Naisystävälleni kunto-ohjelma?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sebi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja pilipali:
viestiä olemassa? Voi jösses. 10-15 kiloa ei ole vielä kauhean paljoa, jos naisesi oli kuitenkin normaali painoinen... On se hienoa kun miehet on sikoja. Entäs jos itse olisit lihonnut saman verran? Naisesi ei varmaan olisi edes huomannut.

Onhan se paljon! Minä olisin 15 kiloa lihavampana normaalipainoinen - nyt lievästi alipainoinen ja ihan luonnostaan- mutta en todellakaan kestäisi katsella itseäni sellaisena. Jos sinä viihdyt läskinä ja oma miehesi siihen tyytyy niin mikäs siinä sitten. Mutta siinä tapauksessa oma äijäsikin vähintään fantasioi timmimmistä ;-)
 
Meillä on roolit toisinpäin. Eli minä pidän itsestäni huolta, mies vähät välittää. Olemme olleet 12 vuotta yhdessä ja aina on ollut sama tilanne. Ihastuin mieheni luonteeseen ja huumorintajuun. Hän on ihan ok näköinen, ihanat silmät, mutta kropaltaan "tuulennussima vinkuheinä" eli laiha kuin seiväs. Viime vuosina on vatsa muuttunut päärynäksi, mutta muuten on esim. käsiltäänkin ns. narukäsi. Sinällänsä minua ei haittaa hänen fyysinen olomuotonsa, mutta minua huolestuttaa eniten se, että hän ei harrasta liikuntaa ollenkaan ja ruokavaliokin on mitä sun sattuu. Huonokuntoisuus näkyy mm. äärettömän pitkissä yöunissa ja raittiin ulkoilman puute näkyy iholla, hän on kalpea kuin haamu.

Minä olen yrittänyt saada miestä liikkumaan ja syömään terveellisesti. Ei ole auttanut mitkään konsit. Aikani asiasta raivosin, kunnes ymmärsin, että minä en voi kontrolloida aikuisen ihmisen tekemisiä ja olemisia. HÄnen pitää itse ymmärtää oma tilansa. Miestäni en aio jättää, sillä meillä on muuten kaikki hyvin. Ja onhan tässä toki se hyvä puoli, että minulla on aikaa omille harrastuksilleni vaikka kuinka paljon. Hän ei puutu harrastuksiini ollenkaan.
 
Meillä oli aikanaan myös roolit toisinpäin. Minä olen hyvissä mitoissa, mutta mieheni lihosi seurustelumme aikana n. 40 kg. Itseäni ei muodon muutos aluksi niin häirinnyt, mutta kun hän oli koko ajan huonolla tuulella ja väsynyt, niin alkoihan sitä vähitellen kaivata tervettä miestä rinnalle.

Yritin muutaman kerran varovasti ehdottaa yhteistä liikuntaharrastusta, jota kokeilimmekin pariin otteeseen, mutta kun se ruokailu on painonhallinnan A ja O. Jos kaveri syö joka ilta valmispitsan, vetää litran kokista, työpaikalla ties mitä pullia ja karkkeja, niin ei siinä ole oikein pelkällä liikunnalla mitään tehtävissä. Lisäksi liikunta ylipainoisena tuntui olevan hänelle äärimmäisen lannistavaa. Ensin olisi kai pitänyt saada reippaasti painoa alas, sitten vasta kunto nousuun.

Luulen, että ainoa keino, millä olisin voinut kannustaa miestäni laihduttamiseen, olisi ollut se, että olisin käynyt itse kaupassa ja tehnyt kotona terveelliset ruoat hänellekin valmiiksi. Pienen pirttihirmuuden kanssa maustettuna (Syö eiliset tähteet pois!), uskon, että se olisi vähitellen tehonnut. Kunnon kuitu ja proteiinipitoinen ruoka kuitenkin pitää sen nälän parhaiten poissa eikä aiheuta samanlaisia verensokeripiikkejä kuin sokerimunkit, ja siten myös taltuttaa vähitellen makeanhimokohtaukset.

Tosin näin jälkeenpäin sitä on helppo jossitella. Aion kuitenkin mahdollisissa vastaavanlaisissa parisuhteissa ottaa vähän enemmän ohjia käsiin ja muodostaa kestävämpiä ruokarutiineja. Ei kai sitä tarvitse ottaa mitään diktaattorin asemaa, vaan esittää vaan vähän kiinnostunutta ruoka-asioista ja oikeuttaa itselleen suurempaa asemaa keittön valtakuntaan, vaikka en ruoanlaitosta erityisesti pidäkään. Ruokailutottumuksista huomauttelu ei nimittäin tee muuta kuin hallaa. Sen pari kertaa, kun rinnastin esimerkiksi mieheni alituisen väsymyksen tai huonotuulisuuden ruokailutapoihin sain hänet vetäytymään kuoreen ja seksielämän kuolemaan taas hetkeksi täysin.

Ei ole helppoa seurustella huonosti voivan ihmisen kanssa. Oma kyky auttaa ja jaksaa vihaista miestä on kuitenkin rajallinen.
 
Vanha ketju, mutta itselleni ajankohtainen aihe. Olisi hauska tietää saiko aloittaja koskaan naisystäväänsä hoikempaan kuntoon? Meillä roolit ovat toisinpäin. Mies on laihaläski, jolla on narut käsien tilalla ja omena vatsan kohdalla. Olen yrittänyt puhua terveydestä, seksikkyydestä yms. mutta mikään ei ole auttanut. Olen itse liikunnallinen nainen ja toivoisin kumppaninkin olevan. Rakastankin häntä suuresti enkä koskaan jättäisi asian takia, mutta seksielämä kärsii.
 

Yhteistyössä