Voinko ikina saada tata miehelta?

[täydellinen]

Mulla on omasta mielestäni täydellinen suhde. Välillä riidellään ja sanotaan asioita jotka loukkaa, toisen naamakin kyllästyttää ajoittain, seksissä ei enää lähes 20v vuoden jälkeen ole jokaisella kerralla sitä huikeinta kiihkoa, miehen sukatkin haisee talvisin ja väsyneenä se ei jaksa kuunnella vaan nukahtaa kesken mun lauseen ja aloittaa järkyttävän kuorsaamisen.

Silti se on täydellinen mies. Itse koen, että meillä on suurta rakkautta. Kaikkine puolineen. Elämän täytyy saada maistua muultakin kuin makealta, karvas tai kitkerä tippa silloin tällöin tekee siitä makeesta vielä parempaa. Muuten siihen vaaleanpunaiseen höttöön kyllästyy ja tulee äklö olo.

Ja kyllä aikuinen ihminen kestää pienet ja vähän isommatkin pettymyksen tunteet.

 

[Ap,...,]

Hei

Kiitos vastauksistanne, oli ehka hyva saada tallaisia realistisia vastauksia, siksi ehka parisuhdepalstalle kirjoitankin, etta taalla ihmisilla on omaa kokemusta kuin sinkuilla jotka saattavat elella enemman tai vahemman pilvilinnoissaan.

Paras anti, minka kirjoituksistanne sain, oli se, etta odotan jotakin melko mahdotonta, mutta se ei tarkoita sita, etteiko hyvaa suhdetta ja minun mahdollisuutta siihen ole olemassa. Eli hyva suhde ei tarkoita sita etta se olisi taydellinen onnela.

En nyt taida terapiaan menna, mutta yritan ymmartaa sen, etta en voi saada sita taydellista rakkauden kokemusta mista olen ehka joskus tarkeassa vaiheessa jaanyt paitsi. Siten en tule pettymaankaan niin pahasti.

Ehka pitaisi vain oppia se, mika on sita mita itse tarvitsee, ja haluaa ja mihin on "oikeus" ja mika on sita mita ei tarvitse kestaa, mika ei kuulu hyvaan suhteeseen ja mihin ei tule sopeutua.

Toisaalta tassa oli kyse myos siita, etta ylipaataan naen suhteita joissa ihmiset eivat ole itseasiassa onnellisia, mutta he valehtelevat itselleen ja pysyvat suhteessa.

Halusin vain kuulla onko suhteita joissa ihminen kokee olevansa aidosti rakastettu, ymmarretty ja hyvaksytty omana itsenaan, vaikkei tietysti kaikki euforiaa ja mitaan taydellisyytta olekaan, mutta etta tama on se peruskivi kuitenkin omassa suhteessa. Sellaista itse haluaisin, se varmasti vaatii myos omaa kasvua, siita ei ole epailystakaan.

 

[no]

Mulla on omasta mielestäni täydellinen suhde. Välillä riidellään ja sanotaan asioita jotka loukkaa, toisen naamakin kyllästyttää ajoittain, seksissä ei enää lähes 20v vuoden jälkeen ole jokaisella kerralla sitä huikeinta kiihkoa, miehen sukatkin haisee talvisin ja väsyneenä se ei jaksa kuunnella vaan nukahtaa kesken mun lauseen ja aloittaa järkyttävän kuorsaamisen.

Silti se on täydellinen mies. Itse koen, että meillä on suurta rakkautta. Kaikkine puolineen. Elämän täytyy saada maistua muultakin kuin makealta, karvas tai kitkerä tippa silloin tällöin tekee siitä makeesta vielä parempaa. Muuten siihen vaaleanpunaiseen höttöön kyllästyy ja tulee äklö olo.

Ja kyllä aikuinen ihminen kestää pienet ja vähän isommatkin pettymyksen tunteet.

Täydellinen mies ja kirjoitus vaikuttaa täydellisen naisen kirjoitukselta.
Tässä on se olennainen kohta parisuhteessa; miehen sukat haisee ja hän aloittaa järkyttävän kuorsauksen, siis se olennainen kohta on siinä, että silti hän on täydellinen mies.

Ne todelliset ongelmat parisuhteissa ovat tasolla; toisen kunnioitus, hyväksyminen...eikä todellakaan mitään hammastuubijuttua.

Kuorsauksesta tuli mieleeni, että minulle sanottiin joskus, että ihanaa, kun joku kuorsaa. Tai parempi kuorsaus, kuin kuollut)

Eli ei suhteeseen pidä mennä hyväksymään kaikkea, järkeä voi ja saa käyttää....

 

[ainokainen]

Halusin vain kuulla onko suhteita joissa ihminen kokee olevansa aidosti rakastettu, ymmarretty ja hyvaksytty omana itsenaan, vaikkei tietysti kaikki euforiaa ja mitaan taydellisyytta olekaan, mutta etta tama on se peruskivi kuitenkin omassa suhteessa. Sellaista itse haluaisin, se varmasti vaatii myos omaa kasvua, siita ei ole epailystakaan.

Olet aidosti rakastettu, kun rakastat itse itseäsi. Voit ymmärtää itseäsi, ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
Voit oppia antamaan itsellesi niitä asioita, mitä tarvitset, sen sijaan että juokset ihmisten perässä joiden kuvittelet voivan tyydyttää nuo tarpeet.

 

[no]

Halusin vain kuulla onko suhteita joissa ihminen kokee olevansa aidosti rakastettu, ymmarretty ja hyvaksytty omana itsenaan, vaikkei tietysti kaikki euforiaa ja mitaan taydellisyytta olekaan, mutta etta tama on se peruskivi kuitenkin omassa suhteessa. Sellaista itse haluaisin, se varmasti vaatii myos omaa kasvua, siita ei ole epailystakaan.

Olet aidosti rakastettu, kun rakastat itse itseäsi. Voit ymmärtää itseäsi, ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
Voit oppia antamaan itsellesi niitä asioita, mitä tarvitset, sen sijaan että juokset ihmisten perässä joiden kuvittelet voivan tyydyttää nuo tarpeet.

Tässä ketjussa on tosi hienoja vastauksia. Tämäkin pitää paikkansa.

Ja toisaalta on niin, että itseensä tyytyväisyys näkyy ulospäin; ihminen jaksaa pitää itsestään huolta ja on iloinen. sellainen ihminen, jolla ei ole haku päällä on kiinnostava, mutta naisten ongelma on siinä, että he useinkaan eivät ole aktiivisia sitten kun juttelevat miehen kanssa. Niin miehissä kuin naisissakin aivan upeita ihmisiä on niissä hiljaisissa, jotka eivät uskalla tehdä aloitteita. on siinä tietysti vaaransakin, kun jokin häntä heikki taas uskaltaa hyökätä, mutta silloin kannataa juosta pakoon.

 

[hyvässä suhteessa]

Ehka pitaisi vain oppia se, mika on sita mita itse tarvitsee, ja haluaa ja mihin on "oikeus" ja mika on sita mita ei tarvitse kestaa, mika ei kuulu hyvaan suhteeseen ja mihin ei tule sopeutua.

Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ikinä en itse ole suostunut huonossa suhteessa olemaan, sen verran olen oppinut kunnioittamaan ja rakastamaan itseäni. Opettele ap. sinäkin se ennen kuin alat uuteen suhteeseen. Et anna tällöin kenenkään kohdella itseäsi huonosti.

Toisaalta tassa oli kyse myos siita, etta ylipaataan naen suhteita joissa ihmiset eivat ole itseasiassa onnellisia, mutta he valehtelevat itselleen ja pysyvat suhteessa.

Niin tai eivät uskalla lähteä... Jotkut eivät osaa tai uskalla olla yksin, valitettavasti.

Halusin vain kuulla onko suhteita joissa ihminen kokee olevansa aidosti rakastettu, ymmarretty ja hyvaksytty omana itsenaan, vaikkei tietysti kaikki euforiaa ja mitaan taydellisyytta olekaan, mutta etta tama on se peruskivi kuitenkin omassa suhteessa. Sellaista itse haluaisin, se varmasti vaatii myos omaa kasvua, siita ei ole epailystakaan.

On tuollaisia suhteita. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 4 vuotta, ehkä ei kovin pitkä aika mutta koko tämä aika on ollut todella hyvää. Mies piiritti minua pitkään (itse kun en herkällä suhteeseen lähde ennen kuin varmistan että kyseessä on kunnon mies), ja jo siitä sain tietää että hän oli aidosti kiinnostunut minusta, hän kun ei antanut heti periksi. Hän sanoo päivittäin rakastavansa minua ja osoittaa sen teoillaan (on laittanut aamupalaa, siivonnut, keksinyt yllätysreissun tms.). Hän ei muuttaisi minussa mitään, ei ole koskaan sanonut mitään loukkaavaa, mutta tietysti emme ole aina kaikista asioista samaa mieltä. Mutta suhde vain paranee riidan jälkeen kun on taas saanut jonkun asian selvitettyä. Suhde voisi tietysti olla parempikin, enimmäkseen siitä syystä että minun tulisi kasvaa hieman... En aina ole hyvä ratkomaan riitoja diplomaattisesti, kun suututtaa niin tulee sanottua typerästi. Mutta väittäisin suhteeni olevan parempi kuin suurin osa suhteista.

 

[Justjust]

Haahhhah, ai ihan neljä vuotta? Odota vielä vähintään puolet lisää ja sitten saatat jopa tuntea miehesi. Nelivuotinen suhde on ihan alkutekijöissään, voi verrata alkuhuumaan.

 

[the truth is out here:)]

Luulen että ap tahtoo vain kuulla tämän, ja minä voin kertoa täysin rinnoin, kun elän sellaista suhdetta parhaimmillaankin: ON. Sellaisia suhteita on olemassa ja se on mahdollista saavuttaa. Molemminpuoleinen luottaminen, aito pyyteetön rakkaus, ja kunnioittaminen, yhteysyyden tunto, hyväksyminen, luottamus tulevaisuuteen ja meihin...