Voiko miehelle sanoa,........

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Alli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Alli

Vieras
että olet lihonut?
Ukkokulta on pyöristynyt kovasti. Kesällä ruoka ja juomatkin maittaa. Jotenkin muutenkin hän on antanut periksi elintapojensa suhteen. Ei liiku, pukeutuu miten sattuu jne.
Olisi kivempi yhdessä olla, kun elämänhallinta olisi hallussa. Miten sen tekisi positiivisesti....?
 
No kai nyt omalle miehelle voi sanoa mitä vaan???
Jos tuommoinen asia sua häiritsee niin mikset sanoisi? Mä ainakin oon sanonut, en tosin lihomisesta (kun ei se perkele liho!!) , mutta vaatteista mäkin oon sanonut.
 
No mikset sano miehellesi että mitäs jos aloitettaisiin syksystä pieni kuntokuuri ja laitettaisiin itsemme kesän herkuttelujen jälkeen kuntoon. Tai jotakin muuta vastaavaa. Mies ei loukkaannu niin helposti, jos käytät me -muotoa ;)
 
Minulle ei voisi sanoa. Tai se ei auttaisi mitään. Harmittais vielä enemmän. Olen houkutellut liikkumaan ja teen terveellistä ruokaa ja nyt. Jos sanon suoraan, se ei auta.
 
Jospa sanot, että tehtäisiinkö yhdessä elämäntaparemonttia, kun molemmilla on noita kiloja päässyt kesän aikana tulemaan. Olet siis tukena ja itse myös remppailet ruokailujasi ja käytte lenkillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Yllättävää miten suoraan puhuisitte. Painohan on kovin henk.koht. asia. Jokainen varmasti itse tietää lihoneensa ja se kai harmittaa jo valmiiksi.

No eikös nimenomaan puolisolle pitäisi pystyä puhumaan suoraan ihan kaikesta???
 
Alkuperäinen kirjoittaja lask:
No mikset sano miehellesi että mitäs jos aloitettaisiin syksystä pieni kuntokuuri ja laitettaisiin itsemme kesän herkuttelujen jälkeen kuntoon. Tai jotakin muuta vastaavaa. Mies ei loukkaannu niin helposti, jos käytät me -muotoa ;)

Nainen on laiha kuin tikku ja menee puhelemaan, että kun me ollaan taidettu lihoa, ei minusta kovinkaan uskottava ehdotus:D Jos puolisot eivät pysty puhumaan tosiasioista suoraan, niin aika heikoilla ollaan mielestäni. Minusta parasta olisi puhua ongelmista mahdollisimman ajoissa. Itse olen taputellut mieheni vatsaa ja varoittanut kaljamahasta aina kun merkkejä siitä on alkanut näkyä ja hän on skarpannut sen jälkeen. Kurjempi mennä sanomaan siinä vaiheessa, kun on jo paljon laihdutettavaa, silloin se ottaa varmaan enemmän itsetunnon päälle.
 
Minusta avioliittoon kuuluu se, että kannustetaan toisiaan pysymään skarppeina mm. terveys ja ulkonäkökysymyksissä. Ennaltaehkäisevässä mielessä siis, ettei sitten vasta kun tilanne on jo paha. Se on sitten tietysti eri asia, jos kumpaakaan ei vaivaa vaikka lihominen yhtään, niin sitten voivat rauhassa pyöristyä kumpainenkin.
 
Itse kamppailen nyt äitiyskilojen kanssa ja olen puhunut siitä mieheni kanssa. En voisi kuvitellakaan, että olisin lihonut ja yrittäisin olla niin kuin en olisikaan, ehkä salassa vähän laihduttaa. En ymmärrä miksi lihominen on niin hirveän hävettävää, että on parempi esittää kuin sitä olisikaan -varsinkaan kun siinä ei taatusti onnistu.
 
Ja teitäkö saa taputella mahalle ja varotella läskeistä? Ja alatte sitten skarppaamaan. Saako huomautella myös kaikista hankituista ominaisuuksista (selluliitti, huonosti hoidettu kroppa, heikot lantionpohjanlihakset jne.)? Monista asioista voi puhua suoraan, mutta missä on toisen kunnioitus?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja teitäkö saa taputella mahalle ja varotella läskeistä? Ja alatte sitten skarppaamaan. Saako huomautella myös kaikista hankituista ominaisuuksista (selluliitti, huonosti hoidettu kroppa, heikot lantionpohjanlihakset jne.)? Monista asioista voi puhua suoraan, mutta missä on toisen kunnioitus?

Paino on asia johon voi itse hyvin yksinkertaisesti vaikuttaa (laihduttaminen on työlästä, sitä en kiellä), samoin esim. se käyttääkö liikaa alkoholia tms. Tuon tyyppisistä asioista minusta voi huomauttaa. Minua ei tarvitse huomauttaa painon kertymisestä, kun en anna sitä kerääntyä niin paljon, että se häiritsisi miestäni aikaisemmin kuin itse huomaan sen:) Miehet eivät käsittääkseni ole yleensä niin herkkiä.

No, joka tapauksessa, anna miehesi lihoa rauhassa. Itse veikkaisin, että jos häntä nolottaa nykyinen tilanne, niin ehkä olo voisi olla parempi jos keskustelisitte asiasta kuin että hän miettii oletko sinä huomannut jotakin ja koska mahdat huomata.
 
Kyllä mä olen sanonu ja on se huomannut sen itsekkin! Kyllä kait puoliso voi kertoa muodon muutoksesta oli se sitten hyvään tai huonoon! Ja kultani mun saa sanoa mulle jos on aihetta!
 
Niin ja ilkeäksi kukaan ei käske ruveta. Voi sanoa että on huolissaan toisesta siinä mielessä, että onko kaikki kondiksessa. Onhan se huolestuttavaa, jos ihminen yhtäkkiä alkaa lihoa, jokin siinä ihmisessä on silloin muuttunut vähemmän hyvään suuntaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ja teitäkö saa taputella mahalle ja varotella läskeistä? Ja alatte sitten skarppaamaan. Saako huomautella myös kaikista hankituista ominaisuuksista (selluliitti, huonosti hoidettu kroppa, heikot lantionpohjanlihakset jne.)? Monista asioista voi puhua suoraan, mutta missä on toisen kunnioitus?

No joo, oikeestaan saa. Ja pitääkin. Siinä on nimenomaan sen toisen ihmisen kunnioitus, että tahtoo pitää siitä huolta! Ei asioista tarvii pahasti sanoa.
 

Yhteistyössä