Voi että mä olen katkera ja kateellinen teille, joilla on tukiverkkoja,

Meillä ei ole sukulaisia tai vanhoja ystäviä, lasten kummeja tms lähellä, eli sen puolesta ollaan yksin. kuitenkin koen että meilä on tukiverkostoa, ollaan itse muodostettu lastenhoitorinkejä muiden samassa tilanteessa olevien perheiden kanssa, hankittu maksullisia lapsenvahteja ja välilä otettu vastaan sitä lastenhoitoapua myös kavereilta. Yksi iso ja tärkeä tuki on päiväkoti, vuorotyöläisille se toimii mysö lapsenhoitoapuana silloin kun tarvioi päästä rauhassa asioille, kampaajalle, shoppailemaan, urheilemaan tai vaikka puolison kanssa kaksin syömään.

Ja oma tukiverkostonsa on myös se ns. henkinen, eli yhteydenpito muualla asuviin sukulaisiin ja vanhoihin ystäviin. :heart:

 

Hän tuli ja lähti baariin,ajattelin että ok menkööt nyt.Tuli seuraavana iltapäivänä kauheessa kankkusessa takaisin kaula purtuna viinalle haisten.Kiva siinä oli aikaa viettää kolmen ventovieraan lapsen kanssa...

 

Vaikka olisi kuinka hyviä ystäviä tahansa,ei se tarkoita lapsille hoitopaikkaa...

Eihän se automaattisesti sitä tarkoita, vaan eikö niin voisi sopia?

Minulla ja ystävällä on YYA-sopimus. Minä mm. hoidan nyt heidän kotiaan kun he ovat monen viikon lomamatkalla, ja hän ottaa meidän lapset heille hoitoon kun miehen kanssa mennään sukulaisen häihin. Ollaan puolin ja toisin haettu toistemme lapsia päiväkodista, ja ollaan muutenkin apuna toisillemme.

Hänellä ei ole sukulaisia, joten minä olen hänelle yksi turvaverkon lenkki.

 

Voisi.Olisikin hienoa löytää sellainen ystävä joka ottaisi meidät kolmikon hoitoon vaikka vuorokaudeksi.Mutta ei ystävistäni löydy ketään tuota kaipaavaa,kaikilla on omat vanhemmat arjen apuna.

 

Vaikka olisi kuinka hyviä ystäviä tahansa,ei se tarkoita lapsille hoitopaikkaa...

Eihän se automaattisesti sitä tarkoita, vaan eikö niin voisi sopia?

Minulla ja ystävällä on YYA-sopimus. Minä mm. hoidan nyt heidän kotiaan kun he ovat monen viikon lomamatkalla, ja hän ottaa meidän lapset heille hoitoon kun miehen kanssa mennään sukulaisen häihin. Ollaan puolin ja toisin haettu toistemme lapsia päiväkodista, ja ollaan muutenkin apuna toisillemme.

Hänellä ei ole sukulaisia, joten minä olen hänelle yksi turvaverkon lenkki.

Mutta taman ketjun mukaan turvaverkon pitaisi pudota valmiina omaan syliin, eika missaan tapauksessa voi olla vastavuoroista

 

Mutta taman ketjun mukaan turvaverkon pitaisi pudota valmiina omaan syliin, eika missaan tapauksessa voi olla vastavuoroista

Joskus, huom. joskus, kieltämättä tuntuu siltä kun lukee näitä turvaverkottomuusjuttuja :ashamed:

 

Jaa'a,koska itse olen kaivannut tukiverkostoa,olisin edelleen valmis joskus auttamaan jotakuta kanssasisarta ottamalla viikonlopuksi hoitoon jonkun lapset.Tosin mielummin niin ettei vfentovieraita ihan kylmiltään jätettäis vieraan tädin hoiviin itkemään äidin perään.Pieni tutustumiskäynti ennakkoon olisi ihan kiva.Ihan lasten kannalta,vaikka ne hoitamani jäivätkin kuulemma hyville mielin ja olivat jälkeenkin päin kysyneet koska taas mennään sen kivan tädin luo yökylään viikonlopuksi.

 

Vaikka olisi kuinka hyviä ystäviä tahansa,ei se tarkoita lapsille hoitopaikkaa...

Eihän se automaattisesti sitä tarkoita, vaan eikö niin voisi sopia?

Minulla ja ystävällä on YYA-sopimus. Minä mm. hoidan nyt heidän kotiaan kun he ovat monen viikon lomamatkalla, ja hän ottaa meidän lapset heille hoitoon kun miehen kanssa mennään sukulaisen häihin. Ollaan puolin ja toisin haettu toistemme lapsia päiväkodista, ja ollaan muutenkin apuna toisillemme.

Hänellä ei ole sukulaisia, joten minä olen hänelle yksi turvaverkon lenkki.

Meillä on kanssa ollut tämäntyylistä toimintaa. Ollaan juuri kasteltu toisten kukkia ja hoidettu kotia lomamatkojen ajan, otettu toisten lemmikeitä hoitoon, autettu muutoilla ja remonteissa yms, noin lastenhoidon ohessa.

 

Mutta taman ketjun mukaan turvaverkon pitaisi pudota valmiina omaan syliin, eika missaan tapauksessa voi olla vastavuoroista

Meille se on tainnut niin tipahtaa, ei ole kauheasti "joutunut" ystäviä vaivaamaan näillä jutuilla kun isovanhemmat on todella paljon arjessa mukana :heart:

 

Tukiverkosto on yksi painava syy siihen ettei tosiaan tee mieli muuttaa mihinkään toiselle puolelle Suomea yhdenkään työpaikan perässä.
Kauhistuttaa ajatellakin.

 

Ei ole meilläkään isovanhemmista hoitoapua, vaikka ovat elossa ja asuvat kohtuulähellä. Pitää olla joku oikeasti kunnon syy (sairaalassa makuu) että hoitavat. Välillä paistaa ihan selkeästi katkeruus tyyliin "Ei meitäkään kukaan auttanut".

Olemme tehneet tukiverkkoja naapurien ja kavereiden kanssa, minulla on tässä lähellä kuusi perhettä joiden kanssa sovitaan lastenkaitsennasta puolin ja toisin jos on tarvis.

 

Osittaisesti samassa veneessä ollaan. Kun tarvitsisi apua, sitä ei ole mistä ottaa. Miehen vanhemmat ei ole koskaan sanoneet että hei muksuthan vois tulla lomailemaan, ei ikinä ja kuopus täyttää jo 11 tänä kesänä. Heiltä en siis odotakkaan yhtään mitään, asia on tullut enemmän kuin selväksi että heillä ei nämä lapset kiinnosta pätkääkään. Mun vanhemmat taas kyllä ottaa yö-kylään sillon tällön kun heille sopii ja siis ihan kiva. Mutta jos koskaan ois oikeesti tarvetta tai toivetta saada viettää vaikka aikaa ihan kahestaan, on turha toivoakkaan että silloin ottaisivat lapset. Ja tämä lasten yö-kylästely menee aina niin että ottavat enintään nuo kaks isointa lasta yhtä aikaa, mutta yleensä vaan yhden. Ettei vaan kato vahingossakaan me päästä viettämään mitään aikaa yhessä. Nytkin ois toivottu että kaikki muksut ois saaneet tulla mummilaan että oltais päästy leffaan tai syömään hääpäivän kunniaksi, niin mitä sitä turhaan. Ei mummolle sopinu:/ Ja noh sellaset kaverit jotka mielellään tuota pienintäkin kattois asuvat useiden satojen kilometrien päässä, joten ei mitään saumaa.

 

Osittaisesti samassa veneessä ollaan. Kun tarvitsisi apua, sitä ei ole mistä ottaa. Miehen vanhemmat ei ole koskaan sanoneet että hei muksuthan vois tulla lomailemaan, ei ikinä ja esikoinen täyttää jo 11 tänä kesänä. Heiltä en siis odotakkaan yhtään mitään, asia on tullut enemmän kuin selväksi että heillä ei nämä lapset kiinnosta pätkääkään. Mun vanhemmat taas kyllä ottaa yö-kylään sillon tällön kun heille sopii ja siis ihan kiva. Mutta jos koskaan ois oikeesti tarvetta tai toivetta saada viettää vaikka aikaa ihan kahestaan, on turha toivoakkaan että silloin ottaisivat lapset. Ja tämä lasten yö-kylästely menee aina niin että ottavat enintään nuo kaks isointa lasta yhtä aikaa, mutta yleensä vaan yhden. Ettei vaan kato vahingossakaan me päästä viettämään mitään aikaa yhessä. Nytkin ois toivottu että kaikki muksut ois saaneet tulla mummilaan että oltais päästy leffaan tai syömään hääpäivän kunniaksi, niin mitä sitä turhaan. Ei mummolle sopinu:/ Ja noh sellaset kaverit jotka mielellään tuota pienintäkin kattois asuvat useiden satojen kilometrien päässä, joten ei mitään saumaa.

Hups! piti korjata tekstiin että esikoinen

 

lapselle hoitopaikkoja, mahdollisuus saada omaa aikaa, ottaa matkalle mukaan lapsen hoitaja jne. Meillä ei ole ketään, vaikka lapsilla on 4 isovanhempaa elossa.

En mä tiiä onko kateus tai katkeruus täysin oikeita sanoja, toki joskus, mut lähinnä olen surullinen siitä, että oma suku on niin etäinen, ettei heitä kiinnosta ja miehen suku asuu niin kaukana, eli tukiverkko on lähes olematon. Mua ainakin lohduttaa tieto, että ei olla ainut perhe, jolla on minimaalinen tukiverkosto.

 

lapselle hoitopaikkoja, mahdollisuus saada omaa aikaa, ottaa matkalle mukaan lapsen hoitaja jne. Meillä ei ole ketään, vaikka lapsilla on 4 isovanhempaa elossa.

En mä tiiä onko kateus tai katkeruus täysin oikeita sanoja, toki joskus, mut lähinnä olen surullinen siitä, että oma suku on niin etäinen, ettei heitä kiinnosta ja miehen suku asuu niin kaukana, eli tukiverkko on lähes olematon. Mua ainakin lohduttaa tieto, että ei olla ainut perhe, jolla on minimaalinen tukiverkosto.

Meillä on tosissana ollut rikkaus se että lähipiiristä löytyy muitakin perheitä joiden "omat" tukiverkot on kaukana, ollaan siis hyvin pystytty tulemaan toisiamme vastaan ja muodostamaan keskenämme sen tukiverkon. =)

Katkera tai vihainenkaan en kyllä osaa olla siitä että omat suvut ja vanhat ystävät ovat kaukana. Itsehän tietoisesti tehtiin lapset tähän tilanteeseen. Lastenhoitoapua ollaan saatu järkättyä vaikka se onkin edellyttänyt vähän työtä. Aina ei vaan käy niin että joku luotettava lastenhoitaja ilmestyy soittelemaan ovikelloa ja tarjoamaan ilmaista apuaan. Mutta siitä olen jotenkin surullinen ettei meidän lapsille tule koskaan muodostumaan läheisiä suhteita isovanhempiinsa. :/

 

taas yksi asia mistä saan olla kiitollinen. nimittäin mulla on ihana ex-anoppi joka ottaa pojan hoitoon millon vain pyydän ja pojan isäkin ottaa pojan luokseen 2krt kuussa

 

Meillä on tosissana ollut rikkaus se että lähipiiristä löytyy muitakin perheitä joiden "omat" tukiverkot on kaukana, ollaan siis hyvin pystytty tulemaan toisiamme vastaan ja muodostamaan keskenämme sen tukiverkon. =)

Katkera tai vihainenkaan en kyllä osaa olla siitä että omat suvut ja vanhat ystävät ovat kaukana. Itsehän tietoisesti tehtiin lapset tähän tilanteeseen. Lastenhoitoapua ollaan saatu järkättyä vaikka se onkin edellyttänyt vähän työtä. Aina ei vaan käy niin että joku luotettava lastenhoitaja ilmestyy soittelemaan ovikelloa ja tarjoamaan ilmaista apuaan. Mutta siitä olen jotenkin surullinen ettei meidän lapsille tule koskaan muodostumaan läheisiä suhteita isovanhempiinsa. :/

Hienoa, että oot löytänyt samassa tilanteessa olevia ihmisiä ja onnistunut luomaan jonkinlaisen tukiverkon.

Joo sen verran vastuuta täytyy ottaa, jotta omista valinnoistaan kantaa seuraukset. Mutta kun kuuntelee itseään ja seuraa sisäistä ääntään, se johdattaa oikeaan suuntaan.

Jos en olisi tehnyt lapsia koskaan, niin eipähän se tukiverkko olisi sittenkään yhtään sen isompi, olisin vain kahta lasta "köyhempi".

 

Meillä on tosissana ollut rikkaus se että lähipiiristä löytyy muitakin perheitä joiden "omat" tukiverkot on kaukana, ollaan siis hyvin pystytty tulemaan toisiamme vastaan ja muodostamaan keskenämme sen tukiverkon. =)

Sama täällä. Tai siis mulla on kyllä tukiverkko, kun vanhemmat asuu parin kilsan päässä, veli samoin, kummitätini, jne...mutta silti vastavuoroisuusperiaate ystävien kanssa on mukava juttu, saan olla heille avuksi (heillä kun ei ole sukulaisia täälläpäin) ja saan heiltä apua kun aina ei viitsi isovanhempiakaan vaivata.

Se vaatii sen, että kysyy, ehdottaa, tarjoutuu auttamaan, saa niinsanotusti suunsa auki - ei se muuten onnistu.

 

Mutta taman ketjun mukaan turvaverkon pitaisi pudota valmiina omaan syliin, eika missaan tapauksessa voi olla vastavuoroista

Joskus, huom. joskus, kieltämättä tuntuu siltä kun lukee näitä turvaverkottomuusjuttuja :ashamed:

Se on helppoa sanoa kun itsellä tukiverkostoa riittää. Niiden kavereidenkin kanssa voi olla sellaisia tilanteita, ettei vastavuoroisuus toimi. Siitä syystä, etten 3 lapsen yksinhuoltajaa halua vaivata kaiken lisäksi vielä omilla lapsilla, toinen kaveri viettää kiireistä opiskelijaelämää eikä ehditä nähdä oikein muutenkaan ja lähin ystäväperhe on siinä tilanteessa että heillä lapsi sossun maksamana päivähoidossa ja toisinaan tukiperheessä, joten kun ollaan näin piipussa niin ei oikein onnistu. Ja on haettu tukiperhettä ja pyydetty isovanhempia jne jne mutta ei heitä pakottaa voi.

 

Mun vanhemmat on kuolleet ja miehen isä, anoppi asuu huitsunnevadassa ja siskot myös.
Me pyydettiin meille tukiperhe jonne lapset saa kerran kuukaudessa.
Syksyllä ollaan sitä saamassa, ja meillä ei ole tarkoitus vetää mitään koomia miehen kanssa jos ollaan kahdestaan, kerätään voimia ja hoidetaan parisuhdetta.

 

Eiko teilla kellaan ole miesta/ lapsilla isaa joka hoitaisi lapsia valilla?!?

Tai ystäviä...

Ei kaikilla vain ole ystäviä, jotka voisi lapsia hoitaa tai muuten olla oikeita "turvan" lähteitä.

 

Mun vanhemmat on kuolleet ja miehen isä, anoppi asuu huitsunnevadassa ja siskot myös.
Me pyydettiin meille tukiperhe jonne lapset saa kerran kuukaudessa.
Syksyllä ollaan sitä saamassa, ja meillä ei ole tarkoitus vetää mitään koomia miehen kanssa jos ollaan kahdestaan, kerätään voimia ja hoidetaan parisuhdetta.

Kivat teille.... Mun äiti kuollut, miehen isä kuollut eikä muutenkaan tukiverkkoa. Olen ollut 2 kertaa uupumuksen takia psykiatrisella osastolla hoidossa mutta tukiverkkoa emme saa koska meillä on mies perheessä joka ei sekään enää kauhean hyvin jaksa. Meidän kunta antaa tukiperheitä vain ja ainoastaan yksinhuoltajille. Omakustanteisesti ei voida tukiperhettä ottaa koska se on helvetin kallista..

 

Mies hoitaa muksuja siinä missä minäkin ja vuorotellaan sujuvasti mutta välillä, halauan olla vain miehen kanssa, parisuhde jäänyt niin vähälle muutaman erityislapsen ja vauvan kanssa.

 

Mutta taman ketjun mukaan turvaverkon pitaisi pudota valmiina omaan syliin, eika missaan tapauksessa voi olla vastavuoroista

Joskus, huom. joskus, kieltämättä tuntuu siltä kun lukee näitä turvaverkottomuusjuttuja :ashamed:

Se on helppoa sanoa kun itsellä tukiverkostoa riittää. Niiden kavereidenkin kanssa voi olla sellaisia tilanteita, ettei vastavuoroisuus toimi. Siitä syystä, etten 3 lapsen yksinhuoltajaa halua vaivata kaiken lisäksi vielä omilla lapsilla, toinen kaveri viettää kiireistä opiskelijaelämää eikä ehditä nähdä oikein muutenkaan ja lähin ystäväperhe on siinä tilanteessa että heillä lapsi sossun maksamana päivähoidossa ja toisinaan tukiperheessä, joten kun ollaan näin piipussa niin ei oikein onnistu. Ja on haettu tukiperhettä ja pyydetty isovanhempia jne jne mutta ei heitä pakottaa voi.

Se on ikävää jos sitä tukivekostoa ei löydy etsimisestä huolimatta. :/

Ovatko nämä kaikki mainitsemasi kaverit olleet läheisiäsi jo ennen lapsia? Meinaan että silloin kun meille syntyi esikoinen meillä ei ollut lähellä ketään vanhaa tuttua tai sukulaista, oltiin juuri muutettua uudelle alueelle jne. Tämä verkosto löytyi sitten tavallaan lasten ansioistakin, kun käytiin avoimessa päiväkodissa ja erilaisissa kerhoissa, vertaistukiryhmissä, ihan paikallisissa leikkipuistoissa ja vietettiina aikaa kerrostalon pihassa. Ilman näihin paikoihin menemistä ja ihmisten kanssa juttusille hakeutumista oltaisiin yhä tänäkin päivänä aivan ilman tukiverkostoa ja ehkä jopa ilman yhtään kaveria, ystävää tai muuta läheistä ihmistä.

 

Mun vanhemmat on kuolleet ja miehen isä, anoppi asuu huitsunnevadassa ja siskot myös.
Me pyydettiin meille tukiperhe jonne lapset saa kerran kuukaudessa.
Syksyllä ollaan sitä saamassa, ja meillä ei ole tarkoitus vetää mitään koomia miehen kanssa jos ollaan kahdestaan, kerätään voimia ja hoidetaan parisuhdetta.

Kivat teille.... Mun äiti kuollut, miehen isä kuollut eikä muutenkaan tukiverkkoa. Olen ollut 2 kertaa uupumuksen takia psykiatrisella osastolla hoidossa mutta tukiverkkoa emme saa koska meillä on mies perheessä joka ei sekään enää kauhean hyvin jaksa. Meidän kunta antaa tukiperheitä vain ja ainoastaan yksinhuoltajille. Omakustanteisesti ei voida tukiperhettä ottaa koska se on helvetin kallista..

Oletko kysynyt Pelalta suoraan, jonoja siellä kyllä on,mutta kannattaa kysyä.