O
M
Mariska
Vieras
No niin, uusi ketju ja uudet kujeet!
Rizzu:Tylsää kun se täti kurvas sittenkin
Hektikko: Ei me sua täältä päästetä mihinkään toisiin ketjuihin...kyllä mä oon sitä mieltä että meistä jokainen pääsee tonne odottajien puolelle vielä jossain vaiheessa. Ei saa menettää toivoaan! Timonkin tilanne tosi epis ja nyt kumminkin tilanne jännimmillään. Peukkuset pystyssä Timolle!
Ehkä siellä lapsettomien puolella saa kummiskin enemmän tietoa hoitomuodoista ja toisten kokemuksia niistä.
Pioni: Eiköhän teilläkin rupea asiat pikkuhiljaa etenemään nyt kun osa testeissä on tehty.
Omasta navasta: Ovis se sieltä tulla jumsuttelee. Ala vatsaa nippailee sen verran. Kp 12
Laihutus kuuri on hyvällä mallilla noin -5 kg kolmessa viikossa. Hyvä minä! Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Voi kun jännittää se lekuri. Toivottavasti asioissa päästää jo etenemään! Pelkään et se ottaa jonkun yhden ""mitättömän "" verikokeen ja käskee jynskyttää vielä toisen vuoden...no sittenpä nähdään miten käy...
Galluppi: Mustat nokialaiset on mun saappaat ja kyllähän ne aina jalassa on pihatöitä tehdessä ainakin näin syksyllä...
Lisää Galluppeja: Mikä on sun pravuuri keittiössä siis joku ruokaohje jonka osaat tehdä ""maailman parhaiten""?
Mulla taitaa olla perinteinen makaroonilaatikko ja perunamuusi. Yleensä vaan noita peruskoti ruokia kokkailen..harvemmin uskaltaudun mitään gurmee ruokia tekee..
Kuulumisiin!
Rizzu:Tylsää kun se täti kurvas sittenkin
Hektikko: Ei me sua täältä päästetä mihinkään toisiin ketjuihin...kyllä mä oon sitä mieltä että meistä jokainen pääsee tonne odottajien puolelle vielä jossain vaiheessa. Ei saa menettää toivoaan! Timonkin tilanne tosi epis ja nyt kumminkin tilanne jännimmillään. Peukkuset pystyssä Timolle!
Ehkä siellä lapsettomien puolella saa kummiskin enemmän tietoa hoitomuodoista ja toisten kokemuksia niistä.
Pioni: Eiköhän teilläkin rupea asiat pikkuhiljaa etenemään nyt kun osa testeissä on tehty.
Omasta navasta: Ovis se sieltä tulla jumsuttelee. Ala vatsaa nippailee sen verran. Kp 12
Laihutus kuuri on hyvällä mallilla noin -5 kg kolmessa viikossa. Hyvä minä! Pikkuhiljaa hyvä tulee.
Voi kun jännittää se lekuri. Toivottavasti asioissa päästää jo etenemään! Pelkään et se ottaa jonkun yhden ""mitättömän "" verikokeen ja käskee jynskyttää vielä toisen vuoden...no sittenpä nähdään miten käy...
Galluppi: Mustat nokialaiset on mun saappaat ja kyllähän ne aina jalassa on pihatöitä tehdessä ainakin näin syksyllä...
Lisää Galluppeja: Mikä on sun pravuuri keittiössä siis joku ruokaohje jonka osaat tehdä ""maailman parhaiten""?
Mulla taitaa olla perinteinen makaroonilaatikko ja perunamuusi. Yleensä vaan noita peruskoti ruokia kokkailen..harvemmin uskaltaudun mitään gurmee ruokia tekee..
Kuulumisiin!
R
Rizzu
Vieras
Hei, täällähän olikin uusi ketju perustettu! Ilmeisesti vain porukka ei ole sitä huomannut. Eli nostetaanpas tätä ylös.
Mariska oli kiltisti huomioinut kaikki kaiffarit viestissään ja kommentoinut kaikille jotain mukavaa. Ja Mariskalle: kyllä mulla on fiilis, että lääkärit ottaa nämä yli vuoden kestäneet lapsettomuusongelmat ihan tosissaan. Ainakin mulla on ollu näin. Mä suostuin kokeilemaan näitä lugeja 3 kk:n ajan, tosin lääkäri kysyi, että haluaisimmeko heti lähetteen, eli sain päättää itse.
Gallupissa kyseltiin kumpposia (edelleen viljelen näitä pohjalaisia sanoja...), mulla ei semmosia ole. Pyrin välttämään ulkoilua kura-/loskakeleillä... No ei kai! Mun tekis mieli ostaa pinkit Hai-saappaat, pinkki on mun lempiväri.
Galluppi 2 onkin vaikeampi... Perunamuusi on ollut perinteisesti myös mun bravuuri, äidiltäni olen sen oppinut. Modernimista ruoista bravuuri voisi olla pekoniin käärityt naudanfileet, joissa mukana myös vuohenjuustoa ja basilikaa. Voih, nyt tuli nälkä kun alkoi ajatella ruokia!
Omaa napaa: kp2 ja meinasin ""kuolla"" kipuihin aamulla, ajattelin, että voi herran jestas, kuinka kipeää synnyts mahtaa tehdäkään!!! Tänään muuten syntyy hyvälle ystävälleni 1. lapsi sektiolla, jokohan ovat salissa... Olen hänen puolestaan erittäin iloinen, heilläkin oli lapsettomuutta takana lähes 2 vuotta ennen kuin tärppäsi (clomi-avusteisesti).
Mariska oli kiltisti huomioinut kaikki kaiffarit viestissään ja kommentoinut kaikille jotain mukavaa. Ja Mariskalle: kyllä mulla on fiilis, että lääkärit ottaa nämä yli vuoden kestäneet lapsettomuusongelmat ihan tosissaan. Ainakin mulla on ollu näin. Mä suostuin kokeilemaan näitä lugeja 3 kk:n ajan, tosin lääkäri kysyi, että haluaisimmeko heti lähetteen, eli sain päättää itse.
Gallupissa kyseltiin kumpposia (edelleen viljelen näitä pohjalaisia sanoja...), mulla ei semmosia ole. Pyrin välttämään ulkoilua kura-/loskakeleillä... No ei kai! Mun tekis mieli ostaa pinkit Hai-saappaat, pinkki on mun lempiväri.
Galluppi 2 onkin vaikeampi... Perunamuusi on ollut perinteisesti myös mun bravuuri, äidiltäni olen sen oppinut. Modernimista ruoista bravuuri voisi olla pekoniin käärityt naudanfileet, joissa mukana myös vuohenjuustoa ja basilikaa. Voih, nyt tuli nälkä kun alkoi ajatella ruokia!
Omaa napaa: kp2 ja meinasin ""kuolla"" kipuihin aamulla, ajattelin, että voi herran jestas, kuinka kipeää synnyts mahtaa tehdäkään!!! Tänään muuten syntyy hyvälle ystävälleni 1. lapsi sektiolla, jokohan ovat salissa... Olen hänen puolestaan erittäin iloinen, heilläkin oli lapsettomuutta takana lähes 2 vuotta ennen kuin tärppäsi (clomi-avusteisesti).
H
Hannamari
Vieras
Tervehdys kaikki!
Täällä jälleen tauon jälkeen. Jotenkin sain itseni pidettyä poissa näistä ketjuista vähän aikaa, meinasi jo mennä pakkomielteen puolelle ;-).
Hienoa kuulla, että tutkimukset ovat lähteneet käyntiin ihmisillä. Itsekin aloittelen niitä ihan perus papan muodossa. Soitin omalääkärille ja pyysin (kolmannen kerran) papa-lähetettä. Kysyin myös voisiko siinä katsoa hormonipitoisuuksia yms myös, kun ne näkee kuitenkin siitä samasta. No, kehtasipa tämä ukko nauraa mulle oikein kunnolla! Tosi ärsyttävää, kun ei oteta todesta. Kuulemma sitten voin varata hänelle aikaa jos papassa on jotain. Elikkäs eikun säästämään yksityiselle, en kyllä tuollaisen tyypin hoitoihin halua...
Omaa napaa sen verran, että kp15/29 menossa. Rinnat alkaa taas kipeytymään, niinkuin yleensä aina tähän aikaan kierrosta. Tärppiä on siis varmaan taaskin ihan turha odotella :-(...
Täällä jälleen tauon jälkeen. Jotenkin sain itseni pidettyä poissa näistä ketjuista vähän aikaa, meinasi jo mennä pakkomielteen puolelle ;-).
Hienoa kuulla, että tutkimukset ovat lähteneet käyntiin ihmisillä. Itsekin aloittelen niitä ihan perus papan muodossa. Soitin omalääkärille ja pyysin (kolmannen kerran) papa-lähetettä. Kysyin myös voisiko siinä katsoa hormonipitoisuuksia yms myös, kun ne näkee kuitenkin siitä samasta. No, kehtasipa tämä ukko nauraa mulle oikein kunnolla! Tosi ärsyttävää, kun ei oteta todesta. Kuulemma sitten voin varata hänelle aikaa jos papassa on jotain. Elikkäs eikun säästämään yksityiselle, en kyllä tuollaisen tyypin hoitoihin halua...
Omaa napaa sen verran, että kp15/29 menossa. Rinnat alkaa taas kipeytymään, niinkuin yleensä aina tähän aikaan kierrosta. Tärppiä on siis varmaan taaskin ihan turha odotella :-(...
P
Piukki
Vieras
Jee, uusi ketju! Täyttyi muuten tosi nopeasti toi entinen!
Hyvä Mariska! Varmasti tosi hyvä fiilis kun laihtuu! Piristää mieltä ihan hurjasti. (Tai no ei tietty sit piristä jos on jo liian laiha...) Meikäläinenkin on tässä kesän mittaan laihtunu jonkin verran, noin pari kiloa vielä. Vuoden alusta on tippunut kai 5-6 kiloa. Normaalipainossa olen kyllä koko ajan ollu, eikä sitä laihtumista kyllä juuri huomaa. Mitä nyt tissit on entistä pienemmät, mitään kohta jäljellä. Mutta reidet ja maha on aina vaan samanlaiset. Kai se on tää elämäntyyli kun tulee välillä korvattua lämpimiä aterioita karkeilla ja jäätelöllä... Kääks. Ei auttais kun sit on niin paha olokin, oksettaa ja kaikkea mahdollista.
Hannamari, vastahan sulla on ovisajat menossa, älähän vielä panikoi
Ei ne oireet/oireettomuus kuitenkin vielä voi mistään johtua, ei tärpistä sen enempää kuin tärppäämättömyydestäkään. Musta tosin tuntuu, että tässä ketjussa ei enää paljoa kuumeilla, tai siis sillä tavalla odotella ja jännitetä että tuleeko vaiko eikö tule. Tai minen ainakaan enää paljoa toiveita elättele, elän ihan normaalisti ja lasken aina, koska seuraavat menkat alkaa ja elän sen mukaan. Varmaan pyörryn jos jossain vaiheessa plussaan...
Mulla on taas niskat ihan hullun jumissa. Särkee... Lisäksi kun nenä vuotaa ja yskittää ihan julmetusti ja pääkin on ku hakattu, niin eipä ole ehkä ihan paras fiilis.
Ovis taitaa olla käsillä kohtapuoliin, nyt on kait kp16. Ei nyt ihan täysillä pääse mukaan tän flunssan kourissa, mutta parempi se on puoliksikin kun ei ollenkaan
Hyvä Mariska! Varmasti tosi hyvä fiilis kun laihtuu! Piristää mieltä ihan hurjasti. (Tai no ei tietty sit piristä jos on jo liian laiha...) Meikäläinenkin on tässä kesän mittaan laihtunu jonkin verran, noin pari kiloa vielä. Vuoden alusta on tippunut kai 5-6 kiloa. Normaalipainossa olen kyllä koko ajan ollu, eikä sitä laihtumista kyllä juuri huomaa. Mitä nyt tissit on entistä pienemmät, mitään kohta jäljellä. Mutta reidet ja maha on aina vaan samanlaiset. Kai se on tää elämäntyyli kun tulee välillä korvattua lämpimiä aterioita karkeilla ja jäätelöllä... Kääks. Ei auttais kun sit on niin paha olokin, oksettaa ja kaikkea mahdollista.
Hannamari, vastahan sulla on ovisajat menossa, älähän vielä panikoi
Ei ne oireet/oireettomuus kuitenkin vielä voi mistään johtua, ei tärpistä sen enempää kuin tärppäämättömyydestäkään. Musta tosin tuntuu, että tässä ketjussa ei enää paljoa kuumeilla, tai siis sillä tavalla odotella ja jännitetä että tuleeko vaiko eikö tule. Tai minen ainakaan enää paljoa toiveita elättele, elän ihan normaalisti ja lasken aina, koska seuraavat menkat alkaa ja elän sen mukaan. Varmaan pyörryn jos jossain vaiheessa plussaan... Mulla on taas niskat ihan hullun jumissa. Särkee... Lisäksi kun nenä vuotaa ja yskittää ihan julmetusti ja pääkin on ku hakattu, niin eipä ole ehkä ihan paras fiilis.
Ovis taitaa olla käsillä kohtapuoliin, nyt on kait kp16. Ei nyt ihan täysillä pääse mukaan tän flunssan kourissa, mutta parempi se on puoliksikin kun ei ollenkaan
T
Timo
Vieras
Hie kaikki naiset tasapuolisesti.
Eilen aamulla kun olin vaimoni kanssa aamupalalla, niin kyllä meinas ruokahalut minulta lähteä kun vaimoni alkoi yhtäkkiä yökkäämään. Äkkiä kullä hyppäsin pystyyn ja siirryin toiseen paikkaan syömään muroja ja samalla käskin vaimoni mennä vessaan.
Sama homma jatkui eilen pitkin päivää eli välillä oli kuulemma niin yököttävä olo, että oli pakko päästä/ mennä yökkäämään vaikkei sieltä paljon mitään tuliskaan. Niin ja eilen aamulla meni myöskin vaimolta nenä ""tukkoon"" eli nyt koko ajan niiskuttaa ja niiskuttaa vaikkei nenästä mitään tule.
Eilen aamuyöstä vaimoni yski ja yökkäs jo unissaan, jolloin herätin Hänet ja kysyin onko pahaolo johonka sain vastauksen ei ole. Kysyin uudestaan miksi sitten yökkäät ja yskit, sain vastaukseksi kyllä sun pitäis tietää.
Tämmöisiä
Eilen aamulla kun olin vaimoni kanssa aamupalalla, niin kyllä meinas ruokahalut minulta lähteä kun vaimoni alkoi yhtäkkiä yökkäämään. Äkkiä kullä hyppäsin pystyyn ja siirryin toiseen paikkaan syömään muroja ja samalla käskin vaimoni mennä vessaan.
Sama homma jatkui eilen pitkin päivää eli välillä oli kuulemma niin yököttävä olo, että oli pakko päästä/ mennä yökkäämään vaikkei sieltä paljon mitään tuliskaan. Niin ja eilen aamulla meni myöskin vaimolta nenä ""tukkoon"" eli nyt koko ajan niiskuttaa ja niiskuttaa vaikkei nenästä mitään tule.
Eilen aamuyöstä vaimoni yski ja yökkäs jo unissaan, jolloin herätin Hänet ja kysyin onko pahaolo johonka sain vastauksen ei ole. Kysyin uudestaan miksi sitten yökkäät ja yskit, sain vastaukseksi kyllä sun pitäis tietää.
Tämmöisiä
K
Kiira
Vieras
Hei taas Timo!
Tuo vaimosi huono olo on toivottavasti hyvä merkki, ja olette saavuttaneet siunatun tilan, toivotaan, milloin saatte tietää? Koita jaksaa, alkuodotus ja epätietoisuus on rankkaa teille molemmille, mutta erityisesti vaimoillesi myötätunnon enkeleitä Teille kummallekin tälle matkalle!
Minä taas ymmärrän teitä molempia, minä olen niin hermostunut, ja tuntuu että on kaikenlaisia raskauden oireita pahoinvopinteineen, ja väsymyksineen, mutta kun ei voi vielä tietää, mitä tämä kaikki tietää, voi olla vielä hoitojen sivuvaikutuksia, mutta onneksi on vielä toivoa ...
Tuo vaimosi huono olo on toivottavasti hyvä merkki, ja olette saavuttaneet siunatun tilan, toivotaan, milloin saatte tietää? Koita jaksaa, alkuodotus ja epätietoisuus on rankkaa teille molemmille, mutta erityisesti vaimoillesi myötätunnon enkeleitä Teille kummallekin tälle matkalle!
Minä taas ymmärrän teitä molempia, minä olen niin hermostunut, ja tuntuu että on kaikenlaisia raskauden oireita pahoinvopinteineen, ja väsymyksineen, mutta kun ei voi vielä tietää, mitä tämä kaikki tietää, voi olla vielä hoitojen sivuvaikutuksia, mutta onneksi on vielä toivoa ...
H
Hektikko
Vieras
Keittiöbravuuri-G: mies meillä on se varsinainen bravuristi kyökin puolella, minä teen sellasia perusmössöjä Leipomistakaan en juuri harrasta kuin silloin tällöin kun innostun.
Miehellä on tänään se koepalan otto. Tuntui jännittävän sitä, sanoikin sen ihan suoraan. Kyllä minuakin.
Tokihan sieltä lapsettomuus -puolelta olenkin jo saanut hyviä vinkkejä ja ohjeita, mutta jotenkin en vain kestä VIELÄ sitä ajatusta, että sinne ""kuuluisin"" - ei kai se ole kiellettyä tuntea näin, hyvä Ihmettelijä. Kaikenlaisia ajatuksia muutenkin pyörii päässä tämän prosessin aikana. Ensiksi sitä pelkää nuorena raskautuvansa, sitten pelottaa ettei raskaudu. Jos nyt sattuisin raskautumaan jollakin keinolla, sitten pelkäisin sitä ettei kaikki kuitenkaan mene kunnolla putkeen. ja sitten kun joskus lapsi olisi sylissä (oma tai adoptoitu tai mikä ikinä) pelkäisin että sillä on joku hätänä. Näin hieman kärjistettynä versiona (en yleensä ole näin ""pelkääjä""...)
No niinh, viikonloppu onneksi edessä ja taas kaikenlaista kivaa puuhaa kotona, ja pääasia että on viikonloppu, vaikka en tekisi yhtikäs mitään.
Hyviä tuulia kaikille - milloinkahan saadaan se odotettu uutinen tähän ketjuun Timolta ja vaimolta
Leipomistakaan en juuri harrasta kuin silloin tällöin kun innostun.Miehellä on tänään se koepalan otto. Tuntui jännittävän sitä, sanoikin sen ihan suoraan. Kyllä minuakin.
Tokihan sieltä lapsettomuus -puolelta olenkin jo saanut hyviä vinkkejä ja ohjeita, mutta jotenkin en vain kestä VIELÄ sitä ajatusta, että sinne ""kuuluisin"" - ei kai se ole kiellettyä tuntea näin, hyvä Ihmettelijä. Kaikenlaisia ajatuksia muutenkin pyörii päässä tämän prosessin aikana. Ensiksi sitä pelkää nuorena raskautuvansa, sitten pelottaa ettei raskaudu. Jos nyt sattuisin raskautumaan jollakin keinolla, sitten pelkäisin sitä ettei kaikki kuitenkaan mene kunnolla putkeen. ja sitten kun joskus lapsi olisi sylissä (oma tai adoptoitu tai mikä ikinä) pelkäisin että sillä on joku hätänä. Näin hieman kärjistettynä versiona (en yleensä ole näin ""pelkääjä""...)
No niinh, viikonloppu onneksi edessä ja taas kaikenlaista kivaa puuhaa kotona, ja pääasia että on viikonloppu, vaikka en tekisi yhtikäs mitään.
Hyviä tuulia kaikille - milloinkahan saadaan se odotettu uutinen tähän ketjuun Timolta ja vaimolta
T
Timo/ Kiiralle
Vieras
Hei Kiira ja muutkin tasapuolisesti!
Sunnuntai- tiistai on aikaväli mikä näyttää suunnan eli tuleeko menkkoja vai ei. Itse ainakin toivon nyt jo kovasti ettei ""punahilkka"" tule vierailulle. Ainakin itse olen huomannu vaimoni silmäluomien tummuneen ja kasvot on muuttunu melko kalpeiksi, yleensä on punaset posket.
Uusi ilmiö on myöskin ärtyneisyys on välillä kireä kuin viulunkieli, eli jos jokin homma ei luonnistu niin kuin ajattelis, heti menee hermot vaan ennen asia oli toisin.
Tämmöistä terkuin Timo
Sunnuntai- tiistai on aikaväli mikä näyttää suunnan eli tuleeko menkkoja vai ei. Itse ainakin toivon nyt jo kovasti ettei ""punahilkka"" tule vierailulle. Ainakin itse olen huomannu vaimoni silmäluomien tummuneen ja kasvot on muuttunu melko kalpeiksi, yleensä on punaset posket.
Uusi ilmiö on myöskin ärtyneisyys on välillä kireä kuin viulunkieli, eli jos jokin homma ei luonnistu niin kuin ajattelis, heti menee hermot vaan ennen asia oli toisin.
Tämmöistä terkuin Timo
N
nosto
Vieras
M
Mariska
Vieras
Dodii, lääkärillä käväsin tänään.
Teki sisätutkimuksen ja katsoi ultralla, sain lähetteen gynenpolille PHKS:n endoon erikoistuneelle lekurille joka sitten tutkii ilmeisesti tähystyksellä mun mahdollinen endometrioosin tila. Eli kutsua lisätutkimuksiin odotellaan... voi olla että menee yli kuukausi ennenkuin kutsu käy. En näet ole kiireellinen tapaus.
Mitään muita kokeita yms tutkimuksia ei tehnyt..sanoi että on niin vahva endo epäily. Mieskin tutkitaan vasta myöhemmin.
En tiedä miksi, mutta meni hetki sulatteluun..ja vaikka tiesin 99,9% että mahdollisesti endo on niin nyt ei todellakaan tunnu hyvältä. Tuntuu epätodelliselta ja surulliselta.
Ajattelin jo et oon ollu niin huono äiti esikoiselle että luoja katsoi parhaaksi olla antamatta lapsia meille lisää. Kaduin etten ollut tarpeeksi nauttinut siitä kun ensimmäinen lapsi oli ihan pieni. Sitten ajattelin et jo on todella typerää tämmöinen itsesäälilässynlässyn, kun onhan meillä vielä mahdollisuuksia saada se toinen lapsi. Ja hetken päästä vajosin taas itsesäälin syövereihin.
Olisin niin toivonut lääkärin sanovan että ei tässä mitään huolenhäivää ole, varmasti kohta onnistaa, tässä resepti nappaappa muutama ihmenappi niin kohta tapahtuu.
Sorkke mun omanapainen valitusvirsi! Ehkäpä huomenna jo parempi mieli!??
Teki sisätutkimuksen ja katsoi ultralla, sain lähetteen gynenpolille PHKS:n endoon erikoistuneelle lekurille joka sitten tutkii ilmeisesti tähystyksellä mun mahdollinen endometrioosin tila. Eli kutsua lisätutkimuksiin odotellaan... voi olla että menee yli kuukausi ennenkuin kutsu käy. En näet ole kiireellinen tapaus.
Mitään muita kokeita yms tutkimuksia ei tehnyt..sanoi että on niin vahva endo epäily. Mieskin tutkitaan vasta myöhemmin.
En tiedä miksi, mutta meni hetki sulatteluun..ja vaikka tiesin 99,9% että mahdollisesti endo on niin nyt ei todellakaan tunnu hyvältä. Tuntuu epätodelliselta ja surulliselta.
Ajattelin jo et oon ollu niin huono äiti esikoiselle että luoja katsoi parhaaksi olla antamatta lapsia meille lisää. Kaduin etten ollut tarpeeksi nauttinut siitä kun ensimmäinen lapsi oli ihan pieni. Sitten ajattelin et jo on todella typerää tämmöinen itsesäälilässynlässyn, kun onhan meillä vielä mahdollisuuksia saada se toinen lapsi. Ja hetken päästä vajosin taas itsesäälin syövereihin.
Olisin niin toivonut lääkärin sanovan että ei tässä mitään huolenhäivää ole, varmasti kohta onnistaa, tässä resepti nappaappa muutama ihmenappi niin kohta tapahtuu.
Sorkke mun omanapainen valitusvirsi! Ehkäpä huomenna jo parempi mieli!??
T
Timo/ Mariskalle
Vieras
Hei Mariska!!!
Pahoittelut endo epäilystä. On kuitenkin hyvä kun pystyt näin netin kautta purkamaan surullista mieltä.
Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntui lääkärin sanomiset kun vertaa omaan tapaukseeni vaikka ollaankin eri sukupuolia, silti tunteet on molemmilla. Asia tulee minullekin aina välillä mieleen, miksi juuri minun kohdallani piti käydä näin. Itsekin mietin olenko todellakin niin huono isäksi, että Luoja näin rankaisee minua ettei suo minulle biologisia lapsia.
Niin kauan kun on elämää on myöskin toivoa.
Voimia ja lippu korkealle odotuksen ajakisi ja siitä eteekin päin .
Terkuin Timo
Pahoittelut endo epäilystä. On kuitenkin hyvä kun pystyt näin netin kautta purkamaan surullista mieltä.
Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntui lääkärin sanomiset kun vertaa omaan tapaukseeni vaikka ollaankin eri sukupuolia, silti tunteet on molemmilla. Asia tulee minullekin aina välillä mieleen, miksi juuri minun kohdallani piti käydä näin. Itsekin mietin olenko todellakin niin huono isäksi, että Luoja näin rankaisee minua ettei suo minulle biologisia lapsia.
Niin kauan kun on elämää on myöskin toivoa.
Voimia ja lippu korkealle odotuksen ajakisi ja siitä eteekin päin .
Terkuin Timo
K
Kiira
Vieras
Jopas me olemme samassa aikataulussa, mulla on verikoe aika tiistaina, vastauksen saa samana päivänä, kyllä jännittää ja pelottaakin kovasti, täälläkin pinna kireällä, raskausoireitakin löytyy, tai sitten ne on kuvittelua ja toiveajattelua, toivomme kuitenkin niiiiin kovasti, että edes toinen niistä istutetuista kavereista jaksaisi jatkaa ja kiinittyä, kaksoset olisi aika sanoisinko ihan järkytys tai ainakin yllätys, mutta siihen mahdollisuuteen en edes jaksa uskoa...
P
Piukki
Vieras
Jaahas, taas on yksi viikonloppu melkein takana. Elämä on kyllä semmosta menemistä että hermot ei enää kohta kestä. Mutta vielä on jaksettava muutama viikonloppu reissata pitkin kavereita. Huooh.
Ovis oli kai eilen, näin ainakin olettaisin. Torstaina oltiin edellisen kerran kylvetty ja nyt sitten tänään. Että ei ihan nappiin mennyt. Mutta en jaksa nyt murehtia sitä. Harmi vaan, että eilen olis panettanu aamupäivällä aivan julmetusti, mutta ei keritty pysähtyyn matkalla mihinkään. Tai no oltais kylä keretty, muttei löydetty mitään kivaa sivutietä. Että se siitä sit. Olis menny ajoituskin (oviksen kanssa aatellen) varmaan ihan älyttömän hyvin. Mut tää on tämmöstä.
Muuten ei sit ihmeempää. Ainiin ja tässä kierrossa kyllä ovuloin, siitä olen oikeastaan melkein täysin varma. Mutta ensi viikolla testistähän se sitten vielä selviää Mutta kiva, etä kroppa ainakin joskus tuntuu sittenkin toimivan jotenkin. Ettei tarvi aina sitä manata.
Vaan ei muuta kun hyvät sunnuntai-illat ja ensi viikon alut!
Ovis oli kai eilen, näin ainakin olettaisin. Torstaina oltiin edellisen kerran kylvetty ja nyt sitten tänään. Että ei ihan nappiin mennyt. Mutta en jaksa nyt murehtia sitä. Harmi vaan, että eilen olis panettanu aamupäivällä aivan julmetusti, mutta ei keritty pysähtyyn matkalla mihinkään. Tai no oltais kylä keretty, muttei löydetty mitään kivaa sivutietä. Että se siitä sit. Olis menny ajoituskin (oviksen kanssa aatellen) varmaan ihan älyttömän hyvin. Mut tää on tämmöstä.
Muuten ei sit ihmeempää. Ainiin ja tässä kierrossa kyllä ovuloin, siitä olen oikeastaan melkein täysin varma. Mutta ensi viikolla testistähän se sitten vielä selviää
Mutta kiva, etä kroppa ainakin joskus tuntuu sittenkin toimivan jotenkin. Ettei tarvi aina sitä manata.Vaan ei muuta kun hyvät sunnuntai-illat ja ensi viikon alut!
M
molly
Vieras
Se on maanantaita!
Täällä on tiputtelu alkanut eilen, eli tänään tai huomenna alkaa menkat. Kp on nyt 30/28-32. Oikein arvasin, että (mahdollinen?) ovis meni meiltä ohi tässä kuussa kun toimintaa oli liian myöhään. Ei muuta kun seuraavaa kiertoa kohti! Ihan ok mielellä.
Mariskalle tsemppiä! Onko vielä yhtään parempi mieli?
Sitä endoakin näyttäisi tosiaan olevan liikkeellä
Tahkooja-ketjua olen jo kohta vuoden päivät seurannut silloin tällöin ja siellä ynnä muissa ketjuissa siitä on nyt ollut jonkin verran juttua ihan viime aikoina. Meillä menee nyt reissujen yms. kiireiden takia tämä ensikierto vähän tiukalle (että en varmaan gynellä ehdi käymään oikeina kpäivinä) niin mä ajattelin seuraavassa kierrossa sitten rampata siellä lääkärillä kaikissa kokeissa. Taidan pyytää oikein erikseen, että katsoo myös endotilanteen, näkyisikö jotain. Apua...
Hyvä tosiaan, että uusi ketju oli perustettu. Galluppejakin oli, eli kumppareista ja keittiöbravuureista... Kumisaappaita en omista minäkään, mitä nyt mökillä on jotain vanhoja ns. kaikkien käytössä olevia ja siellä tulee pidettyä metikössä. Meilläkin mies on se pääkokki, minä saan lähinnä avustaa Tehdään yhdessä kyllä tosi hyviä ruokia Ainakin mun mielestä! Kokeillaan aika usein uusia ohjeita, mausteita, makuja ja juttuja. Ja viinit sen mukaan, se on tärkeetä. Varsinkin viikonloppuisin tehdään paljon ruokaa ja kutsutaan ystäviäkin syömään aina joskus. Kyllä se vaan niin on, että näin kolmekymppisenä jotenkin osaa niin paljon arvostaa tuollaista. Laatuaikaa kahdestaan tai ystävien kanssa ja hyvää ruokaa ja juomaa. Ei enää hirveesti baarit nappaa. Mitä nyt joskus voi jollain drinkillä käydä. Tai en tiedä onko se iästäkään kiinni, kai se on vaan asenteesta ja elämäntilanteesta. Ja kyllähän sitä tietty joskus mennään ihan tyttöjenkin kesken, silloin on kiva käydä kunnolla ulkona bileilemässä, mutta sitä ei kuitenkaan niiiiin usein tapahdu enää.
Tästä syntyykin sujuvasti uusi G: käyttekö paljon baareissa tapaamassa kavereita vai missä ja mikä on mieluisin tapa istua iltaa?
Kaikille jännääjille peukkuja (mikähän on Timon+vaimon tilanne) ja mukavaa työviikon alkua!
Täällä on tiputtelu alkanut eilen, eli tänään tai huomenna alkaa menkat. Kp on nyt 30/28-32. Oikein arvasin, että (mahdollinen?) ovis meni meiltä ohi tässä kuussa kun toimintaa oli liian myöhään. Ei muuta kun seuraavaa kiertoa kohti! Ihan ok mielellä.
Mariskalle tsemppiä! Onko vielä yhtään parempi mieli?
Sitä endoakin näyttäisi tosiaan olevan liikkeellä
Tahkooja-ketjua olen jo kohta vuoden päivät seurannut silloin tällöin ja siellä ynnä muissa ketjuissa siitä on nyt ollut jonkin verran juttua ihan viime aikoina. Meillä menee nyt reissujen yms. kiireiden takia tämä ensikierto vähän tiukalle (että en varmaan gynellä ehdi käymään oikeina kpäivinä) niin mä ajattelin seuraavassa kierrossa sitten rampata siellä lääkärillä kaikissa kokeissa. Taidan pyytää oikein erikseen, että katsoo myös endotilanteen, näkyisikö jotain. Apua...Hyvä tosiaan, että uusi ketju oli perustettu. Galluppejakin oli, eli kumppareista ja keittiöbravuureista... Kumisaappaita en omista minäkään, mitä nyt mökillä on jotain vanhoja ns. kaikkien käytössä olevia ja siellä tulee pidettyä metikössä. Meilläkin mies on se pääkokki, minä saan lähinnä avustaa
Tehdään yhdessä kyllä tosi hyviä ruokia Ainakin mun mielestä! Kokeillaan aika usein uusia ohjeita, mausteita, makuja ja juttuja. Ja viinit sen mukaan, se on tärkeetä. Varsinkin viikonloppuisin tehdään paljon ruokaa ja kutsutaan ystäviäkin syömään aina joskus. Kyllä se vaan niin on, että näin kolmekymppisenä jotenkin osaa niin paljon arvostaa tuollaista. Laatuaikaa kahdestaan tai ystävien kanssa ja hyvää ruokaa ja juomaa. Ei enää hirveesti baarit nappaa. Mitä nyt joskus voi jollain drinkillä käydä. Tai en tiedä onko se iästäkään kiinni, kai se on vaan asenteesta ja elämäntilanteesta. Ja kyllähän sitä tietty joskus mennään ihan tyttöjenkin kesken, silloin on kiva käydä kunnolla ulkona bileilemässä, mutta sitä ei kuitenkaan niiiiin usein tapahdu enää.Tästä syntyykin sujuvasti uusi G: käyttekö paljon baareissa tapaamassa kavereita vai missä ja mikä on mieluisin tapa istua iltaa?
Kaikille jännääjille peukkuja (mikähän on Timon+vaimon tilanne) ja mukavaa työviikon alkua!
M
Manna
Vieras
Hei,
Sopiikohan liittyä seuraan? Olen taustalla lueskellut hiukan tämän ketjun juttuja, mutta en ole uskaltautunut mukaan aiemmin, koska jotenkin olen siirtänyt ajatusta, että olemme jo yli vuoden yrittäneet saada lasta. Mariskalta sain kannustusta tulla tänne kirjoittelemaan muutaman kierto sitten toisessa ketjussa ja tänään, kun on kp2, tuntuu oikein kurjalta ja ajattelin tulla tänne. Jospa täältä saisi neuvoja/tukea ja hyvää mieltäkin tämän ""kurjuuden keskelle."" Hiukan taustaa siis: olemme 30-kymppinen pariskunta, eikä lapsia ole. Kovasti haluaisimme ja ihan ""luomuna"" tähän asti yritetty. Ovistikkuja ole käyttänyt parissa kierrossa ja ovis löytyi ainakin yhdessä kierrossa, tosin tunnen oviksen itsekin. Kierto on ollut 25-27, mutta nyt viimeaikoina ollut pari kiertoa 22 (kuten nytkin.) Olen ihmeissäni ja mieli maassa, enkä oiken tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kaikki ""temput"" on yritetty, mutta lääkärikammoisena en ole uskaltautunut vielä mennä apua pyytämään. Mihinkähän sitä pitäisi ensin ottaa yhteyttä? Ihan vaan tk:n lääkäriinkö? 30-vuotispapa pitäisi otattaa nyt tämän syksyn aikana; voisikohan siellä puhua asiasta ja saada apua?
Nyt alkaa olla jo epätoivoinen olo ja ympärillä olevan äidin/odottavat ystävät (oikeastaan kaikki) ahdistavat välillä todella kovasti. En oikein halua tavata heitä ainakaan kuukautisten aikana/heti jälkeen, koska pala kurkussa parahdan herkästi itkuun. Ei oikein ole ketään, kenelle tämän tuskan päästäisi valloilleen, koska en halua odottaville/jo lapsen saaneille antaa tulla koko ryöpsähdystä ja muutamista ystävistä olen huomannut, ettei minun lapsettomuus enää kiinnosta, kun oma ongelma on kääntynyt iloiseen odotukseen. Haluaisin iloita ja olla heidän onnessaan mukana, mutta yleensä viimeistään vierailujen jälkeen purskahdan itkuun, kun on niin paha olla. Taas ovisajan lähestyessä alan muuttua myönteisemmäksi ja jaksan nauttia elämästä eri tavalla, mutta seuraava viikko on taas alakuloista menoa. Miten tätä jaksaa loputtomiin?
Sopiikohan liittyä seuraan? Olen taustalla lueskellut hiukan tämän ketjun juttuja, mutta en ole uskaltautunut mukaan aiemmin, koska jotenkin olen siirtänyt ajatusta, että olemme jo yli vuoden yrittäneet saada lasta. Mariskalta sain kannustusta tulla tänne kirjoittelemaan muutaman kierto sitten toisessa ketjussa ja tänään, kun on kp2, tuntuu oikein kurjalta ja ajattelin tulla tänne. Jospa täältä saisi neuvoja/tukea ja hyvää mieltäkin tämän ""kurjuuden keskelle."" Hiukan taustaa siis: olemme 30-kymppinen pariskunta, eikä lapsia ole. Kovasti haluaisimme ja ihan ""luomuna"" tähän asti yritetty. Ovistikkuja ole käyttänyt parissa kierrossa ja ovis löytyi ainakin yhdessä kierrossa, tosin tunnen oviksen itsekin. Kierto on ollut 25-27, mutta nyt viimeaikoina ollut pari kiertoa 22 (kuten nytkin.) Olen ihmeissäni ja mieli maassa, enkä oiken tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kaikki ""temput"" on yritetty, mutta lääkärikammoisena en ole uskaltautunut vielä mennä apua pyytämään. Mihinkähän sitä pitäisi ensin ottaa yhteyttä? Ihan vaan tk:n lääkäriinkö? 30-vuotispapa pitäisi otattaa nyt tämän syksyn aikana; voisikohan siellä puhua asiasta ja saada apua?
Nyt alkaa olla jo epätoivoinen olo ja ympärillä olevan äidin/odottavat ystävät (oikeastaan kaikki) ahdistavat välillä todella kovasti. En oikein halua tavata heitä ainakaan kuukautisten aikana/heti jälkeen, koska pala kurkussa parahdan herkästi itkuun. Ei oikein ole ketään, kenelle tämän tuskan päästäisi valloilleen, koska en halua odottaville/jo lapsen saaneille antaa tulla koko ryöpsähdystä ja muutamista ystävistä olen huomannut, ettei minun lapsettomuus enää kiinnosta, kun oma ongelma on kääntynyt iloiseen odotukseen. Haluaisin iloita ja olla heidän onnessaan mukana, mutta yleensä viimeistään vierailujen jälkeen purskahdan itkuun, kun on niin paha olla. Taas ovisajan lähestyessä alan muuttua myönteisemmäksi ja jaksan nauttia elämästä eri tavalla, mutta seuraava viikko on taas alakuloista menoa. Miten tätä jaksaa loputtomiin?
V
Vippe
Vieras
Heips Molly. Täällä menossa jo kp4, joten todellakin oli puuhastelut myöhässä/etuajassa. Mutta palaillaan taas kuukauden päästä.
M
Mariska
Vieras
Tervetuloa Manna! Kyllä mä suosittelen ottamaan lääkäriin jo yhteyttä. Siellä on ammattilainen joka kertoo miten edetä teidän tapauksessa. Meidänkin ketjussa on jokainen lääkärillä käynyt saanut jotain vastauksia (oikaskaa jos muistan väärin) sitten kun on ongelman ydin tiedossa, on hoitokin helppo kohdistaa siihen.
Meistä jokainen elää varmasti samoja tuntemuksia kun sinä. Mulla on kierron vaiheesta riippuen hirveän vaikeaa tavata yhtä hyvää ystävääni..on raskautunut kaksi kertaa heti. Tunnen katkeruutta ja siitä sitten huonoa omatuntoa. Kyllähän tämä ns epätietoisuus vie hermoja ja tuo inhottavat määrät surua. Voimia kaikille jotka taistelevat tällä hetkellä lapsettomuusdemoneja vastaan!
Omasta navasta: Ovisajat ovat käsillä..en ole vielä tikkuun kerinny plussaa saada ja tikkujakin on vain enään yksi kaapissa. Peittoja ei olla pahemmin pöllytelty..karmea flunssapöpö piinaa taas meidän perhettä. Endo jutun olen osannut jo työntää aivojen takalohkoon, mutta kun se sieltä muistuu mieleen niin kyllä se kieltämättä siltä tuntuu kun jollain ois mun sydän nyrkissä ja se puristais sitä kovaa kiinni. No elämä jatkuu!
Timoo...mitenkä teidän asiat siellä edistyy? Saattuisiko muilla olemaan jännäviikkoa meneillään?
Entä Rizzu, muistelinko että teillä oli jotain koepalanottamista? Kerro tilanneraportti!
Toivottavasti Piukilla olisi jo hellittänyt huoli läheisten ongelmista!
Kuulumisiin!
Meistä jokainen elää varmasti samoja tuntemuksia kun sinä. Mulla on kierron vaiheesta riippuen hirveän vaikeaa tavata yhtä hyvää ystävääni..on raskautunut kaksi kertaa heti. Tunnen katkeruutta ja siitä sitten huonoa omatuntoa. Kyllähän tämä ns epätietoisuus vie hermoja ja tuo inhottavat määrät surua. Voimia kaikille jotka taistelevat tällä hetkellä lapsettomuusdemoneja vastaan!
Omasta navasta: Ovisajat ovat käsillä..en ole vielä tikkuun kerinny plussaa saada ja tikkujakin on vain enään yksi kaapissa. Peittoja ei olla pahemmin pöllytelty..karmea flunssapöpö piinaa taas meidän perhettä. Endo jutun olen osannut jo työntää aivojen takalohkoon, mutta kun se sieltä muistuu mieleen niin kyllä se kieltämättä siltä tuntuu kun jollain ois mun sydän nyrkissä ja se puristais sitä kovaa kiinni. No elämä jatkuu!
Timoo...mitenkä teidän asiat siellä edistyy? Saattuisiko muilla olemaan jännäviikkoa meneillään?
Entä Rizzu, muistelinko että teillä oli jotain koepalanottamista? Kerro tilanneraportti!
Toivottavasti Piukilla olisi jo hellittänyt huoli läheisten ongelmista!
Kuulumisiin!
R
Rizzu
Vieras
Hei vaan. Olimme viikonloppuna reissussa, joten en oo koneelle ehtiny. Nyt taas voi ""levätä"" täällä töissä ja roikkua netissä
Meillä ei ollu koepalan ottoa edessä, se taisi olla Hetikko. Onnea ja tsemppiä Hetikolle ja hänen miehelleen!
Mulla on tänään kp 6, eli menkat alkaa olla ohi, kohti uutta mennään. Aloitin jälleen vitamiinikuurin ja tänään haen greippimehua. Jos taas jaksaisi uskoa niihin... Ja sit ne luget loppukiertoon. Pitääkin taas ovistikuilla syynätä oikeaa hetkeä, se taitaa olla loppuviikosta viikolla 42. Ajattelimme miehen kanssa tehdä jotain kivaa kahdenkeskistä sinä viikonloppuna, siis muutakin kivaa kuin vain lapsentekoa
Kukas se olikaan, jolla oli tiputtelu alkanu. Toivotaan, ettei täti tulisikaan! Ja nyt kyllä kaikki jännää Timon vaimokkeen puolesta! Yhtäkään plussaa emme siis ole tähän ketjuun vielä saaneet. Kuinkas kauan me ollaan jo tänne kirjoiteltu? Ensinhän tää kulki nimellä Viittä vaille vuosi, nyt on vuosi jo täynnä kaikilla. Olisko ollu kevättä 2005? Olisipa aika saada plussia!
Näin muuten viikonloppuna 3 päivän ikäisen pikkumiehen, se oli TOSI pieni, kun oli alle 3-kiloinen. Mutta suloinen! Hieman oli kateellinen olo, mutta toisaalta olin tosi iloinen ystävieni puolesta.
Meillä ei ollu koepalan ottoa edessä, se taisi olla Hetikko. Onnea ja tsemppiä Hetikolle ja hänen miehelleen!
Mulla on tänään kp 6, eli menkat alkaa olla ohi, kohti uutta mennään. Aloitin jälleen vitamiinikuurin ja tänään haen greippimehua. Jos taas jaksaisi uskoa niihin... Ja sit ne luget loppukiertoon. Pitääkin taas ovistikuilla syynätä oikeaa hetkeä, se taitaa olla loppuviikosta viikolla 42. Ajattelimme miehen kanssa tehdä jotain kivaa kahdenkeskistä sinä viikonloppuna, siis muutakin kivaa kuin vain lapsentekoa
Kukas se olikaan, jolla oli tiputtelu alkanu. Toivotaan, ettei täti tulisikaan! Ja nyt kyllä kaikki jännää Timon vaimokkeen puolesta! Yhtäkään plussaa emme siis ole tähän ketjuun vielä saaneet. Kuinkas kauan me ollaan jo tänne kirjoiteltu? Ensinhän tää kulki nimellä Viittä vaille vuosi, nyt on vuosi jo täynnä kaikilla. Olisko ollu kevättä 2005? Olisipa aika saada plussia!
Näin muuten viikonloppuna 3 päivän ikäisen pikkumiehen, se oli TOSI pieni, kun oli alle 3-kiloinen. Mutta suloinen! Hieman oli kateellinen olo, mutta toisaalta olin tosi iloinen ystävieni puolesta.
T
Timo
Vieras
Tervehdys kaikille naisille tasapuolisesti!!!
Oireita on kyllä vaikka muille jakaa mutta odotellaan vielä huomis aamuun niin silloin raportoin asiasta viisaampana lisää.
Terkuin Timo
Oireita on kyllä vaikka muille jakaa mutta odotellaan vielä huomis aamuun niin silloin raportoin asiasta viisaampana lisää.
Terkuin Timo
T
Timo
Vieras
Hei kaikki naiset!
Nyt tiedän asiasta enempi. Eilen alkoi kuulemma tiputtelu mutta niukkana. Tänä aamuna vaimoni teki testin joka näytti tietenkin negaa.
Vaimoni ihmettelee miksi Hänellä jatkuu kuitenkin ""raskausoireet"" eli oksettavaolo on entistä kovempi, väsyttää, pissattaa, rupsuttaa, suolaisen nälkä, itkettää melko usein, pää on otsan kohdalta ei kipeä mutta outo, kasvot kalpeat, rinnat kuulemma arat ja suurentunu.
Vaimoni sanoikin, että Hän vissiin kuuluu siihen pieneen joukkoon jolla testi ei reagoi, no sekin vielä..... voi voi...
Tämä onkin jo melkoista vuoristorataa. Kyllä kieltämättä minullakin tuli aamulla tunteet pinnalle kun kuulin testin tuloksen, eli sellainen sisäinen veemäinen olo. Nyt olen hieman rauhoittunu kun pystyn jotakin kirjoittamaankin
Ei vissiin muu auta kun taas uutta putkeen ja odottamaan. Tämä jos mikä syö miestä ja naista.
Näköjään sanonta pitää hyvin paikkansa: Lapsettomuus on suru joka alkaa muttei koskaan oikein lopu.
Terkuin Timo
Nyt tiedän asiasta enempi. Eilen alkoi kuulemma tiputtelu mutta niukkana. Tänä aamuna vaimoni teki testin joka näytti tietenkin negaa.
Vaimoni ihmettelee miksi Hänellä jatkuu kuitenkin ""raskausoireet"" eli oksettavaolo on entistä kovempi, väsyttää, pissattaa, rupsuttaa, suolaisen nälkä, itkettää melko usein, pää on otsan kohdalta ei kipeä mutta outo, kasvot kalpeat, rinnat kuulemma arat ja suurentunu.
Vaimoni sanoikin, että Hän vissiin kuuluu siihen pieneen joukkoon jolla testi ei reagoi, no sekin vielä..... voi voi...
Tämä onkin jo melkoista vuoristorataa. Kyllä kieltämättä minullakin tuli aamulla tunteet pinnalle kun kuulin testin tuloksen, eli sellainen sisäinen veemäinen olo. Nyt olen hieman rauhoittunu kun pystyn jotakin kirjoittamaankin
Ei vissiin muu auta kun taas uutta putkeen ja odottamaan. Tämä jos mikä syö miestä ja naista.
Näköjään sanonta pitää hyvin paikkansa: Lapsettomuus on suru joka alkaa muttei koskaan oikein lopu.
Terkuin Timo
P
Piukki
Vieras
Ei voi olla totta. Mä olin ihan varma, että plussa paukahtaa ja lujaa. Jaksamista sinne kovasti.
(Ja voihan se vielä olla, että plussa tulee myöhemmin koska oireet on kyllä sitä luokkaa, että kumma on jos itsestään tuollaisia tulee. Toivotaan näin)
(Ja voihan se vielä olla, että plussa tulee myöhemmin koska oireet on kyllä sitä luokkaa, että kumma on jos itsestään tuollaisia tulee. Toivotaan näin
)
T
Timo/ Kiiralle
Vieras
Hei Kiira!!!
Mitäs Teille kuuluu joko olet saanu verikoetulokset selville, miten kävi oliko arvot onnellisesti koholla??
Käyppä kertomassa kun tiedät lisää
Terkuin Timo
Mitäs Teille kuuluu joko olet saanu verikoetulokset selville, miten kävi oliko arvot onnellisesti koholla??
Käyppä kertomassa kun tiedät lisää
Terkuin Timo
M
molly
Vieras
Vippe, voihan pahus taas... :/ Toi tajminki on tainnut meillä kummallakin mennä mönkään viime kierrossa. No mutta uutta putkeen eiks vaan. Teilläkin taisi syksy olla aika kiireistä aikaa kans niin kuin meilläkin, että otetaanhan ihan rauhassa ja kattellaan mitä loppuvuosi tuo tullessaan, jos vaikka tähtäisi siihen ""toivejoululahjaan"".
Manna tervetuloa joukkoon! Ollaan taidettu kirjoittaa kans jossain samassa jännäketjussa aikoinaan, nimi ainakin kuullostaa tutulta. Tutulta kuullosti myös fiilikset, aina silloin tällöin tunteet on enemmän pinnassa, mutta toisinaan osaa taas olla ihan lunkisti.
Timolle+wifelle pahoittelut negasta. Toivottavasti jotain selviää suuntaan tai toiseen pian.
Täällä tiputtelu jatkuu poikkeuksellisesti kolmatta päivää mutta varsinaiset menkat ei oo vielä alkanu. Odottelen...
Manna tervetuloa joukkoon! Ollaan taidettu kirjoittaa kans jossain samassa jännäketjussa aikoinaan, nimi ainakin kuullostaa tutulta. Tutulta kuullosti myös fiilikset, aina silloin tällöin tunteet on enemmän pinnassa, mutta toisinaan osaa taas olla ihan lunkisti.
Timolle+wifelle pahoittelut negasta. Toivottavasti jotain selviää suuntaan tai toiseen pian.
Täällä tiputtelu jatkuu poikkeuksellisesti kolmatta päivää mutta varsinaiset menkat ei oo vielä alkanu. Odottelen...
K
Kiira / Timolle
Vieras
Pahoitteluni teille, huonolta näyttää teillä ja meillä, minä en ole vielä saanut raskaustestin tulosta, kotitestiä en aio ollenkaan tehdä,verikokeessa kävin aamulla, saisin vastauksen 15.30 jälkeen, mutta kun 16 alkaa tentti opiskeluissani, ( taidan jättää suosiolla soiton huomiseen, ei se vastaus siellä mihinkään muutu, vaikka kuinka elättelisi toiveita), niin tuskin viitsin soittaa, kun repeän itkemään kun kuulen vahvistuksen epäilyilleni, olen minäkin tässä itselleni selitellyt, että jos vain toinen tulee ulos, kun selviä raskausoireita on ollut täälläkiun, vai olenko ne vain kuvitellut, kenties?... vaikka sisimmässäni tiedän vatsan aamuyöllä alkaneesta kipuilusta ja muista tietyistä tuntemuksista ettei siellä ketään tule pysymään, vaikka kuinka uskottelen itselleni toista, täytyy myöntää että pahalta tuntuu täälläkin, kaiken rumban jälkeen, tämä on tässä....
Ei kestä kukkaro eikä henkinen kantti enää kolmatta yritystä!
Voimia teille uuteen yritykseen, toivottavasti ette tule olemaan meidän kohtalontovereita, ja joudu nielemään ja hyväksymään tosiasian, ettei vauvelia taida tähän huusholliin tulla, olemmeko niin pahohja ihmisiä, miksi kuitenkin kaikenmaailman huumehörhöt niitä tehtailevat, ja ne aborttiluvut, itkettää, parempi lopettaa tämä tähän, ennen kuin ihan romahdan...
Ei kestä kukkaro eikä henkinen kantti enää kolmatta yritystä!
Voimia teille uuteen yritykseen, toivottavasti ette tule olemaan meidän kohtalontovereita, ja joudu nielemään ja hyväksymään tosiasian, ettei vauvelia taida tähän huusholliin tulla, olemmeko niin pahohja ihmisiä, miksi kuitenkin kaikenmaailman huumehörhöt niitä tehtailevat, ja ne aborttiluvut, itkettää, parempi lopettaa tämä tähän, ennen kuin ihan romahdan...
Similar threads
- Osa 6
- Lapsen saaminen 2 3 4
- Osa 7
- Lapsen saaminen 2 3 4
- osa 4
- Lapsen saaminen 3 4 5
- osa 3
- Lapsen saaminen 3 4 5