yksilapsisessa perheessä voidaan paremmin kuin monilapsisessa.

Mä en ainakaan jaksais jakaa huomiotani useammalle lapselle, yks riittää ihan hyvin, sekin vie kaiken ajan

 

Meil on naapurissa perhe johon syntyy syksyllä viides. Äiti kertoi, että haluavat omille lapsille sisaruksia, koska ovat itse kumpikin ainokaisia. Ovat vielä suvun ainokaisia kumpanenki, ettei ole edes serkkujajne.

 

Mä en ainakaan jaksais jakaa huomiotani useammalle lapselle, yks riittää ihan hyvin, sekin vie kaiken ajan

niin ehkä juuri siksi vieki kaiken ajan, kun on yksi..

 

No jaa....
Minulla on neljä lasta, ja voitte kysyä ihan keneltä vain lapsistani, niin varmasti ovat saaneet rakkautta ja huomiota tarpeeksi! Lapsi tarvitsee aikaa, mutta ei lapsenkaan kanssa koko ajan tarvitse olla lähikontakstissa. Ja mitä isommaksi kasvavat, sitä vähemmän tarvitsevat.
Rakkautta kyllä riittää, se vain kasvaa, jokaista lastani rakastan äärettömän paljon, ja sen myös heille jokaiselle näytän! Halataan paljon, kerrotaan tunteista.
Raha....Ei ainakaan vielä ole kenenkään tarvinnut luopua harrastustoiveusta rahan vuoksi. Jääkiekkoa, jalkapalloa, golfia, laskuvarjohyppyä, tanssia, kitaran soittoa, yleisurheilua, tae kwon doa, kaikkeen on rahat riittäneet. Ja vaikka nuo kaksi ovat vasta pieniä, 3 vee, eukä harrastuksia vielä, niin on polkupyörät, tasapainoharjoittelupyörät, kolmipyörätkin vielä, polkuautot, keinut ja vermeet pihalla, harkinnassa vuoden-kahden sisällä minimotot pojille, mikrooautot...mitä vaan haluavatkaan harrastaa. Tytölle hankitaan mopoauto, tosin vasta reilun vuoden päästä, mutta kaipa tuli kantani selväksi. Ja ei, me ei olla rikkaita, mies töissä, minä kotona, en edes kotihoidontulea enää saa. Noh, teenhän minä jopa 8 tuntia viikossa töitä....
Oman kokemukseni mukaan ilman sisaruksia kasvaneet ovat kyllä jotain muuta kuin onnellisimmasta päästä......myönnän, etten kaikkia Suomen yksilapsisia perheitä tunne, jossain voi olla toisin.

ohop...eli pistät yksilapsiset perheet onnettomiksi?toiset eivät saa lapsia kuin sen yhden. eli nostatko itsesi ylitse muiden nyt?

 

Lisäys vielä et meidän ainokaisen ei todellakaa tartte täyttää vanhempien toiveita, riittää et on olemassa ja onnellinen. Jakamista oppii kavereiden kanssa, tarhassa, koulussa etc. myös kotona vanhempien kanssa. Ei huolta et tulis itsekäs eikä hemmotella.

 

Mä en ainakaan jaksais jakaa huomiotani useammalle lapselle, yks riittää ihan hyvin, sekin vie kaiken ajan

niin ehkä juuri siksi vieki kaiken ajan, kun on yksi..

mut eipähän tartte selvitellä sisaruskiistoja

+rahaa säästyy

 

Mä en ainakaan jaksais jakaa huomiotani useammalle lapselle, yks riittää ihan hyvin, sekin vie kaiken ajan

niin ehkä juuri siksi vieki kaiken ajan, kun on yksi..

eli on hyvä lapsitehtailla kavereita lisää sitten.

 

Mä en ainakaan jaksais jakaa huomiotani useammalle lapselle, yks riittää ihan hyvin, sekin vie kaiken ajan

niin ehkä juuri siksi vieki kaiken ajan, kun on yksi..

Meillä ainakin on niin, että kun lapsista vain toinen on kotona, niin pitäisi jatkuvasti olla viihdyttämässä, keksimässä tekemistä, vastaamassa "äiti arvaa mitä, hei äiti kato"- juttuihin.

Kun molemmat on kotona, he leikkivät keskenään, viihdyttävät toinen toisiaan, ja mä saan olla ihan rauhassa

Minulle yksilapsiseksi jääminen olisi ollut todella ikävä asia.

 

Mä en ainakaan jaksais jakaa huomiotani useammalle lapselle, yks riittää ihan hyvin, sekin vie kaiken ajan

niin ehkä juuri siksi vieki kaiken ajan, kun on yksi..

mut eipähän tartte selvitellä sisaruskiistoja

+rahaa säästyy

heh..just näin

 

No jaa....
Minulla on neljä lasta, ja voitte kysyä ihan keneltä vain lapsistani, niin varmasti ovat saaneet rakkautta ja huomiota tarpeeksi! Lapsi tarvitsee aikaa, mutta ei lapsenkaan kanssa koko ajan tarvitse olla lähikontakstissa. Ja mitä isommaksi kasvavat, sitä vähemmän tarvitsevat.
Rakkautta kyllä riittää, se vain kasvaa, jokaista lastani rakastan äärettömän paljon, ja sen myös heille jokaiselle näytän! Halataan paljon, kerrotaan tunteista.
Raha....Ei ainakaan vielä ole kenenkään tarvinnut luopua harrastustoiveusta rahan vuoksi. Jääkiekkoa, jalkapalloa, golfia, laskuvarjohyppyä, tanssia, kitaran soittoa, yleisurheilua, tae kwon doa, kaikkeen on rahat riittäneet. Ja vaikka nuo kaksi ovat vasta pieniä, 3 vee, eukä harrastuksia vielä, niin on polkupyörät, tasapainoharjoittelupyörät, kolmipyörätkin vielä, polkuautot, keinut ja vermeet pihalla, harkinnassa vuoden-kahden sisällä minimotot pojille, mikrooautot...mitä vaan haluavatkaan harrastaa. Tytölle hankitaan mopoauto, tosin vasta reilun vuoden päästä, mutta kaipa tuli kantani selväksi. Ja ei, me ei olla rikkaita, mies töissä, minä kotona, en edes kotihoidontulea enää saa. Noh, teenhän minä jopa 8 tuntia viikossa töitä....
Oman kokemukseni mukaan ilman sisaruksia kasvaneet ovat kyllä jotain muuta kuin onnellisimmasta päästä......myönnän, etten kaikkia Suomen yksilapsisia perheitä tunne, jossain voi olla toisin.

ohop...eli pistät yksilapsiset perheet onnettomiksi?toiset eivät saa lapsia kuin sen yhden. eli nostatko itsesi ylitse muiden nyt?

No enhän pistänyt, vaan kirjoitin omasta kokemuksesta, lukutaito kunniaan ja luetun ymmärtäminen myös! En yleistänyt, enkä edes kirjoittanut, että olisivat onnettomia.

 

Mä en ainakaan jaksais jakaa huomiotani useammalle lapselle, yks riittää ihan hyvin, sekin vie kaiken ajan

niin ehkä juuri siksi vieki kaiken ajan, kun on yksi..

Meillä ainakin on niin, että kun lapsista vain toinen on kotona, niin pitäisi jatkuvasti olla viihdyttämässä, keksimässä tekemistä, vastaamassa "äiti arvaa mitä, hei äiti kato"- juttuihin.

Kun molemmat on kotona, he leikkivät keskenään, viihdyttävät toinen toisiaan, ja mä saan olla ihan rauhassa

hyi sua!!!!et oo ansainnu lapsiasi. tosin epäilen sun kirjotelmaasi vähän provoiluksi.

 

Meillä on monta lasta ja ihana perhe, en vaihtais osia kenenkään ykslapsisen perheen kanssa osia. Elämä on ihanaa!!

 

No jaa....
Minulla on neljä lasta, ja voitte kysyä ihan keneltä vain lapsistani, niin varmasti ovat saaneet rakkautta ja huomiota tarpeeksi! Lapsi tarvitsee aikaa, mutta ei lapsenkaan kanssa koko ajan tarvitse olla lähikontakstissa. Ja mitä isommaksi kasvavat, sitä vähemmän tarvitsevat.
Rakkautta kyllä riittää, se vain kasvaa, jokaista lastani rakastan äärettömän paljon, ja sen myös heille jokaiselle näytän! Halataan paljon, kerrotaan tunteista.
Raha....Ei ainakaan vielä ole kenenkään tarvinnut luopua harrastustoiveusta rahan vuoksi. Jääkiekkoa, jalkapalloa, golfia, laskuvarjohyppyä, tanssia, kitaran soittoa, yleisurheilua, tae kwon doa, kaikkeen on rahat riittäneet. Ja vaikka nuo kaksi ovat vasta pieniä, 3 vee, eukä harrastuksia vielä, niin on polkupyörät, tasapainoharjoittelupyörät, kolmipyörätkin vielä, polkuautot, keinut ja vermeet pihalla, harkinnassa vuoden-kahden sisällä minimotot pojille, mikrooautot...mitä vaan haluavatkaan harrastaa. Tytölle hankitaan mopoauto, tosin vasta reilun vuoden päästä, mutta kaipa tuli kantani selväksi. Ja ei, me ei olla rikkaita, mies töissä, minä kotona, en edes kotihoidontulea enää saa. Noh, teenhän minä jopa 8 tuntia viikossa töitä....
Oman kokemukseni mukaan ilman sisaruksia kasvaneet ovat kyllä jotain muuta kuin onnellisimmasta päästä......myönnän, etten kaikkia Suomen yksilapsisia perheitä tunne, jossain voi olla toisin.

ohop...eli pistät yksilapsiset perheet onnettomiksi?toiset eivät saa lapsia kuin sen yhden. eli nostatko itsesi ylitse muiden nyt?

No enhän pistänyt, vaan kirjoitin omasta kokemuksesta, lukutaito kunniaan ja luetun ymmärtäminen myös! En yleistänyt, enkä edes kirjoittanut, että olisivat onnettomia.

osaan lukea. on sulla aikamoinen kokemus sitten asiasta. harmi kun oot osunut JUST niihin huonoihin kokemuksiin yksilapsisten perheiden tilanteista.

 

hyi sua!!!!et oo ansainnu lapsiasi. tosin epäilen sun kirjotelmaasi vähän provoiluksi.

Hyi itseäsi, oon todellakin ansainnut lapseni, ja lienee aika itsestään selvää että suht pienellä ikäerolla olevat sisarukset ovat läheisiä ja viihtyvät yhdessä?
(tai ainakin meillä viihtyvät yhdessä ja leikkivät yhdessä hienosti)

Äiti, jolla on suht helpot kivat lapset, ja jonka arki on ihan mukavaa, ei oo ansainnut lapsiaan?

 

ei voi muuta kuin nauraa tälle aloitukselle. Jos jotain tällaista aloittaa, niin kannattaa myös perustella ja laittaa faktaa myös.

 

Olen itse ainoa lapsi ja saanut paljon rakkautta ja vanhempien jakamatonta huomiota aina. Jos mun vanhemmilta kysytään niin eivät omasta mielestään ole vaatineet mitään suurten odotusten täyttämistä tms.
MUTTA kyllä mä koen et mun harteilla on iso taakka siitä et mun vanhemmilla on kuitenkin ollut oman lapsen koulutuksen ja elämässä pärjäämisen suhteen haaveita ja odotuksia, ne on silleen sanattomasti kuitenkin tulleet esiin.
Ja on vastuu siitä et jaksaa huolehtia vanhemmista ja niiden asioista kun alkavat nyt olla jo vanhoja ja huonommassa kunnossa fyysisesti.
Mun kaveripiirissä on useampia ainoita lapsia ja kyllä on kaikilla se sama huoli ja painolasti vanhenevista vanhemmista ihan eri lailla kuin niillä joilla noita asioita voi jakaa sisarusten kanssa ja se on kans nähtävissä et ainoiden lasten vanhempien on näköjään paljon vaikeampi päästää irti aikuistumisvaiheessa lapsistaan kuin muilla.
On kai selvää että mulla on monta monta lasta, en ikinä halua rankaista lastani sillä ettei olisi sisaruksia.
Asia erikseen on se, jos ei saa kun yhden lapsen, itsekin olen lapsettomuushoidoissa käynyt joten tiedän ettei se ole automaattisesti selvää että saa monta lasta. Mutta se että hankkii yhden lapsen ja väittää et yksilapsinen perhe voi paremmin, on kyllä pääosin aika p-puhetta, ehkä vanhemmat voi kokea niin mut ei se useimmiten lapsen kannalta niin ole.

 

Ehkä tyhmimpiä ihmisiä nyt asialla. Voi helvetin idiootit! Paljon on yksilapsisia vanhempia jotka ei rakasta, ei harrasta ja on köyhiä. Paljon moni lapsisia jossa jokaikistä rakastetaan ihan yhtä paljon, miten kukaan kenellä on yksi lapsi voi olla noin typerä sika että väittää että kun mulla on kolme lasta niin en rakastaisi jokaista ihan yhtä paljon! Oikeesti vetää pohjat! Jollain on taas elämä niin päin vi**a että piti joku ryhmä keksiä ketä vois mollata, myönnän että aika uniikki idea on! Yksilapsiset perheet on itsekeskeisiä, kakarat ylimielisiä hemmoteltuja tunneköyhiä ääliöitä, äidit mahoja lehmiä ketkä ei rakasta kun itseään ja isät on impotenttejä, miltäs tuntu? Siis ihan vaan mun mielipide :kieh:

 

hyi sua!!!!et oo ansainnu lapsiasi. tosin epäilen sun kirjotelmaasi vähän provoiluksi.

Hyi itseäsi, oon todellakin ansainnut lapseni, ja lienee aika itsestään selvää että suht pienellä ikäerolla olevat sisarukset ovat läheisiä ja viihtyvät yhdessä?
(tai ainakin meillä viihtyvät yhdessä ja leikkivät yhdessä hienosti)

Äiti, jolla on suht helpot kivat lapset, ja jonka arki on ihan mukavaa, ei oo ansainnut lapsiaan?

höh..jäi hymiö pois multa..oisit tajunnut sitten mitä ajoin takaa.

 

Minusta on ihanaa, että mulla on veli. Mun ei tarvitse yksin kantaa huolta ikääntyvistä vanhemmistani sitten kun sen aika tulee...joo, tätäkin oon jo ehtinyt ajatella, kun kaveripiirissä alkaa olla sellaisia joiden vanhemmat dementoituu tai kuolee :/

 

höh..jäi hymiö pois multa..oisit tajunnut sitten mitä ajoin takaa.

 

Oli miten oli, meillä ei ainakaan enempää kuin yksi lapsi ole ja tule. Parisuhde voi nyt paljon paremmin kun lapsi hieman isompi, jos lisää lapsia olisi/tulisi niin mä henk.koht. olisin niin väsynyt ja heikoilla että kyllä olis parisuhdekin vaarassa kaatua.

Joten jokainen tavallaan, vai mitä

 

Ehkä tyhmimpiä ihmisiä nyt asialla. Voi helvetin idiootit! Paljon on yksilapsisia vanhempia jotka ei rakasta, ei harrasta ja on köyhiä. Paljon moni lapsisia jossa jokaikistä rakastetaan ihan yhtä paljon, miten kukaan kenellä on yksi lapsi voi olla noin typerä sika että väittää että kun mulla on kolme lasta niin en rakastaisi jokaista ihan yhtä paljon! Oikeesti vetää pohjat! Jollain on taas elämä niin päin vi**a että piti joku ryhmä keksiä ketä vois mollata, myönnän että aika uniikki idea on! Yksilapsiset perheet on itsekeskeisiä, kakarat ylimielisiä hemmoteltuja tunneköyhiä ääliöitä, äidit mahoja lehmiä ketkä ei rakasta kun itseään ja isät on impotenttejä, miltäs tuntu? Siis ihan vaan mun mielipide :kieh:

Peesi Sait nauramaan!!

 

Minusta on ihanaa, että mulla on veli. Mun ei tarvitse yksin kantaa huolta ikääntyvistä vanhemmistani sitten kun sen aika tulee...joo, tätäkin oon jo ehtinyt ajatella, kun kaveripiirissä alkaa olla sellaisia joiden vanhemmat dementoituu tai kuolee :/

Tuo on yksi asia mitä olen itse miettinyt, vanhusten parissa kun työskentelen. Tottakai huoli ikääntyvistä vanhemmista ja se luopuminen aikanaan on kaikille tuskaisaa, mutta silti tuntuu hyvältä nähdä kun sisarukset voivat tuossa tukea toisiaan, jakaa vastuuta jne. Nuo on tilanteita joissa voi tuntea itsensä todella yksinäiseksi, varsinkin jos ei satu edes olemaan sitä omaa perhettä.

 

En ole ainoa lapsi, mutta:
Meillä on jokaiselle sisarukselle asetettu tiettyjä vaateita ja paineita (koulut, ammatti, ym)
Olen kamalan huolissani ikääntyneistä vanhemmistani ja pyöritän aikamoista arkieumbaa että selviän, kun muut sisarukseni asuvat joko toisella puolella maata tai ulkomailla.

Jokainen tehköön oman valintansa lapsiluvun suhteen.

 

Minulla on sisaruksia ja se on minusta arvokas asia. Niin lapsena kuin aikuisena. Mielestäni vanhemmillani oli riittävästi aikaa meille kaikille ja tunsimme kaikki olevamme rakastettuja. Vielä nykyäänkin meillä on todella läheiset välit keskenämme.