yksinodottavia?

Moikka kaikki. Olen aika alkuvaiheessa toisen raskauden kanssa. En ole vielä päättänyt mitä teen raskauden suhteen, kun olen ollut pojalle yh alusta alkaen, ja nyt olisi sama toisen kanssa edessä. Pojan isän kanssa on jonkunlaiset välit, mutta viimeisimmän isä kandidaatin kanssa en halua olla tekemisissä. Mies kun on valehteleva, varasteleva ja juopotteleva tunnehäiriöinen psykopaatti. Joka myös ylläpitää suhdetta entiseensä. En tiedä jaksaisinko olla taas yksin vauvan kanssa, varsinkin kun on jo yksi lapsi, jota pitäisi viedä tarhaan jne. Opiskelut jäisi tauolle ja paska äijä varmaankin vinkuisi oven takana että haluaa nähdä lasta. En tiedä mitä tehdä. Toisaalta haluasin vauvan ja pojalle pikkusisaren, mutta en näin. Ylihuomenna olisi aika aborttiin, mutta koko ajan on epävarma olo. Kohta ei voi enään jahkailla, kun viikot menee umpeen. Miten muut samassa tilanteessa?
 
Moi kaikki! Olen raskaana ja kuulin tänään lapsen isältä, ettei hän aio olla kanssani jatkossa tekemisissä. Ymmärrettävää, sillä toimin hänen selkänsä takana. Syyllisyydentunne ei silti auta surussa. Lapsi ei ole ensimmäiseni. En kuitenkaan voinut tehdä aborttia. Huomenna eka ultra. Jää mietittäväksi, muuttuvatko ajatukseni, jos ilmenisi, että lapsi on vakavasti vammainen. Lapsi syntyi seurustelusuhteessa. Toimin näin typerästi sen sijaan, että olisin lopettanut epätyydyttävän suhteen, jossa toinen osapuoli ei alkuhuuman jälkeen osoittanut minkäänlaisia sitoutumishaluja, vaan halusi jatkaa suhdetta kevyenä tapailuna, jossa ei saanut puhua mitään tulevasta (viikostakaan). Olin ajatellut, että en tule nopeasti raskaaksi ja saan jostain voimaa repiä itseni irti. Pikkiriikkisen itsetuhoista käytöstä.
 
Voi harmi kun en aikasemmin oo huomannu lukee sun kirjotusta...
itellä kun tilanne siis että olen jo yhden pojan (2v4kk) yh ja nyt toinen masussa lyhyestä seurustelu suhteesta... tosin viikkoja on jo 35+1, mutta itse mietin kanssa aborttia alussa. Onneksi en tehnyt, vaikka aika rankkaa ollut jo nyt tähän mennessä koska ollut vaikea raskaus ja esikoinen varsinainen riiviö...
Mulla kans opiskelut jää tauolle nyt täksi lukukaudeksi..
Kirjottele kuulumisia jos käyt lukemassa ja mihin ratkaisuun päädyit...

yksäiti+ poika 2v4kk+ kakkonen rv 35+1
 
Jaksamista kaikille odottajille ja jo "poksahtaneille"!!! :wave:

Täyty vaihtaa nikkiä ku en millään päässy sisään,jostain syystä.Aiempi nimim oli epsi.

Minulla synty 18.7 terve ihana pikkupoika.Luulin jo aiemmin kirjottaneeni tänne meidän kuulumisia mut en kyl tuolta löytäny,liekkö pää pehmentyny :D
Isä oli synnytyksessä mukana ja sit täällä kotona meidän apuna,no sit jonnin ajan kuluttua kysyi etteikö voitas vielä yrittää,ja hienoisesta katkeruudesta huolimatta suostuin kun tuntuu tuota poikaa kattoessani et tahon tarjota hälle mahollisuuden elää niin että isä on myös kokoajan läsnä.Osasyynä oli myös että tottahan se helpompaa o ku on kaks siinä lapsesta huolehtimassa niin molemmat saa myös aika-ajoin levätä.

No nyt kun on vähän aikaa kulunu niin kyllähän nyt on jo niitä positiivisiakin tunteita toista kohtaan eikä tää nyt enää pelkästään lapsen vuoksi ole.Näistä aiemmista kaunoista johtuen ollaan päätetty mennä nyt perheneuvolaan jutteleen.

Nostan todella paljon hattua kaikille yksinodottajille ja huoltajille,kyllä ois syytä saada yleiset asenteet kunnioittavimmiksi.ei sitä tajuakkaan kuinka iso työ se on,minulle kun jo yksin odotuskin oli todella rankka.

Toivottavasti teidän lapsosten isät kantavat vastuunsa,eikä vaan minimissään.Valitettavan totta näyttää olevan että suurella osalla nykymiehistä ei ole kaikki ruuvit paikoillaan :kieh:

Toivotan kaikille hyvää syksyä ja lisää jaksamisia!
 
Minä en olekkaan tähän ketjuun kirjotellut,mutta lueskellut olen alusta asti. En aikaisemmin siis kuulunut tähän ryhmään,mutta niin se elämä heittelee että nyt (taas) kuulun..
Eli olen yhdn lapsen yh,häntä odotin yksin ja isänsä ei ole koskaan tavannut,eikä kuulemma koskaan aiokkaa..
Ja nyt siis toista lasta odotan TAAS yksin.. meillä oli aika lyhyt suhde lapsen isän kanssa,ja hän paljastuikin ihan toiseksi ihmiseksi kuin kuvittelin.. niin eroon sitten päädyimme ja nyt välit tosi huonot.
Nyt minulla siis rv 13 menossa ja olen kuitenkin iloinen vauvasta,vaikka tilanne muuten taas mitä huonoin.. mietityttää kovasti huolto- tapaamis yms asiat kun isä näitä haluaa,mutta nyt meillä jo välit ihan poikki,niin miten ihmeessä noita järjästelee..
Mun mielestä kuitenkin tämä odotus henkisesti helpompaa kun esikoisen,kai jo "tuttu juttu".. :headwall:
Miehiin usko kyllä mennyt niin pahasti että eiköhän me lasten kanssa elellä kolmestaan piiitkään,ei mitään mielenkiintoa tutustua edes keneenkään,niin usein jo pettynyt..
Mutta onneksi on muita elämässä jotka tukevat ja auttavat,ei sitä muuten varmaan jaksaiskaan..
mutta voimia ja jatkoja meille yksin odottaville!

ja koitetaan nyt pitää tää keskustelu hengissä
:)
 
:heart: On se kyllä aina sen lopputuloksen arvosta vaikka mitä joutuis kestämään odotuksen ja synnytyksen aikana..
ja hienoa että toiselta puolelta sukulaiset kiinnostuneet!
Mutta siis PALJON ONNEA !!
 
Onnea YOdottaja66!!! Täällä heiluttelee jo "iso" tyttö, 2,5 kk... Enkä kadu hetkeäkään. Maailma olisi paljon paitsi jos olisin ollut tätä ihanaa tyttölasta synnyttämättä vaan siksi että MIES ei halunut isäksi. En tiedä mitä heille pitäisi sanoa, jotta uskovat että lapset perivät maan... Kaikki miehet vaikuttavat olevan kasvatettu poispilatuiksi narsisteiksi!!!
 
Onnea kaikille vauvan saaneille!!!! :flower:
Täällä poju jo 6,5kk :D
Iso poika siis ja kova menijä,joten vipinää piisaa,mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois!
Isälle en ole enää katkera enkä vihainen enkä hänen läsnäoloaan kaipaa.
Olen onnellinen. :heart:
 
Täällä myös yksin odottava! lapsen isää ei kiinnosta tuleva lapsi ollenkaan, enkä halua ollakkaan hänen kanssaan missään tekemisissä enään jos ei pakko ole. laskettuaika olisi huhtikuun alussa 2008. aikasemmasta liitosta on 2 poikaa 7 ja 5 v :)
 
onnea yodottajalle.
ei ole ehtinyt täälläkään käymään,olevinaan niin kiireinen.
on näköjään aika kuollut tämä aloitus,vai onko ne raskaana olevat vaan loppuneet :D
täytyisi tuolle nti terälle meilii pistää kuin jaksais :D
 
Yksi ns. neitsyt ilmoittautuu joukkoon! B)

Laskettu aika vuoden viimeisinä päivinä eli loppu häämöttää. :) Mahtavasti mennyt vaikkei lapsen isä ole eikä tule olemaan päivittäin mukana. Lähinnä kaipailisin samoihin aikoihin synnyttävien samanlaisia tarinoita ja juttuseuraa ehkä ihan kasvotustenkin. Käytännön asioista mietityttää esimerkiksi se, että miten lapsen isän tunnustettua isyytensä yksinhuoltajuus toimii? Pitääkö sitä erikseen hakea/siitä jonnekin ilmoittaa vai onko se itsestäänselvää, että äiti on yksinhuoltaja jos ei toisin mainita?

Kyselyikä iski näin kolmannella vuosikymmenellä. :whistle:
 
Olen kuusi vuotiaan ihanan pirpanan yksinhuoltaja ja nyt ois toinen tulossa,viikkoja on 25+5.Olen ollut niin onnellinen tähän asti.Oli tarkoitus muuttaa yhteen uuden maha-asukin iskän kanssa muutaman viikon kuluessa..Kävi kuitenkin niin että isä on alkanut epäillä isyyttänsä koska suhteemme alkoi sinä iltana kun vaavi sai alkunsa...Toisaalta ymmärrettävää,mutta tunnen kuitenkin miehen jo entuudestaan ja minua loukkaa suuresti edes tuollainen epäily...Tiedä tuota johtuuko hormooneista,mutta en halua olla hänen kanssaan ennen kuin se isyys sitten on varmistettu.Olenko täysin epäreilu?Tällä hetkellä tilanne tuntuu aivan ylivoimaiselta,jostain pitäisi kaivaa esiin voimia joilla pyörittää arkea ja vielä lisäksi pitäisi iloita tulevasta.Kaiken kukkuraksi olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta..Huhut liikkuvat,tuntuu kuin kaikki tietäisivät..Apua!Olen kyllä ensimmäistä kertaa elämässä täysin lukossa,en edes pahimmissa painajaisissa kuvitellut että jään yksin..Taas..
 
Mie oon ihanan 3v pojan yh äippä ja odotan nyt toista rv 10+4 ja oli tarkoitus muuttaa yhteen vauvan isän kanssa sun muuta mutta ei ne asiat mene aina kuin toivoisi. Alkoi paljastua piirteitä lapsen isästä mitä aloin pelätä. About 7-8kk oltiin yhdessä suhde alkoi ystävyydestä. Olen kovin onnellinen pienestä 3v pojastani joka on rakkainta mulle mitä maa päälläänkantaa ja tulevasta toukokuun vauvasta. Kyllä mie jaksan ja selviin,parempi ilman kusipäätä jota tarvitsee pelätä.
 
mulla tuolla leikkii kohta 1 v tyttö ja oon odotusajasta ollu ihan kokonaan yksin...ja n. 3 kk tapasin aivan ihanan miehen ja nyt oon raskaana...mies oli aluks et ihanaa pidetään se..no mieli muuttu aina välillä kunnen sain tietää et hän oliki pettäny mua....ja nyt odotan toista yksin rv 8+0..mies sanoi kyllä että on mun tukena odotus aikana ja sen jälkeen kun lapsi syntyy..
 
EVELIINA86: Äiti kun sai tietää tästä toisesta niin sieltä tuli heti valitus että en jaksa huolehtia kahdesta pienestä lapsesta ja haluun mukamas äidin mukaan mennä tuolla miten sattuu baareissa yms..ja oli heti sitä mieltä et mun on ihan pakko tehdä abortti..ja nyt ei olla 2 viikkoon puhuttu ollenkaan..ja mun isä on taas ollu erittäin onnellinen ja sanoki että ei mun kannata äidin puheista välittää..ja vanhin sisko oli kanssa sitä mieltä et mun on ihan pakko tehä abortti...et oon ihan liian nuori saamaan toista lasta..mut en välitä niitten mielipiteestä...
 
Mä e ole vielä vanhemmilleni kertonut koska tunnen äitin et samantien alkaa se valitus. Jokainen tekee itse elämällään mitä haluaa ja itse oon tosi onnellinen tulevasta vauvasta. On liikaa maailmassa niitä ihmisiä keillä on se pätemisen tarve
 
niinpä...mäkin oon erittäin onnellinen tyttärestäni sekä tästä tulevasta...vaikka olisin yksin niin kyllä pärjään...onneks on ihania kavereita jotka on tukena..ja en tekis tätä jos en tietäis että en jaksais tai pystyis huolehtii molemmista...tänäänkin mun äiti soitti ja valitti taas jälleen kerran...nyt se sano että unohdan esikoisen kokonaan kun tää toinen syntyy...se luulee taas tietävänsä kaiken...ärsyttää vaan tollanen...
 

Yhteistyössä