yksinodottavia?
- Viestiketjun aloittaja minna
- Ensimmäinen viesti
Hihulihei, mehän saatiin eloa yksinhuoltajien palstalle! 
Minna juu kiitosta, maili tuli perille. Vastailen varmaankin huomenissa siihen, kun on vähän enemmän aikaa (ja aivotoimintaa ).
Yksin tämäkin olen aivan samaa mieltä! Joutaa ottamaan vastuun edes jollain tasolla tekosistaan. Vaikka eihän se säälittävä korvaus mitä me saadaan sitten ikinä tietenkään tule korvaamaan sitä että lapsella olisi isä elämässään mukana.
Itse olen nimittäin varttunut ilman isää elämässäni mukana ja koen kyllä että tietyt asiat olisivat eri tavalla jos näin ei olisi ollut. Mutta toisaalta taas, arvostan äitiäni suunnattomasti jo senkin takia ettei ole antanut kenenkään koskaan uskotella minulle että elämäni olisi jotenkin vajavaista ilman sitä isukkia. Ja muutenkin, hieno nainen, pärjäsi minunlaiseni kanssa kaksisteen
äityli82 ihanaa että poikasi odottaa uutta tulokasta niin innokkaasti Kaikki menee varmasti hyvin, lapset ovat kuitenkin suuri voimavara. Utelenpa hieman: meinaako hatkat ottanut miehesi kuitenkin olla jatkossa läsnä vanhemman lapsensa ja tulokkaan elämässä vai "pesikö kätensä" koko hommasta?
Kun vaan en katkeroituisi niin paljoa että annan sen vaikuttaa lapsen mielipiteeseen isästään. Nämä asiat toki ovat vasta vuosien päässä, mutta haluan kuitenkin että lapsi muodostaa itse oman mielipiteensä eikä elä minun tuntemuksieni kautta. Voin ihan suoraan tunnustaa että olen kyllä aika katkera ko. miehelle. Minusta on epäreilua että hänen vastuuttomuutensa vaikuttaa yhden ihmisen koko elämään aika ratkaisevasti! Onneksi tiedän myös, että mukelolla tulee olemaan kunnollinen miehenmalli joka ei tuommoista temppua ikäpäivänä tekisi.
Riittänee tämä vuodatus tältä erää..
Minna juu kiitosta, maili tuli perille. Vastailen varmaankin huomenissa siihen, kun on vähän enemmän aikaa (ja aivotoimintaa
).Yksin tämäkin olen aivan samaa mieltä! Joutaa ottamaan vastuun edes jollain tasolla tekosistaan. Vaikka eihän se säälittävä korvaus mitä me saadaan sitten ikinä tietenkään tule korvaamaan sitä että lapsella olisi isä elämässään mukana.
Itse olen nimittäin varttunut ilman isää elämässäni mukana ja koen kyllä että tietyt asiat olisivat eri tavalla jos näin ei olisi ollut. Mutta toisaalta taas, arvostan äitiäni suunnattomasti jo senkin takia ettei ole antanut kenenkään koskaan uskotella minulle että elämäni olisi jotenkin vajavaista ilman sitä isukkia. Ja muutenkin, hieno nainen, pärjäsi minunlaiseni kanssa kaksisteen
äityli82 ihanaa että poikasi odottaa uutta tulokasta niin innokkaasti
Kaikki menee varmasti hyvin, lapset ovat kuitenkin suuri voimavara. Utelenpa hieman: meinaako hatkat ottanut miehesi kuitenkin olla jatkossa läsnä vanhemman lapsensa ja tulokkaan elämässä vai "pesikö kätensä" koko hommasta?Kun vaan en katkeroituisi niin paljoa että annan sen vaikuttaa lapsen mielipiteeseen isästään. Nämä asiat toki ovat vasta vuosien päässä, mutta haluan kuitenkin että lapsi muodostaa itse oman mielipiteensä eikä elä minun tuntemuksieni kautta. Voin ihan suoraan tunnustaa että olen kyllä aika katkera ko. miehelle. Minusta on epäreilua että hänen vastuuttomuutensa vaikuttaa yhden ihmisen koko elämään aika ratkaisevasti! Onneksi tiedän myös, että mukelolla tulee olemaan kunnollinen miehenmalli joka ei tuommoista temppua ikäpäivänä tekisi.
Riittänee tämä vuodatus tältä erää..
Ex jätti mut 6päivää ennen esikoisen laskettua aikaa. Meillä on kuitenkin 2 lasta. Vuoden ja 4 tai 5 (miten sen nyt ottaa) kuukauden ikä erolla. Lapset siis hoisin yksin kunnes nuorempi oli noin 1v ja 5kk sit tuli tämä "uus"mies kuvioihin. Ajatuksia voin vaihtaa yksin odotuksesta yv:nä. Mistä päin neiti terä muuten oot??
tuleva äippä84
Olen odottanut yksin koko raskauden...Hyvin on mennyt vaikka välillä onkin ollut raskasta ja oisi ollut mukava jakaa jonkun kans lapsen ensimmäiset liikkeet ja potkut ja nytkin oisi mukavaa jos oisi joku auttamassa ruokakassien kanssa ja kaverina kotona jos vaikka lähtö sattuu tulemaan koska viikkoja enää neljä laskettuun aikaan mutta kyllä tässä yksinkin pärjätään!
Toisaalta kuitenkin onkin parempi näin yksin...eipä tarvi miettiä missä toinen iltansa ja yönsä viettää vaan voi keskittyä omaan ja lapsen hyvinvointiin
Lapsen isä lupasi muuttaa tapansa jo kesällä ja laittaa elämänsä järjestykseen mutta ei hyvältä kyllä näytä :/ Joten häneltä tuskin voi edes odottaa apua lapsen syntymän jälkeenkään koska ei ole tähänkään asti pitänyt puheitaan. Mutta onneksi ystävät ja vanhemmat ovat tukena =) Synnytys meinaa kovasti jännittää mutta onhan tuosta kaikki tutut hyvin selvinneet...
Tsemppiä vaan kaikille yksin odottaville
Toisaalta kuitenkin onkin parempi näin yksin...eipä tarvi miettiä missä toinen iltansa ja yönsä viettää vaan voi keskittyä omaan ja lapsen hyvinvointiin
Lapsen isä lupasi muuttaa tapansa jo kesällä ja laittaa elämänsä järjestykseen mutta ei hyvältä kyllä näytä :/ Joten häneltä tuskin voi edes odottaa apua lapsen syntymän jälkeenkään koska ei ole tähänkään asti pitänyt puheitaan. Mutta onneksi ystävät ja vanhemmat ovat tukena =) Synnytys meinaa kovasti jännittää mutta onhan tuosta kaikki tutut hyvin selvinneet...
Tsemppiä vaan kaikille yksin odottaville
murppa
Täällä rv 28+4 menossa. Ja yksin odottanut. Alkuun oli erittäin vaikeata, kun olisi halunnut jakaa tunteita toisen kanssa ja varsinkin ultrakäynnit.
Mutta on sitä muutkin pärjännyt, ni miksi minä en pärjäisi. Onneksi on ihanat ystävät ja oma suku tukemassa.
Olen kanssa lukenut eve mantun kirjan ja oli erinomainen.
Synnytykseen pyysin vanhinta ystävääni, tietäen että hän on siihen se oikea ihminen. Tuntee minut hyvin ja on juuri oikea potkimaan minua persaukselle =)
Isyyden selvittämis asiaa en ole vielä päättänyt, mitä sen suhteen teen. Toisaalta tekis mieli vaan antaa olla selvittämättä, mutta toisaalta kun taas haluaisin että lapsella olisi edes se isä paperilla.
Meillä kun ei olla enää tekemisissä pahemmin, kun tämä tilanne tuli kuvioihin ja hän päätti lähteä thaimaaseen hakemaan sieltä "vaimoketta" suomeen...tätä asiaa ei todellakaan ole hänelle olemassa. Kuulema pilaan vaan hänen elämänsä, jos vaadin testeihin.
Mutta aika näyttää mitä päätän.
Hyviä vointeja kaikille odottaville ja jaksamista kaikille muillekkin
Mutta on sitä muutkin pärjännyt, ni miksi minä en pärjäisi. Onneksi on ihanat ystävät ja oma suku tukemassa.
Olen kanssa lukenut eve mantun kirjan ja oli erinomainen.
Synnytykseen pyysin vanhinta ystävääni, tietäen että hän on siihen se oikea ihminen. Tuntee minut hyvin ja on juuri oikea potkimaan minua persaukselle =)
Isyyden selvittämis asiaa en ole vielä päättänyt, mitä sen suhteen teen. Toisaalta tekis mieli vaan antaa olla selvittämättä, mutta toisaalta kun taas haluaisin että lapsella olisi edes se isä paperilla.
Meillä kun ei olla enää tekemisissä pahemmin, kun tämä tilanne tuli kuvioihin ja hän päätti lähteä thaimaaseen hakemaan sieltä "vaimoketta" suomeen...tätä asiaa ei todellakaan ole hänelle olemassa. Kuulema pilaan vaan hänen elämänsä, jos vaadin testeihin.
Mutta aika näyttää mitä päätän.
Hyviä vointeja kaikille odottaville ja jaksamista kaikille muillekkin
yksi yh
Minäkin odotin esikoistani yksin, alusta asti. Meille tuli ero ennen kuin tiesin olevani raskaana... no mies tietty yritti loppuun asti et tekisin abortin! Ei tullut kuuloonkaan!! Ja olen onnellinen kohta 3 vuotiaan pojan äiti! :heart:
Eli mies tietää lapsesta, on jopa kerran ottanut soskuun yhteyttä että haluaa pojan tavata...mutta sitten taisi mennä pupu pöksyihin kun ei miestä näkynytkään ja keksi jotain ihan tyhmiä tekosyitä. Nyt en tiedä, jos miehestä vielä joskus kuuluu että annanko tavata pojan... ei vain vaikuta kovin vastuuntuntoiselta kun jätti tulematta ja muutenkin aluksi on sanonut ettei halua poikaa nähdä ja käski pysymään erossa hänestä ja hänen perheestä. Erossa on pysytty!!!
Mutta olihan se raskausaika välillä vaikeaa kun muilla oli ne isät siinä mukana... mutta kuitenkin kun otti sen asenteen et me ollaan kahdestaan ja meillä on hyvä näin, niin kyllä sitä jaksoi! Mulla oli oma äiti synnytyksessä mukana.
Kun poika oli alle 2v. aloin ekan kerran seurustelemaan, suhde päättyi 2kk jälkeen poikaystävän kuolemaan ( tapaturma...). Sitten meni lähemmäs vuosi kun olin valmis kokeilemaan taas uutta suhdetta ja aluksi oli todella vaikeaa...tuntui vain että pettää toista vaikka eihän asia niin ollut. Sitten ihastuin kuitenkin tähän mieheen ja hänelläkin on lapsia. Tämä suhde oli ihana, kun tavallaan näin mitä se perhe elämä olisi ja voi kun oli ihanaa nähdä kun isä leikki ja huolehti lapsistaan!! Siis oikeasti se teki minuun SUUREN vaikutuksen! Ja muutenkin meillä meni hyvin, kunnes tuli taas 2kk täyteen ja mies ilmoitti ettei olekaan valmis vakavampaan suhteeseen... olin niin pettynyt ja itkin monta päivää.. erottiin kuitenkin sovussa ja ei mitään kolmatta pyörää ollut tässä tapauksessa. Nyt erosta on kohta kuukausi ja vieläkin kaivelee ja on välillä ikävä häntä ja hänen lapsiaan... 2kk on lyhyt aika mutta kyllä minä siinä ajassa ehdin ihastua kunnolla ja tavallaan kiintyä toiseen...
Surettaa kun tahtoisin löytää miehen ja perustaa perheen... pelottaa aloittaa uutta suhdettakin kun pelkään että petyn taas ja en halua että poikani joutuu sellaiseen ukko pyöritykseen. Onko muilla vastaavaa kokemusta? Tuo kuolema on tietty poikkeus ja sitä toivottavasti ei tarvitse kenenkään kokea! Se on raskasta ja vie voimat täysin...
No vielä tän edellisen miehen kans harrastettiin keskeytettyä yhdyntää ( tiedän, ei ole ehkäisykeino) sen 2kk ajan, mutta ilmeisesti en tullut raskaaksi kun kuukautiset ovat tulleet... yhdet jälkiehkäisypillerit otin ihan suhteen alussa mutta sehän oli tavallaan "turhaa"... sitten kävin lääkärissä ja sain ehkäisylaastarin reseptin, en ehtinyt kuitenkaan niitä aloittaa kun ero ehti tulla... ilmeisesti minulla on ollut tuuria etten ole tullut raskaaksi? Tai sit mies osasi vetää siittimen oikeaan aikaan pois? Jälkiehkäisyn jälkeen (jotka otin marraskuussa) minulle tuli seuraavat menkat 5.12 ja ilmeisesti seuraava ovulaatio olis ainakin pitänyt olla 19.-21.12.06 ja yhdynässä oltiin 17.12 ja 21.12 (huom.keskeytetty yhdyntä...) no sit alkoi taas menkat 31.12.06. Eli en varmaan olisi nyt raskaana? Tein jopa 2 negaa ja ei varmaan tarvitse olla huolissaan. Ja sit olen kyllä valemenkoistakin lukenut mutta kait se testi olisi näyttänyt plussaa jos raskaana olisin... ja en halua toista lasta odottaa yksin. Ja nyt viisaampana etsimään uutta miestä, ettei vahinkoja tapahdu... =) seuraavat menkat pitäisikin jo alkaa viikon päästä. Olihan se touhu ilman ehkäisyä tyhmää, yhtä hyvin vahinko olisi voinut käydä. :headwall:
Eli mies tietää lapsesta, on jopa kerran ottanut soskuun yhteyttä että haluaa pojan tavata...mutta sitten taisi mennä pupu pöksyihin kun ei miestä näkynytkään ja keksi jotain ihan tyhmiä tekosyitä. Nyt en tiedä, jos miehestä vielä joskus kuuluu että annanko tavata pojan... ei vain vaikuta kovin vastuuntuntoiselta kun jätti tulematta ja muutenkin aluksi on sanonut ettei halua poikaa nähdä ja käski pysymään erossa hänestä ja hänen perheestä. Erossa on pysytty!!!
Mutta olihan se raskausaika välillä vaikeaa kun muilla oli ne isät siinä mukana... mutta kuitenkin kun otti sen asenteen et me ollaan kahdestaan ja meillä on hyvä näin, niin kyllä sitä jaksoi! Mulla oli oma äiti synnytyksessä mukana.
Kun poika oli alle 2v. aloin ekan kerran seurustelemaan, suhde päättyi 2kk jälkeen poikaystävän kuolemaan ( tapaturma...). Sitten meni lähemmäs vuosi kun olin valmis kokeilemaan taas uutta suhdetta ja aluksi oli todella vaikeaa...tuntui vain että pettää toista vaikka eihän asia niin ollut. Sitten ihastuin kuitenkin tähän mieheen ja hänelläkin on lapsia. Tämä suhde oli ihana, kun tavallaan näin mitä se perhe elämä olisi ja voi kun oli ihanaa nähdä kun isä leikki ja huolehti lapsistaan!! Siis oikeasti se teki minuun SUUREN vaikutuksen! Ja muutenkin meillä meni hyvin, kunnes tuli taas 2kk täyteen ja mies ilmoitti ettei olekaan valmis vakavampaan suhteeseen... olin niin pettynyt ja itkin monta päivää..
erottiin kuitenkin sovussa ja ei mitään kolmatta pyörää ollut tässä tapauksessa. Nyt erosta on kohta kuukausi ja vieläkin kaivelee ja on välillä ikävä häntä ja hänen lapsiaan... 2kk on lyhyt aika mutta kyllä minä siinä ajassa ehdin ihastua kunnolla ja tavallaan kiintyä toiseen... Surettaa kun tahtoisin löytää miehen ja perustaa perheen... pelottaa aloittaa uutta suhdettakin kun pelkään että petyn taas ja en halua että poikani joutuu sellaiseen ukko pyöritykseen. Onko muilla vastaavaa kokemusta? Tuo kuolema on tietty poikkeus ja sitä toivottavasti ei tarvitse kenenkään kokea! Se on raskasta ja vie voimat täysin...
No vielä tän edellisen miehen kans harrastettiin keskeytettyä yhdyntää ( tiedän, ei ole ehkäisykeino) sen 2kk ajan, mutta ilmeisesti en tullut raskaaksi kun kuukautiset ovat tulleet... yhdet jälkiehkäisypillerit otin ihan suhteen alussa mutta sehän oli tavallaan "turhaa"... sitten kävin lääkärissä ja sain ehkäisylaastarin reseptin, en ehtinyt kuitenkaan niitä aloittaa kun ero ehti tulla... ilmeisesti minulla on ollut tuuria etten ole tullut raskaaksi? Tai sit mies osasi vetää siittimen oikeaan aikaan pois? Jälkiehkäisyn jälkeen (jotka otin marraskuussa) minulle tuli seuraavat menkat 5.12 ja ilmeisesti seuraava ovulaatio olis ainakin pitänyt olla 19.-21.12.06 ja yhdynässä oltiin 17.12 ja 21.12 (huom.keskeytetty yhdyntä...) no sit alkoi taas menkat 31.12.06. Eli en varmaan olisi nyt raskaana? Tein jopa 2 negaa ja ei varmaan tarvitse olla huolissaan. Ja sit olen kyllä valemenkoistakin lukenut mutta kait se testi olisi näyttänyt plussaa jos raskaana olisin... ja en halua toista lasta odottaa yksin. Ja nyt viisaampana etsimään uutta miestä, ettei vahinkoja tapahdu... =) seuraavat menkat pitäisikin jo alkaa viikon päästä. Olihan se touhu ilman ehkäisyä tyhmää, yhtä hyvin vahinko olisi voinut käydä. :headwall:
yksin tämäkin
Mun äiti ja oikee isä ei oo koskaan ollu oikeestaan yhessä kun olin pieni.
Taisin olla 4 vanha kun äiti löys uuden miehen, loistavan sellasen, vaik ei se muksuna ihan siltä tuntunu. Kymmenisen vuotta oli välissä, etten nähny oikeeta isää ollenkaan, sit joskus teini-ikäsenä se tuli tuomaan joulukorttia oven taakse. Ja luonnollisesti en edes tiennyt kuka se oli Kortista vaan jälkikäteen luin et se tais olla isukki.. Mut vaikka mulla onki ollu isähahmo, silti muistan et oisin kovasti halunnu oman isäni nähä. Tiedä sit oisko musta tän parempaa ihmistä siitä hyvästä tullu, mut...
Pitäis vissiin tän oman muksun isän kans yrittää keskustella asioista, mut tuntuu et viha nousis liikaa pintaan siin vaihees ku toisen selityksiä kuuntelee. Ois vaan niin kiva tietää reilu puolen vuoden jälkeen, et mitä se tällä hetkellä tilanteesta ajattelee vai ajatteleeko yleensä mitään.
Taisin olla 4 vanha kun äiti löys uuden miehen, loistavan sellasen, vaik ei se muksuna ihan siltä tuntunu. Kymmenisen vuotta oli välissä, etten nähny oikeeta isää ollenkaan, sit joskus teini-ikäsenä se tuli tuomaan joulukorttia oven taakse. Ja luonnollisesti en edes tiennyt kuka se oli
Kortista vaan jälkikäteen luin et se tais olla isukki.. Mut vaikka mulla onki ollu isähahmo, silti muistan et oisin kovasti halunnu oman isäni nähä. Tiedä sit oisko musta tän parempaa ihmistä siitä hyvästä tullu, mut... Pitäis vissiin tän oman muksun isän kans yrittää keskustella asioista, mut tuntuu et viha nousis liikaa pintaan siin vaihees ku toisen selityksiä kuuntelee. Ois vaan niin kiva tietää reilu puolen vuoden jälkeen, et mitä se tällä hetkellä tilanteesta ajattelee vai ajatteleeko yleensä mitään.
Myös minä oon kasvanut ilman isää elämässäni ihan niinkuin yksin tämäkin.
Mun äiti ja isä ei ollut naimisissa koskaan ja isä lähti mäkeen kun mä olin noin 4kk. Siitä täysi-ikäisyyteen asti näin isää ehkä kymmenen kertaa. Enkä ole kyllä senkään jälkeen tiivistä yhteyttä pitänyt. Asutaan samassa kaupungissa ja voin mä sinne kyläilemään mennä jne mutta jotenkin isä on vaan jäänyt vieraaksi. Kyllä hän soittaa aina silloin tällöin ja tietää että odotan mutta eipä sekään ole meitä lähentänyt.
Äidillä oli yksi miesystävä mun lapsuuden aikana, joka sitten osoittautui hyväksikäyttäjäksi. Äidilleni kerroin tapahtuneesta vasta pari vuotta sitten ja hän oli luonnollisestikin hyvin järkyttynyt. Mitään hän ei osannut aavistaa. Joten "oikeanlaisen" miehen malli on jäänyt näkemättä ja uskon että sen takia mulla on ollut vaikeaa omassa rakkaus-elämässäni.
Voi kyllä olla ettei se tämän kummoisemmin olisi mennyt vaikka isä olisikin elämässä ollut läsnä mutta jollain tasolla ainakin uskon sen vaikuttaneen sosiaaliseen kanssakäymiseen miesten kanssa. Kuten myös tietenkin tämä hyväksi-käyttötapaus.
Omalle lapselleni on kuitenkin olemassa kaksikin hyvää miehenmallia, jotka vielä mukavasti ovat toisistaan ihan erilaiset
Uskon että molemmat miehet tulevat vaikuttamaan pienokaisen elämässä aika vahvasti, joten siinä mielessä biologista isää ei tarvittaisikaan varsinkin kun ottaa huomioon että hänestä lapsi saisi aika huonon miehenmallin. Mutta miehenmalli ja isä on kuitenkin kaksi eri asiaa ja tiedän kyllä että lapsella olisi hyvä olla molemmat vanhemmat elämässään, mutta enpä minä toista voi pakottaa lastaan "hyväksymään". Joten tämä asia ei minun käsissäni ole.Toivon kyllä jollain tasolla että mies muuttaisi mielensä ja haluaisikin olla lapsensa rinnalla tämän kasvaessa kun taas toisaalta pelkään juurikin samaa asiaa.
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, tavalla taikka toisella
yksin tämäkin
Mulla sama homma, toivon ja samalla pelkään et mies haluaakin olla lapsen elämässä mukana. Alussa ilmoitin kyllä etten aio olla esteenä jos haluaa lasta joskus nähdä, mutta nyt kun oon huomannut ettei sitä edes raskausaika kiinnosta, niin tuskin sitä kiinnostaa lastakaan nähdä. Ja kumpi sitten on lapselle parempi kun ikää alkaa kertymään - se että isä käy kerran kaks vuodessa pyörähtämässä ja ilmoittamassa olemassaolostaan, vai että lapsi ei isää nää ollenkaan?
Tuntuu niin ikävältä lapsen puolesta, ettei isää kiinnosta! Ja miten sellaiselle pienelle voi joskus tulevaisuudessa isää täysin haukkumatta kertoa ettei isä paha ihminen ollu, sitä ei vaan kiinnostanu? Koska oikeasti mies ei muussa mielessä ollu paha, päätti vaan lapsensa unohtaa.
Oma äiti haukku mun isää sillon ku olin pieni. Isäs on juoppo ja idiootti ym ja tuntu pahalta kuulla sellasta omasta isästä. Vaikka tänä päivänä tiiänki et isä TODELLAKI on täys juoppo ja muutenki holtiton, ni ei mun mielestä lapselle tarvi tollasta sanoa.
Valehdellakko vai kaunistella??? On tää vaikeeta :headwall:
Tuntuu niin ikävältä lapsen puolesta, ettei isää kiinnosta! Ja miten sellaiselle pienelle voi joskus tulevaisuudessa isää täysin haukkumatta kertoa ettei isä paha ihminen ollu, sitä ei vaan kiinnostanu? Koska oikeasti mies ei muussa mielessä ollu paha, päätti vaan lapsensa unohtaa.
Oma äiti haukku mun isää sillon ku olin pieni. Isäs on juoppo ja idiootti ym ja tuntu pahalta kuulla sellasta omasta isästä. Vaikka tänä päivänä tiiänki et isä TODELLAKI on täys juoppo ja muutenki holtiton, ni ei mun mielestä lapselle tarvi tollasta sanoa.
Valehdellakko vai kaunistella??? On tää vaikeeta :headwall:
\
Ei tämäkään mies paha ole muuten. Hän ei vaan ymmärrä (tai halua ymmärtää) että lapsen maailmaan saattamiseen tarvitaan kaksi! Syy ei yksinkertaisesti vain voi olla yksin minun. Ja pelkään että mies saa nykyisen tyttöystävänsä kanssa lapsen jonka elämässä on sitten läsnä. Miltä tuntuu minun pienestä sitten isompana kun hän tajuaa että isälle kelpasi toinen vaan ei hän? Typerää murehtia tämmöisiä mutta ei sille mitään voi..
Seurustelen nykyään ihanan miehen kanssa ja hän on ollut raskaudessa kovasti mukana. Lähti jopa kerran neuvolaan mukaan kurkistamaan pientä ultralla Uskon että hän tulee olemaan lapselle isä-hahmo ja pienokaisen elämässä mukana mutta kuinka lapselle sitten tulee kertoa kun aika koittaa ettei kyseinen mies olekaan hänen oikea isänsä? Koska niinhän lapsi todennäköisesti olettaa jos poikaystäväni ja minä vielä tuolloin olemme yhdessä.
Kaippa näitä asioita ehtisi myöhemminkin märehtiä mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, ei tälle voi mitään..
Itse mietin juurikin samoja asioita! Kuinka voin olla näyttämättä katkeruuteni lapsen isää kohtaan pienelle? Missä vaiheessa tulee yleensäkin kertoa oikeasta isästä? Sen lisäksi että olen vihainen miehelle siitä että ei ota vastuuta teoistaan ja on valmis hylkäämään oman lapsensa välittämättä siitä minkälainen vaikutus sillä saattaa lapsen myöhempään elämään olla niin myös siitä että jättää minut näin suurten kysymysten äärelle yksin! Tokihan saan tukea äidiltäni ja muilta läheisiltä mutta jos hän olisi mies ja ottaisi vastuunsa niin minun ei tämmöisiä tarvitsisi miettiä.Alkuperäinen kirjoittaja 23.01.2007 klo 16:55 yksin tämäkin kirjoitti:
Ei tämäkään mies paha ole muuten. Hän ei vaan ymmärrä (tai halua ymmärtää) että lapsen maailmaan saattamiseen tarvitaan kaksi! Syy ei yksinkertaisesti vain voi olla yksin minun. Ja pelkään että mies saa nykyisen tyttöystävänsä kanssa lapsen jonka elämässä on sitten läsnä. Miltä tuntuu minun pienestä sitten isompana kun hän tajuaa että isälle kelpasi toinen vaan ei hän? Typerää murehtia tämmöisiä mutta ei sille mitään voi..
Seurustelen nykyään ihanan miehen kanssa ja hän on ollut raskaudessa kovasti mukana. Lähti jopa kerran neuvolaan mukaan kurkistamaan pientä ultralla
Uskon että hän tulee olemaan lapselle isä-hahmo ja pienokaisen elämässä mukana mutta kuinka lapselle sitten tulee kertoa kun aika koittaa ettei kyseinen mies olekaan hänen oikea isänsä? Koska niinhän lapsi todennäköisesti olettaa jos poikaystäväni ja minä vielä tuolloin olemme yhdessä. Kaippa näitä asioita ehtisi myöhemminkin märehtiä mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, ei tälle voi mitään..
yksin tämäkin
Mä oon "kiusannu" kavereita noilla kysymyksillä jo varmaan ihan liikaaki =) Mutta kun ei osaa olla murehtimatta!! Osais vaan tosiaan olla näyttämättä sitä omaa katkeruutta siinä vaiheessa kun lapsi alkaa isästään kysellä. Elättelen nyt vaan toiveita et isukki tulis järkiinsä ennenku lapsi oppii ymmärtämään kaikkia asioita niin pääsis hiukkasen helpommalla noissa selityshommissa.. Eikä lapsen tarvis miettiä mitä vikaa hänessä on kun isää ei kiinnosta :'(
Naurattais ellei itkettäis. Kuulin eilen että tälle mukelolle on tulossa pikkusisko-/pikkuvelipuoli kun on itse hädintuskin puoli-vuotias! Mies on seurustellut viisi kuukautta ja nyt tulossa lapsi. Edellistäkään vielä saatu pihalle \|O
Hienointahan tässä on se, että mies kuulemma odottelee tätä uusinta tulokasta innolla!! Mikä perk.ele on vikana tässä pienokaisessa kun ei hänen alkava elämänsä kiinnosta? Tulin siihen tulokseen ettei vika voi olla muussa kuin minussa, saapahan sitten kertoa lapselle että isi ei halunnut sua kun ei tykännyt äitistäs. Parempi kai sekin kuin että lapsen syytä olisi jollain tapaa.
Järkytys oli ihan kauhea kuulla tästä, mutta pakkohan tämäkin on niellä ja koittaa jaksaa. Saapa nähdä kuinka monta sisarpuolta tälle raukka-paralle oikeen siunaantuu isänsä toimesta :'(
Mies on seurustellut viisi kuukautta ja nyt tulossa lapsi. Edellistäkään vielä saatu pihalle \|O Hienointahan tässä on se, että mies kuulemma odottelee tätä uusinta tulokasta innolla!! Mikä perk.ele on vikana tässä pienokaisessa kun ei hänen alkava elämänsä kiinnosta? Tulin siihen tulokseen ettei vika voi olla muussa kuin minussa, saapahan sitten kertoa lapselle että isi ei halunnut sua kun ei tykännyt äitistäs. Parempi kai sekin kuin että lapsen syytä olisi jollain tapaa.
Järkytys oli ihan kauhea kuulla tästä, mutta pakkohan tämäkin on niellä ja koittaa jaksaa. Saapa nähdä kuinka monta sisarpuolta tälle raukka-paralle oikeen siunaantuu isänsä toimesta :'(
yksin tämäkin
Hui kamala!!! Itellä ei oo käyny ees mieles tollanen, et mitäs jos ukko tekeeki muksun jonku toisen kanssa ennenku tää yks pienoikainen syntyy... En varmaankaan osais ottaa kovin rauhallisesti vastaan tollasta uutista \|O Voin vaan kuvitella mitä NEITI TERÄN mieles liikkuu tällä hetkellä..
Njuu, ei tässä kovin auvoiset ajatukset ole tuota miestä kohtaan (eikä kyllä sitä sen emäntääkään jos totta puhutaan). Mutta minähän en voi asialle mitään. Ja yritän pysyä kännykästäkin kaukana etten vaan vahingossakaan laittaisi viestiä/soittaisi miehelle ja kertoisi mitä mieltä olen. Sitä tyydytystä en niille anna että näyttäisin kuinka paljon tämä sattuu!
Vaikeaa tässä on se, että muutenkin on ollut negatiivisia tunteita tämän raskauden aikana ja nyt ne vaan vahvistuu. Välillä tulee ihan kauheita vihantunteita pientä kohtaan vaikkei mitään ole raasu tehnytkään :ashamed: Kai tässä vaan turhauttaa oma tyhmyys siitä että pitää langeta kaikenmaailman kuspäiden syliin :headwall:
Mulle tuli semmoinen olo kun kuulin että en haluakaan että tämä syntyy vielä. Tai että kun nyt tiedän että se toinen nainenkin on raskaana niin haluan olla jotenkin raskaana "enemmän". Tavallaan että pitäisi päihittää ko. nainen tässä asiassa ihan sata-nolla, kun jo toisessa asiassa hävisin. Naurettavaa.
Tässä on kyllä pää niin sekaisin ettei tiedä mitä ajattelis.. Toivotaan ettei kenellekkään teille muille käy näin, ei ollut supistuksista tulla loppua kun sain tämän shokki-uutisen. Pelkäsin jo että pitää laitokselle lähteä. Mutta nyt vihaa purkamaan siivoukseen, jospa se vähän helpottais
Vaikeaa tässä on se, että muutenkin on ollut negatiivisia tunteita tämän raskauden aikana ja nyt ne vaan vahvistuu. Välillä tulee ihan kauheita vihantunteita pientä kohtaan vaikkei mitään ole raasu tehnytkään :ashamed: Kai tässä vaan turhauttaa oma tyhmyys siitä että pitää langeta kaikenmaailman kuspäiden syliin :headwall:
Mulle tuli semmoinen olo kun kuulin että en haluakaan että tämä syntyy vielä. Tai että kun nyt tiedän että se toinen nainenkin on raskaana niin haluan olla jotenkin raskaana "enemmän". Tavallaan että pitäisi päihittää ko. nainen tässä asiassa ihan sata-nolla, kun jo toisessa asiassa hävisin. Naurettavaa.
Tässä on kyllä pää niin sekaisin ettei tiedä mitä ajattelis.. Toivotaan ettei kenellekkään teille muille käy näin, ei ollut supistuksista tulla loppua kun sain tämän shokki-uutisen. Pelkäsin jo että pitää laitokselle lähteä. Mutta nyt vihaa purkamaan siivoukseen, jospa se vähän helpottais
yksin tämäkin
Voisin kuvitella et mulla ois aikalailla samanlaiset tuntemukset jos oisin samassa tilanteessa ku NEITI TERÄ... Ne uudet tyttöystävät taitais olla kaikkein vaikeinta sulattaa, vaikka syyttömiähän ne taitaa tilanteeseen olla.. Mutta silti tuntuu pahalta, et toinen ihminen onki muka parempi ku minä. Ja miten se nyt voi muka olla parempi? ym tosi kehittävää.. Heh!
Nytkin ku kuulee juttuja muksun isästä, et kuinka se siel uudes kotikaupungis naurattelee naisii ja viettää muutenki railakasta sinkkuelämää, ni tuntuu et vois ajaa sinne ja paukoo päähän sitä!! Siellä se elää ihan ilman suruja ja murheita ja metsästelee uusia "tyhmiä" naisia kiusattavaks. Ja mä joudun murehtimaan kaikkien puolesta kotona :headwall: EI OO REILUU!!!
Mut onneks viikot vaan vähenee, eiköhän sitä sit osaa ajatella asioita erilailla ku muksu on vieressä. Unohtuu tollaset kakkiaiset ainaki hetkeks
Nytkin ku kuulee juttuja muksun isästä, et kuinka se siel uudes kotikaupungis naurattelee naisii ja viettää muutenki railakasta sinkkuelämää, ni tuntuu et vois ajaa sinne ja paukoo päähän sitä!! Siellä se elää ihan ilman suruja ja murheita ja metsästelee uusia "tyhmiä" naisia kiusattavaks. Ja mä joudun murehtimaan kaikkien puolesta kotona :headwall: EI OO REILUU!!!
Mut onneks viikot vaan vähenee, eiköhän sitä sit osaa ajatella asioita erilailla ku muksu on vieressä. Unohtuu tollaset kakkiaiset ainaki hetkeks
Sitä mäkin odotan että saan nyytin konkreettisesti maailmaan. Pitää varmaan äipän niin kiireisenä ettei ehdi ajatella moisia #&%?$!*äitä. Tällä hetkellä kun vauva ei kuitenkaan aiheuta mitään konkreettisia toimia (vaipanvaihdot, syöttämiset, eläminen hänen tahtiinsa yleensäkin) tuntuu että se vain muistuttaa mua kaikesta ikävästä Tuntuu kamalan pahalla ajatella omasta pienestään niin mutten vaan voi mitään.. Mutta toisaalta, tuntuu että ihan kaikki muistuttaa mua tuosta miehestä ja tästä tilanteesta.
Uuden tyttöystävän syyttömyydestä kaikkeen en niin sanoisi.. epäilys on mielessä ollut jo pidemmän aikaa ettei heidän seurustelunsa niin pian meidän eron ja tämän vauvauutisen jälkeen ollutkaan aivan sattumaa. Ja tämä nainen vielä tiesi minusta ja tiesi että odotan ja tiesi vallan hyvin kenelle! Enhän tietenkään voi vaatia ettei hän saisi lisääntyä, mutta kaipa sitä voisi vähän munkin tunteita ajatella... Noh, tuskinpa itsekään miehen entisiä akkoja moisessa tilanteessa ajattelin.
Ei auta kuin uskoa siihen että huominen on parempi. Illalla pimeän tultua en enää kyllä noin kykene ajattelemaan mutta näin valosalla kaikki on helpompaa.
Tuntuu kamalan pahalla ajatella omasta pienestään niin mutten vaan voi mitään.. Mutta toisaalta, tuntuu että ihan kaikki muistuttaa mua tuosta miehestä ja tästä tilanteesta.Uuden tyttöystävän syyttömyydestä kaikkeen en niin sanoisi.. epäilys on mielessä ollut jo pidemmän aikaa ettei heidän seurustelunsa niin pian meidän eron ja tämän vauvauutisen jälkeen ollutkaan aivan sattumaa. Ja tämä nainen vielä tiesi minusta ja tiesi että odotan ja tiesi vallan hyvin kenelle! Enhän tietenkään voi vaatia ettei hän saisi lisääntyä, mutta kaipa sitä voisi vähän munkin tunteita ajatella... Noh, tuskinpa itsekään miehen entisiä akkoja moisessa tilanteessa ajattelin.
Ei auta kuin uskoa siihen että huominen on parempi. Illalla pimeän tultua en enää kyllä noin kykene ajattelemaan mutta näin valosalla kaikki on helpompaa.
yksin tämäkin
Niin mäki yritän ajatella et kyllä kaikki sutviutuu, tavalla tai toisella. Välil on hemmetin vaikeeta suhtautuu siihen et kohta oon ihan yksin muksun kans täällä, mut toisaalta taas tiedän et kyllä mä selviän!
Tänään taas sellanen päivä et tekis mieli soittaa exälle ihan vaan juttuseuran takia. Kysellä sen mietteitä kaikkeen... Mut en anna periks!! Jos sitäkään ei kiinnosta tietää meän kuulumisia, niin en todellakaan ala ruikuttaan sen perään yhtään mitään. Mut jos sittenki :headwall: :ashamed:
Tänään taas sellanen päivä et tekis mieli soittaa exälle ihan vaan juttuseuran takia. Kysellä sen mietteitä kaikkeen... Mut en anna periks!! Jos sitäkään ei kiinnosta tietää meän kuulumisia, niin en todellakaan ala ruikuttaan sen perään yhtään mitään. Mut jos sittenki :headwall: :ashamed:
Ei kyllä kannata ruikuttaa perään....jos sitä exää kiinnostais niin kyllä se sielt ite soittelis.. Ite oon monena päivänä ollu samas tilantees...tehny mieli soittaa ja pyytää käymään mut en oo antanut periksi. Sitä alkaa vaan ittee sen jälkeen ärsyttää ku piti mennä soittamaan. Mun exä soittelee ite suunnilleen kahden viikon välein mut sillonki sit yleensä tulee vaan riitaa tai mulle paha mieli ku akat "huutaa" takana.. \|O Kyl mä ainakin oon tullu siihen tulokseen et se jätkä on mennyttä elämää ja kyl ne uudet tuulet viel alkaa puhaltamaan..
Me vauvelin kans kyl pärjätään kahdestaan paremmin ku et jos tarvis koko ajan tapella tai miettiä toisen tekemisiä.. :wave: Ja vielä kun sille tuntuu olevan ne narkkarikaverit tärkeempiä ku me. Kaikki vaan ei osaa ottaa vastuuta teoistaan.
Tsemppiä kaikille yksinodottaville :flower:
Me vauvelin kans kyl pärjätään kahdestaan paremmin ku et jos tarvis koko ajan tapella tai miettiä toisen tekemisiä.. :wave: Ja vielä kun sille tuntuu olevan ne narkkarikaverit tärkeempiä ku me. Kaikki vaan ei osaa ottaa vastuuta teoistaan.
Tsemppiä kaikille yksinodottaville :flower:
yksin tämäkin
joo, en mä aiokkaan soitella perään, välillä vaan iskee se epätoivo ja suunnaton v..utus! Mut hyvin oon jo puol vuotta pitäny päätöksestä kii, yhen viestin vaan laittanu eka ultran jälkeen ku ilmotin et kaikki on kunnos.. Eli enköhän mä nyt pysy loppuun asti jämynä B) Kuka tollasia tolloja kaipaa jotka ei ite tajuu hyvän päälle mitään
Ehkäisy miehillä
...usein täysin hukassa. Eli ovat täysin vietävissä, jos naisella on "ehkäisy kunnossa"! Voi hyvä ihme sentään. Vauvakuumeisia eukkoja löytyy aina, jotka eivät välitä seurauksista, kunhan saavat lapsen. Myötätuntoni teille kaikille, joita odottaa yh-elämä! Lohdutukseksi voin kertoa, että myös lapsia hyvin harkiten tehneet isät voivat hylätä.
voin sen kertoa että tunnemyrskyille ei loppua kuhan vauva tulee maailmaan,mutta samalla se toisaalta antaa potkua arkeen koska sitä on vain pakko pysyä arjessa kiinni ihan vain vauvan takia jo.mutta kyllä ne siitä laantuu=) tietenkään ei voi yleistää mutta itsellä ainakin oli esikoisen vauva-aikaan aika tunteet pinnassa,jopa nauru vaihtui joskus itkuksi =) (varsinkin imetysaikaan)
uskon että tulette varmasti kaikki pärjäämään.ja onni on niillä jos on vahva tukiverkko apuna...kaikilla sitä ei ole..tai ollut=(
se olisi nyt raskausviikkoja 25 ja risat ja vauveli alkaa olla jo aika konkreettinen potkujensakin takia =)
ja neiti terälle ja myös niille muille..varmasti kaikilla äidillä on niitä ristiriitaisia tunteita masukkia kohtaan joskus..ja se on ihan normaalia!
oikein paljon taas jaksamisia koko porukalle... =) =)
uskon että tulette varmasti kaikki pärjäämään.ja onni on niillä jos on vahva tukiverkko apuna...kaikilla sitä ei ole..tai ollut=(
se olisi nyt raskausviikkoja 25 ja risat ja vauveli alkaa olla jo aika konkreettinen potkujensakin takia =)
ja neiti terälle ja myös niille muille..varmasti kaikilla äidillä on niitä ristiriitaisia tunteita masukkia kohtaan joskus..ja se on ihan normaalia!
oikein paljon taas jaksamisia koko porukalle... =) =)
Hei kaikille!
Uusi mahdollisesti yksinodottava ilmoittautuu..
En mitenkään hätäisimmästä päästä..
Raskaustestiäkään en vielä ole tehnyt (tai yhden tein n. viikko sitten joka näytti negaa) mutta oireet pahasti viittaa siihen että jos liikkeellä ei ole omituista mahatautia niin niin...
Jos olen raskaana niin isyyttä ei tulla tutkimaan. Isä saa kyllä tietää lapsesta.
Oli pakko kirjoittaa tähän ketjuun kun luin tämän.. oli niin positiivisia tekstejä =)
Helpotti vähän oloa.. melkein kaikkialta muualta on lukenut vaan toivottomuudesta tai siitä kuinka kaikilla on se kumppani siinä vieressä ja yhdessä onnellisena odotetaan...
Mikään helppo tilanne ei minulla ole. Tällä hetkellä elämä sekaisin, muutto tulossa.. saisi vaan sen asunnon..
Selkä on rikki.. aika pahasti.. välillä teettää ongelmia kävellä 200-300m. enenpää.. väliin taas liikkuminen sujuu melkein normaalisti.
Sukua ei ole tukena (välit täysin poikki ja asuvatkin onneksi muutaman sadan kilometrin päässä)
Pari ystävää löytyy. Onneksi.
Javie on ilmoittautunut B)
Uusi mahdollisesti yksinodottava ilmoittautuu..
En mitenkään hätäisimmästä päästä..
Raskaustestiäkään en vielä ole tehnyt (tai yhden tein n. viikko sitten joka näytti negaa) mutta oireet pahasti viittaa siihen että jos liikkeellä ei ole omituista mahatautia niin niin...
Jos olen raskaana niin isyyttä ei tulla tutkimaan. Isä saa kyllä tietää lapsesta.
Oli pakko kirjoittaa tähän ketjuun kun luin tämän.. oli niin positiivisia tekstejä =)
Helpotti vähän oloa.. melkein kaikkialta muualta on lukenut vaan toivottomuudesta tai siitä kuinka kaikilla on se kumppani siinä vieressä ja yhdessä onnellisena odotetaan...
Mikään helppo tilanne ei minulla ole. Tällä hetkellä elämä sekaisin, muutto tulossa.. saisi vaan sen asunnon..
Selkä on rikki.. aika pahasti.. välillä teettää ongelmia kävellä 200-300m. enenpää.. väliin taas liikkuminen sujuu melkein normaalisti.
Sukua ei ole tukena (välit täysin poikki ja asuvatkin onneksi muutaman sadan kilometrin päässä)
Pari ystävää löytyy. Onneksi.
Javie on ilmoittautunut B)
Javie Teretulemast joukkoon iloiseen! Saapa nähdä mitä se on elämä sun kohdallesi päättänyt, millon meinaat tehdä uuden testin?
Tuli vaan mieleen kun niin pontevasti sanoit ettei isyyttä tulla todistamaan.. onhan miehellä oikeus vaatia sitä todistettavaksi, jos hän haluaa..? Näin olen ainakin ymmärtänyt.
Minusta kans on ollut mukava lukea näinkin positiivisia juttuja.. jotenkin yksinhuoltajista on semmoinen käsitys minulla ollut että ovat vähän toivottomia reppanoita. Vaikka oma äitinikin on ollut yh, eikä hän mikään toivoton reppana kyllä ole, päinvastoin!
Tänään tuleekin minun luona käymään (äiti siis) ja mennään katselemaan hoitopöytää tulokkaalle, tässä justiin suihkusta tulin ja kohta pitäis koirien kanssa pakkaseen. Kuivattelen kyllä kunnolla ensin ettei tauti iske.
Mitään tämän järkevämpää tekstiä en näemmä aikaiseksi saa joten näen parhaimmaksi poistua takavasemmalle Hyvää pakkaspäivää kaikille!
Neiti Terä ja Kirppu 33+3
Saapa nähdä mitä se on elämä sun kohdallesi päättänyt, millon meinaat tehdä uuden testin?Tuli vaan mieleen kun niin pontevasti sanoit ettei isyyttä tulla todistamaan.. onhan miehellä oikeus vaatia sitä todistettavaksi, jos hän haluaa..? Näin olen ainakin ymmärtänyt.
Minusta kans on ollut mukava lukea näinkin positiivisia juttuja.. jotenkin yksinhuoltajista on semmoinen käsitys minulla ollut että ovat vähän toivottomia reppanoita. Vaikka oma äitinikin on ollut yh, eikä hän mikään toivoton reppana kyllä ole, päinvastoin!
Tänään tuleekin minun luona käymään (äiti siis) ja mennään katselemaan hoitopöytää tulokkaalle, tässä justiin suihkusta tulin ja kohta pitäis koirien kanssa pakkaseen. Kuivattelen kyllä kunnolla ensin ettei tauti iske.
Mitään tämän järkevämpää tekstiä en näemmä aikaiseksi saa joten näen parhaimmaksi poistua takavasemmalle
Hyvää pakkaspäivää kaikille!Neiti Terä ja Kirppu 33+3
Täällä on kans yksinodottaja.
Mies jäi pettämisestä kiinni ennen plussausta. Lapsi oli toivottu. Jätin miehen ja plussatestin jälkeen, mies alko vaatimaan aborttia. Ja minä en sitä tehnyt.
Marraskuussa mies tuli takas ja nyt sunnuntaina tulee 2 viikkoa, kun jäi taas kiinni pettämisestä ja minä sanoin, että paipai!
Yksinhuoltajuus tulee ja mies tunnustaa isyytensä. Harmi vaan, kun tää uus tyttöystävä ei tiedä meistä mitään. Mutta kyllä se joku päivä kuulee.
LA on 10.7.
17+1
Mies jäi pettämisestä kiinni ennen plussausta. Lapsi oli toivottu. Jätin miehen ja plussatestin jälkeen, mies alko vaatimaan aborttia. Ja minä en sitä tehnyt.
Marraskuussa mies tuli takas ja nyt sunnuntaina tulee 2 viikkoa, kun jäi taas kiinni pettämisestä ja minä sanoin, että paipai!
Yksinhuoltajuus tulee ja mies tunnustaa isyytensä. Harmi vaan, kun tää uus tyttöystävä ei tiedä meistä mitään. Mutta kyllä se joku päivä kuulee.
LA on 10.7.
17+1