Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Ultrakuulumisia: Möykky oli oikeassa paikassa ja pieni sydän tykytti ihan niinkuin pitääkin.

Nyt sitten huolehtimaan seuraavaa tsekkausta...

Lukuvinkki meille itsellisille:

Eve Mantu: Musta tulee perhe -voimakirja yksin odottaville

Sain kirjan juuri käsiini kirjastosta, saas nähdä millaisia tuntemuksia se herättää. Kirjan takakannessa kerrotaan, että radiotoimittaja Mantu kirjoitti kirjan, kun ei yllättäen ja yksin raskaaksi tultuaan löytänyt mitään yksin odottaville suunnattua voimauttavaa kirjallisuutta. Ainakin takaknnen perusteella kirja vaikuttaa lupaavalta. Olis muuten kiva jos joku muukin teistä lukisi kirjan, olisi mukava vertailla tuntemuksia.

 

huomenta...

hilistin :hug: :heart: ihanaaaaaa
mun on pitänyt lukea se kirja jo keväästä asti, mun ystävä oli nyt ostanut sen mut ei olla vielä nähty, sitä saa muuten kirjastostakin, tosin se on sellainen opus minkä taidan haluta ihan omaksi..

tapaamisesta viisikö on ilmoittautunut? no on meitä varmaan enempi tulossa.. kaikki mukaan =)

ja sit suihkuun ja töihin, menen tänään illalla pitämään tanssitunnin 5-7 vuotiaille lapsille kun niiden ope on kipiänä, paljon ei enää ehkä tehdä kyykkyyn ylös hyppyjä..mutta kiva silti mennä.. =)

 

Hienoa Hilistin, että ultrassa kaikki oli hyvin ja pieni "Möykky" paikallaan! =)
Olen myös itse lukenut tuon Eve Mantun kirjan. Mua ehkä kiusaa se, että lä htökohta on siinä vähän erilainen: Tilanne on ehkä kuitenkin vähän toinen, jos haluaa alunperin lapsen yksin. Eikä taustalla ole vastuuta pakoilevaa isää ja epätoivoista yritystä avittaa isä-poika-suhdetta ja "huonommuuden tunteita" erilaisen perhekuvion takia. Tai vihaa ja masennusta kariutuneen parisuhteen takia. Toki samalla tavalla raskasta yksin lapsen kanssa oleminen välillä on...Mulle tämä vaan on ollut normaalia arkea, kun muunlaisia odotuksia ei edes ole ollut.

 

hilistin: :hug: Monennellako viikolla olet nyt kun pääsit ekaan ultraan?

Itse tässä jännitän alkaako menkat vai ei.Testi näytti negaa,mutta en nyt vielä siitä masennu.On ehkä vielä liian aikaista testailla.Huomenna tulee kaksi viikkoa inseminaatiosta.

 

Kata: Mulla on nyt menossa 8. viikko ja hyvin näkyi. Kävin omis rahoin yksityisellä, ja sinnehän voi mennä milloin vain. Tosin paljoakaan järkeä siinä ei ole ennen kuudennen viikon täyttymistä, sillä vasta sen jälkeen näkyvät mahdolliset sydänäänet. Pitelen sulle Kata ihan hurjasti peukkuja, ihan törkeen jänniä päivä kun elelet.

Luin yöllä tuon Mantun kirjan ja vähän samanlaisia ajatuksia heräsi kuin Rebeccallakin.

Tunne on vähän samansuuntainen myös nyt kun etsin itselleni "sopivaa" odotuspalstaa. (Jos milloin ehkä uskallan itselleni myöntää että olen raskaana ja luottavaisena kirjautua millekään palstalle...) En ole mitenkään kateellinen saati katkera kenellekään, joka odottaa vauvaa loistavassa parisuhteessa, enkä halua katkeraksi tullakaan. Siksi on vähän ulkopuolinen olo lukea noita palstoja, joilla ainakin neljännes asiasisällöstä on sitä, mitä tuleva isä asiasta ajattelee, mitä se sanoi ultrassa, miten iltaisin hierotaan jalkoja tai miten mies leuhottaa raskaudesta kavereilleen ja aina peitonheilutukselta ehtiessään kunnostaa pinnasänkyä.

No, sittten on muutama yksinodottajien palsta ja ne vasta ovatkin täynnä katkeraa kitinää siitä miten paskamaisen tempun se sika teki, miten pahasti se sanoi, vai pitäisköhän se sittenkin ottaa takaisin ja taas viimeyönä se soitti kännissä ja sanoi sitä ja tätä vai tuliskohan siitä kuitenkin vielä hyvä isä lapselle vaikka se pettää, juo ja sekoilee jne...

Asiahan vain kerta kaikkiaan on niin, että meitä suunnitellusti totaaliyhäriksi hinkuvia on kuitenkin aika vähän. Vaikka raskaaksi pyrkimisen, raskaana olemisen ja lapsenhoidon ilot ja ongelmat ovatkin yhteisiä kaikille, on meidän lähtökohtamme aivan toinen verrattuna yllättäen yksinodottajaksi joutuneisiin naisiin. Meillehän raskaus on mieletön saavutus ja hurjan positiivinen asia alusta asti, eikä siihen liity niin paljon ristiriitaisia tunteita. Pelkoja ja epävarmuutta tulee matkan varmasti aivan samalla tavalla kuin kaikille muillekin, mutta jotenkin minusta tuntuu, että montaa pelkoa on ehkä valmiimpi käsittelemään. Asioita on väkisinkin tullut mietittyä paljon jo ennen raskaaksi hankkiutumista eikä kaikkea kauhua tarvitse yllättäen selättää keskellä hormoonimyskyjä.

Olan miettinyt, että olisikohan paikallaan perustaa oma palsta meille odottajille? Joku onnekkaiden yksinodottajien pino? Itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että kaikki me itselliset olemme täällä yhdessä samassa pinossa, mutta olen miettinyt, että erilaiset tilanteet voivat herättää ristiriitaisia tunteita. On ihan inhimillistä, jos heistä jotka ovat jo pitkään sydämestään kaivanneet ja isolla rahailla yrittäneet saada raskautta aikaan, voi olla riipaisevaa lukea iloisia ultrakuulumisia ja vinkunaa housujen puristamisesta. Kuitenkin semmoista me raskautuneet haluaisimme vuodattaa. Ainakin itse nyt vähän syyllisyydentuontoisena himmailen, ihan muiden tunteita säästelläkseni. Onhan tämän pinon otsikkokin "Yksinäinen nainen keinohedelmöityshoidoissa" ja muiltakin "toiveilupalstoilta" on yleensä tapana poistua hehkuttelemaan omiin pinoihin. Palstoillahan voi tietysti vierailla ja kirjoitella ristiin rastiin, raskautuneet voivat käydä tsemppaamassa yrittäjä-siskoja ja yrittäjät voivat käydä kurkkimassa masunkasvattajien kuulumisia. Tällä kahden palstan systeemillä voidaan kuitenkin ehkä välttää vähän pahaa mieltä, mikä ei tietenkään ole ollenkaan tämän loistonaisten vartaistukipinon tarkoitus.

Mitäs mietitte?

 

Minusta Hilistimen idea oli loistava. Suosittelen omaa suljettua palstaa. Mutta ottakaa palstalle myös meidät vasta raskautta toivovat. Hoidoissa kohta yritystä vuosi ja raskautta ei vaan kuulu. Kävin eka haastattelut lokakuussa 2007... niin se vaan aika menee... onneksi menee nopeasti.

Olen itse ollut nettipimennossa, kun olen aika ahdistunut hoidoista. En halua niistä kirjoittaa kun mitä kirjoitettavaa niissä on kun ne ei etene (ei tule plussaa...). MInulla on nyt väkisin pari kuukautta hoidoista taukoa. Olisi kivaa kirjoitella muuta. Mutta tämän palstan avoimuus alkaa häiritä, olen aika tunnistettava tyyppi jos alan selvittää arkielämääni. Suosittelen suljettua palstaa.

Käyn kyllä lukemassa teitä useasti. Ja on ihanaa kun porukka raskautuu.


Ulla
taustailija

 

Oi, megapaljon onnea hilistin! =) Ihanaa, että sulla on siellä kaikki kunnossa! :heart: :heart:

Pitääpä laittaa tuo Eve Mantun kirja muistiin, vaikka oonkin aika huono lukemaan kirjoja. :ashamed: :xmas: Se kuulostaa kumminkin tavallaan semmoselta kirjalta, joka ois ehkä ihan hyvä lukea jossain vaiheessa, vaikka siinä onkin ilmeisesti vähän erilainen lähtökohta kuin meillä.

Kannatan myös hilistimen ideaa omasta odotuspalstasta meille yksinäisille naisille. Meillä kun tosiaan on aika erilainen tilanne kuin peruspareilla ja toisaalta myös erilainen tilanne kuin niillä naisilla, jotka on jääneet yksin. Oliko ajatuksena siis, että semmonen viestiketju/pino perustettaisiin jonnekin tänne Kaksplussan forumeille? Tuonne Odotusaikaan, esimerkiksi?

 

Ei hassumpi idea kahdesta ryhmästä, odottavat ja yrittäjät. Itse kuulun kyllä sitten yrittäjiin... Mutta miten se hoidetaan Evenstar jo laittoikin esimerkin asiasta. Itse tahtoisin käydä sitten kummassakin pinossa koska ei tiedä milloin säkä käy ja siirtyy toiseen pinoon. Monta meitä yrittäjiä oikein on? ja sellaisia jotka ovat aika alussa tässä yrityksessä. Joku kirjoitti että ne jotka ovat jo saaneet masun kasvamaan haluavat jo puhua muista asioista, onko näin? ja luulen että se on normaalia koska teijän päivärytmit alkavat olla erillaisia. Ja me jotka painiskelemme asian kanssa on tämä pino hyvä juttu. Voidaan märistä viivojen puuttumisista ihan surutta, ja toivoa että siiryttäisiin uuteen pinoon.

Nähtäväksi jää sitten kuinka paljon kumpaankin ryhmään jää ja mitä kirjoittelee, mulla itellä sellanen asia edessä että pitäisi jollekkin ystävälle kertoa...mutta en vielä ole sitä tehnyt. Huomenna menen lääkäriin kuulemaan mitä sanovat, jännittää niin että viime yönä näin unta vauvasta joka istui ja huojui pöydällä. Toivotaan kaikille hyviä pinoja, kirjeitä, ajatuksia.

 

Kuka osaa perustaa semmoisen suljetun palstan jonnekin? Täällä semmoinen ei kai ole mahdollista? Sinne uuteen paikkaan voisi sitten perustaa itsellisille kaksi pinoa, odottajille ja odotuksen odottajille.

Tuo suljettu palsta on ihan hyvä idea. Varsinkin sen jälkeen kun tapaamme toisiamme tulee ehkä halua kirjoitella henkilökohtaisempiakin juttuja ja olisi ihan kiva, jos niitä ei ihan kuka tahansa voi lueskella. Täällä julkisella puolella voidaan edelleen pitää ketjua ylhäällä sen verran, että uudet totaaliyhärit löytävät kordinaatit pinoomme.

 

Minustakaan ei tarvita kahta palstaa, minua aikanakin kiinnostaa niiden jutut joilla on jo vauva mahassa (ja toivottavasti on sitten tauon jälkeen minullakin pikinmiten). Minun idea on siis vaan yksi palsta, mutta suljettu sellainen. Ja juuri siksi että voisi kirjoittaa ihan henkilökohtaisia juttuja. Minusta olisi kivaa oikeasti tuntea teidät ja uskon että siitä olisi hyötyä saada samanlaisten mielipiteitä ja tuntemuksia ihan 'oikeilta ihmisiltä'. Siksi harmittaa kun en tapaamiseen pääse.

Ainakin tuonne msn-puolelle sellaisen voi tehdä. Osaako joku tehdä?

Mutta jos siis ei perusteta suljettua palstaa niin olen kyllä tälläkin palstalla.


Ulla

 

Eikös täällä Kaksplussallakin ole jotain kerhoja tai muita semmosia, joihin kirjaudutaan erillisellä salasanalla? Näin oon ainakin ymmärtänyt joistakin muista viestiketjuista.. Jos täällä tosiaan on suljettuja kerhoja, sopiskos semmonen meidän tarpeisiin?

Miulle on sinänsä aika sama, onko näitä meidän paikkoja yksi vai kaksi. Toisaalta yksi yhtenäinen palsta/viestiketju/pino/tms voisi riittääkin, koska meitä lienee yhteensäkin aika vähän, vaikka laskettaisiin mukaan yrittäjät, plussanneet ja äidiksi jo ehtineet. Toisaalta taas ymmärrän senkin, että yrittäjille voi helposti hiipiä suru puseroon, kun odottajat/"lapselliset" ihkuilevat omia juttujaan. Mutta kuten sanoin, miulle sopii sekä yhden että kahden palstan systeemi.

 

Pitkästä aikaa... Ensinnäkin onnea kaikille joita en ole vielä onnitellut kaikista hyvistä uutisista!!! Sitten palstoista, että elkää liian montaa palstaa luoko, ettei mee vallan sekaisin että minne pitää aina suunnata B)

Onpa ihanaa että meidän tapaaminen lähenee! Juttelin pari päivää sitten ystäväni kanssa joka oli menossa julkiselle ekaan tapaamiseen miehensä kanssa. Heillä on jo kolme vuotias ihana tytär (miun kummityttö) mutta yrittävät toista nyt mahdollisesti hoitojen avulla. Siinä jutellessa "samasta" tilanteesta, tuli kyllä todellakin olo että olemme sittenkin aivan eri tilanteessa!

Toisen kaverin kanssa juteltiin (hän on onnellinen yksinhuoltaja) että tosiaan yleensä pariskunnilla tämä hedelmöityshoitoihin meno on erittäin negatiivinen ja ikävä asia. Ja kun meillähän se on juuri päinvastoin! Miten mahtava onkaan että on mahdollisuus tällaiseen hoitoon ja mikä ilo siitä parhaimmillaan seuraa! Kyllä elämä on ihmeellistä

ommoo... Nyt on sitten eka käynti takana ja lupaavalta näyttää Tarkastuksessa paikat näytti olevan kunnossa ja nyt käyn vielä verikokeet yms. ottamassa työterkkarissa. Psykologin aikakin on parin viikon päästä ja ovistestit käsilaukussa valmiina "hih".

Tuolla toisessa pinossa olikin siitä vehnänalkiosta... Minä olen nyt luontaistuotekaverini kehoituksesta syönyt kalaöljykapseleita, siitepölyä, monivitaa sekä vehnänalkioita jugurtin seassa. Näillä "lääkityksillä" mennään ainakin pari ekaa kertaa, onneks lääkärikin oli samaa mieltä! Minä kun en oikeen osaa buranaakaan pistää poskeen, niin kauhistuttaa kaikki vaikutukset,,, no mutta askel kerrallaan, voi sekin tulla vielä vastaan...

Palataan taas ja ihanaa päivää kaikille!

 

Minua ei ainakaan haittaa lapsellisten ja odottavien keskustelut täällä.On ollut kiva saada tietoa raskauden etenemisestä kun on yksin koko homman kanssa.Ymmärrän kyllä tarpeen halusta keskustella tarkemmin raskaudesta ja lapsista ja silloin on tosiaankin helpommin tunnistettava,mutta haittaako se oikeasti ja miksi? Miksi hävetä sitä että on halunnut/saanut lapsen yksin.Siinä on hyvät ja huonot puolensa kuten kaikissa asioissa.

Tämä palsta oli vaikea löytää ja olin tyytyväinen kun löytyi. Suljetussa on se huono puoli että sitä ei pian löydä muut "meikäläiset" ja tämä tuki on ihan älyttömän tärkeää.Meitä on myös vähän ja tämähän pahimmillaan saattaisi kuivua kokonaan.Tilanne kun on tosiaan ihan eri kun pariskunnilla ja yh:ksi joutuneilla.Päätitte mitä tahansa mukana ollaan.

Minulla meni eka kerta hutiksi.Nyt sitten seuraavaa ovista odotellen...

 

Jaksuja sulle Kata! :hug: Noita huteja valitettavasti tulee ja niihin pitää yrittää varautua. Ei se tosin paljoa varmaan lohduta, vaikka kuinka olisi varautunut ajatukseen, että niin saattaa käydä.

Palstailusta sanon samaa kuin Kata, eli olen mukana riippumatta siitä, mitä asiasta päätetään. Tästä porukasta on nyt jo tullut mulle tosi tärkeä vertaistukiryhmä, vaikken ole vielä hoitoja aloittanutkaan ja vaikka tää onkin "vain" keskustelupalsta.

Mitä tulee luontaistuotteisiin, niiden osalta mua ei ainakaan voi moittia yrityksen puutteesta.. Jo tällä hetkellä on nimittäin käytössä vehnänalkioöljy (pahaa ku faan, mut mitäpä sitä ei tekisi raskautumisen edesauttamiseksi), kalaöljykapselit (E-Epa/E-Dha) ja monivitamiini (300-prosenttinen annos foolihappoa suosituksiin nähden), ja greippimehuakin lipitän limojen lisäämiseksi. Jos tää eka kierto jossain vaiheessa realisoituu menkoiksi, seuraavassa kierrossa otan mukaan jättihelokkiöljykapselit. :xmas:

).( Ekaa kertaa elämässäni näin tänään (kp26/~43-46) ovistestissä hailakan haamuviivan. :xmas: Siis tosi haamujen haamu se oli, mutta sen verran selkeä kuitenkin, että sen näki muutenkin kuin tihrustamalla ovistikkua parin sentin päästä. Saa nähdä, häipyykö haamu huomiseen mennessä vai tuleeko tikkuun selkeämpi viiva.

 

Kirjottelin äsken pitkän pätkän ja se ei mennyt perille asti, en tosin ole tekniikan ihmelapsi ja siksi ihmettelen että miksi mun kirjeen loppuun tulee toi poista ruutu? En myöskään osaa tehdä mitään pinoja minnekkään. Ideana kaksi pinoa ei hullumpi, mutta suljettuna se saattaa olla vaikeasti löydettävissä (hyvä että ite löysin tän pinon) niin tai nän olen mukana pinossa kuin pinossa. Katsotaan alkaako kukaan tekemään asian hyväksi mitään. :wave: Itseäni ei haittaa vaikka joku tunnistaisikin minut, kohtahan minä kerron ystäville, siskoille ja vanhemmille saatampa sanoa naapurin leskirouvallekkin...heh. Mulla pitäisi olla paikat kunnossa, muutama verikokeen tulos vielä ja psykologilla käynti. Ajattelin että kun en ole törmännyt siihen ihanaan sulhoon ja ikä alkaa tulla vastaan jos aikoo nyytin kainoloon viel saada, taidan varata sen option siihen simppa satsiin. Ettei käy niin kun ovisaika on niin ei ole simppoja! Rytinällä vaan Onko joku muu varannu/ajatellu optiota? Ihania syyspäiviä kaikille.

 

Voi että Kata :hug: Ei muuta kuin seuraavaa päin, toisestahan se lähti Jennilläkin...

Tosiaan mun tarkoitus ehdottaessani odottavien pinoa ei ollut erottautua kenestäkään eikä varsinkaan jakaa hyvää porukkaa, vaan ainoastaan säästää osaa itsellisitä pahalta mieleltä ja toisaalta saada tarvittaessa itselle sopiva odottaja-kitinä-palsta. Jos nyt vain selviän np -ultrasta ja siten pääsen henkisesti vähän turvallisemmille vesille, perustan itse rinnakkaisen pinon tälle palstalle. Ellei joku fiksumpi ja osaavampi ole siihen mennessä jotain toimivampaa, kuten suljettua palstaa saanut aikaan.

Niin joo, ja siitä suljettuudesta, mua ei todellakaan häiritse se, vaikka mun henkilöllisyys itsellisenä odottajana paljastuu kenelle tahansa. Paljastuuhan se väistämättä kaikille mut kohtaaville, jos tämä raskaus menestyy B) RAskauden tai itsellisyyden salaamisesta ei ole kysymys, päinvastoin olen ihan valmis esimerkiksi vaikka haastateltavaksi johonkin lehteen yms, jos se rohkaisisi jotakuta muuta tekemään omia ratkaisujaan.

Enemmänkin ajattelen vähän toisenlaista yksityisyyden suojaa. Kun me tavataan henkilökohtaisesti, meistä toivottavasti tulee entistä tärkeämpiä toisillemme ja kuulumisia muiden kanssa tahtoo vaihdella. Jos mulla esimerkiksi raskauden edetessä tulee tarvetta vaikka valittaa hiivatulehduksista, peräpukamista tai äitini suhtautumisesta asiaan yms, ei se nyt ihan kenen tahansa luettavaksi kuulu. =) Kuten ei myöskään mahdollisen keskenmenon aiheuttama tuska. Jos palsta on julkinen kaikki tuommoiset jutut jää ainakin minulta vuodattamatta, en sitten tiedä onko se huono vai hyvä juttu.

 

Palstoista, täällä Kaksplussan saitilla on mahdollisuus perustaa kerho ja itsekin olen mukana esim. Kestovaippakerhossa. En ihan tarkkaan tiedä miten kerho perustetaan, mutta kerhon perustaja on sen jälkeen myös kerhon "portsari", jolta pitää hakea jäsenyyttä. Jos seula on tiukka eli mukaan otetaan vain varmasti tunnettuja/luotettuja tyyppejä, niin se on tietysti turvallinen foorumi vaihtaa ajatuksia avoimesti. Mutta ongelma on juuri se, että miten sinne sitten uudet löytäisivät. Ehkä tuota kerhojuttua voisi miettiä sitten kun on tavattu eli jos alkaa kovasti tuntua siltä, että haluaisi (vieläkin) henkilökohtaisemmista asioista puhua? Itse varmaan pompin tässä pinossa ja myös odotuspinossa jos Hilistin sellaisen aloittaa. Kun olisin niin kovasti toivonut jotain tällaista löytäväni silloin kun itse odotin, ja vieläkin on tavallaan monet keskustelut käymättä.

Se Eve Mantun kirja sisältää kyllä ihan yleispätevää asiaa, vaikka tietysti paljon sellaistakin mikä ei meitä niin kosketa. Tuike-tapaamisissa olen käynyt muutaman kerran, mutta ollakseni rehellinen en oikein tuntenut siellä oloani kotoisaksi. Tai sitten osuin vaan puheisiin sellaisten ihmisten kanssa, joilla oli akuutisti veemäinen tilanne "isän" kanssa ja muutenkin vaikea elämäntilanne... Siinä ei oikein omaa onnea kehtaa hirveästi hehkuttaa. Että tässäkin mielessä olen tositositosi iloinen jos me saamme tässä aikaan ihan omaa vertaisryhmätoimintaa.

Tapaamisesta ja ruokavalioista, mä olen kasvissyöjä, mutta en mitenkään militantti joten älkää antako tämän rajoittaa kokkailuintojanne. Syön mitä pystyn Lähinnä yritetään muistaa huomioida odottajien ruokarajoitteet, jookos? :saint:

 

Mahtavaa, että taas on tullut uusi ihana nainen tähän joukkoomme! Mä voin Zella ymmärtää sun tunteet siitä, että et ole vielä aivan varma. Mä aloin suunnitella tätä juttua vuosi sitten ja silloin ajattelin, että annan itselleni vuoden aikaa ja tän vuoden aikana ajatukset on menneet ihan vuoristorataa. Sitten tuossa elokuussa heräsin yks aamu ja olin 200% varma, eikä se mieli ole siitä muuttunut. Kyseessä on todella iso asia eli kannattaa antaa itselleen aikaa, vaikka kiire olisikin, siis iän puolesta.

Mä oon kans lukenu sen Eve Mantun kirjan ja mun täytyy sanoa, että se oli jollain tapaa vähän naiivi. Ihan hyvä tietopakkaus sinällään, mutta jos on lapsista jotain kokemusta, niin aika monet asiat olivat tosiaankin itsestäänselvyyksiä.

Nillanilla - Mä oon kyllä jo päättänyt sen option suhteen, että jos silloin marraskuun lopussa, kun mulla on aika, ei ole siittiöitä, niin sitten ostan sen option. Joku tosin täällä kirjoitti vähän aikaa sitten, että siittiötilanne olisi paranemaan päin. Ootko sä kuullut asiasta enempää?

Omasta navasta sen verran, että mua on alkanut huolestuttaa kauheesti mun lyhyehkä kierto. Mulla se on n. 24 pv ja itse asiassa se on aina ollut noin lyhyt. Jossain luki, että se on merkki heikentyvästä hedelmällisyydestä, mutta toivottavasti se ei ole niin. Ovista en oo vielä tikutellut, mut ajattelin tehdä sen tässä kierrossa. Viime kierrossa mulla oli kyllä tosi selkeet oireet eli toiveikas olen



Nyt nuq, öitä!

 

Varoitus; tämä viesti sisältää kyynistä rahapohdintaa:

Ennen kuin ostelee mitään tonnin (tai itseasiassa kahden tonnin) siittiöoptioita, kannattaa varmasti selvittää, onko tuo siittiöpula tosiaan ihan yhtä akuutti kaikilla klinikoilla.

Omalla infoajallani Fertinovassa (joka nyt jäi ilmeisesti turhaksi) lääkäri selitti, että heidän tämänhetkinen siittiöpulansa johtuu Cryosin "moneen kertaan myydyistä" siittiöistä. Hedelmöityshoitolain mukaan yhdeltä luovuttajalta ei saa saa olla jälkeläisiä kuin viidessä perheessä Suomessa. Fertinovan Cryosilta saamassa siittiötoimituksessa monen luovuttajan kohdalla tämä raskauksien määrä oli jo täynnä tai täyttymässä, joten spermaa ei voi enää käyttää. Tämä koskee siis heidän saamaansa siittiölastia, eikä välttämättä muita klinikoita? Aika moni täällä on Fertinovan asiakas ja siten nuo biologin soitot ja tonnin optiot ovat käyneet monelle tutuksi, mutta mitenkähän muualla?

Tuo tonnin optio, josta täällä on puhuttu, onkin mahdollisuus Fertinovan kautta käyttää toista Tanskalaista spermapankkia. Tuolla tonnilla ei käsittääkseni saa vielä edes spermaa, vaan ainoastaan "taivasosuuden" eli jonkinlaisen lupauksen spermasta ja luovuttajan pysyvyydestä. Pinoon pitää laittaa vielä toinen tonni, jolla saa sitten neljä olkea spermaa, eli joko neljä inssiä tai jopa neljä lasta... Fertinovalla he sitten säilyttävät nämä ostetut oljet seuraavaa laakia varten.

Koska kenelläkään ei varmaankaan ole ylimääräistä rahaa ja pelissä on sentään aikas tärkeitä asioita, kehottaisin olemaan realisti ja olemaan mitenkään liian syvällisesti sitoutunut mihinkään yhteen klinikkaan. Jos välttämättä haluaa hoitaa homman Suomessa, niin itse soittelisin laajalla haarukalla läpi eri klinikat ennenkuin alkaisin maksaa mitään tonnin taivasosuuksia tai neljiä olkia.

Aivan samoin kuin kehottaisin olemaan hiukan "tottelematon" siinä, mitä kaikkia tutkimuksia teettää sillä omalla klinikallaan ja mitä on mahdollista saada oman terveysaseman tai vaikka työterveyslääkärin kautta. Ja ovatko tosiaan kaikki suositellut tutkimukset aina tarpeenkaan, kuten esimerkiksi aukiolotutkimus tai hcg mittaus raskauden alettua...

Tämä pohdinta ei tosiaankaan ole tarkoitettu arvosteluksi minkään klinikan toimintaa kohtaan, vain jonkinlainen huomio siitä, ettei ehkä kannata olla liian naimisissa valitsemansa vaihtoehdon kanssa, vaan valvoa omaa etuaan. Jos esimerkiksi siittiötilanne jollakin toisella klinikalla on ihan hyvä tai samallakin klinikalla muutaman kuukauden päästä, saattaa pikkuisen ketuttaa, jos on turhaan pistänyt tonneja jonoon...

Ja sekin on pakko vielä huomauttaa, että vain muutaman tunnin matkan päässä spermaa saa edelleen hintaan 350 euroa/laaki.

 

Kiitos halauksista =)

Eilen sain tietää että pistoshoito aloitetaankin jo lauantaina Alunperin puhe oli 5 päivää ennen ovista.Olin pikkusen shokissa ja nyt paniikki päällä.En ollut varautunut täysin tähän henkisesti.Pelkään ihan hirveästi miten se vaikuttaa säännölliseen kiertooni ja mitä oireita siitä saan.Eniten pelottaa kuitenkin se kun nyt riski kaksosraskauteen/moniraskaudesta kasvaa.Miten selvitä kahdesta yksin,jos flaxi käy.Toinen mitä mietin että onko tässä hätäilyä kun ekaksi oli puhe kokeilla pari kolme kertaa ja vasta sitten hoitojen kanssa.On vaikea kyseenalaistaa tätä kun ei tiedä onko tässä ajateltu minun parasta vai onko kyseessä vaan rahastus.Nyt on aika paska olo.Toivottavasti saan koottua itseni seuraavien viikkojen aikana.

Hilistimellä oli ihan hyvää pohdintaa.Kantsii tosiaan miettiä eri vaihtoehtoja ensin ennenkun lähtee optioihin.

 

Zellalle tervetuloa joukkoon ja yhdyn Hilistimen kirjoitukseen että kannattaa ottaa selvää kaikista klinikoista ja sitten pähkäillä mitä haluaa tehdä ja missä sekä millä aikataululla. =)

EMMA2 Joo, ei taida Sinervo olla, mutta Riitta Luhtio kai ottaa siellä vastaan ja hoitaa homman.

ÄIDIKSIKÖ Siittiötilanteesta en ole kuullut mitään onko tulossa vai ei, kovasti niitä optioita kaupataan ja asialla aina hyvät ja huonot puolensa

Kaikille mukavaa viikonloppua, itse lähden pienelle reisulle saa muuta ajateltavaa..

 

Hei kaikille

zella tervetuloa mukaan, rohkeesti vaan kirjottelemaan tänne. Ite en ikinä ole tälläsiin palstoihin kirjottanu tätä ennen. Tää palsta on kylla todella hyvä ja ihmiset on täällä niin ihani kirjotti mitä vaan.

Niin tosta palsta jutusta. Itse en halua että palstan ihmiset jakautuu, on kiva kuulla kaikkien hyvät ja huonot kuulumiset. Minua ei häiritse se että jo odottavat hehkuttaa raskauttaan tai jo syntyneet lapsen uusimpi "temppuja". On ihana kuulla mitä muille kuuluu, vaikka itellä ei ole vielä mitään tapahtunut,niin ne joilla on jo tärpänny tuovat toivoa onnistumisesta ja niiltä jotka on jo asiassa pidemmällä saa hyviä neuvoja ja tietoa tulevasta. Mielestäni palstan voisi jotenkin suojata ulkopuolisilta kävijöiltä jotenkin jos se on mahdollista, tietenkiin niin että uudet haaveilijat pääsee mukaan.

Simposta ja rahasta
Itse en ole valmis sitä 1000 maksamaan, se on niin iso raha. Tota rahaa kuluu muutenki jo paljon ja se mitä olen säästäny ja jos hoitojen jälkeen jää rahaa niin sillä saa ostettua kaiken minkä se vauva sit tarvii. Eikä noista säästöistä haittaakaan ole,sillä töi yh rahatilanne ei mikään loistava tule olemaan, kyllähän sillä pärjää mutta etelän matkoihin ei paljo säästellä.


Odotan innolla sitä tapaamista, ei ole enään pitkä aika =)

Jennili Mä otan ne osotetiedot ylös, en kyllä ole mikään hyvä suunnistamaan, mut mulla on navigaattori joten sillä päästään perille. Sovitaan sit lähemmin monelta sut tulen hakemaan. Mä voin hakea sut sit kotoota.

Nyt täytyy mennä tekemään loput hommat et pääsee nukkumaan |O

 

Lauantaiaamua... En tiedä olenko tulkinnut erilailla kuin jennuli, mutta mä en ole huomannut että kukaan olisi pahoittanut mieltään "hehkutuksista"? Tai sitten mä olen niin omanapainen että en vaan huomaa... :ashamed: Kuitenkin toivon ja uskon tässä pinossa olevan niin hyvä henki, että fiiliksistään voi puhua vapaasti. Siis jos esimerkiksi mun jutuista joku pahoittaa mielensä niin mulle saa sanoa ja lupaan (yrittää...) parantaa tapani.

Peesaan hilistimen erittäin järkeviä rahamietteitä. Klinikat tosiaan eivät ole mitään hyväntekeväisyyslaitoksia vaan voittoa tavoittelevia yrityksiä. Ne eivät kilpaile hinnalla, vaan maineella/onnistumisasteella. Eli kannattaa todella miettiä mikä on tarkoituksenmukaisinta itselle, ihan oikeasti omasta tarpeesta. Sitten täältä prosessin toisesta päästä lisäisin vielä sellaisen näkökulman, että suhde rahaan muuttuu kun lapsen oikeasti saa. Silloin niitä säästöjä tarvitaan, enkä nyt tarkoita vauvan tarvikkeita joita saa halvalla ja jopa ilmaiseksi, vaan esimerkiksi hyviä vakuutuksia ja isona asiana myös sitä miten pian joutuu palaamaan töihin. Äitiysloma tuntuu etukäteen toooosi pitkältä ajalta, mutta oikeasti se on ohi melkein ennenkuin huomaakaan ja hoitovapaasta on turha haaveilla ilman omaa rahoitusta (=säästöjä ). Tarkoitan siis sanoa, että vaikka hoitoihin asennoituu niin, että rahaa pannaan niin paljon kuin sitä menee ja lopputulos on joka pennin arvoinen, niinkuin tietysti onkin niin ei sitä kuitenkaan kannata harkitsemattomasti kylvää. Jälkeenpäin kyllä kaduttaa kun turhuuksia ynnäilee ja tajuaa, että niilläkin rahoilla olisi ostanut vaikkapa kuukauden lisää yhteistä aikaa ihanan lapsensa kanssa. Koska loppujen lopuksi niin arvokasta ei ole yhtään mikään muu.

 

siria en mäkään ole sellaista huomannut , mutta kun täällä alettiin puhua palstan jakamisesta mulle tuli tunne, että olenko mä kirjoituksillani loukannut muita, koska ei ole tarkoitus mieltä pahoittaa keneltäkään. :ashamed: eihän kenenkään onnistuminen toiselta kai pois ole... mä ainakin niin mielellään lukisin kaikkien teidän kuulumisia ja kun on inssejä läpikäynnyt, niin mielelläni myös jaan niitä tunteita heidän kanssa joille se on ajankohtaista, mutta kyllä musta niin kiva olisi kertoilla myös omia kuulumisia, mutta ei sen uhalla että siitä pahamieli tullee jollekin... en ehkä osaa nyt ilmaista itseäni :ashamed:

 

Tuo äitiysloman lyhyys on asia, joka huolettaa minua jo nyt. Pahimmillaan, jos töistä joutuu jäämään pois 50 pv ennen lapsen syntymää, on tilanne se, että vanhemapainloman loputtua joutuu roudaamaan hoitoon yhdeksänkuisen, vielä kävelemättömän, itsesyömättömän, jatkuvaa syliä ja hoitoa tarvitsevan vauvaraukan. Ja siellä hoidossa, on se sitten mikä tahansa, on useampi tarvitseva lapsi yhtä hoitavaa syliä ja käsiparia kohti... Mun sydän tulee särkymään.

Yksin ollessa ei ainakaan mun taloudellisessa tilanteessa ole myöskään mitään mahdollisuuksia pitää mitään hoitovapaita, jolla kotonaoloa voisi jatkaa.

Tämä on kyllä elämäntilanne, jossa oikeasti sapettaa se sinänsä positiivinen asia, että on vakituisessa virassa. Raskaana ollut, määräaikaisessa työsuhteessa ollut kaverini vain jättäytyi määräaikaisuuden päättyessä työttömäksi. Yhdessä totesimme, että tuskinpa kukaan tulee häntä kotoa töihin hakemaan, joten hän sai olla rauhassa vauvan kanssa aikansa. Ihan toisenlaisella toimeentulolla kuin säälittävällä kotihoidontuella, ja siinäkin taloudessa oli sentään myös hyvin tienaava töissäkäyvä isä. Mutta elämä on. Oma lapsiparka vain säälittää jo etukäteen.