yksinodottavia?

neiti terä unohdin sanoa viel että ei mitään paniikkia sen meilin kanssa,hyvä vaan että tänne tulit kuulumiset kertomaan =)

se oli pääasia

 

Mulla alkaa kans loppu häämöttään, toivottavasti... RV 38+1 tällä hetkellä. Neuvolassa uhkaili et todennäkösesti ei ihan ajoissa taida lapsi maailmaan tulla, mut toivossa on hyvä elää, heh! Ei jaksais enää millään tätä masua :headwall: Nukkumaan ei enää pysty kunnolla, autolla ajaminen on hankalaa, kyläilemään ei viitti lähteä ku väsyttää ja ahistaa... Valitusta!!! Mieli on kyllä virkee, tekis mieli tehä kaikennäköstä mut kroppa ei enää pysy mukana

 

\

Tämä raskaus myös tulosta lyhyestä suhteesta (kesti kokonaisen kuukauden). Saattaa kuulostaa sille niinkuin en haluaisi tätä lasta mutta se ei suinkaan ole totta, tuskin maltan odottaa mukelon tapaamista mutta siis minä en yksin tästä vastuuta aio ottaa. Vaikka isä on tehnyt selväksi ettei aio olla tekemisissä meidän kanssa niin siitä huolimatta aion vaatia isyyden tunnustamisen ja elarit sun muut. Tosin en kyllä kovin kaksisesti tule toimeenkaan että sekin tietysti syynä. Mutta pääasiallisesti se, että jos tieten tahtoen "painaa" siitä huolimatta että on kerrottu ettei ehkäisyä ole, niin sitten on myöskin varmasti valmis ottamaan vastuuta teoistaan. Kasvakoon aikuiseksi, niin tässä on ollut itse kunkin pakko.

meillä on sama tilanne..tosin "seurustellaan"..vielä.
mies alko samantien painosta aborttiin kun kuuli raskaudesta.sano ettei maksa mitään elatusmaksuja ym.
silti roikkuu mussa vaikka oon sanonut että unohtakoon mut jos ei omaa lastaan hyväksy...ihmeellisintä tässä on se ettei hän lähteny kävelemään kun sai tietää etä lapsi on tulossa..en oikeen tiedä mitä pitäis tehdä miehen suhteen

 

ai me ollaan luusereita kun äijä on lähteny lätkimään,tai me ollaan laitettu se luiskaan??eiköhän se ole luuseri joka tilannetta on lähteny pakoon!!!
yleensä kukaan ei oo yh omasta tahdostaan <br><br>

 

Hmmh,

ja asiaa voisi määritellä monella muullakin tavoin-
On parisuhteessa olevia lapsia , joiden isä :
- ei vietä aikaa lasten kanssa, on työnarkomaani, huolehtii lähinnä rahallisesti pesueestaan
- on jopa alkoholisti tai väkivaltainen, ja istuttaa omia pelkojaan ja vihaansa lapsiin
- kohtelee lastensa äitiä siten, ettei siitä voi hyviä jälkiä keneenkään jäädä
Onkohan moisissa olosuhteissa eläminen oikeasti arvokkaampaa lapsille tai lasten äidille , kuin vaikkapa taspainoinen yksin lapsesta huolehtiminen ? Muiden ystävien, sukulaisten ja läheisten tarjoamassa rakkaudellisessa ja seesteisessä ilmapiirissä.
Onko sitkeys ja kaiken kärsiminen parempi vaihtoehto kuin rohkea vastuun yksinkantaminen?
Isyyteen liittyy paitsi kysymys siitä - onko isää ja kuka isä on ? Myös kysymys - millainen isä on tai olisi ?
Mun tapauksessa voisi sanoa, että valitsin olla yo ja yh - mutta edellä kuvatussa viitekehyksessä - aikalailla ilman aggressiota luulen, että toimin elämää ja lastani suojelevasti.
Toki olen unelmoinut rakastava isänrooliinkin sopivasta ihannemiehestä. Unelmat vaan joskus toteutuu erilaisina palapelin paloina.

Onnellisia ovat ne lapset ja vanhemmat , joilla asiat ovat oikeasti hyvin. Molemmat vanhemmat ovat hyviä vanhempia ja perhe on tasapainoinen. Se onni heille suotakoon.

Ulkopuolisen on hyvin vaikeaa jeesustella eronneen tai yksinodottajan tilanteesta yhtään mitään, tuntematta tilannetta, saati arvioida onko ko perhetilanne parempi kuin jumalaoitu 'ydinperhe'. Ydinperhekin voi olla säröinen ja jännitteinen , ei sen erinomaisuus ole itsestäänselvyys.

Mielestäni miettivä asia on myös - kuinka moni nainen on/olisi valmis ottamaan sen palavasti kaivatun lapsen vastaan , ellei alussa olisi miestä vastuunjakajana? (puhumattakaan miehistä...) Kyllä me, jotka tämän ratkaisun teemme ja lapsen haluamme - olemme tosissamme ja haluamme lapsen. Olemme valmiit aikamoiseen rohkeuteen ja vastuunkantoon - ja ihan varmasti tarjoamme kaiken turvan ja tulevaisuuden lapselle, minkä voimme.

Ihan onnellisena ja muidenkin onnen sallien,
yo

 

Tulin pikana ilmottamaan ennen iltapäivä-ulkoilua että perjantaina on aika ä-polille ja mikäli kaikki menee niinkuin haluan niin takaisin tulen vasta kahtena kappaleena Silloin viikkoja siis 41+5 että johan tuo ois ihan suotavaakin saada ulos tuolta Pitäkää peukkuja!

Neiti Terä ja Nelikiloinen 41+2 :heart:

 

neiti terä ihanaa kun tulit kuulumisia kertoilee.
mä ainakin olen päivittäin käyny palstailee ihan sen takia että koko aika ootan että millon sinä poksahdat

..ja kauhulla ajattelen että jos itelläkin menee noin paljon yli :/
vaikka toisaalta ei tässä olossa ole nyt kauheesti ollu valittamista,ihmeen hyvin ollaan jakseltu,nyt kun niitä supistuksiakaan ei ole ollu. =)

se vaan et tää toukka on nyt sitten vissiin perätilassa :\|
muutaman viikon päästä on neuvolalääkäri joka tsekkaa tilanteen ja laittaa tarvittaessa ultraan ja "käännytykseen"

..kuulemma sen verran pieni että voisin vaikka perätilassa synnyttää mutta enpä tiedä uskaltaisinko.. :/

tämmöstä..

Minna ja masukki 33+6

 

Aattelin tulla tässä joutessani tännekkin ilmottamaan.... Meillä sit tuli lähtö tiistai-iltana 21.50 Kätilöopistolle ja aamulla 5.51 tuli pienen pieni poika maailmaan Pituutta 48cm ja painoa hurjat 2915g. Synnytys meni yllättävän "helposti" jos noin voi sanoa. Kätilön mukaan kovasti kuulemma ärräpäitä jossain vaiheessa ennen epiduraalia lennellyt :x
Juu, ja iskälle sit ilmoitin keskiviikkona asiasta.. Hiukkasen jännitti noin 7 kk:n hiljaiselon jälkeen soitella miehelle, mutta kun kerran olin jo asiasta päättänyt hälle ilmoittaa ni uskalsin sit.. Jos en ois valmiiks ollu jo sängyssä makuulla, niin taatusti oisin tipahtanu ku mies sit loppujen lopuks saatiin kiinni!! Se oli ihan onnellisen ja hämmentyneen sekoitus!! Aikamme siinä sit kuulumisia vaihdettiin ja kävi selville et mies on käymässä hgissä ja lupas tulla meitä kattomaan. En uskonu ennen ku näin. Tänään aamupäivällä se kävellä köpötteli huoneeseen ja loppujen lopuks oli mukana pojan lääkärintarkastuksessa ennen kotiinlähtöä ja toi meidät sit kotiin Täällä se pojan kans sit lattialla hengaili ja höpötteli sille.. Toista tuntia se meidän kans täällä viihty ja lähtiessä sano et ilmotella jos tulee "tylsää" illalla ni hän vois sit vaik tulla kylään.. Alkuillasta se sit tuli vaik en kerenny edes pyytämäänkään Äsken taas lähti ja aiko tulla huomennakin käymään..... Ihan outoo!!
Ensin siitä ei kuulu moneen kuukauteen yhtään mitään ja nyt se on onnensa kukkuloilla! Vaik näin muutamat mun kaverit kyllä ennustelikin käyvän, et ku jätkillä saattaa mennä siihen syntymään asti ennen ku ne tavallaan uskaltaa edes tajuta koko asiaa..
Saatiin tässä sit illan aikana asiat sovittua ja nyt on tosi helpottunut olo pojan kannalta. Ei tarvi enää miettiä et miten pikkumiehelle sit joskus isästään kerron jos isää ei ole koskaan nähnyt.
Mut nyt täytyy ilmeisestikkin ruokaa taas mennä antamaan pikkuiselle, meinaa sen verran epätoivoista tuhinaa kuulua =)

 

:flower: :hug: Onnea ja kiva kuulla että asiat noin

 

yksin tämäkin onneksi olkoon tosi paljon poikavauvan johdosta!! :flower: =)
millä viikoilla tämä pikkuinen syntyi?

ihan hieno asia että on asiat miehen kanssa mennyt noinkin hienosti,toivottavasti kaikki menee jatkossakin.

nyt on varmaan jo neiti terä poksahtanut..toivottavsti pian kertoo kuulumiset..

Minna ja masukki 34+4

 

RV 38+5 päätti pikkuinen syntyä.. Olihan se aikamoinen rääpäle vielä, mutta tänään hoitsu sano kotikäynnillä et hyvin on alkanu paino nousemaan, nyt jo saavuttanu lähtöpainon. Mutta kyllä se syökin!!! Koko viikonlopun miettiny et onkohan tää ihan normaalia et jätkä vetää ihan kauheita annoksia päivässä, mut kuulemma ihan hyvä =) Yötki menny ihan hyvin, kerran yössä vaan noustaan syömään Kaverit hiukkasen kateellisia ku on noinki helppo lapsi :ashamed:
Juu, ja isukki on sit ollu täällä meidän kans kokoajan, tän viikon vielä viipyy ja sit lähtee työreissuun.. Edelleenkään en osaa oikeen ymmärtää tota sen yhtäkkistä innostumista lapseen!!! Välillä alkaa pelottaan, et jos se taaskin vaan häipyy maisemista. Noista miehistä ku ei aina ota selvää, vaik ne vaikuttais kuinka kiinnostunelta.........
Tällä viikolla yritetään hoitaa noi isyysasiat kuntoon, jos kerkeäis ennen ku sen työt alkaa.
Ja taas mennään syöttöpuuhiin

 

yksin tämäkin toivotaan ettei ukko tee sikamaisia ja lähde uudelleen..
se olisi kyllä tosi ikävää,varsinkin kun on jo siinä vauvan tulossakin sulattelemista ja tunnemyllerrystä..

onko tämä sinun ensimmäinen lapsi?
hyvä että on saanut painoa lisää =)

itse ei oikein taas ole pysynyt kärryillä tässä raskaudessa...että on aikaa enää noin viisi viikkoa laskettuun,ja kun on toi streptokokki niin eihän sitä tiedä mikä yö se lähtö tulee :/
ihan kauheeta vauhtia nää viikot hurahtelee,varsinkin kun menee esikon kanssa päivät touhutessa,ei ehdi edes miettiä asiaa koko ajan

Minna ja masukki 34+5

 

Sitä tässä toivotaan! Toistaseks vaikuttaa ihan hyvältä. Edelleen se käy koulua toisella paikkakunnalla 300km päässä. Tän vkon se on viel maisemissa mut ens vkolla lähtee ulkomaille eikä oo tietoo millon tulee takas. Useempi viikko mun käsittääkseni siin menee :'( Ja koko kesän näillä näkymin on reissuissa.. Mut ainakin ollaan saatu puhuttua jonku verran ja eilen käytiin lastenvalvojalla. Ei vaan keretä ennen ukon reissua saamaan niit asioita eteenpäin ku on pyhät ja kaikkee..

Ekan muksun tosiaan pyöräytin ja kyllä jännitti tos lopussa! Samana päivänä olin ollu kaverin kans kävelemässä ja muutenki touhusin normaaliin tapaan. En ois voinu ees kuvitella kuin nopeesti se lähtö sit tulee Oletin et olos ois voinu ees olla jotain joka vähän varottelis..

 

Päätinpä minäkin ilmottautua...Aloin odottaa pikkuista vain parin kuukauden seurustelun jälkeen.. Yhteistuumin päätimme lapsen pitää,mutta isukin mielipide muuttuikin pian.Ei kuulema pää kestänytkään uutta lasta.Hänellä siis 2- ja 4-vuotiaat jo ennestään...
Nyt menossa rv 39+4 ja joulukuusta asti oon odotellut yksin... monesti mietin ,olisko ollut helpompaa jos oltais erottu heti kun tulin raskaaksi,mutta onneksi ne ajatukset jäi nopeasti pois ja olen pystynyt keskittymään ja nauttimaan tästä odotuksesta.Välillä tietty huonoina päivinä toivoisi,että asiat olisivat toisin,mutta onneksi niitä nykyisin tulee aika harvakseltaan..
Kaunista kevätpäivän jatkoa kaikille ja iloista mieltä!! :heart:

 

porkkanainen tervetuloa joukkoon
sullakin alkaa siis h-hetket olla jo lähellä..
taitaa kaikki muut poksua ennen meikäläistä
onko sulla ennestään lapsia?

yksin tämäkin no aika sitten näyttää mitä tapahtuu ja tuleman pitää,pääasia on että ootte väleissä ja saaneet asioita puhuttua ja tuota isyys hommaakin jo selvitelleet.

jos jollain on jotain kokemuksia siitä kun äiti ei isyyttä halua selvittää kuulisin mielelläni kokemuksia..esim juuri siitä tuleeko sieltä sosiaalitoimistolta ja lastenvalvojalta millaista painostusta asiasta??
ja muutenkin kokemuksia asiasta mielelläni lukisin..

kirjoitelkaa..

Minna ja masukki 34+6

 

Minna. Täällä seudun ainakaan ihmeemmin painostettu mutta kerrottiin tietenkin jos isyys selvitetään mitä etuja siitä lapselle mitkä oikeudet tulisi ym. Ja sit kyseli et kertoisinko kuitenkin nimen jos vaikka sattuu esim mulle jotain ja lapsi haluisi joskus selvittää. En kertonut kuitenkaan ja isyyttä ei selvitetty ainakaan tuolloin. (Enkä tiedä selvitänkökään)

Nyt tyttö on jo 2v ja hyvin on mennyt näin yksinkin. Vanhempi lapsistani on jo kohta 16v ja hänen isä on tunnustanu lapsensa ja en kyl paljon eroa asiassa näe kun ei kuitenkaan niin kauheen läsnä ole ollut lapsensa jutuissa/ tapaamisissa. Jos haluat jotain tietoa tai muuta vielä lisää ni kysy on parempi siten kertoa. Kirjautua en voi kun en muista tunnuksiani.

 

B) MINNA....kiitos..
Joo,viimeisiä viedään tosin ei vielä mitään merkkejä ole tulostaan antanut...
Mäkin olen miettinyt pääni puhki tota isyysasiaa ja tuntuu et ajatukset muuttuu vieläkin ihan päivittäin..
Ai niin,joo ensimmäinenhän tää mulle on.
Oli kyllä hieno löytää nää sivut,harmi vaan etten tullut huomanneeksi aikaisemmin.. Monet jutut kolahti tosi lujaa muhun tässäkin ketjussa
:wave:

 

yhäiti kiitoksia.
ja sitä olisin vielä kysellyt että milloin sieltä sosiaalitoimistosta sitten otetaan yhteyttä lapsen syntymän jälkeen?
pitääkö sinne ilmoittaa ettei aio selvittää vai voiko vaan olla menemättä jos sieltä tulee vaikka aika isyyden tunnustukseen?

porkkanainen mulla oli kanssa aikamoinen pähkäily tuon isyys asian kanssa silloin alkuaikoina mutta sitten ajan kanssa tuli selkeys siihenkin asiaan. toi on kyllä inhottava asia pähkäillä :\|
ehkä se aika sitten kertoo..

itse olen kyllä vakaasti päättänyt olla selvittämättä..en enää halua olla miehen kanssa missään tekemisissä.olen kyllä antanut muutamaankin otteeseen mahdollisuuden kysymällä haluaako tunnustaa,muuta vastausta en ole saanut kuin tyyliin että minä saan katua jos kerron hänen olevan isä ja plaa plaa..p.askaa siis vaan.
en siis halua tälläisen miehen olevan meidän elämässä millään tavalla.

toisaalta tuokin on kyllä aika jostain että jos hän sitten joskus päättääkin selvittää isyyden voi hän sen halutessaan tehdä..

on näissä asioissa miettimistä tosiaan..voih :/
mutta yritän nyt pyhittää tän raskaus ajan,ei pidä stressailla liikaa..

Minna ja masukki

 

Minna. Meille tuli vajaan kuukauden sisään lv kirje jossa pyydettiin ottamaan yhteyttä kun on syntynyt lapsi ja soitin sitten silloin sinne ja sanoin että en isyyttä aio selvittään mut tarvii silti mennä sinne kirjoittamaan kielto selvittämiseen. Muutenhan ei saa sitä elariakaan kunnalta jos ei tota käy kirjoittamassa.

 

yhäiti ok,no hyvä tietää. tietää sit hieman varautua..

yksin tämäkin kuka sulla oli synnytyksessä mukana ja miten sulla muuten synnytys ja kaikki meni?

Minna ja masukki 35

 

Mun kaveri tuli mukaan synnytykseen. Se lupautu jo samalla viikolla ku sain raskaudesta tietää.. Sillon ukko oli just ilmottanu et häipyy maisemista ja kaverille sit sitä kiroilin etten taho mennä yksin synnärille ja muutenki valittelin kaikista mahdollisista jutuista joita sillon viel päässä pyöri.
Kätilöki kiitteli tätä mun kaveria synnytyksen jälkeen. Tarvis kuulemma enemmä tollasia tukihenkilöitä/isejä... Kaveri ku ei sitte mitenkään "nätisti" mulle aina sanonu, mut ainaki meni asiat perille Kätilön mukaan on liikaa sellasia ihmisiä synnytyksessä mukana, jotka jää sitte sormi suussa seisomaan ku pitäis jotain tehdä. Meidän neiti huus mulle takas jossain vaihees ku kiroilin et sattuu ym "ei se kiroilu siihen kipuun auta, heitä se maski naamaan ja hengitä!" Ei siinä sit auttanu muu ku totella :ashamed: Saattaa joistaki kuulostaa ihan kauheelta, mut mun tapaukses tollanen tukihenkilö toimi loistavasti!
Ootin et se synnytys olis ollu paaaaaljon kauheempi, mut loppujenlopuks aika nopeesti sitä sit unohti kaikki huonot jutut. Ongelmia ei synnytyksessä ollu, ainoo et anestesialääkäri meinas myöhästyy.. Aluks huusin pää punasena et en #¤%# synnytä ilman epiduraalia, mut lopulta olin jo anellu et saanks mä synnyttää jo, ihan sama puudutukselle..
Pari ekaa päivää on vähän hakusessa vielä, muistan kyllä et oon jutellu ihmisten kans mut siitä mistä on puhuttu, ei oo hajuakaan.
Pojalla oli eka päivänä sokeriarvot ihan vähän matalalla, mut onneks toisena päivänä jo sen verran paremmat ettei tarvinu enää toisen pienen jalkapohjia piikittää :'(
Kaikin puolin hyvin asiat meni, ruokailut onnistu pikku tappelun jälkeen ja nukkuminen sujuu...

Tsemppiä vaan kaikille joilla se on viel edessä :flower:

 

Anteeksi että tungen teän ketjuun,mutta onko teillä millaisia tukiverkostoja?Äiti,isä lähellä?entä kavereita joista oikeesti on apua tai jotka oikeesti ovat kiinnostuneita sinusta ja lapsesta?
Nimim: kiinnostunut

 

yksin tämäkin onhan se ihan hyvä ettei siellä synnytyksessä mene tukihenkilöllä puput pöksyyn.en kyllä itse tiedä olisiko minusta ihan tuollaista tekstiä kuuntelemaan
kuka sulla muuten leikkasi napanuoran,pähkäiltiin vaan asiaa tuon tukihenkilöni kanssa..siis ihan vaan sitä että ehdottaakohan kätilö että tukihenkilö voi sen leikata?
esikoisen synnytyksessä isukilta ei muuten ees kysytty haluaako leikata,tökättiin vaan sakset käteen ja toikastiin että leikkaa..
mutta sepä olikin asia erikseen,en usko että kumpikaan tukihenkilöistä haluaa napanuoraa leikata..ja ehkä se olisi hiukan outoakin??...kai :/

neea kyseli että onko millaista tukiverkostoa..
minä saan ainakin kiittää kyllä onneani.
mulla on ihan mahtavat ystävät ja äitikin asuu lähellä joka ainakin esikoisen kanssa on paljonkin tekemisissä.
nytkin niin onnellinen tilanne että tässä mun alakerrassa asuu mun lapsuuden ystävä joka on ihan samassa tilanteessa kun minä (terkkuja vaan sannille :wave: =) )
minä ainakin olen kokenut hänen olemassa olon tässä tilanteessa erittäin tärkeäksi.
minulla on nyt huomattavasti suurempi ja vahvempi tukiverkko kuin esimerkiksi esikoisen synnyttyä,juuri oltiin muutettu uudelle paikkakunnalle ja en oikein ketään tuntenut.
siinä sitten oltiin miehen kanssa ihan kahdestaan :\|

Minna ja masukki 35+2

 

Meillä ainakin kätilö kysyi haluaako tukihenkilö leikata napanuoran, ja kaveri sit leikkas sen. Ei siinä mun mielestä mitään ihmeellistä ollu... Itse olin 6 vuotta sitten kaverin synnytyksessä mukana ja leikkasin napanuoran. Tietenki jos kaveri ei halua sitä leikata, ni eri asia. Mulla ainakin henk.koht tuli sellanen jännä fiilis ku yritin ylitylsillä saksilla nuoraa saada poikki Tuntu et on tehny jotain tärkeetäki.

 

Noniin! 31.3. klo 13.31 syntyi ihastuttava blondi-tyttönen :heart: Painoa "kirpulla" oli 4500g ja pituutta 52.5cm. Pipo oli 36.8cm.

Käynnistelyt siis aloitettiin perjantaina 30.pvä pikkuisen ennen puolta päivää tabletilla (suun kautta). Neljä tuntia myöhemmin toinen tabletti. Lauantaina aamulla kalvojen puhkaisu ja oksitosiini-tippa muistaakseni joskus yhdentoista maissa. Hidasta touhua ja hitsin kipeetä mutta niimpä vaan hengissä selvittiin Kokonaiskestoksi siis tuli 21h ja 20min joista 11 minuutin ajan ponnistin ja 9 minuuttia oli jälkeisvaihe.

Kotiin päästiin 4.pvä keskiviikkona ja hyvin on lähtenyt sujumaan. Maito on noussut hyvin ja toistaiseksi ollaan pärjätty omilla meijereillä. Kaapissa vastiketta kuitenkin kaikenvaralle. Pakkaseenkin asti on maitoa jo ehtinyt pahan päivän varalle. Koti-hommat on vähän niin ja näin kun tahtoo olla mieli vielä ihan muualla ja organisointi-kyky ei ole vielä jalostunut aivan huippuunsa (äiti-ihmisillä se kuulemma käy automaattisesti ) mutta onneksi on poikaystävä apuna.

Nyt jää kirjuuttelut vähemmälle ainakin näin alkuun kun en kaikkea liikenevää vapaa-aikaani viitsi tässä koneella viettää. Ehkä sitten myöhemmin ehtii useammin kirjoittelemaan kun saa tosiaan arjensyrjästä kunnolla kiinni ja oppii vähän että miten kannattaa hommat järjestää.

Yksin tämäkin onnea aivan tositositosi paljon! :flower: Ihana kuulla että isukki on siellä ottanut asian noin. Toivotaan tosiaan että ei olisi vaan jotain uutuudenviehätystä. Oletteko te nyt keskenännekin yksissä vai onko isukki "vain lapsen kanssa"?

Meilläkin tilanne lähti selkeytymään kun saatiin sovittua sen toisen naisen kanssa hommat. Tarkoituksena nähdä mahd. pian ja oon tosi onnellinen että sota on sovitettu. Harmittaa se kaikki paha mitä hänestä sanoin :'( Mutta onneksi hänelläkään ei oo ollut ihan vaan hyvät ajatukset minua kohtaan niin ollaan suurinpiirtein tasoissa

Upea uusi elämä odottaa maailman ihanimman tyttären kanssa! :heart:

Neiti Terä ja "Irmeli" 1vk 1pvä :heart:

PS: Profiilista löytyy kuva neidistä yhden päivän ikäisenä =)