Voi että mä olen katkera ja kateellinen teille, joilla on tukiverkkoja,

Mun vanhemmat on kuolleet ja miehen isä, anoppi asuu huitsunnevadassa ja siskot myös.
Me pyydettiin meille tukiperhe jonne lapset saa kerran kuukaudessa.
Syksyllä ollaan sitä saamassa, ja meillä ei ole tarkoitus vetää mitään koomia miehen kanssa jos ollaan kahdestaan, kerätään voimia ja hoidetaan parisuhdetta.

Kivat teille.... Mun äiti kuollut, miehen isä kuollut eikä muutenkaan tukiverkkoa. Olen ollut 2 kertaa uupumuksen takia psykiatrisella osastolla hoidossa mutta tukiverkkoa emme saa koska meillä on mies perheessä joka ei sekään enää kauhean hyvin jaksa. Meidän kunta antaa tukiperheitä vain ja ainoastaan yksinhuoltajille. Omakustanteisesti ei voida tukiperhettä ottaa koska se on helvetin kallista..

Oletko kysynyt Pelalta suoraan, jonoja siellä kyllä on,mutta kannattaa kysyä.

Tietenkin olen, mutta edelleen ne kustannukset itse maksettavaksi on tajuttoman suuret ainakin meille.

 

Mutta taman ketjun mukaan turvaverkon pitaisi pudota valmiina omaan syliin, eika missaan tapauksessa voi olla vastavuoroista

Joskus, huom. joskus, kieltämättä tuntuu siltä kun lukee näitä turvaverkottomuusjuttuja :ashamed:

Se on helppoa sanoa kun itsellä tukiverkostoa riittää. Niiden kavereidenkin kanssa voi olla sellaisia tilanteita, ettei vastavuoroisuus toimi. Siitä syystä, etten 3 lapsen yksinhuoltajaa halua vaivata kaiken lisäksi vielä omilla lapsilla, toinen kaveri viettää kiireistä opiskelijaelämää eikä ehditä nähdä oikein muutenkaan ja lähin ystäväperhe on siinä tilanteessa että heillä lapsi sossun maksamana päivähoidossa ja toisinaan tukiperheessä, joten kun ollaan näin piipussa niin ei oikein onnistu. Ja on haettu tukiperhettä ja pyydetty isovanhempia jne jne mutta ei heitä pakottaa voi.

Se on ikävää jos sitä tukivekostoa ei löydy etsimisestä huolimatta. :/

Ovatko nämä kaikki mainitsemasi kaverit olleet läheisiäsi jo ennen lapsia? Meinaan että silloin kun meille syntyi esikoinen meillä ei ollut lähellä ketään vanhaa tuttua tai sukulaista, oltiin juuri muutettua uudelle alueelle jne. Tämä verkosto löytyi sitten tavallaan lasten ansioistakin, kun käytiin avoimessa päiväkodissa ja erilaisissa kerhoissa, vertaistukiryhmissä, ihan paikallisissa leikkipuistoissa ja vietettiina aikaa kerrostalon pihassa. Ilman näihin paikoihin menemistä ja ihmisten kanssa juttusille hakeutumista oltaisiin yhä tänäkin päivänä aivan ilman tukiverkostoa ja ehkä jopa ilman yhtään kaveria, ystävää tai muuta läheistä ihmistä.

Ei vaan nämä ovat uusia kavereita kerhoista jne

 

Ei vaan nämä ovat uusia kavereita kerhoista jne

:/

Toivotatvasti vielä "tuuri kääntyy" ja tutustutte johonkin sellaiseen perheeseen kenen kanssa tuo vastavuoroinen apu toimisi! :hug:

 

Ei vaan nämä ovat uusia kavereita kerhoista jne

:/

Toivotatvasti vielä "tuuri kääntyy" ja tutustutte johonkin sellaiseen perheeseen kenen kanssa tuo vastavuoroinen apu toimisi! :hug:

Niin...Välillä meinaa usko loppua tai varmaan onkin jo loppunut. Mutta tällaista se sitten on. Toivottavasti edes miehen pää kestää.

 

Se on helppoa sanoa kun itsellä tukiverkostoa riittää. Niiden kavereidenkin kanssa voi olla sellaisia tilanteita, ettei vastavuoroisuus toimi. Siitä syystä, etten 3 lapsen yksinhuoltajaa halua vaivata kaiken lisäksi vielä omilla lapsilla, toinen kaveri viettää kiireistä opiskelijaelämää eikä ehditä nähdä oikein muutenkaan ja lähin ystäväperhe on siinä tilanteessa että heillä lapsi sossun maksamana päivähoidossa ja toisinaan tukiperheessä, joten kun ollaan näin piipussa niin ei oikein onnistu. Ja on haettu tukiperhettä ja pyydetty isovanhempia jne jne mutta ei heitä pakottaa voi.

Oletko sinä kuitenkin avuksi näille kavereillesi? Jos olet, niin heidän pitäisi myös olla sinulle avuksi. Vastavuoroisuus.

3 lapsen yh:takin voi pyytää lastenvahdiksi. Mun lapset JA kaverin 2 lasta ovat olleet pari kertaa 5 lapsen yh:lla hoidossa...

 

Luuletko, että tukiverkot ovat jotain joka automaattisesti joko on tai ei ole? Kyllä sen eteen pitää itse nähdä vaivaa ja ajatella asioita! Jos haluaa, että esim. omat vanhemmat auttaisivat lasten hoidossa, niin ei kannata muuttaa toiselle puolelle Suomea. Eikä kannata ajatella, että työssäkäyvät isovanhemmat käyttäisivät koko kesälomansa lastenlasten kanssa. Ystävystyä voit vain sinä itse eikä kukaan anna taivaanlahjana ystäviä, jotka ottavat lapsia hoitoon tai muuten auttavat. Kun olet itse hyvä ystävä ja autat, niin saat apua takaisinkin. Jos kaikki sukulaiset ja ystävät ovat tavoittamattomissa, niin aina voi tutustua uusiin ihmisiin ja ehdottaa vaikka tuttavaperheelle vaihtovuoroista lastenhoitoa.

Mutta ei. Ei tietenkään. Täällä halutaan että kaikki tulee pyytämättä ja ilman mitään ponnisteluja tai omaa panosta.

 

Ei kannata menettää toivoa eikä lakata yrittämästä. Lasten kasvaessa verkostoja saattaa muodostua ihan itsekseen kavereiden myötä ja jos vielä itse viitsii tarjota apuaan, saattaa sitä myös saada.

Meillä tukiverkosto käsittää naapureita ja lasten kavereiden perheitä. Turha haaveilla viikonloppumatkasta kahden, mutta sekin on paljon, että on joku jolta pyytää apua tiukassa paikassa. Tietysti vastavuoroisesti apua myös tarjoten.

 

Eikö neuvolasta ole ehdotettu edes perhetyöntekijää?

 

Se on helppoa sanoa kun itsellä tukiverkostoa riittää. Niiden kavereidenkin kanssa voi olla sellaisia tilanteita, ettei vastavuoroisuus toimi. Siitä syystä, etten 3 lapsen yksinhuoltajaa halua vaivata kaiken lisäksi vielä omilla lapsilla, toinen kaveri viettää kiireistä opiskelijaelämää eikä ehditä nähdä oikein muutenkaan ja lähin ystäväperhe on siinä tilanteessa että heillä lapsi sossun maksamana päivähoidossa ja toisinaan tukiperheessä, joten kun ollaan näin piipussa niin ei oikein onnistu. Ja on haettu tukiperhettä ja pyydetty isovanhempia jne jne mutta ei heitä pakottaa voi.

Oletko sinä kuitenkin avuksi näille kavereillesi? Jos olet, niin heidän pitäisi myös olla sinulle avuksi. Vastavuoroisuus.

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

 

Se on helppoa sanoa kun itsellä tukiverkostoa riittää. Niiden kavereidenkin kanssa voi olla sellaisia tilanteita, ettei vastavuoroisuus toimi. Siitä syystä, etten 3 lapsen yksinhuoltajaa halua vaivata kaiken lisäksi vielä omilla lapsilla, toinen kaveri viettää kiireistä opiskelijaelämää eikä ehditä nähdä oikein muutenkaan ja lähin ystäväperhe on siinä tilanteessa että heillä lapsi sossun maksamana päivähoidossa ja toisinaan tukiperheessä, joten kun ollaan näin piipussa niin ei oikein onnistu. Ja on haettu tukiperhettä ja pyydetty isovanhempia jne jne mutta ei heitä pakottaa voi.

Oletko sinä kuitenkin avuksi näille kavereillesi? Jos olet, niin heidän pitäisi myös olla sinulle avuksi. Vastavuoroisuus.

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

Et edes sen muutaman tunnin ajaksi? Kun sitten vastavuoroisesti saisit itse samanlaisen lepotauon itsellesi? Voi olla että koko kaveriporukka jaksisi paremmin jos joskus noin vähän vuorottelisi.

 

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

Luuletko, että kukaan auttaa sinua, jos sinä et auta ketään?

Ikävä kyllä se menee niin, kaveripiirissä :/

 

Se on helppoa sanoa kun itsellä tukiverkostoa riittää. Niiden kavereidenkin kanssa voi olla sellaisia tilanteita, ettei vastavuoroisuus toimi. Siitä syystä, etten 3 lapsen yksinhuoltajaa halua vaivata kaiken lisäksi vielä omilla lapsilla, toinen kaveri viettää kiireistä opiskelijaelämää eikä ehditä nähdä oikein muutenkaan ja lähin ystäväperhe on siinä tilanteessa että heillä lapsi sossun maksamana päivähoidossa ja toisinaan tukiperheessä, joten kun ollaan näin piipussa niin ei oikein onnistu. Ja on haettu tukiperhettä ja pyydetty isovanhempia jne jne mutta ei heitä pakottaa voi.

Oletko sinä kuitenkin avuksi näille kavereillesi? Jos olet, niin heidän pitäisi myös olla sinulle avuksi. Vastavuoroisuus.

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

Oletko kokeillut ja minkä ikäisiä lapsia? Jos lapset ovat yli 3-vuotiaita, kaverit saattavat jopa helpottaa arkea

 

Luuletko, että tukiverkot ovat jotain joka automaattisesti joko on tai ei ole? Kyllä sen eteen pitää itse nähdä vaivaa ja ajatella asioita! Jos haluaa, että esim. omat vanhemmat auttaisivat lasten hoidossa, niin ei kannata muuttaa toiselle puolelle Suomea. Eikä kannata ajatella, että työssäkäyvät isovanhemmat käyttäisivät koko kesälomansa lastenlasten kanssa. Ystävystyä voit vain sinä itse eikä kukaan anna taivaanlahjana ystäviä, jotka ottavat lapsia hoitoon tai muuten auttavat. Kun olet itse hyvä ystävä ja autat, niin saat apua takaisinkin. Jos kaikki sukulaiset ja ystävät ovat tavoittamattomissa, niin aina voi tutustua uusiin ihmisiin ja ehdottaa vaikka tuttavaperheelle vaihtovuoroista lastenhoitoa.

Mutta ei. Ei tietenkään. Täällä halutaan että kaikki tulee pyytämättä ja ilman mitään ponnisteluja tai omaa panosta.

Ihminen joka ei todellista uupumusta ole kokenut ei voi ymmärtää muiden tilanteita. Vaikka me asuimme samalla paikkakunnalla kahden elossa olevan isovanhemman lähellä, he EIVÄT hoida lapsiamme vaikka olemme pyytäneet. Kun on tarpeeksi uupunut niin ei yksinkertaisesti jaksa ENÄÄ muiden lapsia ja tästä olemme avoimesti puhuneet ystäväperheiden kanssa. Erona toki se, että heillä se tukiperhe on, meillä ei. Mä olen hakenut useita kertoja tukiperhettä, tehnyt itse meistä lastensuojeluilmoituksen ja pyytänyt lastensuojelutarpeen selvitystä jne joten kyllä todellakin olen mielestäni koittanut ponnistella perheemme eteen!

 

Se on helppoa sanoa kun itsellä tukiverkostoa riittää. Niiden kavereidenkin kanssa voi olla sellaisia tilanteita, ettei vastavuoroisuus toimi. Siitä syystä, etten 3 lapsen yksinhuoltajaa halua vaivata kaiken lisäksi vielä omilla lapsilla, toinen kaveri viettää kiireistä opiskelijaelämää eikä ehditä nähdä oikein muutenkaan ja lähin ystäväperhe on siinä tilanteessa että heillä lapsi sossun maksamana päivähoidossa ja toisinaan tukiperheessä, joten kun ollaan näin piipussa niin ei oikein onnistu. Ja on haettu tukiperhettä ja pyydetty isovanhempia jne jne mutta ei heitä pakottaa voi.

Oletko sinä kuitenkin avuksi näille kavereillesi? Jos olet, niin heidän pitäisi myös olla sinulle avuksi. Vastavuoroisuus.

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

Niin eli sä odotat, että joku ottaa sun lapset hoitoon ihan ilmaiseksi ja hyvää hyvyyttään... Onnea vaan!

 

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

Luuletko, että kukaan auttaa sinua, jos sinä et auta ketään?

Ikävä kyllä se menee niin, kaveripiirissä :/

Kummipoika on ollut meillä kahdesti yöhoidossa mutta silloin nuorempi oli niin pieni ettei häntä hoitoon vielä laitettu. Sen jälkeen tilanne muuttunut niin, että he saivat sossun maksaman päivähoidon + tukiperheen eivätkä tarvitse enää yöhoitoa eivätkä jaksaa ottaa meidän lapsia. Näistä kun on edelleenkin puhuttu. Toinen lapsellinen kaverini on yh, joka sanonut ettei jaksa 5 lasta yhtä aikaa ( 1,2,3,5,7 vuotiaat ) ja hällä lapset joka toinen viikonloppu isällään. Asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia.

 

Te, joilta puuttuu tukiverkosto...asutteko kovin syrjässä? Kun omat lapseni olivat pieniä, tässä taloyhtiössä oli yksi ysiluokkalainen "Tiina", joka mielellään tuossa pihassa hoiti ja leikitti pienempiä lapsia, jolloin saatoin käydä itse lähikaupassa ilman lapsia. "Tiina" oli meillä muutaman illan maksua vastaan lapsenvahtina. Nyt "Tiina" on itse äiti ja lastentarhanopettaja. Eli löytyisikö teiltä lähialueelta jotain lapsista pitävää nuorta tyttöä, joka haluaisi välillä olla lapsenvahtina?

 

Se on helppoa sanoa kun itsellä tukiverkostoa riittää. Niiden kavereidenkin kanssa voi olla sellaisia tilanteita, ettei vastavuoroisuus toimi. Siitä syystä, etten 3 lapsen yksinhuoltajaa halua vaivata kaiken lisäksi vielä omilla lapsilla, toinen kaveri viettää kiireistä opiskelijaelämää eikä ehditä nähdä oikein muutenkaan ja lähin ystäväperhe on siinä tilanteessa että heillä lapsi sossun maksamana päivähoidossa ja toisinaan tukiperheessä, joten kun ollaan näin piipussa niin ei oikein onnistu. Ja on haettu tukiperhettä ja pyydetty isovanhempia jne jne mutta ei heitä pakottaa voi.

Oletko sinä kuitenkin avuksi näille kavereillesi? Jos olet, niin heidän pitäisi myös olla sinulle avuksi. Vastavuoroisuus.

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

Niin eli sä odotat, että joku ottaa sun lapset hoitoon ihan ilmaiseksi ja hyvää hyvyyttään... Onnea vaan!

Huoh. Lue vastaukseni. En odota kavereilta mitään vaan olen hakenut apua mm. sossusta.

 

Kummipoika on ollut meillä kahdesti yöhoidossa mutta silloin nuorempi oli niin pieni ettei häntä hoitoon vielä laitettu. Sen jälkeen tilanne muuttunut niin, että he saivat sossun maksaman päivähoidon + tukiperheen eivätkä tarvitse enää yöhoitoa eivätkä jaksaa ottaa meidän lapsia. Näistä kun on edelleenkin puhuttu. Toinen lapsellinen kaverini on yh, joka sanonut ettei jaksa 5 lasta yhtä aikaa ( 1,2,3,5,7 vuotiaat ) ja hällä lapset joka toinen viikonloppu isällään. Asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia.

Onko mahdollista etsiä uusia ystäviä? Sellaisia, joilla ei ole uupumusta ja joilta saisi apua vastavuoroisesti?

Mä oon tuntenut nämä ihmiset, joiden tukiverkon osana olen, vasta pari vuotta.

 

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

Luuletko, että kukaan auttaa sinua, jos sinä et auta ketään?

Ikävä kyllä se menee niin, kaveripiirissä :/

Kummipoika on ollut meillä kahdesti yöhoidossa mutta silloin nuorempi oli niin pieni ettei häntä hoitoon vielä laitettu. Sen jälkeen tilanne muuttunut niin, että he saivat sossun maksaman päivähoidon + tukiperheen eivätkä tarvitse enää yöhoitoa eivätkä jaksaa ottaa meidän lapsia. Näistä kun on edelleenkin puhuttu. Toinen lapsellinen kaverini on yh, joka sanonut ettei jaksa 5 lasta yhtä aikaa ( 1,2,3,5,7 vuotiaat ) ja hällä lapset joka toinen viikonloppu isällään. Asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia.

Jos on ihan poikki niin olisiko se osapäivähoito lapselle/lapsille sitten mahdollinen apu? Saisi aina sen jonkun tunnin omaa aikaa ja lepoa jos se ei muuten järjesty.

Tai sitten palkatut lastenhoitajat? Vaikka opiskelijatyttö tai vastaava joka sopivaa korvausta vastaan hoitaisi lapsia.

 

Kummipoika on ollut meillä kahdesti yöhoidossa mutta silloin nuorempi oli niin pieni ettei häntä hoitoon vielä laitettu. Sen jälkeen tilanne muuttunut niin, että he saivat sossun maksaman päivähoidon + tukiperheen eivätkä tarvitse enää yöhoitoa eivätkä jaksaa ottaa meidän lapsia. Näistä kun on edelleenkin puhuttu. Toinen lapsellinen kaverini on yh, joka sanonut ettei jaksa 5 lasta yhtä aikaa ( 1,2,3,5,7 vuotiaat ) ja hällä lapset joka toinen viikonloppu isällään. Asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia.

Onko mahdollista etsiä uusia ystäviä? Sellaisia, joilla ei ole uupumusta ja joilta saisi apua vastavuoroisesti?

Mä oon tuntenut nämä ihmiset, joiden tukiverkon osana olen, vasta pari vuotta.

Juu, kun vaan itsellä olisi voimavaroja. Mua odottaa tälläkin hetkellä paikka psyk. osastolla.

 

te ootte typeriä jotka haukutte ap:tä. Ymmärrän ap:tä täysin. Taas ko täällä "täydelliset manit" jakaa omia ns."oikeita" palstaneuvojaan.

 

Luuletko, että tukiverkot ovat jotain joka automaattisesti joko on tai ei ole? Kyllä sen eteen pitää itse nähdä vaivaa ja ajatella asioita! Jos haluaa, että esim. omat vanhemmat auttaisivat lasten hoidossa, niin ei kannata muuttaa toiselle puolelle Suomea. Eikä kannata ajatella, että työssäkäyvät isovanhemmat käyttäisivät koko kesälomansa lastenlasten kanssa. Ystävystyä voit vain sinä itse eikä kukaan anna taivaanlahjana ystäviä, jotka ottavat lapsia hoitoon tai muuten auttavat. Kun olet itse hyvä ystävä ja autat, niin saat apua takaisinkin. Jos kaikki sukulaiset ja ystävät ovat tavoittamattomissa, niin aina voi tutustua uusiin ihmisiin ja ehdottaa vaikka tuttavaperheelle vaihtovuoroista lastenhoitoa.

Mutta ei. Ei tietenkään. Täällä halutaan että kaikki tulee pyytämättä ja ilman mitään ponnisteluja tai omaa panosta.

Ihminen joka ei todellista uupumusta ole kokenut ei voi ymmärtää muiden tilanteita. Vaikka me asuimme samalla paikkakunnalla kahden elossa olevan isovanhemman lähellä, he EIVÄT hoida lapsiamme vaikka olemme pyytäneet. Kun on tarpeeksi uupunut niin ei yksinkertaisesti jaksa ENÄÄ muiden lapsia ja tästä olemme avoimesti puhuneet ystäväperheiden kanssa. Erona toki se, että heillä se tukiperhe on, meillä ei. Mä olen hakenut useita kertoja tukiperhettä, tehnyt itse meistä lastensuojeluilmoituksen ja pyytänyt lastensuojelutarpeen selvitystä jne joten kyllä todellakin olen mielestäni koittanut ponnistella perheemme eteen!

Minä jos joku tiedän mitä on masennus ja uupuminen lapsiperheessä ja tiedän myös miten siitä selvitään, vaikka synkältä näyttää. Jos isovanhemmat eivät ole avuksi, niin se ei itkemällä parane etkä voi pakottaa heitä auttamaan. Jos rahat ovat vähissä eikä ole varaa palkata ulkopuolista hoitoapua, ei sekään itkemällä parane. Vain te olette ainoita, jotka voitte muutoksen tehdä! Kaveriporukassa et varmasti saa apua, jos annat heti ymmärtää että sinä et aio tehdä vastavuoroisesti omaa osuuttasi. Jos voit suoraan sanoa, että et jaksa muiden lapsia hoitaa, niin voit ehdottaa jotain muuta tilalle: teet ruokaa, hoidat loman ajan asuntoa / lemmikkejä / kukkia, tms. Jos sinä et jaksa hoitaa muiden lapsia, niin pyydä miestäsi hoitamaan heitä. Usein tosin kun on lapsia kylässä, niin omiaankin jaksaa paremmin kun leikkivät keskenään. Se tosin on eri asia jos itsellä on muutama alle 3v ja siihen päälle laitetaan ystävien vauvat. Mutta tämä tuskin teilläkään on tilanne...

On turha odottaa taivaasta syliin tipahtavaa pelastusta, sitä ei koskaan tule. Vain sinä voit päättää teidän elämästä ja tehdä muutoksia. Mikä teidät ajaa uupumuksen partaalle? Miksi ette enää jaksa? Mitä voitte itse muuttaa ja tehdä?

 

Jos on ihan poikki niin olisiko se osapäivähoito lapselle/lapsille sitten mahdollinen apu? Saisi aina sen jonkun tunnin omaa aikaa ja lepoa jos se ei muuten järjesty.

Tai sitten palkatut lastenhoitajat? Vaikka opiskelijatyttö tai vastaava joka sopivaa korvausta vastaan hoitaisi lapsia.

Lapset ovat olleet helmikuusta saakka hoidossa kun sairaalaan jouduin. Ensi viikolla jäävät lomalle. Mies on silti uupunut ja tällä hetkellä kärsin itse niin vaikeista oireista etten välttämättä iltaisinkaan pysty kunnolla olemaan lasten kanssa. Nytkin olen menossa nukkumaan koska olen valvonut yökolmesta.

 

että otat kaverin kakarat hoitoon..ja paskan marjat ..palvelusta takas ei tuu ikinä ku ois tarvis.

 

Luuletko että jaksan ottaa muiden lapsia hoidettavaksi kun en meinaa omiakaan lapsia jaksaa? Ja tästä ollaan puhuttu avoimesti kavereiden kanssa. Tällaista se elämä on kun tarpeeksi piippuun menee.

Luuletko, että kukaan auttaa sinua, jos sinä et auta ketään?

Ikävä kyllä se menee niin, kaveripiirissä :/

Kummipoika on ollut meillä kahdesti yöhoidossa mutta silloin nuorempi oli niin pieni ettei häntä hoitoon vielä laitettu. Sen jälkeen tilanne muuttunut niin, että he saivat sossun maksaman päivähoidon + tukiperheen eivätkä tarvitse enää yöhoitoa eivätkä jaksaa ottaa meidän lapsia. Näistä kun on edelleenkin puhuttu. Toinen lapsellinen kaverini on yh, joka sanonut ettei jaksa 5 lasta yhtä aikaa ( 1,2,3,5,7 vuotiaat ) ja hällä lapset joka toinen viikonloppu isällään. Asiat ei todellakaan ole niin mustavalkoisia.

HANKI LISÄÄ YSTÄVIÄ!