vuoden ikäinen vauva viikoksi hoitoon

mä en ymmärrä ollenkaan miks niitä mukuloita pitää vääntää jos ne on jo ennen 3-vuoden ikää jätettävä päivätolkulla vieraan hoiviin. Ei siinä äidinvaisto paljon puhu....

Peesi.
Sitäpaitsi eri asia olla sairaalassa, jossa lapset voi käydä vaikka kuinka usein äitiä tapaamassa. Ja isä hoitaa.

Kaikilla isovanhemmat ei ole vieraita. Surullista että teillä on.

Mun mielestä se on ihan ok. Itseasiassa aika omituista, jos lapsi pitää isovanhempia vanhempien veroisina. Kenenkäs ne lapset on ja kenen vastuulla... Ei isovanhemmat ole mitään 24h hoitopalvelijoita.

Ei meillä olekaan lapsenhoitajia vaan isovanhempia. Käyvät joka päivä kylässä tai me siellä. Käydään yhdessä ostoksilla, pienillä retkillä, uimassa jne. Joskus ottavat yökylään, mutta harvoin on tarvis koska muutenkin ollaan paljon yhteydessä ja nähdään molempien isovanhempien kanssa.
Teillä taitaa olla tosi huonot välit isovanhempiin kun lapsi pitää niitä vieraina. Ja sinä vain hoitajana.

 

Mä ottaisin lapsen mukaan reissuun jos olisin tehnyt lapset ennen naimisiinmenoa, ja häämatkalle pitäisi päästä kun lapsi on 1 v. Isovanhemmat ehkä myös, vahtimaan lasta joinakin iltoina.

Se olisi minun ratkaisuni. Mutta periaatteessa mulle on ihan sama miten joku toinen tekee...

 

No, minä en todellakaan pystyisi jättämään. Maksimissaan 1 yön voisi meidän 1v3kk olla mammalassa, joka on siis todella tuttu ja turvallinen lapselle, mutta viikoksi, ei edes mammalle.

Luulen, että lapsi kokee kyllä hylkäyksen tunteen.

 

En pystysi mitenkään jättämään, 2pv on ihan maksimi mitä vois olla lapset hoidossa (5v ja 2v). Miulla ei ole kyllä mitään hinkua muutenkaan ulkomaille, saatikka sitten ilman lapsia. Ei pystyis yhtään nauttiman kun olis koko ajan niin kova ikävä, ja uskon että lapsilla olis myös. Ja sitten se kostokiukku siitä kun on ollut poissa... Ei olis todellakaan sen arvosta lähteä.

 

Jos pitäisi miettiä ihan vaan fyysistä pärjäämistä, niin tokihan varmaan vuoden vanha tuttujen ihmisten parissa viikon pärjää, siitä ei ole epäilystäkään.
Itse en siltikään vapaaehtoisesti jättäisi.
En raaskisi.
Lisäksi mua mietityttää tuon ikäisen kyky käsitellä tuota "hoitojaksoa". Ymmärtääkö noin pieni sen, ettei järjestely ole lopullinen, että äiti ja isä tulevat hakemaan kotiin? Tuskin. Mun mielestä noin pienen "hylkääminen" hoitoon - olkoonkin että hyvää hoitoon - voi hyvinkin traumatisoida. Miksi vapaaehtoisesti aiheuttaa pienelle käsittämätöntä mielipahaa omaa etuaan tavoitellakseen?

 

Mikäs siinä, jos on tutut hoitajat.

ei se lapsi rikki mee ja kyllä omat vanhemmat tietää parhaiten. En olis niikään huolissani tollasest.. mua lähinnä ihmetyttää miten jotkut äidit jättää vauvan hoitoon ja painuu viihteelle baariin.

 

Ja joku vielä sanoo vuoden, saati sitten 13kk ikästä VAUVAKSI? :O Pienihän sen ikäinen lapsi on juu, mutta silti.
Ite henk.koht.oon niin paska äiti, että kiljuisin ilosta jos joku tarjoutuis hoitaan muksuja viikon ajan

 

Itsekkyyttä tosiaan. Jokainen jolla on hitunenkin järkeä tietää, että vauva aivan varmasti ikävöi vanhempiaan ja tuon ikäinen kun ei itse voi päättää, että onko hoidossa niin kivaa, että ikävä on ikävän arvoista. Isompi lapsi osaa jo valita, että menee hoitoon ja kestää ikävän (isommalla on myös kykyjä käsitellä ikävää).

Tää on niin tätä, tehdään lapsia ja sitten halutaan kuitenkin jatkaa elämää niinkuin lapsia ei olisikaan. Miksi lapsen pitää kärsiä vanhempien itsekkyyden takia? Ja turha tulla väittämään, ettei lapsi tuosta kärsisi (tai sitten on jo kiintymyssuhde pahasti häriintynyt, jos vauva ei ikävöi).

 

mä en ymmärrä ollenkaan miks niitä mukuloita pitää vääntää jos ne on jo ennen 3-vuoden ikää jätettävä päivätolkulla vieraan hoiviin. Ei siinä äidinvaisto paljon puhu....

Peesi.
Sitäpaitsi eri asia olla sairaalassa, jossa lapset voi käydä vaikka kuinka usein äitiä tapaamassa. Ja isä hoitaa.

No jos äiti ja isä esim. kolarissa ja viikon sairaalassa ja vielä kotona huonovointisia ja sinne tarvii hoitajan. Mistä se 1v tietää onko ne ollu ulkomailla vai sairaalassa? Tai jos työmatkat ajoittuu samaan aikaan ja on mummon luona 4 päivää. Ei se 1v tajua muuta kuin, että ne vanhemmat ei ole nyt siinä, mutta se tärkeäksi mainostamani mummo on? Kyllä niillä vanhemmilla varmaan silti on ikävä lasta vaikka irtioton arkeen ottivatkin?

Edelleen siellä sairaalassa voi käydä, ja vaikka kotona joku muukin vaihtaa vaipan, äiti ja isä on lähellä, eivät toisella puolella maapalloa.

No mitä se lapsi siitä lääkärissä käynnistä tajuaa, muuta kun, että siellä ne makaa ja syliin ei voi ottaa... Pahimmassa tapauksessa..

 

mä en ymmärrä ollenkaan miks niitä mukuloita pitää vääntää jos ne on jo ennen 3-vuoden ikää jätettävä päivätolkulla vieraan hoiviin. Ei siinä äidinvaisto paljon puhu....

Peesi.
Sitäpaitsi eri asia olla sairaalassa, jossa lapset voi käydä vaikka kuinka usein äitiä tapaamassa. Ja isä hoitaa.

Kaikilla isovanhemmat ei ole vieraita. Surullista että teillä on.

Mun mielestä se on ihan ok. Itseasiassa aika omituista, jos lapsi pitää isovanhempia vanhempien veroisina. Kenenkäs ne lapset on ja kenen vastuulla... Ei isovanhemmat ole mitään 24h hoitopalvelijoita.

Ei meillä olekaan lapsenhoitajia vaan isovanhempia. Käyvät joka päivä kylässä tai me siellä. Käydään yhdessä ostoksilla, pienillä retkillä, uimassa jne. Joskus ottavat yökylään, mutta harvoin on tarvis koska muutenkin ollaan paljon yhteydessä ja nähdään molempien isovanhempien kanssa.
Teillä taitaa olla tosi huonot välit isovanhempiin kun lapsi pitää niitä vieraina. Ja sinä vain hoitajana.

Mun äiti oli ihan tarpeeksi hirveä äidiksi, onneksi ei ole mitään pakkoa olla tekemisessä hänen kanssa.
Ja ei, en ole katkera, vaan onnellinen että ne ajat on takana. Mun isää kyllä tavataan useampi kerta viikossa, mutta 12tunnin työvuorot vuorotyössä vähän rajoittaa tapaamisia.
Miehen äiti asuu naapurissa, mutta elää vain oman napansa ympärillä (hädin tuskin omistaankaan pitää huolen) ja miehen isä on kuollut.
Vähän vaikea hoitajina pitää B)
Onneksi me ei olla lapsia tehty heille.

 

Itsekkyyttä tosiaan. Jokainen jolla on hitunenkin järkeä tietää, että vauva aivan varmasti ikävöi vanhempiaan ja tuon ikäinen kun ei itse voi päättää, että onko hoidossa niin kivaa, että ikävä on ikävän arvoista. Isompi lapsi osaa jo valita, että menee hoitoon ja kestää ikävän (isommalla on myös kykyjä käsitellä ikävää).

Tää on niin tätä, tehdään lapsia ja sitten halutaan kuitenkin jatkaa elämää niinkuin lapsia ei olisikaan. Miksi lapsen pitää kärsiä vanhempien itsekkyyden takia? Ja turha tulla väittämään, ettei lapsi tuosta kärsisi (tai sitten on jo kiintymyssuhde pahasti häriintynyt, jos vauva ei ikävöi).

Niin totta! Varsinkin viimeinen lause
:flower:

 

Tai lapsi, jos vauva on niin väärä ilmaus. Ettei kukaan vain loukkaannu Viilataan sitten pilkkua. Meillä isosisarukset tykkää kutsua meidän yli yksveetä vauvaksi, kun se on niin suloinen ja söpö ja kulkee vaipat jalassa.

 

Mikäs siinä, jos on tutut hoitajat.

ei se lapsi rikki mee ja kyllä omat vanhemmat tietää parhaiten. En olis niikään huolissani tollasest.. mua lähinnä ihmetyttää miten jotkut äidit jättää vauvan hoitoon ja painuu viihteelle baariin.

Ei mee rikki ei, mutta kuka haluaa tuottaa omalle lapselleen sellaista tuskaa kun ikävöi vanhempiaan ja ei tunne oloaan niin turvalliseksi kun ne tärkeimmät ihmiset eivät ole VIIKKOON hoitamassa. Mä ymmärrän kyllä jos 1vuotiaan jättää isovanhemmille yöksi hoitoon jos vanhemmat menee baariin :--) Mutta viikon reissua en todellakaan. Sama se oisko selvinpäin vai baarissa kännissä, mutta viikko on aivan kauheen pitkä aika, varsinkin lapselle.

 

Hmm. En oo jättänyt vuoden ikäistä viikoksi hoitoon, mutta kysynpä silti - mitä se lapselle aiheuttaa, jos äiti ja isi on viikon poissa? Miten ne traumat näkyy myöhemmässä elämässä? Täällä toistellaan näitä virallisia totuuksia ja nyrkkisääntöjä kuin mitäkin mantraa, mutta aika vähän on kellään heittää faktaa peliin, vai?

 

Kaikki palstat on täynnä ainoastaan niitä mammoja jotka hoitaa lapsiaan ensimmäiset kolme vuotta kotona peiton alla ettei vaan kukaan tutustu kehenkään muuhun kuin omaan äitiin ja ehkä vähän isään...on maailman loppu jos lapsi tapaa isovanhempiaan tai on heillä hoidossa, sehän ei tule kysymykseenkään. Mä en yhtään ihmettele miten maailmassa on niin paljon sekopäisiä ihmisiä kun lapsesta saakka tehdään ääliöitä....eikä opita minkäänlaista sosiaalista olemista. Enkä tarkoita että lapsi/vauva täytyy heti työntää hoitoon laitokselta tullessaan, mutta jotain rajaa näihin että en jättäisi edes kaksvuotiasta yhdeksi yöksi kun ei pärjää ilman äitiä...

Sori, vähän oli pakko avautua vaikka ehkä hieman sivusikin.

Mä ainakin lähden mieheni kanssa ensi kuussa nauttimaan pitkästä viikonlopusta euroopan ihanaan metropoliin ja jätän hyvillä mielin 8kk vanhan lapsukaisen muutamaksi yöksi mummolaan...joka on pienestä pitäen tullut lapselle tutuksi. Ikävähän äidille tulee, mutta mielelläni hoidan myös parisuhdetta ja nautin hetken omasta ajasta.... =)=)=) Toiset ne osaa nauttia elämästä ja toiset ei... =)=)

 

mä en ymmärrä ollenkaan miks niitä mukuloita pitää vääntää jos ne on jo ennen 3-vuoden ikää jätettävä päivätolkulla vieraan hoiviin. Ei siinä äidinvaisto paljon puhu....

Peesi.
Sitäpaitsi eri asia olla sairaalassa, jossa lapset voi käydä vaikka kuinka usein äitiä tapaamassa. Ja isä hoitaa.

No jos äiti ja isä esim. kolarissa ja viikon sairaalassa ja vielä kotona huonovointisia ja sinne tarvii hoitajan. Mistä se 1v tietää onko ne ollu ulkomailla vai sairaalassa? ?

Tuota. Kaikki täyspäiset ihmiset nyt ymmärtävät että hätätilanne on eri asia kuin lomamatka. Vai mitä arvelet?

 

Hmm. En oo jättänyt vuoden ikäistä viikoksi hoitoon, mutta kysynpä silti - mitä se lapselle aiheuttaa, jos äiti ja isi on viikon poissa? Miten ne traumat näkyy myöhemmässä elämässä? Täällä toistellaan näitä virallisia totuuksia ja nyrkkisääntöjä kuin mitäkin mantraa, mutta aika vähän on kellään heittää faktaa peliin, vai?

No eihän vauva tiedä tuleeko äiti takaisin? Voi vaikuttaa esim. siten, että kiintymyssuhde horjuu, ja lapsi ei voi täysin luottaa enää vanhempien läsnäoloon ja huolenpitoon. Kun lapsi viedään hoitoon, hän ei enää tiedä tuleeko se äiti hakemaan pois vai ei?

 

Itse en jättäisi, mutta en myöskään jaksa tuomita niitä, jotka näin tekevät.

 

Just oli tänään miehen kanssa puhetta pienen lapsen jättämisestä kotiin, kun vanhemmat lähtee lomalle.
Mies tokaisi, että mitä lomaa se sellanen on, kun lapsia on ikävä. Ja sitten voi jättää ne lapset tekemättä, jos ei niiden kanssa haluta lomia viettää.
Oon kyllä ihan samaa mieltä. En voisi nauttia lomasta, jos lapset ei ole mukana.

 

Jos siitä koituis lapselle ongelmia kun on viikon vanhemmistaan erossa niin eiköhän siitä ois jo lakiin säädetty jokin heitteillejättöpykälä. Enemmän ongelmia koituu lapsille, jotka joutuu elämään alkoholismi, mielenterveys ja väkivalta perheissä yms.

Hyvää häämatkaa vaan ap:n tutulle :wave:

 

Kaikki palstat on täynnä ainoastaan niitä mammoja jotka hoitaa lapsiaan ensimmäiset kolme vuotta kotona peiton alla ettei vaan kukaan tutustu kehenkään muuhun kuin omaan äitiin ja ehkä vähän isään...on maailman loppu jos lapsi tapaa isovanhempiaan tai on heillä hoidossa, sehän ei tule kysymykseenkään. Mä en yhtään ihmettele miten maailmassa on niin paljon sekopäisiä ihmisiä kun lapsesta saakka tehdään ääliöitä....eikä opita minkäänlaista sosiaalista olemista. Enkä tarkoita että lapsi/vauva täytyy heti työntää hoitoon laitokselta tullessaan, mutta jotain rajaa näihin että en jättäisi edes kaksvuotiasta yhdeksi yöksi kun ei pärjää ilman äitiä...

Sori, vähän oli pakko avautua vaikka ehkä hieman sivusikin.

Mä ainakin lähden mieheni kanssa ensi kuussa nauttimaan pitkästä viikonlopusta euroopan ihanaan metropoliin ja jätän hyvillä mielin 8kk vanhan lapsukaisen muutamaksi yöksi mummolaan...joka on pienestä pitäen tullut lapselle tutuksi. Ikävähän äidille tulee, mutta mielelläni hoidan myös parisuhdetta ja nautin hetken omasta ajasta.... =)=)=) Toiset ne osaa nauttia elämästä ja toiset ei... =)=)

Voi sinua :hug:
Edelleen on kyse siitä, että jätetään 1-vuotias viikoksi. Ei siitä, että lasta hoidettaisiin 3-vuotiaaksi saakka ilman kontakteja ulkomaailmaan...
Ja elämästä voi erinomaisen hyvin nauttia jättämättä pientä viikoksi kotiin.

 

Kaikki palstat on täynnä ainoastaan niitä mammoja jotka hoitaa lapsiaan ensimmäiset kolme vuotta kotona peiton alla ettei vaan kukaan tutustu kehenkään muuhun kuin omaan äitiin ja ehkä vähän isään...on maailman loppu jos lapsi tapaa isovanhempiaan tai on heillä hoidossa, sehän ei tule kysymykseenkään. Mä en yhtään ihmettele miten maailmassa on niin paljon sekopäisiä ihmisiä kun lapsesta saakka tehdään ääliöitä....eikä opita minkäänlaista sosiaalista olemista. Enkä tarkoita että lapsi/vauva täytyy heti työntää hoitoon laitokselta tullessaan, mutta jotain rajaa näihin että en jättäisi edes kaksvuotiasta yhdeksi yöksi kun ei pärjää ilman äitiä...

Sori, vähän oli pakko avautua vaikka ehkä hieman sivusikin.

Mä ainakin lähden mieheni kanssa ensi kuussa nauttimaan pitkästä viikonlopusta euroopan ihanaan metropoliin ja jätän hyvillä mielin 8kk vanhan lapsukaisen muutamaksi yöksi mummolaan...joka on pienestä pitäen tullut lapselle tutuksi. Ikävähän äidille tulee, mutta mielelläni hoidan myös parisuhdetta ja nautin hetken omasta ajasta.... =)=)=) Toiset ne osaa nauttia elämästä ja toiset ei... =)=)

Jotkut osaa nauttia elämästä omien lasten kanssa, jotkut ei B)
Ja tuo sosiaalisuus-kortti on niiiin turha
Mut ei sua varmaan kiinnosta joten en vaivadu kirjoittamaan enempää B)

 

Kaikki palstat on täynnä ainoastaan niitä mammoja jotka hoitaa lapsiaan ensimmäiset kolme vuotta kotona peiton alla ettei vaan kukaan tutustu kehenkään muuhun kuin omaan äitiin ja ehkä vähän isään...on maailman loppu jos lapsi tapaa isovanhempiaan tai on heillä hoidossa, sehän ei tule kysymykseenkään. Mä en yhtään ihmettele miten maailmassa on niin paljon sekopäisiä ihmisiä kun lapsesta saakka tehdään ääliöitä....eikä opita minkäänlaista sosiaalista olemista. Enkä tarkoita että lapsi/vauva täytyy heti työntää hoitoon laitokselta tullessaan, mutta jotain rajaa näihin että en jättäisi edes kaksvuotiasta yhdeksi yöksi kun ei pärjää ilman äitiä...

Sori, vähän oli pakko avautua vaikka ehkä hieman sivusikin.

Mä ainakin lähden mieheni kanssa ensi kuussa nauttimaan pitkästä viikonlopusta euroopan ihanaan metropoliin ja jätän hyvillä mielin 8kk vanhan lapsukaisen muutamaksi yöksi mummolaan...joka on pienestä pitäen tullut lapselle tutuksi. Ikävähän äidille tulee, mutta mielelläni hoidan myös parisuhdetta ja nautin hetken omasta ajasta.... =)=)=) Toiset ne osaa nauttia elämästä ja toiset ei... =)=)

No, ymmärrän että olet tota mieltä kun kerran olet valmis jättämään 8kk vanhan vauvan muutamaksi yöksi hoitoon

Etkai tosissaan viittaa kirjoituksellasi siihen, että lapsista kasvaa sekopäisiä ääliöitä kun ovat turvallisen vanhemman kanssa joihin/johon lapsi on luonut turvallisen kiintymyssuhteen? Veikkaisin, että päinvastoin. Lapsi jota on heitelty kuin hernepussia hoitopaikasta toiseen, ei ole kyennyt luomaan kiintymyssuhdetta (turvallista) ja mun ymmärryksen mukaan tälläisestä lapsesta voisi tulla enemmänkin "sekopää".

 

Jos siitä koituis lapselle ongelmia kun on viikon vanhemmistaan erossa niin eiköhän siitä ois jo lakiin säädetty jokin heitteillejättöpykälä. Enemmän ongelmia koituu lapsille, jotka joutuu elämään alkoholismi, mielenterveys ja väkivalta perheissä yms.

Hyvää häämatkaa vaan ap:n tutulle :wave:

Tää nyt menee ihan ot, mut laithan on muutenkin ihan päin pehvaa. Ei tarvitse kovin pitkälle niitä miettiä.

 

Hmm. En oo jättänyt vuoden ikäistä viikoksi hoitoon, mutta kysynpä silti - mitä se lapselle aiheuttaa, jos äiti ja isi on viikon poissa? Miten ne traumat näkyy myöhemmässä elämässä? Täällä toistellaan näitä virallisia totuuksia ja nyrkkisääntöjä kuin mitäkin mantraa, mutta aika vähän on kellään heittää faktaa peliin, vai?

No eihän vauva tiedä tuleeko äiti takaisin? Voi vaikuttaa esim. siten, että kiintymyssuhde horjuu, ja lapsi ei voi täysin luottaa enää vanhempien läsnäoloon ja huolenpitoon. Kun lapsi viedään hoitoon, hän ei enää tiedä tuleeko se äiti hakemaan pois vai ei?

..... jos kiintymyssuhde on muuten terve ja hyvä niin lapsi ei tuon perusteella vielä saa sellaisia traumoja jotka vaikuttaisi myöhemmällä iällä. Lisäksi lapsen elämässä voi olla paljon korjaavia tekijöitä jotka auttavat terveen itsekuvan kehityksessä vaikka kiintymyssuhteeseen tulisikin jokin särö.

Ja vaikka vanhempi olisi aina lapselle läsnä hän voi silti aiheuttaa toiminnallaan sen että kiintymyssuhde ei kehity turvalliseksi (esim. ylen väsynyt äiti, joita yleensä monet suorittajaäidit ovat)