Vihdoin mä ymmärrän sun filosofias!!!!!

[ninaTT]

[QUOTE="vieras";23479013]Mun lapseni lopetti nukkumaanmenemisen noin puolentoista vuoden ikäisenä,vaikka olisi ollutkin väsynyt. Aika harvassa taitaa ne pienet pallerot olla,jotka itse kömpivät sänkyyn ja toivottavat äiskälle ja iskälle hyvät yöt mennessään =)[/QUOTE]

Eipä omanikaan ihan itsekseen mennyt nukkumaan tuon ikäisenä, mutta tuli syliin ja halusi tissiä. Saattoi sitten nukahtaa syliin tai sitten sanoin, että sinua taitaa väsyttää, haluatko mennä nukkumaan? Joskus lapsella voi olla joku juttu kesken eikä halua mennä heti nukkumaan ku väsyttää, mutta pitkällä aikavälillä tämä on parempi vaihtoehto. Lapsellakin on oikeus tehdä virheitä ja kokea pettymyksiä.

 

["vieras"]

Minkälainen rytmi teillä sitten oli? Entä jos herätit lapsen aamulla ajoissa, mutta olisi saanut valita nukkumaanmenoajan itse?

Muutaman kerran tein niin (lopen väsyneenä ) että sanoin lapselle "äiti menee nyt nukkumaan, tee mitä tykkäät". Niin sittenhän se huusi kun peijooni niin kauan että menin taas luokse. Rytmiähän meillä ei äitiyslomalla/hoitovapaalla ollut, kun ei ollut pakko herätä tiettyyn aikaan. Silloin sitä menikin lapsen mukaan.

Pakko todeta, etten kokeillut tuota "lapsi valitsee itse nukkumaanmenoaikansa" sen jälkeen, kun menin töihin. Nyt olen joskus antanut 13-vuotiaan valvoa, joloin lapsi valvoo vaikka yhteen-puoleen kahteen eikä meinaa jaksaa nousta aamulla seitsemältä jotta ehtii kouluun. Eikä sitten mene illallakaan ajoissa nukkumaan, kun piristyy jotenkin ja valvoo taas -->taas on aamulla väsynyt. Kierre valmis.

Miten sä ajattelit hoitaa lapsesi nukkumaanmenon kun hän on koulussa? Saako edelleen valita itse?

Kyllä mä luulen, että sun kasvatuksessa on paljon hyvääkin mutten vaan käsitä miten tuo nukkumisjuttu voi toimia

 

[ninaTT]

[QUOTE="vieras";23479100]Muutaman kerran tein niin (lopen väsyneenä ) että sanoin lapselle "äiti menee nyt nukkumaan, tee mitä tykkäät". Niin sittenhän se huusi kun peijooni niin kauan että menin taas luokse. Rytmiähän meillä ei äitiyslomalla/hoitovapaalla ollut, kun ei ollut pakko herätä tiettyyn aikaan. Silloin sitä menikin lapsen mukaan.

Pakko todeta, etten kokeillut tuota "lapsi valitsee itse nukkumaanmenoaikansa" sen jälkeen, kun menin töihin. Nyt olen joskus antanut 13-vuotiaan valvoa, joloin lapsi valvoo vaikka yhteen-puoleen kahteen eikä meinaa jaksaa nousta aamulla seitsemältä jotta ehtii kouluun. Eikä sitten mene illallakaan ajoissa nukkumaan, kun piristyy jotenkin ja valvoo taas -->taas on aamulla väsynyt. Kierre valmis.

Miten sä ajattelit hoitaa lapsesi nukkumaanmenon kun hän on koulussa? Saako edelleen valita itse?

Kyllä mä luulen, että sun kasvatuksessa on paljon hyvääkin mutten vaan käsitä miten tuo nukkumisjuttu voi toimia [/QUOTE]

Kyllä, ihan itse saa valita Totta kai jos lapsella on ongelmia niin olen hänen tukenaan tarvittavalla tavalla, mutta en usko sen pakon auttavan. Toistaiseksi suurempia ongelmia rytmin kanssa meidän perheessä on äidillä, ei lapsella

Ja kiva, ettet kaikkea tyrmää vaikka nukkumisten kanssa sinulla on erilaisia kokemuksia

 

["vieras"]

Kyllä, ihan itse saa valita Totta kai jos lapsella on ongelmia niin olen hänen tukenaan tarvittavalla tavalla, mutta en usko sen pakon auttavan. Toistaiseksi suurempia ongelmia rytmin kanssa meidän perheessä on äidillä, ei lapsella

Ja kiva, ettet kaikkea tyrmää vaikka nukkumisten kanssa sinulla on erilaisia kokemuksia

En tyrmää, päinvastoin yritän koota kaikesta parhaat puolet. Kyllä sä puhut paljon asiaa, vaikka joillekin jutuille kyllä hymähtelenkin

 

["vieras"]

Eipä omanikaan ihan itsekseen mennyt nukkumaan tuon ikäisenä, mutta tuli syliin ja halusi tissiä. Saattoi sitten nukahtaa syliin tai sitten sanoin, että sinua taitaa väsyttää, haluatko mennä nukkumaan? Joskus lapsella voi olla joku juttu kesken eikä halua mennä heti nukkumaan ku väsyttää, mutta pitkällä aikavälillä tämä on parempi vaihtoehto. Lapsellakin on oikeus tehdä virheitä ja kokea pettymyksiä.

Häh? Siis miten tuo virheiden tekeminen ja pettymysten kokeminen nyt liittyy mitenkään nukkumiseen? Miksi pitää mennä vaikeimman kautta ja hörsyntörsyn,kuulostella josko nyt lapsi itse jossain välissä hoksaa parivuotiaana että iltaisin ois parempi mennä sänkyyn ennen kuin nukahtaa lattialle? Mikä siinä on niin pahaa,jos vanhempi ohjaa lapsen nukkumaan vaikka vähän vasten lapsen tahtoa,jos kuitenkin tuntee itse oman lapsensa ja tietää milloin raja on ylittynyt?

 

["vieras"]

Nyt mä vihdoinkin ymmärsin ninaTT:n ideologiaa! Ja ilmeisesti toteutan oman 3,5 vuotiaani kanssa joiltain osin vaistovanhemmuutta. Esimerkkinä nukkumaanmeno, en todellakaan "väkisin" vie lasta nukkumaan tietyllä kellonlyömällä, lapsi tiedostaa kyllä itsekin milloin on aika nukkua. Lapselle syntyy ohjaamattakin oma rytminsä, meillä tyttö käy nukkumaan 7-21.30 välisenä aikana, herätys viikolla 7, viikonloppuisin myöhemmin. Rutiineja meillä on paljon, mutta mitään niistä en toteuta väkisin enkä uhkailemalla. Keskustelen paljon lapseni kanssa miksi tietyllä tavalla kannattaa toimia, ohjaan kaikessa mutta mihinkään en pakota.

 

[Lapsen äiti]

Voisitko, Nina, millään ajatella sellaista asiaa, että vaikka useat vanhemmat eivät olekkaan kanssasi samaa mieltä, eivät he välttämättä uhittele tai määräile lapsiaan?

Oma lapseni menee nukkumaan joka ilta klo 20-21. Meillä on toistuvat iltarutiinit ja mitään ei tarvitse käskeä. Käydään suihkussa, syödään iltapala, luetaan iltasatu, harjataan hampaat ja mennään nukkumaan. Uni tulee oitis. En minä määrää tai jyrää tai manipuloi tai tukahduta lapsen omaa tahtoa. En laita häntä nukkumaan siksi että haluaisin omaa rauhaa. Rakastan lastani. Haluan olla hänen kanssaan.

Vertaat hyvin usein lasta vastasyntyneeseen tai vanhempaan vauvaan. Tai sitten aikuiseen. Lapsi ei ole vauva. Lapsi ei ole aikuinen. Tottakai vauvan rytmi ja toiminta on ihan erilaista kuin vanhemman lapsen, vauvan aivot kehittyvät syntymän jälkeenkin, on mielestäni hataraa verrata esim. 1-vuotiaan rytmiä 6kk:n rytmiin. Johan kehitystasotkin ovat eri tasoilla.

Kirjoitit että menet peittelemään jos pyydetään.

Mielestäni toimit juuri siten, että itse luot nimenomaan turvattomuuden tunnetta lapselle. Äidin tulee olla se, joka on AINA läsnä. AINA. Äiti ei mene peittelemään pientä vasta kun tämä pyytää. Äiti peittelee pyytämättä. Äiti ei anna lapselleen hylkäämiskokemusta sillä että sanoo tälle haluavansa omaa aikaa. Halit ja pusut eivät riitä korvaamaan sitä tunnetta, mikä lapsessa syntyy kun hän tajuaa:äiti haluaa olla ilman minua.

Istumaan nurkkaan? Se on ok jos lapsesi haluaa mennä yksin istumaan nurkkaan silloin kun sanot että haluat omaa aikaa? Kuulostaa käytökseltä johon joku alan ammattilainen saataisi jopa kiinnittää huomiota-eikä välttämättä kehujen muodossa.

Entä kun lapsesi on teini? Teini, joka on alusta asti saanut tehdä kaiken miten haluaa-eikä ole tarvinnut tehdä asioita jotka ei huvita. Hui. Siinä sitten koulu ihmettelee missä lapsi on kun ei ole jaksanut herätä aamulla kun on yöt läpeensä riekkunut kaupungilla. Mitäpä hän kotona tekisi kun on lapsesta asti saanut äidiltään sellaisia viestejä että tämä ei välitä.

Lapsi saattaa tajuta syy-yhteyden surun ja lohduttamisen välillä. Mutta YMMÄRTÄÄKÖ hän sen? Kyllä minäkin tajusin mitä on kuolema, mutta YMMÄRSIN sen vasta kun menetin oman äitini äkillisesti.

 

[:)]

Olen kasvattanut lapseni ottamaan huomioon muidenkin tunteet. Minun, omansa, serkkujensa, kavereidensa... Ympäröivien ihmisten.

Olisihan se hienompaa jos lapsi välittäisi vain itsestään, eikö?

Tämä voi tulla sulle yllätyksenä mutta aika moni, sanoisinko jopa kaikki, vanhemmat tekevät näin. Kasvattavat ottamaan huomioon muidenkin tunteet. Siinäpä se, aluksi lapsi välittääkin vain itsestään. Lapsi on itsekäs. Se on luonnollsta, täysin kehitykseen kuuluvaa.

 

[Pieni kyssäri]

NinaTT, olen lukenut hieman juttujasi ja monista asioista olen hyvinkin samaa mieltä. En kuitenkaan ihan jaa näkemystäsi siitä, että lapset saisivat mennä nukkumaan ihan silloin kuin huvittaa tai ainakaan niin, että perustelen lapsen nukkumaanmenon tarvetta sillä, että "äidin pitää nyt saada olla vähän koneella" tms. Eikö lapsen ole hyvä ymmärtää, että hänen itsensä hyväksi on mennä nukkumaan. Lasten unentarve on, kuten tietänet, kaiken lisäksi paljon suurempi kuin aikuisten. Kyllä meilläkin lapset ovat saaneet eri tilanteissa valvoa, mutta seuraavana päivänä se kostautuu, koska usein sisäinen kello herättää kuitenkin samaan aikaan kuin muinakin aamuina. He voivat parhaiten silloin, kun menevät säännöllisesti ja ajoissa nukkumaan. Vielä miltei 3- ja 6-vuotiasta pitää ohjata siinä, että nyt on nukkumaanmenon aika. He eivät aina ymmärrä, että oma kiukuttelu johtuu siitä, että on väsy. Siksi ohjaamme lapset nukkumaan. Kuten joku kysyikin, mitä teet aamulla, saako lapsi nukkua niin pitkään kuin haluaa vai herätätkö? Tarkoitan siis tällä tietysti tilanteita, jolloin on meno jonnekin ja lapsi vielä nukkuu, vaikka pitäiis valmistautua. Jos herätät (kuten nyt luulisi , miten se poikkeaa tilanteena siitä, että illalla lapsi saa päättää nukkumaanmenostaan? Eikö hänen pitäisi silloin saada päättää unten jatkamisestaan myös?

Puhuit ystäviesi lasten uhmiksesta - ei se ole mikään paha asia, että lapsi pistää vastaan ja "uhmaa", se kuuluu kasvuun ja on ihan normaalia, ja harva vanhempi jaksaa aina niissä tilanteissa olla hymyssä suin.

Mutta hienosti olet asioita pohtinut ja tosiaan nuoresta iästä huolimatta olet kypsempi kuin edes moni sinua vanhempi henkilö. Nuorena sitä pitää myös kiinni vahvasti tietyistä ajatuksista ja periaatteista, sitten myöhemmin tilanteet muuttuvat ja on pakko antaa vähän periksi. Näin olen itse kokenut elämäni varrella.

Kaikkea hyvää!

 

[näin]

Musta tuntuu Nina että sulla on mennyt ton asian kanssa vähän puurot ja vellit sekaisin. Sä sekoitat keskenään monta eriasiaa, arvostelet kärkkäästi muita, mutta samalla kasvatat omaa lastasi suvaitsevaisuuteen, kasvatus pedakogiasi sisältää ristiriitoja, olet ottanut yhden asian siletä ja toisen täältä ja kutsut sitä kuitenkin jollain viritetyllä nimikkellä vaistonvarainen vanhemmuus.
Kaikki vanhemmat ovat vaistonvaraisia vanhempia, juuri se vaisto ensinnäkin ohjaa meitä hoitamaan lasta, kuuntelemaan lasta ja vastaamaan lapsen tarpeisiin jo kauan ennen kun lapsi sanallisesti osaa vaatia.

Jotkut asettaa rajoja, jotkut ovat curling vanhempia, tämä maailma on nykyään täynnä erilaisia nimikkeitä vanheemmuudelle, jopa vanhemmuus halutaan lokeroida, koska me emme muuten ymmärrä sitä.

Kaikki ovat kuitenkin vain ja ainoastaan vanhempia, sinäkin Nina. Me kaikki teemme vanhemmuudesta omamme näköisen ja niin sen pitääkin olla. Me olemme äitejä meidän omalla persoonallamme ja se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. Lapsilla on erilaisia tempperamentteja ja jotkut lapset, uskot Nina tai et, tarvitsevat tarkat rajat, mutta se ei tarkoita etteikö lapsi itse saisi haluta, pettyä, surra.

Lapsen tulee itse tiedostaa mikä on oikein ja mikä väärin, josksu siihen tarvitsee vanhemman tukea, koska lapsi ei myöskään tiedä mikä on oikein jos se ei tiedä mikä on väärin ja toisinpäin.

Sä voit sanoa lapsellesi, että haluat omaa aikaa. Niin sanoo varmasti moni muukin vaikka ei noudattaisi tätä vaistponvaraista vanhemmuutta ymmärtämälläsi tavalla.

Joskus lapsi vaan tarvitsee sen äidin sanomaan, että "nyt on aika mennä nukkumaan" ne ovat monelle niitä turvallisimpia sanoja maailmassa. Joku välittää, joku ymmärtää, että olen väsynyt ja kiukuttelen sen takia.

 

[PinkLily]

Mä pidän tärkeenä sääntöjä ja rajoja. Sillon kun on nukkumaan meno aika, mennään silloin nukkumaan. Kun on ruoka-aika, syödään. Sitten kun mennään ulos, puetaan vaatteet päälle ja menoks.
Lapsella on tietynlaista mielipide valtaa, mutta meillä perheessä vanhemmat tekee lopullisen päätöksen siitä mitä tehdään ja mitä ei. Joskus voi olla että esim. lapsi saa päättää kumpaan mennään, HopLoppiin vai Muumimaailmaan, mutta nekin vaihtoehdot me ollaan mietitty ensin, että ei ole väliä kumpaan mennään.

Musta vaan se säännöllinen päivärytmi on parempi kuin esimerkiksi se, että saa valvoa niin kauan kuin huvittaa yms. Meillä kävisi sen kanssa niin että kaikki valvoo puoleen yöhön ja sitten ollaan menty sen väsymyksen ohi (kun ei tulla kertomaan että nyt väsyttää, koska kiva leikki on kesken) eikä saada enää unta. Jos meillä ei olisi säännöllisiä ruoka-aikoja, porukka napostelisi jatkuvasti jotain. Mä siis koen että lapsella on turvallinen olo silloin, kun on selkeät rajat ja säännöllinen rytmi.

Mutta kukin tyylillään, en tullut solvaamaan muiden kasvatustapaa vaan kerroin vaan omani

 

[ninaTT]

Musta tuntuu Nina että sulla on mennyt ton asian kanssa vähän puurot ja vellit sekaisin. Sä sekoitat keskenään monta eriasiaa, arvostelet kärkkäästi muita, mutta samalla kasvatat omaa lastasi suvaitsevaisuuteen, kasvatus pedakogiasi sisältää ristiriitoja, olet ottanut yhden asian siletä ja toisen täältä ja kutsut sitä kuitenkin jollain viritetyllä nimikkellä vaistonvarainen vanhemmuus.
Kaikki vanhemmat ovat vaistonvaraisia vanhempia, juuri se vaisto ensinnäkin ohjaa meitä hoitamaan lasta, kuuntelemaan lasta ja vastaamaan lapsen tarpeisiin jo kauan ennen kun lapsi sanallisesti osaa vaatia.

Jotkut asettaa rajoja, jotkut ovat curling vanhempia, tämä maailma on nykyään täynnä erilaisia nimikkeitä vanheemmuudelle, jopa vanhemmuus halutaan lokeroida, koska me emme muuten ymmärrä sitä.

Kaikki ovat kuitenkin vain ja ainoastaan vanhempia, sinäkin Nina. Me kaikki teemme vanhemmuudesta omamme näköisen ja niin sen pitääkin olla. Me olemme äitejä meidän omalla persoonallamme ja se mikä sopii toiselle ei sovi toiselle. Lapsilla on erilaisia tempperamentteja ja jotkut lapset, uskot Nina tai et, tarvitsevat tarkat rajat, mutta se ei tarkoita etteikö lapsi itse saisi haluta, pettyä, surra.

Lapsen tulee itse tiedostaa mikä on oikein ja mikä väärin, josksu siihen tarvitsee vanhemman tukea, koska lapsi ei myöskään tiedä mikä on oikein jos se ei tiedä mikä on väärin ja toisinpäin.

Sä voit sanoa lapsellesi, että haluat omaa aikaa. Niin sanoo varmasti moni muukin vaikka ei noudattaisi tätä vaistponvaraista vanhemmuutta ymmärtämälläsi tavalla.

Joskus lapsi vaan tarvitsee sen äidin sanomaan, että "nyt on aika mennä nukkumaan" ne ovat monelle niitä turvallisimpia sanoja maailmassa. Joku välittää, joku ymmärtää, että olen väsynyt ja kiukuttelen sen takia.

Mulla on varmaan taas joku hyperfiksu lapsi kun mun ei tarvitse päättää hänen puolestaan, voin keskustella hänen kanssaan kuin normaali ihminen ja hän tuntee olonsa turvalliseksi ja menee oikein mielellään nukkumaan. Miksei voi kertoa "minä välitän sinusta, minä ymmärrän, että kiukuttelet koska on väsynyt" jos haluaa sanoa sen lapselleen? Miksi pitäisi käskeä nukkumaan ja toivoa, että lapsi siitä ymmärtää mistä on kyse?

Harva ymmärtää yhtään mistä puhun, jumitutaan tuohon "Häh? Ei sääntöjä?"-kohtaan eikä päästä eteenpäin. Kyse on ihan vain siitä, että minkälaisena lapset näkee, ovatko he ihmisiä vai omaisuutta jne.

 

["Huh huh"]

Mulla on varmaan taas joku hyperfiksu lapsi kun mun ei tarvitse päättää hänen puolestaan, voin keskustella hänen kanssaan kuin normaali ihminen ja hän tuntee olonsa turvalliseksi ja menee oikein mielellään nukkumaan. Miksei voi kertoa "minä välitän sinusta, minä ymmärrän, että kiukuttelet koska on väsynyt" jos haluaa sanoa sen lapselleen? Miksi pitäisi käskeä nukkumaan ja toivoa, että lapsi siitä ymmärtää mistä on kyse?

Harva ymmärtää yhtään mistä puhun, jumitutaan tuohon "Häh? Ei sääntöjä?"-kohtaan eikä päästä eteenpäin. Kyse on ihan vain siitä, että minkälaisena lapset näkee, ovatko he ihmisiä vai omaisuutta jne.

Ja taas sä kärjistät. Taas sä esität asias siten että sä olet se ainoa ihminen maailmassa joka keskustelee lapsensa kanssa ja kaikki muut vaan urahtaa "mee nukkuun siitä!" käskyn omalleen.

Sä puhut siitä että lapsen puolesta päätetään. Minä väitän että sinä erittäin taitavasti manipuloit omaasi jos ja kun istutat hänen mieleensä ajatuksen siitä että hän on väsynyt.

Minä sanon omalleni ihan suoraan että "nyt sä olet niin väsyneen oloinen että on parasta mennä nukkumaan."

Ja kas, hän menee! Ooooo! Vaikken edes keskustele asiasta-vaan annan hänen tuntea että olen hänen äitinsä ja PIDÄN HÄNESTÄ HUOLTA!

 

[Saisko tähän kommenttia?]

Voisitko, Nina, millään ajatella sellaista asiaa, että vaikka useat vanhemmat eivät olekkaan kanssasi samaa mieltä, eivät he välttämättä uhittele tai määräile lapsiaan?

Oma lapseni menee nukkumaan joka ilta klo 20-21. Meillä on toistuvat iltarutiinit ja mitään ei tarvitse käskeä. Käydään suihkussa, syödään iltapala, luetaan iltasatu, harjataan hampaat ja mennään nukkumaan. Uni tulee oitis. En minä määrää tai jyrää tai manipuloi tai tukahduta lapsen omaa tahtoa. En laita häntä nukkumaan siksi että haluaisin omaa rauhaa. Rakastan lastani. Haluan olla hänen kanssaan.

Vertaat hyvin usein lasta vastasyntyneeseen tai vanhempaan vauvaan. Tai sitten aikuiseen. Lapsi ei ole vauva. Lapsi ei ole aikuinen. Tottakai vauvan rytmi ja toiminta on ihan erilaista kuin vanhemman lapsen, vauvan aivot kehittyvät syntymän jälkeenkin, on mielestäni hataraa verrata esim. 1-vuotiaan rytmiä 6kk:n rytmiin. Johan kehitystasotkin ovat eri tasoilla.

Kirjoitit että menet peittelemään jos pyydetään.

Mielestäni toimit juuri siten, että itse luot nimenomaan turvattomuuden tunnetta lapselle. Äidin tulee olla se, joka on AINA läsnä. AINA. Äiti ei mene peittelemään pientä vasta kun tämä pyytää. Äiti peittelee pyytämättä. Äiti ei anna lapselleen hylkäämiskokemusta sillä että sanoo tälle haluavansa omaa aikaa. Halit ja pusut eivät riitä korvaamaan sitä tunnetta, mikä lapsessa syntyy kun hän tajuaa:äiti haluaa olla ilman minua.

Istumaan nurkkaan? Se on ok jos lapsesi haluaa mennä yksin istumaan nurkkaan silloin kun sanot että haluat omaa aikaa? Kuulostaa käytökseltä johon joku alan ammattilainen saataisi jopa kiinnittää huomiota-eikä välttämättä kehujen muodossa.

Entä kun lapsesi on teini? Teini, joka on alusta asti saanut tehdä kaiken miten haluaa-eikä ole tarvinnut tehdä asioita jotka ei huvita. Hui. Siinä sitten koulu ihmettelee missä lapsi on kun ei ole jaksanut herätä aamulla kun on yöt läpeensä riekkunut kaupungilla. Mitäpä hän kotona tekisi kun on lapsesta asti saanut äidiltään sellaisia viestejä että tämä ei välitä.

Lapsi saattaa tajuta syy-yhteyden surun ja lohduttamisen välillä. Mutta YMMÄRTÄÄKÖ hän sen? Kyllä minäkin tajusin mitä on kuolema, mutta YMMÄRSIN sen vasta kun menetin oman äitini äkillisesti.

Lukisin mielelläni vastineesi.

 

[Lunatic]

Minä nimenomaan sanon suoraan asioita enkä kiertele tai kaartele. Sanon, että äiti haluaa olla rauhassa nyt sen sijaan, että käsken lapsen nukkumaan jotta saisin olla rauhassa. Lapsi voi sitten leikkiä, katsella kirjoja, mennä nukkumaan tai istua hiljaa nurkassa jos niin tekee mieli.

Meneekö sun lapsi rikki jos sille sanoo "mene nukkumaan!" tai "Menes hammaspesulle!"
Mitä tapahtuu, järkyttyykö se ikuisiksi ajoiksi???
Kiinnostaisi tietää.

 

[PinkLily]

Lukisin mielelläni vastineesi.

Entä kun lapsesi on teini? Teini, joka on alusta asti saanut tehdä kaiken miten haluaa-eikä ole tarvinnut tehdä asioita jotka ei huvita. Hui. Siinä sitten koulu ihmettelee missä lapsi on kun ei ole jaksanut herätä aamulla kun on yöt läpeensä riekkunut kaupungilla. Mitäpä hän kotona tekisi kun on lapsesta asti saanut äidiltään sellaisia viestejä että tämä ei välitä.

^ Tuon lainasin tuosta ja tuli sellainen mieleen, että mitäs sitten kun lapsi onkin teini ja tekee mitä lystää? Siinä vaiheessa on todella myöhäistä alkaa asettamaan rajoja tai sieltä mitä luultavammin kehittyy äkkiä se kapinallinen teini ja sen jälkeen ollaan hukassa. Voi olla poikkeuksia, mutta järjellä ajateltuna jos teini on saanu vapaasti mennä ja tulla, sääntöjä on turha asetellä jälkikäteen...

 

[ninaTT]

Entä kun lapsesi on teini? Teini, joka on alusta asti saanut tehdä kaiken miten haluaa-eikä ole tarvinnut tehdä asioita jotka ei huvita. Hui. Siinä sitten koulu ihmettelee missä lapsi on kun ei ole jaksanut herätä aamulla kun on yöt läpeensä riekkunut kaupungilla. Mitäpä hän kotona tekisi kun on lapsesta asti saanut äidiltään sellaisia viestejä että tämä ei välitä.

^ Tuon lainasin tuosta ja tuli sellainen mieleen, että mitäs sitten kun lapsi onkin teini ja tekee mitä lystää? Siinä vaiheessa on todella myöhäistä alkaa asettamaan rajoja tai sieltä mitä luultavammin kehittyy äkkiä se kapinallinen teini ja sen jälkeen ollaan hukassa. Voi olla poikkeuksia, mutta järjellä ajateltuna jos teini on saanu vapaasti mennä ja tulla, sääntöjä on turha asetellä jälkikäteen...

Miksi teini-ikäinen olisi itsetuhoinen?

 

[ninaTT]

Voisitko, Nina, millään ajatella sellaista asiaa, että vaikka useat vanhemmat eivät olekkaan kanssasi samaa mieltä, eivät he välttämättä uhittele tai määräile lapsiaan?

Oma lapseni menee nukkumaan joka ilta klo 20-21. Meillä on toistuvat iltarutiinit ja mitään ei tarvitse käskeä. Käydään suihkussa, syödään iltapala, luetaan iltasatu, harjataan hampaat ja mennään nukkumaan. Uni tulee oitis. En minä määrää tai jyrää tai manipuloi tai tukahduta lapsen omaa tahtoa. En laita häntä nukkumaan siksi että haluaisin omaa rauhaa. Rakastan lastani. Haluan olla hänen kanssaan.

Vertaat hyvin usein lasta vastasyntyneeseen tai vanhempaan vauvaan. Tai sitten aikuiseen. Lapsi ei ole vauva. Lapsi ei ole aikuinen. Tottakai vauvan rytmi ja toiminta on ihan erilaista kuin vanhemman lapsen, vauvan aivot kehittyvät syntymän jälkeenkin, on mielestäni hataraa verrata esim. 1-vuotiaan rytmiä 6kk:n rytmiin. Johan kehitystasotkin ovat eri tasoilla.

Kirjoitit että menet peittelemään jos pyydetään.

Mielestäni toimit juuri siten, että itse luot nimenomaan turvattomuuden tunnetta lapselle. Äidin tulee olla se, joka on AINA läsnä. AINA. Äiti ei mene peittelemään pientä vasta kun tämä pyytää. Äiti peittelee pyytämättä. Äiti ei anna lapselleen hylkäämiskokemusta sillä että sanoo tälle haluavansa omaa aikaa. Halit ja pusut eivät riitä korvaamaan sitä tunnetta, mikä lapsessa syntyy kun hän tajuaa:äiti haluaa olla ilman minua.

Istumaan nurkkaan? Se on ok jos lapsesi haluaa mennä yksin istumaan nurkkaan silloin kun sanot että haluat omaa aikaa? Kuulostaa käytökseltä johon joku alan ammattilainen saataisi jopa kiinnittää huomiota-eikä välttämättä kehujen muodossa.

Entä kun lapsesi on teini? Teini, joka on alusta asti saanut tehdä kaiken miten haluaa-eikä ole tarvinnut tehdä asioita jotka ei huvita. Hui. Siinä sitten koulu ihmettelee missä lapsi on kun ei ole jaksanut herätä aamulla kun on yöt läpeensä riekkunut kaupungilla. Mitäpä hän kotona tekisi kun on lapsesta asti saanut äidiltään sellaisia viestejä että tämä ei välitä.

Lapsi saattaa tajuta syy-yhteyden surun ja lohduttamisen välillä. Mutta YMMÄRTÄÄKÖ hän sen? Kyllä minäkin tajusin mitä on kuolema, mutta YMMÄRSIN sen vasta kun menetin oman äitini äkillisesti.

Ensimmäiseen: Lapsi saa siis teoriassa vastustaa? Jos hän sanoo ei, niin mitä teet?

Peittelemiseen ynnä muuhun: Kyllä minä olen tässä kokoajan Ensimmäiset 15 kuukautta ihan oikeasti kokoajan koska minusta vauvalle se kokemus jaktuvuudesta on erittäin tärkeä. Yökylään meni vasta omasta tahdostaan, reilusti yli kaksivuotiaana. Ja kuten sanoin: Jos sanon haluavani olla rauhassa mutta se ei lapselle käy, niin sitten otan hänet syliini ja otan sen oman ajan myöhemmin.

Toistaiseksi lapsi ei ole mennyt yksin nurkkaan istumaan. Kaappiin tosin on. Siihen liittyy jotain leikkejä vissiin. Älä nyt ruve saivartelemaan.

Sinä käsität, että jos en PAKOTA niin en VÄLITÄ. En tiedä mistä tämän käsityksen olet saanut. Lue vaikka blogistani lisää jos sinulle on jäänyt noin kertakaikkisen epäselväksi mistä tässä on kyse.

Itsetuhoista teiniä harvemmin autetaan pakottamalla hänet taas uuteen muottiin. Itsetuhoisuutta ei millään rajoilla paranneta.

 

[Teinin äiti]

Miksi teini-ikäinen olisi itsetuhoinen?

No kuule Nina, öh, sulla ja sun lapsellas ei oo samat aivot. Teillä ei oo sama mieli.

Se että jos sä et oo ollut itsetuhoinen (vaikka tuolla ei semmosta sanaa edes mainittu, sun pikku-pikku mielikuvitukses laukkaa tai sit et osaa lukea) ei tarkoita sitä etteikö joku sun lapsistas (jos niitä lisääkin oot hankkimassa) jossain vaiheessa teini-ikäänsä olisi. Se, jos sulla on ollut tasainen teini-ikä ei tarkoita sitä että sun lapsellas olis sellainen.

Jos lapsesta asti on joutunut ottamaan vastuun omasta elämästään, teininä saattaa hyvinkin rajulla kapinalla yrittää kertoa sitä miten hukassa sitä on ollut ja miten paljon sitä äidin huolenpitoa nyt tarvitsisi.

 

[NInalle vastaus]

Jos lapsi vastustaa, mikä on vain hyvä asia, että uskaltaa sanoa minulle ei, perustelen hänelle ne syyt miksi pitää mennä nukkumaan.

Minusta on hyvä että lapsi uhmaa. SILLOIN HÄN AJATTELEE ITSE eikä tottele kuin tahdoton ameeba. Ja osaa ja uskaltaa sanoa ei myös tulevaisuudessakin, vaikkapa jos hänelle tarjotaan huumeita.

 

["vieras"]

Sä pidät lastasi tasavertaisena,kuten toista aikuista. Lapsi on kuitenkin lapsi ja aikuisen tehtävä on kasvattaa lapsi. Kuinka voi ikinä kasvattaa ihmistä,joka on täysivaltaisesti oikeuksillaan samalla tasolla kuin sinä? En mä vois koskaan alkaa holhota tai kasvattaa toista aikuista. Lapsi tarvitsee vanhempia,ei kavereita. Ja kyllä,sano mitä sanot,mutta kaksivuotias EI OLE KYKENEVÄ päättämään itse omista asioistaan tai ymmärrä mikä hänelle on pidemmällä tähtäimellä parasta. Sulla voi olla joku überfiksu ihmelapsi,kuten itsekin totesit. Mulla on vaan ihan tavallisia tallukoita,joita joutuu joskus jopa käskemään eikä ihan kaikesta ole varaa neuvotella.

 

[Anatolia]

En jaksa lukea koko (haukkumis?)ketjua.

Toteanpa vaan, ettei mun ole oikeastaan koskaan tarvinnut komentaa lapsia nukkumaan, tai nukuttaa heitä. Ei ole kumpikaan lapsi juossut sängystä pois tai pullikoinut nukkumaanmenoa vastaan. Joko he menevät itse sänkyyn kun väsyttää, tai totean että 'huomenna on aikainen aamuherätys' mihin he sitten toteavat että menevät nukkumaan. Ovat itse kehittäneet itselleen omanlaiset rytminsä ja nukkumaanmenoajat, mun ei ole sitä tarvinnut tehdä. Halutessaan saavat valvoa vaikka koko yön. Eivät vaan ole halunneet.

Heille on myös sanottu, että äiti haluaa nyt olla ihan rauhassa, tms. Silloin he tekevät jotain hiljaista, tai vaikka lähtevät ulos, itse saavat päättää. En turhaan viitsi valehdella jotain raittiin ilman tärkeydestä tms, jos ainoa syy sille että haluan lapset ulos on se, että saan itse relata hiljaisuudessa sohvalla.

Hyvin menee. Toinen jo koulussa ja toinen 5 v. Kiitosta olen saanut niin neuvolasta, pk:sta kuin muualtakin: lapsista kuulemma näkee että heidät on hyvin kasvatettu, heidän annetaan käyttää omia aivojaan, heitä kohdellaan ikätasolle sopivalla tavalla.

Olen monessa kasvatukseen liittyvässä asiassa aivan samoilla linjoilla kuin NinaTT.

 

["vieras"]

En jaksa lukea koko (haukkumis?)ketjua.

Toteanpa vaan, ettei mun ole oikeastaan koskaan tarvinnut komentaa lapsia nukkumaan, tai nukuttaa heitä. Ei ole kumpikaan lapsi juossut sängystä pois tai pullikoinut nukkumaanmenoa vastaan. Joko he menevät itse sänkyyn kun väsyttää, tai totean että 'huomenna on aikainen aamuherätys' mihin he sitten toteavat että menevät nukkumaan. Ovat itse kehittäneet itselleen omanlaiset rytminsä ja nukkumaanmenoajat, mun ei ole sitä tarvinnut tehdä. Halutessaan saavat valvoa vaikka koko yön. Eivät vaan ole halunneet.

Heille on myös sanottu, että äiti haluaa nyt olla ihan rauhassa, tms. Silloin he tekevät jotain hiljaista, tai vaikka lähtevät ulos, itse saavat päättää. En turhaan viitsi valehdella jotain raittiin ilman tärkeydestä tms, jos ainoa syy sille että haluan lapset ulos on se, että saan itse relata hiljaisuudessa sohvalla.

Hyvin menee. Toinen jo koulussa ja toinen 5 v. Kiitosta olen saanut niin neuvolasta, pk:sta kuin muualtakin: lapsista kuulemma näkee että heidät on hyvin kasvatettu, heidän annetaan käyttää omia aivojaan, heitä kohdellaan ikätasolle sopivalla tavalla.

Olen monessa kasvatukseen liittyvässä asiassa aivan samoilla linjoilla kuin NinaTT.

Hyvä että sulla menee hyvin Olen vilpittömästi iloinen puolestasi Voisipa meilläkin olla elämä joskus yhtä vaivatonta.. T. 5- ja 8-vuotiaiden ADHD-poikien äiti.

 

[Lunatic]

[QUOTE="vieras";23479929]Sä pidät lastasi tasavertaisena,kuten toista aikuista. Lapsi on kuitenkin lapsi ja aikuisen tehtävä on kasvattaa lapsi. Kuinka voi ikinä kasvattaa ihmistä,joka on täysivaltaisesti oikeuksillaan samalla tasolla kuin sinä? En mä vois koskaan alkaa holhota tai kasvattaa toista aikuista. Lapsi tarvitsee vanhempia,ei kavereita. Ja kyllä,sano mitä sanot,mutta kaksivuotias EI OLE KYKENEVÄ päättämään itse omista asioistaan tai ymmärrä mikä hänelle on pidemmällä tähtäimellä parasta. Sulla voi olla joku überfiksu ihmelapsi,kuten itsekin totesit. Mulla on vaan ihan tavallisia tallukoita,joita joutuu joskus jopa käskemään eikä ihan kaikesta ole varaa neuvotella.[/QUOTE]

Juuri näin.

Sanoohan tämän järkikin. Maalaisjärki, joka ninalta puuttuu.

 

[Scarlett O Harava]

Ei sulle ole nina sitten tullu vastaan sellaasta, että lapsi on aivan selvästi väsynyt, mutta kunhan nyt vain väittää ettei väsytä. Ja nukahtaa samantien kun laitetaan sänkyyn.

Tuota tekee aika moni lapsi...