Voiko isyydestä kieltäytyä?

Tuota...jokainen mun tuntema lapsensa raskausaikana (tai myöhemmin) hylännyt isä on ollut joko narsisti/muu persoonallisuushäiriöinen, alkoholi/huumeongelmainen tms.

Ja tällaisen isän sinä haluat tieten tahtoen lapsen elämään? Miksi ihmeessä?

 

Mun mielestä saat koko isyyden kuulostamaan täysin mitättömältä jutulta äitiyteen verrattuna. Äitiys ei missään tilanteessa ole lähtökohtaisesti noin hataralla pohjalla ja harvalle äidille lapsen isän henkilöllisyys on tärkeämpää kuin lapsi itse.

Tuota...jokainen mun tuntema lapsensa raskausaikana (tai myöhemmin) hylännyt isä on ollut joko narsisti/muu persoonallisuushäiriöinen, alkoholi/huumeongelmainen tms.

Sukusolujen luovutuksesta sen verran, että rehellisyyden nimissä en suostuisikaan niitä luovuttamaan ja toivoisin, ettei tuleva miehenikään luovuttaisi. Silti en ikimaailmassa vertaisi näitä asioita toisiinsa vaikka niissä teknisiä yhtäläisyyksiä olisikin. Luovutus on harkittu teko ja se tehdään auttamisenhalusta. Ei siinä ketään naista hylätä. On ihan eri tilanne kun lapsi syntyy luovutuksen avulla vaikka miehen ja naisen tai yksinäisen naisen perheeseen kuin se, että nainen joutuu tahtomattaan yksinhuoltajaksi.

Naisella on kolmekin mahdollisuutta, ettei joudu "tahtomattaan yksinhuoltajaksi", jos mies on tehnyt heti selväksi, ettei hän halua isäksi, niin tämä asia on naisen tiedossa. Hän voi ottaa jälkiehkäisypillerin, tehdä abortin tai antaa lapsen adoptioon, jos ei tahdo yksinhuoltajaksi. Monille miehille on oikeasti se tärkeää, että oma lapsi syntyy parisuhteeseen ja hänellä on ydinperhe. En minäkään ihan vasiten halua lasta kenellä ei ole isää

 

Sinä taas et millään ymmärrä, että suhteessa tehdytkin lapset voivat olla pitkälti sperman luovutusta eikä vain suunniteltuja.

Empiiristä ja omakohtaista kokemusta sperman luvuotuksesta ja parisuhteesta?

 

Sinä taas et millään ymmärrä, että suhteessa tehdytkin lapset voivat olla pitkälti sperman luovutusta eikä vain suunniteltuja.

Niin? Ne on tehty sen naisen kanssa, jonka kanssa halutaan olla parisuhteessa.

 

Ja naiset voi miettiä asiaa sillä tavoin "omalle kohdalleen", että jos luovuttaisivat munasolujaan, niin tahtoisivatko olla tekemisissä tän lapsen kanssa jos Pirkko Hyvinkäältä sen lapsen synnyttäisi. Olisitko valmis olemaan sille lapselle äiti ja kävisit tapaamassa vaikkapa nyt kerran viikossa..

Itseäni ei ainakaan kiinnostaisi yhtään, se on vain mun munasolusta tullut lapsi joka on kasvanut jonkun aivan tuntemattoman sisällä...

Niin no ero on siinä, että minä en luovuttaisi munasolujani koskaan. Sinä et olisikaan kovin sopiva luovuttajaksi ellet hyväksyisi sitä, että tuo solustasi syntynyt lapsi saattaisi joku päivä pimpottaa ovikelloasi. Nykyään lapsella on 18-vuotiaana oikeus tietää luovuttajan henkilöllisyys. Mun mielestä tätä ei voi verrata miehen tilanteeseen. Mies luovuttaa spermansa joka tilanteessa teoriassa samalla tyylillä, mutta nainen on tuossa tilanteessa jättänyt kantamatta/synnyttämättä.

Kiistätkö muuten täysin geenien merkityksen vanhemmuudessa? Sen, että geenit saattavat vaikuttaa jopa yli 50% lapsen ominaisuuksiin ja tulevaisuuteen? Uskotko, että miehille (tai naisille) on ihan sama, kasvattavatko geneettisesti omaa vai toisen miehen/naisen lasta? Kyllä tämän näkee useimmissa uusperheissäkin: on sinun, minun ja meidän lapset. Vaikka puolison lapsi olisi vauva/taaperoikäinen, ei lapsesta läheskään aina tule kumppanille yhtä läheistä kuin omista lapsista.

 

[QUOTE="vieras.";29443995]Niin? Ne on tehty sen naisen kanssa, jonka kanssa halutaan olla parisuhteessa.[/QUOTE]

Miten niin? Monesti parisuhde voi myös vedellä viimeisiään tai se saattaa päättyä, mikäli nainen tahtoo lapsen pitää ja mies ei. Ei se tarkoita, että lapsi olisi toivottu vaikka naista rakastaisi.

 

Naisella on kolmekin mahdollisuutta, ettei joudu "tahtomattaan yksinhuoltajaksi", jos mies on tehnyt heti selväksi, ettei hän halua isäksi, niin tämä asia on naisen tiedossa. Hän voi ottaa jälkiehkäisypillerin, tehdä abortin tai antaa lapsen adoptioon, jos ei tahdo yksinhuoltajaksi. Monille miehille on oikeasti se tärkeää, että oma lapsi syntyy parisuhteeseen ja hänellä on ydinperhe. En minäkään ihan vasiten halua lasta kenellä ei ole isää

Totta kai se on monille tärkeää. En silti ymmärrä, miksi miehen mielestä lapselle olisi parempi olla kokonaan isätön kuin että hänellä olisi sekä äiti että isä vaikka nämä eivät olisikaan parisuhteessa keskenään. Valitettavan moni ydinperheenkin lapsi joutuu vanhempien eron kokemaan.

 

[QUOTE="vieras.";29443989]Ja tällaisen isän sinä haluat tieten tahtoen lapsen elämään? Miksi ihmeessä?[/QUOTE]

Osa on myöhemmin tullut lapsen elämään jossain määrin mukaan ja siitä on seurannut myös hyvää, kunhan isä ei ota yksin vastuuta lapsesta liiaksi. Lapsi on saanut yhteyden isän puolen sukuun jne. Pointtini oli lähinnä se, että vaikka moni tässä ketjussa muuta tuntuu kuvittelevan, aika harva terve ja tunne-elämältään normaali aikuinen mies lastaan hylkää vaikka lapsi syntyisi parisuhteen ulkopuolella.

 

Mun mielestä saat koko isyyden kuulostamaan täysin mitättömältä jutulta äitiyteen verrattuna. Äitiys ei missään tilanteessa ole lähtökohtaisesti noin hataralla pohjalla ja harvalle äidille lapsen isän henkilöllisyys on tärkeämpää kuin lapsi itse.

Tuota...jokainen mun tuntema lapsensa raskausaikana (tai myöhemmin) hylännyt isä on ollut joko narsisti/muu persoonallisuushäiriöinen, alkoholi/huumeongelmainen tms.

Sukusolujen luovutuksesta sen verran, että rehellisyyden nimissä en suostuisikaan niitä luovuttamaan ja toivoisin, ettei tuleva miehenikään luovuttaisi. Silti en ikimaailmassa vertaisi näitä asioita toisiinsa vaikka niissä teknisiä yhtäläisyyksiä olisikin. Luovutus on harkittu teko ja se tehdään auttamisenhalusta. Ei siinä ketään naista hylätä. On ihan eri tilanne kun lapsi syntyy luovutuksen avulla vaikka miehen ja naisen tai yksinäisen naisen perheeseen kuin se, että nainen joutuu tahtomattaan yksinhuoltajaksi.

Edelleen Tytsi, sulla ei ole juurikaan elämänkokemusta vielä kertynyt, joten en alkaisi kauheasti omien kokemusten perusteella tekemään laajoja johtopäätöksiä näistä asioista.

Eikä sulla näköjään ole kykyä, saati halua ymmärtää kuin oma näkemyksesi näistä asioista, ja se on tullut kyllä varsin selväksi jo. Eli kannattaisikohan sinun jo vaikka vetäytyä ketjusta? Samaa ympyrää vain kierrät.

 

Naisella on kolmekin mahdollisuutta, ettei joudu "tahtomattaan yksinhuoltajaksi", jos mies on tehnyt heti selväksi, ettei hän halua isäksi, niin tämä asia on naisen tiedossa. Hän voi ottaa jälkiehkäisypillerin, tehdä abortin tai antaa lapsen adoptioon, jos ei tahdo yksinhuoltajaksi. Monille miehille on oikeasti se tärkeää, että oma lapsi syntyy parisuhteeseen ja hänellä on ydinperhe. En minäkään ihan vasiten halua lasta kenellä ei ole isää

Muuttuuko mielipiteesi miehestä muuten tilanteessa, jossa lapsi on tekemällä tehty ja yhdessä suunniteltu? Ihan raskauden lopussa mies lähteekin suhteesta ja jättää naisen yksin lapsen kanssa. Pitäisitkö miestä kypsänä ja vastuullisena?

 

Totta kai pitää, jos ei ole antanut mahdollisuutta siteen muodostumiselle. Mikäli mies pitäisi aktiivisesti yhteyttä tähän raskaana olevaan naiseen ja tapaisi lasta tiiviisti syntymän jälkeen, se side todennäköisesti syntyisi.

Kaikki lähtee lapsen edusta. Jos lapsen edun mukaan ei ole hyvä tavata biologista isää, niin sitten hän ei tapaa. Täysi-ikäisenä saattaa ottaa itse yhteyttä.

Tähän täytyy vielä lisätä että jos miehellä itsellään on halua muodostaa side lapseensa, mutta kokee ahdistavana olla lapsen äidin kanssa tekemisissä, on olemassa vaihtoehtoja miten tapaamiset voidaan hoitaa ilman äidin ja isän kohtaamista. (lapsen ikä toki huomioituna)

Isän ja äidin yhteydenpito ei ole välttämätöntä. Lapsen etu menee kaiken edelle.

 

Edelleen Tytsi, sulla ei ole juurikaan elämänkokemusta vielä kertynyt, joten en alkaisi kauheasti omien kokemusten perusteella tekemään laajoja johtopäätöksiä näistä asioista.

Eikä sulla näköjään ole kykyä, saati halua ymmärtää kuin oma näkemyksesi näistä asioista, ja se on tullut kyllä varsin selväksi jo. Eli kannattaisikohan sinun jo vaikka vetäytyä ketjusta? Samaa ympyrää vain kierrät.

Kuinka moni muu yrittää ymmärtää minun (ja valtaosan) näkemystä? Lapsen hylkääminen on moraalisesti erittäin paheksuttu teko vaikka se tässä ketjussa tuntuu olevan täysin neutraali asia monille äideille. Kuinka monella tässä ketjussa on sitten sitä omakohtaista kokemusta lapsensa hylänneistä miehistä/naisista?

 

Tähän täytyy vielä lisätä että jos miehellä itsellään on halua muodostaa side lapseensa, mutta kokee ahdistavana olla lapsen äidin kanssa tekemisissä, on olemassa vaihtoehtoja miten tapaamiset voidaan hoitaa ilman äidin ja isän kohtaamista.

Isän ja äidin yhteydenpito ei ole välttämätöntä. Lapsen etu menee kaiken edelle.

Juuri näin. Tämä asia menee monien ymmärryksen ohi kun silmät kiiluen keskitytään vihaamaan naista.

 

Kuinka moni muu yrittää ymmärtää minun (ja valtaosan) näkemystä? Lapsen hylkääminen on moraalisesti erittäin paheksuttu teko vaikka se tässä ketjussa tuntuu olevan täysin neutraali asia monille äideille. Kuinka monella tässä ketjussa on sitten sitä omakohtaista kokemusta lapsensa hylänneistä miehistä/naisista?

Niin, ymmärretty, sinun mielestäsi se on näin, aina ja joka tapauksessa. Mutta monet muut pystyvät kyllä näkemään tilanteita jolloin asia ei ole niin mustavalkoinen.

Ja kuten aiemmin mainittu, en vain tiedä, vaan tunnen tapauksen. Eikä siinä lapsen isä todellakaan ole sossupummi, narkkari, ja mitä muuta siihen litaniaan nyt mielestäsi ehdottomasti kuuluikin.

Olen IHAN varama, että kun siitä vielä parikinkymmentä vuotta elät, niin osaat katsoa asioita hieman laajemmin kuin vain sen mitä itse juuri sillä hetkellä kustakin asiasta tunnet.

Ja se, että ymmärtää että on tilanteita ja tilanteita, ei tarkoita sitä että pitäisi niitä tavoiteltavina tai ihailtavina.

 

Toisaalta, tässä pitäisi erottaa ehkä kaksi asiaa. Se, mitä laki sanoo tai mitä lain pitäisi sanoa ja se, mikä on moraalisesti oikein. Voin jollain tasolla ymmärtää, että olisi oikeudenmukainen käytäntö, ettei lapsen bioisän tarvitsisi maksaa elareita, mikäli ei ole lapsen kanssa tekemisissä. Tämä ei silti poista mielipidettäni sellaisesta miehestä, joka ei ole tekemisissä oman lapsensa kanssa eikä sen tarvitsekaan. Lain tarkoitushan tämä ei olekaan. On silti ihan ymmärrettävää, että tunne-elämältään keskivertoa ihmistä kauhistuttaa taloudellisesta ja henkisestä vastuustaan vetäytyvä mies. Ei ne elarit korvaa isän aitoa läsnäoloa. _Suurin dilemma on siinä, mitä maksaa yhteiskunnalle maksaa osa elatuksesta biologisten isien puolesta._

 

Toisaalta, tässä pitäisi erottaa ehkä kaksi asiaa. Se, mitä laki sanoo tai mitä lain pitäisi sanoa ja se, mikä on moraalisesti oikein. Voin jollain tasolla ymmärtää, että olisi oikeudenmukainen käytäntö, ettei lapsen bioisän tarvitsisi maksaa elareita, mikäli ei ole lapsen kanssa tekemisissä. Tämä ei silti poista mielipidettäni sellaisesta miehestä, joka ei ole tekemisissä oman lapsensa kanssa eikä sen tarvitsekaan. Lain tarkoitushan tämä ei olekaan. On silti ihan ymmärrettävää, että tunne-elämältään keskivertoa ihmistä kauhistuttaa taloudellisesta ja henkisestä vastuustaan vetäytyvä mies. Ei ne elarit korvaa isän aitoa läsnäoloa. _Suurin dilemma on siinä, mitä maksaa yhteiskunnalle maksaa osa elatuksesta biologisten isien puolesta._

no niimpä, ei mua ainakaan huvita yhtään maksaa omien lasten elatuksen lisäksi vielä veroissa vastuutaan pakoilevien isien puolesta

 

Juuri näin. Tämä asia menee monien ymmärryksen ohi kun silmät kiiluen keskitytään vihaamaan naista.

Miten musta tuntuu (kyllä, ihan mutua siis), että moni nainen miettisi sitä isyyden tärkeyttä uudestaan, kun se ei rajoittuisikaan siihen elareiden saamiseen, vaan se lapsi ihan oikeasti pitäisi kasvattaa tuntemattoman miehen kanssa, luovuttaa lapsi sille isälle joka ei naista halua nähdä, olla yhteishuoltajuudessa ja ehkä jossain vaiheessa tulee sekin eteen, että isä hakisi lähivanhemmuutta ja olisi jopa vahvoilla siinä.

 

Toisaalta, tässä pitäisi erottaa ehkä kaksi asiaa. Se, mitä laki sanoo tai mitä lain pitäisi sanoa ja se, mikä on moraalisesti oikein. Voin jollain tasolla ymmärtää, että olisi oikeudenmukainen käytäntö, ettei lapsen bioisän tarvitsisi maksaa elareita, mikäli ei ole lapsen kanssa tekemisissä. Tämä ei silti poista mielipidettäni sellaisesta miehestä, joka ei ole tekemisissä oman lapsensa kanssa eikä sen tarvitsekaan. Lain tarkoitushan tämä ei olekaan. On silti ihan ymmärrettävää, että tunne-elämältään keskivertoa ihmistä kauhistuttaa taloudellisesta ja henkisestä vastuustaan vetäytyvä mies. Ei ne elarit korvaa isän aitoa läsnäoloa. _Suurin dilemma on siinä, mitä maksaa yhteiskunnalle maksaa osa elatuksesta biologisten isien puolesta._

Kenen moraalin? Sinun?

 

Niin, ymmärretty, sinun mielestäsi se on näin, aina ja joka tapauksessa. Mutta monet muut pystyvät kyllä näkemään tilanteita jolloin asia ei ole niin mustavalkoinen.

Ja kuten aiemmin mainittu, en vain tiedä, vaan tunnen tapauksen. Eikä siinä lapsen isä todellakaan ole sossupummi, narkkari, ja mitä muuta siihen litaniaan nyt mielestäsi ehdottomasti kuuluikin.

Olen IHAN varama, että kun siitä vielä parikinkymmentä vuotta elät, niin osaat katsoa asioita hieman laajemmin kuin vain sen mitä itse juuri sillä hetkellä kustakin asiasta tunnet.

Ja se, että ymmärtää että on tilanteita ja tilanteita, ei tarkoita sitä että pitäisi niitä tavoiteltavina tai ihailtavina.

Ei minun vaan ehdottomasti suurimman osan mielestä. Hyvin monet naiset eivät hankkisi tietoisesti lapsia miehen kanssa, joka ei tapaa aiemmin syntyneitä lapsiaan. Tämä on yleisellä tasolla ihan yhtä paheksuttu asia kuin vaikka lapsen pahoinpitely.

Tämä tuntemasi mies on terve ja täysin normaali tunne-elämältään, aikuinen (ei mikään teini), ei elämänhallinnan ongelmia ja lapsen äiti ei ole millään tasolla yrittänyt tutustumista estää? Tässä tapauksessa uskon, ettet tiedä asiasta kaikkea. Keltä tahansa psykologilta kun kysyisit asiaa niin harva pitäisi kovin yleisenä tai normaalina.

Sinä voit olla ihan varma, mutta erittäin, erittäin monet minua kymmeniäkin vuosia vanhemmat ihmiset ajattelevat tästä asiasta samoin kuin minä. Minä olen puhunut tässä juuri tietyntyyppisistä tilanteista, en niistä, joissa alaikäinen teinipoika tulee isäksi. Silloin onkin ihan ymmärrettävää, ettei asiat mene yksioikoisesti.

Viimeiseen lauseeseesi. Sehän tässä onkin huolestuttavaa, että monen mielestä lapsen hylkääminen tuntuu olevan suorastaan tavoiteltavaa ja ihailtavaa, jos lapsen äiti ei ole parisuhteessa lapsen isän kanssa. Vähintään neutraalia. On ihan eri asia yrittää ymmärtää teon syitä kuin hyväksyä teko.

 

Isäksi voi pakottaa - isänä olemiseen ei voi pakottaa. Kyllä se haluaminen täytyy tapahtua isän puolelta vapaaehtoisesti. Pakottaminen aiheuttaa vaan katkeruutta, joka leensä karkottaa vaan sen isän.

 

[QUOTE="vieras.";29444097]Kenen moraalin? Sinun?[/QUOTE]

Ihan yleisesti ottaen. Kaikillahan moraali on erilainen vaikka yhtäläisyyksiä onkin. Vaikka valtaosa paheksuisi lapsensa hylännyttä miestä niin se ei tarkoita, että lain pitäisi määrätä mies maksamaan elatusmaksuja. Aivan kuin aborttiakaan ei pitäisi laissa kieltää vaikka kaikki eivät sitä joka tilanteessa hyväksy/ymmärräkään.

 

Juuri näin. Tämä asia menee monien ymmärryksen ohi kun silmät kiiluen keskitytään vihaamaan naista.

No ei nyt provosoida enemmän kuin on tarpeen. Ei tässä nyt naisia olla silmät kiiluen vihattu. Tässä ketjussa ollaan esitetty se toinen, ellei kolmas ja nejäskin puoli kolikosta.

Sä olet pitäytynyt vain siellä omalla puolellasi.

Asiat eivät ole niin mustavalkoisia.
Siinä missä miehet eivät osaa asettaa lasta etusijalle niin entäpä naiset jotka vieraannuttavat lasta ihan tarkoituksenomaisesti. Tai tekevät kiusaa lapsen kustannuksella. Ei kaikilla ole kykyä suhtautua asiaan neutraalisti ja tilanne karkaa käsistä. Onneksi Suomessa saa apua melkeimpä kaikkeen, myös huoltajuustilainteisiin, kunhan sitä vain tajuaa hakea.

 

Ei minun vaan ehdottomasti suurimman osan mielestä. Hyvin monet naiset eivät hankkisi tietoisesti lapsia miehen kanssa, joka ei tapaa aiemmin syntyneitä lapsiaan. Tämä on yleisellä tasolla ihan yhtä paheksuttu asia kuin vaikka lapsen pahoinpitely.

Tähän haluaisin tutkittua tietoa kiitos! Sen verran rohkea väittämä oli.

Tämä tuntemasi mies on terve ja täysin normaali tunne-elämältään, aikuinen (ei mikään teini), ei elämänhallinnan ongelmia ja lapsen äiti ei ole millään tasolla yrittänyt tutustumista estää? Tässä tapauksessa uskon, ettet tiedä asiasta kaikkea. Keltä tahansa psykologilta kun kysyisit asiaa niin harva pitäisi kovin yleisenä tai normaalina

.

Näin on, on korkeasti koulutettu, parisuhteessa oleva kahden lapsen isä. Täysin normaali ihminen. Eikä taatusti ole ainoa laatuaan. Lapsen äitä toivoi että mies olisi ollut lapsen elämässä läsnä, samoin lapsen isän suku. Sinulla itselläsi on kovin suppea ja ruusuinen kuva elämästä jos kuvittelet että kaikki elämässä menee tietyn mallin mukaan tai on jotenkin mielenvikainen.

Viimeiseen lauseeseesi. Sehän tässä onkin huolestuttavaa, että monen mielestä lapsen hylkääminen tuntuu olevan suorastaan tavoiteltavaa ja ihailtavaa, jos lapsen äiti ei ole parisuhteessa lapsen isän kanssa. Vähintään neutraalia. On ihan eri asia yrittää ymmärtää teon syitä kuin hyväksyä teko.

Tuo on taas sinun subjektiivinen näkemys ihmisistä jotka eivät halua olla tekemisissä lastensa kanssa. Oma subjektiivinen näkemykseni taas on että sellainen kyllä vaivaa läpi koko elämän sitä lastansa "hylännyttäkin". Uskon että jopa sukusolujansa luovuttanut ajoittain miettii että missähän se lapsi on, ja minkälainen mahtaa olla.

Tutkittua tietoa tästä ei meillä kummallakaan ole, että mitä yleisesti kukin sisällään tuntee k.o tapauksissa. Tuossa tuntemassani esimerkkitapauksessanikin mies oli kyllä erittäin vihainen kun sai kuulla raskaudesta, joten tunteeton hänkään ei asian suhteen todistettavasti ole ollut. Eikä kukaan ole tuossa tapauksessa sydän läpättäen ihaillut kumpaakaan lapsen vanhemmista.

 

^Ihaillut siis tämän asian tiimoilla...

 

[QUOTE="vieras.";29444086]Miten musta tuntuu (kyllä, ihan mutua siis), että moni nainen miettisi sitä isyyden tärkeyttä uudestaan, kun se ei rajoittuisikaan siihen elareiden saamiseen, vaan se lapsi ihan oikeasti pitäisi kasvattaa tuntemattoman miehen kanssa, luovuttaa lapsi sille isälle joka ei naista halua nähdä, olla yhteishuoltajuudessa ja ehkä jossain vaiheessa tulee sekin eteen, että isä hakisi lähivanhemmuutta ja olisi jopa vahvoilla siinä.[/QUOTE]

Kyllä näitä tilanteita on paljon, että nainen haluaa oikeasti lapselleen isän eikä vain maksumiestä. Väittäisin, että suurin osa.