M
Muusa81
Vieras
Päätimme poikaystäväni kanssa muuttaa yhteen. Olemme seurustelleet nyt 9kk ja asunnon etsimiseen ja takuuvuokran hankkimiseen menee ainakin puolisen vuotta ennenkuin pääsemme oikeasti omaan kotiin. Minua vain pelottaa se arki. Tällä hetkellä poikaystäväni palvoo maata jalkojeni alla ja pitää minua ihanimpana ja kauneimpana naisena mitä maailmasta löytyy. Itse rakastan hieman realistisemmin. Mitä sitten kun poikaystäväni tajuaakin että olen vain nainen naisten joukossa enkä niin kovin erikoinen kuin hän nyt ajattelee? Jos hän kyllästyykin minuun...
Olemme molemmat ensimmäisessä suhteessa ja poikaystävälläni on ollut muutama seksikumppani ennen minua, minulla ei yhtään ennen häntä. Entäpä jos poikaystäväni päättääkin että haluaa enemmän kokemusta naisten kanssa, onko tämä kovinkin yleistä miehille? minua ei häiritse se että minulla on ollut vain yksi mies, olen pyrkinyt siihen eikä minulla ole kaipuuta toisista. Poikaystäväni sanoo ettei hänkään muita kaipaa, mutta miehet ovat kuitenkin aina miehiä? Eikö? Vai onko minulla vain huono käsitys miehistä.
Pelottaa se että toinen rakastaa niin kovasti. Kun muutamme yhteen hän huomaakin että olen ihan noita-akka enkä mikään ihana pikku prinsessa. Tosin poikaystäväni on joutunut totuttelemaan moniin omituisiin tapoihini jo seurusteluaikana. Minulla on krooninen sairas ja vaivoja vaikka muille jakaa.. Ja silti mies on pysynyt luonani, miksi siis tunnen koko ajan pientä pelkoa ja ahdistusta.
Kertokaa minulle ihanat ellit miten teillä on yhteenmuutto miehen kanssa sujunut, onko jollain ollut samoja pelkoja ja miten olette niistä selvinneet. Kiitos jo valmiiksi
Ja yrittäkää olla välittämättä kirjoitusvirheistä.
Olemme molemmat ensimmäisessä suhteessa ja poikaystävälläni on ollut muutama seksikumppani ennen minua, minulla ei yhtään ennen häntä. Entäpä jos poikaystäväni päättääkin että haluaa enemmän kokemusta naisten kanssa, onko tämä kovinkin yleistä miehille? minua ei häiritse se että minulla on ollut vain yksi mies, olen pyrkinyt siihen eikä minulla ole kaipuuta toisista. Poikaystäväni sanoo ettei hänkään muita kaipaa, mutta miehet ovat kuitenkin aina miehiä? Eikö? Vai onko minulla vain huono käsitys miehistä.
Pelottaa se että toinen rakastaa niin kovasti. Kun muutamme yhteen hän huomaakin että olen ihan noita-akka enkä mikään ihana pikku prinsessa. Tosin poikaystäväni on joutunut totuttelemaan moniin omituisiin tapoihini jo seurusteluaikana. Minulla on krooninen sairas ja vaivoja vaikka muille jakaa.. Ja silti mies on pysynyt luonani, miksi siis tunnen koko ajan pientä pelkoa ja ahdistusta.
Kertokaa minulle ihanat ellit miten teillä on yhteenmuutto miehen kanssa sujunut, onko jollain ollut samoja pelkoja ja miten olette niistä selvinneet. Kiitos jo valmiiksi
Ja yrittäkää olla välittämättä kirjoitusvirheistä.