Alkuperäinen kirjoittaja Siria:
Evenstar (vai oliko se joku muu? niin nopsaan näitä viestejä kahlasin, että saattoi mennä sekaisinkin) taisi kysellä jo odottavia tai lapsen saaneita. Minulla täällä on inssillä aikaansaatu ihana lapsonen :heart: :heart: :heart: Toisesta yrityksestä tärppäsi ja ihanaa on ollut siitä asti.
Jepsis, mie se taisin olla, joka raskautuneista ja vaavin jo saaneista kyseli. =) Mahtavaa, että sullakin tärppäsi jo toisesta inssistä! :flower: Ihan niinku Jennulillakin. Oliko sulla mitään ongelmia taustalla, PCO:ta tai endoa tai jotain?
Miulla kun tosiaan on tuo PCO, niin en edes odota raskautuvani ekasta enkä vielä tokastakaan inssistä. Mutta tosi paljon toivoa noi teidän tuoreiden äitien / raskautuneiden kokemukset antaa. :saint:
Alkuperäinen kirjoittaja Siria:
Tapaamisesta: minäkin mielelläni tulisin mukaan. Mutta: en halua olla ilonpilaaja, mutta mietityttää onko tapaamisesta sopiminen täällä avoimella palstalla ihan hyvä idea? Tämä ketjuhan on kyllä ihanasti välttynyt moralisoivilta suunsoittajilta, mutta kaikenlaista sekoa porukkaa tälläkin saitilla kuitenkin pyörii ja aina on se (kylläkin hyvin pieni) mahdollisuus, että joku ottaa asiakseen lähteä paikan päälle meitä synnintekijöitä ojentamaan... Olen joo aika tiukkapipo yksityisyyden suojaaja :ashamed: Mutta jotenkin ne leijonaäititunteet ovat pinnassa ja olisi kauheaa jos lapseni joutuisi keskelle jotain välikohtausta. Mitä mieltä olette, onkohan tämä nyt ylireagointia?
Tuota tuota, mitäköhän tuohon nyt sanoisi. Enpä ole tullut ajatelleeksi asiaa tolta kannalta ollenkaan. Toisaalta, mä olenkin vielä lapseton, joten en ehkä osaa ajatella asioita silleen äidinvaiston kautta. :xmas:
Rebecca ja muut tapaamiseen tulijat, mitä mieltä olette?
Pitäiskö ajo-ohjeet ja muut tarkat tiedot (osoite ja kellonaika, yms) laittaa sittenkin vaikka yksärillä kaikille ilmoittautuneille?
Asiasta ananakseen ja semisti omaan napaan. On nää vaan aikas jänskiä nää hedelmöityshoitojutut. Mietiskelin nimittäin tänään, että mulle tää tuntuu melkeinpä "omemmalta" eli enemmän omalta tavalta yrittää raskautua kuin se, että olisin parisuhteessa ja yrittäisin lasta luomusti, ilman mitään apuja.
Miulla on tosiaan ollut jo vuosikausia -- paljon ennen PCO-diagnoosiakin -- sellanen tunne, että luomusti raskautuminen ei jotenkin olis "mun juttu". Siis ei todellakaan niin, ettenkö tykkäisi itse pupuilusta, päin vastoin
vaan jotenkin niin, että se ei vaan jostain syystä onnistuisi. Kun sitten sain PCO-diagnoosin kesällä 2003, tieto ei tullut millään lailla yllätyksenä, vaan reaktio oli lähinnä tyyliin "kyllähän mä tän jo tiesinkin, ei tässä ole mitään uutta".
Nyt sitten, kun hoitosuunnitelma on jo tehty ja simppoja odotellaan, kaikki nää jutut ovistestailusta, metuista, clomeista, teroista, insseistä, hormonipistoksista ja IVF-hoidoista sun muista tuntuu...niin, itse asiassa hyvinkin luontevilta. Siinä määrin luontevilta, että miusta tuntuis suorastaan stressaavalta, jos raskautumista pitäis yrittää luomusti. :xmas: Kauhia vauvantekostressihän siitä tulis, jos pitäis ajoittaa pupuilut tarkasti oviksen aikoihin ja muutenkin pupuilla nimenomaan vauvantekomielessä.
Mieluummin rakastelut rakasteluina ja vauvantekohommat sit erikseen. :xmas: Siis vaikka olisin parisuhteessakin.
Tämmösiä hajatelmia täältä tällä kertaa. Nyt yöpuulle, että jaksan herätä "pirteänä" aamulla töihin.