Voisko joku selventää lapsettomalle...

Ymmärrän kysyjää. Yksi ystäväni lisääntyi "vanhalla iällä" (mulla kolme lasta) eikä hänen elämässään ole MITÄÄN muuta kuin lapset. Siis kun käymme siellä niin ystäväni ei keskustele kanssani vaan he molemmat hössäävät koko ajan lasten kanssa. Meillä ei ystäväni kanssa ole mitään yhteistä enää. Ei se äitiys aina yhdistä, meidät se on erottanut.

 

Jos ei ole kärsinyt oikeasti unihäiriöistä, niin voi olla todella vaikea ymmärtää sitä, että miksi joku toinen ei nuku vaikka ei ole "mitään syytä" heräillä :|

Niinpä!!! Saatan jopa arvata miltä äideistä tuntuu kun niitä neuvojia on... Kun käyt illalla liikkumassa niin kyllä se uni tulee! Lue kirjaa niin nukahdat! Ei kannata sängyssä maata, nouse ylös ja tee jotain niin sitten kyllä nukahdat! Jep. Kiva kun kerroit. *hakkaa päätään seinään*

Kyllä mullakin on ollut aiemmin pitkäkestoinen unettomuusjakso, ja se ON kamalaa, jos ei pysty nukahtamaan nopeasti ja silloin kun haluaa. Mutta silti mietin, paljonko tässä äitien hommassa on sitä todellista unettomuutta, ja minkä verran sitä että ei malteta nukkua, koska on niin kiire pitää koti siistinä ja hyvän kotiäidin kruunu päässä. No roskat olisi tietysti hyvä viedä kerran kuussa .

 

Toki muutakin tehdään kuin lalalandiaa, mutta kyllä ne matkakohteet vain muuttuu lasten kanssa. Ja tarkoitan nyt pienempiä lapsia, sitten isompien kanssa on eri asia. Jokaisen tulisi viihtyä, ja harva lapsi viihtyy kaupungissa jossa kierrellään museoita ja taidenäyttelyitä. Ei me lasten kanssa kierrellä vain huvipuistoja sun muita, eläintarhoja ei koskaan. Käymme luonnossa patikoimassa ja myöskin niitä linnoja katsellaan jne. Kyllä se matkailu vain muuttuu lasten kanssa!

....Jos antaa niin käydä!

 

toinen lapseton ihmetteli miten toisaalta sanotaan ettei lapsen saaminen mitään muuta ja sitten kuitenkin muuttaa kaiken. Toinen keskustelija on kertonut miten matkustelu ainakin muuttuu täysin lasten kanssa, ja heti tulee kommentteja että eikä muutu. ;D

 

No minä kuuluin ainakin tähän ei niin väsyneet äidit, lapsi oli helppo versio, nukkui hyvin ja herätessään rauhoittu heti kun sai rintaa. Eli lapsi mallia ruokaa/kuivavaippa/äiti = Kaikki hyvin.
Eri asia jos lapsi on kiukkuinen, kipeä, ei nuku. Kai sitä jokainen väsyy jos kokoajan joutuu nukkumaan tunnin pätkissä, sitten hääräämään toisen tunnin ja taas sais hetken nukkua.

Sama juttuhan se on synnytysten kanssa, toisille se on helppoa ja toisille kamalaa.

 

Lapseton neuvoo lapsellista, hyvin nukkuva neuvoo univaikeuksista kärsivää jne... Eiköhän ongelmana ole se että ihmiset tuppaavat niitä omia käsityksiään asioista joista eivät tiedä mitään? En minä tiedä mitään koliikkivauvoista kun itselläni ei sellaista ole ollut, en siis mene koliikkivauvan äitiä neuvomaan siinä asiassa. Mua ei äitiys ole pätevöittänyt kaikkeen mikä koskee lapsia.

 

toinen lapseton ihmetteli miten toisaalta sanotaan ettei lapsen saaminen mitään muuta ja sitten kuitenkin muuttaa kaiken. Toinen keskustelija on kertonut miten matkustelu ainakin muuttuu täysin lasten kanssa, ja heti tulee kommentteja että eikä muutu. ;D

Eikä tähän ole ihan yksinkertainen vastaus olemassa? Toiset ovat sitä mieltä että muuttuu, toiset ovat sitä mieltä että ei. Toisin kuin ilmeisesti usein luullaan, äidin eivät ole mikään homogeeninen kollektiivinen massa, jossa kaikki ajattelevat ja toimivat samalla tavalla.

 

toinen lapseton ihmetteli miten toisaalta sanotaan ettei lapsen saaminen mitään muuta ja sitten kuitenkin muuttaa kaiken. Toinen keskustelija on kertonut miten matkustelu ainakin muuttuu täysin lasten kanssa, ja heti tulee kommentteja että eikä muutu. ;D

Muuttuu ja ei muutu. Kulkeminen, vierailu, matkustelu on kaikki itsestä kiinni. Mieheni oli kovasti huolissaan meidän kulkemisesta kun tyttömme oli vatsassani. Kuitenkin aloitimme samanlaisen 'kylillä kuljeskelun' heti hänen syntymänsä jälkeen. Mutta sen verran tietysti matkustaminen eroaa, että pitää ottaa huomioon se lapsi, on joku muukin josta pitää pitää huolta kuin itsestään.

 

Olen viiden lapsen äiti ja olen kai päässyt helpolla kun vain yksi lapsistani on valvottanut öisin ja ollut päivälläkin hankala ja kitissyt paljon. Neljän lapsen äitinä olin vielä se sama iloinen ja pirteä ihminen kuin aina ennen. Mutta en minäkään tajua miksi äidit aina valittavat lapsista.

 

Nimenomaan sitä tarkoitin että matkustamisen sisältö muuttuu, ei se etteikö voisi matkustella. Enää ei yövytä hostellissa. Lapsi pitää huomioida kohteen valinnassa, hotellissa ja mitä siellä tehdään.

 

Minä olen saanut paljon hyviä neuvoja lapsettomalta ystävältäni. Sellaisia, joita itse en ole välttämättä edes ajatellut. Ei kanta ensimmäisenä mennä vastaamaan " et sinä voi tietää tästä asiasta!"

Niin sitä minäkin ihmettelen, että missä ne vauvojen isät on? yösyöttöjä voi hoitaa myös pullon kanssa ja isä voi tuoda lapsen äidin viereen ym. Niin meilläkin sujunut hyvin.

 

Joskus ulkopuolinen näkee asiat paremmin, ehkä kannattaisi sitä lapsetontakin kuunnella. Miten jollain voi olla läheistään kohtaan yleensäkin missään asiassa asenne että en mä tota kuuntele kun ei se mitään tiedä?
Mun ystäväni on alan ammattilainen, korkeakoulututkinto ja pitkä työkokemus, mutta ei ole lapsia. Paljon enemmän luotan hänen lapsettoman neuvoihin kuin jonkun naapurin äidin neuvoon "tee näin ja näin kun mun serkun kummin kaimakin teki ja se auttoi".

 

toinen lapseton ihmetteli miten toisaalta sanotaan ettei lapsen saaminen mitään muuta ja sitten kuitenkin muuttaa kaiken. Toinen keskustelija on kertonut miten matkustelu ainakin muuttuu täysin lasten kanssa, ja heti tulee kommentteja että eikä muutu. ;D

Luuletko, että tästä on vain yksi totuus olemassa? Kysehän on henkilökohtaisista tunteista ja kokemuksista. Eihän tästä muuten olisi mielenkiintoista keskustellakaan

 

toinen lapseton ihmetteli miten toisaalta sanotaan ettei lapsen saaminen mitään muuta ja sitten kuitenkin muuttaa kaiken. Toinen keskustelija on kertonut miten matkustelu ainakin muuttuu täysin lasten kanssa, ja heti tulee kommentteja että eikä muutu. ;D

Luuletko, että tästä on vain yksi totuus olemassa? Kysehän on henkilökohtaisista tunteista ja kokemuksista. Eihän tästä muuten olisi mielenkiintoista keskustellakaan

Asiaa ei vain yleensä esitetä omana mielipiteenä tai kokemuksena, vaan totuutena. Ei tietenkään ole yhtä totuutta, mutta kun tuo asia on esitetty yhtenä totuutena, koska oma mielipide on TOTUUS.

 

Toki muutakin tehdään kuin lalalandiaa, mutta kyllä ne matkakohteet vain muuttuu lasten kanssa. Ja tarkoitan nyt pienempiä lapsia, sitten isompien kanssa on eri asia. Jokaisen tulisi viihtyä, ja harva lapsi viihtyy kaupungissa jossa kierrellään museoita ja taidenäyttelyitä. Ei me lasten kanssa kierrellä vain huvipuistoja sun muita, eläintarhoja ei koskaan. Käymme luonnossa patikoimassa ja myöskin niitä linnoja katsellaan jne. Kyllä se matkailu vain muuttuu lasten kanssa!

....Jos antaa niin käydä!

Varmaan riippuu paljon myös siitä, miten on matkannut ennen lapsia. Lasten ehdoilla voi myös kierrellä niitä "aikuisten paikkoja", mutta muuten lapset on otettava huomioon matkan aikana, esim. ruokaa ja unta on saatava aina kun niiden aika on ja ihan yhtä nopealla aikataululla ei voi siirtymisiä suunnitella, vaan kaikelle on annettava enemmän aikaa. Siis ainakin kun mukana on taaperoikäisiä.

 

Asiaa ei vain yleensä esitetä omana mielipiteenä tai kokemuksena, vaan totuutena. Ei tietenkään ole yhtä totuutta, mutta kun tuo asia on esitetty yhtenä totuutena, koska oma mielipide on TOTUUS.

Kyllä lukijalla pitää olla sen verran ajattelukykyä, että osaa erottaa sen että mielipiteen ilmaisuissa on aina kyse mielipiteistä. Totta kai yleensä oma mielipide on omasta mielestä totta. Lukijalla on se vastuu, että ymmärtää ajatella itsekin.

 

Vauva nukkuu keskimäärin sen minkä sanoit, mutta sehän on sitten vauvasta kiinni kuika hän ne nukkuu...
Meillä esim. kuopu nukkui maksimissaan kahden tunnin pätkissä yöllä ja päivällä joten valitettavasti sitä univelkaa kertyy kun ei nuku koskaan kahta tuntia kauempaa.
Totuus on aina arua kummallisempaa näissäkin asioissa, mutta älä huoli jos lapsia joskus teet niin huomaat ne omat sudenkuoppasi kyllä niin kuin me muutkin

 

Toki muutakin tehdään kuin lalalandiaa, mutta kyllä ne matkakohteet vain muuttuu lasten kanssa. Ja tarkoitan nyt pienempiä lapsia, sitten isompien kanssa on eri asia. Jokaisen tulisi viihtyä, ja harva lapsi viihtyy kaupungissa jossa kierrellään museoita ja taidenäyttelyitä. Ei me lasten kanssa kierrellä vain huvipuistoja sun muita, eläintarhoja ei koskaan. Käymme luonnossa patikoimassa ja myöskin niitä linnoja katsellaan jne. Kyllä se matkailu vain muuttuu lasten kanssa!

....Jos antaa niin käydä!

Jos niin antaa käydä?? Itse ainakin nautin kaikkein eniten maailmassa siitä, että lapsellani on hauskaa. On ihanaa nähdä pienen nauttivan. Siksi emme lähde lomalle Intian slummeihin ruokkimaan köyhiä vaan esimerkiksi rantalomalle Kreikkaan. Museoihin ehdimme tutustua taas kun lapsi on ohittanut taaperovaiheen.

Mun mielestä on ihan normaalia, että lapsen kanssa mennään lapsen ehdoilla. Se on sitä aikuisuutta ja vanhemmuutta että asetetaan lapsen etu oma halun edelle!

 

^Just tota mä olen koittanut selittää... Enkä todellakaan suosittele pienen lapsen viemistä mihinkään perusmuseoon! Olen yrittänyt itse nauttia näyttelystä kun muutama lapsukainen kiljuen juoksee ympäriinsä. On tiettyjä paikkoja jonne pieniä lapsia ei pitäisi viedä!

 

^Just tota mä olen koittanut selittää... Enkä todellakaan suosittele pienen lapsen viemistä mihinkään perusmuseoon! Olen yrittänyt itse nauttia näyttelystä kun muutama lapsukainen kiljuen juoksee ympäriinsä. On tiettyjä paikkoja jonne pieniä lapsia ei pitäisi viedä!

Niinpä. Mitä järkeä viedä lapsi jonnekin missä tietää tämän tylsistyvän? Aika harva taapero jaksaa museoissa kierrellä. Kouluikäiset on taas asia erikseen, joten kyllä niihin museoihin pääsee sen lapsen kanssa myöhemminkin, mutta mikä pakko raahata sinne itkevä vauva tai taapero? Ei kai se itsellekään ole niin kivaa? sitten taas jos taapero nauttii museoista, niin mikäs siinä, silloin voi hyvin käydä.

 

^Ja se näyttely oli siis taidemuseossa hollantilaisen taiteen näyttely, ei todellakaan pienten lasten paikka. On se hienoa kun meidän Irmeli on niin khylttyrelli että käy jo 4v taidetta ihailemassa. ;D

 

Monien äitien asenne lapsettomia kohtaan on aivan pöyristyttävä! Kerta toisensa jälkeen en vain voi käsittää sitä.

Äidit, nuo yli-ihmiset katsovat meitä lapsettomia kuin halpaa makkaraa. "Et sä voi tajuta, sä et ole äiti" Oli kyse sitten pyykinpesusta tai kaupassakäynnista. Saatikka sitten matkustamisesta tai jostain muusta ei niin arkisesta aiheesta.

 

Mutta jos lapsettomana menet sanomaan että onko järkevää viedä pienet lapset taidenäyttelyyn niin saat melkoisen haukkumaryöpyn niskaasi! Heti olet lastenvihaaja ja lapset eivät saisi missään kuulua ja näkyä ja pysy poissa kun et kerran mitään siedä jne. Olen nimittäin tuollaistakin kuullut ja useampaan kertaan. Lapseton ei saa sanoa mitään tai nämä äipät vetävät herneet kitusiinsa ja syvälle.

 

Mitä tapahtui ja miten saisin siskoni takaisin? En tiedä. Pahoittelut että kirjoitin asian vierestä, mutta koko tämän rallin seuraaminen on tehnyt ehkä minustakin vähän katkeran :/.

Et saa sitä samaa siskoasi koskaan takaisin, koska sitä ei enää ole. Sinun pitää olla aikuinen ja hyväksyä asia. Lapsen tulo muuttaa ihmistä. Toki voit kertoa siskollesi miltä sinusta tuntuu ja yrittää saada siskoa ihmisten ilmoille, mutta esimerkiksi töihin palaaminen on ihan hänen oma päätöksensä. erilaiset tapahtumat muuttavat ihmistä, erot, kuolemat, syntymät. Tuskin itsekään olet täysin sama ihminen kuin vaikka 10 vuotta sitten?

 

Mulla ainakin vauva nukkui päivällä ulkona vaunuissa,joten en uskaltanut käydä nukkumaan sillä aikaa kun piti vahtia vaunuja. Vaikka oli itkuhälytinkin.