Voisko joku selventää lapsettomalle...

Sun sisko on edelleen sun sisko. Ja yleensä tuo hieman tasoittuu kun lapset vähän kasvavat... Sun siskosi nyt vain toimii eri tavalla kuin ennen, mutta hän on silti sun siskosi.

 

Kun olin lapseton, en niinkään jaksanut ihmetellä toisten väsymyksiä ja haluttomuutta tehdä asioita. Huomasin kyllä että toiset ei halua lapsen kanssa lähteä ja toiset ei halua muita hoitamaan lasta, ainakaan ketään puolituttuja. Minä kuitenkin annoin asian olla enkä käynyt koskaan neuvomaan ketään kellä lapsia oli. Saatoin kysyä jotain, mutta yritin kysyä niin ettei se kuulostaisi vähättelyltä.

Ja siis minusta ap vähän vähätteli ensimmäisessä viestissään kun sanoo että itsehän olette lapsen hommanneet. Niin ollaan, mutta se ei poista sitä etteikö saisi olla väsynyt tai haluton elämään samaa elämää kuin ennen lasta.

Se, että sanotaan ettet voi tietää, ei ole loukkaus. Sillä ei tarkoiteta sitä että lapseton olisi jotenkin huonompi vaan sillä yritetään kertoa, että jos ei ole kokemusta, ei voi tietää. Ja jos ei tiedä, ei oikein kannata silloin alkaa ainakaan arvostella tai neuvoa. Kysyä saa aina, mutta pitää jokaisen kohdallaan miten kysyy.

 

Jep. Tuo on sellainen asia josta aina kauheasti paasataan ja jonka tiettää jokainen. että vauvat valvottavat. eli se ei tule kenellekään yllätyksenä.

Itse olen tarvinnut aina paljon unta. Noin 9-10 tuntia. Joten tästä syystä arvetlutti juuri lasten tekeminen. mutta ällistyksekseni hormoonitoiminta tai joku vaikutti niin, että vaikka molemmat lapset ovat nukkuneet vain 15 minuutin pätkissä ensimmäiset kuukaudet ja sen jälkeen heränneet ensimmäiesn vuoden ajan syömään noin tunnin-2 tunnin välein, niin olen saanut aikaan enemmän kuin yleensä saan. Eli olen ollut todella energinen ja jaksanut loistavasti. ja kyllä, kun lapsia on vaan se vauva, niin aikaa on pötkötellä ja tehdä vaikka mitä ja varmasti saa nukuttua tarpeeksi.

Sen sijaan on monta asiaa, joita ei tuoda esiin ollenkaan. Liittyen lapsiin. Esim. neuvolassa ei kerrota että isommat lapset tarvitsevat ohjausta ja tukea 20 vuotta, että lapsuus ei ole ne ekat 2-3 vuotta, ja sitten ne saavat kulkea toisten kiusana ja riesana, vaan lapsuus kestää 20-25 vuotta, jolloin on aika kiinni ja on tehtävä ruokaa pöytään 5 kertaa päivssä, mikä vie aika monesta äidistä mehut.

mielestäni siis täysin epäolennaisia asioita, korostetaan, kuten joku vauvavuosi. yhden vuoden seisoo vaikka päällään mutta se että jos tekee lapsia, on oltava pitkän juoksun naisia, sitkeä siss ja jaksettava tehdä duunia 20 vuotta. sitä ei kerrota.

 

Ap mieti sellainen kuvitteellinen tilanne, että lupaat ottaa halvaantuneen äitisi teille asumaan viikoksi. Äiti istuu pyörätuolissa tai makaa sängyssä ja käyttää vaippoja eikä pysty syömään itse eikä liikkumaan ollenkaan. Äitisi herää monta kertaa yössä ja pyytää vettä, vaipanvaihtoa ruokaa tms. ja yleensä aina silloin kun itse olet syvimmässä unessa. Päivällä vaihdat äidillesi vaippoja, kärrytät ulkona, syötät, peset ja seurustelet.

Koko ajan sisnulla on pieni epävarmuus, että teetkö kaiken oikein, koska ennen et ole halvauspotilasta hoitanut ja se epävarmuudesta johtuva stressikin väsyttää. Rakastat äitiäsi yli kaiken ja tahdot toteuttaa hänen toiveensa, MUTTA luuletko että olet viikon jälkeen väsynyt? entä jos äiti viipyykin kuukauden? tai vuoden? entä jos et ollenkaan tiedä milloin yöheräilyt loppuvat, kun tuntuu että äiti viipyy teillä loputtomiin? Tottakai tiesit etukäteen, että tulisi olemaan rankkaa, mutta tiesitkö että NÄIN rankkaa?

No äidin tietenkin saisit lykättyä hoitokotiin, omaa lasta et. Lapsi onneksi kasvaa ja kehittyy koko ajan ja hoito helpottuu ja heräilyt vähenevät.

 

Mutta jos lapsettomana menet sanomaan että onko järkevää viedä pienet lapset taidenäyttelyyn niin saat melkoisen haukkumaryöpyn niskaasi! Heti olet lastenvihaaja ja lapset eivät saisi missään kuulua ja näkyä ja pysy poissa kun et kerran mitään siedä jne. Olen nimittäin tuollaistakin kuullut ja useampaan kertaan. Lapseton ei saa sanoa mitään tai nämä äipät vetävät herneet kitusiinsa ja syvälle.

Niin taitaa olla . Silti tämä on kiinnostava keskustelu, ja haluan jatkaa. Enkä edelleenkään halua provosoida.

En tiedä onko siinä järkeä, mutta jos olisimme vaikkapa lomalla New Yorkissa, minne ei ihan joka viikko tule matkustettua, niin kyllä todellakin haluaisin nähdä Guggenheimin, MoMan yms. siitä faktasta huolimatta, että mulla olisi lapsi. Ja silloin sinne mentäisiin - muksu ei taatusti kuole siihen, että osa lomasta käytettäisiin niin, että vanhemmatkin ovat tyytyväisiä.
"Itkevä lapsi museoon"? No pakkoko sinne on mennä juuri sinä huonoimpana päivänä. Ja jos parku alkaa eikä ota loppuakseen, niin yrittää jonain toisena päivänä uudestaan .

En usko että vanhemmat ensimotiivinaan niinkään haluavat tyrkyttää lapselle kulttuuria tai esittää olevansa kulttuuritietoisia vanhempia, vaan he ihan simppelisti haluavat nähdä kyseisen näyttelyn, ja silloin lapsi kulkee mukana. Näyttelystä taas voisi mennä jonnekin teemapuistoon tai vaikka jättijätskille -> lapselle vuorostaan jotain. PISTE. Onko tämä itsekästä? Minusta ei.

Monesti sanotaan, että lapsuus kestää vain hetken, mutta kyllä tuntuisi aika pitkältä ajalta luopua vaikka neljäksi-viideksi vuodeksi kokonaan niistä asioista, joista oma persoonallisuus muodostuu.

 

ja eihän kotitöitä olekaan paljon ollenkaan jos on vaan vauva.mutta jos esim. parikin isompaa lasta kotosalla, joille laittaa pöytä koreaksi 5 kertaa päviässä, niin kyllä sitä on työksi asti sitä astianpesukonetta ja imuri heiluu. siihen moni uupuu, mutta se on sellainen asia josta ei saa puhua.
on hienompaa puhua lapsettomuudesta ja vauvan valvottamisista.

 

Jep. Tuo on sellainen asia josta aina kauheasti paasataan ja jonka tiettää jokainen. että vauvat valvottavat. eli se ei tule kenellekään yllätyksenä.

Itse olen tarvinnut aina paljon unta. Noin 9-10 tuntia. Joten tästä syystä arvetlutti juuri lasten tekeminen. mutta ällistyksekseni hormoonitoiminta tai joku vaikutti niin, että vaikka molemmat lapset ovat nukkuneet vain 15 minuutin pätkissä ensimmäiset kuukaudet ja sen jälkeen heränneet ensimmäiesn vuoden ajan syömään noin tunnin-2 tunnin välein, niin olen saanut aikaan enemmän kuin yleensä saan. Eli olen ollut todella energinen ja jaksanut loistavasti. ja kyllä, kun lapsia on vaan se vauva, niin aikaa on pötkötellä ja tehdä vaikka mitä ja varmasti saa nukuttua tarpeeksi.

Sen sijaan on monta asiaa, joita ei tuoda esiin ollenkaan. Liittyen lapsiin. Esim. neuvolassa ei kerrota että isommat lapset tarvitsevat ohjausta ja tukea 20 vuotta, että lapsuus ei ole ne ekat 2-3 vuotta, ja sitten ne saavat kulkea toisten kiusana ja riesana, vaan lapsuus kestää 20-25 vuotta, jolloin on aika kiinni ja on tehtävä ruokaa pöytään 5 kertaa päivssä, mikä vie aika monesta äidistä mehut.

mielestäni siis täysin epäolennaisia asioita, korostetaan, kuten joku vauvavuosi. yhden vuoden seisoo vaikka päällään mutta se että jos tekee lapsia, on oltava pitkän juoksun naisia, sitkeä siss ja jaksettava tehdä duunia 20 vuotta. sitä ei kerrota.

Tässä oli paljon hyviä pointteja ja mietittävää.

 

En tiedä miten tämän muotoilisin niin että se ei kuulostaisi niin pahalta, mutta yritetään. Kun niistä lapsista ja vanhemmuudesta voi olla omakohtaista kokemusta vain, jos on omia lapsia. Lapsettomalla ei tätä kokemusta ole, ja joskus se ihan totta ON ärsyttävää että joku joka ei voi tietää, ei mitenkään eikä millään tavalla voi ymmärtää, tulee sanomaan jotain että "kannattaako noin tehdä" ym.

Mikä tarve lapsettomalla on puuttua lapsellisten elämään? Minä en puutu lapsettomien siskojen menoihin tai menemättömyyksiin, en väsymykseen enkä kiireeseenkään.

 

En tiedä miten tämän muotoilisin niin että se ei kuulostaisi niin pahalta, mutta yritetään. Kun niistä lapsista ja vanhemmuudesta voi olla omakohtaista kokemusta vain, jos on omia lapsia. Lapsettomalla ei tätä kokemusta ole, ja joskus se ihan totta ON ärsyttävää että joku joka ei voi tietää, ei mitenkään eikä millään tavalla voi ymmärtää, tulee sanomaan jotain että "kannattaako noin tehdä" ym.

Mikä tarve lapsettomalla on puuttua lapsellisten elämään? Minä en puutu lapsettomien siskojen menoihin tai menemättömyyksiin, en väsymykseen enkä kiireeseenkään.

Siksi, että tämä on keskustelupalsta ja haluan keskustella tästä kyseisestä asiasta?

 

Mutta jos lapsettomana menet sanomaan että onko järkevää viedä pienet lapset taidenäyttelyyn niin saat melkoisen haukkumaryöpyn niskaasi! Heti olet lastenvihaaja ja lapset eivät saisi missään kuulua ja näkyä ja pysy poissa kun et kerran mitään siedä jne. Olen nimittäin tuollaistakin kuullut ja useampaan kertaan. Lapseton ei saa sanoa mitään tai nämä äipät vetävät herneet kitusiinsa ja syvälle.

Niin taitaa olla . Silti tämä on kiinnostava keskustelu, ja haluan jatkaa. Enkä edelleenkään halua provosoida.

En tiedä onko siinä järkeä, mutta jos olisimme vaikkapa lomalla New Yorkissa, minne ei ihan joka viikko tule matkustettua, niin kyllä todellakin haluaisin nähdä Guggenheimin, MoMan yms. siitä faktasta huolimatta, että mulla olisi lapsi. Ja silloin sinne mentäisiin - muksu ei taatusti kuole siihen, että osa lomasta käytettäisiin niin, että vanhemmatkin ovat tyytyväisiä.
"Itkevä lapsi museoon"? No pakkoko sinne on mennä juuri sinä huonoimpana päivänä. Ja jos parku alkaa eikä ota loppuakseen, niin yrittää jonain toisena päivänä uudestaan .

En usko että vanhemmat ensimotiivinaan niinkään haluavat tyrkyttää lapselle kulttuuria tai esittää olevansa kulttuuritietoisia vanhempia, vaan he ihan simppelisti haluavat nähdä kyseisen näyttelyn, ja silloin lapsi kulkee mukana. Näyttelystä taas voisi mennä jonnekin teemapuistoon tai vaikka jättijätskille -> lapselle vuorostaan jotain. PISTE. Onko tämä itsekästä? Minusta ei.

Monesti sanotaan, että lapsuus kestää vain hetken, mutta kyllä tuntuisi aika pitkältä ajalta luopua vaikka neljäksi-viideksi vuodeksi kokonaan niistä asioista, joista oma persoonallisuus muodostuu.

juu, noin meillä on toimittu kun lapset pieniä eivätkä osanneet pitää puoliaan. hih. on tehty lomilla sitä mkä meitä kiiinnostaa. todellakaan 1-2veet eivät osaa tahtoa huvipuistoihin.

nyt isompana me vanhemmat jäämme vähän alakynteen ja lapset ovat saaneet huvipuistonsa korkojen kera.

ja joskus näille isoille jopa selitän, että joskus on isän ja äidin vuoro valita mitä tehdään. ja mennään sinne museoon. tai luontoretkelle.

 

Monien äitien asenne lapsettomia kohtaan on aivan pöyristyttävä! Kerta toisensa jälkeen en vain voi käsittää sitä.

Äidit, nuo yli-ihmiset katsovat meitä lapsettomia kuin halpaa makkaraa. "Et sä voi tajuta, sä et ole äiti" Oli kyse sitten pyykinpesusta tai kaupassakäynnista. Saatikka sitten matkustamisesta tai jostain muusta ei niin arkisesta aiheesta.

Olisko ihan mahdotonta ymmärtää se, että äidit on yksilöitä ja yksilöllisiä ihmisiä, ihan siinä missä lapsettomatkin naiset. Mun mielestä just toi asenne on yksi niistä suurimmista syistä, jotka tekee sitä juopaa lapsettoman ja lapsen saaneen välille. Kun toinen asennoituu niin, että naps, siitä tuli äiti, se ei ole enää se sama ihminen vaan joku "äiti" joka toimii ja ajattelee samalla tavalla kuin kaikki muutkin äidit. Tolla sun logiikalla vois sanoa, että koska on olemassa oikeistolaisia miehiä joiden mielestä naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä, niin kaikki miehet on sitä mieltä.

 

En tiedä miten tämän muotoilisin niin että se ei kuulostaisi niin pahalta, mutta yritetään. Kun niistä lapsista ja vanhemmuudesta voi olla omakohtaista kokemusta vain, jos on omia lapsia. Lapsettomalla ei tätä kokemusta ole, ja joskus se ihan totta ON ärsyttävää että joku joka ei voi tietää, ei mitenkään eikä millään tavalla voi ymmärtää, tulee sanomaan jotain että "kannattaako noin tehdä" ym.

Mikä tarve lapsettomalla on puuttua lapsellisten elämään? Minä en puutu lapsettomien siskojen menoihin tai menemättömyyksiin, en väsymykseen enkä kiireeseenkään.

Samaa mieltä. En itsekään mene neuvomaan golfia harrastavaa ystävääni golfissa, kun en itse siitä mitään tajua. Tai neuvomaan kamapaajaani siinä miten hiukset leikataan. Myös lääkärini saa tehdä ihan itse diagnoosinsa, en ala tyrkyttää omia arvelujani, vaikka toki oireeni kerronkin.

Lastenhoidosta tuntuu jokaisella olevan oma käsityksensä ja omat mielipiteensä, oli lapsia tai ei. ja myönnän että itsekin ajattelin hyvin samalla tavoin kuin ap monista asioista ennen lasta. Ja mietin esim. miksi isä ei voi syöttää vauvaa pullolla yms. No, oma vauva ei pulloa huolinut vaan oli oikea tissitakiainen, joten enää en ihmettele . Elämä opettaa.

 

En tiedä miten tämän muotoilisin niin että se ei kuulostaisi niin pahalta, mutta yritetään. Kun niistä lapsista ja vanhemmuudesta voi olla omakohtaista kokemusta vain, jos on omia lapsia. Lapsettomalla ei tätä kokemusta ole, ja joskus se ihan totta ON ärsyttävää että joku joka ei voi tietää, ei mitenkään eikä millään tavalla voi ymmärtää, tulee sanomaan jotain että "kannattaako noin tehdä" ym.

Mikä tarve lapsettomalla on puuttua lapsellisten elämään? Minä en puutu lapsettomien siskojen menoihin tai menemättömyyksiin, en väsymykseen enkä kiireeseenkään.

Siksi, että tämä on keskustelupalsta ja haluan keskustella tästä kyseisestä asiasta?

Mieti sitten vähän tarkemmin keskustelunaloitustasi äläkä ensin hutki ja sitten ala selitellä että en minä tarkoittanut jne.

Ja jos ajatellaan ihan oikeaa elämää ja tilanteita siellä, niin kyllä se on niin että jokainen pysyköön "puolillaan" ja antakoot muiden elää elämäänsä. Niin säilyy edes jonkinlainen rauha.

 

Monien äitien asenne lapsettomia kohtaan on aivan pöyristyttävä! Kerta toisensa jälkeen en vain voi käsittää sitä.

Äidit, nuo yli-ihmiset katsovat meitä lapsettomia kuin halpaa makkaraa. "Et sä voi tajuta, sä et ole äiti" Oli kyse sitten pyykinpesusta tai kaupassakäynnista. Saatikka sitten matkustamisesta tai jostain muusta ei niin arkisesta aiheesta.

Äläpä viitsi yleistää. Mutta oikeesti, on asioita joita ei voi täysin tietää ennenkuin on itse kokenut. Esim mun on turha puhua/neuvoa yms vaikka mehiläisten hoidosta (tai ihan mistä muusta hyvänsä josta ei ole kokemusta) kun en asiata tiedä. Tietenkin jokin kutina asiata on, mutta se voi kumminkin poiketa ihan täysin todellisuudesta. Ja tämän sanon kaikella ystävällisyydellä. Mua on turha laittaa siihen lokeroon että halveeraan lapsettomia.

 

Monien äitien asenne lapsettomia kohtaan on aivan pöyristyttävä! Kerta toisensa jälkeen en vain voi käsittää sitä.

Äidit, nuo yli-ihmiset katsovat meitä lapsettomia kuin halpaa makkaraa. "Et sä voi tajuta, sä et ole äiti" Oli kyse sitten pyykinpesusta tai kaupassakäynnista. Saatikka sitten matkustamisesta tai jostain muusta ei niin arkisesta aiheesta.

Olisko ihan mahdotonta ymmärtää se, että äidit on yksilöitä ja yksilöllisiä ihmisiä, ihan siinä missä lapsettomatkin naiset. Mun mielestä just toi asenne on yksi niistä suurimmista syistä, jotka tekee sitä juopaa lapsettoman ja lapsen saaneen välille. Kun toinen asennoituu niin, että naps, siitä tuli äiti, se ei ole enää se sama ihminen vaan joku "äiti" joka toimii ja ajattelee samalla tavalla kuin kaikki muutkin äidit. Tolla sun logiikalla vois sanoa, että koska on olemassa oikeistolaisia miehiä joiden mielestä naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä, niin kaikki miehet on sitä mieltä.

:flower:

 

Hormonit,maidon tuottaminen, vaistot ym. pitävät tuoreen äidin hereillä vaikka vauva nukkuisikin. Tuore äiti ei osaa levätä mm. silläkin syyllä, että vauva kuitenkin kohta herää jne...

Vauvan tulo todellakin mullistaa koko elämän ja sopeutumiseen menee aikaa, toisilla 20 vuotta, toisilla muutamia kuukausia ja useimmilla siintä välistä joku aika

 

Mutta jos lapsettomana menet sanomaan että onko järkevää viedä pienet lapset taidenäyttelyyn niin saat melkoisen haukkumaryöpyn niskaasi! Heti olet lastenvihaaja ja lapset eivät saisi missään kuulua ja näkyä ja pysy poissa kun et kerran mitään siedä jne. Olen nimittäin tuollaistakin kuullut ja useampaan kertaan. Lapseton ei saa sanoa mitään tai nämä äipät vetävät herneet kitusiinsa ja syvälle.

Kyllä sitä on lastenvihaajia nekin, jotka lapsellisina sanovat samaa

Mun mielestä lapsia ei voi viedä kaikkiin paikkoihin, eikä edes sillä verukkeella että sittenhän ne oppii käyttäytymään. Mun mielestä esim jonkun hautajaiset tai joku taidemuseo tai vastaava ei ole sellaisia paikkoja, missä on reilua mennä opettelemaan niitä asioita muiden kustannuksella. Niitä juttuja kun voi opetella esim lasten näyttelyissä ja lastentapahtumissa. Ja jos oikeasti haluaa kunnolla johonkin mielenkiintoiseen näyttelyyn perehtyä, ei siinä voi juosta kuvalta toiselle ja museota läpi vauhdilla. Ei se musta ole lapselle reilua, jos ollaan kaks tuntia museossa ja sen pitäis vaan olla.

Ihan pieni vauva on erikseen, pienen kanssa voi helpostikin olla tällaisissa tilanteissa, koska käynnin voi ajoittaa päikkäriaikaan. Taapero- ja leikki-ikäisen kanssa tämä ei samalla tavalla onnistu, sitä voi tietysti olla hirveän vaikea hahmottaa jos ei juurikaan ole näyttelyissä käynyt

Mulla on lapsia, yleisesti ottaen pidän lapsista, mutta en todellakaan pidä siitä että esim ravintolassa, hautajaisissa, häissä, näyttelyissä jne aiheutetaan ihan tahallaan häiriötä, pitää ymmärtää poistua jos lapsen kanssa oleminen ei siellä onnistu. Viimeksi olin hautajaisissa, pienen lapsen hautajaisissa jos sillä nyt on mitään merkitystä, ja minusta oli todella ikävää että siunaustilaisuudesta herkkä tunnelma kaatuu siihen että käytävillä juoksee kiljuvia lapsia.

 

Monien äitien asenne lapsettomia kohtaan on aivan pöyristyttävä! Kerta toisensa jälkeen en vain voi käsittää sitä.

Äidit, nuo yli-ihmiset katsovat meitä lapsettomia kuin halpaa makkaraa. "Et sä voi tajuta, sä et ole äiti" Oli kyse sitten pyykinpesusta tai kaupassakäynnista. Saatikka sitten matkustamisesta tai jostain muusta ei niin arkisesta aiheesta.

Pyykinpesu, kaupassakäynti, matkustaminen ja ihan kaikki asiat muuttavat muotoaan kun naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Se ON erilaista käydä kaupassa lapsen kanssa, tai ainakin sinne on mentävä enemmän lapsen tahtiin kuin omaan tahtiin. Pyykinpesu taaperon kanssa on yllättävän hauskaa mutta välilä aika haasteellista. Tämän ymmärtää vasta sitten kun itse on äiti.

Eikä tällä haeta mitään yli-ihmisyyttä. Ei olla kenenkään ylä- tai alapuolellakaan. Se on ERILAISTA ja erilaisuuden huomaan vasta sitten kun sen itse kokee.

*

Jos minulle sanotaan että en voi tietää millaista on syödä lounasta avaruudessa, en suutu siitä tai pidä astronauttia itseään täynnä olevana yli-ihmisenä. Sitten kun itse koen (no en kyllä koe! ) niin ymmärrän. Huono esimerkki mutta katson taaperoa tässä samalla, vaikea keskittyä kunnolla.

 

Monien äitien asenne lapsettomia kohtaan on aivan pöyristyttävä! Kerta toisensa jälkeen en vain voi käsittää sitä.

Äidit, nuo yli-ihmiset katsovat meitä lapsettomia kuin halpaa makkaraa. "Et sä voi tajuta, sä et ole äiti" Oli kyse sitten pyykinpesusta tai kaupassakäynnista. Saatikka sitten matkustamisesta tai jostain muusta ei niin arkisesta aiheesta.

Olisko ihan mahdotonta ymmärtää se, että äidit on yksilöitä ja yksilöllisiä ihmisiä, ihan siinä missä lapsettomatkin naiset. Mun mielestä just toi asenne on yksi niistä suurimmista syistä, jotka tekee sitä juopaa lapsettoman ja lapsen saaneen välille. Kun toinen asennoituu niin, että naps, siitä tuli äiti, se ei ole enää se sama ihminen vaan joku "äiti" joka toimii ja ajattelee samalla tavalla kuin kaikki muutkin äidit. Tolla sun logiikalla vois sanoa, että koska on olemassa oikeistolaisia miehiä joiden mielestä naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä, niin kaikki miehet on sitä mieltä.

Ei, mulla ei oo mitään vaikeutta ymmärtää eroja yksilöissä. Mutta näteillä kommenteilla ei täällä saa aikaan keskustelua, täytyy kärjistää. Ja tuo sun mainitsema asennoituminen, kaveri joka sai vauvan pari kuukautta sitten, kattoo mua nyt nenäänsä pitkin. Mä en kuulemma tajua enää mistään mitään, koska en ole synnyttänyt eikä mulla ole lasta. Ja sit toisaalta hänen mielestään mulla on niin helppoo, kun voi vaan lähtee kauppaan ilman suuria suunnitteluja jne. No kai sen nyt jokainen tajuaa, että lapsi muuttaa elämää? Eikö siinä oo 9 kuukautta aikaa miettiä se asia valmiiksi, vaikka totuus pääsee siltikin yllättämään. Se vaan menee niin, että nämä "ääripää"-äidit, jotka eivät lapsettomia pidä minään, luovat sita juopaa ehkä jopa enemmän kuin lapsettomat. Vai haluatko sä kuulla jatkuvasti olevasi huonompi ihminen kuin muut?

 

En tiedä miten tämän muotoilisin niin että se ei kuulostaisi niin pahalta, mutta yritetään. Kun niistä lapsista ja vanhemmuudesta voi olla omakohtaista kokemusta vain, jos on omia lapsia. Lapsettomalla ei tätä kokemusta ole, ja joskus se ihan totta ON ärsyttävää että joku joka ei voi tietää, ei mitenkään eikä millään tavalla voi ymmärtää, tulee sanomaan jotain että "kannattaako noin tehdä" ym.

Mikä tarve lapsettomalla on puuttua lapsellisten elämään? Minä en puutu lapsettomien siskojen menoihin tai menemättömyyksiin, en väsymykseen enkä kiireeseenkään.

Mun mielestä lapseton voi keskustella ihan hyvin lapsenhoidosta, perhe-elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä.

Mun mielestä se ongelma ei ole siinä, vaan yleensäkin sellaisessa että ihmisillä (oli ne sitten lapsettomia tai ei) on usein tapana esittää se asiansa niin, että sävy on jotenkin joko vähättelevä tai hyökkäävä. Sellainen on todella ärsyttävää.

On kuitenkin aika paljon eroa sillä, sanooko "Mä en tajua mikä siinä on muka niin vaikeaa, ei se todellakaan oo niin väsyttävää" vai sanooko, että "Mikä sun mielestäs on ollut väsyttävintä?"

Tai sanooko "Pienten vauvojen äidit on niiiin väsyneitä ja sillä oikein retostellaan mikä on vähän rasittavaa, itsehän ruljanssiin ryhtyy." vai sanooko, että "mikä pienten vauvojen äitejä väsyttää?".

 

Ei, mulla ei oo mitään vaikeutta ymmärtää eroja yksilöissä. Mutta näteillä kommenteilla ei täällä saa aikaan keskustelua, täytyy kärjistää. Ja tuo sun mainitsema asennoituminen, kaveri joka sai vauvan pari kuukautta sitten, kattoo mua nyt nenäänsä pitkin. Mä en kuulemma tajua enää mistään mitään, koska en ole synnyttänyt eikä mulla ole lasta. Ja sit toisaalta hänen mielestään mulla on niin helppoo, kun voi vaan lähtee kauppaan ilman suuria suunnitteluja jne. No kai sen nyt jokainen tajuaa, että lapsi muuttaa elämää? Eikö siinä oo 9 kuukautta aikaa miettiä se asia valmiiksi, vaikka totuus pääsee siltikin yllättämään. Se vaan menee niin, että nämä "ääripää"-äidit, jotka eivät lapsettomia pidä minään, luovat sita juopaa ehkä jopa enemmän kuin lapsettomat. Vai haluatko sä kuulla jatkuvasti olevasi huonompi ihminen kuin muut?

Kyllä mä kuulenkin, niiltä lapsettomilta kavereiltani joista jokainen käänsi mulle selkänsä kun sain esikoisen :/ Se oli kuin joku äkillinen napsahdus. Mulle ei puhuttu enää yhtään samoista asioista, ei pyydetty samoihin paikkoihin, ei juteltu, ei kerrottu kuulumisia. Mulla oli koko ajan sellainen olo, että mä oikein yritin kerjätä sitä että joku olis esim puhunut mulle normaalilla tavalla, jostain muusta kuin vauvoista. Ne kaverit jäi, ihan jokainen niistä.

Niitä asennevammaisia juovanluovia on molemmissa porukoissa ihan yhtä paljon.

 

Ei, mulla ei oo mitään vaikeutta ymmärtää eroja yksilöissä. Mutta näteillä kommenteilla ei täällä saa aikaan keskustelua, täytyy kärjistää.

Ja sitä paitsi, ei tuollaisilla kommenteilla saa mitään järkeväää keskustelua aikaan, jos yleistää kaikki samaan paskaan sakkiin kuuluviksi. Ei silloin voi odottaa, että saa yhtään mitään asiallista keskustelua, jos alunperinkin lähtee itse alta lipan.

 

Monien äitien asenne lapsettomia kohtaan on aivan pöyristyttävä! Kerta toisensa jälkeen en vain voi käsittää sitä.

Äidit, nuo yli-ihmiset katsovat meitä lapsettomia kuin halpaa makkaraa. "Et sä voi tajuta, sä et ole äiti" Oli kyse sitten pyykinpesusta tai kaupassakäynnista. Saatikka sitten matkustamisesta tai jostain muusta ei niin arkisesta aiheesta.

Pyykinpesu, kaupassakäynti, matkustaminen ja ihan kaikki asiat muuttavat muotoaan kun naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Se ON erilaista käydä kaupassa lapsen kanssa, tai ainakin sinne on mentävä enemmän lapsen tahtiin kuin omaan tahtiin. Pyykinpesu taaperon kanssa on yllättävän hauskaa mutta välilä aika haasteellista. Tämän ymmärtää vasta sitten kun itse on äiti.

Here we go again! |O
Miten esimerkiksi matkustaminen lapsen kanssa voi olla niin vaikean kuuloista? Vaavi istuimeen, autoon ja menoks. Vielä jos sattuu olemaan rintaruokinnalla, niin ruuatkin tulee mukana.

Suhteutetaan hieman:
Lähetään 5 koiran kanssa autolla 500km:n päähän. Kaikille eri ruuat mukaan, omat eväät+vaatteet. Koirat ei ees mahdu autoon, tai vaikka mahtuisivatkin, niin eivät tuu toimeen keskenään. Mä väitän, että lapsiperheen on helpompi päästä liikkeelle, kun tän meidän karavaanin. Mutta en mä silti sitä kenellekkään kitise.

 

Mun poika heräsi joka yö yli 2v. ajan. Vauvana 2h välein. Kun poika täytti 2v. niin menin töihin. Mies ei osallistunut pojan hoitamiseen. Että pikkasen olin väsynyt.
Aina kun poika nukkui niin silloin minäkin nukuin.

 

Monien äitien asenne lapsettomia kohtaan on aivan pöyristyttävä! Kerta toisensa jälkeen en vain voi käsittää sitä.

Äidit, nuo yli-ihmiset katsovat meitä lapsettomia kuin halpaa makkaraa. "Et sä voi tajuta, sä et ole äiti" Oli kyse sitten pyykinpesusta tai kaupassakäynnista. Saatikka sitten matkustamisesta tai jostain muusta ei niin arkisesta aiheesta.

Pyykinpesu, kaupassakäynti, matkustaminen ja ihan kaikki asiat muuttavat muotoaan kun naisesta tulee äiti ja miehestä isä. Se ON erilaista käydä kaupassa lapsen kanssa, tai ainakin sinne on mentävä enemmän lapsen tahtiin kuin omaan tahtiin. Pyykinpesu taaperon kanssa on yllättävän hauskaa mutta välilä aika haasteellista. Tämän ymmärtää vasta sitten kun itse on äiti.

Here we go again! |O
Miten esimerkiksi matkustaminen lapsen kanssa voi olla niin vaikean kuuloista? Vaavi istuimeen, autoon ja menoks. Vielä jos sattuu olemaan rintaruokinnalla, niin ruuatkin tulee mukana.

Suhteutetaan hieman:
Lähetään 5 koiran kanssa autolla 500km:n päähän. Kaikille eri ruuat mukaan, omat eväät+vaatteet. Koirat ei ees mahdu autoon, tai vaikka mahtuisivatkin, niin eivät tuu toimeen keskenään. Mä väitän, että lapsiperheen on helpompi päästä liikkeelle, kun tän meidän karavaanin. Mutta en mä silti sitä kenellekkään kitise.

Mun mielestä sulla ei nyt ole oikeastaan varaa arvostella tuota Millaa, koska sulla on itsellä aivan sama asenne kuin hänellä :/