vuoden ikäinen vauva viikoksi hoitoon

No ei voi aavistaa aikuisten maailmassa. Mutta on syynsä, miksi lapselle on hyvä luoda pysyvät rutiinit. Jotta hän voi luottaa siihen, että ympärillä on pysyvyyttä ja keskittyä näin ollen kehitykseensä ja kasvuunsa.
Esim. huostaanotetuilla lapsilla kehitys ei ole edennyt kuten se turvallisissa oloissa kasvavalla lapsella yleensä etenee. Juuri siksi, ettei kasvuympäristö ole luonut siihen mahdollisuutta.

Mutta eihän me nyt oikeasti verrata vanhempien viikon lomaa huostaanotettujen lasten kehitykseen, eihän? Tai jos verrataan, niin millä perusteella? Huostaanotettujen elämä on kenties muutenkin ollut aika epäsäännöllistä...

Mutta tuossa puhuttiinkin kasvuympäristöstä, eli voihan niitä verrata, yksinkeraista; kasvuympäristö ei ole ollut pysyvä ja turvallinen? Ja kun lapsi kerran kokee tulleensa "hylätyksi", sitä hylkäämisen pelkoa ja epäluottamusta on aika vaikea korjata :--) Se on sellainen asia joka ei hetkessä korjaannu. Pienelle lapselle vanhemman pysyvyys ja luotettavuus on maailman tärkein asia.

No ei kyllä voi verrata, kyllä huostaanotetut lapset kokee paljon paljon rankempia hylkäämis kokemuksia kuin viikon lomareissu. Toistuva hylkääminen ja sen kokeminen on ihan eri juttu kuin yksi lomareissu :headwall:

Juu, nyt ei ollutkaan kyseessä "kenellä on ollu rankimpaa" kisa. Ei tossa sanottu että se ei eriasia, toistuvat hylkäämiset ja kerran tapahtuva hylkääminen. Ton pointti oli se ympäristö KYLLÄ YHDESTÄ KERRASTA lapsen luottamus vanhempaan horjuu, tottahan toki, yhtäkkiä vanhemmat katoaa, lapsi ei tiedä palaavatko, ja koska palaavat. Sama asia molemmissa tapauksissa (huostaanotettu ja ei) toisessa se vaan on toistuvaa.

 

Joo. No meidän kuopus oli 6kk kun lähdimme miehen kanssa viikoksi Lontooseen. Olivat lapset mummilla hoidossa ja kaikki sujui enemmän kuin hyvin. Nyt tyttö on 2,8kk ja kaikki hyvin. =) Edelleen.

Miltä susta tuntui silloin jättää lapsi? Tuliko paha mieli siitä, kun tiesit että lapsi ikävöi ja on todella epävarma ja epäturvallinen olo :/?

Taas tuossa viestissä vedottiin tuohon "kaikki hyvin, EDELLEEN". Nyt ehkä kaikki onkin jo hyvin, silloin ei todellakaan ollut

 

Joo. No meidän kuopus oli 6kk kun lähdimme miehen kanssa viikoksi Lontooseen. Olivat lapset mummilla hoidossa ja kaikki sujui enemmän kuin hyvin. Nyt tyttö on 2,8kk ja kaikki hyvin. =) Edelleen.

Miltä susta tuntui silloin jättää lapsi? Tuliko paha mieli siitä, kun tiesit että lapsi ikävöi ja on todella epävarma ja epäturvallinen olo :/?

Taas tuossa viestissä vedottiin tuohon "kaikki hyvin, EDELLEEN". Nyt ehkä kaikki onkin jo hyvin, silloin ei todellakaan ollut

No ehkä sä tiedät sen paremmin kuin me ja kuopusta hoitanut mummi. =) Ja sanan edelleen lisäsin ihan teitä varten, koska ainahan näistä hoidossa olemisista povataan jonkin sortin ongelmia tulevaisuudessa.

Jos mä olisin kuvitellut, ettei lapsi tule kestämään eroa niin en olisi lähtenyt. Luotin mummiin 100%sesti. =)

 

On se joo kamalaa jos äiti ja isi käy lomalla.. Hohhoijjaa.

Mulla on ystäväperhe, jossa äiti joutui olemaan 2kk sairaalassa poissa 180 kilometrin päässä kotoa ja isä joka toisen viikon töissä 300 kilometrin päässä.
Heillä on 10kk ja 2,5v lapset.
Tällänen tilanne on teidän mielestä siis ihan ok ja koska se on pakollinen ero, se ei vaikuta lapsiin mitenkään haittaavasti, mutta viikon loma tekee hallaa psyykkeelle ja lapsen kehitykselle..
En voi käsittää tota logiikkaa.

 

No ei voi aavistaa aikuisten maailmassa. Mutta on syynsä, miksi lapselle on hyvä luoda pysyvät rutiinit. Jotta hän voi luottaa siihen, että ympärillä on pysyvyyttä ja keskittyä näin ollen kehitykseensä ja kasvuunsa.
Esim. huostaanotetuilla lapsilla kehitys ei ole edennyt kuten se turvallisissa oloissa kasvavalla lapsella yleensä etenee. Juuri siksi, ettei kasvuympäristö ole luonut siihen mahdollisuutta.

Mutta eihän me nyt oikeasti verrata vanhempien viikon lomaa huostaanotettujen lasten kehitykseen, eihän? Tai jos verrataan, niin millä perusteella? Huostaanotettujen elämä on kenties muutenkin ollut aika epäsäännöllistä...

Mutta tuossa puhuttiinkin kasvuympäristöstä, eli voihan niitä verrata, yksinkeraista; kasvuympäristö ei ole ollut pysyvä ja turvallinen? Ja kun lapsi kerran kokee tulleensa "hylätyksi", sitä hylkäämisen pelkoa ja epäluottamusta on aika vaikea korjata :--) Se on sellainen asia joka ei hetkessä korjaannu. Pienelle lapselle vanhemman pysyvyys ja luotettavuus on maailman tärkein asia.

No ei kyllä voi verrata, kyllä huostaanotetut lapset kokee paljon paljon rankempia hylkäämis kokemuksia kuin viikon lomareissu. Toistuva hylkääminen ja sen kokeminen on ihan eri juttu kuin yksi lomareissu :headwall:

Juu, nyt ei ollutkaan kyseessä "kenellä on ollu rankimpaa" kisa. Ei tossa sanottu että se ei eriasia, toistuvat hylkäämiset ja kerran tapahtuva hylkääminen. Ton pointti oli se ympäristö KYLLÄ YHDESTÄ KERRASTA lapsen luottamus vanhempaan horjuu, tottahan toki, yhtäkkiä vanhemmat katoaa, lapsi ei tiedä palaavatko, ja koska palaavat. Sama asia molemmissa tapauksissa (huostaanotettu ja ei) toisessa se vaan on toistuvaa.

nyt ihmisillä menee puurot ja vellit pahasti sekaisin.

 

On se joo kamalaa jos äiti ja isi käy lomalla.. Hohhoijjaa.

Mulla on ystäväperhe, jossa äiti joutui olemaan 2kk sairaalassa poissa 180 kilometrin päässä kotoa ja isä joka toisen viikon töissä 300 kilometrin päässä.
Heillä on 10kk ja 2,5v lapset.
Tällänen tilanne on teidän mielestä siis ihan ok ja koska se on pakollinen ero, se ei vaikuta lapsiin mitenkään haittaavasti, mutta viikon loma tekee hallaa psyykkeelle ja lapsen kehitykselle..
En voi käsittää tota logiikkaa.

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

 

No ei voi aavistaa aikuisten maailmassa. Mutta on syynsä, miksi lapselle on hyvä luoda pysyvät rutiinit. Jotta hän voi luottaa siihen, että ympärillä on pysyvyyttä ja keskittyä näin ollen kehitykseensä ja kasvuunsa.
Esim. huostaanotetuilla lapsilla kehitys ei ole edennyt kuten se turvallisissa oloissa kasvavalla lapsella yleensä etenee. Juuri siksi, ettei kasvuympäristö ole luonut siihen mahdollisuutta.

Mutta eihän me nyt oikeasti verrata vanhempien viikon lomaa huostaanotettujen lasten kehitykseen, eihän? Tai jos verrataan, niin millä perusteella? Huostaanotettujen elämä on kenties muutenkin ollut aika epäsäännöllistä...

Mutta tuossa puhuttiinkin kasvuympäristöstä, eli voihan niitä verrata, yksinkeraista; kasvuympäristö ei ole ollut pysyvä ja turvallinen? Ja kun lapsi kerran kokee tulleensa "hylätyksi", sitä hylkäämisen pelkoa ja epäluottamusta on aika vaikea korjata :--) Se on sellainen asia joka ei hetkessä korjaannu. Pienelle lapselle vanhemman pysyvyys ja luotettavuus on maailman tärkein asia.

No ei kyllä voi verrata, kyllä huostaanotetut lapset kokee paljon paljon rankempia hylkäämis kokemuksia kuin viikon lomareissu. Toistuva hylkääminen ja sen kokeminen on ihan eri juttu kuin yksi lomareissu :headwall:

Juu, nyt ei ollutkaan kyseessä "kenellä on ollu rankimpaa" kisa. Ei tossa sanottu että se ei eriasia, toistuvat hylkäämiset ja kerran tapahtuva hylkääminen. Ton pointti oli se ympäristö KYLLÄ YHDESTÄ KERRASTA lapsen luottamus vanhempaan horjuu, tottahan toki, yhtäkkiä vanhemmat katoaa, lapsi ei tiedä palaavatko, ja koska palaavat. Sama asia molemmissa tapauksissa (huostaanotettu ja ei) toisessa se vaan on toistuvaa.

Jatkuva niitä traumoja, pelkoa yms. aiheuttaa.
Siihen en kommentoi onko oikein jättä noin pientä viikoksi, itse en niin tekisi mutta totuus on että huostaanotettujen lasten olot on kyllä ihan erit kuin ns.normiperheen viikon reissu, jossa sitä rakkautta ja läheisyyttä saa yllinkyllin ja turvaa.
Huostaanotettuja ja viikon lomareissuja ei vaan voi verrata.
Lapsi kyllä ikävöi silloin viikolla mutta ei se mitään pysyviä traumoja saa.

 

No ei voi aavistaa aikuisten maailmassa. Mutta on syynsä, miksi lapselle on hyvä luoda pysyvät rutiinit. Jotta hän voi luottaa siihen, että ympärillä on pysyvyyttä ja keskittyä näin ollen kehitykseensä ja kasvuunsa.
Esim. huostaanotetuilla lapsilla kehitys ei ole edennyt kuten se turvallisissa oloissa kasvavalla lapsella yleensä etenee. Juuri siksi, ettei kasvuympäristö ole luonut siihen mahdollisuutta.

Mutta eihän me nyt oikeasti verrata vanhempien viikon lomaa huostaanotettujen lasten kehitykseen, eihän? Tai jos verrataan, niin millä perusteella? Huostaanotettujen elämä on kenties muutenkin ollut aika epäsäännöllistä...

Mutta tuossa puhuttiinkin kasvuympäristöstä, eli voihan niitä verrata, yksinkeraista; kasvuympäristö ei ole ollut pysyvä ja turvallinen? Ja kun lapsi kerran kokee tulleensa "hylätyksi", sitä hylkäämisen pelkoa ja epäluottamusta on aika vaikea korjata :--) Se on sellainen asia joka ei hetkessä korjaannu. Pienelle lapselle vanhemman pysyvyys ja luotettavuus on maailman tärkein asia.

No ei kyllä voi verrata, kyllä huostaanotetut lapset kokee paljon paljon rankempia hylkäämis kokemuksia kuin viikon lomareissu. Toistuva hylkääminen ja sen kokeminen on ihan eri juttu kuin yksi lomareissu :headwall:

Juu, nyt ei ollutkaan kyseessä "kenellä on ollu rankimpaa" kisa. Ei tossa sanottu että se ei eriasia, toistuvat hylkäämiset ja kerran tapahtuva hylkääminen. Ton pointti oli se ympäristö KYLLÄ YHDESTÄ KERRASTA lapsen luottamus vanhempaan horjuu, tottahan toki, yhtäkkiä vanhemmat katoaa, lapsi ei tiedä palaavatko, ja koska palaavat. Sama asia molemmissa tapauksissa (huostaanotettu ja ei) toisessa se vaan on toistuvaa.

nyt ihmisillä menee puurot ja vellit pahasti sekaisin.

Kerrotko vähän tarkemmin ... ?

 

Juu, nyt ei ollutkaan kyseessä "kenellä on ollu rankimpaa" kisa. Ei tossa sanottu että se ei eriasia, toistuvat hylkäämiset ja kerran tapahtuva hylkääminen. Ton pointti oli se ympäristö KYLLÄ YHDESTÄ KERRASTA lapsen luottamus vanhempaan horjuu, tottahan toki, yhtäkkiä vanhemmat katoaa, lapsi ei tiedä palaavatko, ja koska palaavat. Sama asia molemmissa tapauksissa (huostaanotettu ja ei) toisessa se vaan on toistuvaa.

Ja mä painotan edelleen siihen, että lapsi ei kummassakaan tapauksessa tiedä missä vanhemmat on. Vai ovatko he sairaalassa tai lomalla. Lapsen tunteista tässä koko ajan puhutaan.

 

No ei voi aavistaa aikuisten maailmassa. Mutta on syynsä, miksi lapselle on hyvä luoda pysyvät rutiinit. Jotta hän voi luottaa siihen, että ympärillä on pysyvyyttä ja keskittyä näin ollen kehitykseensä ja kasvuunsa.
Esim. huostaanotetuilla lapsilla kehitys ei ole edennyt kuten se turvallisissa oloissa kasvavalla lapsella yleensä etenee. Juuri siksi, ettei kasvuympäristö ole luonut siihen mahdollisuutta.

Mutta eihän me nyt oikeasti verrata vanhempien viikon lomaa huostaanotettujen lasten kehitykseen, eihän? Tai jos verrataan, niin millä perusteella? Huostaanotettujen elämä on kenties muutenkin ollut aika epäsäännöllistä...

Mutta tuossa puhuttiinkin kasvuympäristöstä, eli voihan niitä verrata, yksinkeraista; kasvuympäristö ei ole ollut pysyvä ja turvallinen? Ja kun lapsi kerran kokee tulleensa "hylätyksi", sitä hylkäämisen pelkoa ja epäluottamusta on aika vaikea korjata :--) Se on sellainen asia joka ei hetkessä korjaannu. Pienelle lapselle vanhemman pysyvyys ja luotettavuus on maailman tärkein asia.

No ei kyllä voi verrata, kyllä huostaanotetut lapset kokee paljon paljon rankempia hylkäämis kokemuksia kuin viikon lomareissu. Toistuva hylkääminen ja sen kokeminen on ihan eri juttu kuin yksi lomareissu :headwall:

Juu, nyt ei ollutkaan kyseessä "kenellä on ollu rankimpaa" kisa. Ei tossa sanottu että se ei eriasia, toistuvat hylkäämiset ja kerran tapahtuva hylkääminen. Ton pointti oli se ympäristö KYLLÄ YHDESTÄ KERRASTA lapsen luottamus vanhempaan horjuu, tottahan toki, yhtäkkiä vanhemmat katoaa, lapsi ei tiedä palaavatko, ja koska palaavat. Sama asia molemmissa tapauksissa (huostaanotettu ja ei) toisessa se vaan on toistuvaa.

Jatkuva niitä traumoja, pelkoa yms. aiheuttaa.
Siihen en kommentoi onko oikein jättä noin pientä viikoksi, itse en niin tekisi mutta totuus on että huostaanotettujen lasten olot on kyllä ihan erit kuin ns.normiperheen viikon reissu, jossa sitä rakkautta ja läheisyyttä saa yllinkyllin ja turvaa.
Huostaanotettuja ja viikon lomareissuja ei vaan voi verrata.
Lapsi kyllä ikävöi silloin viikolla mutta ei se mitään pysyviä traumoja saa.

No eipä tuossa ole väitettykkään, että lomamatka jättää lapseen ikuisen trauman Vaan kirjoitin, että luottamus horjuu, ja sitä on vaikea korjata, lapsi voi pitkään elää sellaisessa menettämisen pelossa.

 

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

LAPSI EI SITÄ EROA TIEDÄ, ONKO HÄNET JÄTETTY TAHATTOMASTI VAI TAHALLAAN MUMMON HOIVIIN.

Vai yritätkö sä vetää nyt jotain rajaa hyvien ja huonojen vanhempien väliin?

 

Juu, nyt ei ollutkaan kyseessä "kenellä on ollu rankimpaa" kisa. Ei tossa sanottu että se ei eriasia, toistuvat hylkäämiset ja kerran tapahtuva hylkääminen. Ton pointti oli se ympäristö KYLLÄ YHDESTÄ KERRASTA lapsen luottamus vanhempaan horjuu, tottahan toki, yhtäkkiä vanhemmat katoaa, lapsi ei tiedä palaavatko, ja koska palaavat. Sama asia molemmissa tapauksissa (huostaanotettu ja ei) toisessa se vaan on toistuvaa.

Ja mä painotan edelleen siihen, että lapsi ei kummassakaan tapauksessa tiedä missä vanhemmat on. Vai ovatko he sairaalassa tai lomalla. Lapsen tunteista tässä koko ajan puhutaan.

Missä nyt sanotaan että tässä puhutaan koko ajan lapsen tunteista? Tämä keskusteli lipsui vähän raiteiltaan jo jonkin aikaa sitten, ja keskustelu siirtyi myös VANHEMPIEN TEKOIHIN JA NIIDEN SEURAUKSIIN.

 

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

LAPSI EI SITÄ EROA TIEDÄ, ONKO HÄNET JÄTETTY TAHATTOMASTI VAI TAHALLAAN MUMMON HOIVIIN.

Vai yritätkö sä vetää nyt jotain rajaa hyvien ja huonojen vanhempien väliin?

No hyvänen aika, kyllähän lapsella on suhde myös siihen hoitajaansa..olettaisin, että se on aika ratkaisevaa millainen suhde on kyseessä.

 

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

LAPSI EI SITÄ EROA TIEDÄ, ONKO HÄNET JÄTETTY TAHATTOMASTI VAI TAHALLAAN MUMMON HOIVIIN.

Vai yritätkö sä vetää nyt jotain rajaa hyvien ja huonojen vanhempien väliin?

Siis herranjumala, en ole niin väittänytkään missään kohdassa, että lapsi näiden eron tajuaisi. Tuolla puhuttiin aiemmin myös siitä, että haluaako sitä tuskaa vapaaehtoisesti lapselleen aiheuttaa. Mä en tuossa viestissä puhunut lapsen tuntemuksista, vaan nimenomaan vanhempien kannalta.

Lue sinäkin nyt koko ketju, niin pääset ehkä paremmin sisään tähän.

 

Missä nyt sanotaan että tässä puhutaan koko ajan lapsen tunteista? Tämä keskusteli lipsui vähän raiteiltaan jo jonkin aikaa sitten, ja keskustelu siirtyi myös VANHEMPIEN TEKOIHIN JA NIIDEN SEURAUKSIIN.

Edelleen odotellaan jotain faktaa noiden seurauksien suhteen

 

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

LAPSI EI SITÄ EROA TIEDÄ, ONKO HÄNET JÄTETTY TAHATTOMASTI VAI TAHALLAAN MUMMON HOIVIIN.

Vai yritätkö sä vetää nyt jotain rajaa hyvien ja huonojen vanhempien väliin?

Siis herranjumala, en ole niin väittänytkään missään kohdassa, että lapsi näiden eron tajuaisi. Tuolla puhuttiin aiemmin myös siitä, että haluaako sitä tuskaa vapaaehtoisesti lapselleen aiheuttaa. Mä en tuossa viestissä puhunut lapsen tuntemuksista, vaan nimenomaan vanhempien kannalta.

Lue sinäkin nyt koko ketju, niin pääset ehkä paremmin sisään tähän.

Sä et ehkä puhunut, mutta ainakin moni muu puhui ja vetosi nimenomaan lapsen tunteisiin ja pelkoihin, ikävään jne.

 

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

LAPSI EI SITÄ EROA TIEDÄ, ONKO HÄNET JÄTETTY TAHATTOMASTI VAI TAHALLAAN MUMMON HOIVIIN.

Vai yritätkö sä vetää nyt jotain rajaa hyvien ja huonojen vanhempien väliin?

No hyvänen aika, kyllähän lapsella on suhde myös siihen hoitajaansa..olettaisin, että se on aika ratkaisevaa millainen suhde on kyseessä.

On toki, mutta jos nyt ajatellaan ns. normaali ja hyvä tilanne (lapsella on turvallinen kiintymyssuhde äitiinsä) se hoitajan suhde ei vedä millään vertoja sille äidin ja lapsen kiintymyssuhteelle. Aivan eri asia onkin sitten se, jos äiti on päihderiippuvainen, väkivaltainen ym.

 

Missä nyt sanotaan että tässä puhutaan koko ajan lapsen tunteista? Tämä keskusteli lipsui vähän raiteiltaan jo jonkin aikaa sitten, ja keskustelu siirtyi myös VANHEMPIEN TEKOIHIN JA NIIDEN SEURAUKSIIN.

Edelleen odotellaan jotain faktaa noiden seurauksien suhteen

Seurauksilla tarkoitin lapselle koituvaa henkistä pahaa oloa.

 

On se joo kamalaa jos äiti ja isi käy lomalla.. Hohhoijjaa.

Mulla on ystäväperhe, jossa äiti joutui olemaan 2kk sairaalassa poissa 180 kilometrin päässä kotoa ja isä joka toisen viikon töissä 300 kilometrin päässä.
Heillä on 10kk ja 2,5v lapset.
Tällänen tilanne on teidän mielestä siis ihan ok ja koska se on pakollinen ero, se ei vaikuta lapsiin mitenkään haittaavasti, mutta viikon loma tekee hallaa psyykkeelle ja lapsen kehitykselle..
En voi käsittää tota logiikkaa.

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

Mistä te voitte tietää, onko mun lapselle aiheutunut ikävää ja turvattomuuden tunnetta meidän lomamatkan aikana?

Se mahdoton ikävä ja turvattomuus varmaan näkyisi EDES JOLLAIN tapaa uloskin päin?

Lapsen turvallisuudentunteeseen varmaan vaikuttaa jollain lailla myös se, että ne paikalla olleet aikuiset, isovanhemmat, ovat lapselle tuttuja ihan jokaisesta päivästä.
On varmasti eri asia mennä viikoksi mummon luo, jota on siihen asti nähnyt kahvipöydässä kerran viikossa, kun olla omassa kodissa isovanhempien kanssa, jotka ovat arjessa läsnä ihan joka päivä..
Ei se muutos loppupeleissä kovin suuri ollut, äiti ja iskä oli vähän aikaa pois, mutta muut tutut ja turvalliset, joihin lapset on tottuneet, oli paikalla. Ja kuten sanoin, lapsi itse tuskin edes tajusi kuinka kauan me oikeasti oltiin pois.

 

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

LAPSI EI SITÄ EROA TIEDÄ, ONKO HÄNET JÄTETTY TAHATTOMASTI VAI TAHALLAAN MUMMON HOIVIIN.

Vai yritätkö sä vetää nyt jotain rajaa hyvien ja huonojen vanhempien väliin?

Siis herranjumala, en ole niin väittänytkään missään kohdassa, että lapsi näiden eron tajuaisi. Tuolla puhuttiin aiemmin myös siitä, että haluaako sitä tuskaa vapaaehtoisesti lapselleen aiheuttaa. Mä en tuossa viestissä puhunut lapsen tuntemuksista, vaan nimenomaan vanhempien kannalta.

Lue sinäkin nyt koko ketju, niin pääset ehkä paremmin sisään tähän.

Sä et ehkä puhunut, mutta ainakin moni muu puhui ja vetosi nimenomaan lapsen tunteisiin ja pelkoihin, ikävään jne.

Siis Joo, niin puhui moni muu. Mutta keskusteltiin myös tuosta vanhempien motiiveista. Minä en viesteissäni tuolloin viitannut ainoastaan lapsen pahaan oloon, vaan myös vanhempiin. Joten mikä tässä on nyt sun niin vaikeaa tajuta että sun pitää jankuttaa?

 

No ei voi aavistaa aikuisten maailmassa. Mutta on syynsä, miksi lapselle on hyvä luoda pysyvät rutiinit. Jotta hän voi luottaa siihen, että ympärillä on pysyvyyttä ja keskittyä näin ollen kehitykseensä ja kasvuunsa.
Esim. huostaanotetuilla lapsilla kehitys ei ole edennyt kuten se turvallisissa oloissa kasvavalla lapsella yleensä etenee. Juuri siksi, ettei kasvuympäristö ole luonut siihen mahdollisuutta.

Mutta eihän me nyt oikeasti verrata vanhempien viikon lomaa huostaanotettujen lasten kehitykseen, eihän? Tai jos verrataan, niin millä perusteella? Huostaanotettujen elämä on kenties muutenkin ollut aika epäsäännöllistä...

Mutta tuossa puhuttiinkin kasvuympäristöstä, eli voihan niitä verrata, yksinkeraista; kasvuympäristö ei ole ollut pysyvä ja turvallinen? Ja kun lapsi kerran kokee tulleensa "hylätyksi", sitä hylkäämisen pelkoa ja epäluottamusta on aika vaikea korjata :--) Se on sellainen asia joka ei hetkessä korjaannu. Pienelle lapselle vanhemman pysyvyys ja luotettavuus on maailman tärkein asia.

No ei kyllä voi verrata, kyllä huostaanotetut lapset kokee paljon paljon rankempia hylkäämis kokemuksia kuin viikon lomareissu. Toistuva hylkääminen ja sen kokeminen on ihan eri juttu kuin yksi lomareissu :headwall:

Juu, nyt ei ollutkaan kyseessä "kenellä on ollu rankimpaa" kisa. Ei tossa sanottu että se ei eriasia, toistuvat hylkäämiset ja kerran tapahtuva hylkääminen. Ton pointti oli se ympäristö KYLLÄ YHDESTÄ KERRASTA lapsen luottamus vanhempaan horjuu, tottahan toki, yhtäkkiä vanhemmat katoaa, lapsi ei tiedä palaavatko, ja koska palaavat. Sama asia molemmissa tapauksissa (huostaanotettu ja ei) toisessa se vaan on toistuvaa.

nyt ihmisillä menee puurot ja vellit pahasti sekaisin.

Kerrotko vähän tarkemmin ... ?

Juurikin siksi että huostaanotetuilla lapsilla hylkäämiskokemukset on luokaltaan aivan erilaisia kuin lapsilla jotka on mummolla hoidossa. Myös joku muu hoitaja (esim. tuttu mummi) voi tuoda lapselle turvallisuuden tunnetta silloin kun äiti ei ole paikalla. Myös mummi voi vastata lapsen tarpeisiin.

BTW, Onhan niitä lapsia joiden äiti on ollu täysin sekasin koko lapsen lapsuusajan mutta jos tältä lapselta on löytynyt joku toinen, yksikin, turvallinen aikuinen elämässä, on hän kasvanut melko terveeksi aikuiseksi olosuhteisiin nähden.

 

Siis Joo, niin puhui moni muu. Mutta keskusteltiin myös tuosta vanhempien motiiveista. Minä en viesteissäni tuolloin viitannut ainoastaan lapsen pahaan oloon, vaan myös vanhempiin. Joten mikä tässä on nyt sun niin vaikeaa tajuta että sun pitää jankuttaa?

Eli sä haluat vain ja ainoastaan syyllistää vanhempia, jotka vievät lapsen yökylään vaikka oman lomareissun ajaksi?

 

No ei voi aavistaa aikuisten maailmassa. Mutta on syynsä, miksi lapselle on hyvä luoda pysyvät rutiinit. Jotta hän voi luottaa siihen, että ympärillä on pysyvyyttä ja keskittyä näin ollen kehitykseensä ja kasvuunsa.
Esim. huostaanotetuilla lapsilla kehitys ei ole edennyt kuten se turvallisissa oloissa kasvavalla lapsella yleensä etenee. Juuri siksi, ettei kasvuympäristö ole luonut siihen mahdollisuutta.

Mutta eihän me nyt oikeasti verrata vanhempien viikon lomaa huostaanotettujen lasten kehitykseen, eihän? Tai jos verrataan, niin millä perusteella? Huostaanotettujen elämä on kenties muutenkin ollut aika epäsäännöllistä...

Mutta tuossa puhuttiinkin kasvuympäristöstä, eli voihan niitä verrata, yksinkeraista; kasvuympäristö ei ole ollut pysyvä ja turvallinen? Ja kun lapsi kerran kokee tulleensa "hylätyksi", sitä hylkäämisen pelkoa ja epäluottamusta on aika vaikea korjata :--) Se on sellainen asia joka ei hetkessä korjaannu. Pienelle lapselle vanhemman pysyvyys ja luotettavuus on maailman tärkein asia.

No ei kyllä voi verrata, kyllä huostaanotetut lapset kokee paljon paljon rankempia hylkäämis kokemuksia kuin viikon lomareissu. Toistuva hylkääminen ja sen kokeminen on ihan eri juttu kuin yksi lomareissu :headwall:

Juu, nyt ei ollutkaan kyseessä "kenellä on ollu rankimpaa" kisa. Ei tossa sanottu että se ei eriasia, toistuvat hylkäämiset ja kerran tapahtuva hylkääminen. Ton pointti oli se ympäristö KYLLÄ YHDESTÄ KERRASTA lapsen luottamus vanhempaan horjuu, tottahan toki, yhtäkkiä vanhemmat katoaa, lapsi ei tiedä palaavatko, ja koska palaavat. Sama asia molemmissa tapauksissa (huostaanotettu ja ei) toisessa se vaan on toistuvaa.

Jatkuva niitä traumoja, pelkoa yms. aiheuttaa.
Siihen en kommentoi onko oikein jättä noin pientä viikoksi, itse en niin tekisi mutta totuus on että huostaanotettujen lasten olot on kyllä ihan erit kuin ns.normiperheen viikon reissu, jossa sitä rakkautta ja läheisyyttä saa yllinkyllin ja turvaa.
Huostaanotettuja ja viikon lomareissuja ei vaan voi verrata.
Lapsi kyllä ikävöi silloin viikolla mutta ei se mitään pysyviä traumoja saa.

No eipä tuossa ole väitettykkään, että lomamatka jättää lapseen ikuisen trauman Vaan kirjoitin, että luottamus horjuu, ja sitä on vaikea korjata, lapsi voi pitkään elää sellaisessa menettämisen pelossa.

Ei kyllä yksitvuotiaan muisti niin pitkälle mene että puolen vuoden päästä niin pelkäis, jos vanhemmat muuten on olleet kotona, käyneet vaan sen lomareissun.

Ainakaan nuo minun tutun vanhemmat ei kokenu että lapset ois siitä kärsiny vaikka olivat 2viikkoa pois.
Lapset ei nyt kuitenkaan ole sokerista tehty, tottakai lapsesta pitää piettää huoli, rakastaa ja olla hyvä vanhempi siis tuki ja turva.

Mutta jos äiti tosiaan joutuu viikoksi sairaalaan, kuten minun kaveri tässä synnärillä oli ja omat vanhemmat lapset ei sinne päässy,niin äiti se enempi ikävöi kuin nuorin 1.5v. Ja sama se onko viikon reissu Bulgariaan vaan esim.synnytys.
Ei minun kaveri ois ikinä niin kauaksi aikaa lapsiaan jättäny mutta oli vähä pakko.. ja hyvin meni, äiti tosiaan oli aika rikki.

 

Missä nyt sanotaan että tässä puhutaan koko ajan lapsen tunteista? Tämä keskusteli lipsui vähän raiteiltaan jo jonkin aikaa sitten, ja keskustelu siirtyi myös VANHEMPIEN TEKOIHIN JA NIIDEN SEURAUKSIIN.

Edelleen odotellaan jotain faktaa noiden seurauksien suhteen

Seurauksilla tarkoitin lapselle koituvaa henkistä pahaa oloa.

Ja mä edelleen tarkoitin, että yksilötasolla ei voida vetää mitään tällaisia johtopäätöksiä. Toiselle voi tulla "pahaa oloa", toiselle ei, ja kellään ei ole esittää mitään faktaa suuntaan tai toiseen. Näissä ketjuissa ottaa pattiin tuo yleistäminen ja syyllistäminen, kun ei kuitenkaan ole mitään kättä pidempää tarjota

 

On se joo kamalaa jos äiti ja isi käy lomalla.. Hohhoijjaa.

Mulla on ystäväperhe, jossa äiti joutui olemaan 2kk sairaalassa poissa 180 kilometrin päässä kotoa ja isä joka toisen viikon töissä 300 kilometrin päässä.
Heillä on 10kk ja 2,5v lapset.
Tällänen tilanne on teidän mielestä siis ihan ok ja koska se on pakollinen ero, se ei vaikuta lapsiin mitenkään haittaavasti, mutta viikon loma tekee hallaa psyykkeelle ja lapsen kehitykselle..
En voi käsittää tota logiikkaa.

No tottakai tuokin vaikuttaa lapseen. Mutta tämä ero ; vanhempi tarkoituksella ja ei tarkoituksella aiheuttaa lapselleen ikävää ja turvattomuuden tunnetta jne.

Se tekee noiden kahden esimerkin vanhempiin suuren eron. Missä tässä nyt on sanottu ettei se sairaalareissu vaikuta lapseen yhtä paljon kuin lomamatka?

Mistä te voitte tietää, onko mun lapselle aiheutunut ikävää ja turvattomuuden tunnetta meidän lomamatkan aikana?

Se mahdoton ikävä ja turvattomuus varmaan näkyisi EDES JOLLAIN tapaa uloskin päin?

Lapsen turvallisuudentunteeseen varmaan vaikuttaa jollain lailla myös se, että ne paikalla olleet aikuiset, isovanhemmat, ovat lapselle tuttuja ihan jokaisesta päivästä.
On varmasti eri asia mennä viikoksi mummon luo, jota on siihen asti nähnyt kahvipöydässä kerran viikossa, kun olla omassa kodissa isovanhempien kanssa, jotka ovat arjessa läsnä ihan joka päivä..
Ei se muutos loppupeleissä kovin suuri ollut, äiti ja iskä oli vähän aikaa pois, mutta muut tutut ja turvalliset, joihin lapset on tottuneet, oli paikalla. Ja kuten sanoin, lapsi itse tuskin edes tajusi kuinka kauan me oikeasti oltiin pois.

"Valikoimattoman kiintymyksen vaihe kestää noin 5-7 kk:n ikään saakka. Sen aikana lapsi ei vielä erota äitiä vieraasta. Yksinoloon vauva saattaa reagoida itkemällä, mutta lohduttamiseen ei tarvita äitiä, vaan kuka tahansa kelpaa. Ratkaisevaa on ainoastaan ihmiskontaktien saatavuus. Valikoimattoman kiintymyksen vaiheen jälkeen on vuorossa erityiskiintymyksen vaihe. Tämän vaiheen alkamisajankohta voi vaihdella suuresti eri yksilöiden välillä, mutta kesto on yleensä intensiivinen kolmen-neljän kuukauden ajan. Tässä vaiheessa lapsi alkaa selvästi erottaa äidin muista ihmisistä. Kiintymyksensä lapsi ilmaisee itkemällä muiden kuin äidin kanssa tai yksin ollessaan, olemalla selvästi iloinen äidin läsnäollessa ja turvaamalla äitiin ollessaan peloissaan. Puolentoista vuoden iässä lapsi kiintyy yleensä muihinkin perheenjäseniin, lastenhoitajaan ja muihin ihmisiin, joiden kanssa hän viettää enemmän aikaa. Tätä vaihetta Takalat kutsuvat monikiintymysten vaiheeksi.

Birgitta ja Rauno Juntumaa (1984, 18)"

Niin, että ei se mummo kuitenkaan ole sama asia kuin äiti.