Liityn seuraanne ,
kohtalonsisaret :heart:
Yllättäen jouduin/pääsin tähän tilanteeseen - nelikymppisenä alitajuista venäläistä rulettia suojaamattomalla seksisillä - ja tärppäsi heti !
Tilanne on vielä hämmentävä, osin onnellinen - osin uskomaton.
Lapsen isän olen untenut vain muutaman kuukauden - eikä suhteesta tule mitään.
Irtisanouduin miehestä suhdemielessä miehestä jo - lapsen tää mies tuntuu haluavan, ei ole aborttia ehdotellut. Isän roolin läpiviennistä en tiedä, aika näyttää.
Onneksi elämme tätä aikaa , enkä mä ainakaan ole vielä saanut tuomitsevia katseita tai lausuntoja lähipiiristä.
Ja lapsihan on myös lahja , ystäväpiirissä on niin paljon 30-40v pareja, joille lasta ei näytä tulevan niin millään.
Elämä ei ole reilua.
Mullakaan ei ole mummoja ja muita sukulaisia lasta hoitamassa tällä samalla paikkakunnalla , joten voin joutua tiukillekin. Toistaiseksi koetan olla luottavainen , luonteeltani olen sellainen aikamoinen huolehtija ...
Eli sopeutuminen koko ajatukseen vielä menossa.
Minusta tulee sittenkin ehkä äiti.
Makustelua.
Eikä tarvitse miettiä kenelle tekisi testamentin.
Nuo isyyssdentunnustamisasiat on mielenkiintoisia ja monipiippuisia, perus elatusmaksunhan saa yhteiskunnalta, vaikkei isä tunnustaisi. Ja tällöin säilyy ultimate päätösvalta itsellä eli lapsen äidillä. Joissain tapauksisahan isä voi silti osallistua lapsen elämään, näin on käynyt yhdellä mun ystävälläkin.
Toisaalta - onko tunnustettu isyyss tae mistään - elatusmaksuista tai osallisuudesta lapsen elämään ?
Koetan kehitellä ystävyyssuhdetta tai edes rauhallisia välejä lapsen isään , kaipa tämä hänellekin oli shokki. Tosin kerroin hyyyyvin selvästi etten ehkäise . Useita kertoja. Alleviivaten.
Voimia kaikille ...
-pee