Voisko joku selventää lapsettomalle...

. Vai haluatko sä kuulla jatkuvasti olevasi huonompi ihminen kuin muut?

Kyllä mä kuulenkin, niiltä lapsettomilta kavereiltani joista jokainen käänsi mulle selkänsä kun sain esikoisen :/ Se oli kuin joku äkillinen napsahdus. Mulle ei puhuttu enää yhtään samoista asioista, ei pyydetty samoihin paikkoihin, ei juteltu, ei kerrottu kuulumisia. Mulla oli koko ajan sellainen olo, että mä oikein yritin kerjätä sitä että joku olis esim puhunut mulle normaalilla tavalla, jostain muusta kuin vauvoista. Ne kaverit jäi, ihan jokainen niistä.

Niitä asennevammaisia juovanluovia on molemmissa porukoissa ihan yhtä paljon.

Toinen kaveri taasen eristäytyi meistä muista täysin lapsen jälkeen. Pyydettiin millon mihinkäkin, tai vaan että ois menty käymään. Koskaan ei käynyt, selitykset mitä moninaisemmat jotka kaikki alko "en mä voi kun..." vauvalla on tulos hampaita/kohta on ruoka-aika/sillä tuulee/paistaa aurinko/sataa/isä ei kerkee hoitaa/pitää tehdä sille soseita/kestopyykki odottaa jne.jne. jne. Tai jos vaikka kahvilla meni käymään, niin mistään muusta ei puhunut kun kakkavaipoista/yövalvomisista tms. Ei lapseton sellasta jaksa kauaa kuunnella. Me lopulta lakattiin yrittämästä, ei huvittanu enään, kun toinen tyrmäs kaikki ehdotukset. Nyt hää sitten kiukuttelee (kuulemma) kun ei pidetä yhteyttä.

 

Mun ammattiosaamistani epäiltiin usein kun olin lapseton. Äidiksi tultuani en kuitenkaan koe olevani yhtään sen pätevämpi ammattilainen kuin ennenkään, kyllä se on koulutus ja työkokemus joka sen ammatillisuuden mulle tuo, ei äitiys.

Ei pieniä lapsia joka paikkaan tarvitse viedä, etenkään sellaiseen jossa edellytetään tiettyä käyttäytymistä. Olen joskus heittänyt vastakommentin tälle "ei ne lapset opi jos niitä ei viedä", olen ensimmäistä kertaa ollut 13-vuotiaana teatterissa ja kas kummaa, osasin käyttäytyä vaikka oli ensimmäinen kerta. Tietyssä iässä lapsi tietää miten käyttäydytään missäkin, ei sitä varten tarvitse erikseen joka paikassa käydä. Jos esim. osaa käyttäytyä ravintolassa ja museossa, osaa varmasti käyttäytyä jo hautajaisissakin.

Hyvin yleinen monelta äidiltä kuultu kommentti on myös "mulla on oikeus", kun ei erikseen ole kielletty lapsilta tiettyä paikkaa. Ilmeisesti se tarkoittaa samalla ettei muita tarvitse ottaa huomioon. Mun mielestä lapset voivat olla missä tahansa, kunhan eivät häiritse muita, eli eivät vaikka siellä taidemuseossa juokse ja kilju ympäriinsä, tai lentokoneessa potki toisen tuolia koko ajan jne.

 

Monien äitien asenne lapsettomia kohtaan on aivan pöyristyttävä! Kerta toisensa jälkeen en vain voi käsittää sitä.

Äidit, nuo yli-ihmiset katsovat meitä lapsettomia kuin halpaa makkaraa. "Et sä voi tajuta, sä et ole äiti" Oli kyse sitten pyykinpesusta tai kaupassakäynnista. Saatikka sitten matkustamisesta tai jostain muusta ei niin arkisesta aiheesta.

Pyykinpesu, kaupassakäynti, matkustaminen ja ihan kaikki asiat muuttavat muotoaan kun naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Se ON erilaista käydä kaupassa lapsen kanssa, tai ainakin sinne on mentävä enemmän lapsen tahtiin kuin omaan tahtiin. Pyykinpesu taaperon kanssa on yllättävän hauskaa mutta välilä aika haasteellista. Tämän ymmärtää vasta sitten kun itse on äiti.

Here we go again! |O
Miten esimerkiksi matkustaminen lapsen kanssa voi olla niin vaikean kuuloista? Vaavi istuimeen, autoon ja menoks. Vielä jos sattuu olemaan rintaruokinnalla, niin ruuatkin tulee mukana.

Suhteutetaan hieman:
Lähetään 5 koiran kanssa autolla 500km:n päähän. Kaikille eri ruuat mukaan, omat eväät+vaatteet. Koirat ei ees mahdu autoon, tai vaikka mahtuisivatkin, niin eivät tuu toimeen keskenään. Mä väitän, että lapsiperheen on helpompi päästä liikkeelle, kun tän meidän karavaanin. Mutta en mä silti sitä kenellekkään kitise.

Sä ymmärsit nyt ihan väärin. En minä ole niitä jotka VÄHÄTTELEE muita, vaan yritän sanoa sen tosiasian että se on erilaista sitten kun on lapsia.

ERILAISUUS EI OLE SAMA ASIA KUIN VAIKEUS! Tämä sama myös vieraalle joka väittää minun olevan niitä vähättelijöitä.

 

Tämän ymmärtää vasta sitten kun itse on äiti.

Here we go again! |O
Miten esimerkiksi matkustaminen lapsen kanssa voi olla niin vaikean kuuloista? Vaavi istuimeen, autoon ja menoks. Vielä jos sattuu olemaan rintaruokinnalla, niin ruuatkin tulee mukana.

Harva sitä esimerkiksi tietää etukäteen, että minkälaista on seurustella, jos ei ole seurustellut. Minkälaista on asua jonkun kanssa yhdessä, jos on aiemmin asunut vain yksin. Totta kai siitä voi tietää asioita, mutta se on kuitenkin teoriaa eikä sitä käytäntöä. Joku pyykkimäärän arvioiminen tmv voi olla ihan täysin mahdotonta ihmiselle, joka asuu yksin. Ihan yhtä lailla 1 lapsen äiti voi vain arvailla minkälaista on olla 15 lapsen äiti. Sillä on tietoja ja jotain kokemusta, mutta ei sitä konkretiaa joka opettaa kaikkein parhaiten. Samoin terveen lapsen äiti voi vain hämärästi kuvitella mitä se on, kun on vakavasti sairas lapsi. Sillä voi olla mielikuvia ja teorioita, mutta se on aina eri asia kuin käytäntö ja todellisuus.

Mun mielestä se on itse asiassa vähän kummallista, että asennoidutaan niin että pitäisi ikään kuin tietää kaikki valmiiksi. Ja vielä oudompaa on se, että oletetaan, ettei käytäntö olisi se kaikkein paras opettaja. Ihan oikeasti on eri asia pestä kahden aikuisen ihmisen vaatteet kuin 5 lapsen vaatteet. Ja mä en ymmärrä sitäkään, että miksi se koetaan loukkaavana, siinähän vaan asetetaan silloin se oletus että se tietotaito vanhemmuudesta on se tavoiteltava asia ja se mitä kaikkien pitää osata. Jos se ei ole sitä, niin miksi sitten loukkaantua siitä jos ei tosiasiallisesti itse sitä (vielä) hallitse?

 

[Here we go again! |O
Miten esimerkiksi matkustaminen lapsen kanssa voi olla niin vaikean kuuloista? Vaavi istuimeen, autoon ja menoks. Vielä jos sattuu olemaan rintaruokinnalla, niin ruuatkin tulee mukana.

Minä olen koko ajan sanonut että se matkustelu vain muuttaa muotoansa kun on lapsia. Ei se vaikeaa ole, vaan erilaista, ja eri asioita on huomioitava. Ja yleensäkin asioita on huomioitava! Itse aikaisemmin matkustelin tyylillä "rinkka selkään ja katsotaan minne päädytään". Kahden pienen kanssa sama ei ehkä ole aivan järkevää. Kotimaassa toki voin voi tehdä että autoon ja menoksi, mutta ei silloin kun lähdetään ulkomaille viikoksi.

 

Hyvin yleinen monelta äidiltä kuultu kommentti on myös "mulla on oikeus", kun ei erikseen ole kielletty lapsilta tiettyä paikkaa. Ilmeisesti se tarkoittaa samalla ettei muita tarvitse ottaa huomioon. Mun mielestä lapset voivat olla missä tahansa, kunhan eivät häiritse muita, eli eivät vaikka siellä taidemuseossa juokse ja kilju ympäriinsä, tai lentokoneessa potki toisen tuolia koko ajan jne.

Mun mielestä se lapsen etu on jopa oleellisempaa kuin vaikka ne muut näyttelyn katselijat. Siis siinä mielessä, että ei ole lapsen etu viedä häntä tilanteeseen jossa hän ei pysty käyttäytymään toivotulla tavalla. Kuinka monen leikki-ikäinen jaksaa kiertää kaksi tuntia museota ihan nätisti?

 

Voi olla, että joku on tän vastannutkin jo, mutta sähän voit kokeilla tätä ap.

Ensin nukut kuukauden niin, että heräät aina öisin noin kolmeksi tunniksi, lisäksi heräät välillä muuten vaan. (=loppuraskaus)

Sitten teet noin 12-24 tuntia kestävän vaelluksen, jonka päätteeksi vedät pari tuntia juoksua täysillä. (Jos vain 12 tuntia, niin se tapahtuu tietenkin yöllä.) Eli olet nukkumatta vähintään vuorokauden. (=synnytys)

Sen jälkeen menet vaikka festareille pariksi yöksi (=sairaala-aika). Vieressä mölyävät humalaiset vastannevat jokseenkin huoneessa vähän väliä huutavia toisten vauvoja. Nouset parin tunnin välein nostamaan vaikka makuupussin viereesi tai vaihtaaman sen toiselle puolelle. (=imetys)

Sitten menet kotiin ja laitat herätyskellon piippaamaan 50 minuutin välein vuorokauden ympäri. Parempi vielä, jos pystyisit ohjelmoimaan herätyskellon herättämään täysin satunnaisin 5-90 minuutin väliajoin tietämättä, milloin se seuraavan kerran soi. Joka piippauksella nouset ylös, käy vaikka keittiössä tai istuskele hereillä 15 minuuttia - 2 tuntia. Iltaisin kanniskelet 4 kg jauhosäkkiä ympäri asuntoa kolme tuntia putkeen. Välillä päivälläkin. Toista tätä kuukausi pari.

 

Kyllä mä tajuan että lasten kanssa on erilaista, ja vaikeampaakin lähteä jonnekin, eikä pienten kanssa voi mennä minuuttiaikataululla. Ei se mua ole häirinnyt lapsellisten ystävieni kanssa. Sitä en tajua että jostain kaupassakäynnistä vauvan kanssa tehdään mahdoton ongelma kuten jotkut tuntemani äidit ovat tehneet, ja kyseessä on ollut ihan tavallinen terve vauva. Mutta en yleensäkään ymmärrä ihmisiä jotka tekevät ongelman mistä tahansa asiasta!

 

Voi olla, että joku on tän vastannutkin jo, mutta sähän voit kokeilla tätä ap.

Ensin nukut kuukauden niin, että heräät aina öisin noin kolmeksi tunniksi, lisäksi heräät välillä muuten vaan. (=loppuraskaus)

Sitten teet noin 12-24 tuntia kestävän vaelluksen, jonka päätteeksi vedät pari tuntia juoksua täysillä. (Jos vain 12 tuntia, niin se tapahtuu tietenkin yöllä.) Eli olet nukkumatta vähintään vuorokauden. (=synnytys)

Sen jälkeen menet vaikka festareille pariksi yöksi (=sairaala-aika). Vieressä mölyävät humalaiset vastannevat jokseenkin huoneessa vähän väliä huutavia toisten vauvoja. Nouset parin tunnin välein nostamaan vaikka makuupussin viereesi tai vaihtaaman sen toiselle puolelle. (=imetys)

Sitten menet kotiin ja laitat herätyskellon piippaamaan 50 minuutin välein vuorokauden ympäri. Parempi vielä, jos pystyisit ohjelmoimaan herätyskellon herättämään täysin satunnaisin 5-90 minuutin väliajoin tietämättä, milloin se seuraavan kerran soi. Joka piippauksella nouset ylös, käy vaikka keittiössä tai istuskele hereillä 15 minuuttia - 2 tuntia. Iltaisin kanniskelet 4 kg jauhosäkkiä ympäri asuntoa kolme tuntia putkeen. Välillä päivälläkin. Toista tätä kuukausi pari.

Ihana

 

Voi olla, että joku on tän vastannutkin jo, mutta sähän voit kokeilla tätä ap.

Ensin nukut kuukauden niin, että heräät aina öisin noin kolmeksi tunniksi, lisäksi heräät välillä muuten vaan. (=loppuraskaus)

Sitten teet noin 12-24 tuntia kestävän vaelluksen, jonka päätteeksi vedät pari tuntia juoksua täysillä. (Jos vain 12 tuntia, niin se tapahtuu tietenkin yöllä.) Eli olet nukkumatta vähintään vuorokauden. (=synnytys)

Sen jälkeen menet vaikka festareille pariksi yöksi (=sairaala-aika). Vieressä mölyävät humalaiset vastannevat jokseenkin huoneessa vähän väliä huutavia toisten vauvoja. Nouset parin tunnin välein nostamaan vaikka makuupussin viereesi tai vaihtaaman sen toiselle puolelle. (=imetys)

Sitten menet kotiin ja laitat herätyskellon piippaamaan 50 minuutin välein vuorokauden ympäri. Parempi vielä, jos pystyisit ohjelmoimaan herätyskellon herättämään täysin satunnaisin 5-90 minuutin väliajoin tietämättä, milloin se seuraavan kerran soi. Joka piippauksella nouset ylös, käy vaikka keittiössä tai istuskele hereillä 15 minuuttia - 2 tuntia. Iltaisin kanniskelet 4 kg jauhosäkkiä ympäri asuntoa kolme tuntia putkeen. Välillä päivälläkin. Toista tätä kuukausi pari.

Ihana

Tää on hyvä! Itse meinasin tulla ehdottamaan jotain samaa. En tosin olisi tajunnut aloittaa jo tuosta raskausajasta, mutta tottahan se on.

 

Ai hitto tuo oli hauska!! Osan mä olen jo toteuttanutkin noista!

 

huomaa että oot lapseton ja parempi varmaan että lapsettomana pysytkin.

Hmh, kyllä sä oot törkee, en mäkään tollasia tajunnut ennen kun olin itse äiti.
Monet asiat tuli puun takaa ja niihin sitten suhtauduttiin sen mukaisesti...

Ap: Joillain voi olla (niinkuin mulla) kaksi lasta ja mun vanhempi ei nuku päikkyjä, eikä nukkunut pienemmän vauva aikanakaan. Silloin kun olin yhden kanssa, en saanut nukuttua päivällä ja tunsin paineita siitä että asunnon täytyy olla siisti, nykyään jo kaikki menee omalla painollaan Me ihmiset kun ollaan niin erilaisia =) :flower:

 

Voi olla, että joku on tän vastannutkin jo, mutta sähän voit kokeilla tätä ap.

Ensin nukut kuukauden niin, että heräät aina öisin noin kolmeksi tunniksi, lisäksi heräät välillä muuten vaan. (=loppuraskaus)

Sitten teet noin 12-24 tuntia kestävän vaelluksen, jonka päätteeksi vedät pari tuntia juoksua täysillä. (Jos vain 12 tuntia, niin se tapahtuu tietenkin yöllä.) Eli olet nukkumatta vähintään vuorokauden. (=synnytys)

Sen jälkeen menet vaikka festareille pariksi yöksi (=sairaala-aika). Vieressä mölyävät humalaiset vastannevat jokseenkin huoneessa vähän väliä huutavia toisten vauvoja. Nouset parin tunnin välein nostamaan vaikka makuupussin viereesi tai vaihtaaman sen toiselle puolelle. (=imetys)

Sitten menet kotiin ja laitat herätyskellon piippaamaan 50 minuutin välein vuorokauden ympäri. Parempi vielä, jos pystyisit ohjelmoimaan herätyskellon herättämään täysin satunnaisin 5-90 minuutin väliajoin tietämättä, milloin se seuraavan kerran soi. Joka piippauksella nouset ylös, käy vaikka keittiössä tai istuskele hereillä 15 minuuttia - 2 tuntia. Iltaisin kanniskelet 4 kg jauhosäkkiä ympäri asuntoa kolme tuntia putkeen. Välillä päivälläkin. Toista tätä kuukausi pari.

Tää oli loistava! Lisään omalta kohdaltani vielä helvetilliset kivut alkaen keskiraskaudesta jatkuen kiireelliseen sektioon ja sitä myöten lähes kuukauden tuskiin... Voin kertoo että vauvan ollessa 6viikkonen tuntu mielettömän ihanalle käydä ruokakaupassa

 

Ai hitto tuo oli hauska!! Osan mä olen jo toteuttanutkin noista!

Kokeile kaikki putkeen, ilman päivänkään tai edes tunnin taukoa välissä. Se on se mikä oikeasti väsyttää, ei mikään yksittäinen juttu ole niinkään paha. Ja se on toinen väsyttävä tekijä, ettei ole mitään tietoa kauanko tämä vielä kestää.

Mä heräilen yhä monta kertaa yössä allergisen puolitoistavuotiaan kanssa. 18 kk siis takana, ei tietoa montako edessä. Onneksi se nyt sentään nukkuu jo aina välillä vähän pidempia pätkiä ja paremmin ennustettavasti kuin vauvana, niin tietää itsekin milloin kannattaa mennä nukkumaan.

 

Tuohon listaan voisi lisätä vielä että aluksi oksennat päivittäin 3kk ajan, sen jälkeen 2kk hillitön ummetus.

 

Voi olla, että joku on tän vastannutkin jo, mutta sähän voit kokeilla tätä ap.

Ensin nukut kuukauden niin, että heräät aina öisin noin kolmeksi tunniksi, lisäksi heräät välillä muuten vaan. (=loppuraskaus)

Sitten teet noin 12-24 tuntia kestävän vaelluksen, jonka päätteeksi vedät pari tuntia juoksua täysillä. (Jos vain 12 tuntia, niin se tapahtuu tietenkin yöllä.) Eli olet nukkumatta vähintään vuorokauden. (=synnytys)

Sen jälkeen menet vaikka festareille pariksi yöksi (=sairaala-aika). Vieressä mölyävät humalaiset vastannevat jokseenkin huoneessa vähän väliä huutavia toisten vauvoja. Nouset parin tunnin välein nostamaan vaikka makuupussin viereesi tai vaihtaaman sen toiselle puolelle. (=imetys)

Sitten menet kotiin ja laitat herätyskellon piippaamaan 50 minuutin välein vuorokauden ympäri. Parempi vielä, jos pystyisit ohjelmoimaan herätyskellon herättämään täysin satunnaisin 5-90 minuutin väliajoin tietämättä, milloin se seuraavan kerran soi. Joka piippauksella nouset ylös, käy vaikka keittiössä tai istuskele hereillä 15 minuuttia - 2 tuntia. Iltaisin kanniskelet 4 kg jauhosäkkiä ympäri asuntoa kolme tuntia putkeen. Välillä päivälläkin. Toista tätä kuukausi pari.

Tää oli loistava! Lisään omalta kohdaltani vielä helvetilliset kivut alkaen keskiraskaudesta jatkuen kiireelliseen sektioon ja sitä myöten lähes kuukauden tuskiin... Voin kertoo että vauvan ollessa 6viikkonen tuntu mielettömän ihanalle käydä ruokakaupassa

Tiedän tunteen. Mulla ei ollut ihan noin paha, mutta muistan vieläkin varsinkin ekan kauppareissun yksin lapsen ollessa kahdeksan viikkoinen.

Tuohon ylläolevaan voi tosiaan lisätä haluamansa määrän vaikeuskerrointa joko lisäämällä harjoituksen pituutta tai vaikeutta. Otin omastani nyt tuollaisen karsitun version: Jos olisin kirjoittanut todellisuuden, olisi mennyt turhaksi pelotteluksi

 

Mä siis en koskaan ole ihmetellyt että miten jotkut äidit ovat niin väsyneitä, sen verran lapsiperheitä ollut lähipiirissä että tiedän vauvojen valvottavan, ja olen myös alalla töissä. En siis ole tämän ketjun aloittaja. Väsymyksestä ja jatkuvasta heräämisestä tiedän kyllä nukahtamisongelman, ja viime aikoina muidenkin uniongelmien, vuoksi.

 

Mulla tuo eka nukku korkeintaan puol tuntia kerrallan ja huusi koliikkia sitten seuraavat 3h. iltapäivä neljästä aamu kuuteen huusi koko sen ajan, mitä ei ollu tissi suussa. Siinä vaiheessa on jo niin väsy, että ei todellakaan saa ite unenpäästä enää kiinni kunnolla tuossa puolessa tunnissa. Silloin meni eka 8kk korkeintaan tunnin vuorokautisella unella, jos sitäkään. Ei siinä kyllä jaksa olla virkeä. Kotityöt pitää kuitenkin jaksaa, pyykit sun muut.

Nyt kuuden äitinä sitä valvoo yöllä, yrittää muka torkka päivällä, hoitaa ne muutkin lapset, hoitaa kodin ja ekat kuukaudet menee käsittämättömässä sumussa.

Kannattaa kokeilla äitiyttä....jospa sitten ymmärtää. Luulen vahvasti, että tätä väsymystä ja valvomista ei ymmärrä täysin, vaikka sen kuinka kauniisti ja asiallisesti monikin yrittää selittää. Mutta ymmärrän, että tämä kummastuttaa, olen itsekkin ollut joskus lapseton.

 

yönukkumisesta yhden asian.

Pienten vauvojen äidit on niiiin väsyneitä ja sillä oikein retostellaan mikä on vähän rasittavaa, itsehän ruljanssiin ryhtyy. Mutta pieni vauvahan nukkuu vuorokauden aikana 11-14 tuntia, eikö? Ok, se herää välillä, mutta eikö esim. päivällä voi vauvan nukkuessa paikata itsekin huonoksi jäänyttä yöunta ja ottaa torkkuja? Vai onko jotain kipuja tms. vielä synnytyksen jälkeen niin paljon, ettei se onnistu?

Jos on nukahtamisvaikeuksia, sitten ymmärrän väsymyksen kyllä. Mutta muutoin pohdin tuota nukkumista, että miten se univelka voi päästä kasvamaan niin suureksi jos on päivälläkin aikaa torkkuihin, kun ei tarvitse käydä töissä. Älkääkä väittäkö että kotitöihin menisi niin valtavan paljon enemmän aikaa vauvan kanssa, vaikka siitä siirtyisikin vauva-aikana hetkellisesti enemmän naiselle jos mies on töissä, en usko .

Voisko joku selventää mulle lapsettomien väsymystä? Jos ei tarvii ku itestään huolehtia ja voi ite päättää koska menee nukkumaan tai herää niin miten sitä voi olla väsyny? kun kukaan ei edes herätä yöllä?

 

Näissä ketjuissa saadaan aina kuulostamaan keskivertoelämä sellaiselta kun se pahimmilaan on. Itsellä on äitiystäviä runsaasti ja tuttavia vieläkin runsaammin ja kyllä ne aika harvassa loppujenlopuksi on ne äidit jotka pitkään joutuu yöheräämisiä käsittelemään ja toisaalta moni niistäkin on sellaisia jotka vaan haluaa mennä 110 prosenttisesti lapsentahtisesti ja yösyöttää vaikka 2v:tä jos se sitä pyytää.

Palstalla on vaan niin helppo valehdella ja suurennella kun ne asiat ei kävele vastaan.

Kun itse olin lapseton oli lapsellisilla ystävillä aina oikeus päättää miten asiat tehdään koska lapsen kanssa se ei niin helposti onnistukaan. oli pakko niellä kun ei tiennyt millaista lapsen kanssa on. No aika moni näistäkin osoittautui ihan höpöhöpöksi.

Sitten kun oli yksi lapsi sai ihan samallalailla olla joustamassa kaikessa niiden kanssa joilla oli kaksi tai useampi lasta ja kuuntelemassa valitusta ja toisaalta ei ollut yhtälaistä oikeutta itsellä sanoa mistään koska yhden lapsen kanssa kaikki on niin helppoa.

No nyt on kolme ja ei se niin vaikeaa edelleenkään ole.

Allekirjoitan kyllä todella vahvasti sen, että äidit haluaa marttyyroida.

 

Kannattaa kokeilla äitiyttä....jospa sitten ymmärtää. Luulen vahvasti, että tätä väsymystä ja valvomista ei ymmärrä täysin, vaikka sen kuinka kauniisti ja asiallisesti monikin yrittää selittää. Mutta ymmärrän, että tämä kummastuttaa, olen itsekkin ollut joskus lapseton.

En kyllä sanoisi että "kokeile äitiyttä"!! Ei se ole asia jota voi vain kokeilla. Sitä joko ei ole äiti tai sitten on äiti ja se on pysyvää (siis äitiys, lapsettomuus ei välttämättä ole pysyvää). Jos ei lapsia halua, ei sitä voi lähteä kokeilemaan.

 

Allekirjoitan kyllä todella vahvasti sen, että äidit haluaa marttyyroida.

Mä en allekirjoita. Sen allekirjoitan, että monet naiset ovat marttyyreita.

 

yönukkumisesta yhden asian.

Pienten vauvojen äidit on niiiin väsyneitä ja sillä oikein retostellaan mikä on vähän rasittavaa, itsehän ruljanssiin ryhtyy. Mutta pieni vauvahan nukkuu vuorokauden aikana 11-14 tuntia, eikö? Ok, se herää välillä, mutta eikö esim. päivällä voi vauvan nukkuessa paikata itsekin huonoksi jäänyttä yöunta ja ottaa torkkuja? Vai onko jotain kipuja tms. vielä synnytyksen jälkeen niin paljon, ettei se onnistu?

Jos on nukahtamisvaikeuksia, sitten ymmärrän väsymyksen kyllä. Mutta muutoin pohdin tuota nukkumista, että miten se univelka voi päästä kasvamaan niin suureksi jos on päivälläkin aikaa torkkuihin, kun ei tarvitse käydä töissä. Älkääkä väittäkö että kotitöihin menisi niin valtavan paljon enemmän aikaa vauvan kanssa, vaikka siitä siirtyisikin vauva-aikana hetkellisesti enemmän naiselle jos mies on töissä, en usko .

En jaksa lukea kuin aloituksen joten en tiedä mitä kaikkea täällä jo on kommentoitu.

Itselläni lapsia vain yksi enkä kyllä usein hirveän väsynyt ole lapsen takia ollut. Mutta sen verran kuitenkin, että tiedän mistä puhutaan. Itselläni ainakin jo se, että piti herätä pari kolme kertaa yössä otti tosi lujille. Vaikka lapsi söi suht nopeasti ja nukahti heti uudelleen niin se unen katkeaminen ja lyhyeksi aikaa herääminen teki mulle aivan tajuttoman väsymyksen välillä. Vaikka sammuin itsekin kuin saunalyhty heti syötön jälkeen ja vaikka nukuin ilta kymmenestä aamu kymmeneen niin se kesken unien heräily vain ajoi piippuun välillä. En edes uskalla ajatella jos lapsemme olisi valvottanut oikein kunnolla. Osittain myös tästä johtuen en uskalla edes ajatella lisää lapsia. Syitä on toki muitakin, mutta tämä on yksi niitä järkisyitä miksi ei enää lapsia meille. Ymmärrän nyt miksi valvottamista voi käyttää jopa kidutuskeinona!
Muuten vielä - mikään työ, mitä olen tehnyt ei ole ollut yhtä rankkaa kuin lapsenhoito!

 

Vaikka vauvat nukkuu paljon niin kyllä se vaan voimia vie kun et missään kohtaa kerkiä nukkumaan kunnolla, jos haluaa kokea sitä fiilistä niin laita pitkin yötä herätyskello soittamaan vaikka 3 tunnin välein, kuku ylhäällä kun heräät aina se n. tunti..

Tokihan sitä torkkumaan ehtii, mutta on aivan eri asia nukkua vaikka 2 tuntia ja herätä, kuin että nukut vaikka 7 tuntia heräämättä. Ja tässä kun ei oo sitä vaihtoehtoo et painat torkku nappulaa, kun se huuto alkaa niin sun on noustava, ei auta ei..

 

Voisko joku selventää mulle lapsettomien väsymystä? Jos ei tarvii ku itestään huolehtia ja voi ite päättää koska menee nukkumaan tai herää niin miten sitä voi olla väsyny? kun kukaan ei edes herätä yöllä?

Kun on krooninen nukahtamisvaikeus ja päälle vielä nykyään univaikeudet niin se nukkuminen ja herääminen ei ole kyse päättämisestä. Ensin et nukahda millään, sitten heräät koko yön, max 2h nukut putkeen ja taas hereillä. Välillä saa nukahdettua pian uudestaan, välillä olet parikin tuntia hereillä, joskus aamuyöstä herättyä ei saa enää unta uudestaan. Olisi helppoa kun voisi näin lapsettomana vain itse päättää nukkumisestaan ja heräämisestään mutta kun se kaikilla ei mene niin. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa mulle että kun olen lapseton, en voi olla väsynyt. Työssäkäyvänä en muutenkaan voisi itse päättää koska herään, työnantaja sanelee koska pitää töissä aamulla olla.