C
cfcfcfcfcfcfc
Vieras
Äitini halusi itse tulla tänne "auttamaan kun sinulla on nyt se vauvakin".. esikoinen siis 2,5v.
No, äitini ei piittaa mistään rajoituksista, joita ollaan lapselle laitettu. Ja olen niistä MONTA KERTAA JOKA VIERAILULLA sanonut (muutamia esimerkkejÄ: ei, lapsi ei saa koko ajan napostella karkkia, eikä syödä voileipiä sohvalla, eikä tuijottaa samaa videokasettia kolme kertaa putkeen).
Äitini ei välitä eikä kunnioita näitä meidän tapoja/rajoja lapselle vaan ihan tahallaan tavallaan uhmaa niitä. Me ollaan täällä kotona asetettu lapselle rajat ja vaikka lapsen mummo tänne tulee niin ei hän minusta saisi TAHALLAAN tehdä toisin kuin me, meidän kodissa. Kun asiasta sanotaan, "meillä ei saisi syödä tuossa sohvalla mitään voileipiä" niin äitini "selittelee" asian jotenkin että "eipä se tuossa paljoa syönytkään" tms.. aaaaargh.
Samoin hän aikoo väkisin istuttaa kukkia takapihalle vaikka sanoin etten niitä jaksaisi millään hoitaa ja viime vuonna se yksi ainoa penkkikin kuihtui jne... Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka.
Nyt kun äitini oli lähdössä sanoin, että minua harmittaa kun hän ei yhtään kuuntele mitä sanon, niin äitini marttyyrimaisesti "suuttui" ja sanoi viileästi lähtevänsä.
Ei jumaliste, että tuli paha olo. Mun äiti oli lapsena mulle kaikkea muuta kuin hyvä äiti (siis mm. pahoinpiteli fyysisesti, ei koskaan halannut tms..). Miksi sen pitää ihan tahallaan olla tuollainen?
No, äitini ei piittaa mistään rajoituksista, joita ollaan lapselle laitettu. Ja olen niistä MONTA KERTAA JOKA VIERAILULLA sanonut (muutamia esimerkkejÄ: ei, lapsi ei saa koko ajan napostella karkkia, eikä syödä voileipiä sohvalla, eikä tuijottaa samaa videokasettia kolme kertaa putkeen).
Äitini ei välitä eikä kunnioita näitä meidän tapoja/rajoja lapselle vaan ihan tahallaan tavallaan uhmaa niitä. Me ollaan täällä kotona asetettu lapselle rajat ja vaikka lapsen mummo tänne tulee niin ei hän minusta saisi TAHALLAAN tehdä toisin kuin me, meidän kodissa. Kun asiasta sanotaan, "meillä ei saisi syödä tuossa sohvalla mitään voileipiä" niin äitini "selittelee" asian jotenkin että "eipä se tuossa paljoa syönytkään" tms.. aaaaargh.
Samoin hän aikoo väkisin istuttaa kukkia takapihalle vaikka sanoin etten niitä jaksaisi millään hoitaa ja viime vuonna se yksi ainoa penkkikin kuihtui jne... Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka.
Nyt kun äitini oli lähdössä sanoin, että minua harmittaa kun hän ei yhtään kuuntele mitä sanon, niin äitini marttyyrimaisesti "suuttui" ja sanoi viileästi lähtevänsä.
Ei jumaliste, että tuli paha olo. Mun äiti oli lapsena mulle kaikkea muuta kuin hyvä äiti (siis mm. pahoinpiteli fyysisesti, ei koskaan halannut tms..). Miksi sen pitää ihan tahallaan olla tuollainen?
.
