vuoden ikäinen vauva viikoksi hoitoon

Mun mielestä se on pelottavaa jos vanhemmat eivät välitä lapsensa ikävästä ja tuskasta, vaan ihan tietoisesti sitä haluaa lapselleen aiheuttaa :--)

Tämä on just pointti mitä pidän tärkeänä! Mutta minkälaisella tunne-elämällä mahtavat vanhemmat olla varustettuja. Onko se vain niin, että "hylkäämisen" ja välinpitämättömyyden ketju jatkuu sukupolvelta toiselle.

 

tää ei lopu ikinä, joten hyvää yötä arvon rouvat ja neitit, tää lapselleen tietoisesti riskin ottaneena "trauman aiheuttanut" äippä lähtee hoitaan parisuhdetta :wave:

kai se pitää hyväksyä että meidän lapsesta tulee häiriintyneempi kuin väkivaltaisten, mielenterveysongelmaisten, huostaanotettujen yms perheiden lapsista. kiitos tästä informaatiosta rakkaat terapeutit, pykologit yms, saikos vielä ne teidän tittelipaperit ja tutkimustulokset näytille

Ei se viikon ero sinusta tuo traumoja lapsellesi.

Se taas että vanhemmat eivät välitä ollenkaan siitä miltä lapsesta tuntuu voi aiheuttaa traumoja aikuisiälläkin...

Entä sairaalareissut, jos äiti joutuu viikoksi sinne ja isää ei ole lähellä? Se lapsi kun ei ymmärrä sitäkään, että äiti on sairaalassa eikä hoitamassa parisuhdettaan.

Tässäkin on ero, sairaalaan joutuessaan se tuskin on ollut vanhemman valinta. Lomamatka on.

 

tää ei lopu ikinä, joten hyvää yötä arvon rouvat ja neitit, tää lapselleen tietoisesti riskin ottaneena "trauman aiheuttanut" äippä lähtee hoitaan parisuhdetta :wave:

kai se pitää hyväksyä että meidän lapsesta tulee häiriintyneempi kuin väkivaltaisten, mielenterveysongelmaisten, huostaanotettujen yms perheiden lapsista. kiitos tästä informaatiosta rakkaat terapeutit, pykologit yms, saikos vielä ne teidän tittelipaperit ja tutkimustulokset näytille

Ei se viikon ero sinusta tuo traumoja lapsellesi.

Se taas että vanhemmat eivät välitä ollenkaan siitä miltä lapsesta tuntuu voi aiheuttaa traumoja aikuisiälläkin...

Entä sairaalareissut, jos äiti joutuu viikoksi sinne ja isää ei ole lähellä? Se lapsi kun ei ymmärrä sitäkään, että äiti on sairaalassa eikä hoitamassa parisuhdettaan.

Tässäkin on ero, sairaalaan joutuessaan se tuskin on ollut vanhemman valinta. Lomamatka on.

No lapsiko sen ymmärtää?

 

tää ei lopu ikinä, joten hyvää yötä arvon rouvat ja neitit, tää lapselleen tietoisesti riskin ottaneena "trauman aiheuttanut" äippä lähtee hoitaan parisuhdetta :wave:

kai se pitää hyväksyä että meidän lapsesta tulee häiriintyneempi kuin väkivaltaisten, mielenterveysongelmaisten, huostaanotettujen yms perheiden lapsista. kiitos tästä informaatiosta rakkaat terapeutit, pykologit yms, saikos vielä ne teidän tittelipaperit ja tutkimustulokset näytille

Ei se viikon ero sinusta tuo traumoja lapsellesi.

Se taas että vanhemmat eivät välitä ollenkaan siitä miltä lapsesta tuntuu voi aiheuttaa traumoja aikuisiälläkin...

Entä sairaalareissut, jos äiti joutuu viikoksi sinne ja isää ei ole lähellä? Se lapsi kun ei ymmärrä sitäkään, että äiti on sairaalassa eikä hoitamassa parisuhdettaan.

Tässäkin on ero, sairaalaan joutuessaan se tuskin on ollut vanhemman valinta. Lomamatka on.

No lapsiko sen ymmärtää?

Ei ymmärrä ei, vaan kyse on nyt siitä, että lomamatkalla vanhempi TIETOISESTI ja VAPAAEHTOISESTI aiheuttaa lapselleen turvattomuuden tunnetta ja pahaa oloa. Jos vanhempi sairastuu äkillisesti tms. ja joutuu viikoksi sairaalaan, asia on silloin eri, kun ei lapselleen sellaista tilannetta tietenkään toivoisi ja haluaisi aiheuttaa. Tässä olikin nyt kyse vanhempien välinpitämättömyydestä eikä lapsen ymmärryksestä noita asioita kohtaan.

 

Elämästä voi nauttia lastenkin kanssa ihan täysillä, vaikka joskus olisikin puolison kanssa kahdestaan. Kerrotko, minkälainen ihminen 1-vuotiaasta kasvaa, jos hän on esim. viikon tuttujen ja turvallisten isovanhempien kanssa.

Tiesitkö, että muutoin terve ja hyvässä ympäristössä kasvanut lapsi tuskin järkkyy vaikka häntä pari kertaa löisi?

Saako lapsia siis lyödä ennen kuin itse muistavat asioista mitään? Saako huutavaa vauvaa lyödä vähäsen jos ei tuu mitään oikeeta fyysistä vammaa jne? Jos se sillä hiljenis? Ku eihän se siitä mitään traumoja saa jos asiat muuten ovat kunnossa.

Miksi lapselle saa aiheuttaa tilapäisesti hätää ja kärsimystä vedoten siihen, että ei se kuitenkaan siitä traumatisoidu...? Eivätkö lapsen senhetkiset tunteet merkitse mitään, vain se, että valittaako hän niistä myöhemmin?

Lyöminen ja väkivalta on laitonta, ja vanhemmat syyllistyvät rikokseen.
Et sä voi oikeesti edes verrata noita kahta asiaa.

Samaa mieltä vieraan kanssa. Kaksi täysin eri asiaa. Et voi verrata lapsen hoitoon laittamista fyysiseen väkivaltaan. Herää nyt! eikö nyt omasta mielestäkin kuulosta typerältä!

Herää hei ihan itse. NinaTT vertasikin tässä lapsen tunteita. Ei noita asioita, vaan noiden asioiden seurauksia -> pahaa oloa lapselle.

Joo, eli jos lapseni menee muutamaksi yöksi yökylään sukulaiselle, olen yhtä paha kuin pahoinpitelevä vanhempi.. Selväks tuli..

 

Tässäkin on ero, sairaalaan joutuessaan se tuskin on ollut vanhemman valinta. Lomamatka on.

Miten se pieni lapsi ymmärtää näiden eron? Ja miten se pieni lapsi ymmärtää, onko vanhemmat Haikon kartanossa vai ulkomailla? Oikeasti, nämä keskustelut on kyllä aika hupaisia

 

Ei ymmärrä ei, vaan kyse on nyt siitä, että lomamatkalla vanhempi TIETOISESTI ja VAPAAEHTOISESTI aiheuttaa lapselleen turvattomuuden tunnetta ja pahaa oloa. Jos vanhempi sairastuu äkillisesti tms. ja joutuu viikoksi sairaalaan, asia on silloin eri, kun ei lapselleen sellaista tilannetta tietenkään toivoisi ja haluaisi aiheuttaa. Tässä olikin nyt kyse vanhempien välinpitämättömyydestä eikä lapsen ymmärryksestä noita asioita kohtaan.

Ei asia ole mitenkään eri lapsen näkökulmasta ja tunteista. Hän tuntee aivan yhtä paljon (tai vähän) pahaa oloa, on vanhemmat matkalla tai sairaalassa.

NinaTT ainakin puhui nimenomaan lapsen turvattomuuden tunteesta ja hänen olostaan.

 

Ei ymmärrä ei, vaan kyse on nyt siitä, että lomamatkalla vanhempi TIETOISESTI ja VAPAAEHTOISESTI aiheuttaa lapselleen turvattomuuden tunnetta ja pahaa oloa. Jos vanhempi sairastuu äkillisesti tms. ja joutuu viikoksi sairaalaan, asia on silloin eri, kun ei lapselleen sellaista tilannetta tietenkään toivoisi ja haluaisi aiheuttaa. Tässä olikin nyt kyse vanhempien välinpitämättömyydestä eikä lapsen ymmärryksestä noita asioita kohtaan.

Kysymys oli siitä, miten se lapsen TRAUMA on erilainen, jos vanhempi on tietoisesti ja vapaaehtoisesti poissa, vs. pakosti poissa Kyse oli siis lapsen parhaasta.

 

mistä te olette niin varmoja mitä se 1v. lapsi tuntee? jospa se ei kuitenkaan tunne sentään raastavaa tuskaa äidin poissaolosta kun kumminkin saa syliä ja hoivaa (ym vuorovaikutusta) tutulta mummolta. Äitiä tulee ikävä usein nukkumaan mennessä kun väsy iskee ja lapsi muistaa että äiti on poissa. Voiko lasta sitten suojella kaikilta negatiivisilta tuntemuksilta (esim. ikävältä), ei.

 

No ihan hyvin voi vuoden ikiäinen olla mummulassa hoidossa viikon. Miksi ei, varsinkin jos mummu on läheinen. Ei ihme että nykylapsista kasvaa hieman vinksahtaineita ja ne ei kestä tosi elämää kun ne on kasvatettu pumpulissa. pilaatte lapsenne!

Samaa mieltä ja vastaus on ap,
NIIN, eikö teillä muutenkaan ole mummot elämässänne?
Se riippuu pALJon siitäkin, miten tuttu Mummo on.

 

Minä voisin kyllä kaikki neljä jättää viikoksi tai vaikka kahdeksi ja lähteä etelään mieheni kanssa jos äitini voisi vapaata niin pitää että lapset hoitasi, en todellakaan usko että tutussa paikassa lapsilla mitään hätää olisi, toki näillä on sisarukset seuranaan, en tiedä olisinko esikoista voinut jättää viikoksi..

Mutta siis voisin tuon tosiaan tehdä jos olisi mahdollisuus, mutta täälälkin moni jonka lapsi on vuoden tai alle aloittanut päivähoidon, sanoo ettei vois, mä en todella pysty ajattelemaan että pystyisin päivähoitoon tuntemattomille vauvaani antamaan, että mikä se nyt on hyväksi pienelle lapselle ja mikä ei. Luulen että se olisi lapsille vaan hyvästä jos vanhemmat pääsee yhdessä lataamaan akkuja ja nauttimaan toisistaan (siis meidän tilanteessa tarkoittaa sitä että meillä ei koskaan ole kahdenkeskistä aikaa muuten kun ois just mahdollisuus lähteä jonnekin ) mutta taas se että molempien vanhempien on "pakko" olla töissä ja lapsi on about 9tuntia päivässä vieraan hoidossa ei taas mielestäni ole niin hyvä, ainakaan minun lapsilleni ja minulle.. Mutta siis jokainen toki tyylillään, ja ymmärrän niitäkin jotka lapset sinne hoitoon heti vie, minua vaan henk. koht. satuttais jos joutuisin niin tekemään... Ja monesti vanhemmat lähtevät töihin siitä syystä ettei jaksa olla kotona, kun taas viikon loma vois tehdä ihmeitä ja jaksaa taas olla kotona lapsen kanssa vuoden tai kaks enemmän..

Siis en ole nuun jyrkkä mielipiteissäni miltä näyttää mutta kunhan nyt mielipiteeni esille toin.. :ashamed:

 

Elämästä voi nauttia lastenkin kanssa ihan täysillä, vaikka joskus olisikin puolison kanssa kahdestaan. Kerrotko, minkälainen ihminen 1-vuotiaasta kasvaa, jos hän on esim. viikon tuttujen ja turvallisten isovanhempien kanssa.

Tiesitkö, että muutoin terve ja hyvässä ympäristössä kasvanut lapsi tuskin järkkyy vaikka häntä pari kertaa löisi?

Saako lapsia siis lyödä ennen kuin itse muistavat asioista mitään? Saako huutavaa vauvaa lyödä vähäsen jos ei tuu mitään oikeeta fyysistä vammaa jne? Jos se sillä hiljenis? Ku eihän se siitä mitään traumoja saa jos asiat muuten ovat kunnossa.

Miksi lapselle saa aiheuttaa tilapäisesti hätää ja kärsimystä vedoten siihen, että ei se kuitenkaan siitä traumatisoidu...? Eivätkö lapsen senhetkiset tunteet merkitse mitään, vain se, että valittaako hän niistä myöhemmin?

Lyöminen ja väkivalta on laitonta, ja vanhemmat syyllistyvät rikokseen.
Et sä voi oikeesti edes verrata noita kahta asiaa.

Samaa mieltä vieraan kanssa. Kaksi täysin eri asiaa. Et voi verrata lapsen hoitoon laittamista fyysiseen väkivaltaan. Herää nyt! eikö nyt omasta mielestäkin kuulosta typerältä!

Herää hei ihan itse. NinaTT vertasikin tässä lapsen tunteita. Ei noita asioita, vaan noiden asioiden seurauksia -> pahaa oloa lapselle.

Joo, eli jos lapseni menee muutamaksi yöksi yökylään sukulaiselle, olen yhtä paha kuin pahoinpitelevä vanhempi.. Selväks tuli..

Haetaanko ratakiskoa?

Ei, et tietenkään ole yhtä paha vanhempi,
VAAN ninaTT kirjoitti tossa viestissään että niinkauan kun lapsi ei muista asioista (ei muista että äiti on lyönyt - mutta kuitenkin kokenut tuskaa/kipua/pahaa oloa tästä lyömisestä) lapsi ei myöhemmin muista vanhempien olleen viikon lomamatkalla (kuitenkin kokenut turvattomuutta/pahaa oloa), niin tekeekö se asiasta ihan ookoon, että vanhempi tarkoituksella tuottaa lapselleen kärsimystä, kun ajattelee ettei se kuitenkaan myöhemmin enää vaikuta elämään/ lapsi ei muista tapahtumia. Olkoon asia mikä hyvänsä.
Tässä nyt meinattiin niitä lapsen tunteita EI niitä asioita mistä nuo tunteet tulevat.

 

Haetaanko ratakiskoa?

Ei, et tietenkään ole yhtä paha vanhempi,
VAAN ninaTT kirjoitti tossa viestissään että niinkauan kun lapsi ei muista asioista (ei muista että äiti on lyönyt - mutta kuitenkin kokenut tuskaa/kipua/pahaa oloa tästä lyömisestä) lapsi ei myöhemmin muista vanhempien olleen viikon lomamatkalla (kuitenkin kokenut turvattomuutta/pahaa oloa), niin tekeekö se asiasta ihan ookoon, että vanhempi tarkoituksella tuottaa lapselleen kärsimystä, kun ajattelee ettei se kuitenkaan myöhemmin enää vaikuta elämään/ lapsi ei muista tapahtumia. Olkoon asia mikä hyvänsä.
Tässä nyt meinattiin niitä lapsen tunteita EI niitä asioita mistä nuo tunteet tulevat.

Nimenomaan niistä lapsen tunteista. Ja hän tuntee tasan samanlailla, on se äiti lomalla tai sairaalassa. Sillä ei ole mitään merkitystä, lapsen tunteet on silti samat!

 

Mä en ikinä vois jättää. En jättäis viikoksi ees meidän 3v ja 6v lapsiakaan.

kun lapset ei pärjää tosielämässä! Hirveetä pumpulipaapomista!!!!

ei tuo ole musta pumpulipaapomista. Meillä asuuu isovanhemmat sen verran kaukana, ettei suhde ole muotoutunut sellaiseksi lastemme ja heidän välillä, että tulis mieleenkään jätttää lapasia sinne moneksi päviäksi. Jossain vaiheessa joku yökyläreissu voi tulla kyseeseen, mutta ainakaan nyt ei ole niiden aika. Lapset viihtyvät parhaiten siellä missä me aikuisetkin, ovat aina kaikessa mukana maailmaa matkaamassa sun muualla ja meille olis tosiaankin luonnoton yhtälö laittaa lapsia muualle yöhoitoon. Siis jo siksi, että meillä rakastetaan toisiamme niin palavasti, että eron ikävää podettais joka osoitteessa. Se ei tunnu hyvältä meille kelleen, joten ei voi olla oikea ratkaisu. Eri juttu sitten heillä, joilla isovanhemmat on päivittäis ja viikko arjessa ja lapset itse haluavat mielellään yöhoitoon mummulaan. Meillä tuollainen valinta ei lähtisi lapsista, joten vielä ei ole sen aika.

 

Ei ymmärrä ei, vaan kyse on nyt siitä, että lomamatkalla vanhempi TIETOISESTI ja VAPAAEHTOISESTI aiheuttaa lapselleen turvattomuuden tunnetta ja pahaa oloa. Jos vanhempi sairastuu äkillisesti tms. ja joutuu viikoksi sairaalaan, asia on silloin eri, kun ei lapselleen sellaista tilannetta tietenkään toivoisi ja haluaisi aiheuttaa. Tässä olikin nyt kyse vanhempien välinpitämättömyydestä eikä lapsen ymmärryksestä noita asioita kohtaan.

Kysymys oli siitä, miten se lapsen TRAUMA on erilainen, jos vanhempi on tietoisesti ja vapaaehtoisesti poissa, vs. pakosti poissa Kyse oli siis lapsen parhaasta.

Aika harvinaisia ja epätodennäköisiä on tilanteet, joissa lapsen äiti joutuis pitkäksi aikaa sairaalaan eikä olis sitä isää, joka sillä aikaa hoitaa lasta. En usko, että kovinkaan monen kohdalla näin tulee ikinä käymään lapsen ollessa ihan pieni. Miksi sen sijaan ottaa riski jättämällä lapsi viikoksi muiden hoitoon jos kerran on mahdollisuus välttää se jättämällä reissu tekemättä tai ottamalla lapsi sinne mukaan? Niitä reissuja ehtii tehdä sittenkin kun lapsi on isompi. 5-6vuotias varmasti pärjää jo hyvinkin tuttujen isovanhempien hoidossa viikon. Tää on vaan taas tätä kun kaikki pitää saada heti eikä voida yhtään odottaa.

 

Aika harvinaisia ja epätodennäköisiä on tilanteet, joissa lapsen äiti joutuis pitkäksi aikaa sairaalaan eikä olis sitä isää, joka sillä aikaa hoitaa lasta. En usko, että kovinkaan monen kohdalla näin tulee ikinä käymään lapsen ollessa ihan pieni. Miksi sen sijaan ottaa riski jättämällä lapsi viikoksi muiden hoitoon jos kerran on mahdollisuus välttää se jättämällä reissu tekemättä tai ottamalla lapsi sinne mukaan? Niitä reissuja ehtii tehdä sittenkin kun lapsi on isompi. 5-6vuotias varmasti pärjää jo hyvinkin tuttujen isovanhempien hoidossa viikon. Tää on vaan taas tätä kun kaikki pitää saada heti eikä voida yhtään odottaa.

Mä väitän, että on myös harvinaista että 1-vuotias jätetään viikoksi hoitoon. Mutta mahdollisuus on olemassa kummassakin vaihtoehdossa, turha sitä on yrittää kiertää.

 

Haetaanko ratakiskoa?

Ei, et tietenkään ole yhtä paha vanhempi,
VAAN ninaTT kirjoitti tossa viestissään että niinkauan kun lapsi ei muista asioista (ei muista että äiti on lyönyt - mutta kuitenkin kokenut tuskaa/kipua/pahaa oloa tästä lyömisestä) lapsi ei myöhemmin muista vanhempien olleen viikon lomamatkalla (kuitenkin kokenut turvattomuutta/pahaa oloa), niin tekeekö se asiasta ihan ookoon, että vanhempi tarkoituksella tuottaa lapselleen kärsimystä, kun ajattelee ettei se kuitenkaan myöhemmin enää vaikuta elämään/ lapsi ei muista tapahtumia. Olkoon asia mikä hyvänsä.
Tässä nyt meinattiin niitä lapsen tunteita EI niitä asioita mistä nuo tunteet tulevat.

Nimenomaan niistä lapsen tunteista. Ja hän tuntee tasan samanlailla, on se äiti lomalla tai sairaalassa. Sillä ei ole mitään merkitystä, lapsen tunteet on silti samat!

Niin tuntee, mutta puhetta oli aiemmin myös siitä vanhempien välinpitämättömyydestä. Haluaa tarkoituksella tuottaa lapselleen tuskaa ja ikävää :--)

 

Mä en ikinä vois jättää. En jättäis viikoksi ees meidän 3v ja 6v lapsiakaan.

kun lapset ei pärjää tosielämässä! Hirveetä pumpulipaapomista!!!!

ei tuo ole musta pumpulipaapomista. Meillä asuuu isovanhemmat sen verran kaukana, ettei suhde ole muotoutunut sellaiseksi lastemme ja heidän välillä, että tulis mieleenkään jätttää lapasia sinne moneksi päviäksi. Jossain vaiheessa joku yökyläreissu voi tulla kyseeseen, mutta ainakaan nyt ei ole niiden aika. Lapset viihtyvät parhaiten siellä missä me aikuisetkin, ovat aina kaikessa mukana maailmaa matkaamassa sun muualla ja meille olis tosiaankin luonnoton yhtälö laittaa lapsia muualle yöhoitoon. Siis jo siksi, että meillä rakastetaan toisiamme niin palavasti, että eron ikävää podettais joka osoitteessa. Se ei tunnu hyvältä meille kelleen, joten ei voi olla oikea ratkaisu. Eri juttu sitten heillä, joilla isovanhemmat on päivittäis ja viikko arjessa ja lapset itse haluavat mielellään yöhoitoon mummulaan. Meillä tuollainen valinta ei lähtisi lapsista, joten vielä ei ole sen aika.

Lisään vielä, että varsinkin ulkomaille lähtöön liittyy o mat ongelmansa. entä jos vanhemmille sattuu jotain vauvan/lapsen ollessa suomessa. Tuhkapilven takia vanhempia jäi eri maihin vylimääräisiksi päiviksi, jotkun viikoiksi kun eivät päässeet Euroopan ulkopuolelta busseilla kotiin. Tiedän perheen, jonka vanhemmat sairastui pahaan vatsatautiin ja joutuivat olemaan Thaimassa sairaalahoidossa ylimääräisen viikon. Ja entä sitten, jos lapselle sattuu jotain vanhempien poissa ollessa. En ainakaan itse pystyisi elämään sen tiedon kanssa, että minä olen makoillut jossain altaalla drinkkibaarin edessä sillä välin kun mun lasta on vaikkaleikelty sairaalassa.

 

En ymmärrä, en. Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos ei niitä halua? Vuoden ikäinen tekee surutyötä jos joutuu viikoksi eroon vanhemmistaan.

Ja te jotka luulette, että ainoa tapa tutustuttaa lapsi muihin aikuisiin on dumpata ne muitten niskoille... Kyllä ainakin minun 2v tyttärelläni on hyvät suhteet mm tätiin, enoon, isoäitiin, isoisään ja jonkun verran jopa isänpuoleiseen isoäitiin vaikka ei ole koskaan ole ollut minusta yötä erossa. Me aikuiset kun tulemme keskenäänkin toimeen enkä minä räjähdä vaikka "joutuisin" viettämään aikaa perheeni kanssa. Me voimme kaikki viettää aikaa yhdessä. Aika raju tekosyy väittää, että hylkää lapsensa "lapsen parhaan" vuoksi. Ei siinä mitään lapsen parasta mietitä vaa ihan omaa napaansa. Sellaista napaa joka joko ei ole ihan kypsä vanhemmaksi tai sitten ei etukäteen oikein miettinyt mitä on tekemässä.

Miksei omasta elämästään voi nauttia sellaisenaan? Ihan lapsineen kaikkineen? Ei elämää tarvitse lopettaa vaikka olisi pieniä lapsia. Eivätkä ne lapset aina ole pieniä, joku päivä sanovat ihan itse että moro mutsi, mä lähden viikoksi pois. Ei niitä jo vauvoina tarvitse jättää eikä se tee niille hyvää. Me käytiin tyttären kanssa just kahden viikon ulkomaanseikkailulla, oli tosi hauskaa Tyttö sai nähdä kummitätiänsä ja minä ystäviäni. Sen lisäksi käytiin vähän sukuloimassa.

NIIN TOTTA!!!

 

Elämästä voi nauttia lastenkin kanssa ihan täysillä, vaikka joskus olisikin puolison kanssa kahdestaan. Kerrotko, minkälainen ihminen 1-vuotiaasta kasvaa, jos hän on esim. viikon tuttujen ja turvallisten isovanhempien kanssa.

Tiesitkö, että muutoin terve ja hyvässä ympäristössä kasvanut lapsi tuskin järkkyy vaikka häntä pari kertaa löisi?

Saako lapsia siis lyödä ennen kuin itse muistavat asioista mitään? Saako huutavaa vauvaa lyödä vähäsen jos ei tuu mitään oikeeta fyysistä vammaa jne? Jos se sillä hiljenis? Ku eihän se siitä mitään traumoja saa jos asiat muuten ovat kunnossa.

Miksi lapselle saa aiheuttaa tilapäisesti hätää ja kärsimystä vedoten siihen, että ei se kuitenkaan siitä traumatisoidu...? Eivätkö lapsen senhetkiset tunteet merkitse mitään, vain se, että valittaako hän niistä myöhemmin?

Lyöminen ja väkivalta on laitonta, ja vanhemmat syyllistyvät rikokseen.
Et sä voi oikeesti edes verrata noita kahta asiaa.

Samaa mieltä vieraan kanssa. Kaksi täysin eri asiaa. Et voi verrata lapsen hoitoon laittamista fyysiseen väkivaltaan. Herää nyt! eikö nyt omasta mielestäkin kuulosta typerältä!

Niin on laiminlyöntikin, 1 viikon erossa vanhemmista on minusta jo laiminlyönti/heitteillejättö. En käsitä kuinka joku voi olla niin vastuuton!!

 

Ahaa... Joo. Eli laki määrittelee miltä lapsesta tuntuu? Näinkö on? Mun 1v oli fiksu muttei kuitenkaan niin fiksu, että olisi osannut lakia lukea ja siitä päätellä miltä hylkäämisen pitäisi tuntua.

Vanhempi joka lyö lastaan, on sairas.

Vanhempi joka jättää lapsen yöhoitoon, ei ole sairas.

Mutta joka jättää viikoksi 1-vuotiaan on!

 

No ei voi aavistaa aikuisten maailmassa. Mutta on syynsä, miksi lapselle on hyvä luoda pysyvät rutiinit. Jotta hän voi luottaa siihen, että ympärillä on pysyvyyttä ja keskittyä näin ollen kehitykseensä ja kasvuunsa.
Esim. huostaanotetuilla lapsilla kehitys ei ole edennyt kuten se turvallisissa oloissa kasvavalla lapsella yleensä etenee. Juuri siksi, ettei kasvuympäristö ole luonut siihen mahdollisuutta.

Mutta eihän me nyt oikeasti verrata vanhempien viikon lomaa huostaanotettujen lasten kehitykseen, eihän? Tai jos verrataan, niin millä perusteella? Huostaanotettujen elämä on kenties muutenkin ollut aika epäsäännöllistä...

Mutta tuossa puhuttiinkin kasvuympäristöstä, eli voihan niitä verrata, yksinkeraista; kasvuympäristö ei ole ollut pysyvä ja turvallinen? Ja kun lapsi kerran kokee tulleensa "hylätyksi", sitä hylkäämisen pelkoa ja epäluottamusta on aika vaikea korjata :--) Se on sellainen asia joka ei hetkessä korjaannu. Pienelle lapselle vanhemman pysyvyys ja luotettavuus on maailman tärkein asia.

No ei kyllä voi verrata, kyllä huostaanotetut lapset kokee paljon paljon rankempia hylkäämis kokemuksia kuin viikon lomareissu. Toistuva hylkääminen ja sen kokeminen on ihan eri juttu kuin yksi lomareissu :headwall:

 

No ei voi aavistaa aikuisten maailmassa. Mutta on syynsä, miksi lapselle on hyvä luoda pysyvät rutiinit. Jotta hän voi luottaa siihen, että ympärillä on pysyvyyttä ja keskittyä näin ollen kehitykseensä ja kasvuunsa.
Esim. huostaanotetuilla lapsilla kehitys ei ole edennyt kuten se turvallisissa oloissa kasvavalla lapsella yleensä etenee. Juuri siksi, ettei kasvuympäristö ole luonut siihen mahdollisuutta.

Mutta eihän me nyt oikeasti verrata vanhempien viikon lomaa huostaanotettujen lasten kehitykseen, eihän? Tai jos verrataan, niin millä perusteella? Huostaanotettujen elämä on kenties muutenkin ollut aika epäsäännöllistä...

Mutta tuossa puhuttiinkin kasvuympäristöstä, eli voihan niitä verrata, yksinkeraista; kasvuympäristö ei ole ollut pysyvä ja turvallinen? Ja kun lapsi kerran kokee tulleensa "hylätyksi", sitä hylkäämisen pelkoa ja epäluottamusta on aika vaikea korjata :--) Se on sellainen asia joka ei hetkessä korjaannu. Pienelle lapselle vanhemman pysyvyys ja luotettavuus on maailman tärkein asia.

No ei kyllä voi verrata, kyllä huostaanotetut lapset kokee paljon paljon rankempia hylkäämis kokemuksia kuin viikon lomareissu. Toistuva hylkääminen ja sen kokeminen on ihan eri juttu kuin yksi lomareissu :headwall:

Luuletko oikeasti että 1 vee erottaa lomareissun ja huostaan oton!! VOI NAURU! Yhtä paha kumpanenkin se pieni kun ei syytä tajua!! Nyt tarttee ratakiskoo!

 

Joo. No meidän kuopus oli 6kk kun lähdimme miehen kanssa viikoksi Lontooseen. Olivat lapset mummilla hoidossa ja kaikki sujui enemmän kuin hyvin. Nyt tyttö on 2,8kk ja kaikki hyvin. =) Edelleen.

 

Meidän muksu oli viikon mummojen ja pappojen kanssa ollessaan 1v2kk.

Eipä paljoa haitannut, tuskinpa tuo edes tajusi että oltiin niin kauan poissa.
Ei minkäänlaisia ongelmia ollut sillä aikaa, eikä meidän tullessa kotiin. Ihan samanlainen vastaanotto oli, kun jos oltais tultu esim. yhden yön mökkireissulta.