M
Miiru*
Vieras
Sen verran vielä, että onnellinen parisuhde tai onnellinen elämä ei ylipäänsä perustu sille, että asiat eivät muutu, ja että ihmiset eivät muutu. Se, mihin ihastuit suhteenne alkuvaiheessa, oli silloin. Nyt on löydettävä ne uudet asiat, johon ihastua. Elämä muuttuu ja ihmiset muuttuvat väistämättä pitkän parisuhteen myötä, eivätkä aina vain parempaan. On löydettävä se perusta, mistä ponnistaa, kun omat ja kumppanin odotukset eivät täyty tai kohtaa. On muutama asia, jolle se ei voi perustua, ja näitä on just ulkonäkö, ulkoinen menestys ja raha - kaikki nämä tulee ja menee tässä elämässä.
Se vaan on fakta, että elämää ei voi hallita, ja jos haluaa olla onnellinen, on opittava katsomaan asioita realistisesti ja myös sopeutumaan. Jos sinulla on ihana kumppani, joka on lihonut, haluatko oikeasti kiukutella vuositolkulla tästä asiasta, jos hän ei laihdukaan? Vai voisiko olla oikeasti realistisempi vaihtoehto hyväksyä se? Kaikki heräävät jossain parisuhteen vaiheessa siihen, että oma kumppani on erilainen kuin kuvitteli, ja alkavat nähdä sekä toisen, että parisuhteen realistisemmassa valossa. Se on tervettä kehitystä, koska elämä nyt vaan ei yleensä vastaa kuvitelmia.
Luin jo muita vastauksia, etkä siis ollutkaan eroamassa, kuten siinä viestissä jossa uhosit jättäväsi kumppanisi jos hän vielä lihoo. Erosit tai et, muista että sellaista suhdetta ei ole, jossa ei ole ongelmia. Rakkaus ei voi perustua siihen, että on helppoa olla yhdessä, vaan siihen, että tietoisesti sitoudutaan olemaan yhdessä. Toiseen on luotava sellainen luja luottamus ja vahva, lojaali ystävyys, että muutokset, ne ikävätkään, eivät ole uhka. Ne otetaan vastaan yhdessä, niistä selvitään yhdessä, ja vaalitaan sitä yhteistä rakkautta. Ja niinä päivinä, kun rakkautta ei meinaa oikein löytyä, vaalitaan entistä lujemmin ystävyyttä ja luottamusta. Se rakkauskin kun nimittäin tulee sit taas. Sitä koettelee monet asiat, työttömyys, sairaudet, lapsen saaminen ja muut isot mullistukset. Vaikka seksi nyt juuri olisi iso asia, ja sen pohjalla ulkonäköön perustuva haluttavuus, niin trust me, sellainenkin aika tulee, ettei se kanna vaikka olis minkälaiset hepenet päällä.
Silloin tuota ystävyyttä tarvitaan entistä enemmän. Ystäviä kun ei jätetä, vaikka välillä menisi heikostikin. "Naisia" toki jätetään.
Se vaan on fakta, että elämää ei voi hallita, ja jos haluaa olla onnellinen, on opittava katsomaan asioita realistisesti ja myös sopeutumaan. Jos sinulla on ihana kumppani, joka on lihonut, haluatko oikeasti kiukutella vuositolkulla tästä asiasta, jos hän ei laihdukaan? Vai voisiko olla oikeasti realistisempi vaihtoehto hyväksyä se? Kaikki heräävät jossain parisuhteen vaiheessa siihen, että oma kumppani on erilainen kuin kuvitteli, ja alkavat nähdä sekä toisen, että parisuhteen realistisemmassa valossa. Se on tervettä kehitystä, koska elämä nyt vaan ei yleensä vastaa kuvitelmia.
Luin jo muita vastauksia, etkä siis ollutkaan eroamassa, kuten siinä viestissä jossa uhosit jättäväsi kumppanisi jos hän vielä lihoo. Erosit tai et, muista että sellaista suhdetta ei ole, jossa ei ole ongelmia. Rakkaus ei voi perustua siihen, että on helppoa olla yhdessä, vaan siihen, että tietoisesti sitoudutaan olemaan yhdessä. Toiseen on luotava sellainen luja luottamus ja vahva, lojaali ystävyys, että muutokset, ne ikävätkään, eivät ole uhka. Ne otetaan vastaan yhdessä, niistä selvitään yhdessä, ja vaalitaan sitä yhteistä rakkautta. Ja niinä päivinä, kun rakkautta ei meinaa oikein löytyä, vaalitaan entistä lujemmin ystävyyttä ja luottamusta. Se rakkauskin kun nimittäin tulee sit taas. Sitä koettelee monet asiat, työttömyys, sairaudet, lapsen saaminen ja muut isot mullistukset. Vaikka seksi nyt juuri olisi iso asia, ja sen pohjalla ulkonäköön perustuva haluttavuus, niin trust me, sellainenkin aika tulee, ettei se kanna vaikka olis minkälaiset hepenet päällä.