Voiko isyydestä kieltäytyä?

Puhutaanko me nyt edelleen siitä, että isänä olo tarkoittaa, että tapaa lastaan, vai pelkistä elatusmaksuista? En jaksanut lukea edellisiä sivuja kun tässä yön aikana tullut aika monta lisää

Itse siis edelleen olen sitä mieltä, että elatustuet pitää maksaa, sen sanoo jo ihan lakikin, mutta ketään ei voi pakottaa isäksi lapselle ja en tällaista ihmistä ollenkaan halveksu, koska edelleenkään kaikki eivät ole valmiita isäksi, tai edes pidä lapsista ja eivät välttämättä niitä koskaan edes halua..

Tilanteita on monenlaisia. Toisaalta en kyllä ymmärrä miestä, joka tekee lyhyellä aikavälillä lapsia sitten kenenkään muunkaan kanssa, jos on aiempaa/aiempia jättänyt tapaamatta ellei kyseessä ole teini-iän vs. keski-iän vanhemmuus tms. Jos mies kypsyy ajatukseen lapsista niin mielestäni monissa tilanteissa olisi fiksua ottaa yhteyttä myös niihin aiemmin syntyneisiin lapsiin.

 

Mun mielestä kyllä miehen kannalta vaikeinta ei ole ne elarit vaan edelleen se sosiaalinen stigma. Nainen, joka ei tahdo lasta, voi tehdä abortin. Mies ei voi koskaan vaikuttaa siihen, syntyykö lapsi vai ei. Tietysti voi vaikuttaa siihen, saako raskaus alkunsa, mutta vain utopiassa kaikki harrastavat seksiä vain silloin kun lisääntyminen on toivottua. Miehestä tulee siis joko isä tahtomattaan (oli yhteydessä lapseen tai ei) tai sitten hän on yhteisön (perhe, sukulaiset, naapurit, tutut) edessä lapsensa hylännyt kusipää.

Entäs ne miehet, joiden sukulaiset ja yhteisö ei edes tiedä koko asiaa.
Ne pääsevät tosta kusipääleimasta kuin koira veräjästä. opcorn:

 

Tilanteita on monenlaisia. Toisaalta en kyllä ymmärrä miestä, joka tekee lyhyellä aikavälillä lapsia sitten kenenkään muunkaan kanssa, jos on aiempaa/aiempia jättänyt tapaamatta ellei kyseessä ole teini-iän vs. keski-iän vanhemmuus tms. Jos mies kypsyy ajatukseen lapsista niin mielestäni monissa tilanteissa olisi fiksua ottaa yhteyttä myös niihin aiemmin syntyneisiin lapsiin.

Jos kyse on yhden yön seksistä ja haluaa lapsia vain naisen kanssa, jonka kanssa on tarkoitus myös elää perheenä? Onko se niin kummallista?

Jos mies kypsyy ajatukseen vanhemmuudesta vuosien päästä, niin onko sekään oikein, jos tilanne lapsella on tänä päivänä se, että hänellä on elämässään äidin puoliso, jota pitää ainoana oikeana isänään, mennä siihen sekoittamaan ja vaatimaan oikeuksiaan olla nyt kypsä isä?

 

Entäs jos miehen äiti kuulee, että mies on käynyt luovuttamassa siittiöitään? Haluaisko hän tavata kaikki nämäkin lapset? Aivan sama asia, kuin se jos baarista raahannut jonkun yhen yön jutun kotiinsa ja tää on vahingossa tullut raskaaksi. Mulla ei oo ainakaan mitään intressejä tavata poikani lasta, jos se on saanut alkunsa tällaisessa tilanteessa ja poikani ei lasta ole halunnut.
Se isäksi tulo alkaa ihan oikeasti siitä, että se isä haluaa sitä lasta. Isä on se joka on sen lapsen arjessa mukana, geenit on vain geenejä...

 

[QUOTE="vieras.";29443775]Jos kyse on yhden yön seksistä ja haluaa lapsia vain naisen kanssa, jonka kanssa on tarkoitus myös elää perheenä? Onko se niin kummallista?

Jos mies kypsyy ajatukseen vanhemmuudesta vuosien päästä, niin onko sekään oikein, jos tilanne lapsella on tänä päivänä se, että hänellä on elämässään äidin puoliso, jota pitää ainoana oikeana isänään, mennä siihen sekoittamaan ja vaatimaan oikeuksiaan olla nyt kypsä isä?[/QUOTE]

On se kummallista, että palvoo ydinperhe-idyllin ajatusta niin paljon, että se menee oman lapsenkin edelle. Etenkin kun ajattelee, että noin puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon. On hyvin todennäköistä, että joskus voi päättyä sekin suhde, johon on lapsia tehty yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Enpä usko, että kovin moni nainenkaan luovuttaisi adoptioon lasta, joka olisi syntynyt yhden illan suhteesta ja tekisi silti parisuhteessa lapsia. Mun mielestä lapsia ei pitäisi hankkia sillä perusteella, että varmasti ei pärjäisi tarvittaessa niiden kanssa yksinkin.

Eihän tuollaisessa tilanteessa tarvitse isän oikeuksia alkaa vaatimaan. Voi olla lapsen kanssa läheinen ja tavata häntä niin usein kuin se osapuolille sopii, viemättä sosiaalisen isän paikkaa.

 

Entäs jos miehen äiti kuulee, että mies on käynyt luovuttamassa siittiöitään? Haluaisko hän tavata kaikki nämäkin lapset? Aivan sama asia, kuin se jos baarista raahannut jonkun yhen yön jutun kotiinsa ja tää on vahingossa tullut raskaaksi. Mulla ei oo ainakaan mitään intressejä tavata poikani lasta, jos se on saanut alkunsa tällaisessa tilanteessa ja poikani ei lasta ole halunnut.
Se isäksi tulo alkaa ihan oikeasti siitä, että se isä haluaa sitä lasta. Isä on se joka on sen lapsen arjessa mukana, geenit on vain geenejä...

Solujen luovutus klinikalla on edelleenkin eri asia vaikka muuta yrität väittää. Vai olisiko sinusta sama asia luovuttaa munasolusi jonkun lapsettomuudesta kärsivän käyttöön kuin kantaa lasta itse kohdussasi?

Kyllä minä ja monet muut tahtoisimme todellakin tavata omia lapsenlapsiamme, oli heidän alkuperänsä mikä tahansa. Mikäli lapseni olisi luovuttanut sukusolujaan ja sen seurauksena lapsenlapseni tulisi oveni taakse 18 vuotta täytettyään, olisi hän tervetullut. Mun mielestä mies ei ole yhtään sen enempää isä siinä vaiheessa kun luovuttaa spermansa parisuhteessa kuin yhden illan suhteessa. Teknisesti aivan sama asia. Isyys alkaa sitten synnytyksen jälkeen, mikäli isä kantaa vastuunsa. Mä tiedostan geenien vaikutuksen lisääntymisessä. Harvoille esim. uusperheessä kumppanin lapsi tulee ikinä yhtä rakkaaksi kuin oma lapsi, samoin kaikista ei ole esim. adoptoimaan lasta. Kyllä se merkitsee ihmisille paljon, että jälkeläinen on puoliksi omista geeneistä. Tiedän monia tapauksia, joissa lapsi on saanut alkunsa lyhyestä suhteesta ja isä on häipynyt kuvioista. Jokaisessa tapauksessa lapsen isoäiti isän puolelta on tahtonut lasta tavata ja miksei olisi?

 

On se kummallista, että palvoo ydinperhe-idyllin ajatusta niin paljon, että se menee oman lapsenkin edelle. Etenkin kun ajattelee, että noin puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon. On hyvin todennäköistä, että joskus voi päättyä sekin suhde, johon on lapsia tehty yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa. Enpä usko, että kovin moni nainenkaan luovuttaisi adoptioon lasta, joka olisi syntynyt yhden illan suhteesta ja tekisi silti parisuhteessa lapsia. Mun mielestä lapsia ei pitäisi hankkia sillä perusteella, että varmasti ei pärjäisi tarvittaessa niiden kanssa yksinkin.

Eihän tuollaisessa tilanteessa tarvitse isän oikeuksia alkaa vaatimaan. Voi olla lapsen kanssa läheinen ja tavata häntä niin usein kuin se osapuolille sopii, viemättä sosiaalisen isän paikkaa.

Mutta jos/kun sitä lasta pitää yhtä vähän omanaan kuin niitä, jotka ovat saaneet alkunsa, kun on käynyt luovuttamassa spermaa. Ja jos/kun tuntee näin, niin ei sille oikein mitään voi. Asia nyt vaan on sitten niin.

Jos lapsi ja muu perhe ei tarvitse eikä halua siihen ketään ulkopuolista lähestymään ja tapailemaan, niin sitä täytyisi kunnioittaa ja todeta, että se juna nyt meni jo.

 

Kyllä sosiaalinen leimakin ihan oikeasti ihmiseen vaikuttaa. Se on yksi syy, miksi moni tekee ennemmin abortin kuin antaa lapsensa adoptoitavaksi. Vaikea olisi piilotella kasvavaa mahaa ja vastailla ihmisten kysymyksiin odotuksesta ja siitä, mihin lapsi yhtäkkiä katosi synnytyksen jälkeen. Samantapainen tilanne on miehellä, jonka lapsi on vaikka pienellä pitäjällä saanut alkunsa lyhyestä seurustelusuhteesta ja jossa sukukin on tekemisissä tämän naisen kanssa, joka päättää lapsen synnyttää.

 

[QUOTE="vieras.";29443897]Mutta jos/kun sitä lasta pitää yhtä vähän omanaan kuin niitä, jotka ovat saaneet alkunsa, kun on käynyt luovuttamassa spermaa. Ja jos/kun tuntee näin, niin ei sille oikein mitään voi. Asia nyt vaan on sitten niin.

Jos lapsi ja muu perhe ei tarvitse eikä halua siihen ketään ulkopuolista lähestymään ja tapailemaan, niin sitä täytyisi kunnioittaa ja todeta, että se juna nyt meni jo.[/QUOTE]

Totta kai pitää, jos ei ole antanut mahdollisuutta siteen muodostumiselle. Mikäli mies pitäisi aktiivisesti yhteyttä tähän raskaana olevaan naiseen ja tapaisi lasta tiiviisti syntymän jälkeen, se side todennäköisesti syntyisi.

Kaikki lähtee lapsen edusta. Jos lapsen edun mukaan ei ole hyvä tavata biologista isää, niin sitten hän ei tapaa. Täysi-ikäisenä saattaa ottaa itse yhteyttä.

 

Totta kai pitää, jos ei ole antanut mahdollisuutta siteen muodostumiselle. Mikäli mies pitäisi aktiivisesti yhteyttä tähän raskaana olevaan naiseen ja tapaisi lasta tiiviisti syntymän jälkeen, se side todennäköisesti syntyisi.

Kaikki lähtee lapsen edusta. Jos lapsen edun mukaan ei ole hyvä tavata biologista isää, niin sitten hän ei tapaa. Täysi-ikäisenä saattaa ottaa itse yhteyttä.

Voi olla, mutta jos ei ole mitään halua olla missään tekemisissä sen naisen kanssa eikä ikinä milloinkaan halua tämän kanssa edes yhteistä koiraa, niin se on sitten siinä.

 

Solujen luovutus klinikalla on edelleenkin eri asia vaikka muuta yrität väittää. Vai olisiko sinusta sama asia luovuttaa munasolusi jonkun lapsettomuudesta kärsivän käyttöön kuin kantaa lasta itse kohdussasi?

Mutta ymmärrätkö että MIEHELLE se on aivan sama asia, hän ei kanna sitä lasta kohdussaan, joten et voi verrata naisen munasolun luovutukseen...
Vai meinaatko että mies rakastuu siihen lapseensa heti kun tietää että sellainen jonkun ihmisen sisällä kasvaa? Isyys alkaa vasta kun se lapsi syntyy ja isä on siinä läsnä, vaikuttaa varmasti PALJON sekin, että kenen sisällä se lapsi on kasvanut, sen oman rakkaan...

 

Kyllä sosiaalinen leimakin ihan oikeasti ihmiseen vaikuttaa. Se on yksi syy, miksi moni tekee ennemmin abortin kuin antaa lapsensa adoptoitavaksi. Vaikea olisi piilotella kasvavaa mahaa ja vastailla ihmisten kysymyksiin odotuksesta ja siitä, mihin lapsi yhtäkkiä katosi synnytyksen jälkeen. Samantapainen tilanne on miehellä, jonka lapsi on vaikka pienellä pitäjällä saanut alkunsa lyhyestä seurustelusuhteesta ja jossa sukukin on tekemisissä tämän naisen kanssa, joka päättää lapsen synnyttää.

sosiaalisen leiman takia tehdään abortti eikä anneta adoptioon kyllä siihen on ihan jotkin muut syyt...

 

Mutta ymmärrätkö että MIEHELLE se on aivan sama asia, hän ei kanna sitä lasta kohdussaan, joten et voi verrata naisen munasolun luovutukseen...
Vai meinaatko että mies rakastuu siihen lapseensa heti kun tietää että sellainen jonkun ihmisen sisällä kasvaa? Isyys alkaa vasta kun se lapsi syntyy ja isä on siinä läsnä, vaikuttaa varmasti PALJON sekin, että kenen sisällä se lapsi on kasvanut, sen oman rakkaan...

Mun mielestä tuo on kauhea ajatus ja mitätöi isyyttä, että isyys riippuisi siitä, kuka sitä lasta kantaa. Tuohan tarkoittaisi, että maa olisi vielä enemmän pullollaan isättömiä lapsia, jos miehet lähtisivät lapsenkin elämästä kävelemään aina kun parisuhde päättyy. Siitä rakkaasta kun voi tulla myös vihamies. Kyllä se parisuhdekin voi raskausaikana päättyä. Silloinko miehen ei kannata yrittää muodostaa sidettä lapseen?

 

sosiaalisen leiman takia tehdään abortti eikä anneta adoptioon kyllä siihen on ihan jotkin muut syyt...

Niin, pääsyyt ovat muualla, mutta tuo on yksi erittäin vahva syy niiden kohdalla, jotka voisivat muuten kuvitella kantavansa ja synnyttävänsä ja antavansa lapsen sitten adoptioon.

 

[QUOTE="vieras.";29443920]Voi olla, mutta jos ei ole mitään halua olla missään tekemisissä sen naisen kanssa eikä ikinä milloinkaan halua tämän kanssa edes yhteistä koiraa, niin se on sitten siinä.[/QUOTE]

Niin, valitettettavasti moni isä väistyy isompien lastensakin elämästä eron sattuessa kun ei tahdo nähdä entisen puolisonsa naamaa.

 

Mun mielestä tuo on kauhea ajatus ja mitätöi isyyttä, että isyys riippuisi siitä, kuka sitä lasta kantaa. Tuohan tarkoittaisi, että maa olisi vielä enemmän pullollaan isättömiä lapsia, jos miehet lähtisivät lapsenkin elämästä kävelemään aina kun parisuhde päättyy. Siitä rakkaasta kun voi tulla myös vihamies. Kyllä se parisuhdekin voi raskausaikana päättyä. Silloinko miehen ei kannata yrittää muodostaa sidettä lapseen?

Kerrotko ihan omin sanoin, että mikä sen eron hahmottamisessa on sinulle vaikeinta? Siis spermanluovutus vs. valitsemansa naisen kanssa yhdessä parisuhteessa suunniteltu raskaus, tai vaikka vahinkokin. Mieti ihan rauhassa ennen kuin vastaat, niin ei mene taas saman asian pyörittelyksi.

 

Tytsille on näköjään ihan turha yrittää millään tavoin selittää

Miten se sukusolujen luovuttaminen sille baarituttavuudelle eroaa siitä, että luovutat niitä sukusoluja spermapankkiin? Se on sitä aivan samaa spermaa joka päätyy jonkun tuntemattoman ihmisen sisälle.
Jos parisuhde päättyy jo raskausaikana, niin moni isä ei muodostakkaan siihen lapseen mitään sidettä, jos se on ainokainen lapsi. Jos niitä lapsia on siinä jo muitakin, niin tottakai haluaa tähänkin lapseen tutustua.

Jos ollaan parisuhteessa ja kuukauden päästä nainen pamahtaa paksuksi, eikä mies ole valmis isäksi, niin usein se suhde loppuu ja isä ei ole lapsen kanssa tekemisissä. Mites miehet jotka vihaavat lapsia ja eivät ikinä sellaista halua? Pitäiskö heidänkin olla tekemisissä OMAN lapsensa kanssa jos sellaisen vahingossa siittävät? Tai heidät huijataan isäksi?

 

Muistatteko enää itsekään mitä vatvotte ja miksi.

 

Niin, valitettettavasti moni isä väistyy isompien lastensakin elämästä eron sattuessa kun ei tahdo nähdä entisen puolisonsa naamaa.

Valitettavasti moni nainen käyttää lapsia lyömäaseina isää vastaan erossa, kiristää ja hankaloittaa tapaamisia kaikin mahdollisin keinoin. Monesti onnistuu jopa estämään ne kokonaan.

 

[QUOTE="vieras.";29443939]Kerrotko ihan omin sanoin, että mikä sen eron hahmottamisessa on sinulle vaikeinta? Siis spermanluovutus vs. valitsemansa naisen kanssa yhdessä parisuhteessa suunniteltu raskaus, tai vaikka vahinkokin. Mieti ihan rauhassa ennen kuin vastaat, niin ei mene taas saman asian pyörittelyksi.[/QUOTE]

En näe mitään eroa siinä, onko raskaus saanut alkunsa vahingossa yhden yön suhteessa vai esim. parisuhteessa, joka vetelee loppuaan. Yhtä paljon molemmissa tilanteissa lapsi on miehen biologinen jälkeläinen ja siteen muodostuminen pitkälti miehestä itsestään kiinni.

En enää ihmettele, että edellisten liittojen lapsia hylätään uusperheessäkin uuden onnen tieltä. :O Noinkin moni on sitä mieltä, että vanhemmuudessa tärkeintä on se, että rakastaa lapsensa isää/äitiä. Mun mielestä on sairasta, että jotkut jättävät esim. tapaamasta edellisen avioliittonsa lapsia ja keskittyvät vain uuteen liittoon ja siitä liitosta syntyneeseen rakkauden hedelmään.

 

Ja sinä yhä edelleen väität että siellä eteisessä voi liukastua sinne exän sisuksiin?

Viestini #617

"Noh, mun mielipide on se että kaikki tässä tapauksessa ovat syyllisiä, paitsi tämä miehen uusi nainen."


Näin ymmärrät tahallaan väärin, ja sillä vielä mässäilet.

Olen huomannut toisissa ketjuissa, että olet vängännyt suht. asiasta.
Sellaista on ihan mielenkiintoista ja jopa huvittavaa lukea.
Tässä tapauksessa tarttumakohta ei ollut tarpeeksi antoisa, että siitä olisi päässyt naurua repimään....tai, noh, sulla tuntuu olevan hauskaa.
Hymyssä suin minäkin tätä kirjoitan, mutta en nyt sentään nauruun vielä repeä.

Ehkä ens kerralla sitten.=)

 

En näe mitään eroa siinä, onko raskaus saanut alkunsa vahingossa yhden yön suhteessa vai esim. parisuhteessa, joka vetelee loppuaan. Yhtä paljon molemmissa tilanteissa lapsi on miehen biologinen jälkeläinen ja siteen muodostuminen pitkälti miehestä itsestään kiinni.

En enää ihmettele, että edellisten liittojen lapsia hylätään uusperheessäkin uuden onnen tieltä. :O Noinkin moni on sitä mieltä, että vanhemmuudessa tärkeintä on se, että rakastaa lapsensa isää/äitiä. Mun mielestä on sairasta, että jotkut jättävät esim. tapaamasta edellisen avioliittonsa lapsia ja keskittyvät vain uuteen liittoon ja siitä liitosta syntyneeseen rakkauden hedelmään.

Nyt sä et miettinyt ollenkaan tarpeeksi, kun taas sekoitat spermanluovutuksen vs. suhteessa tehdyt lapset. Yritäs uudestaan.

 

Tytsille on näköjään ihan turha yrittää millään tavoin selittää

Miten se sukusolujen luovuttaminen sille baarituttavuudelle eroaa siitä, että luovutat niitä sukusoluja spermapankkiin? Se on sitä aivan samaa spermaa joka päätyy jonkun tuntemattoman ihmisen sisälle.
Jos parisuhde päättyy jo raskausaikana, niin moni isä ei muodostakkaan siihen lapseen mitään sidettä, jos se on ainokainen lapsi. Jos niitä lapsia on siinä jo muitakin, niin tottakai haluaa tähänkin lapseen tutustua.

Jos ollaan parisuhteessa ja kuukauden päästä nainen pamahtaa paksuksi, eikä mies ole valmis isäksi, niin usein se suhde loppuu ja isä ei ole lapsen kanssa tekemisissä. Mites miehet jotka vihaavat lapsia ja eivät ikinä sellaista halua? Pitäiskö heidänkin olla tekemisissä OMAN lapsensa kanssa jos sellaisen vahingossa siittävät? Tai heidät huijataan isäksi?

Mun mielestä saat koko isyyden kuulostamaan täysin mitättömältä jutulta äitiyteen verrattuna. Äitiys ei missään tilanteessa ole lähtökohtaisesti noin hataralla pohjalla ja harvalle äidille lapsen isän henkilöllisyys on tärkeämpää kuin lapsi itse.

Tuota...jokainen mun tuntema lapsensa raskausaikana (tai myöhemmin) hylännyt isä on ollut joko narsisti/muu persoonallisuushäiriöinen, alkoholi/huumeongelmainen tms.

Sukusolujen luovutuksesta sen verran, että rehellisyyden nimissä en suostuisikaan niitä luovuttamaan ja toivoisin, ettei tuleva miehenikään luovuttaisi. Silti en ikimaailmassa vertaisi näitä asioita toisiinsa vaikka niissä teknisiä yhtäläisyyksiä olisikin. Luovutus on harkittu teko ja se tehdään auttamisenhalusta. Ei siinä ketään naista hylätä. On ihan eri tilanne kun lapsi syntyy luovutuksen avulla vaikka miehen ja naisen tai yksinäisen naisen perheeseen kuin se, että nainen joutuu tahtomattaan yksinhuoltajaksi.

 

Ja naiset voi miettiä asiaa sillä tavoin "omalle kohdalleen", että jos luovuttaisivat munasolujaan, niin tahtoisivatko olla tekemisissä tän lapsen kanssa jos Pirkko Hyvinkäältä sen lapsen synnyttäisi. Olisitko valmis olemaan sille lapselle äiti ja kävisit tapaamassa vaikkapa nyt kerran viikossa..

Itseäni ei ainakaan kiinnostaisi yhtään, se on vain mun munasolusta tullut lapsi joka on kasvanut jonkun aivan tuntemattoman sisällä...

 

[QUOTE="vieras.";29443967]Nyt sä et miettinyt ollenkaan tarpeeksi, kun taas sekoitat spermanluovutuksen vs. suhteessa tehdyt lapset. Yritäs uudestaan.[/QUOTE]

Sinä taas et millään ymmärrä, että suhteessa tehdytkin lapset voivat olla pitkälti sperman luovutusta eikä vain suunniteltuja.