Naisystävälleni kunto-ohjelma?

[Miiru*]

Sen verran vielä, että onnellinen parisuhde tai onnellinen elämä ei ylipäänsä perustu sille, että asiat eivät muutu, ja että ihmiset eivät muutu. Se, mihin ihastuit suhteenne alkuvaiheessa, oli silloin. Nyt on löydettävä ne uudet asiat, johon ihastua. Elämä muuttuu ja ihmiset muuttuvat väistämättä pitkän parisuhteen myötä, eivätkä aina vain parempaan. On löydettävä se perusta, mistä ponnistaa, kun omat ja kumppanin odotukset eivät täyty tai kohtaa. On muutama asia, jolle se ei voi perustua, ja näitä on just ulkonäkö, ulkoinen menestys ja raha - kaikki nämä tulee ja menee tässä elämässä.

Se vaan on fakta, että elämää ei voi hallita, ja jos haluaa olla onnellinen, on opittava katsomaan asioita realistisesti ja myös sopeutumaan. Jos sinulla on ihana kumppani, joka on lihonut, haluatko oikeasti kiukutella vuositolkulla tästä asiasta, jos hän ei laihdukaan? Vai voisiko olla oikeasti realistisempi vaihtoehto hyväksyä se? Kaikki heräävät jossain parisuhteen vaiheessa siihen, että oma kumppani on erilainen kuin kuvitteli, ja alkavat nähdä sekä toisen, että parisuhteen realistisemmassa valossa. Se on tervettä kehitystä, koska elämä nyt vaan ei yleensä vastaa kuvitelmia.

Luin jo muita vastauksia, etkä siis ollutkaan eroamassa, kuten siinä viestissä jossa uhosit jättäväsi kumppanisi jos hän vielä lihoo. Erosit tai et, muista että sellaista suhdetta ei ole, jossa ei ole ongelmia. Rakkaus ei voi perustua siihen, että on helppoa olla yhdessä, vaan siihen, että tietoisesti sitoudutaan olemaan yhdessä. Toiseen on luotava sellainen luja luottamus ja vahva, lojaali ystävyys, että muutokset, ne ikävätkään, eivät ole uhka. Ne otetaan vastaan yhdessä, niistä selvitään yhdessä, ja vaalitaan sitä yhteistä rakkautta. Ja niinä päivinä, kun rakkautta ei meinaa oikein löytyä, vaalitaan entistä lujemmin ystävyyttä ja luottamusta. Se rakkauskin kun nimittäin tulee sit taas. Sitä koettelee monet asiat, työttömyys, sairaudet, lapsen saaminen ja muut isot mullistukset. Vaikka seksi nyt juuri olisi iso asia, ja sen pohjalla ulkonäköön perustuva haluttavuus, niin trust me, sellainenkin aika tulee, ettei se kanna vaikka olis minkälaiset hepenet päällä. Silloin tuota ystävyyttä tarvitaan entistä enemmän. Ystäviä kun ei jätetä, vaikka välillä menisi heikostikin. "Naisia" toki jätetään.

 

[fat free]

Voi hyvää päivää taas! Ettekö te lukeneet alkuperäistä tekstiä lainkaan, vai ettekö ymmärtäneet sitä?

Kumma juttu, että ap:n kysyessä neuvoa, koska on huolissaan kumppanistaan, nähden hänen pahoinvointinsa, josta osa ainakin johtuu ylipainosta ja halutessaan AUTTAA rakastettuaan saavuttamaan omat mittansa, saa hän niskaansa moralisoivaa sormien heristelyä (etenkin esim. "miiru*" katkoo kai sormiaan, kun on niin tohkeissaan).

Miksi lihavuudesta ja lihoamisesta on tehty tabu? Miksi ap:n pitäisi hyväksyä kumppaninsa lihoaminen, etenkään kun nainen ei sitä itsekään tee? Kukaan, joka on ollut hoikka tai laiha ei halua olla lihava, se on fakta. Lihavuus on niin suuri rasite terveydelle, että kumppanista on ihan aiheellista olla huolissaan, jos tämä lihoaa monen kilon vuosivauhdilla -sehän on juuri sitä rakastamista ja välittämistä.

Ap, jatka samaan malliin -välitä rakkaastasi ja hänen hyvinvoinnistaan. Kukaanhan ei toivottavasti pysy samana läpi vuosien, mutta muutosten olisi suotavaa olla henkistä kasvua, ei fyysistä.

 

[Feministi]

Hyvää palautetta ja miettimisen aihetta olen saanut, kiitos siitä. Ja kiitos erityisesti naispullerolle, olet selvästi realisti Feministille sen verran kysymystä, että mielestäsi siis ulkonäöllä ei saa olla mitään merkitystä suhteessa? Ja jos toinen lyhyessä ajassa muuttuu itselleenkin epämiellyttävään suuntaan (ja häpeilee tätä), niin häntä ei saisi mitenkään kannustaa huolehtimaan itsestään, tai sitten ei välitä toisesta "aidosti"? Just. Säkki päähän vaan niin kaikilla on kivaa

Niin, tuo ulkonäkökysymys on toki aika tulenarka asia - saako ihmisellä olla odotuksia kumppanin ulkomuoodon suhteen? Myönnän olevani sen verran pinnallinen, että nuoren ihmisen omaehtoinen läskiintyminen kyllä harmittaa, varsinkin kun siinä samalla kärsii naiseni virkeystila ja lopulta varmaan terveyskin. En voi sille tällä hetkellä mitään, että toivon miellyttävää katseltavaa molemmin puolisesti parisuhteessani. Kyllähän se jo seksuaaliseen kanssakäymiseenkin vaikuttaa. Naiseni saa myös vapaasti pyytää minulta mitä ikinä haluaa ulkonäköni suhteen, esimerkiksi ajoin pois kokopartani ihan hänen pyynnöstään. Vanheneminen ja raskauskilot tms. ovat mielestäni eri asioita kuin sohvalla mässyttäminen. Alunperin naiseni kauneus yhdistettynä hänen hauskaan luonteeseensa kyllä vei muista voiton, mutta jos tapaisin hänet nyt, en varmaan edes vilkaisisi kahdesti ensitapaamisella. Mutta kuten olen jo kirjoittanut, rakastan naistani enkä ole eromassa, sillä uskon kyllä että naiseni vielä herää. Kävelyillä ollaan nyt käyty melkein joka ilta, juoksulenkit eivät ole vielä ohjelmassa. Syömisestä puhuttiin ja naiseni sanoi, että haluaisi hieman hoikistua ja aloitti nyt karkkilakon

Joku kirjoitti, että on ristiriitaista, että naiseni pukeutuu viihteelle lähitessään vanhoihin vaatteisiinsa ja kotona isoihin t-paitoihin..miten niin ristiriitaista? Kotona naiseni haluaa aina olla mahdollisimman rennoissa vaatteissa (varsinkin kun maha on iltaisin turvoksissa syömisestä) ja viihteelle lähtiessään hän käyttää niitä toppeja, kuin aiemminkin (ei ole ostanut enää ns. bilevaatteita). Hän ei vaan oikein tajua että ne topit eivät kursi häntä "kasaan" vaan kyllä ne makkarat pullahtavat näkyviin. Mutta se nyt on pieni murhe, mutta mauttomaltahan se näyttää. Ajattelin, että kun naiseni saa muutaman kilon tiputettua, niin vien hänet vaateostoksille kannustukseksi

Ensinnäkin kiitos ei-feministille siitä, että ymmärsit lähes ainoana mitä ajoin takaa. En todellakaan sanonut että pullea nainen olisi itsenäinen ihanuus... Halusin viedä keskustelua pois ulkonäön piiristä, siinä onnistumatta. Onhan ulkonäöllä merkitystä suhteessa, se ei vain saisi olla tärkein asia niinkuin ap:n kohdalla tuntuu olevan.Ja kiitos Miiru fiksuista mielipiteistä. Minusta vaikuttaa edelleen varsin ilmeiseltä että ap välittää enemmän kumppaninsa ulkokuoresta kuis sisimmästä. Kuten hän itse totesi, jos nyt tapaisivat ensi kertaa, ei edes vilkaisisi kahdesti. Tuntuu, että ap:llä on kauhea palo muokata naisystäväänsä, nytkin on viemässä vaateostoksille. Mitä pahaa on siinä, jos nainen haluaa kotioloissa pukeutua vaikka sitten jättit-paitoihin, eikö ap:n mielestä ole tärkeää, että naisen vaatteet ovat mukavia. Onko ap tullut ajatelleeksikaan tätä puolta.Pitääkö hänen miestään miellyttääkseen pukeutua piukkoihin toppeihin vaikka sitten oman viihtyvyytensä kustannuksella. Ap:n mukaan naisystävä häpeilee itseään. Onko se nyt ihmekään, kun tämä varmasti vaistoaa, että hänen ulkonäössään on ap:n mielestä jotain vikaa? Suhde vaan mielestäni ei ole terveellä pohjalla.

 

[tsemppiä ap, olet fiksu mies!!]

Tuskin ne ylisuuret t-paidat on ongelma.. En uskokaan, että ap. olisi yhtään pahoillaan, jos vaimoke istuisi lenkiltä tulleena ja suihkunraikkaana sohvalla jättiteepparissaan. Ehkä se kombinaatio ahdistus-mussutus-turvonneen mahan peittoyritys-lisää ahdistusta on se mikä oli pohjimmainen ongelma..
Toivottavasti ap. saat vaimokkeeseen ryhtiä. Ja voihan olla, että se ahdistus on pohjimmiltaan vaikka siitä passivoitumisesta ja lihomisesta johtuvaa.. Mutta sen tietää vain tyttönen itse. Pääasia, että saisitte puhuttua pöydän puhtaaksi, raitista ilmaa, keholle oikeanlaista tekemistä ja ravinnon kuntoon.. Varmasti moni asia sitten kohenee. Ja jos alavireisyys ei helpota, niin patista tyttösi tohtorin pakeille.

 

[Sensimilia]

Kauhiaa jeesustelua heti kun on naisen ylipainosta kyse, selkeä tabuaihe ainakin tällä palstalla...mielestäni ap:n viesteistä kävi selvästi ilmi, että nainen ei todellakaan ole sinut oman ulkomuotonsa kanssa. Tunnistan tuon ap:n kuvaileman kumppaninsa käyttäytymisen omasta elämästäni, kun lihosin kolmessa vuodessa seurustelun alusta alkaen yli kymmenen kiloa. Kyllä sitä aika huono fiilis oli oman itsensä suhteen ja lösähtänyt kroppa hävetti. Vuoden alusta aloin sitten tekemään asioille jotain

Itse olisin todella tyytyväinen, jos mieheni osallistuisi ap:n tavoin kunnonkohotusprojektiini. Kyllä se, että mies haluaa lähteä tyttöystävänsä kanssa lenkeille, hankkii jääkaappiin terveelliset ruuat ja aikoo vielä viedä naisen vaateostoksille piristääkseen ja kannustaakseen tätä, kertoo kyllä välittämisestä! Itse ottaisin kyllä samanlaisen tsemppaajan mielihyvin kotiini Itse kun yritän nyt pudottaa kymmenisen kiloa, niin on kyllä hankalaa, kun mieheni kantaa sipsiä ja makkaraa ja olutta kaupasta..saa kyllä aika kovasti pitää itsensä kurissa kun kotona on kaapit täynnä herkkuja.

Tsemppiä ap:lle ja hänen tyttikselleen!!

 

[kilpirauhanen]

Käyttääkö puolisosi mielialalääkitystä, kun on lihonut noin nopeasti noin paljon? Jotkut ko. lääkkeet aiheuttavat joillekin sivuvaikutuksena nopean lihomisen.

Myös ehkäisypillerit kuin myös kilpirauhasen tuotannossa esiintyvät sairaudet, saattavat myöskin aiheuttaa huomattavaa painon nousua lyhyessäkin ajassa. Kun on vielä näin nuoresta henkilöstä kysymys, niin kannattaisi myöskin näiden piilevien sairauksien mahdollisuus poistaa verikokeilla.

 

[Täysin samaa mieltä]

Kauhiaa jeesustelua heti kun on naisen ylipainosta kyse, selkeä tabuaihe ainakin tällä palstalla...mielestäni ap:n viesteistä kävi selvästi ilmi, että nainen ei todellakaan ole sinut oman ulkomuotonsa kanssa. Tunnistan tuon ap:n kuvaileman kumppaninsa käyttäytymisen omasta elämästäni, kun lihosin kolmessa vuodessa seurustelun alusta alkaen yli kymmenen kiloa. Kyllä sitä aika huono fiilis oli oman itsensä suhteen ja lösähtänyt kroppa hävetti. Vuoden alusta aloin sitten tekemään asioille jotain

Tällä palstalla meitä ylisuuressa paidassa keksiä mussuttavia on niin paljon, että ei välttämättä löydy sitä objektiivista asennetta ylipainoa kohtaan (tosin omat kilot ja makeanhimot toivon mukaan palaavat normaaliksi 2 kuukauden päästä kun vauva syntyy)

AP, kokeilepa kuntoneuvoja tuolta Kuntoklubi - tai Kilot Kuriin palstoilta. Voit saada enemmän asiallisia vastauksia ja vähemmän turhaa vääntöä joka kohdistuu omiin motiiveihisi.

 

[antifat]

Ap kertoi että tyttöystävä ei halua harrastaa liikuntaa vaan makailee mieluummin sohvalla ja syö sipsejä. Uskoisin ettei lihomiselle näin ollen tarvitse etsiä syitä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, ehkäisypillereiden hormooneista tms.

Alle 30-kymppisen tyttöystävän lihominen ei todellakaan ole sellaista "ajan myötä tapahtuvaa muuttumista" joka tulee pitkässä parisuhteessa väistämättä eteen. Lihominen ei yleensäkään ole mikään väistämätön ja luonnollinen osa vanhenemista. Epäterveelliset elämäntavat eivät myöskään ole pelkästään ulkonäköseikka, vaan kyse kon koko elämäntyylistä ja ihmisen persoonallisuudesta. Jos tyttöystävä suhteen alkaessa oli liikunnallinen "terveysihminen" mutta sittemmin on muuttunut sohvaperunaksi on hänessä muukin kuin ulkonäkö muuttunut huonompaan suuntaan, joten ap:n huoli on täysin aiheellista ja hyväksyttävää. Ihmiselle joka itse on urheilullinen ja haluaa elää terveesti on yleensä täysin sietämätöntä elää kumppanin kanssa joka tuhoaa terveytensä ja ulkonäkönsä huonoilla valinnoilla.

 

[naispulleron oma kokemus]

Naispullero, siis jättäisit miehesi, jos hän lihoisi? Mihin sinä vetäisit ne rajat, joita olisit valmis sietämään? Mitä jos miehesi sokeutuisi tai kuuroutuisi? Jos hän halvaantuisi ja joutuisi pyörätuoliin? Jos häneltä amputoitaisiin käsi tai jalka? Jos hänen kasvonsa jostakin syystä arpeutuisivat pahasti? Eli jos hänen ulkonäkönsä muuttuisi pahemmalla tavalla kuin lihomalla, jättäisitkö hänet ja kokisit, ettet voi enää sietää ihmistä ja tuntea häntä kohtaan fyysistä vetoa?

Jos mieheni lihoisi holtittomasti eikä voisi enää itsekään hyvin, muttei silti suostuisi tekemään tikkua ristiin hoikistumisekseen vaan mässyttäisi mässyttämistään sohvalla iltaisin, niin kyllä varmaan jossain vaiheessa itselläni hermot menisi. Mielestäni lihavuus ei sitä paitsi ole verrattavissa sokeutumiseen tai kuuroutumiseen, saati halvautumiseen tai vaikkapa palohaavoihin. Lihavuus on yleensä itseaiheutettua ja siitä on MAHDOLLISTA päästä eroon halutessaan. Lihavuudelle voi tehdä jotain!

Peilaan tätä asiaa ensi sijaisesti itseni kautta eli en todellakaan syyttelisi esim. omaa miestäni jos hän jättäisi minut sen takia, että lihon muodottomaksi ja tulen epähaluttavaksi ihan omalla toiminnallani. Enkä kyllä syyttelisi sittenkään, jos halvaantuisin tai kasvoni palaisivat ja mies ei enää tuntisi vetoa minuun. Koska minkäs ihminen sille voi, jos ei tunne enää vetoa toiseen! Henkinen pohja ei yksin riitä parisuhteeseen, vaan tarvitaan myös se fyysinen puoli. Jos suhde on pelkkää henkisyyttä, on silloin kyse enemmän ystävyydestä. Molemmat ovat tärkeitä.

Mutta kirjoitinpa (minä tai muut) mitä tahansa, niin luulen, ettemme pääse asiassa yksimielisyyteen. Todennäköisesti puhumme asiasta eri tasoilla, näkeehän sen jo siitä, millaisiin asioihin lihavuutta verrataan. Lihavuus liittyy elämäntapoihin ja nuo muut esimerkit ovat "vahinkoja" / "onnettomuuksia". Mielestäni ne eivät ole verrannollisia, vaikka ulkoisiin ominaisuuksiin liittyvätkin.

En edelleenkään ymmärrä, miten jotkut voivat olla sitä mieltä, että rakkauden pitäisi sietää ja kestää kaikki mahdolliset asiat. Rakkaus voi toki kestää paljon asioita ja onhan aloittajakin aidosti huolissaan rakastetustaan ja haluaa auttaa tätä toimimaan toisin. En ymmärrä mitä pahaa siinä on?

"Kestävä parisuhde perustuu sille, että kummallakin on oikeus olla sellainen kuin on, ja kunnioittaa myös toisen kehoa ja persoonaa. Molemmat elävät sitä omaa elämäänsä. " Eikö tämä olekin vähän lapsellinen kommentti? Yleensähän terve parisuhde vaatii kuitenkin kompromisseja molemmilta, sitä kuuluisaa kulmien hiomista. On ihan kajahtanutta ajatella, että "mä oon mikä oon, en voi muuksi tulla" ja että toisen on täten vaan siedettävä sitä - varsinkin jos keskinäiset elämäntavat eroavat täysin toisistaan...

Hienoa kuitenkin ap, että olet saanut naisesi jo kävelylenkeille ja karkkilakkoon! Hiljaa hyvä tulee

 

[************]

Mielestäni on ihan ok jutella näistä asioista asiallisesti ja miettiä miten saisi kultansa innostumaan laihduttamisesta. Kunhan se tapahtuu niin ettei toista loukkaa tai halveksi niin tehdessään.

Itse ihmettelen sitä, että jos on muutama ylimääräinen kilo (kuten minulla), jotkut tutut miehet katsovat oikeudekseen irvailla/mainita asiasta jollain tavoin. Eivät he itsekään mitään täydellisiä ole ja olen kyllä varsin tietoinen siitä että muutama kilo ylimääräistä on kertynyt vyötärölle. Enhän minäkään näille miehille ala kommentoimaan jotain heidän "vikaansa", miksi he sitten katsovat että heillä on sellainen oikeus? Ja mikä siinä on että kaikkien pitäisi sopia samaan muottiin ja olla laihoja ja sopusuhtaisia. Onko se ainoa asia mikä tuo nykyään onnen? Olen laihduttanut monesti ylimääräiset kiloni pois eikä se ole tehnyt minusta yhtään onnellisempaa. Mutta tietysti nuo joidenkin typerät irvailut ovat jääneet siinä kohtaa pois.

 

[Kuntoklubi]

Hankkikaa yhdessä jonkun hyvän kuntoklubin jäsenyys. Kuukausimaksu voi alussa tuntua korkealta, mutta on hintansa väärtti. Voi vapaasti käydä oman aikataulun mukaan ja oman kunnon mukaan.

 

[ongelma täälläkin]

Lihavuus on niin suuri rasite terveydelle, että kumppanista on ihan aiheellista olla huolissaan, jos tämä lihoaa monen kilon vuosivauhdilla -sehän on juuri sitä rakastamista ja välittämistä.

Juuri näin. Itsekin olen taipuvainen painonnousuun, tykkään hyvästä ruuasta mutta onneksi myös liikunnasta. Mieheni antoi suhteen alussa ymmärtää, että hänkin on liikunnallinen, puhui mm. patikkaretkistä Lappiin ja minä tietysti ihan innoissani

Valitettavasti ajan myötä on paljastunut, että miestä ei kiinnosta eikä huvita liikunta lainkaan. Mua ei haittaa vatsalölleröt, kun itsekään en ole mikään keijukainen, mutta pelottaa se mitä liikkumattomuus, keskivartalolihavuus ja tupakointi tekevät yhdessä ajan kanssa miehen terveydelle, niin henkiselle kuin fyysisellekin. Ajattelen siis miehen hyvinvointia - nyt ja tulevaisuudessa - koska RAKASTAN häntä. Muilta osin hän on ihan täydellinen minulle ja seksikin on mukavaa, vaikka vähän "toppausta" löytyykin.

Kieltämättä tässä on myös osittain itsekäs aspekti, koska se on selvää että ihmisen hyvinvointi (ja samoin pahoinvointi) heijastuu myös parisuhteeseen ja puolisoon. Ikävä ajatella, että mies sairastuu vaikka 2.tyypin diabetekseen tai keuhkoahtaumatautiin - jotka on pääosin itse aiheutettuja sairauksia - ja ne kenties muuttavat hänen luonnettaankin, kuten krooniset sairaudet usein tekevät. Mitä se tekee parisuhteellemme? Miten se vaikuttaa omaan hyvinvointiini?

Ikävä totuus on kuitenkin se, että toista ei voi väkisin muuttaa. Kuten tässä ketjussa on todettu moneen kertaan, motiivin on tultava sisältäpäin. Ongelma on vaan siinä, että jos ylipaino pääsee kasvamaan kovin suureksi, se alkaa vaikuttaa myös mielentilaan, tulee toivoton olo "En mä tästä kuitenkaan laihdu" jne. Sen takia tavoitteena tulisikin olla vain elämäntapojen parantaminen _terveyden ja oman hyvinvoinnin_ takia, ei siksi että olisi muiden silmissä kaunis ja seksikäs.

Jos joku keksii sen viisasten kiven, jolla sohvaperunan saa aidosti innostettua liikkumaan, otan vinkkiä mieluusti vastaan.

 

[tervejärkinen]

Minä koittaisin lähestyä ongelmaa kysymällä, mikä naisen on saanut niin alavireiseksi ja energiattomaksi, että on joutunut syömiskierteeseen. Koska se mielialahan tässä nyt on se joka on aiheuttanut kaikki muut ongelmat. Sieltä se lähtee purkautumaankin sitten.

 

[--neito--]

Kehottaisin keskustelemaan naisesi kanssa, keskustelemaan elämästänne, tavoitteistanne, millä fiiliksillä ollaan, mikä on hyvin, mikä on huonosti, keskustelkaa unelmistanne, mitä toivotte elämältänne, mitä kumpikin toivoo suhteeltanne, mitkä asiat ovat hyvin teidän kahden suhteessa, mitkä asiat taasen huonosti. Syystä tai toiseta naisesi on alavireinen ja energiaton, ja hän ilmeisesti yrittää parantaa tilannetta syömällä, joka taas aiheuttaa lisää pahaa oloa ja alavireisyyttä. Painonnousu on seuras jollekin muulle. Yritä saada naisesi pohtimaan syytä, ja sitä mitä asialle voisi tehdä. Liian usein parisuhteessa oletetaan asioita, ja eikä kysytä toiselta mitä mieltä hän on oikeasti asioista. Tai ei uskalleta sanoa, että voidaan syystä tai toisesta pahoin. Opetelkaa keskustelemaan, kuunnelkaa toisianne, opetelkaa ymmärtämään toisianne. Kävelylenkeilläkin voi keskustella.

 

[useimmille auttaa itsekuri]

Minä koittaisin lähestyä ongelmaa kysymällä, mikä naisen on saanut niin alavireiseksi ja energiattomaksi, että on joutunut syömiskierteeseen. Koska se mielialahan tässä nyt on se joka on aiheuttanut kaikki muut ongelmat. Sieltä se lähtee purkautumaankin sitten.

Ei ylensyönnin taustalla ole aina automaattisesti jotain tunneongelmaa. Evoluutio on ohjelmoinut ihmisen siten, että kun ruokaa on tarjolla, sitä mätetään "varastoon" puutteen varalle. Ja mitä energiapitoisempaa ruokaa, sen paremmalta se tuntuu maistuvan.
Jotkut on päästään ihan terveitä ja kunnossa, mutta eivät vaan saa hillittyä syömistään. Se toki ajan ja painonnousun myötä vetää mieltä matalaksi.

Lisäksi moni valehtelee itselleen syömisten suhteen, itsekin olen huomannut sen. On siis omiakin paino-ongelmia, mutta myönnän sen johtuvan ainoastaan siitä että olen AHNE makealle.
Ja vaikka se johtuiskin siitä että voi voi kun on paha mieli, niin oma käsi se sitä pöperöä kitaani mättää, ei kenenkään toisen. Jos esim. parisuhde on niin huono, että pakottaa ahmimaan itsensä läskiksi, eikös asialle kannattaisi tehdä jotain muutakin kuin ahmia lisää?

 

[fat free]

Minäkin lihoin suhteen ensimmäisenä vuotena noin 5 kiloa. Kilot tulivat pikkuhiljaa -yks kaks sitä vaan huomasi, etteivät lempifarkut istu enään jalkaan. Syy miksi lihoin oli se, että mieheni rakastui tekemiini ruokiin, joita sitten auliisti hänelle väsäilin. Aina oli pöperöt tarjolla kun mies tuli keilaamasta, tennistä pelaamasta, töistä... Siinä sitä sitten istuttiin sohavannurkassa viekukkain hyvää ruokaa syöden.

Sinkkuna ollessa söin monena päivänä viikossa keveämpiä ruokia ja salaatteja. Ihmekös tuo, että kiloja tuli.

Eli pointtina se, ettei todellakaan tarvitse olla mitään syytä alavireisyyteen, saati sitten masennusta -hyvä olo on monesti ehkä suurempi kimmoke herkutteluun.

Me olemme puhuneet ihan reilusti asioiden oikeilla nimillä, eli painonnoususta ja siitä, että näytän paremmalta hoikempana. En loukkaantunut, vaikka mies oli samaa mieltä kanssani siitä, että kiloja on tullut ja se ei ole hyvä juttu. Onkohan monen passiivisen tilan takana se, että mies hyssyttelee ja sanoo naista miellyttääkseen että tämä näyttää hyvältä, vaikka molemmat tietävät ettei näin ole? Mieheni ei sen kummemmin patistanut minua keventämään ruokavaliota tai liikkumaan enemmän suurin syy painonhallinnan haltuunottamisella oli se, että pidän itse(kin) itsestäni enemmän kun olen "oman kokoiseni". Vienon toiveen mies kyllä esitti, etten ihan hirmuisesti paisuisi, vaikka päänsisältö se tärkein ominaisuuteni onkin. Miehet ovat aika monasti visuaalisia ja jos he pitävät hoikista naisista niin ymmärrän vallan mainiosti ettei pullea nainen inspiroi sängyssä niin paljon kuin hoikka, etenkin jos nainen itse häpeää jollakin tasolla kroppaansa ja muuttuu pidättyväisemmäksi makuukammarissa -seksin keittiönpöydällähän voi unohtaa kokonaan

Ymmärrän ap:n avovaimon halun pitää isoja peittäviä vaatteita, koska lyhyessä ajassa tapahtunut painonnousu muuttaa niin paljon ulkonäköä, että mieli ei pysy perässä. Kun itselläni kyse oli kaikkiaan vain 5-8 kilon ylipainosta, niin mitkähän mahtavat tuntemukset olla 10-20 kiloa ylipainoa saaneilla naisilla?

Ap, lenkin jälkeen hyvää "tv-ruokaa" on dipattavat kasvikset ja hedelmät, dipin voi tehdä kevyeen kermaviiliin. Jälkkäriksi voi ottaa esim pari palaa suklaata makean himoon.

 

[tahtoo tanssia]

Miten tyttöystäväsi ruokailee päivän aikana? Jos hän ei syö riittävästi ja monipuolisesti kunnon ruokaa vaan yrittää päivän aikana "pantata" rangaistukseksi edellisillan mässäilyistä, siinä on kierre valmis. Ja useinhan se mitä yrittää itseltään kieltää, houkuttaa vielä enemmän.
Myös riittävä uni on tärkeää.


Pitäisiköhän teidän luopua siitä telkkarista? Kokeilkaa hetki ilman. Ei olekaan sitä mediamaailmaa jonka sisään piiloutua, herkkujen kanssa. Ehkä joudutte myös kohtaamaan toisenne uudella tavalla. On myös tutkittu juttu, että teeveestä nähty esim. väkivalta lisää ahdistusta kuin oikeasti koettu, ja oma teoriani on, että herkut ovat sitten se tasapainottava lohdutus nähtyjä ikävyyksiä vastaan.

Toinen ehdotukseni on tanssikurssi, jos vaan teillä on rytmitajua. Ja tanssejahan on vaikka minkälaisia. Liikunta on kyllä mielestäni tärkeää, koska se hillitsee ja tasapainottaa näläntunnetta, ja lisäksi liikunta saa ihmisen minäkuvan positiivisemmaksi, mikä on aina hyvä juttu. Eli ryhti suorenee ja muuta mukavaa. Lattaritanssit ovat myös mukavan sensuelleja.

 

[tahtoo tanssia]

Miten tyttöystäväsi ruokailee päivän aikana? Jos hän ei syö riittävästi ja monipuolisesti kunnon ruokaa vaan yrittää päivän aikana "pantata" rangaistukseksi edellisillan mässäilyistä, siinä on kierre valmis. Ja useinhan se mitä yrittää itseltään kieltää, houkuttaa vielä enemmän.
Myös riittävä uni on tärkeää.


Pitäisiköhän teidän luopua siitä telkkarista? Kokeilkaa hetki ilman. Ei olekaan sitä mediamaailmaa jonka sisään piiloutua, herkkujen kanssa. Ehkä joudutte myös kohtaamaan toisenne uudella tavalla. On myös tutkittu juttu, että teeveestä nähty esim. väkivalta lisää ahdistusta kuin oikeasti koettu, ja oma teoriani on, että herkut ovat sitten se tasapainottava lohdutus nähtyjä ikävyyksiä vastaan.

Toinen ehdotukseni on tanssikurssi, jos vaan teillä on rytmitajua. Ja tanssejahan on vaikka minkälaisia. Liikunta on kyllä mielestäni tärkeää, koska se hillitsee ja tasapainottaa näläntunnetta, ja lisäksi liikunta saa ihmisen minäkuvan positiivisemmaksi, mikä on aina hyvä juttu. Eli ryhti suorenee ja muuta mukavaa. Lattaritanssit ovat myös mukavan sensuelleja.

 

[....................]

Miten sujuu?

 

[TYTSY.]

Voisitko kerto suunnilleen minkä mittainen kumppanisi on nyt? Ihan sellasen veikkauksen kun heittäisit.

 

[Tyttö etelästä]

Eiköhän tämä tästä, nyt pitäisi vielä katsoa kuinka karkkilakko pitää pms-oireiden ja kuukautisten ajan, se on yleisesti sitä huonoimman syömisen aikaa naiselleni..

En nyt ole sen tarkemmin tätä palstaa lukenut, mutta sen verran tahdon kommentoida(tiedä sitten onko tämän jo tullut esiin), niin vaikka se repsahdus sitten tapahtuisikin, niin maailma ei siihen kaadu, vaan sitten aloitetaan se lakko taas alusta. Parempi se, että mässää kuukaudesta viikon verran, kuin että mässäisi sen koko kuukauden

 

[:]]

Mielestäni kannattaa olla rehellinen parisuhteessa, sano mitä ajattelet, mutta älä tuomitse.. Hän voi ottaa sen raskaasti, mutta suuttumuksen jälkeen tuloksia varmaankin tulee tapahtumaan. Osta kotiinne houkutteleva astia täynnä värikkäitä hedelmiä, ja voithan itse poistaa kaapista hänen herkkujaan. Vie hänet esimerkiksi seinäkiipeilemään, siinä voitte tehdä yhdessä parityöskentelyä toisen varmistamassa toista ja huomaamattaan tulee harrastettua liikuntaa. Oletteko miettineet lemmikin ostoa? Koira vaatisi ulkoiluttamista, eikä enää tarvitsisi keksiä tekosyitä olla menemättä ulos. Ei koiraa tietenkään kannatta hankkia pelkän laihduttamisen vuoksi : D Yksi hyvä motivaatiokeino on ostaa kotiisi jokin liikuntalaite. Toivottavasti naisystävästi haluaa omaksua uudelleen terveelliset elämäntavat pienen muistutuksen jälkeen ! Onnea yritykselle.

 

[idea]

Miten olisi uuden harrastuksen löytäminen, siis tyttöystävällesi? Oikeastaan mikä tahansa kävisi, kunhan hän siellä on muiden naisten kanssa, siinä voi sitten iskeä kipinä kun katsoo muita!

Esim naisten kuntonyrkkeily, joku tanssilaji, ratsastus, vesijumppa? Porukassa sauvakävely? Sitten se into kuntoutua tulisi itsestä.

Minusta on hienoa, että sää välität ja rakastat ja tuet! Tommoinen mies ansaitsee taputukset. Ja kyllä se on ihan ymmärrettävää että se harmittaa, kun toinen repsahtaa. Eikä sitä auta täällä tuomita. Et kuitenkaan ole vaatimassa mallikroppaa vaan terveellisyyttä, eikös?

Toivotan onnea! Oikein todella. Voisitko esim jutella jollekin kaverille, naispuoliselle joka tempais tyttöystävän uuteen harrastukseen?

 

[pilipali]

viestiä olemassa? Voi jösses. 10-15 kiloa ei ole vielä kauhean paljoa, jos naisesi oli kuitenkin normaali painoinen... On se hienoa kun miehet on sikoja. Entäs jos itse olisit lihonnut saman verran? Naisesi ei varmaan olisi edes huomannut.

 

[Taasko tätä?]

Ongelma ei aina ole siinä, haittaako lihominen puolispoa, vaan siinä, että lihonut alkaa hävetä itseään ja mussuttaa herkkuja lohduttaakseen huonoa itseluottamustaan. Taudin kuvaan kuuluu myös lisääntyvä mustsukkaisuus sekä hysteerisyys mediassa ja kaupungilla kohdattavaa nais/mieskauneutta kohtaan. Eli se rupsahtanut ulkomuoto heikentää ihmisen omanarvontuntoa. Sen lisäksi siis, että myös fyysinen kunto heikkenee ja viehtätysvoima katoaa pullalössön alle. Mielestäni on siis ihan tervettä katkaista tämä kierre.

Millä ihmeen oikeudella toinen puolisko parisuhteesta antaa kaiken mennä läskiksi ja lopettaa itestä huolehtimisen? Onko esteettisyys syntiä? Eikö läskiä saa kritisoida? Onko naisen lihavuus parisuhteessa tabu? Onko läskiys, joka ylittää normaalipainon jollakin tapaa hyväksi kenellekään? Mitä hyötyä läskiintymisestä on parisuhteen kummallekaan osapuolelle? Miksi nuoren ihmisen olisi ok lihoa yhtäkkiä laiskuuttaan ja vieläpä saavuttaa itseinhoinen tila, joka vaikuttaa myös kumppaniin? Haluaako joku mies todella elää jätti-t-paitaan asustautuneen, lihavan, itseään inhoavan ja herkkuja mussuttavan naisen kanssa? Entä, kun nämä ominaisuudet kehittyvät seurustellessa ja tutustuessa muutamaa vuotta aiemmin näitä piirteitä ei ollut? Pitäisikö tämä muutos huononpaan hyväksyä jos nainen ei itsekään sitä hyväksy?

Ja edelleen muistutuksena, kyse ei ole kilpirauhasesta, ikääntymisestä tai geeneistä, vaan siitä (kuten valtaosa läskistä) että ihminen syö enemmän kuin kuluttaa.