Voi TSIISUS mikä kakara!

[Pph]

Noh, yleisin syy lasten käytöshäiriöihin (lue häiriköintiin) on vanhemmissa, etenkin äidissä. Sanokaa mitä lystäätte, mutta näin on. Mullakin olis kertoa lukuisia esimerkkejä, mutta tyydyn tässä vaikka yhteen tapaukseen. Kyseessä 3-vuotias tyttö, joka puree, potkii äitiään, tekee yleisillä paikoilla mitä lystää. Äidin kommentti mulle: toi on ihan mahdoton, en minä jaksa komentaa sitä. Kenessä siis syy tässäkin tapauksessa? ÄIDISSÄ.

Ei tietenkään äidissä vikaa, kun lapsessa kun se on mahdoton, vaikka kuinka hyvin ja johdonmukaisesti on kasvatettu. :kieh:

Mitä tahdoit sanoa?

 

[amazon]

Eilen kauppareissulla:
Jo hedelmäosastolla kiinnitin huomioni n.3v-tyttöön, joka kiukutteli aivan mahdottomasti rattaissaan. HUusi kurkkusuorana että haluaa pois. Äiti ei nostanut. Hetken päästä tyttö oli kuitenkin lattialla ja alkoi juoksennella sekopäisenä edes takas. Otti hedelmiä käteen ja pudotteli niitä maahan, useita. Sitten tuli meidän viereen, tuijotti hetken mun poikaa ja tönäisi tätä ihan yhtäkkiä. Mä sanoin, että hei, äläpäs töni. Äiti haki tytön ja veti mukaansa - mutta ei sanonu meille mitään pahoittelun tapaista. Raivosi jotain epämääräistä tytölleen.
Meni vähän aikaa, kun oltiin siirrytty toiselle osastolle, tyttö tuli taas yhtäkkiä jostain ja tönäisi mun poikaa. Siinä vaiheessa mä jo hermostuin ja sanoin tytölle tiukemmin, että ei saa toisia töniä. ÄIti veti taas tyttönsä mukaan, ei pahoitellut mitenkään. Äiti yritti saada tytön takas rattaisiin, mutta tämä veti hirveet huutoraivarit, joten äiti antoi periksi. Me mentiin kovaa karkuun...
Kassalla nämä tulivat jonoon meidän perään. Yhtäkkiä tyttö tuli ja nappasi mun korista jugurttipurkin ja lähti sen kaa juoksemaan. Sen äiti lähti perään ja kun se yritti saada sen pois, purkki putosi maahan ja meni rikki. Mulla alkoi kiehua... Onneks se äiti tajusi lähteä hakemaan uuden ja toikin sen. Tällä kertaa jopa vähän pahoitteli. Mun poika seisoi mun vieressä aivan ihmeissään ja tuijotti tätä riehujaa silmät suurena. Siihen asti kun päästin kaupasta ulos, se tyttö huusi ja kiljui koko ajan ja sen äiti oli aivan naama punaisena.
Mutta ei missään vaiheessa puhutellut lasta kunnolla, hyvä että edes kielsi. Saati, että olis vaikka laittanu lapsen remmeillä rattaisiin..
Että sellasta.
Ei voi muuta sanoa, ku että ei ollu sillä äidillä ihan kasvatusopit hallussa.

Millä perusteella arvioit tytön 3-vuotiaaksi? Tuli vaan mieleen kun omaa tyttöäni luullaan aina reippaasti vanhemmaksi kuin mitä on koska on niin isokokoinen ja "ison tytön näköinen". On herättänyt useasti mulkoilua ja supinaa niin perhekerhossa kuin muuallakin ennenkuin mammoille on selvinnyt että on vasta 1v5kk, tyttö kun on reilusti yli 2v kokoinen ja oloinen.

 

[Viblsp-]

Noh, yleisin syy lasten käytöshäiriöihin (lue häiriköintiin) on vanhemmissa, etenkin äidissä. Sanokaa mitä lystäätte, mutta näin on. Mullakin olis kertoa lukuisia esimerkkejä, mutta tyydyn tässä vaikka yhteen tapaukseen. Kyseessä 3-vuotias tyttö, joka puree, potkii äitiään, tekee yleisillä paikoilla mitä lystää. Äidin kommentti mulle: toi on ihan mahdoton, en minä jaksa komentaa sitä. Kenessä siis syy tässäkin tapauksessa? ÄIDISSÄ.

Ei tietenkään äidissä vikaa, kun lapsessa kun se on mahdoton, vaikka kuinka hyvin ja johdonmukaisesti on kasvatettu. :kieh:

Mitä tahdoit sanoa?

No mitäköhän?

 

[Duunarin eukko]

Noh, yleisin syy lasten käytöshäiriöihin (lue häiriköintiin) on vanhemmissa, etenkin äidissä. Sanokaa mitä lystäätte, mutta näin on. Mullakin olis kertoa lukuisia esimerkkejä, mutta tyydyn tässä vaikka yhteen tapaukseen. Kyseessä 3-vuotias tyttö, joka puree, potkii äitiään, tekee yleisillä paikoilla mitä lystää. Äidin kommentti mulle: toi on ihan mahdoton, en minä jaksa komentaa sitä. Kenessä siis syy tässäkin tapauksessa? ÄIDISSÄ.

Ainahan vika on äidissä, aina ja iänkaikkisesti
Isillä ei ole mitään tekemistä lasten kasvatuksen kanssa?

Äidit vaan sattuvat useimmiten olemaan niitä perheen mamoilijoita, joita lapset pyörittävät mielensä mukaan tullen, mennen. Harvemmin se isä on joka ei kuria saa pidettyä.

Kaikkihan ei ole noin mustavalkoista..
Me siis ollaan niitä harvoja, kun kumpikaan ei onnistu.. ja mieheni siis todellinen luuseri...toivon mukaan nikkisi ei merkitse ammattiasi

 

[vieras]

Lapset on kyllä niin fiksuja vetämään oikeista naruista. Jos vanhemmat sanoo ensin, että nyt olet ja pysyt rattaissa ja sitten kuitenkin käy niin, että lapsi vaan inttää ja raivoaa lisää, niin lopulta pääsee pois rattaista, niin tietysti lapsi tajuaa, että kun tarpeeksi jaksaa jatkaa, niin saa tahtonsa läpi.

 

[MorbidMama]

Minun poikani on tuollainen kauhukakara, ollut koko pienen ikänsä..ainoa syy miksi ei ole sentään, luojan kiitos, kyennyt ap:n kertoman mukaiseen käytökseen kaupassa tms. yleisillä paikoilla, on voimakas ujous. Mutta kotona on siis niin karsee kakara että meitä vanhempina välillä suoraan sanottuna oksettaa ja voitte olla aivan varmoja että aina ollaan asioihin puututtu, mitään ei olla päästetty menemään toisesta korvasta sisään eikä silmiämme suljettu poikamme käytökseltä..mutta mutta..ei mulla oo mitään tekosyytä poikamme kauhukakaramaiskäytökseen, mutten sitä kaipaakkaan vaan todellista apua kaverin kanssa arjesta selviytymiseen..
Ja syy miksi otan osaa tähän keskusteluun on kommentti tuosta avun hakemisesta ja sen saamisesta..hakeuduimme perheneuvolaan apua saadaksemme nyt vuoden alusta, olemme mieheni kanssa käyneet siellä ensitapaamisella ja poikamme yksin 3 käyntiä, nyt yhteistä aikaa sopiakseni juttelin psykologin kanssa puhelimitse ja tämän hetkinen "apu" jonka häneltä saimme on: "Lapsenne vaikuttaa tempperamentiltaan voimakkaalta". Ihan tosi, ei me sitä vaan olla huomattu..Joten edelleen mietin, mistä helvetistä me oikein tullaan saamaan sitä todellista apua pojan kasvatuksen suhteen vai onko se vaan tuuripeliä, että "oikea" auttaja kävelee vastaan.
Ja mikä tuntuu oikeestaan todella pahalta, että vastaavassa tapauksessa kuin ap:n kertoma, heti leimataan vanhempi pilalle kasvattaneeksi oman pentunsa, vaikkei asia todellakaan kaikissa tapauksissa ole niin. Ja kyllä mä ainakin otan täyden vastuun poikani käytöksestä ja häpeän sekä poikaani että itseäni mutta voimat vaan alkaa olla loppu ja odottamani perheneuvolan tuki kasvatukseen vaikuttaa erittäin pintapuoliselta, lähinnä kuin päähän taputeltas: "Koittakaa ymmärtää hänen luonteensa voimakkuutta.."

:hug: Hmmm. Tuotahan se todellisuus taitaa usein olla...että asioihin ei sitten kuitenkaan haluta puuttua tarpeeksi ajoissa "viranomaisten" taholta. Ei kai niillä sitten oo fyrkkaa tarjota sitä apua ja hoitoa kun vasta siinä vaiheessa kun homma kusee tosi pahasti.... :/

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Vain aloituksen lukeneena, huonosti käyttäytyviä kakaroita ei tarvis tuoda ihmisten ilmoille.

 

[Horuksen silmä]

Kyllä varmaan meidänkin 3 vuotiaat ois saaneet tollaset raivarit, jos ne ois siinä isässä vielä laitettu rattaisiin

 

[catlady]

Meillä ei ole lapset noin käyttäytyneet ja jos olisivat, niin kainaloon vaan ja kotiin päin! :/

Juuri tuota "ei saa töniä kettän" ollaan terotettu lastemme päähän, varsinkin 4 vuotiaan, kun sitä VALITETTAVASTI koko ajan muilta tapahtuu päiväkodissa ihan ketä kohtaan vaan.
Tuntuu turhalta, kun omat lapset tottelee ja komennus on kotona kova "toisia ei tönitä/kiusata turhaan" ja toiset lapset muksii ja nauraa mennen tullen.
Tarhassa kyllä tädit puuttuu asiaan, mutta miten niillä lapsilla kotona sitten...? Onko isompia sisaruksia, jotka vanhemmilta salaa tönii pienenmpiään, jotka jatkaa sitä tarhassa tädeiltä salaa...?