Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Cinya: Oikein paljon onnea!!! Mahtavaa. :)

helianthus: Munasarjani ovat PCO-tyyppiset ja kierto on vaihdellut aina välillä 30 päivää - 6 kk, niin lääkäri halusi varmistaa että ovuloin varmasti ja saadaan se yksi munasolu kypsymään kunnolla ja irtoamaan, sekä inssi ajoitettua oikein, siksi siis Ovitrelle lisänä

Inssissä tuli käytyä tosiaan viime viikon maanantaina, munasolu ei ollut vielä irronnut mutta irtosi luultavasti saman päivän aikana, ja 24 miljoonaa siittiötä lähti matkaan. Tässä on nyt sitten jännitelty miten käy, tänään siis dpo 9 ja alan pikkuhiljaa kuvittelemaan oireita. Jotenkin vannon itselleni että ei se tärpännyt vielä, ja sen takia kuvittelisin näitä oireita. Tänään ja eilen heräilin jo viideltä hikoillen hirveästi, vatsa on turvonnut ja eilen illalla töistä kotiin lähtiessäni alkoi pahoinvointi, joka jatkuu edelleen. Luultavasti vain jostain muusta johtuvaa, tuskin näillä päivillä vielä oikeasti mitään tapahtuisi. Ja voi tietenkin olla että nuo lääkitykset vaikuttavat asiaan. Lisäksi eilen oli ihan tippa sellaista hieman punertavaa vuotoa, ja lämmöt olivat dpo 7 ja 8 matalammalla, kunnes nyt taas nousivat.

Ensi viikon keskiviikolle pitäisi jaksaa odottaa testausta varten (ellei menkat ilmesty sitä ennen) kun tuo Ovitrelle voi ilmeisesti vaikuttaa testitulokseen. Miten ihmeessä sitä selviää vielä viikon... Myönnän että eilen pissasin malttamattomana ovistestiin, joka oli negatiivinen, oli vain pakko jotain kokeilla. :D
Tsemppiä odotukseen! :)
 
Saako keskusteluun liittyä mukaan, vaikka vasta harkitsee hoitoja yksin?

Olisin erityisesti kiinnostunut, mikä teillä on johtanut tähän ratkaisuun hankkia lapsi yksin hoidoilla? Muukin kuin ikä?

Itse olen vielä nuori, 25v./(muoks, poisin osan viestistä)Nyt mietin vakavasti hoitoja yksin, kun on havaittu jo useampi vika joka voi lasten saantia vaikeuttaa. On PCO ja lisäksi kaksiosainen ns. herttakohtu, joka altistaa keskenmenoille normaalia enemmän. Eli vaikka joskus ihmeen kaupalla lapsen saisin edes alulle, se voisi kadota kyydistä milloin vaan... vaikka ei se kuulemma mikään lopullinen tuomio ole, monet on kuulemma saanu lapsia ongelmitta viasta huolimatta. Tosin tuntuu etten saa lasta kyllä edes alulle :(

Kuinka paljon koette että teillä pitää olla säästöjä kasassa, ennen hoitohin yksin menoa? Käsittääkseni ne tulee helposti toista kymmentä tonnia maksaviksi...
Paljon on pohdittavaa vaikka tää asia on jo pari vuotta enempi vähempi mielessä pyörinyt. Nyt vaan yhä pahemmin. Surettaa kauheasti, aikoinaan haaveilin monesta lapsesta ja jo nuorella iällä. ja nyt pelottaa että jää vielä kokonaan ilman.
 
Viimeksi muokattu:
Hei kaikille rohkeille itsenäisille naisille !

Täällä 36-vuotias ensimmäistä kertaa lasta yrittävä sinkkuihminen, joka päätti loppusyksystä ryhtyä tähän hommaan ihan itsekseen. Kun ei tuota oikeaa miestä vielä näihin ikävuosiin mennessä ole löytynyt... Ensimmäinen hoitosykli lyhyellä kaavalla, ICSI ja tuoresiirto nyt takana.

Niin. Piti sitten sortua, ja tehdä raskaustesti dpo 11 päivänä. Takana 6-päiväisen blastokystin siirto 15.2.16. Olen ollut huomaavinani oireita siirtoa seuraavasta päivästä lähtien (rintojen aristus ja kasvaminen, vatsavihlomiset), tänään sitten en niinkään. Sen sijaan pari tippaa vaaleanpunaista vuotoa tänä aamuna, mikä säikäytti. Ja testin menin tekemään.. Tyhmä. Negatiivinenhan se oli :( Pieniä toiveita elättelin, että jos voisi saada edes hetken helpotusta tähän piinaan, virallinen testipäivä kun on vasta 25.2.

Jotenkin tuntuu, että onko minulla edes oikeutta toivoa, että ensimmäinen kerta elämässäni, kun yritän raskautta, ja ensimmäisen IVF hoidon ensimmäinen alkionsiirto voisi oikeasti tuottaa niin onnellisen lopputuloksen, että raskaus alkaisi ja etenisi synnytykseen? Täällä kun lueskelee kanssasisarien kokemuksista monine läpikäytyine keskenmenoineen ja vielä lukuisimpine IVF hoitoineen, niin tuntuu että eihän tässä oikeasti voi olla mitään mahdollisuuksia. Itselläni kuitenkin iän lisäksi vaakakupin negatiivisella puolella painaa lievä PCO ja kesken hoitoa löydetty pieni endometriumpolyyppi.

Tunnelma on aika pessimistinen, joskin toki toiveikas, että entäs jos...? Mutta en tiedä, miten tässä kestää vielä viisi päivää! Jos kaiken odotuksen ja huolen lopputuloksena kuitenkin on negatiivinen tulos. Mitään ei jäänyt pakkaseenkaan pitkän viljelyn jälkeen, joten koko hoito on aloitettava alusta jos tämä ei tärppää, välissä ensin polyypin poisto sitten. Huoh.

Tsemppiä kaikille, jotka vasta harkitsevat tätä samaa polkua, taikka ovat jo sitä pitkäänkin kulkeneet!

Itsekin taidan olla nyt vähän vertaistukea vailla :)

Justhope, tervetuloa mukaan! Sinulla toki on vielä vuosikausia aikaa, mutta jos lopulta päädyt vastaavaan ratkaisuun, niin voin kertoa että itse hakeuduin hoitoihin Viroon (muista syistä kuin hinnan takia), mutta siellä yksi hoitosykli (vastaanotot, punktio, ICSI, pitkä viljely ja alkionsiirto) + Suomesta ostetut lääkkeet ovat maksaneet n 2800 euroa, tähän hintaan täytyy lisätä kohdallani matkat keskisestä Suomesta Helsinkiin ja lauttaliput Tallinnaan.

Mileana, meillä taitaa olla aika lailla sama testaushetki ensi viikolla tiedossa! Itse kyllä aion ennen veritestiä vielä kokeilla noita kotitestejä..

Suuresti onnea Cinya !
 
babydreams, tuo VIrohan kuulostaa edulliselta :)
Mutta siellä päin tarttisi varmaan olla jonkinlainen kielitaito?
Ja jos menisi VIroon hoitoihin, niin miten kävisi mahdollisten komplikaatioiden kanssa? Suomessa ne varmaan pitäs hoidattaa, jos järkeilee.
Ja juu olen nuori eli mulla on sinänsä vuosia aikaa miettiä, toisalta tuntuu että tätä on pyöritellyt päässään jo nyt pari vuotta eikä luomusti tärpännyt... mutta no, ei tää mikään pikapäätös tule olemaan jos joskus ratkaisun teen.
Mulla isoin "este" taitaa olla juuri iästäni tuleva sosiaalinen paine, painostus odottaa...hmh.
 
Justhope, kävin Tallinnassa Nova Vita klinikalla, jossa kyllä puhutaan ihan suomea. Vaikka olisin ollut valmis kommunikoimaan myös englanniksi, niin ei tarvinnut. Tod näk komplikaatioiden hoidattaminen tapahtuisi sitten Suomessa, en itse ole siitä juurikaan huolissani ollut, klinikka on itse asiassa nykyisin tamperelaisen Ovumian omistuksessa. Minulla kaikki on mennyt vallan hyvin, mitään kipujakaan ei ole tarvinnut kokea, kyseisellä klinikalla kun punktiokin tehdään humautusnukutuksessa samaan hintaan. Eikä lääkkeistä tullut minulle mitään sivuvaikutuksia. Onnellinen saan siis näiden osalta olla.

Kyllähän nämä ovat sellaisia päätöksiä, suuntaan tai toiseen, joista pitää olla vastuussa vain tasan tarkkaan itselleen. Jos on satavarma siitä mitä haluaa, on harkinnut asiat loppuun, niin itse on päätös tehtävä, koska vain itse joutuu tuon päätöksen kanssa loppujen lopulta elämään.
 
Ai niin, justhope, muistin juuri että unohdin tuosta summasta ne labrakokeet mitä pitää ottaa ennen hoitoa, papa, hiv, b-hepatiitti jne, sekä luovutetun sperman hinnan n. 1000 e, hankin samalla kertaa 4 olkea, eli riittää neljään ICSI kertaan tarvittaessa.
 
Justhope, minulle tehtiin viisi inssiä ennen kuin tärppäsi, ja laskeskelin, että kokonaisuudessaan hoidot maksoivat noin 8000 euroa. Sisältäen ihan kaiken. Neljä inssiä tehtiin halvoilla lääkkeillä, viidennessä käytettiin jo samoja pistoksia, mitä IVF:ssä käytetään, kun ei minulla munasolu kasvanut kunnolla noilla halvemmilla lääkkeillä.

Säästöjä minulla oli paljon enemmän, koska eivät nuo yhteiskunnan tuet niin kaksisia ole yhden vauvan yh-kotiäidille, enkä välttämättä halua mennä takaisin töihin jo silloin kun vauva on 10 kk vanha.

Ja onnea Cinya!
 
Moi kaikille. Kirjoittelin tänne viimeksi viime puolella kun päätin pitää hoidoissa taukoa. Ihanaa lukea monen onnistuneen hoidoissa! Tsemiä myös hoidot aloittaneille!

Oma tieni on ollut jokseenkin kivikkoinen. Minulle tehtiin lääkärin suosituksesta ja lopulta omasta tahdostani vuoden sisällä 6 inssiä, osa lääkkeiden kanssa, kaikki tuloksettomia. Kysyin lääkäriltäni muutamaan kertaan voisimmeko siirtyä IVF-hoitoihin mutta suositus oli kuulemma 6-8 inseminaatiota jotta Kela saattaisi korvata osan IVF-hoidoista ja lopulta myös korvasi lääkkeitä ja hoitoja 800 eurolla...
Elokuussa päätin ottaa lainaa ja siirtyä koeputkihoitoon. Lääkäri vaihtui, se oli oikeastaan hyvä juttu. Päätettiin tehdä IVF pitkällä kaavalla koska kiertoni on lyhyt. Ensimmäinen hoitokierros keskeytettiin kun munasarjaan tuli Synarelan vaikutuksesta kysta. Keskeytyneen hoidon hinnaksi tuli noin 700 €, budjetista katosi neljäsosa.
Lokakuussa päästiin toiseen hoitokierrokseen ja kerättyä saatiin 8 munasolua joista kaikki hedelmöittyivät mutta (vain) 3 olivat elinkelpoisia. Tuoresiirto tuotti plussan lokakuun lopussa, suoranainen ihme! Olin haltioissani, ehdin nähdä pariin otteeseen varhaisultrissa pikkutyypin sydänlyönnit ja elämä oli ihanaa! Niskpoimu-ultrassa raskausviikolla 12+4 pikkutyypin elämän todettiin loppuneen. Kehitys oli loppunut arviolta muutaman viikon aikaisemmin. Lääkkeellinen tyhjennys oli elämäni kaamein kokemus mutta nyt kuukauden jälkeen keskenmenoon ja tyhjennykseen osaa jo suhtautua eri tavalla: tätä pikkutyyppiä ei ollut tarkoitettu maailmaan. Ajatukset ovat kevään PAS-hoidossa, olen positiivisilla fiiliksillä kun raskaus kuitenkin saatiin alkamaan. Keskenmenot ovat yleisiä, IVF-hoidoissa vielä hieman yleisempiä, mutta silti suosittelen koeputkihoitoa ehdottomasti jos inssit eivät tuota tulosta. Toivotan palstalaisille aurinkoista kevättä ja plussatuulia!
 
Kiitos tuhannesti kaikille, jotka rohkaisi minua soittamaan ja varaamaan ensikäyntiaikaa! Oikeasti teistä oli todella suuri apu, tarvitsen rohkaisijoita ja eteenpäin sysääjiä etten jää vain pyörittelemään asioita ja sitä sain teiltä :) Myös kaikkien kertomat positiiviset kokemukset omista käynneistään auttoivat hyvin paljon.

Olen nyt saanut ensikäynnin tehtyä ja on varattu myöskin verikokeille päivä ja psykologin käyntipäivä. Niiden jälkeen sitten suunnittelukäynti. Jotenkin jännittävää, mutta ihanaa, kun tämä alkaa etenemään näin nopeasti, kun itsellä on aina tapana juuri mietiskellä ennen kuin varaan mitään aikoja ja nyt voi olla, että parin viikon päästä onkin jo suunnittelukäynti ja sittenhän sitä jo alkaa hoidotkin.

Ensikäynti oli aivan positiivinen kokemus. Lääkäri oli ammattitaitoinen, sympaattinen, kannustava ja rohkaiseva, ei mitään epäilyjä eikä negatiivisia ajatuksia yksinyrittäviä kohtaan tms, kaikki pelkkää positiivista. Ensikäyntiä en jännittänyt oikein yhtään. Ensikäynnillä käytiin läpi minun tiedot, terveystiedot, eri hoitomuotoja ja toiveita luovuttajasta. Siinä kohtaa tuli itku, kun tajusin tosiaan, että tässä päätetään ja tehdään valintoja lapsen isästä. Olen herkkä, mutta en ollut osannut arvata, että tuo asia nostaa noin ison tunteen pintaan siellä, kun ei kotonakaan ole sitä ajatellessa niin käynyt, mutta jotenkin se oli niin konkreettista siellä vastaanotolla, hassua, mutta lääkäri sanoi että ihan normaalia näin isojen asioiden äärellä :) En ollut etukäteen miettinyt mitään toiveita edes, kun riitelee jotenkin niin vastaan tuo, että ulkonäön perusteella pitää tehdä valintoja, kun tärkeintä on kuitenkin luonne ja terveys, lääkäri siinä onneksi sitten sanoikin, että terveys ja luonne ovat automaattisesti jo hyviä, kun on luovuttajaksi hyväksytty, mutta vaikea oli silti jotain pituustoiveita tai muita esittää, jotain sinne sitten yhteistuumin lääkärin kanssa saatiin laitettua, pituushaarukan kyllä lääkäri siinä päätti, silmien väri oli mulle niin hälläväliä, etten valinnut mitään, samoin aivan saman tekevää minulle onko luovuttaja suomalainen vai tanskalainen. Ultraäänitutkimukset tehtiin tietysti myös ja kaikki oli erittäin hyvin siltäkin osin.

Hoitomuodoista lääkäri suositteli ikäni takia heti IVF:ää, mikä pisti itseni mietteliääksi, koska olin itse ajatellut kokeilla ensin inseminaatiota pari kertaa edes, mutta lääkäri kun näytti niitä todennäköisyyslaskelmia minun ikäiselläni ja sitten jos ehdin täyttää sen neljäkymmentäkin hoitojen aikana niin hän suositteli, ettei kannattaisi inseminaation pienemmän onnistumistodennäköisyyden vuoksi mennä sen kautta lainkaan, koska epäonnistuessaan siinä tuhlaa vain aikaa ja rahaa, jos kuitenkin sitten tarvitseekin IVF:ään siirtyä, jossittelua toki tuo, mutta onhan siinä totuus mukana. En osannut siinä päättää vielä, mutta suunnittelukäyntiin mennessä pitää sitten tietää. Olen alkanut kallistua kyllä siihen IVF:ään nyt kun olen siitä lukenut ja jos todennäköisyydetkin ovat paremmat. Mietityttää vain paljon ne pistokset, joista lääkäri kertoi sekä tietysti se munasolujen keräys ja ehkä niitäkin enemmän se miten pystyn olemaan niin paljon töistä pois tai lähtemään noille kaikille käynneille kuin mitä luin, että pitäisi käydä. Työni on sellaista, etten voi vain lähteä vaan pitää vaihdella vuoroja jne ja vuoroja jos vaihtaa niin jotain täytyisi pystyä selittämään miksi vaihtaa ja en haluaisi kertoa tästä työkavereille, en ole niin avoin ihminen ja haluan kertoa muutenkin vasta sitten, jos hoidot tuottavat tulosta. Johtajalle voisin kertoa, koska hänen takanaan varmasti asia pysyy ja ehkä sitten olisi helpompi nuo käynnitkin, kun johtaja tietää niistä, tosin siltikin se vaatii järjestelyjä, sitä se ei poista kuitenkaan. Miten te muut olette noihin ultriin ja keräyksiin töistä päässeet? Itse sain sumplittua nämä ensikäynnin, verikokeet ja psykologin ihan hyvin ilman, että kauheasti tarvitsi tehdä järjestelyjä, osui mm. vapaapäivää ja sopivaa työvuoroa juuri kohdalle, mutta nuo IVF:n ultrat ja keräys ovat haastavia, koska ne tulevat ilmeisesti aika samaan syssyyn ja keräys aiheuttaa ilmeisesti pitemmän poissaolonkin. Te, jotka olette läpikäyneet IVF:n niin miten pitkään saitte sairauslomaa tuon munasolujen keräyksen takia? Jostain luin, että kolmisen päivää yhteensä, onko näin? Kuinka pian keräyksestä teille tehtiin siirto? Olitteko kovin kipeitä keräyksen jälkeen ja sattuiko itse keräys? Kuulostaa vähän hurjalta toimenpiteeltä, mutta lääkärin mukaan ei muuta kuin pikkuisen hetken tuntee jotain, mutta eikös ne aina niin sano ammattinsa puolesta ja potilaita rauhoittaakseen :) Onko tosiaan niin, että ennen keräystä on kaksi ultraäänikäyntiä? En vielä kauheasti kysellyt lääkäriltä näistä, suunnittelukäynnillä sitten ajattelin esittää lisää kysymyksiä, mutta osaatteko sanoa missä vaiheessa nuo kaksi ultraa tehdään, kuinka lähekkäin toisistaan ja kuinka lähellä keräyspäivää? Vähän yritän tuota aikataulua hahmottaa, sain toki vihkosia klinikaltakin luettavaksi asiasta. Pistoksissa en jännitä itse pistämisiä vaan sitä mitä konkreettisia muutoksia ne aiheuttaa minussa, se jännittää, onko teillä tullut jotain? Onko nuo pistoslääkkeet muuten miten kalliita lääkkeitä? Varmaan henkilökohtaista sekin.

Ai niin verikokeista vielä, että minkä verran teillä on maksanut nuo AMH ja PRL verikokeet?

Tänään kävin apteekista hakemassa jotain mama-monivitamiineja :) Niissä kuulemma ei ole a-vitamiinia, joka tablettimuodossa voi aiheuttaa keskenmenoja, enpä olisi tuotakaan tiennyt. Ilmeisesti niissä on myös foolihappoa normaaleja monivitamiineja enemmän.

pallero79: Tsemppiä! Huhtikuuhan onkin aivan pian ja eihän siihen kesäkuuhunkaan kovasti aikaa enää ole :) Kurja kuulla äitisi suhtautumisesta. Eiköhän hän siitä sula kuitenkin, kun vauva ilmaantuu, mutta toivottavsati jo aiemmin, hoitojen aikana kuitenkin olisi hyvä saada tukea. Minun äitini suhtautuisi varmasti hyvin asiaan, jos kertoisin, sillä hän on puhunut, että nuorena ajatteli aina, että haluaa pelkästään lapsen eikä miestä, mutta mies sitten lopulta kuitenkin tuli mukana :) Ehkä minulle on periytynyt äitini ajatusmaailmaa, kun nyt olen yksin lähdössä yrittämään :)

babydreams: Tsemppiä myös sinulle, toivotaan parasta! Tukiverkosta kun kirjoitit aiemmin niin ei minullakaan ole kovin isoa tukiverkkoa vanhempieni ja sisarusteni lisäksi, on toki jokunen kaveri, mutta heillä on omat perheet ja työt, joten en usko hirveästi ehtivän olemaan ainakaan fyysisesti tukena. Mutta uskon, että minulla tuokin kun on läheiset vanhemmat ja sisarukset niin se auttaa jo itsessään tosi paljon. Sittenhän on näitä lastenhoitopalveluja, esim. Mannerheimin lastensuojeluliitolla, mikäli tarvitsee jostain syystä lapselle hoitoapua eikä ketään tuttua ole sillä hetkellä saatavilla. Itse mietin myös, että naapurissa asuvaa kivaa mummoa voisi joskus hätätilassa kysyä :)

helianthus: Onnea toiseen yritykseen!

cinya: Ihanaa, hurjasti onnea!

mileana: Onnea matkaan, toivotaan että tärppäsi!

marketta82: Voi että, aitiyspakkaus <3 Mä varmaan itken silloinkin, jos joskus itse saan hakea äitiyspakkauksen, niin konkreettinen juttu sekin kuitenkin ja miltä tuntuukaan avata se ja nähdä kaikki pikkuiset vaatteet :)

May80: Melkoisen monta inseminaatiota sinulle tehty ennenkuin pääsit IVF:ään. Mahtoiko tuo lääkäri ihan oikeassa olla tuossa suosituksessaan, tai sitten olen vain itse malttamaton, mutta kuusi tuloksetonta kuulostaa isolta määrältä.
Tosi surullista tuo pikkutyypin keskenmeno :( Ihanaa, että olet kuitenkin jo positiivisilla mielin seuraavaan yritykseen, onnea matkaan!
 
Viimeksi muokattu:
Varmistui sitten tänään verikokeella, että ensimmäinen alkionsiirto ei tärpännyt :(
Ensi kuun alussa polyypin poistoon, saa nähdä, jaksanko heti huhtikuussa aloittaa koko ruljanssin uudelleen... Pakkaseen kun ei jäänyt mitään pitkän viljelyn jälkeen. Se on suurin harmitus. Mutta pakkohan se on vaan jaksaa eteenpäin, toivottavasti se minun oma vauveli odottelee vielä jossain pilven reunalla..
 
Jolana: Tsemppiä! Jännät hetket sinulla meneillään. Itse en tosiaan pystynyt hyväksymään Suomen lakia siinä, ettei luovuttajaa saa valita minkään muun ominaisuuden kuin ulkonäköasioiden osalta, joilla minunkaan mielestä ei ole juuri mitään merkitystä. Siksi lähdin Viroon.

Ja 36-vuotiaana halusin lähteä suoraan ICSI:n ja pitkän viljelyn kautta liikkeelle, en koe että minulla olisi aikaa tai hermoja yrittää ensin inseminaatioita, joissa onnistumisprosentit ovat kuitenkin aika pienet.

Minä olin töissä heti punktion jälkeisenä päivänä, pari särkylääkettä taisin vähän varuilta ottaa. Työni ei ole fyysistä, mutta kuitenkin jonkinverran liikkumista, asennonvaihdoksia sisältävää, enkä kokenut mitään ongelmia tuossa. Minulle punktio tehtiin nukutuksessa, joten mitään selviä kipuja ei kyllä ollut missään vaiheessa.
Enkä kokenut lääkkeistäkään yhtään mitään sivuvaikutuksia. Ei nämä hoidot siis aina mitenkään fyysisesti rankkoja välttämättä ole. Ennen keräystä oli kolme ultraa minulla.

Olen yrittäjä, joten kaikki poissaolot töistä (jokaiseen ultraan ja toimenpiteeseen kului aina kokonainen työpäivä, koska toimenpiteet oli Virossa, ja ultrissa piti käydä 250 km päässä asuinpaikastani) menivät omasta pussista, ei mitään palkallisia sairaslomia...

Lääkkeisiin taitaa yleensä mennä suunnilleen lääkekaton verran rahaa, joten jos samana vuonna joutuu useampaan kierrokseen, niin kerran se vaan kirpaisee. Olettaen että saat ruksin "sairauden hoito" -kohtaan jokaiseen reseptiin.

Tämänsuuntaisia kokemuksia täältäpäin.
 
Hello vanhat ja uudet itselliset tai sellaisiksi haluavat! Hirmu paljon uusia:kiva &tervetuloa.

Nopeasti vaan kerron omasta, koska itseänikin olisi aikoinaan kiinnostanut. Olin siis 35, kun lähdin "tekemään" ekaani. Kävin kolmesti inseminaation->negat ja olimme puhuneet lääkärin kanssa, että mahdollisimman nopealla aikataululla lapsi minulle, kiitos (työtilanne). Sitten 1. Ivf tuoresiirrosta plussa ja arvatenkin se maailman suloisin tuhisija syliin jouluksi 2014 eli vajaa vuosi meni klininalle sisään marssimisesta sairaalasta kotiin vauva kopassa marssimiseen.
Lähdin yrittämään toista nyt viime marraskuusta suoraan ivf:llä, kun aiemminkin onnasi. No, nyt sitten hieman takkuaa. Tuoresiirto sekä pas negaa ja toinen ivf lähteepi.

Hinnoista: 1. Lapsi maksoi tutkimukset, 3xiui ja 1 ivf vähän yli 8000€ ja lääkekulut korvattiin katon yli (600 ja risat omasta pussista). Nyt 2. Ivf kulut olleet lääkkeineen ilman tutkimuksia tai iui:tä n. 6000€, hieman yli ja ei lasta. Uutta ivf:ää odottelen eli ainakin toiset 6000€ lisää ja toivottavasti tärppää. Lääkkeet vie yli 2000€ ja enää ei korvata mitään eli kyllä on reilussa vuodessa muuttunut.

Tsemppiä meille kaikille.
 
Kiitos paljon kaikille onnitteluista. :)
Nyt on menossa rv 5+5, 1,5 päästä ennakkoultra ja 3 viikon päästä eka neuvolakäynti. :)
On tää niin ihmeellistä, jotenki sitä odottaa et viikot kuluis, jotta keskenmenoriski pienenee. Kerroin perheelleni, kaikki suhtautui tosi hyvin, vaikka olivatkin yllättyneitä. Jännitin kertomista ja olin ihan ahdistunut, mutta onneksi vastaanotto oli ihana ja kaikki haluaa olla mun tukena. :) Mun sisko odottaa myös ensimmäistä lasta, 16 viikkoa edellä mun raskautta. :D
Tsemppiä kaikille hoitoihin! :)
 
Mnuilla on ensi viikolla se psykologikäynti ja yritän saada heti sen jälkeen pian sitä suunnittelukäyntiä, jotta päästäisiin hoidoissa alkuun. Odotan kokemusta tosi kovasti.
Verikokeissa tuli käytyä ja tulokset olivat kaikki oikein hyviä muuten, mutta kyllä pienesti "järkytyin" tuosta amh-arvosta, joka oli 0.95, kun mitä googletin niin hyvä olisi olla yli yhden tuo arvo. Juu eihän tuo nyt ole kuin karvan verran sen yhden alle ja onhan minulla tuo 39 mittarissa jo, mutta jotenkin olen ollut tosi luottavainen tässä asiassa, kun ikinä ei ole ollut mitään ongelmia kierron kanssa ja ensikäynnin ultrassakin kaikki näytti hyvältä ja rakkuloitakin näkyi siinä 12, ovulaatio tapahtunut eikä ollut mitään moitteen sijaa lääkärillä mistään, kaikki oli "oikein hyvä". Olen nyt lukenut puoli päivää nettiä ja vastaan on tullut paljon matalempiakin lukemia, jopa olemattomia arvoja, joista tullut onnistumisia sekä tekstejä, joissa mainitaan 0.95 olevan melkein yksi, ettei mainittavaa eroa siihen, mutta silti tämä mietityttää minua. Mitä täällä on teillä arvot olleet? Mitä mieltä olette onko minun syytä olla huolissani tuosta 0.95:stä, uskoisitteko sillä olevan vaikutusta hoidoissa ja jos niin mitä? Onko muuten tuloksen kannalta väliä missä vaiheessa kiertoa tuo amh mitataan? Tai onko kierron pituudella väliä? Minulla oli juuri kuukautiset loppuneet mittaushetkellä ja jostain syystä viimeisin kierto oli viisi päivää lyhyempi kuin minulla normaalisti on, yleensä kun minulla on lähes päivälleen kierto aina saman pituinen. Ylipaino-ongelmaa minulla ei ole, oikeastaan vähän päinvastoin, muutenkin terveet elämäntavat sun muut, liikun paljon jne eli sillä saralla ei pitäisi olla esteitä. Mutta onko jotain mitä minun kannattaisi syödä, juoda, tehdä? Kaikki vinkit otetaan vastaan :) Ilmeisesti tuo amh kertoo vain munasolujen määrästä ei niinkään laadusta? Mutta kyllähän tuo tulos nyt ainakin antoi lisäarvoa sille mielipiteelle, että ivf:stä kannattaa suoraan aloittaa. Suunnittelukäynnillähän näistä tuloksistakin sitten jutellaan, joten kyllähän nämä kaikki selviää ajallaan, mutta kukapa ei haluaisi vähän ennakkomielipiteitä- ja kokemuksia kuulla :) On tämä vain niin kullan arvoinen paikka :)

babydreams: Kiitos paljon viestistäsi!
Minulla työ taas on kyllä fyysistä, joten uskoisin, etten ihan punktion jälkeen ole työkykyinen. Sairauslomaa jos saankin sen kolme päivää, mitä olen lukenut niin palkattomiahan nämä keinohedelmöityshoidosta johtuvat sairauslomat valitettavasti ovat, joten ei sen paremmin ole ei-yrittäjilläkään asian kanssa. Melkeinhän siis kannattaisi tekeytyä sairaaksi omin luvin, jos vain olisi pokkaa sellaiseen. Tai sitten tietysti jos on oikein kiva lääkäri niin voisihan hän sairausloman syyksi kirjoittaa jotakin sellaista, josta saisi palkallisen sairausloman, mutta enpä tiedä onko tuollainen sallittua tai yleistä, en ainakaan kehtaa kysyä :)

Aika monta ultraa sinulla oli tuossa. Mietin kyllä kovasti miten saan ne järjestymään, kun en vain työstä voi ottaa ja lähteä kun siltä tuntuu. Olen monesti miettinyt, että minkäköhän vuoksi nuo klinikat ovat auki vain virastoaikaan, kun jos olisi edes kuuteen asti niin olisi paljon helpompi järjestää pääsy.

Mukava kuulla, että sinulla ei tullut mitään sivuvaikutuksia lääkkeistä eikä ollut muutenkaan raskasta, rohkaisee ajattelemaan ettei ehkä sitten minullakaan :) En kyllä kovin osaa jännittääkään, lähinnä vain odotan, että alkaisipa hoidot jo :)

Wannawalli: Ihanan helposti tapahtui sinulla tuo esikoisen saaminen, kiitos rohkaisevasta kertomuksesta, voi kunpa minullakin kävisi noin helposti :) Harmi, ettei tuo sinun toinen sitten olekaan ollut yhtä helppo alku.

WannaWalli kun kirjoitit tuosta pakastealkion siirrosta niin tuli mieleen, että miten muuten suositellaan tai toimitaan yleensä, jos ivf-hoidossa ei tuoresiirrosta tärppää? Onko niin, että sitten jos pakkaseen saatiin jotain niin niitä siirretään ennen kuin tehdään kokonaan alusta uusi ivf-kierros? Onko mitään eroa todennäköisyysprosenteilla tuore- ja pakastealkionsiirroissa, siis tarkoitan että ovatko pakastealkiot ihan yhtä hyviä kuin tuoreetkin?

cinya: Ihanaa, kun sinulla on kaikki sujunut niin hyvin. Kiva lukea täällä joukossa näistä onnistumisista, etenkin näin ensikertalaisena :)

Ja kiitos tsempeistä :)
 
Hei vaan kaikki! Täällä ilmoittautuu ketjuun mukaan yksi uusi itsellinen nainen. Koko keskusteluketjun kahlasin läpi ja huhhuh...:) mutta ihana oli huomata että meitä on niin paljon jotka toivoo lasta vaikkei sitä miestä olekaan löytynyt.

Hieman taustaa: Olen aina ajatellut että teen lapsia mutta jokainen suhde jossa olen ollut on kariutunut syystä tai toisesta. Nyt kun viimeisin suhde päättyi niin ajattelin ottaa asiat omiin pikku kätösiin, koska aikaa ei ole enää hukattavissa ( ikää jo 40 ):eek:. Ja tässä ollaan:).

Tammikuun alussa kävin ensimäisissä keskusteluissa ja tutkimuksissa. Labrat on otettu ja psykologilla käyntikin suoritettu ja lausuntoa odotan mielenkiinnolla. Kaikki pitäisi olla ok ja seuraavista menkoista aloitan Letrozolit ja sitten pitäisi olla ensimmäinen inssi kunhan saan oviksen tikutettua. Ainut ongelma joka minulla on, on kierron epäsäännöllisyys. Aina on niin ollut eikä se ole koskaan muuksi muuttunut.
Jännityksellä odotan mieten hommat etenee :D

Jolana: Minulla otettiin AMH ja se oli 7.0. Klinikalta sanottiin että se on ihan hyvä. Lääkäri myöskin sanoi että testi ei anna aina koko totuutta vaan on suuntaa antava eikä se tarkoita sitä että jos arvo on pieni ei voi lapsia saada. Toivottavasti tämä helpottaa mietteitäsi edes vähän :)
 
Iitukka76: Tervetuloa mukaan keskusteluun! Minäkin olen kahlannut koko viestiketjun läpi ja tuli hauska tunne, kun siinä vanhaa viestiketjua alusta lukiessa tuli ajatelleeksi, että nämä viestiketjun alussa syntyneet vauvatkin ovat jo isoja lapsia :) Asiatkin on paljon muuttuneet vuosien saatossa, itse ainakin huomasin paljon sellaisia kohtia, jotka eivät enää pitäneet paikkaansa tai tehdään eri tavalla, mutta hurjasti silti sain informaatiota ja tukea tästä ketjusta :) Ainut mikä silloin häiritsi oli se, kun kaikki käyttivät jotain lyhenteitä, joista itsellä ei ollut tietoa mitä ne tarkoittavat, mutta tulipa lyhenteitä googlettamalla sitten luettua tosi paljon kaikkea ja viisastuttua :)

Sinulla ollutkin ilmeisesti hyvä tuo amh. Toivottavasti enteilee hyvää hoidon kannalta! Kiitos myös rohkaisevista sanoistasi :) Juu ei varmaan yksi lukema kaikkea määrää ja tuo ei onneksi nyt netistä lukemani perusteella ole kuitenkaan vielä ihan huono, vastaan tuli ihan olemattomillakin lukemilla onnistuneita, mutta minussa on vähän tämmöistä perfektionistin vikaa :)

Uskaltaudut aloittamaan inseminaatioilla? Luit ehkä minun viestini tuolta aiemmin, kun olin suunnitellut myös sillä aloittaa niin lääkärin mielestä enää 39-vuotiaana ei kannattaisi sen kautta mennä ollenkaan vaan suoraan ivf jossa parempi onnistumisprosentti. Mutta toivotaan, että sinulla siitä tärppää, olisihan se tietyllä tapaa helpompi hoito ja halvempi ainakin, mikäli ei tarvitse myöhemmin ivf:ään siirtyä. Itse toki minäkin sain valita, mutta kyllä se vaaka kallistui siihen ivf:ään.

Tsemppiä hoitoihin! Ja tulehan kirjoittelemaan väliaikatietoja :)
 
Jolana: joo informaatiota tuli kyllä hirveästi tätä ketjua lueskellessa. Hyvä niin, ei tarvinnut olla kilometrin pituista kysymyslistaa lääkärin vastaanotolla .

Inseminaatiolla aloitetaan koska ei pitäisi olla mitään varsinaista ongelmaa raskautumisessa. Ei ylipainoa ei PCO:ta eikä endoa ainut tuo kierron epäsäännöllisyys. Ja koska labran tulokset oli hyvät (onneksi ei ole vielä menopaussi iskenyt ). Eikä mulle edes tarjottu ivf:ää vaihtoehdoksi...vielä ainakaan. Toivotaan että inssillä tärppää.
Kaikki riippuu varmaan lääkäristä ja klinikasta mitä suosittelevat
 
Juu klinikasta tai lääkäristä nuo varmasti riippuvat mitä suosittelevat. Minä olin ihan asennoitunut aloittamaan inseminaatiolla, kun kaikki oli kunnossa ja elämäntavat, terveysasiat, painot yms kunnossa, mutta lääkäri näytti semmoista todennäköisyyslaskelmataulukkoa, jossa oli laskettu todennäköisyyksiä eri ikäisillä naisilla raskautua eri hoitomuodoilla ja kyllähän sen mukaan prosentit jo muutenkin neljääkymmentä lähestyessä, saati ylitettyä oli huonommat kun nuoremmilla naisilla ja inseminaation prosentit vielä matalemmat kuin ivf-hoidossa saadut tulokset niin sillä minä itsekin lopulta päädyin suoraan ivf:ään. Eihän sekäään onnistumista takaa sen kummemmin, ihan yhtä arpapeliä tämä on ja minulla huono tuurikin yleensä aina, mutta jos nyt tässä arvonnassa voittaisi :)

Harmittaa kun meni niin paljon informaatiota ohi siellä ensikäynnillä, esimerkiksi lääkkeiden nimet ja muutakin, oli niin paljon uutta infoa, ettei kaikki jäänyt mieleen ja nyt täytyy sitten uudelleen kysyä niitä. Minä olen myös vähän semmoinen, ettei tule heti mieleen kysyä vaan vasta kotona tuli kysymyksiä mieleen ja kun luin saamiani esitteitä niin tuli vielä enemmän tarkentavia kysymyksiä mieleen, jotenkin tuntuu että mitä enemmän saa infoa niin sitä enemmän tulee myös kuitenkin kysymyksiä mieleen :) Kyllä sitä suunnittelukäyntiä tosissaan odottaa ja hoidon alkamista eritoten.
 
Minäkin olen niitä onnistumisprosenteja tutkaillut ja pähkäilin itsekin ennen klinikalle menoa että mitä tehdä, mutta halusin kuitenkin kokeilla inssit eka. Jotenkin pelotti nuo kovemmat hoidot, enkä ole varma menenkö niihin ollenkaan jos inseminaatiolla ei tärppää. Hoitaja sanoi keskustelussa että kyllä suurinosa niihin sitten kuitenkin haluaa jos ei tärppää inseillä. No sen näkee sitten, mennään nyt näillä aluksi :). Monesti olen myös miettinyt, että on kumma että ihmiset ovat kansoittaneet tämän pallon kun tuo raskautuminen on niin pienestä kiinni oli se sitten luomuna tai hoidoilla saatu :eek:.

Tuo informaatio tulva on kyllä aikamoinen ja sen sisäistäminen käy kyllä ihan työstä. Samoin meni työstä tuo ovulaation tikuttaminen kun piti tässä kierrossa testata että se toimii minun kohdalla...huh.. Tuli ihan liian herkäksi oman kropan toiminnalle ja kuulosteli sitä ja tuota nipistystä sieltä ja täältä, meinas ihan stressi pukata moisesta. Otan kyllä follikkeliultran ihan varmuuden vuoksi :).

Tsemppiä suunnittelukäyntiin Jolana (y).

Ja plussatuulia kaikille hoitoon meneville :love:
 
Jolanalle: Pakastettu alkio tai alkiot siirretään ennen kuin yritetään seuraavaa ivf:ää. Se noissa pas:saa on idea- useampi yritysmahdollisuus jos tuoresiirrosta ei tärppää. Ivf on kuulemma aika rankka keholle. Passissa taitaa virallisesti olla hieman pienempi raskautumistulos kuin tuoresiirroissa, mutta ero oli jotain puolta prosenttiyksikköä jos oikein muistan (oli joku eng. tutkimus netissä kun kovasti googlailin onnistumisprosentti ja ivf). Eli ei kummoinen ero. Ja monet keskustelupalstoilla tuntuivat raskautuneen pakastetuista. Tehtiin ivf ja tuoresiirto, josta siis nega. Sitten suosittivat pitämään välikierron ennen pas, vaikka varmaankin oli enemmän kyse joulutauosta kuin kropan lepoon liittyvästä jutusta. No pas oli myös nega. Nyt odottelen menkkoja ensi viikolle, jotta pääseepi taas piikittämään.
 
Jaahas, minun kohdalla ollaan otettu taas askel eteenpäin,kuukautiset alkoi ja Letro-kuuri alkaa sunnuntaina ja folli-ultra vajaan kahden viikonpäästä... JEEE!! Josko ennen pääsiäistä olisi jo eka inssi.
Ainut mutta on etten ole vieläkään saanut psykologinlausuntoa vaikka olen käynyt siellä jo 3 viikkoa sitten. Toivottavasti kerkeää ennen inssiä :unsure:
 
Pikapäivityksenä omaa tilannetta: Ensimmäinen yritys ei tärpännyt, tällä hetkellä menossa kp11 ja uusi inssi ensi perjantaina. Eilen kävin ultrassa ja neljä kehittyvää solua joista kaksi 12 mm, nyt Ovitrelle-piikkejä taas tukemaan ja keskiviikkona irroitttamaan. Jos tässä kierrossa ei tärppää niin ensi kierto pitää luultavasti jättää väliin, ulkomaan matkaa juuri puolivälin tienoilla tulossa. :/
 
Jopas täällä on vilskettä. Samoissa ajoissa mennään Iitukan kanssa. Kp 2 ja piikitys alkanut. Mileanan kanssa taas pe uä. Tosin eri asia kuin inssi. Mutta mutta lähellä mennään ja nyt sitten napataan plussat maaliskuulta .

(ei siis M:n kanssa, vaan samana pv:nä..)
 
No onpas nyt jännät paikat :), piinaillaan sitten kaikki samoihin aikoihin (y). Toivotaan plussatuulia :love:

Omanapa: kp4 ja letroja otettu nyt kaks päivää ja torstaihin asti pitäis ottaa. Vielä ei ole ilmennyt onneksi mitään sivuvaikutuksia(y), joten hyvä fiilis ja pientä jännitystä jo ilmassa :).

Peukkuja kaikille (y)
 

Yhteistyössä