Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Minulla on jo ihan luomumenetelmin aikaan saatu, kouluikäinen lapsi ja aloin kaipailla hänelle sisarusta. Tämä masuvauva saikin sitten alkunsa inseminaatiolla- kolmas inssi tuotti tulosta. Ovulaatiota tukemaan käytettiin pientä annosta Femareita. Itselläni ei tietääkseni ole raskautumisessa ollut ongelmia. Viime keväänä, hoitojen aikaan, kierto oli kuitenkin ilmeisesti jännityksen? takia hieman epäsäännöllinen. Pari kiertoa jäi väliin eikä silloin pystytty ollenkaan yrittämään, kun oviksesta ei ollut varmuutta. ( testaamisessa oli häikkää.) Oviksen bongaaminen ultralla saattaa ehkä sittenkin olla varmempi keino. Itselläni oli tosin hyviä kokemuksia myös digitaalisista ovis-testeistä. Niiden "manuaalisten" puikkojen kanssa kyllä vähän tunaroinkin.

Tuon kabinetin varaamista varten olisi ehkä hyvä tietää joku summittainen luku, miten monta ruokailijaa olisi tulossa paikalle. Mitään ruokiahan ei varmaan tarvitse varata etukäteen. Jos kyselisi alustavasti tilaa kymmenen ihmiselle? Jos porukkaa tulee enemmän, aina voi ottaa lisää tuoleja. Voisin tässä lähipäivinä jo alustavasti kysellä noita kabinetteja, jos siis olette valmiita tulemaan tänne Hesaan saakka?

 

rebecca jos ja kun kerran olet meidän työmyyränä ja varaat sitä tilaa niin otatko myös ilmoittautumiset vastaan? kannattaisi varmaan laittaa joku et tiettyyn päivään mennessä... 10 henkeä kuulostaa aika hyvältä, jos ennempi niin ollaan tiiviisti mutta kannattaa kysyä se kabinetin hinta jos meitä ei sit tulekaan kovin montaan niin niin... =)

mun vauvaurani.. en ole aiemmissa suhteissa yrittänyt lasta, mä olen myös välttynyt onnekkaasti kaikilta tuon alueen tulehduksilta, kystilta, ja/tai epäsäännöllisiltä kierroilta yms...mutta siis hoidot meni tällä kaavalla:

1. inseminaatio: kp10 ultra, jossa tarkatettiin follin tilanne, digit. ovistestillä ovulaation varmistaminen, inseminaatio kp12, femaria söin kaksi päivää tulin siitä kipeäksi.

2. inseminaatio: kp10 ultra, digit. ovistestillä ovulaation seuraaminen, kp15 inseminaatio, ei hormoneja tukena, ja tästä sai toi masuasukki alkunsa.

ja siis tokihan ne ultrasivat vielä ennen sitä inssiä. sillai.

 

Hei vaan kaikille Olisi kyllä kiva ollut tavata,mutta en usko itse pääseväni hesaan asti.Lahteen ehkäpä paremminkin.Tässä kun tarvitsee tätä vertaistukea kumminkin matkan varrella.Toivottavasti tapaamisia tulisi muitakin myöhemmin.

Eniten minua ihmetyttää kuinka erinlaista toiminta on eri klinikoiden välillä.Sanoisin jopa eettisesti arveluttavaa ja epäilyttävää.Onneksi itse saan luotettavaa ja asianmukaista kohtelua sekä ohjeita.Olen intiimiin todella tyytyväinen.

Tänään kävin inseminaatiossa ja toistaiseksi kaikki hyvin siellä oli.Seuraavaan jo käytetään hoitopistoksia tehostamaan asiaa.En oikein vielä "ymmärtänyt" mitä ainetta se oli mitä sitten käyttäisin.Nyt vaan jännitettävä seuraavat kaksi viikkoa miten käy.Hoito maksoi n.700 euroa.Itse pongasin oviksen digitestillä ja siellä todettiin solun jo irronneen ja kuulemma ajoitus on vielä hyvä.Myös toinen pakollinen käynti psykologilla suoritettu.

 

Iso kiitos vastauksistanne, Wilma, Leena, Rebecca ja Jennuli! :flower: Onko täällä vielä muita itsellisiä naisia, jotka on raskautuneet hedelmöityshoidoilla ja ovat parhaillaan raskaana tai saaneet jo lapsen?

Niin ja jos saapi kysyä, onko hoitojen avulla syntynyt tyttöjä vai poikia? Leenan tilanteen tiedänkin jo, mut entä te muut sinkkuäidit?

Tapaamisesta, 3.10. sopii näillä näkymin mullekin. Saatan mennä alkuviikosta samalla viikolla viisurileikkaukseen (yikes |O ), mut enköhän mä perjantaihin mennessä siitä toivu. Ja jos en toivu, niin ainahan sitä voi keskittyä vaan nestemäisen ravinnon nauttimiseen. Siis vaikkapa teen tai limun juontiin, heh.

).( Täällä on tosiaan metformiini aloitettu ja vehnänalkioöljyäkin nappailen, vaikka se pahaa onkin. Tilipäivän koittaessa ois tarkoitus ostaa vielä vähän lisää luontaistuotteita, E-Epaa ja jotain jättihelokkiöljykapseleita tms. Kuulemma semmoset vois auttaa tasaamaan kiertoa. Ja oviksen bongailuakin aattelin kokeilla, aluks nyt varmaan vaan niillä mammaksi.fi-sivuston liuskatesteillä. Sitten kun joskus pääsen tositoimiin, investoin varmaankin Clearbluen digitaalisiin ovistesteihin.

 

Ihana lukea teidän kirjoituksia, tulee varmempi olo itselle kun olen soittanut Fertinovaan ja eka verikoe otettu. Ja iän puolesta pitää turvautua Tanskalaisiin..

 

Itselliset äidit,-odottajat ja sellaisiksi haluavat! Olen nyt sitten varannut kokoontumista varten Helsingistä erään asukaspuistn sisätilat perjantai-illaksi 3.10. jos aika kerran Teille sopii. Siellä on iso ja ihan viihtyisä tupa ja keittiö astioineen ja varusteineen, jonka tällaista tarkoitusta varten saisimme ilmaiseksi käyttöömme. Laitatko mulle yksityisviestiä´jos olet tulossa, niin informoin ajasta ja paikasta tarkemmin. Samalla tiedetään tarkemmin, keitä paikalle on tulossa.

Kuten Jennuli totesi, oma rauhallinen tila on varmaan mukavempi, niin ei tarvitse kailotella siittiöstä ja raskausjutuista kaiken ravintolakansan kuullen. Itse myös vähän mietiskelin, että ehkä on sittenkin kivempi jutella ja tutustua ihmisiin vähän vapaamuotoisemmassa tilassa kuin jäykästi ravintolapöydän ääressä? Ehkä silloin on enemmän mahdollisuuksia vaihtaa ajatuksia mahdollisimman monen ihmisen kanssa eiikä tiukkoja aikarajoituksia periaatteessa ole. Jos joku kovasti vastustaa ajatusta ja haluaa ehdottomasti tavata ravintolassa, laittakaa ihmeessä kommenttia!

Voitaisiinkos järjestää tarjoilut nyyttärit-periaatteella: Jokainen toisi jotain- suolaista tai makeaa? Kahvia ja teetä voi laitella siellä keittiössä. Voin itse vaikka huolehtia niistä.

Voin laittaa yksityisviestillä tarkempaa tulo-ohjetta. Paikalle pääsee helposti ratikalla ja bussilla esim. Rautatieasemalta. Tai jos olet hyvin epävarma suunnistustaidoistasi, voidaan toki mennä ratikalle yhdessäkin.

Mulle saisi mielellään ilmoittautuakin etukäteen laittamalla yksityisviestin 1. 10. mennessä, niin tiedetään varata kahvia, teetä ja mehua sopiva määrä. Toki varmaan paikalle voi tulla ilmoittautumattakin.

 

rebecca kiitos ja kuulostaa tosi hyvältä mukana oon ehdottomasti.
ja pidetään vaan nyyttäri meiningillä. mie voisin tuoda jotakin herkkuja jos saa jo varata... tarttee olla sellaista mitä voi aamusta asti kantaa matkassa mukana..
mutta kiitos sulle R kun järjestit... =)

nillanilla tervetuloa mukaan palstalle =)

 

Hei tällä nettipimennossa ollut ulla. Minulla on ollut pari projektia ja olen siksi joutunut pitämään itseäni nettikiellossa.... projektit tehty eli nyt olen taas linjoilla.

Tervetuloa kaikille uusille.

Minä olen yrittänyt raskautua tuloksetta. Alan kyllä vaipua jo epätoivoon (tai olin jo ennenkin siellä). Sain kuitenkin uuden kipinän kun saatan saada kahden alkion siirron ensi kerralla. Minussa ei siis ole löydetty mitään vikaa, mutta eipä tuo inseminaatio tai ivf ole tuottanut tulosta... Lapsen hankinnasta olen kyllä aikaa sitten unohtanut positiivisen mahdollisuuden. Ensin olin vähän mietteliäs että entä jos tuleekin kahden alkion siirrosta kaksoset. Mutta nyt kyllä mietin että sehän olisi ihana vaihtoehto. Lapsia haluaisin ja paljon. Jos ikinä raskaudun enää niin teen kyllä monta lasta putkeen.... järjellä en asiaa mieti vaan tunteella. Olen aina ollut vähän liikaa järjellä miettijä... muutan logiikkaa.

Muuten elämä on ihanaa. Ihan kaikki on kivaa, vain tuo lapsi asia rassaa ja huomaan että se rassaa liikaa. Mutta en osaa ottaa sitä helpottaa asiaa. Ja jos joku tuttu sanoo vielä että relaa vähän niin heitä varmaan seuraavaa 'vaikka kanalla päähän'. Tiedän että pilaan vaan elämääni miettimällä liikaa raskautumista, sillä elän juuri nyt, mutta olen hyväksynyt sen että en pysty parempaan. Nyt on minun aika miettiä liikaa....

Kivaa että teillä on tapaaminen. Minua harmittaa kun en pääse mukaan. Asun siis kaukana. Mutta toivottavasti teillä on kiva tapaaminen ja spekuloitte sitä tällä palstalla niin päästään me muutkin tapaamis tunnelmiin mukaan....

Ihanaa kun Jennuli on niin aktiivinen palstalla.

Ja erikoisen ihanaa kun Maria rakastui.

Raskaana oleville ihanaa raskautta ja raskautta yrittäville plussatuulia, muuten vaan miettiville ajan nopeaa kulua,

toivottaa Ulla

 

ulla heiii..kiva kuulla susta... =) aktiivinen= koukussa..päätin enää avata aamuisin koneen ennen töihin menoa, etten roiku täällä kurkkimassa ihan jatkuvasti, sen siitä saa kun ei pysty harrastaa masun takia yhtä paljon kuin ennen :ashamed: koittakaa kestää siis mua..
jos ulla joskus kuljet täällä etelässä muulloin niin ilmoittele... viimeksi se näkeminen jäi mun pahoinvoinnin takia...
juu ihmiset jotka sanoo lasta haluavalle et relaa vähän niin :kieh: ärsyttää...

mutta nyt katoan kaupungin "hulinaan" ja daddyn synttäreille...

:wave:

 

Heippa kaikille,

Mie oon kans ehdottomasti mukana tapaamisessa. Kiitos Rebecca, kun järkkäsit meille tilat! :flower:

Kävin tänään moikkaamassa vanhaa lapsuudenystävää, jolla on ihana pieni tyttönen. Kaikenlaista jutusteltiin, myös näistä hedelmöityshoitojutuista. Samainen ystävä heitti taannoin Mesessa kysymyksen, että haluanko mä lapsen vai haluanko äidiksi. Vastasin silloin jo, että molempia, ja tänään sanoin, että vastaan edelleen molempia.. Mut mitä enemmän asiaa ajattelee, sitä enemmän tulee sellanen tunne, että haluaa nimenomaan kokea äitiyden. Toki tässä on mukana semmosta "perinteistä" vauvakuumettakin, sitäkään ei käy kieltäminen. :ashamed: :saint:

Joop, ei kummempia tällä erää. Voin laittaa jossain vaiheessa Rebecalle vielä yksäriäkin, mut näillä puheilla oon siis mukana tapaamisessa. Nyyttäriperiaate sopii mainiosti, tosin mie saatan ehkä turvautua kauppojen antimiin, koska en oo mikään keittiöihme. :xmas:

 

Pakko tunkea tänne ketjuun. Alkua tässä vähän lueskelin ja sainkin jo paljon vastauksia mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin.

Mulla on jo kolme lasta. 2 ekaa pitkästä avoliitosta ja tää nuorin on lyhyestä suhteesta jossa sit jäin yksin jo aika alkuraskaudesta. Nuorin täyttää nyt lokakuussa 2v. Neljännen lapsen tahtoisin ja oonkin miettiny vakvasti sen hankkimista yksin ellei sit ala nyt ilmaantua jotain miestä elämään. Tosin mun kohdalla voi kyllä olla että käyn siellä baarissa tai sitten sattuu "vahinko" jonkun kanssa... Täältä keskeltä suomea on tota matkaakin klinikoille. Pitää nyt tässä vielä mietiskellä asiaa.

Ja sen verran kommentoin kun tuolla oli tota että jos ois tuttu "isä" ja sit tekis sopparin ettei tarvis elareita maksaa jne. niin ainaki täällä soskussa pystyis kieltämään isyyden selvittämisen ja silti saa soskusta elarit. Tosin siltiki isä sit ite pystyy vaatimaan selvitystä jos tahtoo. Mut sosku ei sitä sit kummemmin vaadi. Eli tollasessa tapauksessahan voisi äiti sitten kieltää sen isyydenselvittämisen niin se mies jäis sit sillä pois siitä hommasta ellei sit ite ala vaatimaan.

Palailen kyllä taatusti tänne vielä ainaki lueskelemaan näitä juttuja, on sen verran mielen päällä tämä aihe.

Onnea vaan kaikille yrityksiin ja vauva-arkeen. Ja jos tahdotte tietää miten yksin pärjää lasten kanssa niin mulle voipi yytä laitella, vastailen kyllä. Oon ollu yksin näiden kolmen kans, tukiverkkoa on parin kaverin verran ja tää nuorin ei ikinä ole missään, isommat käy suht säännöllisesti isällään.

 

Hei vaan
Kiva kun tapaaminen onnistuu, kiva nähä ja jutella näistä asioista porukalla. Mulle siis käy se 3.10 hyvin, töistä pääen klo 15 joten kerkeen hyvin ajoissa perille.

On kyllä ihana huomata että käveri ja tuttava piirissä mun ratkasu hyväksytään. Nyt viikonloppuna mun siskon entinen työkäveri sai tietää mun suunnitelmista kun oltiin Tyttöjen ruskaretkellä. Se sano kyllä et nyt se ymmärtää paljon paremmin sen että on 2 hengen perheitä, kun oltiin asiasta juteltu. Sillä itellä kuitenkin on onnellinen ydiperhe. Se on kyllä jännä huomata, että kun asiasta keskustelee niin moni ihminen ymmärtää mun ratkasun hyvin ja on tukena. Monikaan ei ole näitä asioita miettiny oikeesti, kun pystyy perustelemaan näkemyksensä ja ratkasunsa niin se on merkki siitä että on varma ja tietonen rakasustaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä että kannattaa puhu asiasta, se on paljon helpottavampaa kun ei tarvi salailla mitään. Tietenkin pitää vähän miettiä kelle kertoo, en mäkään työkavereille ole kertonut, mä kerron luultavasti sit kun ja jos on raskaana ja se jo näkyy.

Ite olen kyllä huomannu, että kun on saanu tehtyä isoja ratkasuita tässä elämässä , kuten tämä vauva projekti, niin mulla on paljon parempi ja hyvä olo nyt. Oikesti tietää mitä tekee ja haluaa ja kaiken lisäksi uskaltaa toteuttaa sen.
=)

Mut nyt tää lähtee nukkumaan että huomenna jaksaa taas.
Toivottavasti mahollisimman moni pääsee sinne tapaamiseen

öitä |O

 

Kiitos Jennuli
Tää palsta on hyvä ja tarpeellinen, kävin kaikki kirjeet läpi ja samoja mietteitä, ajatuksia olen itsekkin pähkäillyt. Koska ikä alkaa tulla vastaan ja sitä ihanaa ihmemiestä ei ole vastaan kävellyt niin hoitoihin on lähdettävä yrittämään ettei sitten tarvi ajatella miksen silloin aikoinaan yrittäny kun oli vielä mahdollisuus. Yritän ja toivon että käy niinkuin sulle Jennuli. Sullahan onnistui toisella yrittämällä, ymmärsinkö oikein? Fertinovallahan se oli? Moni kirjotteli että siellä on biologi joka on epäystävällinen, hyvä tietää etukäteen jos puheisiin joutuu koska sitä on itse herkässä mielentilassa kun siel asioi. JuiseFani kirjoitteli että baariin ainakin heillä päin, kävin itse baarissa viikonloppuna ja ei sitä uskalla ihan ventovieraan kanssa kun miettii että miten ne taudit... Klinikka on hyvä juttu ja tämä palsta saa varmuutta ja tietoa sekä henkistä tukea ettei ihan sekopääksi totea itseään kun asiaan on ryhtynyt. Kaikille jaksamista ja palstan pitovireyttä. Mihin hävisi Rapuliini joka aloitti koko ketjun...

 

Mahtava idea tuo asukaspuisto! Ravintolassa on aika hankala tosiaankin puhua näistä asioista. Huomasin sen taannoin tässä kun kerroin (tai siis yritin kertoa) eräälle ystävälleni tämän asian yksityiskohdista.

Kiva, kun tänne tulee koko ajan uutta porukkaa, eläköön naiset! Mietin tuossa juuri, että tähänköhän tää maailma sitten on menossa? Toisaalta aika ikävä, että miestä ei enää tarvita , mutta hienoa on, että meille on annettu tämä mahdollisuus.
=)

Tää vastaanottoajan odottaminen on kyllä yhtä tuskaa. Mulla on aika siis vasta 24.11. ja tuntuu, että muihin hommiin on aika vaikea keskittyä. Mitäköhän se on sit kun on käynyt inseminaatiossa?

nillanilla: juu, on tosiaan ihan hyvä, että osaa laittaa sen biologin omaan lokeroonsa. Se on kyllä kummallinen! Ihmeellistä on se, että se kertoo ja ehdottaa eri ihmiseille eri asioita...Ja kaikki tämä pelkän puhelinkeskustelun perusteella, outoa!

Nyt töihin. Mukavaa viikkoa tytöt!
Hanna

 

nillanilla juu tokalla tärppäsi ja nyt rv19 menossa, fertinovalla olin minäkin. =)
onnea matkaan sinnepäin...

baarista mies mukaan mä en kyllä myöskään siihen uskaltautunut kun on taudit ja se et mitä sitten jos se mies heittäytyy hankalaksi myöhemmin, mutta jokainen tekee oman ratkaisun ja mie en kettää tuomitse, itse en vaan pystynyt.. :/

äidiksikö voin sanoa et inssin jälkeen niitä hyviä odottelu hermoja todella tarvitaan.. ne kaksi viikkoa ovat niiiiiiiinnnnnnnn piiiiiiiiiiittttttttkkkkkkkkkkkkkkääääääättttttttt
mutta siitäkin selviää, jos ei muuten niin täällä kiukuttelemalla.. :hug:

tapaamisesta joo rauhallinen ja ulkopuolisten korvilta suljettu paikka on ihan jees, me kun nähtiin even kanssa niin mahto mennä useammalla vieressä istuneella vanhalla sedällä (sunnuntai aamuna sinuhen kahvilassa) idut ja muut sörsselit väärään kurkkuun, kun eräät ne innostui puhumaan siittiöistä.. :ashamed: noohhh, se on elämää...

nyt kipporware kutsuille, vaikka niitä on jo kaapit täynnä, ehkä ostan jotain vauvan juttuja =) :heart:

 

Heippa teille kaikille! Ootte tosi rohkeita, kun yksin hankitte vauvan :flower: Onko noissa yksinäisen hedelmöityshoidoissa mitään "sääntöjä" tai yläikärajaa? Voiko niihin mennä myös jos jo on lapsia ja haluaa vielä esim. yhden lisää joskus? Siis jos ei oo miestä. Ja mieshän tähän lapsen tekoon tarvitaan Ainakin aluksi.

 

nyt kipporware kutsuille, vaikka niitä on jo kaapit täynnä, ehkä ostan jotain vauvan juttuja =) :heart:

LOL, kipporware Just hyvä sana niille purkeille ja purnukoille.. Yks entinen työkaveri kutsuu niitä Tupperkipoiksi, toi on vähän samaa sarjaa.

Tänne ei kuulu kummempia. Ihmettelen vaan itsekseni, että mahtaakohan se ovulaatio joskus tulla... Lauantaina tein elämäni ekan ovistestin ja negaahan se näytti, tai siis ei näyttänyt ovista. Ei tosin oo ollut sellanen olokaan, että vois olla ovis, vaikka eletään jo kiertopäivää 17. :xmas: Pitänee siis jatkaa itsensä ja tuntemustensa tarkkailua. Ja pissiä tikkuun aina aika ajoin. :xmas:

 

moikka taasen!

Kiitos tosiaan Rebecalle kun järkkäät! Ilmoittauduinkin jo YV:nä.

Voe käsipäivää miten voinkaan yhtyä samaan tuskaan kuin Äidiksikö :/

Tää vastaanottoajan odottaminen on kyllä yhtä tuskaa. Mulla on aika siis vasta 24.11. ja tuntuu, että muihin hommiin on aika vaikea keskittyä. Mitäköhän se on sit kun on käynyt inseminaatiossa?

Mulla on aivan sairaan kiire töissä, mutta ei tämä baby-projekti kyllä anna yhtään tilaa liialliselle työnteolle B) Luulin että työt veis ajatukset pois ekasta tapaamisesta, joka on jo/vasta viikon päästä. Mutta mitä vielä, ei mene minuuttiakaan etten ajattelisi (toivottavasti) tulevaa ihana vauvaa. Varauksella olen myös seurannut tuota sijaisvanhemmaksi -kampanjaa, jos vaikka ei itsellä olekaan mahdollisuutta saada lasta. Se pelottaa kyllä kaikista eniten, että mitä jos mulla ei olekaan kaikki kunnossa???

Ja voi sitä totista odottamisen tuskaa sen inssin jälkeen!! Mulla on kyllä muutama muukin juttu mitä odotella ja suunnitella, eli oon lähdössä pidemmälle reissulle. Tästä mun pitääkin kysyä teiltä, jotka olette jo alkuraskauden kokeneet;

Oliko teillä olotila ensimmäisten 1-4 kk aikana sellainen että olisitte voineet kuvitella istuvanne lentokoneessa lähes kellon ympäri? Ja miten ylipäätään tollaiset lentokoneen paineet yms. vaikuttaa raskauteen, vai vaikuttaako mitenkään? (pitääpä muuten googlettaa aihetta...) Mulla on jo reissut varattu, joten voihan olla että lekurikin kehottaa siirtämään inssit näiden jälkeen, mutta onko se teidän mielestä välttämätöntä?

Nyt taas sorvin ääreen :saint:

 

Minustakaan ei ollut hakemaan siittiöitä baarista.Mietin asiaa yli vuoden joka kantillta.Lapsen on hyvä tietää alkuperänsä.Se kahnaa koko elämän läpi kun ei tiedä miten on saanut alkunsa ja kuka on isä(nim.vierestä katsonut 10 vuotta)Vasta kun sain kaverilta lehden( vauva-lehti nro 6-7 2008),jossa oli kirjoitus aiheesta tiesin tämän olevan minun juttu vaikkakin kallista puuhaa.Myös tämän ketjun löytäminen oli mahtava juttu.Täältä sain paljon tietoa lisää.

Jennuli: Niin tuntuu olevan pitkät kaksi viikkoa.Vielä jäljellä yksi viikko ja pääsee tekemään raskaustestiä,mutta seuraavaan inseminaatioonkin vain kolme viikkoa.En jaksa uskoa että tärppäisi ekalla.Tokaan jo käytetäänkin piikkejä.Auts!Ei helppoa työpaikan vessassa.Eikä muutenkaan kun työ on sellaista etten sitä saa tehdä raskaana.

canoe77: Sinulla on edessä ensin se eka käynti,jossa katsotaan paikat.Kohdun paksuus ja tila sekä munasarjojen kunto.Kannattaa kysellä mahdollisimman paljon kaikesta,niin saat varmemman olon itsellesi siitä onko kaikki kunnossa alapäässä.Kantsii käydä julkisella puolella ottamassa papa sekä sukupuolitautitestit,hormoonitestit,verikokeita yms jotka tuovat myös varmuutta asiaan että kaikki on kunnossa ja olet valmis äitiyteen.Kun kertoo luukulla miksi haluaa testit niin pääsee niihin ongelmitta.Tulee myös halvemmaksikin kun jos joutuvat tuolla ottamaan.Tosiaan kysele!
Sitten käyt psykologilla ja sen jälkeen kun pongaat oviksen digitestillä(jos sinut on hyväksytty saamaan lapsi) niin voit varata ajan inseminaatioon.
Palvelu siellä on hyvää ja lääkäri tosi kiva.Psykologigin ihan mukava ja auttavainen.Rohkeasti vaan kyselet kaikkea ja kerrot itsestäsi sekä suunnitelmistasi.Toivotan onnea että kaikki olisi hyvin ja pääsisit itse hommiin

 

Kiva, että moni on tulossa sinne "illanviettoon." =) Laittelen sitten lähempänä tarkempi tulo-ohjeita, niin ei tosiaan tarvii paikkaa etsiskellä.

Canoe -77 kyselit kokemuksia matkustamisesta alkuraskauden aikana.. Viime keväänä lähdin itse etelänmatkalle raskausviikolla 5, vähän positiivisen testin jälkeen. Suomessahan kaikki asiantuntijat vakuuttelevat, ettei raskauden takia tuossa vaiheessa tarvitse mitenkään elämäänsä rajoittaa. (Jos vain kieltäytyy alkoholista ja tupakasta ja noudattaa ravintosuosituksia.)Kevät oli ollut rankka ja raskauden varmistuttua olin tosiaan innoissani lähdössä matkaan.

No en tiedä johtuiko sitten myös vähän elimistön tottumattomuudesta hirvittävään helteeseen, mutta mulla alkoi siellä lomakohteessa tulla ihan kunnon veristä vuotoa. Paikallisen yksityissairaalan gynegologi määräsi sitten ehdottomaan vuodelepoon, kielsi uimisen ja kaikenlaisen rehkimisen ja sehän auttoi. Vuoto tyrehtyi ruskeaksi tuhruksi ja loppui sitten kokonaan. Sairaalassa oli hienot ultralaitteet, joilla varmistettiin raskauden jatkuminen ja sikiön sydämenlyönnit.

Suomessahan ajatellaan niin, että alkuraskauden keskenmenot johtuvat poikkeuksitta sikiön vakavista epämuodostumista ja geneettisestä poikkeavuudesta eikä ympäristötekijöillä tai naisen omalla toiminnalla olisi tuossa vaiheessa minkäänlaista vaikutusta asiaan. Muualla, esim. monissa Välimeren maissa myönnetään vähän, että ulkoisilla olosuhteillakin voisi olla jotain vaikutusta asiaan ja kehotetaan ottamaan rauhallisesti. Juttelin myös tuttavaperheen israelilaisen äidin kanssa, joka kertoi että myös Israelissa ensimmäisistä kuukausista puhutaan nimellä "risky months" ja äitiä neuvotaan silloin relaamaan.

Nyt olen sitten raskausviikolla 21 ja otan edelleen aika rauhallisesti... Ehkä tämän raskauden läksy on tosiaankin se, että ihmisen täytyy opetella kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen viestejä.

Tuosta matkustamisesta vielä, että näähän on vain mun kokemuksiani ja ihmiset ja raskaudet ovat erilaisia. Ei varmaan olisi kiva peruuttaa varaamaansa matkaakaan. ..Edellisessä raskaudessani lensin ja matkustelin alkuraskauden aikana pidempiä reissuja eikä silloin ollut mitään ongelmaa. Silloin oli tosin keskitalvi eikä hirvittävistä helteistä ollut tietokaan.

 

evenstar mulla eka ovis minkä pongasin näkyi tikussa vain yhtenä päivänä, seuraava jo sit kahtena, eli se ekan hormonihuippu meni hetkessä ohi... et seuraavasta pongasin sit joka päivä kp11 alkaen.

canoe jokaisen raskaushan on yksilöllistä, mulla oli aivan kaamea olo rv6-16 jolloin edes kotoa poistuminen ei houkutellut, juttele asiasta lääkärin kanssa, jollain tapaa mä uskon et jos km tulee se tulee, mutta totta on myös se et rauhallisesti kannattaa ottaa..
vaikea tilanne...

kata no hienosti oot yhden viikon sinnitellyt jo, mitään tuntemuksia??? muakin lohdutti silloin se ajatus et kun täti tuli niin sai jo varata ultran seuraavalle viikolle ja inssiin oli pari viikkoa vaan.. mutta toivotaan ettei sitä tätiä näy eikä kuulu... =)

tonttuliinu tervetuloa palstalle :wave:
kun päätät ryhtyä tähän, sulla on se ensikäynti jossa lääkäri käy sun kanssa asioita läpi,
lapsi ennestään ei ole este, mutta mitään vakavia sairauksia ei saa olla, jo sun itsesi vuoksi, sitten jossain klinikoilla katsotaan painoa, eli todella todella merkittävä ylipaino voi tehdä sen että pyytävät ensin hieman laihduttamaan, ja olisiko iänkin suhteen ollut joku yläraja mutta sekin oli aika korkea jelpatkaa muut pikkuisen???? mutta periaatteessa jos sulla on elämässä palaset suunnilleen kohdallaan, infektioverikokeet kunnossa niin ei niitä hoitoja kovin helpolla evätä...

ja sitten töihin... hyvvee tiistaita kaikille... =)

 

TONTTULIINI ikä voi olla aika korkeakin, tarkkaan en osaa vuosia sanoa mutta kaikkein tärkein niiden hoitojen alkamiseen on niin sanotut sf- verikokeet (olikohan lyhenne oikein..) ne on oltava alle 10 (reilusti ainakin yli 40vuotiaalla että ryhtyvät hommiin) koska silloin munasolu on onnistuneesti kehittynyt ja mahdollisuus tulla omalla munasolulla inseminaatiossa raskaaksi, naisen ikääntyessä toiminnot alkavat heikentyä, ikävä kyllä. Ja tämä verikokeen tulos on aina YKSILÖLLINEN. Ei muuta kuin otattamaan sf-verikoe ja siittä riippuu sitten jälkipeli.

Pitää varoa sitä biologia ja kaikille tsemppiä odottelulle =)

 

************hei onko täällä nyt mukana muita kuin wilma, rebecca, leena ja mie jolle hoidot tuottaneet tulosta***********

Mie ne nyt oikeesti tiedä, uskallanko millään kirjoittaa tätä. Ihan karmeasti hirvittää ja pelottaa vielä tämän julkikirjoittamisenkaan verran riemuita kun takana on kuitenkin jo yksi mahalasku eli keskenmeno...

Mutta tosiaan, kaksi viivaa on täällä bongattu tikusta...


Tapaamisessa olen ilman muuta mukana, iso käsi Rebeccalle alkupotkusta!

 

************hei onko täällä nyt mukana muita kuin wilma, rebecca, leena ja mie jolle hoidot tuottaneet tulosta***********

Mie ne nyt oikeesti tiedä, uskallanko millään kirjoittaa tätä. Ihan karmeasti hirvittää ja pelottaa vielä tämän julkikirjoittamisenkaan verran riemuita kun takana on kuitenkin jo yksi mahalasku eli keskenmeno...

Mutta tosiaan, kaksi viivaa on täällä bongattu tikusta...

OMG! Onneks olkoon hilistin!!! :heart: :heart: :flower: Aivan kerta kaikkiaan ihana uutinen! :heart: :heart: :heart:

Meen varmaan sekaisin ihmisissä, mut olikos tää nyt IVF:llä saavutettu plussa? Vai inssillä?

Todellakin ymmärrän että hirvittää, vaikken itse ole vielä hoitoja edes aloittanut. Jos mulle joskus niin onnekkaasti kävis, että plussaisin, oisin varmaan kauhusta jäykkänä ja tyyliin täydessä vuodelevossa jonnekin viikolle 14 asti. PCO kun on siitä "kiva" kaveri, että se paitsi vaikeuttaa raskautumista, myös aiheuttaa keskenmenoja.

 

Kiitos E!

Virolaisella inssillä on tämä plussa aiheutettu. Ens viikolla ultraan, saas nähdä onko plussan takana ketään kotona...