KIIIIIIIRE. Koiralla olisi aina kiire jokapaikkaan, kaikki hajut karkaavat juuri nyt, jos niitä ei heti pääse haistamaan...

öhkön pöhkön. Tällainen romaani torstain ratoksi

t. pötkylä ja pikkuElvis tasan 24

 

Tuolla yli 3-kymppisten piinailijoiden puolella ovat pikkulinnut laulaneet, että saitte Emma pojan. Aivan mahtavat onnittelut sulle ja miehellesi!
t. Kati231 :flower: :flower: :flower:

 

Kiitos Kati onnitteluista, kiva huomata että kuumeilijapuolellakin vielä muistetaan Voi kunpa teilläkin pian tärppäisi!

 

Poika tuli
Kiitos kaikille jo onnittelunsa lähätteneille ja onnittelut muillekin käärönsä saaneille.
Meidän poika siis syntyi 24.9 klo 10.43, 49 cm ja 3355g, kaikki meni hienosti. Kaveri huusi jo ennenkuin saatiin ulos mahasta, erittäin terhakka. Tänään päästiin kotiin. Nyt opetellaan uutta elämää ja koitetaan selvitä tämän haavan kanssa.

Hapsuli

 

Hapsulille vielä uudelleen onnea! Mites koirat? (mitä koiria?)
Onko leikkaushaava kipeä, saatko kanniskella ja nostella vauvaa vai miten?

Niin tosiaan MyrskyTuuli kiitos kertomuksesta, nää alkaa oikeesti jo kiinnostamaan. Pelottamaan myös jos antaa pelolle tilaa...

Anno: mulla myös itku herkässä, sekä onnesta että erinäisistä tilanteista, hermostusitku esim on vähän rasittavaa kun tuolla julkisilla paikoilla jonkun ihan tyhmän jutun takia (= asiat ei mene kuten on ajatellut) tulee itku ja hävettää-> hermostuu taas enemmän jne. Näitä hormoneja...
Ja närästys on näköjään melkein kaikilla. Mulla sitä on ollut ennen raskauttakin aika pahana, nyttemmin oppinut elämään sen kanssa ilman lääkkeitä, välillä joudun Antepsinia ottaa yöksi ettei polttele niin pahasti. Syömisiä en osaa kauheesti muutella, tuntuu että kaikesta sanotaan että närästää! Kahvia en juo muutenkaan, muista syömisistä en ole huomannut mikä oikeasti enemmän aiheuttaisi ja mikä ei, silloin kun polttelee niin polttelee. Ei se kivaa ole.

Tiedättekös tytöt saako raskaana mennä porealtaaseen?
Kun siellä uimahallissa menin poreisiin lämmittelemään ja mummut oli sitä mieltä etteivät minuna kyllä tulisi, pitäisi kätilöltä kysyä ensin
Menin kuitenkin enkä huomannut erikoista.

Viime yönä, tai oikeastaan aamulla kun painuin uudelleen nukkumaan, näin ilkeän unen: miehelläni oli toinen nainen, ihan pokkana olivat meillä (tai jossain) nukkumassa ja selvisi että ovat vehkeilleet jo aikansa ja ollaan kuitenkin juuri menossa naimisiin! Unessa raskaudesta ei ollut tietoa, vain tuo avioituminen oli mielessä. Ja mies hyvin kevyesti vaan siinä unessa että ei oikeastaan tiedä kumman ottais. Annoin samantien unessa ukolle kenkää ja sanoin etten ikinä anna anteeksi, sitten kuitenkin kun lähdin itse menemään, tajusin samantien etten kestä, en voi elää ilman miestäni ja palasin takaisin tappelemaan siitä! Herättyä oli sekava olo, tuli ihan sellainen fiilis että ..kele, noinkin vois kyllä käydä, kun vähänkään miettii mitä tässä elämässä tähän asti on tapahtunut. Vaikka tällä hetkellä se tuntuu ihan mahdottomalta, ollaan niin rakastuneita ja molemmille tuntuu että vihdoin tässä on se oikea edessä ja lapsentekoonkin ryhdyttiin aika pian. Kun jotenkin kaikki vaan on niin selvää! Mutta tosiaan unen myötä tuli yhtäkkiä pelko että mitäs sitten jos OIKEASTI mies ihastuisikin johonki toiseen ja tuntui ettäkoko aamupäivän oli alakuloinen olo. Vieläkin tulee ihan tippa linssiin jos asiaa ajattelee, niin toivoton olo tulee. Oma kultakin lähti ennalta sovittuun illanviettoon ja oli tosi ihana tuossa ennen lähtöään. Kerroin kyllä unesta ja mies vain nauroi että eikö ollut mukava herätä ja huomata että kaikki onkin kunnossa! En kehdannut edes enempää unesta puhua kun pelkäsin että alan itkemään-- taas siis täysin syyttä!
Sori pitkä sepustus, meni vähän taas ohi aiheen.
Eiköhän aleta töllöttää telkkua, jos suklaatakin IHAN vähän vain....

minimi ja kylkipotkija 27+4

 

Tervehdys pitkästä aikaa! Onnittelut kaikille vauvan saaneille...Junnulle ja Emmalle!

Olimme sittenkin Emman kanssa yhtä aikaa sairaalassa! Tosin emme tienneet toisistamme. Menin sairaalaan maanantai-iltana 17.8. ja tiistaiaamuna käynnisteltiin synnytystä, koska mulla oli korkean lapsiveden meno...siis lapsivettä tihkui koko ajan. Käynnistämisyritykset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta pitkällisistä yrityksistä huolimatta. Joten sektioon mentiin ja ihana poikamme syntyi 20.9. klo 23.30. Mittaa hänellä 51 cm ja painoa 3725 g. Tumma on kuin isänsä vaikka enemmän taitaa kasvoissa olla multa perittyjä piirteitä. Rankan rutistuksen jälkeen jouduimme olemaan sairaalassa tavallista pidempään, koska sain kohtutulehduksen pitkästä ja turhasta käynnistämisestä. Tulimme kotiin tiistai-iltana ja nyt harjoittelemme yhteiseloa kotona. Poika on reipas, nukkuu 3 tunnin pätkiä ja jaksaa olla hereillä parikin tuntia silloin tällöin. Palkinto on siis mitä parhain ja molemmat voimme nyt tosi hyvin. Mitä nyt pojalla masuvaivoja on...johtunee mulla menevästä antibioottikuurista. Tänään sekin loppuu, joten toivottavasti masukin siitä helpottaa.

Oikein mukavia vauvailu-hetkiä uusille äideille! Samoin toivotan hyvää odotusaikaa kaikille mammoille...jännät hetket teilläkin edessä.

 

ainiin nefer: mulla tuntui töissä kun oli kiireinen ja stressaava päivä, että vauva hermostui myös: mylläsi kovin ja kun kotiin päästiin, oli koko illan ihan hiljaa, raukka. No, nyt siis olen jo vapailla ja nautin siitä täysin rinnoin -- eiku mahoin

Kestovaipoista olin kiinnostunut ideana kunnes luin ä-pakkauksen mukana tulleen oppaan; jää meillä kyllä tuo puuhastelu tekemättä! Vaikka ahistaa se jätteen määrä, kyllä näyttää siltä että kertakäyttöisillä mennään, sen verran hankalalta kuulosti touhu, riittää (kuuleman mukaan) sitä pyykkiä ihan muutenkin! Eniten mua ihmetyttää missä niitä likasia pitäis täällä kerrostaloasunnossa? No joo, paha minä, maailma hukkuu siis vaippoihin

Ja toi pleikkari 3 on kyllä paha... Otan osaa :kieh:

 

:flower:

 

meme: Onnea! :flower: Hassua ajatella että ollaan tosiaan oltu yhtä aikaa sairaalassa, ja luultavasti siis nähty toisemme ainakin käytävällä haahuilemassa

Täällä vauva-arki pyörii jo aika hyvin, tunteet alkaa tasoittua ja homma sujuu mielestäni yllättävänkin kivuttomasti. Asiaa helpottaa toki se, että mies on tällä hetkellä kotona. Saa nähdä kuinka meidän sitten käy kun
hän palaa töihin... Vauva on aivan hirmuisen suloinen, tietenkin :heart:

Minimi: mä oon tullut ihan samaan tulokseen noitten kestovaippojen kanssa. Siis todella ahdistaa kantaa pussikaupalla kertakäyttövaippoja roskikseen, mutta ainakaan nyt alkuun en rupea siihen kestovaippashow'hunkaan. Voihan sitä vaikka muutaman kuukauden päästä kokeilla jos siltä tuntuu, mutta nyt ei mulla ainakaan riitä siihen voimia.

Nyt taisi vauva jo nukahtaa yöunille, joten äipällä on tässä sitten vapaa-aikaa pari tuntia ennen omaa nukkumaanmenoa ja ensimmäistä syöttötaukoa sitten puoliltaöin. Taidanpa siis siirtyä sohvalle limulasin ääreen

 

Onnea Hapsuli ja meme ihanista poikavauvoista :flower: :flower:

minimi mä en ainakaan ole kuullut mitään etteikö saisi mennä porealtaaseen raskauden aikana. Neuvolassa oli puhetta kaikenlaisesta hieronnasta (hieromasauvoista alkaen) ja ainakin silloin sanottiin että viimeiseen raskauskolmannekseen asti voi ihan huoletta nauttia elämästä. Olikos se niin että viimeisen kolmanneksen loppuvaiheessa esim. hierova suihkukin voi jouduttaa synnytyksen alkamista? Tiedä häntä. Silloinhan on hyvä välttää kaikkia yleisiä lillumapaikkoja, jos paikat ovat vähääkään auki->tulehdusriski on kuulemma melkoinen.

Mä luulen että meillä raskaana olevilla hormoonit vaikuttavat noihin uniinkin. Unet ovat tosi toden tuntuisia ja "kummallisia" verrattuna normaaliminään. En tietenkään ole mikään psykologian ammattilainen, mutta ainakin mulla on ihan uskomaton unimaailma. Välillä herätään nauraa kätkättäen ihan hysteerisenä ja välillä taas itkien. Meillä mies on ainakin ihan kysymysmerkkinä, eikä käsitä ollenkaan missä mennään

Mä olen kans herätellyt jonkinlaista kiinnostusta kestovaippailuun, mutta todennäköisesti tulen olemaan laiska kestoilija, eli kestoja kotona ja kertiksiä muualla? Yhden lapsen kanssa kestoista saa aika kivankin ekoloogisen säästön, mutta jos suunnitteilla useampia vekaroita niin tuo säästö tuntuu kummasti jo kukkarossakin.

Musta olisi kans hauska kuulla sellaisten vauvautuneiden kokemuksia joilla kotona on koira / koiria. Miten se alku on lähtenyt käyntiin?
Meillähän on tollainen sekarotuinen uroskoira, joka on ihan täysin mammanpoika. Kävelee mamman perässä, nukkuu mamman jaloissa ja tuijottaa mammaa onnellisena tämän tästä. Joten senkin puolesta vähän jännittää miten meidän karvakasa suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Olen yrittänyt jos jonkinlaista konstia siihen, ettei olisi niin kovasti minun perään, mutta mikään ei tunnu auttavan. Muihin lapsiin suhtautuu siis suhteellisen ystävällisesti, ei vaan pidä siitä että karvoja vedetään tai sormia työnnetään suuhun, nenään, korviin tai muihin reikiin.

Leppoisaa lauantaita ja viikonloppua kaikille

t. pötkylä ja pikkuElvis 24+2

 

Pötkylä oon kuullut että koira kannattaisi ottaa mukaan hakemaan vauvaa laitokselta, en tiiä sitten auttaako mustasukkaisuuteen. Meillä myös kääpiövillis jota on pidetty kuin vauvaa konsanaan.. saas nähdä miten suhtautuu tulokkaaseen. Onneksi vauvat ei ihan pienenä vielä tarraa turkkiin tai muuta niin saavat rauhassa tutustella.
Hormonihirviö 18+0

 

Memelle ja Hapsulille lämpimät onnittelut :flower:

Noita poikia tosiaan meidän pinoon tuntu tulevan ja mullakin on ollut sellainen poikaolo viimeaikoina, mutta ei se kovin vahva tunne ole. Meilläkin tuon ovistikun kans on vauvaa tehty, joten poika on kyllä enemmän kuin mahdollinen Täytyy tunnustaa, että vähän enemmän toivon silti tyttöä ja mies taas poikaa, joten molempi parempi.

Ihanaa lukea teidän vauvaantuneiden kertomuksia. Toivottavasti jaksatte ja ehditte kirjoitella jatkossakin kuulumisia :heart:

Noista herkkyyksistä täytyy sanoa omasta puolesta, että pitkän aikaa meni ihan tasaisissa merkeissä, mutta nyt loppupuolella oon tullut super-herkäksi. Melkein kaikki mahdollinen iloinen tai surulinen asia itkettää. Ja kyllä myös mietityttää parisuhde, terveys ja muutkin tulevaisuuteen liittyvät asiat. Esimeksiksi oman äitini teveyden puolesta pelkään, koska isäni kuoli loppukesästä ja tuntuisi kauhelta menettää äitikin tässä tilanteessa. Toiset tulevat isovanhemmat ovat 400km päässä.

Mulla on muutama kestovaippa varastossa, mutta en myöskään uskalla luvata täyttä tai edes osittaista kestoilua, mutta kokeilla aion.

Vaikea uskoa, että porealtaassa olisi mitään pahaa, ainoastaan tuo bakteeririski sit myöhemmin. Eihan se vesi siinä ihan kauheella voimalla tule ja luulisi sen ennemmin vaan rentouttavan.

Vielä neuvolakuulumisia. Kerroin vihlonta/kouraisukivuista ja neuvolantäti tuumasi, että vois liittyä supistuksiin ja kielsi kaiken nostelun ja rehkimisen ja laittoi tiistaille lääkäriin, jotta katsotaan onko jotain pehmentymistä tai kohdunkaulan lyhentymistä jo alkanut tapahtumaan. Hyvä olisi, jos vauva vielä hetken sisäpuolella viihtyisi, mutta eihän sitä enää estelläkään, jos toisin päättää.
Itse en oikein jaksa uskoa, että synnytys vielä olisi lähellä.
Muuten kaikki oli ihan normaalisti.

Viikonloppuja kaikille!

-Dana 34+5

 

:heart:-melliset onnittelut Memelle!

Unista. Mä olen myös nähnyt raskausaikana mitä ihmeellisimpiä unia, milloin meidän lapsi on syntynyt punaiset vaatteet päällä ja yhdessä unessa sillä oli ellipsin muotoinen pää . Jo ennen raskauttakin näin kyllä paljon unia, kerrankin mieheni oli tehnyt unessa jotain väärää, josta minä olin suuttunut. Ja aamulla kun heräsin, olin vieläkin miehelleni vihainen ja hän ihmetteli, että mitäs kummaa nyt on tapahtunut, kun meikäläinen mökötti :saint:...

Mulla on kyllä mieliala ollut aika tasainen, en ole liiemmälti itkeskellyt tai vetänyt herneitä nenään. Tosin silloin kun olen kertonut todella läheisille ihmisille raskaudestani, olen vuodattanut muutaman kyyneleen.

Eilen mulle nimettiin sijainen ja onneksi hän pääsee hommiin jo maanantaina, joten mulla on vajaat kolme viikkoa aikaa opettaa hänelle työt. Se onkin ihan hyvä, kun kukaan muu ei oikein tiedä, mitä kaikkea puuhastelen palkkani eteen...

Mieheni lähti Hifi-messuille, joten ajattelin vääntäytyä telkkarin ääreen ja yrittää saada PS3:n käyntiin. Mulla on suunnitelma: harjoittelen salaa NHL-peliä ja haastan mieheni otteluun, jossa meinaan voittaa hänet 6-0.

Danalle pidän peukkuja, jotta taapero pysyisi masussa vielä muutaman viikon!

Hyvää viikonloppua!

Nefer, 32 tasan

 

eilen katsoin neuvolasta saatua DVD:tä raskaudesta ja synnytyksestä, oli aika kökkö "leffa", piti hyppäillä paljon kohtia yli kun oli ihan liirumlaarumia. Mutta liikuntaosiossa mainittiin tuo sama että uiminen ym kielletty vikan kolmanneksen aikana tulehdusriskin takia, olen sen varmaan kuullut joskus jostain muualtakin muttei tullut mieleen kun vasta ostin 10 kerran lipun espoon kaupungin halleihin! Ja siis, pikaisen laskutoimituksen jälkeen, mullahan on juuri alkanut se vika kolmannes...
Pska, just ehdin innostua että toi vesijumppa on tosi hyvä mulle, hö! No jos edes pari vkoa kävis, annatteko luvan vai pitäiskö oikein neuvolasta kysyä?

Pötkylä: koirasi ei kuitenkaan eroahdistu kun jää yksin? Harvoin kai koirat on mustasukkaisia, ennemminkin jos on aina lähellä, haluaa "osallistua" vauvan hoitoon ja takuulla ottaa vauvan vastaavanlaiseen holhoukseen kuin sinut. Usein kai nuo elukat huolestuu/hermostuu alkuun kun vauva huutaa ja yrittävät tulla sanomaan että äkkiä nyt, tuolla huudetaan! Sekin toki voi olla hankalaa jos koira kovasti osallistuu, ettei jää jalkoihin. Itse meinaan siirtää sängyn vierestä koirien makuupaikan jo ajoissa muualle (heti kun saadaan vauvan sänky siihen kohtaan ottamaan se tila), ihan kohta puoliin. On niillä muutenkin muuallakin niitä paikkoja, mutta yksi öisin käytetyimmistä just tuossa mun vierellä. Sänkyyn niillä ei ole asiaa.

Jos haluat vierottaa koiraa sinusta, ei kannata päästää sitä esim vessaan mukaan, kotiin tullessa ei huomiota 5-10 minuuttiin, vasta kun on itse asettunut ja koirakin "luovuttanut", pyytää sen luo ja hyvittelee. Lapsiportti myös hyvä keino ottaa hieman etäisyyttä ilman että joutuu sulkemaan kokonaan toiseen huoneeseen. Ihan vain hetkeksi, että oppii että kohta pääsen taas mamin luo eikä tässä sen ihmeempää, hetki katellaan tällä puolella.
Mutta tosiaan jos ei varsinaista eroahdistusta, en usko että on ongelma vaikka mukana koko ajan puuhastelisikin.

Niin ja sairaalasta on isukin hyvä tuoda koiralle nuuskittavaksi vauvalle haisevia rättejä jo ennen kuin vauva tuodaan kotiin. Tuo vauvan haku yhdessä laitokselta vois myös toimia. Ainakin mun mielestä pitää heti päästä tsekkaamaan kotiin tulon jälkeen että mikä tämä on. Yksi vaihtoehto on että koira muualla sairaalassaolon aikana-> tuodaan kotiin vasta kun vauva on jo kotona, mutta niitä haisurättejä olis jo viety koirallekin ihmeteltäväksi. Ja sitten kun tulee kotiin, niin tosiaan yhdessä ihastellaan uusi tulokas.

 

Dana-76 Kiitos :flower: Tuossa oli juuri niitä syntymästä ilmoittavia viestejä joita kaipailin. Nyt laitan kyllä kaikki tulleet linkit ja vinkit ylös mahdollista seuraavaa kertaa varten. Kiitos kiitos kiitos

Mua vähän kauhistuttaa ajatus siitä sairaanhoitajien lakosta. Kuuntelin tänään uutisia ja siellä joku poliittinen asiantuntija sanoi, että kaikkine kommervenkkeineen ja lakkouhkauksineen, neuvotteluineen tilanne on se, että JOS lakko tulee, niin n. kuukauden päästä olisi se aika. Kiva kiva... meillä on LA 2.11. Mitenkään väheksymättä kenenkään ammattia, en haluaisi ketään "sinnepäin sijaista" kätilön sijaan synnytykseen. Miksei ne voi vaan suostua maksamaan sairaanhoitajille parempaa palkkaa. Ei tarvis stressata kaiken muun lisäksi sitäkin, että saako kätilön synnytykseen vai ei...

Mulla on alkanut olemaan tosi kiukkuisia olotiloja. Olenkohan pimahtamassa, vai onko muillakin sellaista? Meinaa ärripurri-p**k*le tulla joka asiasta. Eilen illalla esim. kun olin käymässä nukkumaan, niin peitto ei suostunut tottelemaan. Halusin sen ehdottomasti tukemaan masua, kun makasin kyljelläni. Ja se peitto mokoma ei suostunut moiseen. Mulla tuli ensin kiukku ja raivo ja sitten perään itku. Tajusin kyllä, ettei se peitto tajua, vaikka kuinka kiukkusin sille, mutta silti en saanut oltua aikuinen :ashamed:

Myös oma kömpelyys ahdistaa. En meinaa paastä sohvalta ylös, kun häpyliitos on niin kipeä. Lattialta on edes turha haaveilla nostavansa mitään ilman kauheaa ähinää ja puhinaa. Kaikki hengästyttää. Ja kiukuttaa. Ja harmittaa sitten kun kiukkuan. Olenko ainoa tällainen vai onko muillakin järjenvalo himmentynyt?

 

Minimi, meillä on kaksi saksanpaimenkoiraa. Koirat ovat olleet todella kiinnostuneita vauvasta, varsinkin meidän nuori uros. Uros seuraa joka paikkaan perässä. Kumpikin haisteli vauvan kotiintulessa ja lipaisivat vähän päätä ja nyt päivän mittaan ovat haistelleet ja nuoleskelleet. Joten ihan positiivisesti, välillä meinaa otteet olla vähän turhan ronskit. Itku saa koirat edelleen häätäntymään.
Vauvaa saa nostella ja hoitaa, mutta mitään vauvaa painavampaa ei saa nostaa. Joten kaikki kotityöt on pannassa, kumartamiset mennään jalkakyykyllä ja sänkyyn meno ja nousu aiheuttavat vielä päänvaivaa. Kipulääkkeitä ei tarvitse enää niin usein. Tänään käytiin kymmenen minuutin päiväkävelyllä, kyllä raitis ilma teki hyvää.
Tsemppiä kaikille loppusuoralla olijoille.

Hapsuli