Kiitos tuhannesti kaikille, jotka rohkaisi minua soittamaan ja varaamaan ensikäyntiaikaa! Oikeasti teistä oli todella suuri apu, tarvitsen rohkaisijoita ja eteenpäin sysääjiä etten jää vain pyörittelemään asioita ja sitä sain teiltä
Myös kaikkien kertomat positiiviset kokemukset omista käynneistään auttoivat hyvin paljon.
Olen nyt saanut ensikäynnin tehtyä ja on varattu myöskin verikokeille päivä ja psykologin käyntipäivä. Niiden jälkeen sitten suunnittelukäynti. Jotenkin jännittävää, mutta ihanaa, kun tämä alkaa etenemään näin nopeasti, kun itsellä on aina tapana juuri mietiskellä ennen kuin varaan mitään aikoja ja nyt voi olla, että parin viikon päästä onkin jo suunnittelukäynti ja sittenhän sitä jo alkaa hoidotkin.
Ensikäynti oli aivan positiivinen kokemus. Lääkäri oli ammattitaitoinen, sympaattinen, kannustava ja rohkaiseva, ei mitään epäilyjä eikä negatiivisia ajatuksia yksinyrittäviä kohtaan tms, kaikki pelkkää positiivista. Ensikäyntiä en jännittänyt oikein yhtään. Ensikäynnillä käytiin läpi minun tiedot, terveystiedot, eri hoitomuotoja ja toiveita luovuttajasta. Siinä kohtaa tuli itku, kun tajusin tosiaan, että tässä päätetään ja tehdään valintoja lapsen isästä. Olen herkkä, mutta en ollut osannut arvata, että tuo asia nostaa noin ison tunteen pintaan siellä, kun ei kotonakaan ole sitä ajatellessa niin käynyt, mutta jotenkin se oli niin konkreettista siellä vastaanotolla, hassua, mutta lääkäri sanoi että ihan normaalia näin isojen asioiden äärellä
En ollut etukäteen miettinyt mitään toiveita edes, kun riitelee jotenkin niin vastaan tuo, että ulkonäön perusteella pitää tehdä valintoja, kun tärkeintä on kuitenkin luonne ja terveys, lääkäri siinä onneksi sitten sanoikin, että terveys ja luonne ovat automaattisesti jo hyviä, kun on luovuttajaksi hyväksytty, mutta vaikea oli silti jotain pituustoiveita tai muita esittää, jotain sinne sitten yhteistuumin lääkärin kanssa saatiin laitettua, pituushaarukan kyllä lääkäri siinä päätti, silmien väri oli mulle niin hälläväliä, etten valinnut mitään, samoin aivan saman tekevää minulle onko luovuttaja suomalainen vai tanskalainen. Ultraäänitutkimukset tehtiin tietysti myös ja kaikki oli erittäin hyvin siltäkin osin.
Hoitomuodoista lääkäri suositteli ikäni takia heti IVF:ää, mikä pisti itseni mietteliääksi, koska olin itse ajatellut kokeilla ensin inseminaatiota pari kertaa edes, mutta lääkäri kun näytti niitä todennäköisyyslaskelmia minun ikäiselläni ja sitten jos ehdin täyttää sen neljäkymmentäkin hoitojen aikana niin hän suositteli, ettei kannattaisi inseminaation pienemmän onnistumistodennäköisyyden vuoksi mennä sen kautta lainkaan, koska epäonnistuessaan siinä tuhlaa vain aikaa ja rahaa, jos kuitenkin sitten tarvitseekin IVF:ään siirtyä, jossittelua toki tuo, mutta onhan siinä totuus mukana. En osannut siinä päättää vielä, mutta suunnittelukäyntiin mennessä pitää sitten tietää. Olen alkanut kallistua kyllä siihen IVF:ään nyt kun olen siitä lukenut ja jos todennäköisyydetkin ovat paremmat. Mietityttää vain paljon ne pistokset, joista lääkäri kertoi sekä tietysti se munasolujen keräys ja ehkä niitäkin enemmän se miten pystyn olemaan niin paljon töistä pois tai lähtemään noille kaikille käynneille kuin mitä luin, että pitäisi käydä. Työni on sellaista, etten voi vain lähteä vaan pitää vaihdella vuoroja jne ja vuoroja jos vaihtaa niin jotain täytyisi pystyä selittämään miksi vaihtaa ja en haluaisi kertoa tästä työkavereille, en ole niin avoin ihminen ja haluan kertoa muutenkin vasta sitten, jos hoidot tuottavat tulosta. Johtajalle voisin kertoa, koska hänen takanaan varmasti asia pysyy ja ehkä sitten olisi helpompi nuo käynnitkin, kun johtaja tietää niistä, tosin siltikin se vaatii järjestelyjä, sitä se ei poista kuitenkaan. Miten te muut olette noihin ultriin ja keräyksiin töistä päässeet? Itse sain sumplittua nämä ensikäynnin, verikokeet ja psykologin ihan hyvin ilman, että kauheasti tarvitsi tehdä järjestelyjä, osui mm. vapaapäivää ja sopivaa työvuoroa juuri kohdalle, mutta nuo IVF:n ultrat ja keräys ovat haastavia, koska ne tulevat ilmeisesti aika samaan syssyyn ja keräys aiheuttaa ilmeisesti pitemmän poissaolonkin. Te, jotka olette läpikäyneet IVF:n niin miten pitkään saitte sairauslomaa tuon munasolujen keräyksen takia? Jostain luin, että kolmisen päivää yhteensä, onko näin? Kuinka pian keräyksestä teille tehtiin siirto? Olitteko kovin kipeitä keräyksen jälkeen ja sattuiko itse keräys? Kuulostaa vähän hurjalta toimenpiteeltä, mutta lääkärin mukaan ei muuta kuin pikkuisen hetken tuntee jotain, mutta eikös ne aina niin sano ammattinsa puolesta ja potilaita rauhoittaakseen
Onko tosiaan niin, että ennen keräystä on kaksi ultraäänikäyntiä? En vielä kauheasti kysellyt lääkäriltä näistä, suunnittelukäynnillä sitten ajattelin esittää lisää kysymyksiä, mutta osaatteko sanoa missä vaiheessa nuo kaksi ultraa tehdään, kuinka lähekkäin toisistaan ja kuinka lähellä keräyspäivää? Vähän yritän tuota aikataulua hahmottaa, sain toki vihkosia klinikaltakin luettavaksi asiasta. Pistoksissa en jännitä itse pistämisiä vaan sitä mitä konkreettisia muutoksia ne aiheuttaa minussa, se jännittää, onko teillä tullut jotain? Onko nuo pistoslääkkeet muuten miten kalliita lääkkeitä? Varmaan henkilökohtaista sekin.
Ai niin verikokeista vielä, että minkä verran teillä on maksanut nuo AMH ja PRL verikokeet?
Tänään kävin apteekista hakemassa jotain mama-monivitamiineja
Niissä kuulemma ei ole a-vitamiinia, joka tablettimuodossa voi aiheuttaa keskenmenoja, enpä olisi tuotakaan tiennyt. Ilmeisesti niissä on myös foolihappoa normaaleja monivitamiineja enemmän.
pallero79: Tsemppiä! Huhtikuuhan onkin aivan pian ja eihän siihen kesäkuuhunkaan kovasti aikaa enää ole
Kurja kuulla äitisi suhtautumisesta. Eiköhän hän siitä sula kuitenkin, kun vauva ilmaantuu, mutta toivottavsati jo aiemmin, hoitojen aikana kuitenkin olisi hyvä saada tukea. Minun äitini suhtautuisi varmasti hyvin asiaan, jos kertoisin, sillä hän on puhunut, että nuorena ajatteli aina, että haluaa pelkästään lapsen eikä miestä, mutta mies sitten lopulta kuitenkin tuli mukana
Ehkä minulle on periytynyt äitini ajatusmaailmaa, kun nyt olen yksin lähdössä yrittämään
babydreams: Tsemppiä myös sinulle, toivotaan parasta! Tukiverkosta kun kirjoitit aiemmin niin ei minullakaan ole kovin isoa tukiverkkoa vanhempieni ja sisarusteni lisäksi, on toki jokunen kaveri, mutta heillä on omat perheet ja työt, joten en usko hirveästi ehtivän olemaan ainakaan fyysisesti tukena. Mutta uskon, että minulla tuokin kun on läheiset vanhemmat ja sisarukset niin se auttaa jo itsessään tosi paljon. Sittenhän on näitä lastenhoitopalveluja, esim. Mannerheimin lastensuojeluliitolla, mikäli tarvitsee jostain syystä lapselle hoitoapua eikä ketään tuttua ole sillä hetkellä saatavilla. Itse mietin myös, että naapurissa asuvaa kivaa mummoa voisi joskus hätätilassa kysyä
helianthus: Onnea toiseen yritykseen!
cinya: Ihanaa, hurjasti onnea!
mileana: Onnea matkaan, toivotaan että tärppäsi!
marketta82: Voi että, aitiyspakkaus <3 Mä varmaan itken silloinkin, jos joskus itse saan hakea äitiyspakkauksen, niin konkreettinen juttu sekin kuitenkin ja miltä tuntuukaan avata se ja nähdä kaikki pikkuiset vaatteet
May80: Melkoisen monta inseminaatiota sinulle tehty ennenkuin pääsit IVF:ään. Mahtoiko tuo lääkäri ihan oikeassa olla tuossa suosituksessaan, tai sitten olen vain itse malttamaton, mutta kuusi tuloksetonta kuulostaa isolta määrältä.
Tosi surullista tuo pikkutyypin keskenmeno
Ihanaa, että olet kuitenkin jo positiivisilla mielin seuraavaan yritykseen, onnea matkaan!