Vuoden rajaa lähestyvät 3

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eemi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Joo, pakkopulla on ihan tuttua. Ne ekat mahdolliset ovispäivät on ihan ok, mutta sitten alkaa todellakin kyllästyttää, kun on vaan pakko harrastaa... Miestä ei näytä asia haittaavan, mutta välillä saa kyllä ihan pinnistellä ettei näyttäis kyllästyneeltä siellä sängyssä. Sehän se varmaan miehen mieltä lämmittäiskin ;) Vaikka onhan se aina kivaa sitten kuitenkin.

Mutta nyt mua ärsyttää. Koko päivän on nippaillut/jomottanut alavatsaa, kipu vaihtelee puolelta toiselle... Mitäs tää nyt on?? Ei varmasti ole enää ovista. Enkä usko mihinkään kiinnittymiseenkään. Eihän se näin äkkiä vois olla, eihän? Onko tää taas jotain psyykkistä...sitä kuvittelee taas kaikkee kun niin toivoo. Ja reilun viikon päästä saa kaivella itseään jostain kuopasta jälleen kerran. Argh.
 
Noh naiset, mikäs teidät nyt on hiljentäny? On oikein perjantaikin ja kaikkee. Viikonloppu tulossa :)

Mun mukamas-oireet, tai siis tuo jomottelu eilen, loppu sitten ikään kuin seinään kun lähdin töistä...?!? Tiedä häntä mitä se sitten oli olevinaan. Varmaan taas suurentelen asiaa.

Meillä olis viikonloppuna ristiäisiin meno sitten. Oikeesti ei huvittais yhtään. Ensinnäkin, haluaisin vaan olla kotona ja rentoutua + siivoillakin pitäis, mutta toisekseen, ne ennustettavissa olevat lisääntymisutelut ärsyttää jo valmiiks. Mä todella ihmettelen hyvin paljon jos joku ei möläytä jotain sellasta. Eikä mulla ole sopivaa puseroakaan, pakko lähtee huomenna ostamaan.

Mut kertokaahan nyt joku jotakin. Onko Tuiskuli päässyt puheväleihin miehensä kanssa?
 
Hiljaista juu näyttää olevan.

Ei täälläkään mitään asiaa ole. Sen verran voisin toki hehkuttaa, että tänään on eka päivä kun ei ole, ainakaan vielä, kuvottanut yhtään! :-) Sen kunniaksi join kupin kahviakin eikä siltikään kuvota! Jospa se olisi nyt takanapäin..

Mukavaa viikonloppua kaikille!
Sini
 
Hiljaista on... No, kuvotuksesta en ole päässyt, mutta eka neuvola oli tänään. Tuli aika konkreettiseksi yhtäkkiä kaikki, kun terkka puhuu jatkuvasti siitä "kuna vauva syntyy"... Itse vaan ajattelee, että tulis nyt se 12 viikkoa täyteen. ;)

Outik, en kyllä noista nippailuista osaa sanoa juuta enkä jaata... Mutta voihan se sitä kiinnittymistäkin olla, jos nyt ajatellaan oikein positiivisesti viikonlopun kunniaksi! Ristiäiset voi kyllä olla raskaita - onneksi meidän suvussa tuota utelua on ollut tapana välttää. Se on toooosi raskasta, joten jaksuja sinne!

Eemi 7+6
 
Tuiskuli: Miehillä nyt vaan tuntuu olevan joku alfaurosgeeni mikä käskee heitä pitämään huolta laumastaan, eli naisestaan ja jälkeiläisistään.. Voisiko olla että miehesi on ennakoinut tulevia lomautuksia jo pidempään ja häntä on ruvennut hermostuttamaan kun sinä suunnittelet lapsellista tulevaisuutta "vailla huolta huomisesta"? Ja nyt kun lomautusuhka näyttäisi käyvän toteen, on sinun vauvahaaveesi hänelle liikaa, kun tuntuu ettei pysty pitämään huolta teistä kahdestakaan, saati sitten vielä kolmannesta?

Siis en missään nimessä tarkoita että Minä ajattelisin noin, ettei miehesi pysty teistä huolehtimaan, mutta voisiko miehesi ajatella jotain tuon tapaista? Kun ainakin omalla miehelläni on välillä tuollaisia aika erilaisia (minuun verrattuna) ajatuskuvioita. Miehet ajatttelee putkiaivoillaan että tulot vähenee-> ei ole "varaa" perheenlisäykseen, ja me naiset tippaleipäaivoillamme keksimme ainakin sata teoriaa siitä miten asioilla on tapana järjestyä jne...

Minä kirjoitin miehelleni kirjeen kun tilanteemme oli todella solmussa. Oli helpompi kirjoittaa kuin puhua. Ja siinä ehdotin myös tuon ehkäisyasian, ja hyvin on mennyt toistaiseksi.

Kaikkea hyvää teille, toivottavasti saatte jollain, omalla tavallanne asiat selviämään. :)

Nuo ristiäisutelut on kyllä rasittavia... Etenkin kun tekis mieli tiuskaista niille aina että kai minä niitä lapsia TEKISIN jos niitä tekemällä tulis ja miestäkin kiinnostais...

Viluski
 
Nuo ristiäiset on kyllä raskaita. Tällä viikolla yksi kaveri sai taas vauvan. Oli kyllä super söpö, kun oli ihan hirveän pieni (painoi alle kolme kiloa). Onneksi on myös niitä ystäviä, jotka ovat yrittäneet vauvaa pitkään ennen onnistumista ja ymmärtävät minua niin hyvin. Yksi ystävä aina jaksaa kysellä miltä minusta tuntuu häntä tavata ja miltä tuntuu kun vauvelit syntyvät. Se tuntuu hyvälle.

Mies tosiaan lomautetaan nyt toistaiseksi 40% viikossa, eli yli puolet viikosta on onneksi töitä. eilen oli ihan hyvällä tuulella kun epävarmuus hetkeksi päättyi, tietää mitä tuleman pitää. Katsotaan josko pystyttäisi nyt asioita yhdessä setvimään. Olen miettinyt tuota samaa mitä vilukisu puhui,se käy niin järkeen!!

Taas on tuo pieni kummityttö kylässä. en tietenkään saanut yöllä unta kun mietin miten hän nukkuu. Vielä tuo unta tohottaa ja hyvin on nukkunut. Mukavaa viikonloppua kaikille ja kiva kun vilukisu ja myykin käy täällä juttelemassa:)
 
Tuiskulin miehen tilanne on kyllä harmillinen. Meillä kun on molemmilla ollut työtilanne tosi epävarma valmistumisesta saakka, niin ei osata edes unelmoida vakkaripaikan tuomasta turvasta... Miehellä on mahdollisuus kuukauden päästä saada vakituinen sopimus, joten toivottavasti se onnistuu! Voisi sitä asuntolainaa sitten lähteä pyytämään. :) Meikäläisen töistä kun ei koskaan tiedä miten pitkään jatkuu (ja millä palkalla).

Mutta Vilukisun kanssa oon samaa mieltä, että miehillä raha yleensä on se ykkösasia, minkä kannalta perheenlisäystä pohditaan. Mun miehelle olis tosi tärkeää, että saataisiin omistusasunto ennen vauvaa... Se tuo hänelle turvallisuudentunteen. Toishan se minullekin, mutta selviäisin varmaan jokusen vuoden vielä vuokrallakin, jos vaan se lapsi soisi syntyä. ;) Ja tosiaan, naisilla yleensä on tuo "kyllä asiat aina jotenkin selviää" -asenne - niin mullakin!

Pitää tästä käynnistellä viikonloppua ja lähteä anoppilaan kylään... Toivottavasti en siellä joudu hirveästi kyökkimään vessan puolella. :/

Mihinkäs ne ihmiset on täältä vähin äänin häipyneet??
 
Täällä taas... Ei menny viikonloppu niin kuin piti. Ristiäiset peruuntui, tai siis siirtyi johonkin tulevaisuuteen, uudesta ajankohdasta ei vielä tietoa. Joten vaikka nyt tänä viikonloppuna helpotti, niin edessä ne on kuitenkin. Tuli sitten vähän siivoiltua ja kunnostettua kotia, niin että nyt on ihan hyvä mieli kun sai edes jotain tehtyä :)

Tää viikko mennään nyt sitten tulisilla hiilillä. Kp 21 tänään, joten ei oo niin montaa päivää oletettuun menkkojen alkamisaikaan. Pitäis yrittää pitää itsensä kiireisenä niin ei ehtis ajatella koko asiaa.

Pakko muuten kommentoida vielä tuohon miehet ja raha -asiaan. Meillä mies ei tiedä/huolehdi meidän raha-asioista tippaakaan. Tokihan sitä huolestuttaa miten pärjätään asuntolainamme kanssa jos/kun tulot lomautuksen ja mahd. yrittäjäksi ryhtymisen myötä putoaa, mutta ei se pohdi asiaa vauvan kannalta. Kertaakaan ei olla puhuttu etteikö nyt voitais lasta yrittää rahatilanteen takia. En nyt siis kehuskele tällä mitenkään, älä nyt Tuiskuli ainakaan ota tätä niin. Mutta totesin vaan että on noissa miehissäkin erilaisia yksilöitä ;)

Mutta niin, mites Tuiskuli. Joko teillä puhutaan? Entäs onko täällä nyt kukaan muu mun kanssa odottelemassa tätiä vähitellen kylään?
 
Hiphei!

Voeee, outik saa kärvistellä tän viikkoo. :P Mut mulla oliskin vielä kaks viikkoo piinaa! Ovis siis tuli ja meni, ja kerrankin taidettiin onnistua hyödyntämään se! En muista ees millon viimeks kp 14 ja 15 ois näin hyvin hyödynnetty. ;P Joko koopeelle 14 tai 15 sattui se ovis (toivon mukaan!) noiden limojen ja nippailujen perusteella. Jos nyt ei tärppää niiiin sitten prrrkkele!!! :D Ei siis tarvinnut kaivaa seksiliikkeen virikkeitä kaapista. :D Kohta pääseekin etsiin niitä kuvitteellisia raskausoireita, jippii...

Mä vähän luulen kans, että tolla rahatilanteella on merkitystä tässä vauvaprojektissa. Meillä se on mennyt niin, ettei mies oo jaksanu/viitsinyt puuhailla. Ei oo puhettakaan ollut että ois pitänyt homma laittaa vähäks aikaa jäihin, vaikka itte oon miettinyt pienessä päässäni että pitäiskö pitää taukoa kunnes rahatilanne näyttää paremmalta. Mies vaan suuttuis/loukkaantuis, jos menisin ehdottamaan tätä. Raukalla ku on pahempi vauvakuume ku mulla. :D

- Moonis kp 16 -
 
Titakille menkkapahoittelut... :( Moon Fairylla ja etenkin Outikilla olis jännät paikat tulossa, peukutukset!

Noi rahajutut on kyllä sellaisia, että kukin ottaa ne tavallaan. Meillä kun vakityöt ja vakitulot on jotain ihan utopiaa muutenkin, niin asenne on aina ollut sellainen "kyllä tästä aina selvitään". Ja toivottavasti selvitäänkin - ja toivottavasti mieskin sais nyt sen ekan vakipaikan pian! Musta vaikuttaa myös siltä - enkä nyt halua tällä ketään loukata tai provosoida - että mitä kauemmin on elelty vain kaksistaan kahden ihmisen palkoilla, niin sitä vaikeammalta tuntuu ajatella sitä perheenlisäystä ja sen mukanaan tuomaa rahan- ja ajanmenoa. Näen tätä esim. vanhemmassa siskossani ja hänen miehessään: molemmilla hyväpalkkaiset työt ollut jo vuosia, mutta lasten aika on aina ollut "sitten parin vuoden päästä. On liian tärkeää matkustaa ja juhlia kavereiden kanssa, että osaisi ajatella sellaista elämänmuutosta.

No joo, en nyt tosiaan tarkoita, että kaikilla vakityön omaavilla olisi näin. Tuli vain itselle mieleen, että taitaa heilläkin olla pelkästä mukavuudenhalusta kiinni, vaikka lapsia kyllä haluttaisiin. Saattaa vain ikä alkaa sitten joskus tulla vastaan, kun kolmevitosina/ sen jälkeen sitä lasta aletaan yrittää.

Joopa joo, siinä se saarna. Hirveä kiire ollut töissä viime aikoina kaiken uuden kanssa, joten on jäänyt palstailu ja sosiaalinen elämä hiukan hunningolle. Nyt olen menossa kaverin kanssa aamukahville ennen duunia, se onkin luksusta. :) Mukavaa (ja jännittävää) päivää!
 
Jaa-a, missäköhän se Tinsula oikein luuraa...?
Ja Titakille pahoittelut menkoista. Itsekin epäilin joutuvani ilmoittautumaan sukulaisvierailujoukkoon tänään, mutta enpä tiedä. Heräsin nimittäin keskellä yötä voimakkaaseen kipuun. Siinä unenpöpperössä tulkitsin sen heti menkkakivuks, mutta kun hetken makasin paikallani, niin enemmän se tuntu kuitenkin reidessä. Tiedä häntä sitten. Ei ne menkat kuitenkaan ole (vielä) alkanu, eikä tuon jälkeen ole mitään kipuilua ollut, joten... Tää päivä menee kyllä varmaan vessassa juostessa, varmuuden vuoks.
 
Jos ei pääse ohjelmaan, niin saa tulla nettiin =)

Peukutuksia jännäilijöille, hyvä että toiset saa kuitenkin jännätä joka kuukausi. Pitääkö siitä Tinsulasta tehdä joku etsintäkuulutus...

Mulla ei mitään uutta, kivut on kurissa ja aikaa odotellaan edelleen, aika kärsimättömänä toisinaan. Kele. Tää rajottaa elämää =/

Onkos Eemi uusia oireita ilmaantunut? Kuinkas Sinillä menee?

höö, nyt pääsee kuulemma jo ohjelmaan...
 
Tinsula on tainnu jäädä jonnekin pilvenhattaralle kuhertelemaan kun sitä ei näy. ;D

Paha, paha täti kun löysi taas titakin luokse. :(

Kunpa se täti tajuaisi pysyä poissa outikin luota! Hmm mitähän lie reisikipuilu sitten ollut? Olitko muuten milloin ajatellut testata, jos se täti nyt pysyy loitolla? :)

Olen taas löytänyt itsestäni arvuuttelijapuolen, voih. Pohdiskellut kaiken maailman oireita ja yrittänyt liittää niitä johonkin! Melkeinpä heti oviksen jälkeen ympäri alavatsaa on nippaillut ja jomotellut, mut eiköhän ne ole oviksen jälkeisiä kipuiluja/keltarauhasen juilintoja. :D Vissiinkin odotukset tavallista korkeemmalla kun pupuilu onnistui nyt hyvään aikaan...
 
Millonkas Moon Fairylla alkaa olla jännät päivät? Ilmeisesti kans pikapuoliin.

Mä ajattelin että jätän sen testauksen ens viikkoon, kun ei nyt ole ihan täyttä varmuutta milloin se ovis oli, niin en osaa ennustaa kierron pituutta. Alkuviikosta menkat vois alkaa olla jo myöhässä, joten jos ei mitään näy, niin ehkä sitten testiä kehiin. Pitää vaan yrittää pinnistellä viikonlopun yli, ettei sorru silloin :)

Ihme ja kumma, toi mun oireiden-etsijä-toinen-persoonani on ollu jossain suunnilleen kadoksissa ainakin vielä tähän asti. Oon pystyny jopa suhtautumaan suurimmalta osin niin että eipä tässä todennäköisesti raskaana olla kun ei ole mitään oireita mitä ei viime kierrossa olis ollu. Mutta katsotaan nyt miten tää mieli tästä muuttuu kun päivät kuluu. Nyt siis kp 23/23-30...
 
Noh mulla menossa kp 18/27-28 eli mahdollista tätin tuloa odotellaan 6-7.2. Ja jos täti myöhästelis, niin koittaisin malttaa testausta ainakin sinne 8.2. asti, ellei jopa ystävänpäivään. :) Saas nähdä nyt, varmaan riippuu pitkälti siitä jos tulis jotain oireita. Ei tahtois enää sitä negaa testata ja kaapissakin vaan yks testi.
 
Outikille ja Moon Fairylle peukut pystyssä! Aika jännät ajat... :-)

Titakille pahoittelut... :-(

Itselle ei nyt kummempia. Selvästi ainakin suurimmaksi osaksi alkuraskauden etomus ja ällötys ovat loppuneet. Vain jos on monta tuntia syömättä, niin tulee vähän pahaolo, mutta ei enää kuvotusta. Siinä mielessä on siis helpottanut. Myös päänsärky on ollut aisoissa, vain yhden kerran viimeiseen viikkoon on vähän päätä kivistänyt ja sekin meni ohi yhdellä Panadolilla. Toivon tosiaan, että tuo vaiva ei enää palaisi.

Seulonnan tulos tuli todella nopeasti. Olin siis tiistaina ultrassa ja verikokeessa ja jo perjantaina oli kirje postissa. Tulos normaali eli ei kohonnutta riskiä saada down -lasta. Hyvä homma.

Sydänääniä olen yrittänyt kuunnella, mutta en kyllä edelleenkään kuule kuin tuon jonkun oman tykytykseni ja sen lisäksi nyt pari kertaa viuh -viuh -äänen, mikä ilmeisemmin tulee istukasta. Dopplerin apuna suositellaan käytettävän jotakin ultrausgeeliä, mutta eihän minulla sellaista ole. Olen yrittänyt ihan perusvoiteen avuin sitä kuunnella. No, luin yhdeltä palstalta, että liukkarivoide ajaa hyvin saman asian ja tulee paljon halvemmaksi. No eikun tänä aamuna tuumasta toimeen ja marssin heti klo 7 S-marketin avauduttua ostamaan tuubin liukkaria. Tunsin jotenkin oloni vähän noloksi, aamun eka asiakas ja ostoksena tuubi liukkaria. Mitä mahtoi myyjä ajatella, että tuolle rouvalle on vissiin kiva päivä tiedossa kun heti aamusta pitää tuollainen ostos käydä tekemässä... joopa joo... mutta tänään siis illalla kokeilen kuinka tuo toimii ja kuuluuko äänet sen avulla eritavalla kuin perusvoiteen.

Että semmoista täällä. :-)

Sini, rv 12+1
 
Ihanaa Sini, että ollaan "voiton puolella" ja ikävät oireet ovat vähenneet. Toivottavasti tuo liukkari nyt ajaisi asian. ;)

Täällä pahoinvointia on edelleen. Näin iltavuorossa se ei vaivaa niin paljon, mutta aamuvuoroissa oon kyllä välillä hätää kärsimässä. Ei tarvii sentään oksentaa, mutta huimaus ja paha olo on jatkuva.

Vaikka mitäs mä tässä valitan, kun tähän asti kaikki on mennyt hyvin. Niskaturvotusultraa odotellaan kovin, se on 16.2. Siihen asti ollaan yritetty lähinnä "unohtaa" koko raskaus... Hyvin on onnistunut, joo. ;)

Outik on unohtanut oireet, hyvä hyvä! Näin se plussa juuri tulee, miettimättä.

Ja Jolly on palannut joukkoon, mukavaa... Jokos olet saanut sitä leikkausaikaa?
 
ihana lueskella teitiin raskautuneitten jutuista - nyt kun kaikki näyttää olevan paremmin päin ^^

kamalasti aikaa aina ehtii vierähtää ennen ko tääl oon taas käyny mut poiskaan en kulu =P . vaikka nyt näyttääkin hiljasemmalta omalla kohdalla tuo toiveilu sairaala reisun jälkeen (mysteeri mahakipu vei viikoksi sairaalaan).

haha nauroin tolle Sinin kauppa reisulle niiiiin ! ihana ^^
 
Ui, Mnemella ollutkin sairaalareissu, ikävää...

Liukkari tosiaan auttoi! Ensin kuulin taas vaan tuon istukan viuh - viuh -äänen. Mutta ihan kuin sen takaa olisi kuulunut "junan puksutus".. ei kun pikkuisen siirsin dopplerin paikkaa ja painoin vaan vielä vähän kovempaa sitä vatsaa vastaan ja siellä se oli! Ei voinut erehtyä! :-) Ihanaa, nyt taas helpottaa hetkeksi.

Sini
 
Hienoa, Sini kuulee ääniä :) Onneks ei sentään pään sisällä ;)

Mnemelle jaksamista ja paranemista. Menikö nyt parhaat ovisajat sitten siellä sairaalassa vai? Harmillista jos näin on, joutuu sitten taas odottamaan kuukauden seuraavaa mahdollisuutta.

Tänne ei mitään uutta, ei näy menkkoja eikä ole mitään kunnollisia menkkakipujakaan vielä tullut. Jotain tuolla vatsan suunnalla tapahtuu koko ajan, aina välillä kirvelee ja nipistelee, enemmän tai vähemmän. Mutta tätähän se on ollut joka kierrossa...
 
Hienoa, normaalit seulontatulokset Sinillä. Kauhee ku sä oot jo niin "pitkällä". Tuntuu että vastahan sä plussasit! :D Hyvä että se maaginen rv 12:n rajapyykki on nyt ylitetty. :) Hauska kauppareissu ollut, tulee ihan mieleen miehen viimetalvinen kauppareissu... xD

Ei mulla mitään tärkeetä asiaa ollut, kunhan tulin höpöttämään... Vielä noin 10 päivää piinaa, miten mä kestän!?
 
Moikka kaikille,
Olen palautunut häämatkalta arkeen ja lopulta pääsin koneellekin. En kyllä ehtinyt lukea paljoa kirjotettua tekstiä...
Mutta joo, sillon taisin jäädä viimeks vielä toiveisiin plussasta. Mut menkathan ne sit kuitenkin oli... Nyt taas jännäilen kierto on lopuillaan, nt kp 30 mut taidan olla jo menettäny toivon tai ehkä vaan suojelen itteäni pettymykseltä... En tiedä.

Mun kaverille kävi aivan järkyttävästi, sen synnytys piti käynnistää viimeviikolla mutta maanantaina kontrollissa ei enää näkynyt liikettä eikä sykettä. LA oli helmikuun alussa. Sillon maanantaina synnytys käynnistettiin. Mä olen niin järkyttyny ja pahoillani mun kaverin puolesta, ihan itkettää. En voi kuvitella mitä on synnyttää vauva kuolleena.....yhyy :(

 
Hyi kamala mitä Tinsulan kaverille on tapahtunut :/ Tuollaista ei toivo kyllä kenellekään.

Ja harmi Tinsula ettei teille tullut sitä parasta häälahjaa. Mutta pidetään nyt vielä peukkuja tähän kiertoon.

Nyt jatkamaan töitä...
 

Yhteistyössä