Huomenia!
Täällä valvottu puoli neljästä asti... Onneksi tällaisia öitä ei toistaiseksi ole ollut enempää. Ei vain väsyttänyt lainkaan ja siksi olen kukkunut pystyssä aamuyöstä asti. Toivottavasti ei tule tavaksi, koska ei mitenkään kivaa. No tulipahan päivitettyä odotuspäiväkirjaa, jota olen yllättäen ollut viime viikoina kovin laiska kirjoittelemaan. Itse asiassa en ollut kirjoittanut mitään lähes pariin kuukauteen. Ja alkuun sitä kirjoitti suunnilleen pari kertaa viikossa. Samaa tahtia hiipunut siis tuo kirjoittelu kun raskausaika alkanut kulkemaan siivillä.
Sitten viime kirjoitteluni vauvoja tähän pinoon syntynyt taas useampia. Onnea kaikille tuoreille äideille! Kävin tuossa salapoliisimatkalla muissakin keskusteluissa ja aika montahan noita 30-kymppisten ekakertalaisten vauvoja jo on, vaikkei juuri tähän pinoon tuoreet äidit olekaan ehtineet/huomanneet mitään ilmoitella.
Piipallakin ilmeisesti synnytys ihan käsillä, joten ehkä häneltä kuulemme seuraavat vauvauutiset. Ja
Mirandalla taitaa kanssa olla h-hetki lähellä. Tai josko se seuraava vauvan syliinsä saava onkin
Dana!
Meillähän sama laskettu aika ja jotenkin tuo Danan eilinen meili konkretisoi myös sitä, että eihän sitä koskaan tiedä, että koska itselle tulee lähtö. Toistaiseksi ei mitään viitettä siihen suuntaan. Ens tiistain ultraa ja synnytystapa-arviota kyllä kovin jo odotan. Kuulepahan sitten senkin, että josko tuolla alapäässä on jo jotain tapahtunut. Viimeisestä sisätarkastuksesta kun jo kuitenkin monta viikkoa.
Täällä alkoi nyt kolmas varsinainen äitiyslomapäivä ja pari ekaa päivää on mennyt hujauksessa. Aika tosiaan ihan lentänyt ja melkein pelottaa, että miksi se nyt näin kovin juoksee. Jotenkin nyt tuolla takaraivossa painaa se, että pitäisi levätä, mutta sitten on kuitenkin paljon muutakin mitä pitäisi (=haluaisi) tehdä. Ja kun olo on oikeastaan tosi loistava niin sitä ei niin helposti tule vain levättyä. Tuolla jossain takaraivossa painaa pari pientä juttua, jotka mielestäni sellaisia, että pakko saada tehtyä ennen laitokselle lähtöä, joten koitan ne saada tehtyä, jotta sitten ei tarvitse mistään niin enää huolehtia, vaan kaikki mitä ehtii ja jaksaa tehdä on sitten vain plussaa, mutta voi odottaa myöhempäänkin.
Mainitsin tuossa viimeksi, että kaikenmaailman huuhaa ennustukset järjestään viittaisivat siihen, että poikaa täälläkin odotettaisiin ja joku sitten kyseli, että mitä kaikkia näitä merkkejä sitten on. Sormustesti, linea negra rintoihin asti, raskausoireet, potkut jatkuvasti vasempaan kylkeen, joku kiinalainen hedelmöityskalenteri tai vastaava hömppäpömppä nyt ainakin väittäneet, että poika olisi tulossa. Lisäksi vauvan alhainen syketaso ja se, että meillä vauvaa selvästi yritettiin saada alulle ja ovista metsästiin viittaavat siihen, että pojan todennäköisyys olisi vähän suurempi. No viimeistään vajaan parin kuukauden päästä joko vahvistetaan vanhoja uskomuksia tai todistetaan niiden epäluotettavuus.
Reilun tunnin päästä neuvola, joten ehkä lähden sinne lähtöön valmistautumaan.
Lauralein rv 35+2
