vuoden ikäinen vauva viikoksi hoitoon

Kaikki palstat on täynnä ainoastaan niitä mammoja jotka hoitaa lapsiaan ensimmäiset kolme vuotta kotona peiton alla ettei vaan kukaan tutustu kehenkään muuhun kuin omaan äitiin ja ehkä vähän isään...on maailman loppu jos lapsi tapaa isovanhempiaan tai on heillä hoidossa, sehän ei tule kysymykseenkään. Mä en yhtään ihmettele miten maailmassa on niin paljon sekopäisiä ihmisiä kun lapsesta saakka tehdään ääliöitä....eikä opita minkäänlaista sosiaalista olemista. Enkä tarkoita että lapsi/vauva täytyy heti työntää hoitoon laitokselta tullessaan, mutta jotain rajaa näihin että en jättäisi edes kaksvuotiasta yhdeksi yöksi kun ei pärjää ilman äitiä...

Sori, vähän oli pakko avautua vaikka ehkä hieman sivusikin.

Mä ainakin lähden mieheni kanssa ensi kuussa nauttimaan pitkästä viikonlopusta euroopan ihanaan metropoliin ja jätän hyvillä mielin 8kk vanhan lapsukaisen muutamaksi yöksi mummolaan...joka on pienestä pitäen tullut lapselle tutuksi. Ikävähän äidille tulee, mutta mielelläni hoidan myös parisuhdetta ja nautin hetken omasta ajasta.... =)=)=) Toiset ne osaa nauttia elämästä ja toiset ei... =)=)

Niin, tuo elämästä nauttiminen on niin suhteellista. Mä nautin täysin siemauksin elämästä pienten lasteni kanssa. Sun mielestä elämä on siis nautittavaa ilman lapsen läsnäoloa.

 

Mä luulen että tuo meidän esikoinen olisi mun siskon hoivissa pienenäkin viihtynyt sen kummemitta traumoitta vaikka viikon putkeen kunhan siskonpoika vaan olisi ollut paikalla.
itse en vaan olisi voinut kuvitellakaan jättäväni häntäkään noin pitkäksi aikaa hoitoon mihinkään.
Nytkin on kamala antaa hänen olla mummolassa 4 yötä, poika viihtyi mainiosti, ei olisi halunnut ollenkaan vielä tulla takasin kotiin, mutta mulla oli ihan järjetön ikävä. Kuopusta (nyt vuoden) en voisi kuvitella antavani hoitoon yhtä yötä kauemmaksi ajaksi. tosin hän varmasti kaipaisi eritavalla äitiä, on niin paljon enempi mammanpoika kun esikoinen koskaan.

 

No ei voi aavistaa aikuisten maailmassa. Mutta on syynsä, miksi lapselle on hyvä luoda pysyvät rutiinit. Jotta hän voi luottaa siihen, että ympärillä on pysyvyyttä ja keskittyä näin ollen kehitykseensä ja kasvuunsa.
Esim. huostaanotetuilla lapsilla kehitys ei ole edennyt kuten se turvallisissa oloissa kasvavalla lapsella yleensä etenee. Juuri siksi, ettei kasvuympäristö ole luonut siihen mahdollisuutta.

Mutta eihän me nyt oikeasti verrata vanhempien viikon lomaa huostaanotettujen lasten kehitykseen, eihän? Tai jos verrataan, niin millä perusteella? Huostaanotettujen elämä on kenties muutenkin ollut aika epäsäännöllistä...

 

Kaikki palstat on täynnä ainoastaan niitä mammoja jotka hoitaa lapsiaan ensimmäiset kolme vuotta kotona peiton alla ettei vaan kukaan tutustu kehenkään muuhun kuin omaan äitiin ja ehkä vähän isään...on maailman loppu jos lapsi tapaa isovanhempiaan tai on heillä hoidossa, sehän ei tule kysymykseenkään. Mä en yhtään ihmettele miten maailmassa on niin paljon sekopäisiä ihmisiä kun lapsesta saakka tehdään ääliöitä....eikä opita minkäänlaista sosiaalista olemista. Enkä tarkoita että lapsi/vauva täytyy heti työntää hoitoon laitokselta tullessaan, mutta jotain rajaa näihin että en jättäisi edes kaksvuotiasta yhdeksi yöksi kun ei pärjää ilman äitiä...

Sori, vähän oli pakko avautua vaikka ehkä hieman sivusikin.

Mä ainakin lähden mieheni kanssa ensi kuussa nauttimaan pitkästä viikonlopusta euroopan ihanaan metropoliin ja jätän hyvillä mielin 8kk vanhan lapsukaisen muutamaksi yöksi mummolaan...joka on pienestä pitäen tullut lapselle tutuksi. Ikävähän äidille tulee, mutta mielelläni hoidan myös parisuhdetta ja nautin hetken omasta ajasta.... =)=)=) Toiset ne osaa nauttia elämästä ja toiset ei... =)=)

Niin, tuo elämästä nauttiminen on niin suhteellista. Mä nautin täysin siemauksin elämästä pienten lasteni kanssa. Sun mielestä elämä on siis nautittavaa ilman lapsen läsnäoloa.

ja kuka sanoi ettei voi nauttia molemmista? sekä ajasta lapsen kanssa että kahden keskisestä ajasta miehen kanssa. Kyllä sä sit jaksat vääntää omaa erinomaisuuttas

 

Mä ainakin lähden mieheni kanssa ensi kuussa nauttimaan pitkästä viikonlopusta euroopan ihanaan metropoliin ja jätän hyvillä mielin 8kk vanhan lapsukaisen muutamaksi yöksi mummolaan...joka on pienestä pitäen tullut lapselle tutuksi. Ikävähän äidille tulee, mutta mielelläni hoidan myös parisuhdetta ja nautin hetken omasta ajasta.... =)=)=) Toiset ne osaa nauttia elämästä ja toiset ei... =)=)

Toiset osaavat hoitaa parisuhdettaan kotona, toiset eivät. Toiset nauttivat elämästä lastensa kanssa ja toiset eivät.

 

No ei voi aavistaa aikuisten maailmassa. Mutta on syynsä, miksi lapselle on hyvä luoda pysyvät rutiinit. Jotta hän voi luottaa siihen, että ympärillä on pysyvyyttä ja keskittyä näin ollen kehitykseensä ja kasvuunsa.
Esim. huostaanotetuilla lapsilla kehitys ei ole edennyt kuten se turvallisissa oloissa kasvavalla lapsella yleensä etenee. Juuri siksi, ettei kasvuympäristö ole luonut siihen mahdollisuutta.

Mutta eihän me nyt oikeasti verrata vanhempien viikon lomaa huostaanotettujen lasten kehitykseen, eihän? Tai jos verrataan, niin millä perusteella? Huostaanotettujen elämä on kenties muutenkin ollut aika epäsäännöllistä...

Mutta tuossa puhuttiinkin kasvuympäristöstä, eli voihan niitä verrata, yksinkeraista; kasvuympäristö ei ole ollut pysyvä ja turvallinen? Ja kun lapsi kerran kokee tulleensa "hylätyksi", sitä hylkäämisen pelkoa ja epäluottamusta on aika vaikea korjata :--) Se on sellainen asia joka ei hetkessä korjaannu. Pienelle lapselle vanhemman pysyvyys ja luotettavuus on maailman tärkein asia.

 

aina riittää näitä...

 

En ymmärrä, en. Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos ei niitä halua? Vuoden ikäinen tekee surutyötä jos joutuu viikoksi eroon vanhemmistaan.

Ja te jotka luulette, että ainoa tapa tutustuttaa lapsi muihin aikuisiin on dumpata ne muitten niskoille... Kyllä ainakin minun 2v tyttärelläni on hyvät suhteet mm tätiin, enoon, isoäitiin, isoisään ja jonkun verran jopa isänpuoleiseen isoäitiin vaikka ei ole koskaan ole ollut minusta yötä erossa. Me aikuiset kun tulemme keskenäänkin toimeen enkä minä räjähdä vaikka "joutuisin" viettämään aikaa perheeni kanssa. Me voimme kaikki viettää aikaa yhdessä. Aika raju tekosyy väittää, että hylkää lapsensa "lapsen parhaan" vuoksi. Ei siinä mitään lapsen parasta mietitä vaa ihan omaa napaansa. Sellaista napaa joka joko ei ole ihan kypsä vanhemmaksi tai sitten ei etukäteen oikein miettinyt mitä on tekemässä.

Miksei omasta elämästään voi nauttia sellaisenaan? Ihan lapsineen kaikkineen? Ei elämää tarvitse lopettaa vaikka olisi pieniä lapsia. Eivätkä ne lapset aina ole pieniä, joku päivä sanovat ihan itse että moro mutsi, mä lähden viikoksi pois. Ei niitä jo vauvoina tarvitse jättää eikä se tee niille hyvää. Me käytiin tyttären kanssa just kahden viikon ulkomaanseikkailulla, oli tosi hauskaa Tyttö sai nähdä kummitätiänsä ja minä ystäviäni. Sen lisäksi käytiin vähän sukuloimassa.

 

En ymmärrä, en. Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos ei niitä halua? Vuoden ikäinen tekee surutyötä jos joutuu viikoksi eroon vanhemmistaan.

Ja te jotka luulette, että ainoa tapa tutustuttaa lapsi muihin aikuisiin on dumpata ne muitten niskoille... Kyllä ainakin minun 2v tyttärelläni on hyvät suhteet mm tätiin, enoon, isoäitiin, isoisään ja jonkun verran jopa isänpuoleiseen isoäitiin vaikka ei ole koskaan ole ollut minusta yötä erossa. Me aikuiset kun tulemme keskenäänkin toimeen enkä minä räjähdä vaikka "joutuisin" viettämään aikaa perheeni kanssa. Me voimme kaikki viettää aikaa yhdessä. Aika raju tekosyy väittää, että hylkää lapsensa "lapsen parhaan" vuoksi. Ei siinä mitään lapsen parasta mietitä vaa ihan omaa napaansa. Sellaista napaa joka joko ei ole ihan kypsä vanhemmaksi tai sitten ei etukäteen oikein miettinyt mitä on tekemässä.

Miksei omasta elämästään voi nauttia sellaisenaan? Ihan lapsineen kaikkineen? Ei elämää tarvitse lopettaa vaikka olisi pieniä lapsia. Eivätkä ne lapset aina ole pieniä, joku päivä sanovat ihan itse että moro mutsi, mä lähden viikoksi pois. Ei niitä jo vauvoina tarvitse jättää eikä se tee niille hyvää. Me käytiin tyttären kanssa just kahden viikon ulkomaanseikkailulla, oli tosi hauskaa Tyttö sai nähdä kummitätiänsä ja minä ystäviäni. Sen lisäksi käytiin vähän sukuloimassa.

Hyvin sanottu, samaa mieltä.

 

En ymmärrä, en. Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos ei niitä halua? Vuoden ikäinen tekee surutyötä jos joutuu viikoksi eroon vanhemmistaan.

Ja te jotka luulette, että ainoa tapa tutustuttaa lapsi muihin aikuisiin on dumpata ne muitten niskoille... Kyllä ainakin minun 2v tyttärelläni on hyvät suhteet mm tätiin, enoon, isoäitiin, isoisään ja jonkun verran jopa isänpuoleiseen isoäitiin vaikka ei ole koskaan ole ollut minusta yötä erossa. Me aikuiset kun tulemme keskenäänkin toimeen enkä minä räjähdä vaikka "joutuisin" viettämään aikaa perheeni kanssa. Me voimme kaikki viettää aikaa yhdessä. Aika raju tekosyy väittää, että hylkää lapsensa "lapsen parhaan" vuoksi. Ei siinä mitään lapsen parasta mietitä vaa ihan omaa napaansa. Sellaista napaa joka joko ei ole ihan kypsä vanhemmaksi tai sitten ei etukäteen oikein miettinyt mitä on tekemässä.

Miksei omasta elämästään voi nauttia sellaisenaan? Ihan lapsineen kaikkineen? Ei elämää tarvitse lopettaa vaikka olisi pieniä lapsia. Eivätkä ne lapset aina ole pieniä, joku päivä sanovat ihan itse että moro mutsi, mä lähden viikoksi pois. Ei niitä jo vauvoina tarvitse jättää eikä se tee niille hyvää. Me käytiin tyttären kanssa just kahden viikon ulkomaanseikkailulla, oli tosi hauskaa Tyttö sai nähdä kummitätiänsä ja minä ystäviäni. Sen lisäksi käytiin vähän sukuloimassa.

Elämästä voi nauttia lastenkin kanssa ihan täysillä, vaikka joskus olisikin puolison kanssa kahdestaan. Kerrotko, minkälainen ihminen 1-vuotiaasta kasvaa, jos hän on esim. viikon tuttujen ja turvallisten isovanhempien kanssa.

 

Kaikki palstat on täynnä ainoastaan niitä mammoja jotka hoitaa lapsiaan ensimmäiset kolme vuotta kotona peiton alla ettei vaan kukaan tutustu kehenkään muuhun kuin omaan äitiin ja ehkä vähän isään...on maailman loppu jos lapsi tapaa isovanhempiaan tai on heillä hoidossa, sehän ei tule kysymykseenkään. Mä en yhtään ihmettele miten maailmassa on niin paljon sekopäisiä ihmisiä kun lapsesta saakka tehdään ääliöitä....eikä opita minkäänlaista sosiaalista olemista. Enkä tarkoita että lapsi/vauva täytyy heti työntää hoitoon laitokselta tullessaan, mutta jotain rajaa näihin että en jättäisi edes kaksvuotiasta yhdeksi yöksi kun ei pärjää ilman äitiä...

Sori, vähän oli pakko avautua vaikka ehkä hieman sivusikin.

Mä ainakin lähden mieheni kanssa ensi kuussa nauttimaan pitkästä viikonlopusta euroopan ihanaan metropoliin ja jätän hyvillä mielin 8kk vanhan lapsukaisen muutamaksi yöksi mummolaan...joka on pienestä pitäen tullut lapselle tutuksi. Ikävähän äidille tulee, mutta mielelläni hoidan myös parisuhdetta ja nautin hetken omasta ajasta.... =)=)=) Toiset ne osaa nauttia elämästä ja toiset ei... =)=)

Niin, tuo elämästä nauttiminen on niin suhteellista. Mä nautin täysin siemauksin elämästä pienten lasteni kanssa. Sun mielestä elämä on siis nautittavaa ilman lapsen läsnäoloa.

ja kuka sanoi ettei voi nauttia molemmista? sekä ajasta lapsen kanssa että kahden keskisestä ajasta miehen kanssa. Kyllä sä sit jaksat vääntää omaa erinomaisuuttas

Kyllä me ainakin nautitaan molemmista muttei meidän sen takia tarvi lähteä ulkomaille.

 

Ja tämä mua ehkä eniten tässä hämää, että tosissaanko ne vanhemmat jotka ovat valmiita jättämään 1v:n viikoksi hoitoon, eivät välitä siitä että lapsi kärsii ikävästä ja epätietoisuudesta.

Täällä vaan jankutetaan että miten vaikuttaa aikuiselämään ja miten trauma ilmenee... Oikeasti, ettekö välitä siitä että oma lapsi ainakin sen viikon verran kärsii ja ikävöi, tuntee itsensä hylätyksi. Vaikka se ei vaikuttaisi enää aikuisiällä.

 

tää ei lopu ikinä, joten hyvää yötä arvon rouvat ja neitit, tää lapselleen tietoisesti riskin ottaneena "trauman aiheuttanut" äippä lähtee hoitaan parisuhdetta :wave:

kai se pitää hyväksyä että meidän lapsesta tulee häiriintyneempi kuin väkivaltaisten, mielenterveysongelmaisten, huostaanotettujen yms perheiden lapsista. kiitos tästä informaatiosta rakkaat terapeutit, pykologit yms, saikos vielä ne teidän tittelipaperit ja tutkimustulokset näytille

 

Ei voi muuta sanoa kuin että melko hämäriä tyyppejä täälläkin löytyy, nimenomaan nämä jotka väittävät viikon eron aiheuttavan traumoja jne.... Huhhuh. Ei voi muuta sanoa. Pelottavaa jopa.

 

Ja tämä mua ehkä eniten tässä hämää, että tosissaanko ne vanhemmat jotka ovat valmiita jättämään 1v:n viikoksi hoitoon, eivät välitä siitä että lapsi kärsii ikävästä ja epätietoisuudesta.

Täällä vaan jankutetaan että miten vaikuttaa aikuiselämään ja miten trauma ilmenee... Oikeasti, ettekö välitä siitä että oma lapsi ainakin sen viikon verran kärsii ja ikävöi, tuntee itsensä hylätyksi. Vaikka se ei vaikuttaisi enää aikuisiällä.

Kaikki ei osaa kato ajatella kun ne ei oo kasvanu aikuiseksi.

 

Elämästä voi nauttia lastenkin kanssa ihan täysillä, vaikka joskus olisikin puolison kanssa kahdestaan. Kerrotko, minkälainen ihminen 1-vuotiaasta kasvaa, jos hän on esim. viikon tuttujen ja turvallisten isovanhempien kanssa.

Tiesitkö, että muutoin terve ja hyvässä ympäristössä kasvanut lapsi tuskin järkkyy vaikka häntä pari kertaa löisi?

Saako lapsia siis lyödä ennen kuin itse muistavat asioista mitään? Saako huutavaa vauvaa lyödä vähäsen jos ei tuu mitään oikeeta fyysistä vammaa jne? Jos se sillä hiljenis? Ku eihän se siitä mitään traumoja saa jos asiat muuten ovat kunnossa.

Miksi lapselle saa aiheuttaa tilapäisesti hätää ja kärsimystä vedoten siihen, että ei se kuitenkaan siitä traumatisoidu...? Eivätkö lapsen senhetkiset tunteet merkitse mitään, vain se, että valittaako hän niistä myöhemmin?

 

Ei voi muuta sanoa kuin että melko hämäriä tyyppejä täälläkin löytyy, nimenomaan nämä jotka väittävät viikon eron aiheuttavan traumoja jne.... Huhhuh. Ei voi muuta sanoa. Pelottavaa jopa.

Niin, se on sun mielipide, ja sulla on siihen oikeus

Mun mielestä se on pelottavaa jos vanhemmat eivät välitä lapsensa ikävästä ja tuskasta, vaan ihan tietoisesti sitä haluaa lapselleen aiheuttaa :--)

 

tää ei lopu ikinä, joten hyvää yötä arvon rouvat ja neitit, tää lapselleen tietoisesti riskin ottaneena "trauman aiheuttanut" äippä lähtee hoitaan parisuhdetta :wave:

kai se pitää hyväksyä että meidän lapsesta tulee häiriintyneempi kuin väkivaltaisten, mielenterveysongelmaisten, huostaanotettujen yms perheiden lapsista. kiitos tästä informaatiosta rakkaat terapeutit, pykologit yms, saikos vielä ne teidän tittelipaperit ja tutkimustulokset näytille

Ei se viikon ero sinusta tuo traumoja lapsellesi.

Se taas että vanhemmat eivät välitä ollenkaan siitä miltä lapsesta tuntuu voi aiheuttaa traumoja aikuisiälläkin...

 

Elämästä voi nauttia lastenkin kanssa ihan täysillä, vaikka joskus olisikin puolison kanssa kahdestaan. Kerrotko, minkälainen ihminen 1-vuotiaasta kasvaa, jos hän on esim. viikon tuttujen ja turvallisten isovanhempien kanssa.

Tiesitkö, että muutoin terve ja hyvässä ympäristössä kasvanut lapsi tuskin järkkyy vaikka häntä pari kertaa löisi?

Saako lapsia siis lyödä ennen kuin itse muistavat asioista mitään? Saako huutavaa vauvaa lyödä vähäsen jos ei tuu mitään oikeeta fyysistä vammaa jne? Jos se sillä hiljenis? Ku eihän se siitä mitään traumoja saa jos asiat muuten ovat kunnossa.

Miksi lapselle saa aiheuttaa tilapäisesti hätää ja kärsimystä vedoten siihen, että ei se kuitenkaan siitä traumatisoidu...? Eivätkö lapsen senhetkiset tunteet merkitse mitään, vain se, että valittaako hän niistä myöhemmin?

Lyöminen ja väkivalta on laitonta, ja vanhemmat syyllistyvät rikokseen.
Et sä voi oikeesti edes verrata noita kahta asiaa.

 

Elämästä voi nauttia lastenkin kanssa ihan täysillä, vaikka joskus olisikin puolison kanssa kahdestaan. Kerrotko, minkälainen ihminen 1-vuotiaasta kasvaa, jos hän on esim. viikon tuttujen ja turvallisten isovanhempien kanssa.

Tiesitkö, että muutoin terve ja hyvässä ympäristössä kasvanut lapsi tuskin järkkyy vaikka häntä pari kertaa löisi?

Saako lapsia siis lyödä ennen kuin itse muistavat asioista mitään? Saako huutavaa vauvaa lyödä vähäsen jos ei tuu mitään oikeeta fyysistä vammaa jne? Jos se sillä hiljenis? Ku eihän se siitä mitään traumoja saa jos asiat muuten ovat kunnossa.

Miksi lapselle saa aiheuttaa tilapäisesti hätää ja kärsimystä vedoten siihen, että ei se kuitenkaan siitä traumatisoidu...? Eivätkö lapsen senhetkiset tunteet merkitse mitään, vain se, että valittaako hän niistä myöhemmin?

Lyöminen ja väkivalta on laitonta, ja vanhemmat syyllistyvät rikokseen.
Et sä voi oikeesti edes verrata noita kahta asiaa.

Ahaa... Joo. Eli laki määrittelee miltä lapsesta tuntuu? Näinkö on? Mun 1v oli fiksu muttei kuitenkaan niin fiksu, että olisi osannut lakia lukea ja siitä päätellä miltä hylkäämisen pitäisi tuntua.

 

En laittaisi, en sitten millään. Ei sairaalareissua ja lomaa voi verrata, lomahan on vapaaehtoinen. Miksei kävisi vaihtoehdoksi vaikka joka kotimaan loma (Haikon kartano ym.) muutamaksi päiväksi. Ulkomaille pääsee sitten myöhemmin, vaikka joka vuosi, jos rahat riittää.
Pieni lapsi tarvitsee vanhempiaan, eikä ymmärrä noin pitkää eroa. Sisäinen hätä voi olla todella suuri, vaikka ulkokuori muuta näyttäisikin. Itse uskon oman 1v8kk jotenkin ymmärtävän, että menisi yhdeksi yöksi mummilaan, ja haettaisiin aamupäivästä.
Just äitini pyysi kahdeksi päiväksi tyttöä mökille heidän mukaan, mutta en vaan tahdo edes muutamaksi päiväksi antaa. Tiedän, että mulle tulisi liian ikävä, enkä nauttisi olostani.
Kerran oli yön hoidossa, se oli juuri sopiva aika (myös vanhempien rentoutumiselle).

 

Elämästä voi nauttia lastenkin kanssa ihan täysillä, vaikka joskus olisikin puolison kanssa kahdestaan. Kerrotko, minkälainen ihminen 1-vuotiaasta kasvaa, jos hän on esim. viikon tuttujen ja turvallisten isovanhempien kanssa.

Tiesitkö, että muutoin terve ja hyvässä ympäristössä kasvanut lapsi tuskin järkkyy vaikka häntä pari kertaa löisi?

Saako lapsia siis lyödä ennen kuin itse muistavat asioista mitään? Saako huutavaa vauvaa lyödä vähäsen jos ei tuu mitään oikeeta fyysistä vammaa jne? Jos se sillä hiljenis? Ku eihän se siitä mitään traumoja saa jos asiat muuten ovat kunnossa.

Miksi lapselle saa aiheuttaa tilapäisesti hätää ja kärsimystä vedoten siihen, että ei se kuitenkaan siitä traumatisoidu...? Eivätkö lapsen senhetkiset tunteet merkitse mitään, vain se, että valittaako hän niistä myöhemmin?

Lyöminen ja väkivalta on laitonta, ja vanhemmat syyllistyvät rikokseen.
Et sä voi oikeesti edes verrata noita kahta asiaa.

Samaa mieltä vieraan kanssa. Kaksi täysin eri asiaa. Et voi verrata lapsen hoitoon laittamista fyysiseen väkivaltaan. Herää nyt! eikö nyt omasta mielestäkin kuulosta typerältä!

 

Ahaa... Joo. Eli laki määrittelee miltä lapsesta tuntuu? Näinkö on? Mun 1v oli fiksu muttei kuitenkaan niin fiksu, että olisi osannut lakia lukea ja siitä päätellä miltä hylkäämisen pitäisi tuntua.

Vanhempi joka lyö lastaan, on sairas.

Vanhempi joka jättää lapsen yöhoitoon, ei ole sairas.

 

Elämästä voi nauttia lastenkin kanssa ihan täysillä, vaikka joskus olisikin puolison kanssa kahdestaan. Kerrotko, minkälainen ihminen 1-vuotiaasta kasvaa, jos hän on esim. viikon tuttujen ja turvallisten isovanhempien kanssa.

Tiesitkö, että muutoin terve ja hyvässä ympäristössä kasvanut lapsi tuskin järkkyy vaikka häntä pari kertaa löisi?

Saako lapsia siis lyödä ennen kuin itse muistavat asioista mitään? Saako huutavaa vauvaa lyödä vähäsen jos ei tuu mitään oikeeta fyysistä vammaa jne? Jos se sillä hiljenis? Ku eihän se siitä mitään traumoja saa jos asiat muuten ovat kunnossa.

Miksi lapselle saa aiheuttaa tilapäisesti hätää ja kärsimystä vedoten siihen, että ei se kuitenkaan siitä traumatisoidu...? Eivätkö lapsen senhetkiset tunteet merkitse mitään, vain se, että valittaako hän niistä myöhemmin?

Lyöminen ja väkivalta on laitonta, ja vanhemmat syyllistyvät rikokseen.
Et sä voi oikeesti edes verrata noita kahta asiaa.

Samaa mieltä vieraan kanssa. Kaksi täysin eri asiaa. Et voi verrata lapsen hoitoon laittamista fyysiseen väkivaltaan. Herää nyt! eikö nyt omasta mielestäkin kuulosta typerältä!

Herää hei ihan itse. NinaTT vertasikin tässä lapsen tunteita. Ei noita asioita, vaan noiden asioiden seurauksia -> pahaa oloa lapselle.

 

tää ei lopu ikinä, joten hyvää yötä arvon rouvat ja neitit, tää lapselleen tietoisesti riskin ottaneena "trauman aiheuttanut" äippä lähtee hoitaan parisuhdetta :wave:

kai se pitää hyväksyä että meidän lapsesta tulee häiriintyneempi kuin väkivaltaisten, mielenterveysongelmaisten, huostaanotettujen yms perheiden lapsista. kiitos tästä informaatiosta rakkaat terapeutit, pykologit yms, saikos vielä ne teidän tittelipaperit ja tutkimustulokset näytille

Ei se viikon ero sinusta tuo traumoja lapsellesi.

Se taas että vanhemmat eivät välitä ollenkaan siitä miltä lapsesta tuntuu voi aiheuttaa traumoja aikuisiälläkin...

Entä sairaalareissut, jos äiti joutuu viikoksi sinne ja isää ei ole lähellä? Se lapsi kun ei ymmärrä sitäkään, että äiti on sairaalassa eikä hoitamassa parisuhdettaan.