Voi että mä olen katkera ja kateellinen teille, joilla on tukiverkkoja,

Se on helppoa sanoa kun itsellä tukiverkostoa riittää. Niiden kavereidenkin kanssa voi olla sellaisia tilanteita, ettei vastavuoroisuus toimi. Siitä syystä, etten 3 lapsen yksinhuoltajaa halua vaivata kaiken lisäksi vielä omilla lapsilla, toinen kaveri viettää kiireistä opiskelijaelämää eikä ehditä nähdä oikein muutenkaan ja lähin ystäväperhe on siinä tilanteessa että heillä lapsi sossun maksamana päivähoidossa ja toisinaan tukiperheessä, joten kun ollaan näin piipussa niin ei oikein onnistu. Ja on haettu tukiperhettä ja pyydetty isovanhempia jne jne mutta ei heitä pakottaa voi.

Oletko sinä kuitenkin avuksi näille kavereillesi? Jos olet, niin heidän pitäisi myös olla sinulle avuksi. Vastavuoroisuus.

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

Niin eli sä odotat, että joku ottaa sun lapset hoitoon ihan ilmaiseksi ja hyvää hyvyyttään... Onnea vaan!

Huoh. Lue vastaukseni. En odota kavereilta mitään vaan olen hakenut apua mm. sossusta.

Sossu ei ole tukiverkko...

 

Eiko teilla kellaan ole miesta/ lapsilla isaa joka hoitaisi lapsia valilla?!?

Tai ystäviä...

Kaikilla ei ole ystäviä, jotka ehtisivät hoitaa sun lapsias jne. Enkä edes ystäviltäni sellaista vaatisi.
Mulla on ONNEKSI jo tilanne, että lapseni ovat kaikki kouluikäisiä eivätkä tarvitse koko aikaa vahtimista.

 

Kummipoika on ollut meillä kahdesti yöhoidossa mutta silloin nuorempi oli niin pieni ettei häntä hoitoon vielä laitettu. Sen jälkeen tilanne muuttunut niin, että he saivat sossun maksaman päivähoidon + tukiperheen eivätkä tarvitse enää yöhoitoa eivätkä jaksaa ottaa meidän lapsia. Näistä kun on edelleenkin puhuttu. Toinen lapsellinen kaverini on yh, joka sanonut ettei jaksa 5 lasta yhtä aikaa ( 1,2,3,5,7 vuotiaat ) ja hällä lapset joka toinen viikonloppu isällään. Asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia.

Onko mahdollista etsiä uusia ystäviä? Sellaisia, joilla ei ole uupumusta ja joilta saisi apua vastavuoroisesti?

Mä oon tuntenut nämä ihmiset, joiden tukiverkon osana olen, vasta pari vuotta.

Sama tuli mieleen. Meillä nämä vanhimmat tukiverkoston osat ovat esikoisen vauva-ajoilta eli 5v takaa ja uudempia on sitten muodostunut kokoajan samalla kun jotkut vanhemmat tutut ovat muuttaneet kauemmaksi ja yhteydenpito vähentynyt.

Enkä näe tätä tukiverkostoa ainoastaan lastenhoitoapuna, itseasiassa sellaista on käytetty aika vähän. Enemmänkin he ovat kavereita ja ystäviäkin joiden seurassa on kiva viettää aikaa, joille voi rennosti mennä kylään tai kutsua heitä meille. Ulkoilla porukalla lasten kanssa ja parannella maailmaa. Siitäkin saa kummasti voimia verrattuna siihen että olisi vain yksin lasten kanssa kotona.

 

Juu, kun vaan itsellä olisi voimavaroja. Mua odottaa tälläkin hetkellä paikka psyk. osastolla.

Minusta teidän tilannettanne ei oikein voi verrata sellaiseen tilanteeseen, missä perhe on ainoastaan tukiverkkoja vailla.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi :flower:

 

hmm..minä otan ystäväni 4 lasta hoitoon päiväksi. Käytöstavat kuin porsailla. Sitten..niin..monta päivää kaverin pitää pitää sitten minun yhtä lastani jolla käytöstavat kuin enkelillä. Eli päädyin siihen että EN KOSKAAN ota toisten lapsia hoitoon.

 

lapselle hoitopaikkoja, mahdollisuus saada omaa aikaa, ottaa matkalle mukaan lapsen hoitaja jne. Meillä ei ole ketään, vaikka lapsilla on 4 isovanhempaa elossa.

No, et ole ainoa . Mulla 1v ja 4v. 4v oli kerran yhden yön kummeillaan. Seuraavaa kertaa ei ole näköpiirissä. Isovanhempia ei ole "käytössä". Onneksi mies on todella osallistuva.

 

Kaikilla ei ole ystäviä, jotka ehtisivät hoitaa sun lapsias jne. Enkä edes ystäviltäni sellaista vaatisi.
Mulla on ONNEKSI jo tilanne, että lapseni ovat kaikki kouluikäisiä eivätkä tarvitse koko aikaa vahtimista.

Minäkään en vaadi. Mun ystävät ihan itse tarjoutuu! Samaan tapaan mä tarjoudun auttamaan heitä - oli kyse sitten lastenhoidosta, kukkien kastelusta lomamatkan ajan, koiran hoidosta viikonlopun yli, jne.

Ja kas, meillä kaikilla on mukavaa.

 

Jos on ihan poikki niin olisiko se osapäivähoito lapselle/lapsille sitten mahdollinen apu? Saisi aina sen jonkun tunnin omaa aikaa ja lepoa jos se ei muuten järjesty.

Tai sitten palkatut lastenhoitajat? Vaikka opiskelijatyttö tai vastaava joka sopivaa korvausta vastaan hoitaisi lapsia.

Lapset ovat olleet helmikuusta saakka hoidossa kun sairaalaan jouduin. Ensi viikolla jäävät lomalle. Mies on silti uupunut ja tällä hetkellä kärsin itse niin vaikeista oireista etten välttämättä iltaisinkaan pysty kunnolla olemaan lasten kanssa. Nytkin olen menossa nukkumaan koska olen valvonut yökolmesta.

Okei, no tuo alkaakin olemaan jo ihan oma erityistilanteensa. :/

Toivottavasti saatte tarvitsemaanne apua ja käännettyä asianne kuntoon! :hug:

 

Mun on nyt todella vaikea kuvitella, että teidät kaksi mielenterveysongelmaista jätetään kahdestaan lasten kanssa ilman mitään tukitoimia... Jos sinulla on edessä hoitojakso osastolla ja lasten isä on uupunut, niin kyllä tukiperhe on vähintä mitä tarjotaan. Usein tosin tässä vaiheessa tehdään kyläl jo huostaanottoja, ainakin väliaikaisesti. Pakko kysyä, että missä asut. Haluan tietää missä kunnassa on noin huonosti hoidettu lastensuojeluasiat.

 

hmm..minä otan ystäväni 4 lasta hoitoon päiväksi. Käytöstavat kuin porsailla. Sitten..niin..monta päivää kaverin pitää pitää sitten minun yhtä lastani jolla käytöstavat kuin enkelillä. Eli päädyin siihen että EN KOSKAAN ota toisten lapsia hoitoon.

Miksi kaikki pitäisi ottaa Ovat varmasti aika eri ikäisiäkin?

 

Minä jos joku tiedän mitä on masennus ja uupuminen lapsiperheessä ja tiedän myös miten siitä selvitään, vaikka synkältä näyttää. Jos isovanhemmat eivät ole avuksi, niin se ei itkemällä parane etkä voi pakottaa heitä auttamaan. Jos rahat ovat vähissä eikä ole varaa palkata ulkopuolista hoitoapua, ei sekään itkemällä parane. Vain te olette ainoita, jotka voitte muutoksen tehdä! Kaveriporukassa et varmasti saa apua, jos annat heti ymmärtää että sinä et aio tehdä vastavuoroisesti omaa osuuttasi. Jos voit suoraan sanoa, että et jaksa muiden lapsia hoitaa, niin voit ehdottaa jotain muuta tilalle: teet ruokaa, hoidat loman ajan asuntoa / lemmikkejä / kukkia, tms. Jos sinä et jaksa hoitaa muiden lapsia, niin pyydä miestäsi hoitamaan heitä. Usein tosin kun on lapsia kylässä, niin omiaankin jaksaa paremmin kun leikkivät keskenään. Se tosin on eri asia jos itsellä on muutama alle 3v ja siihen päälle laitetaan ystävien vauvat. Mutta tämä tuskin teilläkään on tilanne...

On turha odottaa taivaasta syliin tipahtavaa pelastusta, sitä ei koskaan tule. Vain sinä voit päättää teidän elämästä ja tehdä muutoksia. Mikä teidät ajaa uupumuksen partaalle? Miksi ette enää jaksa? Mitä voitte itse muuttaa ja tehdä?

Voi kuule, anteeksi vaan mutta minä luulen ettet sinä kauheasti meidän tilanteesta tiedä. En ole itkenyt ettei isovanhemmat hoida, en ole itkenyt ettei ole ulkopuolista lastenhoitoapua. Lapset ovat olleet pari kuukautta hoidossa. En minä ole antanut ymmärtää etten auta heitä vaan olemme keskustelleet ihan YHDESSÄ siitä että tässä elämäntilanteessa on hyvä jos jaksamme hoitaa edes omat lapsemme ja puhuneet avoimesti siitä että ehkä joskus myöhemmin jaksamme tukea toisiamme enemmän konkreettisesti. Minä olen hakenut apua, ollut terapiassa, joutunut terapian ulkopuolelle, romahtanut taas, hakenut apua sossusta, toivonut tukiperhettä, ollut yhteydessä pelaan mutta kustannukset ovat todella korkeat meille, tehnyt itse asiassa 2 lastensuojeluilmoitusta perheestämme, toista ei otettu kuuleviin korviin, meillä on käynyt psykologit, sossut jne mutta ei ole tarvetta jatkaa lastensuojeluasiakkuutta eikä mitään konkreettista apua tullut. Mies alkaa uupumaan ja senkin tietää sossu. Kerro ihmeessä, että miten minä voin enää muuttaa elämääni! Eilen illalla viimeksi itkin sitä, että miksi en voi olla mieleltäni normaali ihminen.

 

hmm..minä otan ystäväni 4 lasta hoitoon päiväksi. Käytöstavat kuin porsailla. Sitten..niin..monta päivää kaverin pitää pitää sitten minun yhtä lastani jolla käytöstavat kuin enkelillä. Eli päädyin siihen että EN KOSKAAN ota toisten lapsia hoitoon.

Minun talossani pelataan minun säännöilläni. Jos joku täällä porsastelee, niin samat huomautukset ja rangaistukset ja jäähyt tulee, oli sitten kyseessä oma lapsi tai hoitolapsi. Miksi suostut porsastelua katsomaan?

 

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

Luuletko, että kukaan auttaa sinua, jos sinä et auta ketään?

Ikävä kyllä se menee niin, kaveripiirissä :/

Kummipoika on ollut meillä kahdesti yöhoidossa mutta silloin nuorempi oli niin pieni ettei häntä hoitoon vielä laitettu. Sen jälkeen tilanne muuttunut niin, että he saivat sossun maksaman päivähoidon + tukiperheen eivätkä tarvitse enää yöhoitoa eivätkä jaksaa ottaa meidän lapsia. Näistä kun on edelleenkin puhuttu. Toinen lapsellinen kaverini on yh, joka sanonut ettei jaksa 5 lasta yhtä aikaa ( 1,2,3,5,7 vuotiaat ) ja hällä lapset joka toinen viikonloppu isällään. Asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia.

HANKI LISÄÄ YSTÄVIÄ!

Kuule mä tekisin elämässäni vaikka ja mitä kun mun voimavarat riittäisi. Mä en pysty näkemään enää edes ystäviäni ilman tujua rauhoittavaa annosta niin tällä hetkellä tutustuminen muihin ihmisiin tuntuu hemmetin vaikealta.

 

Jos on ihan poikki niin olisiko se osapäivähoito lapselle/lapsille sitten mahdollinen apu? Saisi aina sen jonkun tunnin omaa aikaa ja lepoa jos se ei muuten järjesty.

Tai sitten palkatut lastenhoitajat? Vaikka opiskelijatyttö tai vastaava joka sopivaa korvausta vastaan hoitaisi lapsia.

Lapset ovat olleet helmikuusta saakka hoidossa kun sairaalaan jouduin. Ensi viikolla jäävät lomalle. Mies on silti uupunut ja tällä hetkellä kärsin itse niin vaikeista oireista etten välttämättä iltaisinkaan pysty kunnolla olemaan lasten kanssa. Nytkin olen menossa nukkumaan koska olen valvonut yökolmesta.

Anteeksi, mutta sanon tämän nyt suoraan. Te ette tarvitse tukiverkkoa, joka silloin tällöin hoitaisi teidän lapsianne, vaan te tarvitsette huostaanoton.

 

Se on helppoa sanoa kun itsellä tukiverkostoa riittää. Niiden kavereidenkin kanssa voi olla sellaisia tilanteita, ettei vastavuoroisuus toimi. Siitä syystä, etten 3 lapsen yksinhuoltajaa halua vaivata kaiken lisäksi vielä omilla lapsilla, toinen kaveri viettää kiireistä opiskelijaelämää eikä ehditä nähdä oikein muutenkaan ja lähin ystäväperhe on siinä tilanteessa että heillä lapsi sossun maksamana päivähoidossa ja toisinaan tukiperheessä, joten kun ollaan näin piipussa niin ei oikein onnistu. Ja on haettu tukiperhettä ja pyydetty isovanhempia jne jne mutta ei heitä pakottaa voi.

Oletko sinä kuitenkin avuksi näille kavereillesi? Jos olet, niin heidän pitäisi myös olla sinulle avuksi. Vastavuoroisuus.

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

Niin eli sä odotat, että joku ottaa sun lapset hoitoon ihan ilmaiseksi ja hyvää hyvyyttään... Onnea vaan!

Huoh. Lue vastaukseni. En odota kavereilta mitään vaan olen hakenut apua mm. sossusta.

Sossu ei ole tukiverkko...

Luulin sossun tekevän jotain konkreettista kun tein ilmoituksen meistä. Väärässä olin.

 

Minkälaisessa paikassa asutt? Onko MLL/ Väestöliiton toimintaa? Tilapäishoitomahdollisuuksia? Perhetyöntekijää? Oletko neuvolan kautta kysynyt?

 

Luulin sossun tekevän jotain konkreettista kun tein ilmoituksen meistä. Väärässä olin.

Minusta sossu on tehnyt väärin. Kyllä teidän pitäisi ihan oikeasti saada apua
Auttaisikohan jos joku ystäväsi tekisi teistä myös ilmoituksen?

 

Minä jos joku tiedän mitä on masennus ja uupuminen lapsiperheessä ja tiedän myös miten siitä selvitään, vaikka synkältä näyttää. Jos isovanhemmat eivät ole avuksi, niin se ei itkemällä parane etkä voi pakottaa heitä auttamaan. Jos rahat ovat vähissä eikä ole varaa palkata ulkopuolista hoitoapua, ei sekään itkemällä parane. Vain te olette ainoita, jotka voitte muutoksen tehdä! Kaveriporukassa et varmasti saa apua, jos annat heti ymmärtää että sinä et aio tehdä vastavuoroisesti omaa osuuttasi. Jos voit suoraan sanoa, että et jaksa muiden lapsia hoitaa, niin voit ehdottaa jotain muuta tilalle: teet ruokaa, hoidat loman ajan asuntoa / lemmikkejä / kukkia, tms. Jos sinä et jaksa hoitaa muiden lapsia, niin pyydä miestäsi hoitamaan heitä. Usein tosin kun on lapsia kylässä, niin omiaankin jaksaa paremmin kun leikkivät keskenään. Se tosin on eri asia jos itsellä on muutama alle 3v ja siihen päälle laitetaan ystävien vauvat. Mutta tämä tuskin teilläkään on tilanne...

On turha odottaa taivaasta syliin tipahtavaa pelastusta, sitä ei koskaan tule. Vain sinä voit päättää teidän elämästä ja tehdä muutoksia. Mikä teidät ajaa uupumuksen partaalle? Miksi ette enää jaksa? Mitä voitte itse muuttaa ja tehdä?

Voi kuule, anteeksi vaan mutta minä luulen ettet sinä kauheasti meidän tilanteesta tiedä. En ole itkenyt ettei isovanhemmat hoida, en ole itkenyt ettei ole ulkopuolista lastenhoitoapua. Lapset ovat olleet pari kuukautta hoidossa. En minä ole antanut ymmärtää etten auta heitä vaan olemme keskustelleet ihan YHDESSÄ siitä että tässä elämäntilanteessa on hyvä jos jaksamme hoitaa edes omat lapsemme ja puhuneet avoimesti siitä että ehkä joskus myöhemmin jaksamme tukea toisiamme enemmän konkreettisesti. Minä olen hakenut apua, ollut terapiassa, joutunut terapian ulkopuolelle, romahtanut taas, hakenut apua sossusta, toivonut tukiperhettä, ollut yhteydessä pelaan mutta kustannukset ovat todella korkeat meille, tehnyt itse asiassa 2 lastensuojeluilmoitusta perheestämme, toista ei otettu kuuleviin korviin, meillä on käynyt psykologit, sossut jne mutta ei ole tarvetta jatkaa lastensuojeluasiakkuutta eikä mitään konkreettista apua tullut. Mies alkaa uupumaan ja senkin tietää sossu. Kerro ihmeessä, että miten minä voin enää muuttaa elämääni! Eilen illalla viimeksi itkin sitä, että miksi en voi olla mieleltäni normaali ihminen.

Sinä muutat elämääsi sillä, että menet sinne osastolle ja hoidatat itsesi kuntoon. Sellaiseen kuntoon, että jaksat ottaa vastuun itsestäsi ja perheestäsi. En tiedä mikä sinut on ajanut uupumukseen, mutta sitä kannattaa miettiä, vaikka varmasti sitä käytte terapiassakin läpi. Miksi te ette jaksa, mikä vie voimat? Mielenterveysongelmiin on olemassa ratkaisuja ja kuten joku jo sanoikin, niin joskus voi olla lapsillekin parempi päästä jonnekin muualle asumaan joksikin aikaa. Kyllä teidän hätänne varmasti otetaan tosissanne jos kerrotte esim. neuvolassa tai lääkärissä, että haluatte lapsille sijaisperheen.

Tämä ketju käsittääkseni lähti siitä, että ei ole tukiverkkoja ympärillä lapsia hoitamassa, mutta te ette tarvitse varsinaisia tukiverkkoja, vaan ammattiapua mielenterveysongelmiin. Koko perhe.

 

Mun on nyt todella vaikea kuvitella, että teidät kaksi mielenterveysongelmaista jätetään kahdestaan lasten kanssa ilman mitään tukitoimia... Jos sinulla on edessä hoitojakso osastolla ja lasten isä on uupunut, niin kyllä tukiperhe on vähintä mitä tarjotaan. Usein tosin tässä vaiheessa tehdään kyläl jo huostaanottoja, ainakin väliaikaisesti. Pakko kysyä, että missä asut. Haluan tietää missä kunnassa on noin huonosti hoidettu lastensuojeluasiat.

Kuule, älä usko. Suomessa mielenterveyspalvelut ovat todellakin retuperällä. Vasta viikonloppuna psykiatrisella polilla ihmettelivät kuinka voi olla mahdollista ettei ole edes säännöllistä terapiaa ja kuinka huonosti "avohoito" on hoidettu. Ei mun mies ole mielenterveysongelmainen vaan väsynyt, kun joutuu kantamaan niin paljon perheestä vastuuta. Rahallista, lastenhoitoa, minusta huolehtimista jne. Huostaanotto ei ole aiheellinen, koska kahden sossun ( eri kaupungeista ) mielestä aihetta lastensuojeluasiakkuuteen ei ole koska mies on täyspäinen ( ainakin vielä) Ei ne ole korviaan lotkauttaneet miehen väsymyksellä ja olen ajanut tuota tukiperheasiaa MONTA kertaa mutta tässä kunnassa sitä ei anneta kuin yksinhuoltajaperheille. Pohjois-Suomi, tarkempaa paikkaa en sano. Aika jännä, että jopa alan ammattilaiselle tulee yllätyksenä se millä tolalla avohoito on Suomessa vuonna 2010

 

Sinä, jolla on se osastopaikka odottamassa, menet osastolle. Mies - jos on töissä - saa sun sairaalaan joutumisesi vuoksi lakisääteisesti palkatonta vapaata töistä. Mies ottakoon yhteyttä lastensuojeluun, jota kautta voidaan hommata - ainakin sun sairaalassaoloajaksi - lapsille päivähoitopaikka, jotta mies pääsee töihin. Kun kuntien resurssit on rajalliset, niin silloin asiat ei järjesty ennenkuin osoittaa, että nyt on tosi kyseessä. Kunta on kuitenkin velvollinen antamaan apua. On ihan ymmärrettävää, että sinä et jaksa enää asiasta alkaa vääntämään, mutta ennenkuin miehesikin on samassa jamassa, jonkun on jaksettava. Eli sinä saamaan itsellesi tarpeellinen hoito ja mies hoitamaan kunnan kanssa käytännönasiat kuntoon. Jaksamisia :hug:

 

Jos on ihan poikki niin olisiko se osapäivähoito lapselle/lapsille sitten mahdollinen apu? Saisi aina sen jonkun tunnin omaa aikaa ja lepoa jos se ei muuten järjesty.

Tai sitten palkatut lastenhoitajat? Vaikka opiskelijatyttö tai vastaava joka sopivaa korvausta vastaan hoitaisi lapsia.

Lapset ovat olleet helmikuusta saakka hoidossa kun sairaalaan jouduin. Ensi viikolla jäävät lomalle. Mies on silti uupunut ja tällä hetkellä kärsin itse niin vaikeista oireista etten välttämättä iltaisinkaan pysty kunnolla olemaan lasten kanssa. Nytkin olen menossa nukkumaan koska olen valvonut yökolmesta.

Anteeksi, mutta sanon tämän nyt suoraan. Te ette tarvitse tukiverkkoa, joka silloin tällöin hoitaisi teidän lapsianne, vaan te tarvitsette huostaanoton.

Miksi tarvitsemme kun emme sossunkaan mielestä tarvitse vaikka lastensuojelukartoitus on tehty? Mies ei ole mielenterveysongelmainen mutta olen huolissani hänen jaksamisestaan!

 

hmm..minä otan ystäväni 4 lasta hoitoon päiväksi. Käytöstavat kuin porsailla. Sitten..niin..monta päivää kaverin pitää pitää sitten minun yhtä lastani jolla käytöstavat kuin enkelillä. Eli päädyin siihen että EN KOSKAAN ota toisten lapsia hoitoon.

Mitä jos ottaisit sitten mielummin hoitoon vaikka jonkun toisen kaverin ainoan lapsen joka osaa myös käyttäytyä? Tai yhden näistä neljästä alpsesta kerrallaan.

On tilanteita missä nuo hoitojutut ei enää niin hyvin toimi. Meillä oli esikoisen alkuaikoina tuttava perhe joka oli samassa tilanteessa, heillä oli 5kk vanhempi down-esikoinen ja silloin meidän oli helppo tarpeen tullen ottaa toistemme lapsia hoitoon.

Jonkin verran myöhemmin me saatiin toinen lapsi ja meille sopi yhä myös tämä kaveriperheen esikoinen hoitoon, mutta heille tilanne jossa hoidettavina oli kahden down-lapsen lisäksi vieras vauva/taapero alkoi tuntua raskaalta. Siksi sitten päädyttiin siihen että pääasiassa heidän lapsi tuli meille hoitoon ja meidän esikoinen joskus heille. Sitten kun lapset vielä vähän kasvoivat ja meidän nuoremmassakin alkoi ilmetä erityispiirteitä, niin kyllähän se kolmen kävelemättömän erityislapsen kanssa yksin liikkuminen alkoi tuntua minustakin hankalalta, joten otettiin pidemmäksi päiväksi hoitoon vain silloin kun mieskin oli kotona.

Tämä kaveriperhe sitten itse totesi että alkaa menemään aika monimutkaiseksi ja he löysivät uuden tuttavaperheen jolla oli kaksi heidän lastaan vähän vanhempaa lasta samassa päiväkodissa. Tälle uudelle tuttavaperheelle ei ollut mikään ongelma ottaa yhtä erityislasta heille hoitoon vaikka pidemmäksikin ajaksi ja vastaavasti taas tälle kaveriperheelle sopi hyvin ottaa heille kaksi vähän isompaa ja omatoimisempaa lasta hoitoon. Me taas puolestaan löydettiin uusia systeemejä meidän lasten hoitoihin ja nykyisin ollaan yhä läheisiä tämän kaveriperheen kanssa, nähdään usein ja vietetääna ikaa yhdessä, mutta harvemmin enää hoidetaan toistemme lapsia. =) Kuitenkin tiedossa on se että jos tulee joku äkillinen hoitopaikan tarve yllättäin (oma sairastuminen tms) niin tiedetääne ttä heille voi soittaa avikka keskellä yötä.

 

Minkälaisessa paikassa asutt? Onko MLL/ Väestöliiton toimintaa? Tilapäishoitomahdollisuuksia? Perhetyöntekijää? Oletko neuvolan kautta kysynyt?

Perhetyöntekijä on käynyt aiemmin että pääsin psykologille juttelemaan. Me olimme aiemmin vertaistukiryhmässä mutta jouduin pois, koska "voin jo niin hyvin"

 

Luulin sossun tekevän jotain konkreettista kun tein ilmoituksen meistä. Väärässä olin.

Minusta sossu on tehnyt väärin. Kyllä teidän pitäisi ihan oikeasti saada apua
Auttaisikohan jos joku ystäväsi tekisi teistä myös ilmoituksen?

Itse asiassa tuossa välissä ( minä 2008, minä 2010 ) minun pyynnöstäni teki ilmoituksen sosiaaliohjaaja ja se lastensuojelun tarve on tosiaan selvitetty toukokuussa.

 

Jos on ihan poikki niin olisiko se osapäivähoito lapselle/lapsille sitten mahdollinen apu? Saisi aina sen jonkun tunnin omaa aikaa ja lepoa jos se ei muuten järjesty.

Tai sitten palkatut lastenhoitajat? Vaikka opiskelijatyttö tai vastaava joka sopivaa korvausta vastaan hoitaisi lapsia.

Lapset ovat olleet helmikuusta saakka hoidossa kun sairaalaan jouduin. Ensi viikolla jäävät lomalle. Mies on silti uupunut ja tällä hetkellä kärsin itse niin vaikeista oireista etten välttämättä iltaisinkaan pysty kunnolla olemaan lasten kanssa. Nytkin olen menossa nukkumaan koska olen valvonut yökolmesta.

Anteeksi, mutta sanon tämän nyt suoraan. Te ette tarvitse tukiverkkoa, joka silloin tällöin hoitaisi teidän lapsianne, vaan te tarvitsette huostaanoton.

Miksi tarvitsemme kun emme sossunkaan mielestä tarvitse vaikka lastensuojelukartoitus on tehty? Mies ei ole mielenterveysongelmainen mutta olen huolissani hänen jaksamisestaan!

Mä en ole sossu. Niiden mielestä ette varmasti tarvitse apua koska se maksaa. Etkös juuri sanonut, ettei miehestäkään ole hoitamaan lapsia tai vieraiden lapsia kun se on niin uupunut?