Heippa kaikki! Ja tervetuloa joukkoon judy82!
Hauskaa lukea Henan ja Mintun vauvantuoksuisia kuulumisia

Olen tosi onnellinen teidän puolestanne ja toivon sydämestäni, että tarrasukkien nieleminen auttaa!!! On varmasti TOSI jännää varata aika ekaan neuvolaan. En yhtään ihmettele, että Minttu kovasti pähkäili asian kanssa. Kaipa sitä jotenkin ajattelee, ettei haamu muka olisi "yhtä virallinen" kuin sellainen selkeä, tumma viiva. Mene ja tiedä...
Annemari, et kai vaan ole jättämässä meitä?!? Kävin lukaisemassa Ajatuksissa-ketjua ja siellä kirjoitit siihen sävyyn, että olisit katoamassa taka-alalle? Et kai? Et sä voi mua jättää!!!! *kitisee ja vaatii kaksoisolentoaan palaamaan takaisin* Pahoittelut tädin kyläilystä, oli varmasti pettymys, vaikka tavallaan osasitkin odottaa sitä. Se on jännä, että toivo nostaa heti päätään, kun siihen on pienikin aihe...
Luin tässä yhtä ketjua tällä foorumilla ja siellä puhuttiin siitä, minkä ikäisenä lapset olis hyvä saada ja millainen elämä muutenkin pitäis olla. Kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että lähempänä kolmeakymppiä on oltava ja vakkariduuni ja vähintään talopaketti tontilla nököttämässä. Olin sanalla sanoen järkyttynyt. Siis mahtavaahan se on, jos pystyy tarjoamaan vauvalle nuo "unelmaolosuhteet"!

Mut mietin vaan, et miten tähän on tultu? Ennen lapsia saatiin parikymppisenä ja asuttiin vuokralla jne. Nyt tuntuu, et 25-vuotiastakin pidetään nuorena äitinä ja opiskeluaikana vauvan hankkimista suunnilleen katastrofina. Oi voi. Taidan olla vain kateellinen niille, jotka ovat "oikean ikäisiä, oikeassa elämäntilanteessa ja oikeassa kaikessa".
Annemari, musta tuntuu, et opiskelujen pariin on paljon helpompi palata kuin töihin. (Ellei sitten satu olemaan sitä kuuluisaa vakkariduunia... Hih). Tiedän monta meidänkin vuosikurssilta, jotka ovat saaneet vauvan ja äippäloman aikana tehneet gradun valmiiksi ja tenttineetkin jotain. Paljonhan se riippuu tietysti siitä, millainen lapsi on. Hyväunisen ja "helpon" vauvan kanssa opiskelujakin pystyy varmasti jatkamaan jouhevammin, jos itse vain jaksaa. Mutta siis pointtini oli se, että opiskelijan elämä voi olla aika joustavaa työssä käyvän aikatauluihin verrattuna. Graduakin voi tarvittaessa venyttää ja hautoa rauhassa, jos tarve vaatii. Rahallisesti opiskelijaäitiys ei tietenkään oo mistään parhaasta päästä, mut eikös sun mies ollu jo leivänsyrjässä kiinni?
Multa ei taida irrota mitään muuta järkevää asiaa tähän hätään. Oma pää on taas täynnä vauva-ajatuksia, joita ei voi purkaa mihinkään muualle paitsi tänne. Joskus toivon, et vauvakuume ois kiertäny mut kaukaa. Elämä olis jotenkin paljo helpompaa....
