Voi että mä olen katkera ja kateellinen teille, joilla on tukiverkkoja,

Oletko tosissasi, että jos saisit pari kertaa kuussa lapset jonnekin yökylään, niin teidän tilanne paranisi?

Olen tosissani että uskoisin sen ennaltaehkäisevän miehen väsymystä.

Ja vaikka mies käy töissä päivät ja usein illatkin, niin teillä ei ole varaa maksaa parina iltana kuussa MLL:n lapsenvahdille palkkaa? Lopeta nyt toi turha mariseminen!

 

Kuinka monta tuntia päivässä / viikossa teidän lasten pitäisi olla poissa teidän luota, että se parantaisi sut tai muuttaisi teidän olon paremmaksi?

Mä vastaan että kerran kuussa yöhoito olis kiva, jotta pääsisi ilman lapsia jonnekin, teatteriin, leffaan, syömään, baariin.

Mä en niin sillä turvaverkolla tarkoita edes lastenhoitoa, vaan lähinnä sitä, että miten sitä välillä toivoo kuinka ympärillä olisi paljon rakastavia ihmisiä. Joku uusi kaveri, jota hädintuskin tuntee, tuskin tuntee mitään rakkautta esim. varsinkaan lapsia kohtaan. Ei me ihan yksin olla, joten kiitollinen olen jokaisesta joka rakastaa. :heart:

 

Tuota, teillä on ollut osastohoitoja, lääkityksiä ja lapsille päivähoitopaikat ja silti olette molemmat ihan loppu. Mitkään yhteiskunnan tarjoamat terapiat ja mitä niitä nyt oli eivät ole muuttaneet tialnnetta.

Suoraan sanottuna en usko että teidän elämänne mitenkään ratkaisevasti muuttuisi siitä jos jouku tuttu kerran, pari kuukaudessa ottaisi lapsenne muutamaksi tunniksi hoitoon.

muoks. siis ne isovanhemmat ja ystävät eivät kuitenkaan pysty tarjoamaan noita säännöllisiä terapioita tai kokonaisvaltaista apua teidän perheellenne.

Mä en ymmärrä miten tässä on nyt musta tehty kauhean vaativa ihminen? :/ Yhteiskunta EI tarjoa terapiaa ja minä kyllä uskon, että miehen jaksamista auttaisi se, että vapaata olisi silloin tällöin.

Siis kirjoitit että kaipaatte terapiaa ja sitä apua perheen kokonaistilanteeseen tms. Eli se tukiverkosto ei kyllä auta näihin asioihin.

Mutta siis jos lapset ovat nyt jo päivät hoidossa niin etkä saa sinä aikana sitä vertaa levättyä että saisit ne pakolliset kotihommat hoidettua ja illat vedettyä lasten kanssa niin ettei kaikki kaatuisi miehen niskaan?

Jos se ei onnistu niin kai se osastojakso on se ainoa keino tuoss avaiheessa saada rattaat taas pyörimään ja että teidän avuntarve huomioidaan yhteiskunnan taholta.

Näistä kirjoituksista kuitenkin uskon että se avuntarve on huomattavasti suurempi mitä satunnainen lastenhoitoapu sukulaisilta tai ystäviltä pystyy täyttämään.

 

Ei pidä. Itse annoit ymmärtää, että sinulla on ollut mt-ongelmia ala-asteelta lähtien. Älä suutu minulle siitä mitä itse kirjoitat.

Mun on turha kirjoittaa enää mitään, en saa sinua ymmärtämään omaa tilannettasi. Toivottavasti saisitte lapsillenne apua.

Jonkinlaista oireilua on ollutkin mutta sen olen tajunnut vasta terapiassa 22-vuotiaana. Olisin jättänyt lapset tekemättä, nyt en niitä enää voi ( enkä halua ) pois antaa tai jälkiabortoida vaikka niin varmaan joku toivookin. Kerro mitä minä en ymmärrä? Minä olen huolissani miehestä, minä antaisin hemmetti vaikka pääni jos saisin elää normaalia elämää, tehdä normaaleja asioita ja paljon olen sen eteen yrittänytkin tehdä niin kuin myäs psykologi ja kaverit ovat sanoneet. Mutta kun mieli ja keho romahtaa niin se romahtaa! Hain heti apua kun olo kävi taas sietämättömäksi. On todella omituista, jos alan ammattilainen ei sitä tiedä että avohoidon taso on aivan kuralla kun jopa minä maallikkona sen tajuan. Onko sinulla muuta sanottavaa kuin että oikeasti mun tilanne ei edes ole paha jne?

 

Mua vain hämmästyttää tilanteenne lasten osalta. Ja tietenkin siltäkin osalta, että sulla on pitkä historia mt-ongelmien kanssa ja silti olet tehnyt lapsia

Minä en tosiaankaan etukäteen tiennyt, että tulen 22-vuotiaana sairastumaan masennukseen ja sen jälkeen alan voida näin huonosti. Valitettavasti jo 21-vuotiaana olin 2 lapsen äiti. Vai pitäisikö sinun mielestä jo ala-asteikäisen tunnistaa itsessään vääriä piirteitä?

Ei pidä. Itse annoit ymmärtää, että sinulla on ollut mt-ongelmia ala-asteelta lähtien. Älä suutu minulle siitä mitä itse kirjoitat.

Mun on turha kirjoittaa enää mitään, en saa sinua ymmärtämään omaa tilannettasi. Toivottavasti saisitte lapsillenne apua.

Anteeksi vaan arvon psykiatrinen sairaanhoitaja, mutta kyllä tässä ihan maallikokin tajuaa ketjua lukiessaan, että ap tuskin on jo ala-asteella tunnistanut että hei, olen varmaan masentunut, enpä tee lapsia. Anteeksi vain, mutta et vaikuta uskottavalta, tai sinulta kyllä vähintäänkin puuttuu sellaista empatiakykyä, jota ammatissasi tarvitaan. Minusta puhut ap:lle epäammattimaisesti. Toivottavasti et työssäsi kohtaa ihmisiä tuolla tavalla. Anteeksi purkaukseni, mutta jotenkin pisti vihaksi tyyli, jolla ap:lle kirjoitit, ja vielä alan ammattilaisena.

 

Ja vaikka mies käy töissä päivät ja usein illatkin, niin teillä ei ole varaa maksaa parina iltana kuussa MLL:n lapsenvahdille palkkaa? Lopeta nyt toi turha mariseminen!

Luottamuspula. Miten ihmeessä sitä uskaltaa päästää jonkun nuoren tuntemattoman tyypiin kotiisi ottamaan vastuu rakkaimmista? En ymmärrä, eikä mun mieskään.

 

Oletko tosissasi, että jos saisit pari kertaa kuussa lapset jonnekin yökylään, niin teidän tilanne paranisi?

Olen tosissani että uskoisin sen ennaltaehkäisevän miehen väsymystä.

Ja sen hoitopaikan pitäisi myös tipahtaa teille kuin Manulle illallisen? Ihan vain siksi, että sulla on päässä vikaa?

Juu juu, juurihan tätähän minä tarkoitin

 

Oletko tosissasi, että jos saisit pari kertaa kuussa lapset jonnekin yökylään, niin teidän tilanne paranisi?

Olen tosissani että uskoisin sen ennaltaehkäisevän miehen väsymystä.

Ja vaikka mies käy töissä päivät ja usein illatkin, niin teillä ei ole varaa maksaa parina iltana kuussa MLL:n lapsenvahdille palkkaa? Lopeta nyt toi turha mariseminen!

Juuri siksi mies käy töissä ettei sitä rahaa tällä hetkellä ole!

 

Anteeksi vaan arvon psykiatrinen sairaanhoitaja, mutta kyllä tässä ihan maallikokin tajuaa ketjua lukiessaan, että ap tuskin on jo ala-asteella tunnistanut että hei, olen varmaan masentunut, enpä tee lapsia. Anteeksi vain, mutta et vaikuta uskottavalta, tai sinulta kyllä vähintäänkin puuttuu sellaista empatiakykyä, jota ammatissasi tarvitaan. Minusta puhut ap:lle epäammattimaisesti. Toivottavasti et työssäsi kohtaa ihmisiä tuolla tavalla. Anteeksi purkaukseni, mutta jotenkin pisti vihaksi tyyli, jolla ap:lle kirjoitit, ja vielä alan ammattilaisena.

No netissä kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Tuskin on oikeasti psyk.sh.

 

Mun on turha kirjoittaa enää mitään, en saa sinua ymmärtämään omaa tilannettasi. Toivottavasti saisitte lapsillenne apua.

Anteeksi vaan arvon psykiatrinen sairaanhoitaja, mutta kyllä tässä ihan maallikokin tajuaa ketjua lukiessaan, että ap tuskin on jo ala-asteella tunnistanut että hei, olen varmaan masentunut, enpä tee lapsia. Anteeksi vain, mutta et vaikuta uskottavalta, tai sinulta kyllä vähintäänkin puuttuu sellaista empatiakykyä, jota ammatissasi tarvitaan. Minusta puhut ap:lle epäammattimaisesti. Toivottavasti et työssäsi kohtaa ihmisiä tuolla tavalla. Anteeksi purkaukseni, mutta jotenkin pisti vihaksi tyyli, jolla ap:lle kirjoitit, ja vielä alan ammattilaisena.[/quote]

Kiitos sinulle, tätä ihmettelin itsekin.

 

Anteeksi vaan arvon psykiatrinen sairaanhoitaja, mutta kyllä tässä ihan maallikokin tajuaa ketjua lukiessaan, että ap tuskin on jo ala-asteella tunnistanut että hei, olen varmaan masentunut, enpä tee lapsia. Anteeksi vain, mutta et vaikuta uskottavalta, tai sinulta kyllä vähintäänkin puuttuu sellaista empatiakykyä, jota ammatissasi tarvitaan. Minusta puhut ap:lle epäammattimaisesti. Toivottavasti et työssäsi kohtaa ihmisiä tuolla tavalla. Anteeksi purkaukseni, mutta jotenkin pisti vihaksi tyyli, jolla ap:lle kirjoitit, ja vielä alan ammattilaisena.

No netissä kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Tuskin on oikeasti psyk.sh.

Näin mäkin epäilen, sääli ap:n puolesta

 

No anteeksi suorasukaisuuteni, mutta miksi olet tehnyt lapsia jos sulla ns aina ollut ongelmia oman jaksamisesi kanssa aina? Jos sulla on jo lapset päivähoidossa nii sullahan on silloin tukiverkkona jotain koska saat lepäillä. Onko teidän paikkakunnalla vuoropäivähoitoa. Ihan siksi, että voitte viedä lapset sinne yöhoitoon ja tehdä jotain. En ymmärrä sinun ongelmaa, kun haluat lapset hoitoon että parantuisit nythän he ovat, mutta et parannu. Minne niiden lasten pitäisi mennä hoitoon, että parantuisit? Minkä ikäisiä he ovat ja mitä teitte päivällä ennenkuin menivät hoitoon?

En olisi tehnytkään jos olisin tulevan tiennyt. Luuletko että olen oppinut itse itseäni diagnosoimaan? En. Minulla todettiin masennus nuorimmaisen syntymän jälkeen ja terapiassa ehdin oppia sen, että tietynlainen oireilu on alkanut jo lapsena. Minä haluan edelleen tukiverkoston sen miehen takia, koska totta helvetissä minua kiinnostaa miten hän jaksaa ja ja hän alkaa väsymään koska huomaan sen. 2 & 7 ja aiemmin kävimme siellä ryhmätoiminnassa ja sen jälkeen pari kertaa viikossa kerhossa ja muutenkin ihan normaalia kotiäidin arkea.

No nyt nainen niskasta kiinni itseäsi. Siellä tukiperheessä ne lapset ovat vähemmän aikaa, kuin tarhassa... Tuttavaperheen lapset käyvät keran kuukaudessa viikonlopun lastenkodissa. Soita neuvolaan ja selitä teidän tilanne sinne juurtajaksaen ja kysy tätä apumuotoa vielä. Myös kuntouttavaa työtä voit kysellä. Meidän kaupungissa Meri-Lappi kyseessä on ihan sinunlaisellesi tarkoitettuja tukityöpaikkoja. Siellä järjestetään tarvittaessa myös juttelu yms apua... Jos oot läheltä voisin antaa neuvoja sulle yv.LLä jos haluat kirjautua.

 

Mua vain hämmästyttää tilanteenne lasten osalta. Ja tietenkin siltäkin osalta, että sulla on pitkä historia mt-ongelmien kanssa ja silti olet tehnyt lapsia

Minä en tosiaankaan etukäteen tiennyt, että tulen 22-vuotiaana sairastumaan masennukseen ja sen jälkeen alan voida näin huonosti. Valitettavasti jo 21-vuotiaana olin 2 lapsen äiti. Vai pitäisikö sinun mielestä jo ala-asteikäisen tunnistaa itsessään vääriä piirteitä?

Ei pidä. Itse annoit ymmärtää, että sinulla on ollut mt-ongelmia ala-asteelta lähtien. Älä suutu minulle siitä mitä itse kirjoitat.

Mun on turha kirjoittaa enää mitään, en saa sinua ymmärtämään omaa tilannettasi. Toivottavasti saisitte lapsillenne apua.

Anteeksi vaan arvon psykiatrinen sairaanhoitaja, mutta kyllä tässä ihan maallikokin tajuaa ketjua lukiessaan, että ap tuskin on jo ala-asteella tunnistanut että hei, olen varmaan masentunut, enpä tee lapsia. Anteeksi vain, mutta et vaikuta uskottavalta, tai sinulta kyllä vähintäänkin puuttuu sellaista empatiakykyä, jota ammatissasi tarvitaan. Minusta puhut ap:lle epäammattimaisesti. Toivottavasti et työssäsi kohtaa ihmisiä tuolla tavalla. Anteeksi purkaukseni, mutta jotenkin pisti vihaksi tyyli, jolla ap:lle kirjoitit, ja vielä alan ammattilaisena.

Anteeksi. Ehkä kaikki aika jonka vietän mt-ongelmaisten ja moniongelmaisten kanssa on sumentanut harkintakykyäni. Useinkaan päänsilitteleminen ei tuota tulosta, vaan asioista pitää uskaltaa puhua avoimesti ja suoraan. Tosin, multa ei kyllä paljon heru sympatiaa ihmiselle joka vain valittaa kaikesta, vaikka saa jo hoitoa ja lääkitystä ja lapsille päivähoidon, jne. Tässä maassa on PALJON niitä, jotka eivät saa edes sitä hoitoa vaikka haluaisivatkin, moni jopa pahemmassa jamassa kuin tämä kirjoittaja. Usein kyse onkin siitä, että ne hiljaiset pakertajat ovat kovemmilla kuin ne, joilla riittää energissa surffata päivät valittamassa omasta tilanteestaan. Joskus totuus satuttaa. Suokaa anteeksi etten ole hymyilevä sisarhentovalkoinen.

 

Oletko tosissasi, että jos saisit pari kertaa kuussa lapset jonnekin yökylään, niin teidän tilanne paranisi?

Olen tosissani että uskoisin sen ennaltaehkäisevän miehen väsymystä.

Ja vaikka mies käy töissä päivät ja usein illatkin, niin teillä ei ole varaa maksaa parina iltana kuussa MLL:n lapsenvahdille palkkaa? Lopeta nyt toi turha mariseminen!

Juuri siksi mies käy töissä ettei sitä rahaa tällä hetkellä ole!

Siis mitä? Mies käy töissä päviät ja illat eikä rahaa ole? Mihin ne rahat menee? Kai sä saat jonkinlaista sairauspäivärahaa? Oikeasti. Tää alkaa olla niin Porvoo -juttuja taas...

 

Oletko tosissasi, että jos saisit pari kertaa kuussa lapset jonnekin yökylään, niin teidän tilanne paranisi?

Olen tosissani että uskoisin sen ennaltaehkäisevän miehen väsymystä.

Ja vaikka mies käy töissä päivät ja usein illatkin, niin teillä ei ole varaa maksaa parina iltana kuussa MLL:n lapsenvahdille palkkaa? Lopeta nyt toi turha mariseminen!

Juuri siksi mies käy töissä ettei sitä rahaa tällä hetkellä ole!

Siis mitä? Mies käy töissä päviät ja illat eikä rahaa ole? Mihin ne rahat menee? Kai sä saat jonkinlaista sairauspäivärahaa? Oikeasti. Tää alkaa olla niin Porvoo -juttuja taas...

 

Luottamuspula. Miten ihmeessä sitä uskaltaa päästää jonkun nuoren tuntemattoman tyypiin kotiisi ottamaan vastuu rakkaimmista? En ymmärrä, eikä mun mieskään.

Mun on vaikea uskoa, että MLL:n hommiin hakeutuisi sellaisia, jotka eivät oikeasti halua sitä hommaa tehdä. Se, että hoitaja on nuori, ei mun mielestäni ole mikään huono asia. Lapsilla saattaa olla jopa mukavampaakin kuin jonkun vanhan kurpan kanssa. Kyllä mä tavallaan ymmärrän tuon, että tuntemattoman ihmisen hoiviin lapsen jättäminen vähän hirvittää. Hirvitti itseänikin aikoinaan, kun vein lapsen päiväkotiin. Ja siskoani hirvitti, kun vei perhepäivähoitajalle. Silti on täytynyt vain luottaa siihen, että jos joku johonkin tollaiseen hommaan ryhtyy, niin se ihminen oikeasti haluaa tehdä sitä ja on ihan luotettava.

 

Näin mäkin epäilen, sääli ap:n puolesta

Niinpä. hmiset jotka eivät ole koskaan itse kokeneet mitään todella ahdistavaa, eivät osaa samastua toisen ahdinkoon. Siksi toivonkin että jokainen ihminen joskus kokisi todella ahdistavia hetkiä, jolloin vähän kasvaisi kyky asennoitua.

 

Siis kirjoitit että kaipaatte terapiaa ja sitä apua perheen kokonaistilanteeseen tms. Eli se tukiverkosto ei kyllä auta näihin asioihin.

Mutta siis jos lapset ovat nyt jo päivät hoidossa niin etkä saa sinä aikana sitä vertaa levättyä että saisit ne pakolliset kotihommat hoidettua ja illat vedettyä lasten kanssa niin ettei kaikki kaatuisi miehen niskaan?

Jos se ei onnistu niin kai se osastojakso on se ainoa keino tuoss avaiheessa saada rattaat taas pyörimään ja että teidän avuntarve huomioidaan yhteiskunnan taholta.

Näistä kirjoituksista kuitenkin uskon että se avuntarve on huomattavasti suurempi mitä satunnainen lastenhoitoapu sukulaisilta tai ystäviltä pystyy täyttämään.

Tukiverkosto auttaisi miehen jaksamiseen. Ja kun minulla on hyvä vaihe niin silloin minä elän siinä hetkessä niin hyvin kuin voin ja olen tietenkin lasten kanssa. Mutta mies joutuu tekemään aika paljon iltaisin töitä koska minä saan niin pientä palkkaa kun teen 30-45 tuntia kuussa töitä etten ihan syrjäytyisi. Mutta ne ahdistus- ja paniikkioireet ovat niin musertavia että ne vie toimintakyvyn kokonaan silloin kun niitä tulee. Kaikista surullisin olo mulle tulee siitä kun mulle tullaan aukomaan siitä, ettei asiat kitisemällä parane jne. Minä olen menossa kouluun, suunnittelen häitä, käyn osa-aikatöissä, teen kaikkeni sen eteen että voisin hyvin mutta ei nämä mielenterveysasiat pelkällä tahdolla parane ja sen olen karvaasti saanut oppia.

 

Luottamuspula. Miten ihmeessä sitä uskaltaa päästää jonkun nuoren tuntemattoman tyypiin kotiisi ottamaan vastuu rakkaimmista? En ymmärrä, eikä mun mieskään.

Mun on vaikea uskoa, että MLL:n hommiin hakeutuisi sellaisia, jotka eivät oikeasti halua sitä hommaa tehdä. Se, että hoitaja on nuori, ei mun mielestäni ole mikään huono asia. Lapsilla saattaa olla jopa mukavampaakin kuin jonkun vanhan kurpan kanssa. Kyllä mä tavallaan ymmärrän tuon, että tuntemattoman ihmisen hoiviin lapsen jättäminen vähän hirvittää. Hirvitti itseänikin aikoinaan, kun vein lapsen päiväkotiin. Ja siskoani hirvitti, kun vei perhepäivähoitajalle. Silti on täytynyt vain luottaa siihen, että jos joku johonkin tollaiseen hommaan ryhtyy, niin se ihminen oikeasti haluaa tehdä sitä ja on ihan luotettava.

Enemmän mä luotan päiväkotiin, tai eniten noista vaihtoehdoista. Jotenkin omaan kotiin jonkun palkkaaminen hirvittää eniten. Se tehtäisiin vasta todellisen pakon edessä.

 

Ja vaikka mies käy töissä päivät ja usein illatkin, niin teillä ei ole varaa maksaa parina iltana kuussa MLL:n lapsenvahdille palkkaa? Lopeta nyt toi turha mariseminen!

Luottamuspula. Miten ihmeessä sitä uskaltaa päästää jonkun nuoren tuntemattoman tyypiin kotiisi ottamaan vastuu rakkaimmista? En ymmärrä, eikä mun mieskään.

Miksi sinä oletat automaattisesti ettei kukaan muu osaa olla lapsille hyvä? Luuletko olevasi ainoa joka osaa antaa voileipää ja lohduttaa, jos itkettää? Toki te olette vanhempia eikä teitä voi MLL:n hoitaja korvata mutta siitähän tässä ei olekaan kysymys, vaan siitä että joku katsoo lasten perään tunnin tai pari. Miten sinä voit päästää lapsesi päiväkotiin tai kouluun muiden hoidettavaksi?

 

Oletko tosissasi, että jos saisit pari kertaa kuussa lapset jonnekin yökylään, niin teidän tilanne paranisi?

Olen tosissani että uskoisin sen ennaltaehkäisevän miehen väsymystä.

Ja vaikka mies käy töissä päivät ja usein illatkin, niin teillä ei ole varaa maksaa parina iltana kuussa MLL:n lapsenvahdille palkkaa? Lopeta nyt toi turha mariseminen!

Juuri siksi mies käy töissä ettei sitä rahaa tällä hetkellä ole!

Siis mitä? Mies käy töissä päviät ja illat eikä rahaa ole? Mihin ne rahat menee? Kai sä saat jonkinlaista sairauspäivärahaa? Oikeasti. Tää alkaa olla niin Porvoo -juttuja taas...

Mies saa käteen 1240 euroa, en saa sairaspäivärahaa koska käyn töissä vaikkei se rahallisesti kannattavaa olekaan. TÄLLÄ hetkellä tilanne on tämä, toivottavasti syksyllä muuttuu.

 

Luottamuspula. Miten ihmeessä sitä uskaltaa päästää jonkun nuoren tuntemattoman tyypiin kotiisi ottamaan vastuu rakkaimmista? En ymmärrä, eikä mun mieskään.

Mun on vaikea uskoa, että MLL:n hommiin hakeutuisi sellaisia, jotka eivät oikeasti halua sitä hommaa tehdä. Se, että hoitaja on nuori, ei mun mielestäni ole mikään huono asia. Lapsilla saattaa olla jopa mukavampaakin kuin jonkun vanhan kurpan kanssa. Kyllä mä tavallaan ymmärrän tuon, että tuntemattoman ihmisen hoiviin lapsen jättäminen vähän hirvittää. Hirvitti itseänikin aikoinaan, kun vein lapsen päiväkotiin. Ja siskoani hirvitti, kun vei perhepäivähoitajalle. Silti on täytynyt vain luottaa siihen, että jos joku johonkin tollaiseen hommaan ryhtyy, niin se ihminen oikeasti haluaa tehdä sitä ja on ihan luotettava.

Enemmän mä luotan päiväkotiin, tai eniten noista vaihtoehdoista. Jotenkin omaan kotiin jonkun palkkaaminen hirvittää eniten. Se tehtäisiin vasta todellisen pakon edessä.

Ja mun mielestä se on noille mun kullannupuille juuri se paras vaihtoehto! He saavat olla kotona, tutussa ympäristössä, omien tavaroidensa kanssa. Paikalle tulee vain joku vähän vieraampi ihminen siksi aikaa kun vanhemmat ovat poissa. Vielä kamalampaa olisi viedä lapset vieraan ihmisen kanssa vieraaseen paikkaan. IMHO.

 

Oletko tosissasi, että jos saisit pari kertaa kuussa lapset jonnekin yökylään, niin teidän tilanne paranisi?

Olen tosissani että uskoisin sen ennaltaehkäisevän miehen väsymystä.

Ja vaikka mies käy töissä päivät ja usein illatkin, niin teillä ei ole varaa maksaa parina iltana kuussa MLL:n lapsenvahdille palkkaa? Lopeta nyt toi turha mariseminen!

Juuri siksi mies käy töissä ettei sitä rahaa tällä hetkellä ole!

Siis mitä? Mies käy töissä päviät ja illat eikä rahaa ole? Mihin ne rahat menee? Kai sä saat jonkinlaista sairauspäivärahaa? Oikeasti. Tää alkaa olla niin Porvoo -juttuja taas...

Mies saa käteen 1240 euroa, en saa sairaspäivärahaa koska käyn töissä vaikkei se rahallisesti kannattavaa olekaan. TÄLLÄ hetkellä tilanne on tämä, toivottavasti syksyllä muuttuu.

Miten sä voit käydä töissä jos et pysty edes lapsiasi hoitamaan iltaisin?

 

Anteeksi. Ehkä kaikki aika jonka vietän mt-ongelmaisten ja moniongelmaisten kanssa on sumentanut harkintakykyäni. Useinkaan päänsilitteleminen ei tuota tulosta, vaan asioista pitää uskaltaa puhua avoimesti ja suoraan. Tosin, multa ei kyllä paljon heru sympatiaa ihmiselle joka vain valittaa kaikesta, vaikka saa jo hoitoa ja lääkitystä ja lapsille päivähoidon, jne. Tässä maassa on PALJON niitä, jotka eivät saa edes sitä hoitoa vaikka haluaisivatkin, moni jopa pahemmassa jamassa kuin tämä kirjoittaja. Usein kyse onkin siitä, että ne hiljaiset pakertajat ovat kovemmilla kuin ne, joilla riittää energissa surffata päivät valittamassa omasta tilanteestaan. Joskus totuus satuttaa. Suokaa anteeksi etten ole hymyilevä sisarhentovalkoinen.

Tässä sinulle vastaus

Tukiverkosto auttaisi miehen jaksamiseen. Ja kun minulla on hyvä vaihe niin silloin minä elän siinä hetkessä niin hyvin kuin voin ja olen tietenkin lasten kanssa. Mutta mies joutuu tekemään aika paljon iltaisin töitä koska minä saan niin pientä palkkaa kun teen 30-45 tuntia kuussa töitä etten ihan syrjäytyisi. Mutta ne ahdistus- ja paniikkioireet ovat niin musertavia että ne vie toimintakyvyn kokonaan silloin kun niitä tulee. Kaikista surullisin olo mulle tulee siitä kun mulle tullaan aukomaan siitä, ettei asiat kitisemällä parane jne. Minä olen menossa kouluun, suunnittelen häitä, käyn osa-aikatöissä, luen ns. itsehoitokirjoja, teen kaikkeni sen eteen että voisin hyvin mutta ei nämä mielenterveysasiat pelkällä tahdolla parane ja sen olen karvaasti saanut oppia.
Vieläkö sinä oikeasti väität että minä vaan valitan ja valitan? Juuri tuollaisista kommenteista tulee todella surullinen olo.

 

Mies saa käteen 1240 euroa, en saa sairaspäivärahaa koska käyn töissä vaikkei se rahallisesti kannattavaa olekaan. TÄLLÄ hetkellä tilanne on tämä, toivottavasti syksyllä muuttuu.

Jos sä pystyt käymään töissä niin etköhän sä pystyisi tarjoamaan miehellekin breikin lastenhoitamisesta?