yksinodottavia?

joo,puhuminen aina auttaa.
se on vaa inhottavaa kun ahdistus iskee,mut onneksi näitä parempiakin päiviä on =)
tartteis vain tää odotus aika yrittää olla ajattelematta kaikkea p.askaa ja keskittyä vain ja ainoastaan omaan hyvinvointiin.
tätä minullekkin neuvolapsykologi sanoi.
 
heips! minäkin liityn yksin odottaviin.Minulla sellainen tilanne että odotimme lapsen isän kanssa yhdessä,mutta suhteeseen tuli ongelmia,mies jäi kiinni pettämisestä.Putosin korkealta ja kovaa:asia veti minut sängyn pohjalle ja tuntuu että miten jatkaa?! onko vastaavassa tilanteessa olevia tai olleita kaipaisin tosi paljon tukea ja neuvoja että miten jaksaa tälläisen pettymyksen jälkeen?
 
saara,hei vaan je tervetuloa joukkoomme!
mulla itsellä tilanne että aika raskauden alussa jo miehen kanssa erottiin erimielisyyksien takia ja yksin ollaan sitten oltu sen jälkeen.
ei kylläkään mitään pettämistä.
viipillä taisi olla sama tilanne että mies oli pettänyt..
ehkä teillä sitten olisi jotain yhteistä?
hyvä etsiä toisistamme ainakin keskustelu seuraa..
:hug: voimia sinullekkin
 
Juu, mies petti viikkoa ennen plussaa ja halus takas marraskuussa, joten otin sen, mutta nyt oon taas yksin. Pettäminen on syy. Mutta mä kirjoittelen ultran jälkeen enemmän. Nyt nimittäin tulee kiire. :wave:
 
eitiukkapipo
Hei!!
Mä ootan kolmattani yksin. kaikki muksut samalle isukille kylläkin...Erottiin enenku plussasin ja aborttia en kyennyt tekemään, mutta nyt on elämä yhtä masennusta,myllerrystä ja ihmetystä. Miten jaksan?Tuntuu ku oisin junan alle jäänyt. Ite aattelen niin et yhen tai kahen kanssa ei mittään ongelmia, mutta miten kolmen alle 5-vuotiaan kanssa?HUhhuh.Kait se tästä. Toivoisin kuitenkin et lasten isä tulis järkiin, lopettas juopottelun ja vihdoin haluais olla kunnon isä lapsilleen...turhia toiveita taitavat vaan olla...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.02.2007 klo 20:16 eitiukkapipo kirjoitti:
Hei!!
Mä ootan kolmattani yksin. kaikki muksut samalle isukille kylläkin...Erottiin enenku plussasin ja aborttia en kyennyt tekemään, mutta nyt on elämä yhtä masennusta,myllerrystä ja ihmetystä. Miten jaksan?Tuntuu ku oisin junan alle jäänyt. Ite aattelen niin et yhen tai kahen kanssa ei mittään ongelmia, mutta miten kolmen alle 5-vuotiaan kanssa?HUhhuh.Kait se tästä. Toivoisin kuitenkin et lasten isä tulis järkiin, lopettas juopottelun ja vihdoin haluais olla kunnon isä lapsilleen...turhia toiveita taitavat vaan olla...
Hei! Minä odotan toista yksin ja elämä on yhtä myllerrystä ja masennusta. Mies ei pidä esikoisen tapaamisistakaan kiinni ei ole poikaa nähnyt 6kk. Kun ei saa minua ei halua lapsiakaan. Aika järkyttävää. Minä en pysty miehen kanssa elämään on niin vaikea että tuo vain harmaitahiuksia minulle. Huhtikuussa syntyy tämä toinen päivänsäde. yritän mennä eteenpäin päivä kerrallaan.

Muuten miten suhtautua jos isä yhtäkkiä haluaa tavata lapsia? onko lapsille rankkaa että isi häviää kuukausiksi ja taas haluaa tavata?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.02.2007 klo 10:28 eliisa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.02.2007 klo 20:16 eitiukkapipo kirjoitti:
Hei!!
Mä ootan kolmattani yksin. kaikki muksut samalle isukille kylläkin...Erottiin enenku plussasin ja aborttia en kyennyt tekemään, mutta nyt on elämä yhtä masennusta,myllerrystä ja ihmetystä. Miten jaksan?Tuntuu ku oisin junan alle jäänyt. Ite aattelen niin et yhen tai kahen kanssa ei mittään ongelmia, mutta miten kolmen alle 5-vuotiaan kanssa?HUhhuh.Kait se tästä. Toivoisin kuitenkin et lasten isä tulis järkiin, lopettas juopottelun ja vihdoin haluais olla kunnon isä lapsilleen...turhia toiveita taitavat vaan olla...
Hei! Minä odotan toista yksin ja elämä on yhtä myllerrystä ja masennusta. Mies ei pidä esikoisen tapaamisistakaan kiinni ei ole poikaa nähnyt 6kk. Kun ei saa minua ei halua lapsiakaan. Aika järkyttävää. Minä en pysty miehen kanssa elämään on niin vaikea että tuo vain harmaitahiuksia minulle. Huhtikuussa syntyy tämä toinen päivänsäde. yritän mennä eteenpäin päivä kerrallaan.

Muuten miten suhtautua jos isä yhtäkkiä haluaa tavata lapsia? onko lapsille rankkaa että isi häviää kuukausiksi ja taas haluaa tavata?
Jatkan vielä.... Voimia sinulle niitä tarvitaan minun äiti jäi neljän kanssa yksin ja kaikki me neljä ollaan kouluja käyty hyviä vastuullisia aikuisia.. Äiti sai neljänkympiniässä kunnon ihanan miehen... JOnka kanssa viettää onnellista mummopappa arkea. Meidän kaikkien sisarusten lapset pitävät uutta miestä pappana. Uutta ja uutta ollet yhdessä jo yli15v. Eli ei meilläkään hätää tule olemaan.. Ainakaan ei ole juoppoamiestä ristinä.. Ja meilläkin on oikeus oikeaan onneen
 
Anneliina
Moikka, minna!!

Tässä on yksi "kaveri" ehdokas. Olen tuleva yksinhuoltaja ja lapsia minulla on jo ennestään 2, tyttö ja poika ja nyt kolmas syntyy keväällä.
Yksinäni olen ollut ja tulen olemaan.mutta silti elämä hymyilee kun saan pienokaisen syliini =) vaikka on siinä totuttelemista kun yksin lapsen kanssa on. Jos haluat meilata ja vaihtaa kuulumisia niin laitappa meiliä mulle blueann@luukku.com

 
heipsis kaikki!
joo,hyvä toi mistä ootte galluppi.mä olen turusta...elis mistäspäin muut on? =)

Anneliina,juu,vaihdetaan ihmeessä kuulumisiä,laitan meiliä tulemaan täs joku päivä :)

Nyt pian sohvaperunaksi :snotty:
 
Tervetuloa uusille! :flower:

Minä pohjois-pohjanmaalta Ylivieskasta :wave:

Huomenna synnytystapa-arvioon ja painoarvioon aika äippäpolille. Pitäkää peukkuja ettei sieltä oo jättiläisvauvaa tulossa :)

Neiti Terä ja Kirppu 36+3
 
hei! :flower: Minäkin ajattelin ilmottautua tänne! Olen jo rv 36+1 ja koko raskausajan ollut yksin, mies ei ollut ollut valmis isäksi :( eipä ole hänestä sen jälkeen mitää kuulunut.
Hyvin on kuitekin tämä yksinodottelu sujunut :) mutta välillä tulee haikea olo kun katselee pariskuntia jotka odottavat yhdessä vauvaa. Tulee niin yksinäinen olo :\|
Olen keski-uusimaan suunnalta
 
Liityn seuraanne ,

kohtalonsisaret :heart:

Yllättäen jouduin/pääsin tähän tilanteeseen - nelikymppisenä alitajuista venäläistä rulettia suojaamattomalla seksisillä - ja tärppäsi heti !
Tilanne on vielä hämmentävä, osin onnellinen - osin uskomaton.
Lapsen isän olen untenut vain muutaman kuukauden - eikä suhteesta tule mitään.
Irtisanouduin miehestä suhdemielessä miehestä jo - lapsen tää mies tuntuu haluavan, ei ole aborttia ehdotellut. Isän roolin läpiviennistä en tiedä, aika näyttää.
Onneksi elämme tätä aikaa , enkä mä ainakaan ole vielä saanut tuomitsevia katseita tai lausuntoja lähipiiristä.
Ja lapsihan on myös lahja , ystäväpiirissä on niin paljon 30-40v pareja, joille lasta ei näytä tulevan niin millään.
Elämä ei ole reilua.
Mullakaan ei ole mummoja ja muita sukulaisia lasta hoitamassa tällä samalla paikkakunnalla , joten voin joutua tiukillekin. Toistaiseksi koetan olla luottavainen , luonteeltani olen sellainen aikamoinen huolehtija ...

Eli sopeutuminen koko ajatukseen vielä menossa.
Minusta tulee sittenkin ehkä äiti.
Makustelua.
Eikä tarvitse miettiä kenelle tekisi testamentin.

Nuo isyyssdentunnustamisasiat on mielenkiintoisia ja monipiippuisia, perus elatusmaksunhan saa yhteiskunnalta, vaikkei isä tunnustaisi. Ja tällöin säilyy ultimate päätösvalta itsellä eli lapsen äidillä. Joissain tapauksisahan isä voi silti osallistua lapsen elämään, näin on käynyt yhdellä mun ystävälläkin.
Toisaalta - onko tunnustettu isyyss tae mistään - elatusmaksuista tai osallisuudesta lapsen elämään ?

Koetan kehitellä ystävyyssuhdetta tai edes rauhallisia välejä lapsen isään , kaipa tämä hänellekin oli shokki. Tosin kerroin hyyyyvin selvästi etten ehkäise . Useita kertoja. Alleviivaten.

Voimia kaikille ...

-pee ;)
 
Kaksi uutta oli mukaan eksynyt, Tervetuloa!

Mulla h-hetket lähenee ja raivokas siivous on käynnissä ;) Eilen juttelin taas yhden kaverin kanssa tämän pienokaisen isukista ja kuulin paljon semmoista hänestä mitä en tiennytkään. Se mies ei ole isäksi valmis ja kaksi pientä jo tulossa! Huhhuh.

Ihanat ilmat ollu kun pakkanen hellittänyt ja mukava käydä vähän tallustelemassa koirien kanssa ja haukkaamassa happea. Tuskin maltan odottaa että pääsen vaunuttelemaan :heart:

Vauvalle on nyt hoitopöytää vaille kaikki valmiina. Jos sitä vielä itse ompelisi muutaman vaatekappaleen niin saapi pitää ihan kotitekoisiakin sitten :) Pitänee kyllä tehdä ison kaavan mukaan, synnytystapa-arviossa nimittäin lääkäri kertoi että mikäli laskettuun aikaan menee niin semmoista reilu nelikiloista "pientä" lähtee tämä mamma synnyttämään :eek: :D

Kuinkas muiden odotus?

Neiti Terä ja Kirppu rv 37! :heart:
 
yksin tämäkin
Taas pääsin pitkästä aikaa hengaileen koneelle :D 34+4 ois mittarissa ja malttamattomana täällä kans odottelen vauvaa maailmaan... Oon saanu jo melkeimpä kaikki tarvikkeet hankittua, pari pientä juttuu lukuunottamatta. Pinnasängyn aattelin sit myöhemmin hankkia ku en sitä kuitenkaan ihan heti tarvi. Jossain vaiheessa olis tarkotus muksun kans lähteä isovanhempia moikkaamaan ja ristiäisiä viettämään Lappiin, sinne jo varatarvikkeita mummu hommannu roppakaupalla :LOL:
Ukosta ei sit vieläkään oo mitään kuulunu #¤%&#.... Alustavasti oon jo päättäny et ilmotan herralle sit ku lapsi syntyy, saa sit ihan ite päättää haluaako olla tekemisissä! Ei jaksa miettii sitä sit enää..
Nyt täytyy taas tuota kaverin 2-vuotiasta mennä paimentaan..........
 
murppa
Osaisko joku viisas, jolla tietoa ja kokemusta ehkä neuvoa.
Että jos alkuun kiellän lastenvalvojaa selvittämästä isyyttä (vaikka tietäisinkin isän), niin jos sit vaikka päätänkin et haluan isyyden paperille ja selvittää kun lapsi on vaikka 3v, niin mites silloin?- Maksanko minä silloin testit ym.??

Olen alkanut asiaa pohtimaan, nyt kun raskaus lähenee loppupuoliskoa. Isän kanssa ei olla tekemisissä, ja heti tiedon saatuaan teki kantansa selväksi.

Ja nyt varsinkin pohdin, ku toi sieltä Thaimaasta sen "matkamuistonsa" suomeen.

Minä koitan jatkaa elämääni tämän rakkaan pienen valopilkkuni kanssa, jatkakoon hän omaa elämäänsä. Vaikeaa se minullekkin on mutta ajan kanssa se helpottaa.

Mutta jos jollain olisi neuvoja tuohon asiaan , niin olisin kiitollinen.
:flower:
 
Ja tehdäänkö siinä sit ne testit ku eihän niitä tehdä aluksikaan jos asiassa ei ole epäselvyyttä? vaan isyyden voi käydä tunnustamas lastenvalvojalla joka laittaa sit paperit oikeuteen mis päätös vahvistetaan...
 
murppa
Siis, isä jonka kanssa ei olla edes puheväleis ainakaan oltu viimeseen 3kk, ilmoitti kyllä aikas suoraan ettei aio tunnustaa isyyttään.

Joten meinasin että jos ei tunnusta ja minä vaadin selvitystä isyydestä.
Mutta pointtini oli että jos alkuun en halua selvittää asiaa, mutta päätänkin niin tehdä myöhemmin....mikä on käytäntö silloin?

 
murppa
Kiitos yh-äiti.
Saahan sitä sit kysyttyä lv:ltä, ku sinne joutuu käymään.
Meinasin vaan ku eräs tuttu väitti että minä olen se joka sit maksaa testit, jos myöhemmin vaadin niitä.

En ole vielä päätöstäni tehnyt, mitä aion edes tehdä. Kyllä se varmaan valkenee ajanmyötä.

Laskettuunaikaan ei kyllä ole enää kuin 42pvää...apuva :heart:

Mukavaa torstaita kaikille!!!
 
On meitä yksinodottavia varmasti enempi kuin kukaan uskoiskaan :) Itsellä 35+4 ja tiedossa että kolmen viikon päästä synnytys kaynnistetään vauvan ison koon vuoksi joten.... hieman jo jänskättää :) Tosiasiassa olen äärettömän onnellinen, raskauaika ei ole ollut aina helppoa koska vauvan isän kanssa ollut kaikenlaista kahnausta mutta nytkun päätin joitakin viikkoja sitten että elämän on jatkuttava ilman hänen mukanaoloaan ja häirintäänsä niin.. noh.. nyt on ollut mahottoman hyvä ja rauhallinen olla :) Ja nyt... en malttais oottaa että pääsen jatkamaan elämääni tää vauva sylissä.. saatikka että aurinko paistaa ja kevät ovella B)
 
Sasu2 tsemppiä tulevaan käynnistykseen! :) Kuinka iso kaveri siellä masussa köllöttelee kun käynnistykseen pistävät? Itse olin tuossa aiemmin oman pienokaiseni koosta huolissani mutta kai ne jotenkin sitten sai vakuuttuneeksi että mahtuu tulemaan kyllä vaikka laskettuun aikaan menisikin. Siitä yli niin otan käynnistyksen uudestaan puheeksi.

Mulla olisi vielä laskettuun jäljellä 12 päivää.. :eek: Sitten alkaakin ihan erilainen arki, toisaalta tuskin maltan odottaa mutta toisaalta taas täytyy myöntää että pienoinen paniikki hiipii jossain tuolla takaraivossa. Ihan normaaliahan se tietysti on mutta ei kyllä viime metreille enään ylimääräisiä sydämentykytyksiä toivoisi :)

Ilmat on ollu kyllä tosi kauniit täälläkin ja ollaan koirien kanssa nautittu ulkoilmasta ja käyty metsässä ihmettelemässä elukoiden jättämiä jälkiä lumeen. Tekee tosi hyvää käydä ulkona ja unikin maittaa paremmin. Milläs viikoilla muut menee? Ja muutenkin niitä kuulumisia kaipaillaan ;)

Neiti Terä ja Kirppu 38+2
 
Hiphei.. ja keväistä päivää :)

Jatkaakseni viime viestiä niin oli vauva 31. viikolla 2500g ja nyt tuntuu että tuplasti se :LOL: Tosiasiassa ensi viikolla taas menen ä-polille ja saan vähän enempi osvittaa siitä, miten ison pojan minä saan. Tyttö oli aikoinaan hieman yli 4kiloa ja olihan siinä töitä joten... tsemppiä Nti Terä :) Tosin... onhan isompaa vauvaa helpompi hoitaa, ainakin itsestä aikoinaan tuntui siltä. Veikkailivät että reilusti menis 4 kilon yli jos laskettuun annetaan mennä nyt, joten ehkä hyvä jos otetaan aiemmin pois.. pääsee arki alkamaan todenteolla :) Oikeestaan en malttais oottaa sitä :) Vaunuostoksille tässä juuri lähdössä.. jee...

Mukavaa päivää kaikille :hug:
 
Ihanaa kevään alkua koko porukalle =)
Mä en olekaan nyt ehtinyt paljon palstailemaan kun olen reissussa ollut siellä täällä ja sukuloimassa..kun nyt vielä ehtii :D
ja sitten esikoinen oli isänsä luona kaksi viikkoa niin minä vaan lonkkaa vetelin :D
supistuksia ollut nyt sen verran että mitään raskaampaa ei tehdäkkään eikä paljon kaupungilla hilluta.
neuvolalääkäri sanoikin että nyt tarttee sit vaan lepäillä koska kohdunsuu oli hieman lyhentynyt.jaiks :/
piti sitten pestä hieman vauvan vaatetta valmiiksi ja laittaa vaunut kondikseen yms..kun ei sitä koskaan tiedä..ja aikakin menee niin nopeasti!!
Paljon taas voimia ja hyvää kaikille.
eikös ole ihanaa kun kevät tulee =) =)

Minna ja "masukki" 31+1
 

Yhteistyössä