Vaa'an numerot pyörähtävät ja asettuvat näyttämään lukua 55. Katson ihaillen alastonta vartaloani kylpyhuoneen peilistä. Todella, tuo pieni painonpudotus on tehnyt hyvää ulkomuodolleni. Olen täsmälleen samoissa mitoissa kuin silloin, kun tapasin Mikaelin, mieheni. Kuivaan varovasti pyyhkeellä kehoani. Kylmän tunne saa nännini nousemaan pystyyn terhakoille rinnoilleni. Naukkaan hieman siideriä ja totean peilikuvalleni ääneen:
- Olet hemmetin vetävän näköinen nainen.
Itsevarma toteamukseni aiheuttaa minussa naurunpuuskan, joka saa rintani hytkymään hassusti, jolloin minua naurattaa entisestään. Otan föönin käteeni ja alan hitaasti kuivata vaaleaa, hiukkasen luonnonkiharaa tukkaani. Astuessani eteisen käytävälle, mieheni nostaa katseensa työhuoneen tietokoneen ääreltä.
- Vau, onpas seksikäs näky, huudahtaa hän silmät täynnä ihailua.
Heilautan leikkisästi hieman peppuani ja poistun makuuhuoneeseemme.
- Pitäisimmekö sen sopimamme muotinäytöksen nyt? Huikkaan miehelleni oven välistä.
- Kyllä sellainen näytös aina työasiat voittaa, vastaa hän samantien.
- Olenhan minä tässä jo istunut, vaikka onkin lauantai-ilta, jatkaa mieheni.
Kuulen kuinka hän sulkee tietokoneen ja kävelee keittiöön. Tunnollinen mieheni, ajattelen hänestä lämpimästi.
Mieheni on aina toivonut, että laittaisin itseäni ja pukeutuisin naisellisesti, ennen kaikkea hameeseen. En ole hänen toiveitaan juuri noudattanut, olen aina viihtynyt farkuissa. Jokin minussa on kuitenkin muuttunut, olen käynyt vast'ikään kampaajalla ja olenpa laitattanut itselleni rakennekynnetkin. Töissä käytän tätä nykyä pelkästään hametta ja hankkimiani muitakin naisellisia hepeneitä. Olen myös alkanut viihtymään niissä, koska olen huomannut, että miehet huomioivat minut aivan erilailla kuin ennen. Muutoksen on huomannut myös mieheni, joka sanoi puolileikillään muutama ilta sitten sängyssä, että jos nainen laihtuu ja hän alkaa laittautua, on hän ihastunut. Vastasin hänelle, että samalla lailla tuumasi äskettäin paras työkaverini Tiina. Enempää en tohtinut asiaa miehelleni kommentoida, mutta totta tosiaan, oikeassahan he olivat!
Olen alkanut Mikaelin kanssa uuden harrastuksen, naisellisten vaatteiden hankkimisen minulle. Olemme shoppaileet eri kaupoissa ahkerasti ja vaatevarastoni on lisääntynyt huimasti kuukauden aikana. Mieheni on ollut makutuomarina useimmissa isommissa hankinnoissa, mutta olen myös käynyt ostamassa jotain pientä ja sievää myös omin päin. Sellaiset on juuri kädessäni, mustat läpinäkyvät stringit, jotka ostin eilen töiden jälkeen. Samalla ostin myös kokonaisuuteen sopivat rintaliivit ja sukkanauhaliivit, joihin hankin myös kiiltävät ja ohuet saumasukat.
- Eipä sitten kurkistella, huikkaan miehelleni.
- Eihän sitä keskeneräistä saa katsoa, vastaa mieheni innostuneella äänellä.
Katson vielä kaunistunutta vartaloani kaapin ovessa olevasta peilistä. Sopiikohan se pikkumusta vihdoin kunnolla päälleni, ajattelen ja laitan ihanan pienet stringit jalkaani. Nämä ainakin sopivat, huokaisen helpotuksesta ja käännähdän ja vilkaisen miltä ne näyttävät peppuni puolelta. Äitini tuumasi siskolleni, nähtyään hänen yllään ensimmäistä kertaa stringit, että näin se maailma muuttuu. Ennen pikkuhousut peittivät pyllyvaon, mutta nykyään pyllynpuolikkaat peittävät pikkuhousut. Oikeassahan hän oli, ajattelin kun katsoin omaa peppuani, jota koristaa nyt tuo sama olematon, mutta sexy vaatekappale.
Onneksi laihduttaminen ei ole pienentänyt rintavarustustani yhtään, koska minulla on aina ollut sopusuhtaiset, mutta pienehköt B-koon ketunkuonot, niin kuin mieheni niitä on aina kutsunut. Kylläpäs rintani näyttävätkin kauniilta, ajattelen melkein ääneen, puettuani pitsein koristetut kaariliivit ylleni. Seuraavaksi otan alusvaatehyllyltä esille sukkanauhaliivit, jotka pesin eilen muiden hankkimieni alusvaatteiden kanssa eilen. Huolellinen suunnittelu on puoli työtä, tapaa mieheni sanoa minulle, tehdessään töitään tietokoneen ääressä. Toden totta, olen varautunut tähän iltaan jo kuukauden, kaikkein pienempiäkin yksityiskohtia unohtamatta. Jo seitsemän, huoahdan kun vilkaisen yöpöydällä olevaa kelloa. Enää kaksi tuntia mahdolliseen tapaamiseen, ajattelen ja samalla sydänalassa vihlaisee ihanasti, joka saa jalkani melkein hervottomiksi. Noista kasvoista ei voi erehtyä, ne ovat ihastuneen naisen kasvot, ajattelen mielessäni ja näen miten pieni puna kohoaa poskilleni peilin kuvajaisessa.
Hemmetti sentään, odottamisen jännitys leviää myös alapäähäni, joka kostuu pikkuhiljaa läpimäräksi. Onneksi muistin ostaa stringeihini sopivia pikkuhousunsuojia, joten avaan vasta eilen ostamani pikkarisuojapaketin, jonka olin piilottanut alusvaatteiden joukkoon. Onpas hassun muotoinen, tuumaan mielessäni ja sujautan suojan pikkareihini. Vähän tuo näkyy, mutta tuskinpa se hänen katsettaan häiritsee. Sitäpaitsi seikkailuni on vielä sopimatta, mieheni kanssa. Seuraavaksi puen ylleni, elämäni ensimmäistä kertaa sukkanauhaliivit. Ymmärrän heti miestäni, onhan hän monta kertaa sanonut, että sukkanauhat ovat kiihottavin vaatekappale, mitä naisen yllä voi olla. Avaan lopuksi sukkapaketin. Esille tulevat todella ohuet ja kiiltävät sukat. Sukkien ohuus ei minua häiritse, koska tiedän, että ihoni on sileä ja virheetön, varsinkin eilisen kokovartalohoidon jäljiltä.
Enpäs olisi vielä kuukausi sitten arvannut, että peilistäni näkyy tuollainen näky, ajattelen mielessäni ja käännän vartaloani samalla eri asentoihin. Pikkuruiset alusvaatteet peittävät juuri ja juuri salaisimmat paikkani. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen itseni täysin tyytyväiseksi peilin edessä. Tuhahdan hiukan jännittyneenä, sillä tärkein on vielä pukematta. Hengarissa roikkuu, hyvin silittämäni pikkumusta, jonka hankin mieheni ollessa vaatekaupassa mukanani, kolme viikkoa sitten. En laittanut sitä silloin mieheni nähden ylleni, koska se tuntui mielestäni tuolloin hieman pieneltä. Olen kuitenkin laihtunut tuon reissun jälkeen muutaman tärkeän kilon ja luulen, että nyt sen täytyy olla juuri sopiva. Onpas se ihanaa kangasta, ajattelen kun hypistellelen pikkumustaa sormillani.
- Juuri sopiva, huudahdan ääneen.
- Mikä on niin sopiva, havahdun mieheni kysymykseen.
- Jaksa vain odottaa vielä hetkinen, vastaan hänelle ja katson samalla lumoutuneena peiliin.
Kylläpäs pieni painonpudotus teki ihmeitä, tuumaan ja pyörin peilin edessä levottomana. Kumarrun ja otan samalla vaatekaapin lattialta uutuuttaan kiiltävät korkkarit käteeni. En ole käyttänyt koskaan niin korkeilla koroilla olevia kenkiä, mietin ja vedän ne jalkaani. Onneksi olen salaharjoitellut niiden käyttämistä aina mieheni poissaolessa. Näytänpäs minä pitkältä ja hoikalta, kuin mikäkin missi, naurahdan ja pyörähdän tottuneesti koroillani. Mutta mihin minä olen laittanut korvakoruni, ajattelen kuumeisesti. Niin tietysti, nehän ovat pesuhuoneen peilikaapissa. Otan samalla esille piilottamani kirjekuorilaukkuni. Avaan sen ja tarkistan sisällön. Huulipuna, huulikiilto, puuterirasia ja Chanel viitonen ovat kaikki tallella. Sujautan sinne vielä muutaman pikkarisuojan. Avaan pikkuruisen hajuvesipullon ja laitan pienen tipan sormeeni, jolla pyyhkäisen korvantaustojani ja ranteitani. Olen ennakoinut kaiken, laukussa on myös kolme eilen ostamaani kondomia.
Otan vielä käteeni vaatekaapin hyllyltä mustan kaulaliinan.
- Tiedän rakas mieheni, että olet malttamaton ja mahdottoman utelias, mutta suljepas nyt silmäsi ja peitä ne varmuuden vuoksi vielä käsilläsi.
- Teen niin kuin rouva määräilee, vastaa hän samantien.
Kurkistan olohuoneeseen varovasti. Toden totta, mieheni on peittänyt silmänsä käsillään. Kuinka hellyyttävän näköinen hän onkaan, istuessaan nojatuolissa pää alaspäin. Kävelen hänen tuolinsa taakse ja kerron, että peitän hänen silmänsä vielä varmuuden vuoksi kaulaliinalla.
- Onko sopivan tiukalla, näkyykö mitään, kysyn mieheltäni.
- Ei sitten valon pilkahdustakaan, vastaa hän.
- Hyvä, käyn laittamassa korviini vielä ne ihanat hääpäivälahjat, jotka minulle äsken ostit.
Korurasia oli siellä, missä muistin sen olleen. Onpas nämä ihanat ja sopivat täydellisesti muuhun kokonaisuuteen, ajattelen ja laitan timanttiriipukset paikoilleen.
- Joko siellä haljetaan uteliaisuudesta, kysyn pesuhuoneen oven välistä.
- Enpä olisi uskonut, että seksikäs vaimoni muuttuu vielä sadistiksi, naurahtaa Miksu hyväntahtoisesti.
- Outoja piirteitä tulee esille, kun ihmisen oppii paremmin tuntemaan, vastaan hänelle kujeillen.
Kävelen mieheni eteen, niin naisellisesti kuin pystyn. Huomaan ensimmäistä kertaa, että sukkien yläpuolella olevat paljaat reiden osat hyväilevät toisiaan ihanasti.
- Seison nyt edessäsi, haluatko ensin kokeilla käsilläsi, miltä vaatteeni tuntuvat, kysyn.
- Haluan ilmoittaa sinulle näin aluksi, että jos sinä seisot, niin myös pikkuveijarini tekee, vastaa mieheni, selvästi kiihottuneella äänellä.
- En sitten ole varmastikaan ole tehnyt turhaa työtä, sanon hänelle niin pehmeällä äänellä, kuin pystyn.
- Hae minulle kuitenkin ensin talouspaperia, en halua tutkia sinua sattuneesta syystä hikoontuneilla käsilläni, sanoo mieheni huokaisten.
- Pyyhi sitten huolella, haluan vaatteeni pysyvän vielä siisteinä, koska ilta on vielä nuori, sanon arvoituksellisesti.
- Kuulostat salaperäiseltä, vastaa mieheni.
- Sellaisesta naisestahan sinä olet aina haaveillut, jatkan ja tunnen kuinka pimppani tulvahtaa täyteen kosteutta.
- Totta puhut, juuri sellaisesta, huokaisee mieheni.
Kyykistyn hänen eteensä ja otan hänen kätensä käteeni ja asetan sen olkapäälleni.
- Tutkimusmatkailija on kai valmis, sanon ja tunnen kun Miksun käsi alkaa hitaasti ja varovasti tunnustelemaan minua.
- Onpas sileää kangasta, toteaa hän.
- Eikös olekin, olen silittänyt sen todella huolellisesti, vastaan ja tunnen kun käsi liikkuu olkapäältäni alaspäin.
- Sopivan pituiset hihat ja mukavasti olkapäältä pörröllään, sanoo mieheni lipaisten samalla kielellään huuliaan.
- Puhvihihat, täsmennän miehelleni ja kiusoittelen:
- Ujosteleeko rakas mieheni, kun ei uskalla kaula-aukkooni koskea.
- Tämä on juuri sellaista mistä olen salaa haaveillut pitkään, sopertaa hän.
- Haluan mielelläni toteuttaa kaikki haaveesi, sanon entistä kiihottuneenpana.
- Kaikkiko haaveeni, kysyy mieheni ja oikaisee samalla ryhtiään.
- Aivan kaikki, vastaan.
Miksun käsi siirtyi kaulalleni ja liukui hitaasti kohti rintojani. Tunsin kuinka hänen hengityksensä kiihtyi samaan tahtiin, kuin omani. Vihdoin käsi löysi rintani, joita se alkoi hellästi hyväilemään.
- Miltähän ne näyttävät noissa paketeissa, sai hän pitkän hiljaisuuden jälkeen sanotuksi.
- Sen sinä näet ihan kohta ja paljon muutakin, sopersin hänelle.
Käsi laskeutui pian vatsalleni.
- Ei enää pömpötä, niin kuin vähän aikaa sitten, huokaisi mieheni.
- Ei niin, tuntuuko se tälläisena paremmalta, kysyin kujeillen.
- Tuntuu, sai hän sanotuksi.
Käsi pysähtyi lantion kaarelle. Ihmetyksen ilme nousi samalla mieheni kasvoille.
- Ovatko nämä ne, kysyy Miksu hämmästyneellä äänellä.
- Ovat, vastasin hieman vaivautuneena.
Seuraavaksi käsi osui sukkanauhanpidikkeeseen. Tunsin kuinka vartaloni värähti ja kosteus lisääntyi entisestään alapäässäni.
- Mekko on sopivan pitkä noihin vermeisiin, sanoi mieheni, kun hänen kätensä löysi vihdoin pikkumustan helman.
- Niin, pitäähän minun jotenkin säädyllisesti pystyä istumaan tämä mekko päällä.
- Ettei rakas vesiraja heti näy, nauroi Miksu.
- Saanko palata tutkimusmatkalla hiukkasen taaksepäin, sanoi mieheni pitäen kättään polvellani.
- Minusta tuntuu, että siitä seuraa tässä tilanteessa sotkua. Sitäpaitsi iltahan on vasta aluillaan.
- Haluatko, että sinut sotketaan perusteellisesti tänään, kysyi mieheni kiihottuneen.
- Haluan ja perusteellisesti, mutta vasta yön tunteina, kuiskasin hänen korvaansa.
- Onko sinulla suunnitelmia illan varalle, sopersi mieheni.
Olin hetken hiljaa ja vastasin:
- Salaisia sellaisia, vielä tässä vaiheessa iltaa.
Otapas liina pois silmiltäsi, pitäähän niillekin tarjota iloa. Kun mieheni poisti liinan kasvoiltaan, siirryin hänestä vähän kauemmaksi.
- Olen sanaton, olet todella haluttavan ja seksikkään näköinen pakkaus, rakas oma vaimoni, sopersi mieheni.
- Haluatko nähdä pikku salaisuuteni, sanoin ja tartuin pikkumustan helmaan molemmin käsin.
- Vielä kysyt, vastasi Miksu tukahtuneella äänellä.
Nostin hitaasti helmaa ylöspäin. Mitä ylemmäs se nousi sitä tarkkaavaisempi oli mieheni katse. Sukkanauhojen tullessa esille, hänen suunsa avautui ihastuksesta.
- Olenkos minä seksikäs ja haluttava, kysyin ja nostin helmaa niin korkealle, että pikkarini ja sukkanauhaliivit tulivat kokonaisuudessaan esille.
- Olet, huokaisi mieheni, suu täysin ammollaan.
Halusin tarkistaa vielä erään tosi tärkeän näkökulman. Siirsin toisen nojatuolin vastapäätä miestäni, istuin siihen ja nostin lopuksi jalkani polven päälle.
- Näkyykös mitään sopimatonta, kysyin.
- Näkyy, nuo sääret tekevät oloni levottomaksi, naurahti Miksu.
- Pönttö, niitä ei lasketa, nauroin ja heristin nyrkkiäni.
Nostin hieman mekon helmaa ylöspäin, ja kysyin:
- Entäs nyt.
- Sukan yläosa pilkistää aavistuksen reiden alaosassa, vastaa mieheni.
- Ei mitään muuta, tivaan mieheltäni.
- Ei mitään vakavanpaa, vastaa hän.
- Onneksi emme ostaneet sitä toista, lyhyenpää pikkumustaa. Sen kanssa en olisi pystynyt istumaan ollenkaan, huokaan helpotuksesta.
- Keitetäänpäs tämän kaiken kunniaksi kahvit, ehdotti mieheni.
- Laita kahvit tulemaan, minä käyn sillä aikaa kuivattelemassa hieman paikkojani, sanoin hänelle kujeillen.
- Mikäpäs siinä, jatkoi hän.
Istuin WC:n pytylle ja aloin huuhdella alapäätäni pideellä. Samalla mietin kuumeisesti, mitä vastaisin miehelleni, jos hän alkaisi kysellä minulta Paulista. Mieheni on aina sanonut, ettei välillämme saa olla sellaisia asioita, mistä ei pysty puhumaan. Hän on myös sanonut, että vaikka jotkut asiat olisivat kuinka vaikeita ja vaikka ne loukkaisivatkin, ne on sanottava. Eipä silti, ei meillä ole ollutkaan sellaisia asioita. En ole koskaan pettänyt häntä ja uskon myös, että miehenikin on ollut minulle uskollinen. Rakastan miestäni yli kaiken, onhan hän hellin ja huomaavaisin mies koko maailmassa. En pysty kuitenkaan enää kahlitsemaan tunteitani ja ajatuksiani, vaikka kuinka yritän. Tuo toinen mies ilmestyy uniini, ajattelen häntä alinomaa, jopa silloinkin kun rakastelen mieheni kanssa. Vaikka kuinka pakotan mieleni, hän palaa yhä voimakkaammin. Tunnustan, olen ihastunut häneen korviani myöten ja haluan rakastella hänen kanssaan. Mutta tiedän, että olen myös järkevä ihminen ja osaan hallita käyttäytymistäni. Enkä halua tehdä mitään sellaista, mitä mieheni ei hyväksy, koska arvostan ja rakastan häntä yli kaiken.
Kahvikupit ovat pöydässä ja tarjoilulautasella on kaksi korvapuustia.
- Ajattelin, että olet pihdannut ruoan kanssa kokonaisen kuukauden, joten voit vallan hyvin palkita itsesi yhdellä puustilla, aloitti mieheni ja katsoi minua hellästi silmiin.
- Eipä siitä taida tulla kovin isoa möykkyä vatsaani, vastasin naurahtaen.
- Oleppas hyvä, jatkoi hän ja kaatoi samalla kahvin kuppiini.
Miksu istui vastapäätä eteeni ja painoi katseensa alas. Olen oppinut tuntemaan hänet niin hyvin, että tiedän hänen kysyvän kohta vaikeita kysymyksiä.
- Olen huomannut, että olet muuttunut aika paljon viimeisen kuukauden aikana. Olet iloisempi ja olet ollut seksin suhteen huomattavasti aloitteelisempi, kuin pitkiin aikoihin, sai mieheni sanottua pitkän miettimisen jälkeen.
Nyökkäsin ja puraisin samalla tahtomattani alahuultani. Miehelleni kasvoille nousi samassa ilkikurinen ilme. Hän on kiusoitellut minua tuosta puraisusta monet kerrat sanoen, että mikäs pieni salaisuus siellä pikkupäässä tällä hetkellä piilottelee. Tunsin kuinka kasvoni alkoivat punastumaan, joten painoin katseeni alas.
- Pikkupäässä taitaa olla tällä kertaa piilossa suurempikin vonkale, sanoi Miksu ja katsoi minua kysyvästi.
- Olenko oikeassa, nyökkäys riittää, tyynnytteli hän.
Nyökkäsin ja hymyilin väkinäisesti, samalla puustia pureskellen.
- Oletko nauttinut seksistä kanssani enemmän kuin aikaisemmin, sain kysyttyä hätäisesti.
- Enemmän kuin koskaan, sanoi mieheni välittömästi.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen mieheni rohkaistui ja kysyi suoraan:
- Onko hän tullut.
Puna lehahti yhä voimakkaammin poskilleni ja sain hädin tuskin vastattua:
- Hän tuli tänään päiväkoneella.
- Onko hän pitänyt yhteyttä sinuun, sanoi mieheni katsoen minuun todella tarkkaavaisesti.
- Olemme olleet muutaman kerran yhteydessä, puhuneet etupäässä työasioista.
- Oletteko jutelleet muustakin, kysyi mieheni terävästi. Niinkuin mies juttelee naiselle, tarkensi mieheni.
Puraisin jälleen tahtomattani alahuultani. Mieheni vastasi puraisuun jälleen ilkikurisella hymyllä.
Tunsin miten kurkkuani kuristi ja jalkojani heikotti. Pakotin itseni kertomaan, tämän päiväisestä puhelinkeskustelustamme.
- Niin, Paul kysyi minulta tänään, että voisinko olla hänelle enemmän kuin pelkkä työkaveri.
- Mitä vastasit, kysyi mieheni välittömästi.
- Sanoin hänelle, että meillä molemmilla on liian hyvät aviopuolisot, petettäväksi.
- Mitä hän vastasi.
- Paul sanoi, että hänen vaimonsa hyväksyy hänen syrjähyppynsä, koska hänellä on niin pitkiä työreissuja.
Mikael oli pitkän aikaa hiljaa ja keräsi ajatuksiaan.
Olemme rakastellessamme kertoneet toisillemme todella hulluja fantasioita. Mieheni kysyi minulta kerran, että haluaisinko rakastella mustan miehen kanssa. Vastasin hänelle, että en tiedä, kun en ole sellaista miestä vielä kohdannut. Entä jos kohtaisit, jatkoi mieheni tuolloin. Mikäpä siinä, mutta vain siinä tapauksessa, että annat minulle siihen silloin luvan. Haluatko sellaisen, kysyi hän vielä. Haluan, mutta sen miehen täytyy olla todella puoleensa vetävä, totesin hänelle silloin. Tiesin, että hän mietti tuota silloista ehdotustaan.
Keskeytin hiljaisuuden sanomalla:
- En koskaan tee mitään sellaista, mitä sinä, rakas mieheni et hyväksy ja jatkoin,
- Rakas mieheni, muistutan sinua sinua, että jos rakastelun aikana kerrotun fantasian toteuttaa, se ei ole enää fantasia, vaan teko.
- Onko hän sellainen mies, jonka kanssa haluaisit rakastella, kysyi mieheni vakavana.
Tiesin, että hän hän oli tosissaan.
- Rehellisesti sanottuna olen nähnyt märkiä unia Paulista. Hän on kummitellut mielessäni koko kuukauden, vaikka olen kuinka yrittänyt olla ajattelematta häntä.
- Oletko haaveillut hänestä rakastellessamme, kysyi Miksu.
- Viime aikoina, joka kerta.
Kun sain tuon sanotuksi, tunsin kuinka alapääni oli kuin tulessa.
Miettimisen jälkeen mieheni totesi vakavana:
- Tiedän, että Paul on tehnyt hyvää seksielämällemme. Oletko samaa mieltä?
- Hävettää tunnustaa, että ajattelen asiasta juuri samoin, vastasin.
- En voi, enkä halua kieltää villivarsaksi muuttuneelta vaimoltani mitään. Kunhan tuo varsa palaa takaisin tutulle ja turvalliselle kotiniitylleen, pikku seikkailun jälkeen.
- Villivarsaa ei voi enää kahlita, jos minä sellaista yrittäisin, varsa lopulta karkaisi, eikä enää palaisi luokseni, jatkoi hän.
- Haluatko, että avaan portin? kysyi mieheni.
Olin pitkän aikaa hiljaa ja join loput kylmenneestä kahvista. Nousin ylös tuolistani ja suoristin mekkoni. Otin miestäni kädestä ja vedin hänet seisomaan.
- Kiitos, sopersin mieheni korvaan ja jatkoin, mutta toteutan tämän yhteisen fantasian vain yhdellä ehdolla.
- Millä ehdoilla, kysyi Miksu.
- Jos pystyt lupaamaan tässä ja nyt, ettet ala vuorostasi vilkuilemaan muualle.
Mikael mietti hetken ja vastasi:
- Tiesin heti, nähdessäni teidät yhdessä työpaikallasi, että olit ihastunut häneen, aloitti mieheni ja jatkoi:
- Tunnustan, että olin aluksi hieman mustasukkainen.
- Hyvin olet tuon peittänyt, vastasin.
- Helppoahan tuo on ollut, olen vain nauttinut hyvävartaloisesta ja vihdoinkin naisellisuutensa löytäneestä naisesta.
- Itsekäs paskiainen, vastasin naurahtaen.
- Hyvään tangoon taidetaan tarvita nykyään kolme, sutkautti mieheni.
Nauroimme tuolle näkökulmalle pitkän aikaa makeasti.
- Entä ne sinun mahdolliset vihreämmät niityt, kysyin hersyvän naurunpuuskamme jälkeen.
Huomasin, että Miksun katse alkoi mittailemaan rauhallisesti muotojani. Pitkän tutkistelun jälkeen hän totesi, että:
- Vaikka kuinka yritän miettiä, ei voi olla vihreänpiä niittyjä, kuin sinulla, sai hän vihdoin sanotuksi.
- Niin, sanoin kuumeisesti.
- Lupaan olla katselematta muita, vaikka...
- Vaikka mitä, tivasin.
- Vaikka sinä hänet tänä iltana tapaisit, sai mieheni vihdoin sanottua.
- Moneksiko olette sopineet tapaamisen? kysyi mieheni yht'äkkiä.
- Näkyikö sekin yhtä selkeästi kuin kaikki muukin, kysyin häneltä hämmästyneenä.
- Tunnen sinut hyvin, rakas vaimoni.
- Yhdeksäksi, Tulisuudelmassa, sanoin lopuksi.
Enpäs ole ennen pessyt paikkojani näin ahkerasti, ajattelin ja riisuin samalla mekkoni. Istuuduin pytylle ja kokeilin jännityksestä märkää pimpsaani. Alapäässäni tuntui hienoinen, karhea sänki. Mieheni on huolehtinut häpykarvoituksen poistamisesta, jo pitemmän aikaa. Hän sanoo nauttivansa porsliinipimpasta enemmän. Mietin kehtaisinko vielä ehdottaa hänelle, että hän siistisi alapääni. Tiedän, että hän tekisi tällä kertaa palveluksen toiselle miehelle. Rohkaisin mieleni ja otin pyyhkeen kainalooni ja oman sheivini ja partavaahdon käteeni. Menin suoraa päätä makuuhuoneeseen ja asetin pyyhkeen sängylle ja karvanpoistovälineet vierelleni.
- Haluatko tehdä vielä pikku palveluksen, huikkasin olohuoneeseen päin.
- Mitäpä palvelua oma mies ei tekisi rakkaalle vaimolleen, oletko huomannut sen, vastasi Miksu.
- Olen huomannut, kehräsin hänelle, kun hän astui makkariin.
Levitin jalkani tottuneesti hänen edessään.
- Täällä ei tällä kertaa tarvita juurikaan partavaahtoa, tämähän on melkoisessa vaahdossa ihan omasta takaa, nauroi mieheni.
- Sinun ansiostasi, oma höylärini, kujersin hänelle.
- Ja vähän Paulinkin, tarkensi mieheni.
- Jännittääkö sinua, jatkoi Miksu siistimisen lomassa.
- Olet varmaan huomannut, että olen ollut koko päivän, kuin tulisilla hiilillä...
- Ja katsellut levottomasti kelloa, jatkoi mieheni.
- Niin juuri, sanoin ja huokaisin.
Sovimme Paulin kanssa päivällä, että jos saapuisin tapaamiseemme, olisin myös hänen naisensa. Onpas mukava nähdä, millainen ilme Paulin kasvoille kohoaa, kun hän näkee, että toteutan hänen toiveensa (ja tietysti myös omani).
- Kaikki on kunnossa, sanoin ääneen itselleni ja pyörähdin vaatehuoneen peilin edessä mekon helma kohotettuna, sukkanauhaliivit esillä.
Miltähän se tuntuu kun Paul näkee minun salaisen viritelmän iltamme päätteeksi. Hän varmaankin nauttii näkemästään, koska olen hyvännäköinen nainen, vaikka sen itse sanonkin. Laitoin hetkeksi vielä silmäni kiinni ja kuvittelin miltä hänen isot kätensä tuntuisivat ympärilläni. Ihanalta, ihanalta, vastaan kuvitelmalleni sydän pamppaillen.
Havahduin ja vilkaisin kelloa, kaksikymmentä yli kahdeksan. Minulla tulee kohta kiire.
- Tilaatko taksin, huikkaan miehelleni ja puuteroin samalla vielä hiukan nenääni.
- Järjestyy, vastaa hän ja kuulen kuinka mieheni kertoo taksiin osoitetietomme.
Laitan ylleni vielä valkoisen bleiserin, sillä yöllä voi olla viileämpää.
- Miltä minä näytän, kysyn mieheltäni ja pyörähdän hänen edessään.
- Ilman ylisanoja, Vantaan seksikkäimmältä naiselta, kuiskaa mieheni korvaani.
- Tässä on vielä taksiraha, sanoi mieheni lopuksi.
Avaan laukkuni ja mieheni sujauttaa rahan kondomien viereen, jotka hän huomasi.
- Tarkkaan olet kaiken miettinyt, Miksu totesi.
- Muistakaa myös käyttää noita, koska sinulla taitaa sitäpaitsi olla ne kaikkein "vaarallisimmat" päivät, lisäsi hän.
Olemme päättäneet hankkia mieheni kanssa perheenlisäystä, joten olen ollut ilman ehkäisyä kaksi kuukautta.
- Tiedän, että pidät suklaanruskeaa vauvaa herttaisen näköisenä, mutta muista mitähän se äitisikin sanoisi, jos me sellaisen sellaisen hänelle esittelisimme, sanoi mieheni lopuksi.
- Tunnet minut, olen järkevä nainen, sanon hiukan häpeillen.
- Soitan vielä puolen yön aikaan, ole hereillä, huikkaan oven välistä ja tilaan hissin.
Oikaisen mekkoni ja istuudun hieman hämilläni taksin takapenkille.
- Minnekäs mennään, kysyy kuski tottuneesti.
- Tulisuudelmaan, vastaan ja puraisen tahtomattani alahuultani.
Näen peilistä, miten miten miehen kasvoille nousee hymynkare.
- Teillä taitaa olla tärkeäkin tapaaminen, utelee mies.
- On, saan sanotuksi.
- Haluaisin olla sen miehen housuissa, jota menette tapaamaan, jatkoi mies jutustelua.
- Miten niin, kysäisen uteliaana.
- Olette kaunein nainen, mikä takapenkilläni on pitkään aikaan istunut, sanoi mies.
- Olette todella kohtelias herrasmies, sanon.
- Epäilettekö, että minulla ei ole silmää naiskaudelle, vielä tässä iässä, jatkaa mies.
Hymähdän hyväksyvästi ja hymyilen hänelle.
Taksi etenee joutuisasti määränpäähän. Maksan matkani ja astun joutuisasti katukiveykselle.
- Mukavaa iltaa, huikkaa taksimies vielä lopuksi.
Onpas pitkä jono, huokaisen mielessäni ja asetun seisomaan jonon hännille.
- Hei kaunis nainen, yhdellä yhteisellä tanssikipaleella olisimme pari ja pääsisit jonotuksen vaivasta, ehdottaa jonon alkupäässä oleva kaveri ja iskee minulle silmää.
Vilkaisen kelloani, viittä vaille, myöhästyn takuuvarmasti tapaamisestamme, ajattelen. Samassa portieeri avaa oven, esiin astuu kukapas muukaan kuin Paul! Sydämeni hypähtää riemusta, kun katselen Paulin miehekästä olemusta. Hammasrivi hohtaa valkoisena Paulin kasvoilla, hän on yhtä hymyä kun hän kävelee eteeni. Tunnen kuinka nuo voimakkaat kädet puristavat vartaloni ihanaan syleilyyn. Katsomme toisiamme hymyillen silmiin, kaikki muu häipyy mielestäni. Paul silittää hellästi hiuksiani ja kuiskaa korvaani englanniksi:
- Päätit Riitta, sittenkin tulla.
- En voinut olla olla tulematta, kyllä sinä sen tiedät. Kiusaus kävi ylitsepääsemättömäksi, sanon kujeillen.
- Mikään mahti maailmassa ei taida pitää meitä enää erossa, jatkaa Paul lempeästi.
- Ei vapaa-ajallaankaan, vastaan naurahtaen.
Mennessämme avoimesta ovesta Hotellin aulaan, kuulen kun äskeisen huuliveikon kaveri toteaa:
- Olisit nyt luvannut enemmän kuin vain kaksi tanssia.
Toteamus saa aikaan naurunpuuskan jonossa.
- Haluaisitko syödä jotain, ehdottaa Paul, kun saavumme ravintolan ovelle.
- Oletko itse muistanut syödä mitään tänään, vai oletko vain haaveillut minusta, kiusoittelen.
- Rehellisesti sanottuna, viime syönnistäni on jo monta tuntia ja tunnustan suoraan, että olen haaveillut.
- Rehellistä puhetta, jatkan kiusoitteluani.
- Ruoka tekisi varmaankin hyvää myös minulle.
Hovimestari kuuli varmaan keskustelumme, koska hän tuli hymyillen luoksemme ja vei meidät syrjäiseen ja rauhalliseen pöytään.
- Olet kaunistunut entisestään, totesi Paul heti aluksi.
- Tarkoitatko, että olen laihduttanut muutaman ylimääräisen kilon?
- Tarkoitan koko olemustasi. Ja jos rehellinen olen vartalosi näyttää suoraan sanoen huumaavalta, jatkoi Paul.
- Pidän rehellisistä miehistä, sanoin ja kohensin samalla keimaillen ryhtiäni.
Paulin kasvoille nousi jälleen tuo valloittava hymy, johon ihastuin heti ensinäkemällä.
- Miten matkasi meni? kysyin ja valitsin mielessäni samalla ruoka-annokseni.
- Piti välillä niin kiirettä, että olin vähällä myöhästyä koko lennolta.
- Se olisi ollut todella suuri vahinko, sanoin painokkaasti ja hymyilin viekottelevasti.
- Niin olisi ollut, sanoi Paul ja silitti hellästi kättäni.
- Minusta tuntuu, että meillä on syytä juhlia. Haluaisitko maistaa aluksi lasilliset shampanjaa?
- Kuinka ollakaan, ajattelin ihan samaa, naurahdin.
Paul nyökkäsi maailman miehen elkein hovimestarin suuntaan, joka asteli välittömästi pöytämme suuntaan.
- Onko toivomuksia juoman suhteen? kysyi Paul.
- Taidat olla minua parempi asiantuntija tuossa suhteessa, totesin.
Paul teki tilauksen ja tuossa tuokiossa pöytämme koristukseksi ilmestyi shampanja-astia, jonka jäävedesssä oli arvokkaan näköinen pullo, jonka suusta nousi hienoinen höyrypilvi.
- Olkaa hyvät, sanoi tarjoilija kun hän oli kaatanut lasimme täyteen tuota poreilevaa juomaa.
- Sinulle naiseni, sanoi Paul ja kohotti lasia kilistääkseen.
- Meille, sanoin minä vuorostani ja yhdyin kilitykseen.
- Vai salaattiannokseen aiot tyytyä, kiusoitteli Paul, kun annoksemme saapuivat vihdoin pöytään.
- Haluan, että vartaloni säilyy vastaisuudessakin huumaavana, piikittelin hyväntahtoisesti.
- Iso mies tarvitsee näimmä tuhdimman annoksen, sanoin ja vilkaisin Paulin lautasta, jonka laidassa komeili iso ja punertava pihvi.
Syvennyimme keskusteluun, kummallinen kehä ympäröi meidät, näimme vain toisemme. Koin tuon saman kehän, kun tapasin mieheni ensimmäisiä kertoja.
- Rakkauden kehä, sanoi Paul yht'äkkiä.
Tuo mieshän lukee minua kuin avointa kirjaa, säpsähdin.
- Koetko sinäkin saman, kysyn hölmistyneenä.
- Olen ihastunut sinuun, sanoi Paul hiljaa, leikatessaan pihvistä palasen.
Lopulta keskustelumme päätyi huomiseen päivään.
- Oletko luvannut Pekalle huomiseksi jotain, kysyin huolestuneena.
- Kyllä hän jotain huomiseksi ehdotteli, mutta minulla taitaa olla silloin tärkeämpää tekemistä, kuin työasiat, sanoi Paul ja iski silmää.
Paul huomasi helpottuneisuuteni.
- Joku tärkeä projekti? kysyin viattomasti.
- Erittäin tärkeä, jatkoi Paul ja silitti poskeani.
- Minullakin taitaa olla jonkinlainen tehtävä tuossa projektissa, sanoin kujeillen.
- Ilman sinua nainen, en siitä selviydy, totesi Paul ja vilkaisi minua hymyillen ja upotti veitsensä herkulliseen pihviinsä.
- On vielä toinenkin projekti, sanoi Paul ja piti taidepaussin.
- Millainen, kysyin todella uteliaana.
- Olen päättänyt alkaa yhteistyön Pekan kanssa.
- Niin, sanoin ja katsoin Paulia entistä uteliaanpana.
- Mitä siitä seuraa, sanoin malttamattomana.
- Ainakin aluksi joudun, Paul korjasi nopeasti, saan olla täällä Vantaalla ainakin kuukauden.
Sydämeni oli suistua raiteeltaan kun kuulin tuon.
- Ihanaa Paul, huudahdin, tuo oli parasta mitä olen kuullut koskaan, sain sanotuksi.
Saimme lopulta ruokamme syötyä annoksemme. Paul maksoi ja poistuimme ravintolasta hotellin aulaan. Yläkerrasta kuului suosikkikappaleeeni. Anna Eriksson! kuinkas sattuikaan, ajattelin mielessäni.
- Haluatko vähentää vaatetustasi, tanssilattialla voi nimittäin tulla kuuma, sanoi Paul hymyillen.
- Mistä sinä tiedät tanssilattian lämpötilan, sanoin ja katsoin Paulia kiusoitellen.
- Kävin vilkaisemassa tanssipaikkaa, ennen tuloasi. Siellä on melkoinen kansanpaljous, sanoi Paul.
- Kävitkö kokeilemassa myös lattian liukkautta, jatkoin kiusoittelua.
- Täällä on vissiin aika tavallista, että naiset hakevat tanssimaan.
- Hakevat, jos mies on mielenkiintoinen, sanoin kysyvä katse kasvoillani.
- Ok, minua haettiin, koska en kehdannut herrasmiehenä kieltäytyä, sanoi Paul itsevarmasti.
- Arvostan rehellistä miestä, hymyilin ja silitin hänen poskeaan.
- Ehkä minä voisin luopua tästä bleiseristä, sanoin viimein.
- Viedään se minun huoneeseeni, ehdotti Paul.
Tiesin, että bleiserin vienti Paulin huoneeseen olisi viimeinen lupaus yhteiselle yölle. Astelimme käsi kädessä hissiin, joka vei meidät kolmanteen kerrokseen. Kävelimme käytävän päähän ja pysähdyimme oven eteen, jonka ovessa oli huoneen numero, mutta myös teksti, suite. Paul avasi tottuneesti oven. Huoneesta tai pikemminkin huoneistosta ei voinut erehtyä, se oli todellakin sviitti. Hymähdin kun näin pöydällä asetetun shampanja-astian.
- Olet ollut varma illan suhteen, sanoin ja katsoin Paulia hymyillen.
- En suinkaan, toiset ovat kaappijuoppoja, mutta minä olen shamjanjapöytäjuoppo, naurahti Paul.
- Vai sellainen veijari, sanoin hersyvästi naurahtaen.
- Saanko vaatteesi, sanoi Paul ja ojentautui ottamaan bleiserin päältäni.
- Istuppas aloillesi, avaamme alkajaiseksi tuon pullon.
Mietin mihin istuisin, sohvallekko vai nojatuoliin. Paul tarttui minua kädestä ja ohjasi minut istumaan lopulta sohvalle. Mies näemmä tietää mitä tekee, ajattelin ja istahdin mekkoni suoristaen. Paul tarttui samassa pulloon ja väänsi isolla kädellään korkkia. Lopulta se antautui, voimakkaan pamauksen ja pienen vaahtoroiskeen saattamana.
- Pojalle on kertynyt hiukkasen paineita, kun on joutunut täällä yksin olemaan, murjaisi Paul ja nauroi makeasti.
Yhdyin hänen nauruunsa ja jatkoin juttua:
- Onkohan tuo raukka ainoa, jolla on tuollaiset paineet tänä iltana.
Paul ymmärsi yskän ja tuumasi arvoituksellisesti, että:
- En usko, että on ainoa, taitaa täällä tänä iltana olla muillakin pikku paineet...
- Vai niin, vain pienetkö paineet, jatkoin minä ja huomasin olevavani jo pikku huppelissa.
- Sinulle Riitta ja meille, sanoi Paul ja kohotti lasinsa.
- Sinulle Paul ja meille, vastasin.
- Voikos naisen vierelle istahtaa? kysäisi Paul lopulta.
- Jos miehellä kantti kestää, sanoin keimaillen.
Tuossa tuo mies nyt on, mies joka oli vielä hetki sitten tuhansien kilometrien päässä. Kuinka olenkaan hänen läheisyyttään kaivannut, ajattelin ja katsoin Paulia hellästi. Paul yhtyi katseeseeni, olimme pitkän aikaa hiljaa, kunnes Paul nojautui hitaasti kohti minua. Lähestyimme toisiamme, niin kuin vastakkaiset magneetit, mies ja nainen. Tunsin hengitykseni kiihtyvän, halusin tuota miestä enemmän, kuin mitään maailmassa. Paulin kasvot olivat aivan kasvojeni edessä, tunsin hänen kiihtyneen hengityksen ihollani. Lopulta huulemme kohtasivat ja vaivuimme ihanaan nälkäiseen suudelmaan. Kuinka lämpimiltä ja pehmeiltä nänen huulensa tuntivatkaan. Tunsin itseni pieneksi naiseksi, ensimmäistä kertaa elämässäni. Halusin tuota miestä mielettömästi. Lopulta Paul etääntyi minusta hiukkasen ja kuiskasi korvaani kiusoitellen:
- Eikös meidän pitänyt mennä vielä tanssimaan.
- Meinasin aivan unohtaa, sanoin naurahtaen ja suoristin selkäni.
- Sitä ennen minun pitää hieman laittautua.
Sanoin ja suuntasin askeleeni kylpyhuonetta kohti, joka olikin aivan upea saunaosasto, poreammeineen kaikkineen. Vilkaisin peiliin ja huomasin, että meikkini oli intohimoisen suudelman aikana päässyt leviämään. Jalkojenivälikin kaipasi pientä pesua ja kuivaa uutta suojaa. Pesutuokion ja meikkauksen jälkeen tunsin oloni taas varmaksi. Vilkaisin vielä lopuksi peiliin.
- Sinulla on ihana saunaosasto, sanoin sulkiessani ovea.
- Haluaisitko, että laitan saunan lämpiämään siksi aikaa kun olemme tanssimassa.
- Kunhan, et laita sitä liian kuumaksi, ulkomaanmiehen iho palaa niin herkästi, sanoin kiusoitellen.
- Sokeristako sinä nainen luulet minun koostuvan, kysyi Paul tekoloukkaantuneena.
- En tiedä, koska en ole sinua saunassa vielä nähnyt, vastasin kujeillen.
Otimme ennen lähtöämme vielä puolikkaat lasilliset kuohujuomaa ja poistuimme käytävälle. Hississä vilkaisin salaa kelloani, puoli kaksitoista. Kuinka nopeasti aika onkaan kulunut! Missähän välissä ehdin soittamaan Miksulle, mietin mielessäni.
- Onko sinulla jokin ongelma, kysyi Paul yllättäen.
- Ei ole tai oikeastaan on, sain vaivalloisesti sanottua.
- Liittyykö ongelma aviomieheesi, jatkoi Paul suorasukaiseen tyyliinsä.
- Lupasin soittaa hänelle puoliltaöin, ethän loukkaannu, jos näin teen.
- Hassu nainen, fiksu ihminen menettelee juuri noin, sanoi Paul tyynnytellen ja silittäen samalla kättäni.
- Olet joka suhteessa herrasmies, Paul Henderson, sanoin ja suikkasin kiitokseksi suukon hänen poskelleen.
Tanssilattia oli aivan täynnä väkeä, osa tanssi ja osa kuunteli lavan edessä illan tähteä. Mekin suunnistimme aluksi lavan viereen, jossa innokkaimmat fanit kannustivat solistia.
- Kuka tuo laulaja on, kysyi Paul
- Anna Eriksson, aika suuri tähti meillä Suomessa, vastasin hänelle.
- Illan toiseksi kaunein nainen ja osaa vielä laulaa, kiusoitteli Paul.
- Kuka on kaunein, kysyin muka epätietoisena.
- Olen onnenpoika, koska se nainen on ihan lähellä minua, sanoi Paul ja kiersi samalla kätensä tiukasti ympärilleni.
Kappale päättyi pian.
- Saankos luvan, Paul kuiskasi korvaani.
- Enhän minä karkuunkaan pääse, sanoin naisellisen avuttomana.
- Sitä paitsi, ei sinun tarvitse enää lupaa kysellä, olet saanut luvan minun suhteeni, sanoin ja katsoin Paulia samalla silmiin, joissa kimalsivat tanssilattian valot.
Paul vei kätensä vyötärölleni ja alkoi pyörittää minua varmoin ottein. Heti ensiaskeilla selvisi, että mieshän on kaiken muun hyvän lisäksi aivan erinomainen tanssija. Tunsin miten liikkeemme sulautuivat vähitellen yhteen. Ajattelin mielessäni, että tämä mies on varmasti myös hyvä rakastaja. Seuraavaksi Anna lauloi sen ihanan hitaan biisinsä, josta olen aina pitänyt. Suljin silmäni ja kuvittelin Paulin ja minut rakastelemassa siinä sviitin upeassa valkoisin lakanoin verhoillussa sängyssä.
- Olet hemmetin vetävän näköinen nainen.
Itsevarma toteamukseni aiheuttaa minussa naurunpuuskan, joka saa rintani hytkymään hassusti, jolloin minua naurattaa entisestään. Otan föönin käteeni ja alan hitaasti kuivata vaaleaa, hiukkasen luonnonkiharaa tukkaani. Astuessani eteisen käytävälle, mieheni nostaa katseensa työhuoneen tietokoneen ääreltä.
- Vau, onpas seksikäs näky, huudahtaa hän silmät täynnä ihailua.
Heilautan leikkisästi hieman peppuani ja poistun makuuhuoneeseemme.
- Pitäisimmekö sen sopimamme muotinäytöksen nyt? Huikkaan miehelleni oven välistä.
- Kyllä sellainen näytös aina työasiat voittaa, vastaa hän samantien.
- Olenhan minä tässä jo istunut, vaikka onkin lauantai-ilta, jatkaa mieheni.
Kuulen kuinka hän sulkee tietokoneen ja kävelee keittiöön. Tunnollinen mieheni, ajattelen hänestä lämpimästi.
Mieheni on aina toivonut, että laittaisin itseäni ja pukeutuisin naisellisesti, ennen kaikkea hameeseen. En ole hänen toiveitaan juuri noudattanut, olen aina viihtynyt farkuissa. Jokin minussa on kuitenkin muuttunut, olen käynyt vast'ikään kampaajalla ja olenpa laitattanut itselleni rakennekynnetkin. Töissä käytän tätä nykyä pelkästään hametta ja hankkimiani muitakin naisellisia hepeneitä. Olen myös alkanut viihtymään niissä, koska olen huomannut, että miehet huomioivat minut aivan erilailla kuin ennen. Muutoksen on huomannut myös mieheni, joka sanoi puolileikillään muutama ilta sitten sängyssä, että jos nainen laihtuu ja hän alkaa laittautua, on hän ihastunut. Vastasin hänelle, että samalla lailla tuumasi äskettäin paras työkaverini Tiina. Enempää en tohtinut asiaa miehelleni kommentoida, mutta totta tosiaan, oikeassahan he olivat!
Olen alkanut Mikaelin kanssa uuden harrastuksen, naisellisten vaatteiden hankkimisen minulle. Olemme shoppaileet eri kaupoissa ahkerasti ja vaatevarastoni on lisääntynyt huimasti kuukauden aikana. Mieheni on ollut makutuomarina useimmissa isommissa hankinnoissa, mutta olen myös käynyt ostamassa jotain pientä ja sievää myös omin päin. Sellaiset on juuri kädessäni, mustat läpinäkyvät stringit, jotka ostin eilen töiden jälkeen. Samalla ostin myös kokonaisuuteen sopivat rintaliivit ja sukkanauhaliivit, joihin hankin myös kiiltävät ja ohuet saumasukat.
- Eipä sitten kurkistella, huikkaan miehelleni.
- Eihän sitä keskeneräistä saa katsoa, vastaa mieheni innostuneella äänellä.
Katson vielä kaunistunutta vartaloani kaapin ovessa olevasta peilistä. Sopiikohan se pikkumusta vihdoin kunnolla päälleni, ajattelen ja laitan ihanan pienet stringit jalkaani. Nämä ainakin sopivat, huokaisen helpotuksesta ja käännähdän ja vilkaisen miltä ne näyttävät peppuni puolelta. Äitini tuumasi siskolleni, nähtyään hänen yllään ensimmäistä kertaa stringit, että näin se maailma muuttuu. Ennen pikkuhousut peittivät pyllyvaon, mutta nykyään pyllynpuolikkaat peittävät pikkuhousut. Oikeassahan hän oli, ajattelin kun katsoin omaa peppuani, jota koristaa nyt tuo sama olematon, mutta sexy vaatekappale.
Onneksi laihduttaminen ei ole pienentänyt rintavarustustani yhtään, koska minulla on aina ollut sopusuhtaiset, mutta pienehköt B-koon ketunkuonot, niin kuin mieheni niitä on aina kutsunut. Kylläpäs rintani näyttävätkin kauniilta, ajattelen melkein ääneen, puettuani pitsein koristetut kaariliivit ylleni. Seuraavaksi otan alusvaatehyllyltä esille sukkanauhaliivit, jotka pesin eilen muiden hankkimieni alusvaatteiden kanssa eilen. Huolellinen suunnittelu on puoli työtä, tapaa mieheni sanoa minulle, tehdessään töitään tietokoneen ääressä. Toden totta, olen varautunut tähän iltaan jo kuukauden, kaikkein pienempiäkin yksityiskohtia unohtamatta. Jo seitsemän, huoahdan kun vilkaisen yöpöydällä olevaa kelloa. Enää kaksi tuntia mahdolliseen tapaamiseen, ajattelen ja samalla sydänalassa vihlaisee ihanasti, joka saa jalkani melkein hervottomiksi. Noista kasvoista ei voi erehtyä, ne ovat ihastuneen naisen kasvot, ajattelen mielessäni ja näen miten pieni puna kohoaa poskilleni peilin kuvajaisessa.
Hemmetti sentään, odottamisen jännitys leviää myös alapäähäni, joka kostuu pikkuhiljaa läpimäräksi. Onneksi muistin ostaa stringeihini sopivia pikkuhousunsuojia, joten avaan vasta eilen ostamani pikkarisuojapaketin, jonka olin piilottanut alusvaatteiden joukkoon. Onpas hassun muotoinen, tuumaan mielessäni ja sujautan suojan pikkareihini. Vähän tuo näkyy, mutta tuskinpa se hänen katsettaan häiritsee. Sitäpaitsi seikkailuni on vielä sopimatta, mieheni kanssa. Seuraavaksi puen ylleni, elämäni ensimmäistä kertaa sukkanauhaliivit. Ymmärrän heti miestäni, onhan hän monta kertaa sanonut, että sukkanauhat ovat kiihottavin vaatekappale, mitä naisen yllä voi olla. Avaan lopuksi sukkapaketin. Esille tulevat todella ohuet ja kiiltävät sukat. Sukkien ohuus ei minua häiritse, koska tiedän, että ihoni on sileä ja virheetön, varsinkin eilisen kokovartalohoidon jäljiltä.
Enpäs olisi vielä kuukausi sitten arvannut, että peilistäni näkyy tuollainen näky, ajattelen mielessäni ja käännän vartaloani samalla eri asentoihin. Pikkuruiset alusvaatteet peittävät juuri ja juuri salaisimmat paikkani. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen itseni täysin tyytyväiseksi peilin edessä. Tuhahdan hiukan jännittyneenä, sillä tärkein on vielä pukematta. Hengarissa roikkuu, hyvin silittämäni pikkumusta, jonka hankin mieheni ollessa vaatekaupassa mukanani, kolme viikkoa sitten. En laittanut sitä silloin mieheni nähden ylleni, koska se tuntui mielestäni tuolloin hieman pieneltä. Olen kuitenkin laihtunut tuon reissun jälkeen muutaman tärkeän kilon ja luulen, että nyt sen täytyy olla juuri sopiva. Onpas se ihanaa kangasta, ajattelen kun hypistellelen pikkumustaa sormillani.
- Juuri sopiva, huudahdan ääneen.
- Mikä on niin sopiva, havahdun mieheni kysymykseen.
- Jaksa vain odottaa vielä hetkinen, vastaan hänelle ja katson samalla lumoutuneena peiliin.
Kylläpäs pieni painonpudotus teki ihmeitä, tuumaan ja pyörin peilin edessä levottomana. Kumarrun ja otan samalla vaatekaapin lattialta uutuuttaan kiiltävät korkkarit käteeni. En ole käyttänyt koskaan niin korkeilla koroilla olevia kenkiä, mietin ja vedän ne jalkaani. Onneksi olen salaharjoitellut niiden käyttämistä aina mieheni poissaolessa. Näytänpäs minä pitkältä ja hoikalta, kuin mikäkin missi, naurahdan ja pyörähdän tottuneesti koroillani. Mutta mihin minä olen laittanut korvakoruni, ajattelen kuumeisesti. Niin tietysti, nehän ovat pesuhuoneen peilikaapissa. Otan samalla esille piilottamani kirjekuorilaukkuni. Avaan sen ja tarkistan sisällön. Huulipuna, huulikiilto, puuterirasia ja Chanel viitonen ovat kaikki tallella. Sujautan sinne vielä muutaman pikkarisuojan. Avaan pikkuruisen hajuvesipullon ja laitan pienen tipan sormeeni, jolla pyyhkäisen korvantaustojani ja ranteitani. Olen ennakoinut kaiken, laukussa on myös kolme eilen ostamaani kondomia.
Otan vielä käteeni vaatekaapin hyllyltä mustan kaulaliinan.
- Tiedän rakas mieheni, että olet malttamaton ja mahdottoman utelias, mutta suljepas nyt silmäsi ja peitä ne varmuuden vuoksi vielä käsilläsi.
- Teen niin kuin rouva määräilee, vastaa hän samantien.
Kurkistan olohuoneeseen varovasti. Toden totta, mieheni on peittänyt silmänsä käsillään. Kuinka hellyyttävän näköinen hän onkaan, istuessaan nojatuolissa pää alaspäin. Kävelen hänen tuolinsa taakse ja kerron, että peitän hänen silmänsä vielä varmuuden vuoksi kaulaliinalla.
- Onko sopivan tiukalla, näkyykö mitään, kysyn mieheltäni.
- Ei sitten valon pilkahdustakaan, vastaa hän.
- Hyvä, käyn laittamassa korviini vielä ne ihanat hääpäivälahjat, jotka minulle äsken ostit.
Korurasia oli siellä, missä muistin sen olleen. Onpas nämä ihanat ja sopivat täydellisesti muuhun kokonaisuuteen, ajattelen ja laitan timanttiriipukset paikoilleen.
- Joko siellä haljetaan uteliaisuudesta, kysyn pesuhuoneen oven välistä.
- Enpä olisi uskonut, että seksikäs vaimoni muuttuu vielä sadistiksi, naurahtaa Miksu hyväntahtoisesti.
- Outoja piirteitä tulee esille, kun ihmisen oppii paremmin tuntemaan, vastaan hänelle kujeillen.
Kävelen mieheni eteen, niin naisellisesti kuin pystyn. Huomaan ensimmäistä kertaa, että sukkien yläpuolella olevat paljaat reiden osat hyväilevät toisiaan ihanasti.
- Seison nyt edessäsi, haluatko ensin kokeilla käsilläsi, miltä vaatteeni tuntuvat, kysyn.
- Haluan ilmoittaa sinulle näin aluksi, että jos sinä seisot, niin myös pikkuveijarini tekee, vastaa mieheni, selvästi kiihottuneella äänellä.
- En sitten ole varmastikaan ole tehnyt turhaa työtä, sanon hänelle niin pehmeällä äänellä, kuin pystyn.
- Hae minulle kuitenkin ensin talouspaperia, en halua tutkia sinua sattuneesta syystä hikoontuneilla käsilläni, sanoo mieheni huokaisten.
- Pyyhi sitten huolella, haluan vaatteeni pysyvän vielä siisteinä, koska ilta on vielä nuori, sanon arvoituksellisesti.
- Kuulostat salaperäiseltä, vastaa mieheni.
- Sellaisesta naisestahan sinä olet aina haaveillut, jatkan ja tunnen kuinka pimppani tulvahtaa täyteen kosteutta.
- Totta puhut, juuri sellaisesta, huokaisee mieheni.
Kyykistyn hänen eteensä ja otan hänen kätensä käteeni ja asetan sen olkapäälleni.
- Tutkimusmatkailija on kai valmis, sanon ja tunnen kun Miksun käsi alkaa hitaasti ja varovasti tunnustelemaan minua.
- Onpas sileää kangasta, toteaa hän.
- Eikös olekin, olen silittänyt sen todella huolellisesti, vastaan ja tunnen kun käsi liikkuu olkapäältäni alaspäin.
- Sopivan pituiset hihat ja mukavasti olkapäältä pörröllään, sanoo mieheni lipaisten samalla kielellään huuliaan.
- Puhvihihat, täsmennän miehelleni ja kiusoittelen:
- Ujosteleeko rakas mieheni, kun ei uskalla kaula-aukkooni koskea.
- Tämä on juuri sellaista mistä olen salaa haaveillut pitkään, sopertaa hän.
- Haluan mielelläni toteuttaa kaikki haaveesi, sanon entistä kiihottuneenpana.
- Kaikkiko haaveeni, kysyy mieheni ja oikaisee samalla ryhtiään.
- Aivan kaikki, vastaan.
Miksun käsi siirtyi kaulalleni ja liukui hitaasti kohti rintojani. Tunsin kuinka hänen hengityksensä kiihtyi samaan tahtiin, kuin omani. Vihdoin käsi löysi rintani, joita se alkoi hellästi hyväilemään.
- Miltähän ne näyttävät noissa paketeissa, sai hän pitkän hiljaisuuden jälkeen sanotuksi.
- Sen sinä näet ihan kohta ja paljon muutakin, sopersin hänelle.
Käsi laskeutui pian vatsalleni.
- Ei enää pömpötä, niin kuin vähän aikaa sitten, huokaisi mieheni.
- Ei niin, tuntuuko se tälläisena paremmalta, kysyin kujeillen.
- Tuntuu, sai hän sanotuksi.
Käsi pysähtyi lantion kaarelle. Ihmetyksen ilme nousi samalla mieheni kasvoille.
- Ovatko nämä ne, kysyy Miksu hämmästyneellä äänellä.
- Ovat, vastasin hieman vaivautuneena.
Seuraavaksi käsi osui sukkanauhanpidikkeeseen. Tunsin kuinka vartaloni värähti ja kosteus lisääntyi entisestään alapäässäni.
- Mekko on sopivan pitkä noihin vermeisiin, sanoi mieheni, kun hänen kätensä löysi vihdoin pikkumustan helman.
- Niin, pitäähän minun jotenkin säädyllisesti pystyä istumaan tämä mekko päällä.
- Ettei rakas vesiraja heti näy, nauroi Miksu.
- Saanko palata tutkimusmatkalla hiukkasen taaksepäin, sanoi mieheni pitäen kättään polvellani.
- Minusta tuntuu, että siitä seuraa tässä tilanteessa sotkua. Sitäpaitsi iltahan on vasta aluillaan.
- Haluatko, että sinut sotketaan perusteellisesti tänään, kysyi mieheni kiihottuneen.
- Haluan ja perusteellisesti, mutta vasta yön tunteina, kuiskasin hänen korvaansa.
- Onko sinulla suunnitelmia illan varalle, sopersi mieheni.
Olin hetken hiljaa ja vastasin:
- Salaisia sellaisia, vielä tässä vaiheessa iltaa.
Otapas liina pois silmiltäsi, pitäähän niillekin tarjota iloa. Kun mieheni poisti liinan kasvoiltaan, siirryin hänestä vähän kauemmaksi.
- Olen sanaton, olet todella haluttavan ja seksikkään näköinen pakkaus, rakas oma vaimoni, sopersi mieheni.
- Haluatko nähdä pikku salaisuuteni, sanoin ja tartuin pikkumustan helmaan molemmin käsin.
- Vielä kysyt, vastasi Miksu tukahtuneella äänellä.
Nostin hitaasti helmaa ylöspäin. Mitä ylemmäs se nousi sitä tarkkaavaisempi oli mieheni katse. Sukkanauhojen tullessa esille, hänen suunsa avautui ihastuksesta.
- Olenkos minä seksikäs ja haluttava, kysyin ja nostin helmaa niin korkealle, että pikkarini ja sukkanauhaliivit tulivat kokonaisuudessaan esille.
- Olet, huokaisi mieheni, suu täysin ammollaan.
Halusin tarkistaa vielä erään tosi tärkeän näkökulman. Siirsin toisen nojatuolin vastapäätä miestäni, istuin siihen ja nostin lopuksi jalkani polven päälle.
- Näkyykös mitään sopimatonta, kysyin.
- Näkyy, nuo sääret tekevät oloni levottomaksi, naurahti Miksu.
- Pönttö, niitä ei lasketa, nauroin ja heristin nyrkkiäni.
Nostin hieman mekon helmaa ylöspäin, ja kysyin:
- Entäs nyt.
- Sukan yläosa pilkistää aavistuksen reiden alaosassa, vastaa mieheni.
- Ei mitään muuta, tivaan mieheltäni.
- Ei mitään vakavanpaa, vastaa hän.
- Onneksi emme ostaneet sitä toista, lyhyenpää pikkumustaa. Sen kanssa en olisi pystynyt istumaan ollenkaan, huokaan helpotuksesta.
- Keitetäänpäs tämän kaiken kunniaksi kahvit, ehdotti mieheni.
- Laita kahvit tulemaan, minä käyn sillä aikaa kuivattelemassa hieman paikkojani, sanoin hänelle kujeillen.
- Mikäpäs siinä, jatkoi hän.
Istuin WC:n pytylle ja aloin huuhdella alapäätäni pideellä. Samalla mietin kuumeisesti, mitä vastaisin miehelleni, jos hän alkaisi kysellä minulta Paulista. Mieheni on aina sanonut, ettei välillämme saa olla sellaisia asioita, mistä ei pysty puhumaan. Hän on myös sanonut, että vaikka jotkut asiat olisivat kuinka vaikeita ja vaikka ne loukkaisivatkin, ne on sanottava. Eipä silti, ei meillä ole ollutkaan sellaisia asioita. En ole koskaan pettänyt häntä ja uskon myös, että miehenikin on ollut minulle uskollinen. Rakastan miestäni yli kaiken, onhan hän hellin ja huomaavaisin mies koko maailmassa. En pysty kuitenkaan enää kahlitsemaan tunteitani ja ajatuksiani, vaikka kuinka yritän. Tuo toinen mies ilmestyy uniini, ajattelen häntä alinomaa, jopa silloinkin kun rakastelen mieheni kanssa. Vaikka kuinka pakotan mieleni, hän palaa yhä voimakkaammin. Tunnustan, olen ihastunut häneen korviani myöten ja haluan rakastella hänen kanssaan. Mutta tiedän, että olen myös järkevä ihminen ja osaan hallita käyttäytymistäni. Enkä halua tehdä mitään sellaista, mitä mieheni ei hyväksy, koska arvostan ja rakastan häntä yli kaiken.
Kahvikupit ovat pöydässä ja tarjoilulautasella on kaksi korvapuustia.
- Ajattelin, että olet pihdannut ruoan kanssa kokonaisen kuukauden, joten voit vallan hyvin palkita itsesi yhdellä puustilla, aloitti mieheni ja katsoi minua hellästi silmiin.
- Eipä siitä taida tulla kovin isoa möykkyä vatsaani, vastasin naurahtaen.
- Oleppas hyvä, jatkoi hän ja kaatoi samalla kahvin kuppiini.
Miksu istui vastapäätä eteeni ja painoi katseensa alas. Olen oppinut tuntemaan hänet niin hyvin, että tiedän hänen kysyvän kohta vaikeita kysymyksiä.
- Olen huomannut, että olet muuttunut aika paljon viimeisen kuukauden aikana. Olet iloisempi ja olet ollut seksin suhteen huomattavasti aloitteelisempi, kuin pitkiin aikoihin, sai mieheni sanottua pitkän miettimisen jälkeen.
Nyökkäsin ja puraisin samalla tahtomattani alahuultani. Miehelleni kasvoille nousi samassa ilkikurinen ilme. Hän on kiusoitellut minua tuosta puraisusta monet kerrat sanoen, että mikäs pieni salaisuus siellä pikkupäässä tällä hetkellä piilottelee. Tunsin kuinka kasvoni alkoivat punastumaan, joten painoin katseeni alas.
- Pikkupäässä taitaa olla tällä kertaa piilossa suurempikin vonkale, sanoi Miksu ja katsoi minua kysyvästi.
- Olenko oikeassa, nyökkäys riittää, tyynnytteli hän.
Nyökkäsin ja hymyilin väkinäisesti, samalla puustia pureskellen.
- Oletko nauttinut seksistä kanssani enemmän kuin aikaisemmin, sain kysyttyä hätäisesti.
- Enemmän kuin koskaan, sanoi mieheni välittömästi.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen mieheni rohkaistui ja kysyi suoraan:
- Onko hän tullut.
Puna lehahti yhä voimakkaammin poskilleni ja sain hädin tuskin vastattua:
- Hän tuli tänään päiväkoneella.
- Onko hän pitänyt yhteyttä sinuun, sanoi mieheni katsoen minuun todella tarkkaavaisesti.
- Olemme olleet muutaman kerran yhteydessä, puhuneet etupäässä työasioista.
- Oletteko jutelleet muustakin, kysyi mieheni terävästi. Niinkuin mies juttelee naiselle, tarkensi mieheni.
Puraisin jälleen tahtomattani alahuultani. Mieheni vastasi puraisuun jälleen ilkikurisella hymyllä.
Tunsin miten kurkkuani kuristi ja jalkojani heikotti. Pakotin itseni kertomaan, tämän päiväisestä puhelinkeskustelustamme.
- Niin, Paul kysyi minulta tänään, että voisinko olla hänelle enemmän kuin pelkkä työkaveri.
- Mitä vastasit, kysyi mieheni välittömästi.
- Sanoin hänelle, että meillä molemmilla on liian hyvät aviopuolisot, petettäväksi.
- Mitä hän vastasi.
- Paul sanoi, että hänen vaimonsa hyväksyy hänen syrjähyppynsä, koska hänellä on niin pitkiä työreissuja.
Mikael oli pitkän aikaa hiljaa ja keräsi ajatuksiaan.
Olemme rakastellessamme kertoneet toisillemme todella hulluja fantasioita. Mieheni kysyi minulta kerran, että haluaisinko rakastella mustan miehen kanssa. Vastasin hänelle, että en tiedä, kun en ole sellaista miestä vielä kohdannut. Entä jos kohtaisit, jatkoi mieheni tuolloin. Mikäpä siinä, mutta vain siinä tapauksessa, että annat minulle siihen silloin luvan. Haluatko sellaisen, kysyi hän vielä. Haluan, mutta sen miehen täytyy olla todella puoleensa vetävä, totesin hänelle silloin. Tiesin, että hän mietti tuota silloista ehdotustaan.
Keskeytin hiljaisuuden sanomalla:
- En koskaan tee mitään sellaista, mitä sinä, rakas mieheni et hyväksy ja jatkoin,
- Rakas mieheni, muistutan sinua sinua, että jos rakastelun aikana kerrotun fantasian toteuttaa, se ei ole enää fantasia, vaan teko.
- Onko hän sellainen mies, jonka kanssa haluaisit rakastella, kysyi mieheni vakavana.
Tiesin, että hän hän oli tosissaan.
- Rehellisesti sanottuna olen nähnyt märkiä unia Paulista. Hän on kummitellut mielessäni koko kuukauden, vaikka olen kuinka yrittänyt olla ajattelematta häntä.
- Oletko haaveillut hänestä rakastellessamme, kysyi Miksu.
- Viime aikoina, joka kerta.
Kun sain tuon sanotuksi, tunsin kuinka alapääni oli kuin tulessa.
Miettimisen jälkeen mieheni totesi vakavana:
- Tiedän, että Paul on tehnyt hyvää seksielämällemme. Oletko samaa mieltä?
- Hävettää tunnustaa, että ajattelen asiasta juuri samoin, vastasin.
- En voi, enkä halua kieltää villivarsaksi muuttuneelta vaimoltani mitään. Kunhan tuo varsa palaa takaisin tutulle ja turvalliselle kotiniitylleen, pikku seikkailun jälkeen.
- Villivarsaa ei voi enää kahlita, jos minä sellaista yrittäisin, varsa lopulta karkaisi, eikä enää palaisi luokseni, jatkoi hän.
- Haluatko, että avaan portin? kysyi mieheni.
Olin pitkän aikaa hiljaa ja join loput kylmenneestä kahvista. Nousin ylös tuolistani ja suoristin mekkoni. Otin miestäni kädestä ja vedin hänet seisomaan.
- Kiitos, sopersin mieheni korvaan ja jatkoin, mutta toteutan tämän yhteisen fantasian vain yhdellä ehdolla.
- Millä ehdoilla, kysyi Miksu.
- Jos pystyt lupaamaan tässä ja nyt, ettet ala vuorostasi vilkuilemaan muualle.
Mikael mietti hetken ja vastasi:
- Tiesin heti, nähdessäni teidät yhdessä työpaikallasi, että olit ihastunut häneen, aloitti mieheni ja jatkoi:
- Tunnustan, että olin aluksi hieman mustasukkainen.
- Hyvin olet tuon peittänyt, vastasin.
- Helppoahan tuo on ollut, olen vain nauttinut hyvävartaloisesta ja vihdoinkin naisellisuutensa löytäneestä naisesta.
- Itsekäs paskiainen, vastasin naurahtaen.
- Hyvään tangoon taidetaan tarvita nykyään kolme, sutkautti mieheni.
Nauroimme tuolle näkökulmalle pitkän aikaa makeasti.
- Entä ne sinun mahdolliset vihreämmät niityt, kysyin hersyvän naurunpuuskamme jälkeen.
Huomasin, että Miksun katse alkoi mittailemaan rauhallisesti muotojani. Pitkän tutkistelun jälkeen hän totesi, että:
- Vaikka kuinka yritän miettiä, ei voi olla vihreänpiä niittyjä, kuin sinulla, sai hän vihdoin sanotuksi.
- Niin, sanoin kuumeisesti.
- Lupaan olla katselematta muita, vaikka...
- Vaikka mitä, tivasin.
- Vaikka sinä hänet tänä iltana tapaisit, sai mieheni vihdoin sanottua.
- Moneksiko olette sopineet tapaamisen? kysyi mieheni yht'äkkiä.
- Näkyikö sekin yhtä selkeästi kuin kaikki muukin, kysyin häneltä hämmästyneenä.
- Tunnen sinut hyvin, rakas vaimoni.
- Yhdeksäksi, Tulisuudelmassa, sanoin lopuksi.
Enpäs ole ennen pessyt paikkojani näin ahkerasti, ajattelin ja riisuin samalla mekkoni. Istuuduin pytylle ja kokeilin jännityksestä märkää pimpsaani. Alapäässäni tuntui hienoinen, karhea sänki. Mieheni on huolehtinut häpykarvoituksen poistamisesta, jo pitemmän aikaa. Hän sanoo nauttivansa porsliinipimpasta enemmän. Mietin kehtaisinko vielä ehdottaa hänelle, että hän siistisi alapääni. Tiedän, että hän tekisi tällä kertaa palveluksen toiselle miehelle. Rohkaisin mieleni ja otin pyyhkeen kainalooni ja oman sheivini ja partavaahdon käteeni. Menin suoraa päätä makuuhuoneeseen ja asetin pyyhkeen sängylle ja karvanpoistovälineet vierelleni.
- Haluatko tehdä vielä pikku palveluksen, huikkasin olohuoneeseen päin.
- Mitäpä palvelua oma mies ei tekisi rakkaalle vaimolleen, oletko huomannut sen, vastasi Miksu.
- Olen huomannut, kehräsin hänelle, kun hän astui makkariin.
Levitin jalkani tottuneesti hänen edessään.
- Täällä ei tällä kertaa tarvita juurikaan partavaahtoa, tämähän on melkoisessa vaahdossa ihan omasta takaa, nauroi mieheni.
- Sinun ansiostasi, oma höylärini, kujersin hänelle.
- Ja vähän Paulinkin, tarkensi mieheni.
- Jännittääkö sinua, jatkoi Miksu siistimisen lomassa.
- Olet varmaan huomannut, että olen ollut koko päivän, kuin tulisilla hiilillä...
- Ja katsellut levottomasti kelloa, jatkoi mieheni.
- Niin juuri, sanoin ja huokaisin.
Sovimme Paulin kanssa päivällä, että jos saapuisin tapaamiseemme, olisin myös hänen naisensa. Onpas mukava nähdä, millainen ilme Paulin kasvoille kohoaa, kun hän näkee, että toteutan hänen toiveensa (ja tietysti myös omani).
- Kaikki on kunnossa, sanoin ääneen itselleni ja pyörähdin vaatehuoneen peilin edessä mekon helma kohotettuna, sukkanauhaliivit esillä.
Miltähän se tuntuu kun Paul näkee minun salaisen viritelmän iltamme päätteeksi. Hän varmaankin nauttii näkemästään, koska olen hyvännäköinen nainen, vaikka sen itse sanonkin. Laitoin hetkeksi vielä silmäni kiinni ja kuvittelin miltä hänen isot kätensä tuntuisivat ympärilläni. Ihanalta, ihanalta, vastaan kuvitelmalleni sydän pamppaillen.
Havahduin ja vilkaisin kelloa, kaksikymmentä yli kahdeksan. Minulla tulee kohta kiire.
- Tilaatko taksin, huikkaan miehelleni ja puuteroin samalla vielä hiukan nenääni.
- Järjestyy, vastaa hän ja kuulen kuinka mieheni kertoo taksiin osoitetietomme.
Laitan ylleni vielä valkoisen bleiserin, sillä yöllä voi olla viileämpää.
- Miltä minä näytän, kysyn mieheltäni ja pyörähdän hänen edessään.
- Ilman ylisanoja, Vantaan seksikkäimmältä naiselta, kuiskaa mieheni korvaani.
- Tässä on vielä taksiraha, sanoi mieheni lopuksi.
Avaan laukkuni ja mieheni sujauttaa rahan kondomien viereen, jotka hän huomasi.
- Tarkkaan olet kaiken miettinyt, Miksu totesi.
- Muistakaa myös käyttää noita, koska sinulla taitaa sitäpaitsi olla ne kaikkein "vaarallisimmat" päivät, lisäsi hän.
Olemme päättäneet hankkia mieheni kanssa perheenlisäystä, joten olen ollut ilman ehkäisyä kaksi kuukautta.
- Tiedän, että pidät suklaanruskeaa vauvaa herttaisen näköisenä, mutta muista mitähän se äitisikin sanoisi, jos me sellaisen sellaisen hänelle esittelisimme, sanoi mieheni lopuksi.
- Tunnet minut, olen järkevä nainen, sanon hiukan häpeillen.
- Soitan vielä puolen yön aikaan, ole hereillä, huikkaan oven välistä ja tilaan hissin.
Oikaisen mekkoni ja istuudun hieman hämilläni taksin takapenkille.
- Minnekäs mennään, kysyy kuski tottuneesti.
- Tulisuudelmaan, vastaan ja puraisen tahtomattani alahuultani.
Näen peilistä, miten miten miehen kasvoille nousee hymynkare.
- Teillä taitaa olla tärkeäkin tapaaminen, utelee mies.
- On, saan sanotuksi.
- Haluaisin olla sen miehen housuissa, jota menette tapaamaan, jatkoi mies jutustelua.
- Miten niin, kysäisen uteliaana.
- Olette kaunein nainen, mikä takapenkilläni on pitkään aikaan istunut, sanoi mies.
- Olette todella kohtelias herrasmies, sanon.
- Epäilettekö, että minulla ei ole silmää naiskaudelle, vielä tässä iässä, jatkaa mies.
Hymähdän hyväksyvästi ja hymyilen hänelle.
Taksi etenee joutuisasti määränpäähän. Maksan matkani ja astun joutuisasti katukiveykselle.
- Mukavaa iltaa, huikkaa taksimies vielä lopuksi.
Onpas pitkä jono, huokaisen mielessäni ja asetun seisomaan jonon hännille.
- Hei kaunis nainen, yhdellä yhteisellä tanssikipaleella olisimme pari ja pääsisit jonotuksen vaivasta, ehdottaa jonon alkupäässä oleva kaveri ja iskee minulle silmää.
Vilkaisen kelloani, viittä vaille, myöhästyn takuuvarmasti tapaamisestamme, ajattelen. Samassa portieeri avaa oven, esiin astuu kukapas muukaan kuin Paul! Sydämeni hypähtää riemusta, kun katselen Paulin miehekästä olemusta. Hammasrivi hohtaa valkoisena Paulin kasvoilla, hän on yhtä hymyä kun hän kävelee eteeni. Tunnen kuinka nuo voimakkaat kädet puristavat vartaloni ihanaan syleilyyn. Katsomme toisiamme hymyillen silmiin, kaikki muu häipyy mielestäni. Paul silittää hellästi hiuksiani ja kuiskaa korvaani englanniksi:
- Päätit Riitta, sittenkin tulla.
- En voinut olla olla tulematta, kyllä sinä sen tiedät. Kiusaus kävi ylitsepääsemättömäksi, sanon kujeillen.
- Mikään mahti maailmassa ei taida pitää meitä enää erossa, jatkaa Paul lempeästi.
- Ei vapaa-ajallaankaan, vastaan naurahtaen.
Mennessämme avoimesta ovesta Hotellin aulaan, kuulen kun äskeisen huuliveikon kaveri toteaa:
- Olisit nyt luvannut enemmän kuin vain kaksi tanssia.
Toteamus saa aikaan naurunpuuskan jonossa.
- Haluaisitko syödä jotain, ehdottaa Paul, kun saavumme ravintolan ovelle.
- Oletko itse muistanut syödä mitään tänään, vai oletko vain haaveillut minusta, kiusoittelen.
- Rehellisesti sanottuna, viime syönnistäni on jo monta tuntia ja tunnustan suoraan, että olen haaveillut.
- Rehellistä puhetta, jatkan kiusoitteluani.
- Ruoka tekisi varmaankin hyvää myös minulle.
Hovimestari kuuli varmaan keskustelumme, koska hän tuli hymyillen luoksemme ja vei meidät syrjäiseen ja rauhalliseen pöytään.
- Olet kaunistunut entisestään, totesi Paul heti aluksi.
- Tarkoitatko, että olen laihduttanut muutaman ylimääräisen kilon?
- Tarkoitan koko olemustasi. Ja jos rehellinen olen vartalosi näyttää suoraan sanoen huumaavalta, jatkoi Paul.
- Pidän rehellisistä miehistä, sanoin ja kohensin samalla keimaillen ryhtiäni.
Paulin kasvoille nousi jälleen tuo valloittava hymy, johon ihastuin heti ensinäkemällä.
- Miten matkasi meni? kysyin ja valitsin mielessäni samalla ruoka-annokseni.
- Piti välillä niin kiirettä, että olin vähällä myöhästyä koko lennolta.
- Se olisi ollut todella suuri vahinko, sanoin painokkaasti ja hymyilin viekottelevasti.
- Niin olisi ollut, sanoi Paul ja silitti hellästi kättäni.
- Minusta tuntuu, että meillä on syytä juhlia. Haluaisitko maistaa aluksi lasilliset shampanjaa?
- Kuinka ollakaan, ajattelin ihan samaa, naurahdin.
Paul nyökkäsi maailman miehen elkein hovimestarin suuntaan, joka asteli välittömästi pöytämme suuntaan.
- Onko toivomuksia juoman suhteen? kysyi Paul.
- Taidat olla minua parempi asiantuntija tuossa suhteessa, totesin.
Paul teki tilauksen ja tuossa tuokiossa pöytämme koristukseksi ilmestyi shampanja-astia, jonka jäävedesssä oli arvokkaan näköinen pullo, jonka suusta nousi hienoinen höyrypilvi.
- Olkaa hyvät, sanoi tarjoilija kun hän oli kaatanut lasimme täyteen tuota poreilevaa juomaa.
- Sinulle naiseni, sanoi Paul ja kohotti lasia kilistääkseen.
- Meille, sanoin minä vuorostani ja yhdyin kilitykseen.
- Vai salaattiannokseen aiot tyytyä, kiusoitteli Paul, kun annoksemme saapuivat vihdoin pöytään.
- Haluan, että vartaloni säilyy vastaisuudessakin huumaavana, piikittelin hyväntahtoisesti.
- Iso mies tarvitsee näimmä tuhdimman annoksen, sanoin ja vilkaisin Paulin lautasta, jonka laidassa komeili iso ja punertava pihvi.
Syvennyimme keskusteluun, kummallinen kehä ympäröi meidät, näimme vain toisemme. Koin tuon saman kehän, kun tapasin mieheni ensimmäisiä kertoja.
- Rakkauden kehä, sanoi Paul yht'äkkiä.
Tuo mieshän lukee minua kuin avointa kirjaa, säpsähdin.
- Koetko sinäkin saman, kysyn hölmistyneenä.
- Olen ihastunut sinuun, sanoi Paul hiljaa, leikatessaan pihvistä palasen.
Lopulta keskustelumme päätyi huomiseen päivään.
- Oletko luvannut Pekalle huomiseksi jotain, kysyin huolestuneena.
- Kyllä hän jotain huomiseksi ehdotteli, mutta minulla taitaa olla silloin tärkeämpää tekemistä, kuin työasiat, sanoi Paul ja iski silmää.
Paul huomasi helpottuneisuuteni.
- Joku tärkeä projekti? kysyin viattomasti.
- Erittäin tärkeä, jatkoi Paul ja silitti poskeani.
- Minullakin taitaa olla jonkinlainen tehtävä tuossa projektissa, sanoin kujeillen.
- Ilman sinua nainen, en siitä selviydy, totesi Paul ja vilkaisi minua hymyillen ja upotti veitsensä herkulliseen pihviinsä.
- On vielä toinenkin projekti, sanoi Paul ja piti taidepaussin.
- Millainen, kysyin todella uteliaana.
- Olen päättänyt alkaa yhteistyön Pekan kanssa.
- Niin, sanoin ja katsoin Paulia entistä uteliaanpana.
- Mitä siitä seuraa, sanoin malttamattomana.
- Ainakin aluksi joudun, Paul korjasi nopeasti, saan olla täällä Vantaalla ainakin kuukauden.
Sydämeni oli suistua raiteeltaan kun kuulin tuon.
- Ihanaa Paul, huudahdin, tuo oli parasta mitä olen kuullut koskaan, sain sanotuksi.
Saimme lopulta ruokamme syötyä annoksemme. Paul maksoi ja poistuimme ravintolasta hotellin aulaan. Yläkerrasta kuului suosikkikappaleeeni. Anna Eriksson! kuinkas sattuikaan, ajattelin mielessäni.
- Haluatko vähentää vaatetustasi, tanssilattialla voi nimittäin tulla kuuma, sanoi Paul hymyillen.
- Mistä sinä tiedät tanssilattian lämpötilan, sanoin ja katsoin Paulia kiusoitellen.
- Kävin vilkaisemassa tanssipaikkaa, ennen tuloasi. Siellä on melkoinen kansanpaljous, sanoi Paul.
- Kävitkö kokeilemassa myös lattian liukkautta, jatkoin kiusoittelua.
- Täällä on vissiin aika tavallista, että naiset hakevat tanssimaan.
- Hakevat, jos mies on mielenkiintoinen, sanoin kysyvä katse kasvoillani.
- Ok, minua haettiin, koska en kehdannut herrasmiehenä kieltäytyä, sanoi Paul itsevarmasti.
- Arvostan rehellistä miestä, hymyilin ja silitin hänen poskeaan.
- Ehkä minä voisin luopua tästä bleiseristä, sanoin viimein.
- Viedään se minun huoneeseeni, ehdotti Paul.
Tiesin, että bleiserin vienti Paulin huoneeseen olisi viimeinen lupaus yhteiselle yölle. Astelimme käsi kädessä hissiin, joka vei meidät kolmanteen kerrokseen. Kävelimme käytävän päähän ja pysähdyimme oven eteen, jonka ovessa oli huoneen numero, mutta myös teksti, suite. Paul avasi tottuneesti oven. Huoneesta tai pikemminkin huoneistosta ei voinut erehtyä, se oli todellakin sviitti. Hymähdin kun näin pöydällä asetetun shampanja-astian.
- Olet ollut varma illan suhteen, sanoin ja katsoin Paulia hymyillen.
- En suinkaan, toiset ovat kaappijuoppoja, mutta minä olen shamjanjapöytäjuoppo, naurahti Paul.
- Vai sellainen veijari, sanoin hersyvästi naurahtaen.
- Saanko vaatteesi, sanoi Paul ja ojentautui ottamaan bleiserin päältäni.
- Istuppas aloillesi, avaamme alkajaiseksi tuon pullon.
Mietin mihin istuisin, sohvallekko vai nojatuoliin. Paul tarttui minua kädestä ja ohjasi minut istumaan lopulta sohvalle. Mies näemmä tietää mitä tekee, ajattelin ja istahdin mekkoni suoristaen. Paul tarttui samassa pulloon ja väänsi isolla kädellään korkkia. Lopulta se antautui, voimakkaan pamauksen ja pienen vaahtoroiskeen saattamana.
- Pojalle on kertynyt hiukkasen paineita, kun on joutunut täällä yksin olemaan, murjaisi Paul ja nauroi makeasti.
Yhdyin hänen nauruunsa ja jatkoin juttua:
- Onkohan tuo raukka ainoa, jolla on tuollaiset paineet tänä iltana.
Paul ymmärsi yskän ja tuumasi arvoituksellisesti, että:
- En usko, että on ainoa, taitaa täällä tänä iltana olla muillakin pikku paineet...
- Vai niin, vain pienetkö paineet, jatkoin minä ja huomasin olevavani jo pikku huppelissa.
- Sinulle Riitta ja meille, sanoi Paul ja kohotti lasinsa.
- Sinulle Paul ja meille, vastasin.
- Voikos naisen vierelle istahtaa? kysäisi Paul lopulta.
- Jos miehellä kantti kestää, sanoin keimaillen.
Tuossa tuo mies nyt on, mies joka oli vielä hetki sitten tuhansien kilometrien päässä. Kuinka olenkaan hänen läheisyyttään kaivannut, ajattelin ja katsoin Paulia hellästi. Paul yhtyi katseeseeni, olimme pitkän aikaa hiljaa, kunnes Paul nojautui hitaasti kohti minua. Lähestyimme toisiamme, niin kuin vastakkaiset magneetit, mies ja nainen. Tunsin hengitykseni kiihtyvän, halusin tuota miestä enemmän, kuin mitään maailmassa. Paulin kasvot olivat aivan kasvojeni edessä, tunsin hänen kiihtyneen hengityksen ihollani. Lopulta huulemme kohtasivat ja vaivuimme ihanaan nälkäiseen suudelmaan. Kuinka lämpimiltä ja pehmeiltä nänen huulensa tuntivatkaan. Tunsin itseni pieneksi naiseksi, ensimmäistä kertaa elämässäni. Halusin tuota miestä mielettömästi. Lopulta Paul etääntyi minusta hiukkasen ja kuiskasi korvaani kiusoitellen:
- Eikös meidän pitänyt mennä vielä tanssimaan.
- Meinasin aivan unohtaa, sanoin naurahtaen ja suoristin selkäni.
- Sitä ennen minun pitää hieman laittautua.
Sanoin ja suuntasin askeleeni kylpyhuonetta kohti, joka olikin aivan upea saunaosasto, poreammeineen kaikkineen. Vilkaisin peiliin ja huomasin, että meikkini oli intohimoisen suudelman aikana päässyt leviämään. Jalkojenivälikin kaipasi pientä pesua ja kuivaa uutta suojaa. Pesutuokion ja meikkauksen jälkeen tunsin oloni taas varmaksi. Vilkaisin vielä lopuksi peiliin.
- Sinulla on ihana saunaosasto, sanoin sulkiessani ovea.
- Haluaisitko, että laitan saunan lämpiämään siksi aikaa kun olemme tanssimassa.
- Kunhan, et laita sitä liian kuumaksi, ulkomaanmiehen iho palaa niin herkästi, sanoin kiusoitellen.
- Sokeristako sinä nainen luulet minun koostuvan, kysyi Paul tekoloukkaantuneena.
- En tiedä, koska en ole sinua saunassa vielä nähnyt, vastasin kujeillen.
Otimme ennen lähtöämme vielä puolikkaat lasilliset kuohujuomaa ja poistuimme käytävälle. Hississä vilkaisin salaa kelloani, puoli kaksitoista. Kuinka nopeasti aika onkaan kulunut! Missähän välissä ehdin soittamaan Miksulle, mietin mielessäni.
- Onko sinulla jokin ongelma, kysyi Paul yllättäen.
- Ei ole tai oikeastaan on, sain vaivalloisesti sanottua.
- Liittyykö ongelma aviomieheesi, jatkoi Paul suorasukaiseen tyyliinsä.
- Lupasin soittaa hänelle puoliltaöin, ethän loukkaannu, jos näin teen.
- Hassu nainen, fiksu ihminen menettelee juuri noin, sanoi Paul tyynnytellen ja silittäen samalla kättäni.
- Olet joka suhteessa herrasmies, Paul Henderson, sanoin ja suikkasin kiitokseksi suukon hänen poskelleen.
Tanssilattia oli aivan täynnä väkeä, osa tanssi ja osa kuunteli lavan edessä illan tähteä. Mekin suunnistimme aluksi lavan viereen, jossa innokkaimmat fanit kannustivat solistia.
- Kuka tuo laulaja on, kysyi Paul
- Anna Eriksson, aika suuri tähti meillä Suomessa, vastasin hänelle.
- Illan toiseksi kaunein nainen ja osaa vielä laulaa, kiusoitteli Paul.
- Kuka on kaunein, kysyin muka epätietoisena.
- Olen onnenpoika, koska se nainen on ihan lähellä minua, sanoi Paul ja kiersi samalla kätensä tiukasti ympärilleni.
Kappale päättyi pian.
- Saankos luvan, Paul kuiskasi korvaani.
- Enhän minä karkuunkaan pääse, sanoin naisellisen avuttomana.
- Sitä paitsi, ei sinun tarvitse enää lupaa kysellä, olet saanut luvan minun suhteeni, sanoin ja katsoin Paulia samalla silmiin, joissa kimalsivat tanssilattian valot.
Paul vei kätensä vyötärölleni ja alkoi pyörittää minua varmoin ottein. Heti ensiaskeilla selvisi, että mieshän on kaiken muun hyvän lisäksi aivan erinomainen tanssija. Tunsin miten liikkeemme sulautuivat vähitellen yhteen. Ajattelin mielessäni, että tämä mies on varmasti myös hyvä rakastaja. Seuraavaksi Anna lauloi sen ihanan hitaan biisinsä, josta olen aina pitänyt. Suljin silmäni ja kuvittelin Paulin ja minut rakastelemassa siinä sviitin upeassa valkoisin lakanoin verhoillussa sängyssä.
Viimeksi muokattu: