Voi että mä olen katkera ja kateellinen teille, joilla on tukiverkkoja,

täällä on nyt jotenkin vieras-nimimerkillä kirjoittavaa luultu minuksi. olen siis oikea ap, minulla ei ole mielenterveysongelmia.
ainoastaan olen äreä, koska taas eilen, kun kysyin anopilta pariksi päiväksi lastenhoitoapua, oli vastaus, että ei nyt oikein kiinnosta, kun pitää vahtia taloyhtiön remonttia!
oma äitini ei töiltään pysty hoitamaan.
itse olen yrittäjä, en voi jäädä töistä pois. pitänee taas ottaa lapset töihn mukaan..

 

täällä on nyt jotenkin vieras-nimimerkillä kirjoittavaa luultu minuksi. olen siis oikea ap, minulla ei ole mielenterveysongelmia.
ainoastaan olen äreä, koska taas eilen, kun kysyin anopilta pariksi päiväksi lastenhoitoapua, oli vastaus, että ei nyt oikein kiinnosta, kun pitää vahtia taloyhtiön remonttia!
oma äitini ei töiltään pysty hoitamaan.
itse olen yrittäjä, en voi jäädä töistä pois. pitänee taas ottaa lapset töihn mukaan..

täh. Siis ei mulle kyllä tulis mieleenkään valittaa, jos toiset eivät vahdi lapsiani päiväkaupalla kun itse tienaan rahaa. siihen on päiväkoti olemassa

ymmärrän lastenhoitoavun sellaiseksi hätätilanteeksi (kuten synnyttäminen)tai sitten vanhempien yhteiseksi virkistysajaksi. esim. yhteinen viikonloppu iman lapsia.

mutta sinä taidatkin olla varsinainen röyhkimys ja hyväksikäyttäjä.

 

Mun vanhemmat on kuolleet ja miehen isä, anoppi asuu huitsunnevadassa ja siskot myös.
Me pyydettiin meille tukiperhe jonne lapset saa kerran kuukaudessa.
Syksyllä ollaan sitä saamassa, ja meillä ei ole tarkoitus vetää mitään koomia miehen kanssa jos ollaan kahdestaan, kerätään voimia ja hoidetaan parisuhdetta.

Kivat teille.... Mun äiti kuollut, miehen isä kuollut eikä muutenkaan tukiverkkoa. Olen ollut 2 kertaa uupumuksen takia psykiatrisella osastolla hoidossa mutta tukiverkkoa emme saa koska meillä on mies perheessä joka ei sekään enää kauhean hyvin jaksa. Meidän kunta antaa tukiperheitä vain ja ainoastaan yksinhuoltajille. Omakustanteisesti ei voida tukiperhettä ottaa koska se on helvetin kallista..

mutta tuohan on syrjintää. ei sellaista olekaan kuin yh, kaikilla lapsilla paitsi leskien lapsilla on isäkin. lähes aina isät tapaavat lapsiaan tai sitten usein äidin vanhemmat ovat aktiivisia kun saavat ikään kuin uuden mahdollisuuden perheeseen ja lapsiin. ei toki aina, mutta kyllä ydin perheessä voi olla 100 kertaa rankempaa kuin yhden lapsen yh:lla jolla lapsi usein vanhemmilla, kummeilla, sisarilla, tai omalla isällä.

 

Kummipoika on ollut meillä kahdesti yöhoidossa mutta silloin nuorempi oli niin pieni ettei häntä hoitoon vielä laitettu. Sen jälkeen tilanne muuttunut niin, että he saivat sossun maksaman päivähoidon + tukiperheen eivätkä tarvitse enää yöhoitoa eivätkä jaksaa ottaa meidän lapsia. Näistä kun on edelleenkin puhuttu. Toinen lapsellinen kaverini on yh, joka sanonut ettei jaksa 5 lasta yhtä aikaa ( 1,2,3,5,7 vuotiaat ) ja hällä lapset joka toinen viikonloppu isällään. Asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia.

Onko mahdollista etsiä uusia ystäviä? Sellaisia, joilla ei ole uupumusta ja joilta saisi apua vastavuoroisesti?

Mä oon tuntenut nämä ihmiset, joiden tukiverkon osana olen, vasta pari vuotta.

on muuten kauhean helppoa ehdotella tällaisia kun itsellä on valmiina ne isovanhemmat kahden kilsan päässä. jos on uupunut, ei jaksa sitä hommaa, mitä vaatii se tutustuminen, ja kun nykyään on aika paljon hyväksikäyttäjiä, se homma ei välttämättä auta vaan vie ne viimeisetkin voimat.

 

Minä jos joku tiedän mitä on masennus ja uupuminen lapsiperheessä ja tiedän myös miten siitä selvitään, vaikka synkältä näyttää. Jos isovanhemmat eivät ole avuksi, niin se ei itkemällä parane etkä voi pakottaa heitä auttamaan. Jos rahat ovat vähissä eikä ole varaa palkata ulkopuolista hoitoapua, ei sekään itkemällä parane. Vain te olette ainoita, jotka voitte muutoksen tehdä! Kaveriporukassa et varmasti saa apua, jos annat heti ymmärtää että sinä et aio tehdä vastavuoroisesti omaa osuuttasi. Jos voit suoraan sanoa, että et jaksa muiden lapsia hoitaa, niin voit ehdottaa jotain muuta tilalle: teet ruokaa, hoidat loman ajan asuntoa / lemmikkejä / kukkia, tms. Jos sinä et jaksa hoitaa muiden lapsia, niin pyydä miestäsi hoitamaan heitä. Usein tosin kun on lapsia kylässä, niin omiaankin jaksaa paremmin kun leikkivät keskenään. Se tosin on eri asia jos itsellä on muutama alle 3v ja siihen päälle laitetaan ystävien vauvat. Mutta tämä tuskin teilläkään on tilanne...

On turha odottaa taivaasta syliin tipahtavaa pelastusta, sitä ei koskaan tule. Vain sinä voit päättää teidän elämästä ja tehdä muutoksia. Mikä teidät ajaa uupumuksen partaalle? Miksi ette enää jaksa? Mitä voitte itse muuttaa ja tehdä?

Voi kuule, anteeksi vaan mutta minä luulen ettet sinä kauheasti meidän tilanteesta tiedä. En ole itkenyt ettei isovanhemmat hoida, en ole itkenyt ettei ole ulkopuolista lastenhoitoapua. Lapset ovat olleet pari kuukautta hoidossa. En minä ole antanut ymmärtää etten auta heitä vaan olemme keskustelleet ihan YHDESSÄ siitä että tässä elämäntilanteessa on hyvä jos jaksamme hoitaa edes omat lapsemme ja puhuneet avoimesti siitä että ehkä joskus myöhemmin jaksamme tukea toisiamme enemmän konkreettisesti. Minä olen hakenut apua, ollut terapiassa, joutunut terapian ulkopuolelle, romahtanut taas, hakenut apua sossusta, toivonut tukiperhettä, ollut yhteydessä pelaan mutta kustannukset ovat todella korkeat meille, tehnyt itse asiassa 2 lastensuojeluilmoitusta perheestämme, toista ei otettu kuuleviin korviin, meillä on käynyt psykologit, sossut jne mutta ei ole tarvetta jatkaa lastensuojeluasiakkuutta eikä mitään konkreettista apua tullut. Mies alkaa uupumaan ja senkin tietää sossu. Kerro ihmeessä, että miten minä voin enää muuttaa elämääni! Eilen illalla viimeksi itkin sitä, että miksi en voi olla mieleltäni normaali ihminen.

Mistä johtuu että avunpyyntöjäsi ei oteta vakavasti? onko miehesi ehkä hyvinkoulutettu ja vastuullinen isä? jos käy töissä ja on hyvä koulutus, apua ei tarjota kovin herkästi.

 

ei sellaista olekaan kuin yh, kaikilla lapsilla paitsi leskien lapsilla on isäkin. lähes aina isät tapaavat lapsiaan tai sitten usein äidin vanhemmat ovat aktiivisia kun saavat ikään kuin uuden mahdollisuuden perheeseen ja lapsiin. ei toki aina, mutta kyllä ydin perheessä voi olla 100 kertaa rankempaa kuin yhden lapsen yh:lla jolla lapsi usein vanhemmilla, kummeilla, sisarilla, tai omalla isällä.

No jopas on mielenkiintoinen kommentti. Mitä ihmettä tarkoitat sanomalla, että "ei sellaista olekaan kuin yh"? Yksinhuoltajia ei siis lainkaan mielestäsi ole? Poistaako mielestäsi se, että "lähes kaikki isät tapaavat lapsiaan" kokonaan juridisesti ja aktuaalisesti yksinhuoltajien ryhmän kokonaan? Tunnut vihjaavan, että yksinhuoltajien vanhemmat ja sisarukset tai lapsien kummit hoitavat enemmän lapsia kuin ydinperheen lasten isovanhemmat, tädit ja sedät ja kummitädit/-sedät? Mistä saat tietosi, että ydinperheillä on 100 kertaa helpompaa, ja että yksinhuoltajien lapset ovat usein ulkopuolisessa hoidossa?

Itsellä kokemusta sen verran, että olen ollut totaaliyh siitä asti kun lapset olivat 5kk ja 1,5vuotta. Koskaan eivät ole lapset olleet isällään hoidossa. Koskaan eivät hänen luonaan ole olleet yötään. Lasten useasta kummista ainoastaan yksi on heitä ottanut luokseen muutamia kertoja muutamaksi tunniksi kerrallaan. Koskaan eivät ole lapset olleet minun sisarusteni hoidossa. Lapset ovat nyt 3v ja 4v ja kaikenkaikkiaan ovat olleet isovanhemmillaan yökylässä 4 kertaa. Siinäpä sitä helppoutta kerrakseen.

 

ei sellaista olekaan kuin yh, kaikilla lapsilla paitsi leskien lapsilla on isäkin. lähes aina isät tapaavat lapsiaan tai sitten usein äidin vanhemmat ovat aktiivisia kun saavat ikään kuin uuden mahdollisuuden perheeseen ja lapsiin. ei toki aina, mutta kyllä ydin perheessä voi olla 100 kertaa rankempaa kuin yhden lapsen yh:lla jolla lapsi usein vanhemmilla, kummeilla, sisarilla, tai omalla isällä.

No jopas on mielenkiintoinen kommentti. Mitä ihmettä tarkoitat sanomalla, että "ei sellaista olekaan kuin yh"? Yksinhuoltajia ei siis lainkaan mielestäsi ole? Poistaako mielestäsi se, että "lähes kaikki isät tapaavat lapsiaan" kokonaan juridisesti ja aktuaalisesti yksinhuoltajien ryhmän kokonaan? Tunnut vihjaavan, että yksinhuoltajien vanhemmat ja sisarukset tai lapsien kummit hoitavat enemmän lapsia kuin ydinperheen lasten isovanhemmat, tädit ja sedät ja kummitädit/-sedät? Mistä saat tietosi, että ydinperheillä on 100 kertaa helpompaa, ja että yksinhuoltajien lapset ovat usein ulkopuolisessa hoidossa?

Itsellä kokemusta sen verran, että olen ollut totaaliyh siitä asti kun lapset olivat 5kk ja 1,5vuotta. Koskaan eivät ole lapset olleet isällään hoidossa. Koskaan eivät hänen luonaan ole olleet yötään. Lasten useasta kummista ainoastaan yksi on heitä ottanut luokseen muutamia kertoja muutamaksi tunniksi kerrallaan. Koskaan eivät ole lapset olleet minun sisarusteni hoidossa. Lapset ovat nyt 3v ja 4v ja kaikenkaikkiaan ovat olleet isovanhemmillaan yökylässä 4 kertaa. Siinäpä sitä helppoutta kerrakseen.

siis sanoin, että yh:lla saattaa olla helpompaa kuin ydinperheellä. en väitäkään että aina olisi.

ja minusta koko yh on hassu sana. kun kerta nykyään aika monen lapsen molemmat vanhemmat ovat kuviossa mukana, tutkimusten mukaan jopa enemmän keskimäärin yh:n lapset ovat isän kanssa kuin ydeinperheen lapset.

 

Minusta on hullua, että lääkkeitä syövä mielenterveyssairas, joka osastolla, ei saa tukiperhettä, koska lapsilla isä asuu samassa taloudessa, vaikka on pyytänyt monta kertaa, mutta yh saa kun pyytää. vain siksi että on "yh". mitä se sitten tarkoittaakin. jos isä asuu samalla paikkakunnalla tai lasten isovanhemmta kuviossa mukana, voi ollla 100 kertaa helpompaa kuin ydinperheellisellä.

yhteiskunta oikein kannustaa eroamaan, kun mitään apua ei saa niin kauan kuin vain vanhemmissa henki pihisee ja eivät eroa. onhan toki paljon helpompaa jos isovanhemmat hakevat lapset hoitoon, ja saa jäädä tyhjään kotiin ihan rauhassa, kuin että työstä väsynyt isä sekaisessa kodissa itsekin väsyneenä hoitaa, ja äiti joutu lähteä jonnekin kaupoille saadaksen hetken olla yksin.