Vertaistukiryhmä naisille, jotka kärsivät seksin puutteesta

Tarjoutukaa masturboimaan miestänne, jospa hänen halunsa heräisi teihin.

Silloin kun seurustelin haluttoman miehen kanssa (tai miesten, heitä on ollut kaksi), niin tyydytin (aluksi) heitä oikein mielellään. Mutta he joko eivät tykänneet siitä (eka vain työnsi pois, kun olin ottamassa suihin) tai eivät ikinä "palauttaneet palvelusta" takaisin. Ei ole hirveän mieltäylentävää tulla torjutuksi tai olla jatkuvasti se, joka antaa saamatta mitään takaisin. Sitäpaitsi jokainen käsityydytys siirtää miehen haluja kauemmaksi - hänhän on jo tyydyttynyt, eikä taaskaan ajattele seksiä viikkoihin.

Eikö miehiltä voi kysyä miksi he mieluummin tekee sitä koneen kanssa, kun vaihtoehtona olisi elävä ihminen?

Ja ihan oikeasti kuvittelet, etteivät naiset ole yrittäneet aiheesta keskustella kyllästymiseen saakka?!

Kuules Sivupersoona, ajatuksesi on varmasti ihan hyvä, mutta "vinkkisi" ovat todella typeriä ja loukkaavia. Huomaa, ettet tiedä tai ymmärrä aiheesta yhtään mitään. Jokainen haluttomasta miehestä kärsinyt on tehnyt ja yrittänyt varmasti kaikkensa, mutta se ei auta, koska syy on MIEHESSÄ, ei naisessa eikä hänen tekemisissään tai tekemättä jättämisissään.

 

No niinpä. Kuvitteleeko joku, että ihan oikeasti alkaisin yrittämään masturboida tai ottaa suihin mieheltäni, joka ei halua minkäänlaista seksuaalista kontaktia? Miten sivupersoona kuvittelee tilanteen etenevän? pitäisikö minun kenties miehen vastusteluista huolimatta kaivaa hänen kalunsa esiin ja alkaa imemään tai runkkaamaan sitä löysänä? Olen usein ehdottanut miehelleni, että haluisitko että otan suihin tai sitten vain muuten pidän hyvänä - koskaan ei ole alkuvuosien jälkeen kelvannut. Enpä enää kysele. Lähinnä siitä saa pahan mielen, kun ehdottaa/tekee aloitteen juuri sillä tavalla, mitä miehet sanovat toivovansa naiselta, ja silti ei kelpaa. Ei se mies syty, lähestyi sitä sitten suoraan tai hienovaraisesti - sen pitää itse olla jo valmiiksi siinä vireessä, että seksi maistuu.

Olen jättänyt viimeiset viikot alapääni ajelematta. Ennen olin aina posliini kiitoradalla -sheivauksessa, mutta nykyisin siitä tulee surullinen olo kun sheivaa ja puunaa itsensä nätiksi ja silti saa olla ilman. Eikä suuseksistä tietoakaan vaikka olis kuinka siistitty. En enää aio varautua siihen, että seksiä tippuisi. Sitten sheivaan kun alkaa uimakausi tai vaihdan miestä. Saapahan mies nyt sitten mitä tilaa.

 

Olen jättänyt viimeiset viikot alapääni ajelematta. Ennen olin aina posliini kiitoradalla -sheivauksessa, mutta nykyisin siitä tulee surullinen olo kun sheivaa ja puunaa itsensä nätiksi ja silti saa olla ilman. Eikä suuseksistä tietoakaan vaikka olis kuinka siistitty. En enää aio varautua siihen, että seksiä tippuisi

Voi, täsmälleen noin minäkin ajattelin! Melkein jo hassua, mutta oikeasti tosi surullista . Mitäpä sitä turhaan näkemään vaivaa, kun toista ei vaan kiinnosta.

Nimimerkillä: muutaman kerran sheivatessaan itkuunkin purskahtanut.

 

Älkää naiset itseänne syytä, jos ei mies seksistä innostu. Jotkut miehet eivät syty mistään ja ehkä heikko lipido on kyseessä. Mulla ei ole ollut seksiä oman miehen kanssa moneen kuukauteen. Mies syö lääkkeitä niin paljon, että ne loput halut ovat kaikonneet ties minne. Mä olen käynyt vieraissa, kun en jaksanut, kun päivittäin olin ärtynyt, vihainen ja kovissa haluissani. Mies ei osoita mitään hellyyttä koskaan. Onneksi on kuitenkin vieraat miehet, jotka ovat himokkaita ja kestäviäkin. Pitää vain sellainen mies löytää, joka tykkää seksistä ja osaa huomioida naistakin. Ja suuseksiä saa enemmän mieheltä kuin itse edes tarvitsee antaa. Mies huolehtii että itse saan orkun ja varmasti yrittää kaikkensa sen eteen. Jos miehet eivät saa kotona tarpeeksi seksiä tai kun heillä tekee mieli käydä vieraissa, niin moni mies pettää ajattelematta sen kummemmin. Taas naiset syyllistävät kovasti itseään. Ei mies opi ikinä seksistä mitään, jos ei opettele ja aisti miten nainen tuntee ja kiihoittuu ja samalla mies siitä innostuu.

Jos tämäkin viesti olisi toisesta näkökulmasta, ts. älkää miehet itseänne syyttäkö jos ei nainen seksistä innostu... olisiko yhtä "hyväksyttävää" hakea "apua" vieraista naisista?

 

Nyt tämän miehen haluttomuuden kokeneena voin vakuuttaa, etten ikimaailmassa enää tuomitse ketään - naista tai miestä - jotka kumppanin pitkään jatkuneen haluttomuuden vuoksi ajautuvat hakemaan seksiä muualta. Sukupuolisuus ja seksuaalisuus kuolevat, kuihtuvat, ellei suhteessa ole enää kuin yksipuolista eroottista latausta ja halua. Jos pitkäaikaisen haluttomuuden aikana kumppani pettää tai jättää, saa se haluton syyttää ihan itseään jos ei asiaa ole yrittänyt korjata. Haluton on yhtä lailla pettäjä - hän on pettänyt kaikki odotukset, joita rakkaussuhteeseen liitetään.

 

20 vuotta olen ollut parisuhteessa enkä ole ikinä saanut pillua tarpeeksi.
Muuten suhde ok.

 

Nyt tämän miehen haluttomuuden kokeneena voin vakuuttaa, etten ikimaailmassa enää tuomitse ketään - naista tai miestä - jotka kumppanin pitkään jatkuneen haluttomuuden vuoksi ajautuvat hakemaan seksiä muualta. Sukupuolisuus ja seksuaalisuus kuolevat, kuihtuvat, ellei suhteessa ole enää kuin yksipuolista eroottista latausta ja halua. Jos pitkäaikaisen haluttomuuden aikana kumppani pettää tai jättää, saa se haluton syyttää ihan itseään jos ei asiaa ole yrittänyt korjata. Haluton on yhtä lailla pettäjä - hän on pettänyt kaikki odotukset, joita rakkaussuhteeseen liitetään.

Tämän voisin allekirjoittaa.
Nuoruuteen kuuluu ehdottomuus, se ettei hyväksy minkäänlaista pettämistä. Kai ne mielipiteet muuttuvat kaikilla aina silloin, kun tilanne omalle kohdalle osuu. Ainoahan mitä tässä kohtaa tarvitsee miettiä ja puntaroida on se, että kannattaako suhdetta oikeasti ollenkaan jatkaa jos ajautuu pettämään. Mikä siinä suhteessa pitää? Ymmärrän että lähteminen on vaikeampaa niille joilla on lapsia ja asuntolaina, mutta entä meille, joilla ei onneksi ole?

Ja joitakin edellisiä kirjoittajia kompaten:
Tottakai haluttomuus satuttaa oikeutetusti SEKÄ naisia että miehiä. Tuskin kenelläkään on tässä ollut tahallisesti tarkoituksena haukkua tai syyllistää ketään ilman perusteita. Haluttomuuteen on useita syitä. Jos siihen on jokin selkeä syy, jonka voisi puhumalla tai ammattiapua hakemalla ratkaista, ja silti jättää sen puhumatta, on itse syyllinen ja loukkaa toista tahallaan.
Mutta jos syytä ei löydy, kuten useissa tämän viestiketjun tapauksissa, tilanne on todella vaikea. Varsinkin jos toinen osapuoli (näissä tapauksissa nainen) on oikeasti tehnyt kaikkensa eikä mikään auta. Silloinhan vika on miehessä.
Ja sama juttu toisinpäin. Jos mies tekee kaikkensa eikä naista silti huvita, niin vika on naisessa.

 

Sen verran vielä lisään edelliseen, että miehillä ja naisillahan on haluttomuuteen usein eri syitä. Listaan tässä joitakin yleisimpiä:
Miestä ei haluta jos on stressiä, väsymystä, työpaineita tai nainen ei ole tarpeeksi viehättävä. Tai on potenssiongelma.
Naista ei haluta jos on hormonitoiminnan häiriöitä/vaikeat, pitkät kuukautiset tms/ei koe itseään viehättäväksi/mies on huono sängyssä eikä ota naista huomioon/ mies ei arvosta naista tai ota huomioon muissa asioissa.

Ja molemmilla vaikuttaa tietysti myös esim lääkkeiden käyttö.

Mutta naisten kohdalla voisin sanoa, että nuo listaamani kaksi viimeistä syytä ovat miesten ja naisten haluttomuusongelmista vastakkain aseteltaessa ne kaikkein yleisimmät.
Naiset myöskin puhuvat näistä asioista avoimemmin kuin miehet, ainakin keskenään. Minusta olisi kiinnostavaa kuulla laajemmin, miksi miestä ei haluta. Etenkin jos nainen ON viehättävä, älykäs, puhdas, seksikäs ja hyvä sängyssä. Mistä helvetistä silloin kiikastaa?

Ja omaan tarinaani lisään, että kirjoitin miehelleni kirjeen aiheesta pari viikkoa sitten, miten hän on loukannut minua ja miltä minusta on tuntunut ja olen ollut itkun partaalla monta kertaa jne. Yritin olla mahdollisimman neutraali ja rauhallinen ja mielestäni onnistuin siinä hyvin. Tuloksena oli todella paha ja äänekäs riita, joka tosin päättyi ihanaan sovintoseksiin joka jatkui vielä seuraavanakin päivänä. Mutta itsekin tiedän että tällaisten ihanuuksien jälkeen sama meno jatkuu, kuten se jatkuukin. Seuraavaa seksikertaa saa taas odotella puoli elämää. Joskus tuntuu että tilanne paranee, mutta vituttaa se kun tuntuu että joutuu YKSIPUOLISESTI näkemään niin kohtuuttomasti vaivaa sen eteen, että toinen syttyisi. Miksi vitussa se olen aina MINÄ joka joutuu tekemään työtä asioiden eteen kun toinen vaan makaa kuin muumio?
Mikä helvetti tällaisia miehiä siis vaivaa, en ymmärrä! Haluaisin kuollakseni tietää.

Ja ps. mieheni kielsi aiemman möläytyksensä josta aikaisemmin kirjoitin ("suakin pitäis jotain tunti hinkata...") Oi kuinka yllättävää. Se lause oli niin loukkaava että pamahti mieleeni kuin vasara ja jäi sinne. Olen 200% varma että muistan sen tismalleen kuten hän sanoi. Tottakai noin ruman asian sanoja haluaa itse kieltää sanoneensa mitään noin kamalaa.

 

Minä vaan totean tässä kaikille pihtarimiehille tiedoksi ja varoitukseksi, että täällä on yksi kunnollinen uskollinen vaimo rakastunut sitten toiseen, kun ei kotona kelvannut ajoissa. Nyt tuo oma mies yrittää kovasti kaikenlaista - eikö se ollutkaan masennusta mille ei mitään muka voi? - mutta ei saa vastakaikua, enää.

Te miehet, jotka pihtaatte ja ajatte meidät naiset oikeasti vihaamaan itseämme, ette tajua miten hyvältä se tuntuu että joku mies näkee meidät Naisena. Ja ennen kuin alatte tuomita, niin totean, että en ole silti seksisuhteessa. Harmittelen kovasti, että minulla on liian korkea moraali sellaiseen, mutta en voi itseäni rikkoa. Eroa pyörittelen.

Joten hyvät pihtari- yms. miehet, se ei ole ihan pikkujuttu, että annatte ihan tahallaan sen suhteen mennä siihen kuoliotilaan vaikka kuinka se oma nainen yrittää. Me ei yritetä loputtomiin. Itsellä ainakin niin täysin yritys on loppunut tähän. Olen mieluummin yksinkin kuin oman pystyynkuolleen mieheni kanssa. Ainakin voin voida paremmin itseni kanssa silloin. Mieluiten tietysti hänen kanssa, keneen olen rakastunut, mutta parempi olla toivomatta liikoja.

Luen surukseni vanhoja kirjoituksiani ja tajuan, että olen oikeasti mennyt itsetunnoltani tuon armaan aviomieheni kanssa ihan liian alas. Olen aivan oikeasti inhonnut itseäni. Miehen haluttomuus ei ole minun vikani. Minussa ei ollutkaan mitään vikaa. Minäkin olen nainen, ihana ja haluttava. Rakastan sitä tunnetta, vaikken teekään sen kanssa mitään.

 

Omituinen on asenne etsiä tilanteeseen syyllistä.Se ei varmasti luo suhteeseen positiivista ilmapiiriä, joka on varmin tuki kommunikoinnille ja myös toimivalle seksille.

Kyllä seksittömistä vuosikymmenistä omalla kädelläkin selviää. Niin ovat lukuisat miehet joutuneet tekemään. Pitää vain hyväksyä se, että liitossa on niitä vastamäkiäkin jotka loppuvat vasta kuolemaan.

 

Kavilsto: omasta ja varmaan monen muunkin tähän ketjuun kirjoittaneen puolesta voin sanoa, että kaikki on yritetty ja tehty ja nimenomaan yritetty tehdä se niin, ettei toinen tuntisi itseään painostetuksi ja syyllistetyksi. Positiivinen ilmapiiri ei auta, jos toista ei kiinnosta - ei seksi eikä aiheen selvittäminen. Eikä auta mikään muukaan, mitä joku besserwisseri yrittää ehdottaa: jos haluton ei halua muuttua, mikään mitä halukas tekee, ei auta.

Miksi ihmisen pitäisi "selvitä" seksittömistä vuosikymmenistä, ja koko loppuelämänsä? Miksi ihmeessä pitäisi jäädä suhteeseen, jossa on onneton? Omalta kädeltä ei saa huomiota, hellyyttä, tunnetta siitä että on kumppaninsa mielestä ihana, seksikäs nainen. Mikään ei ole surullisempaa kuin se, että uhrataan oma ainutkertainen elämä siksi että "pitää vaan hyväksyä että on onneton". Ei pidä, ei missään nimessä!

 

"Miksi ihmisen pitäisi "selvitä" seksittömistä vuosikymmenistä, ja koko loppuelämänsä?"

Suhde on aina riski. Jos riski toteutuu, niin se on vain siedettävä. Ei ihmisen tehtävä ole tulla onnelliseksi. Se on harhaa.

 

Miksi ihmeessä olisi siedettävä? Tuolla logiikallahan pitäisi sitten sietää hakkaavaa alkoholistiakin. Ainoa varma tapa pysyä onnettomana, on pysyä onnettomana. Eli pysymällä huonossa suhteessa varmistat sen ettet koskaan ole onnellinen, eroamalla saa edes mahdollisuuden. Asenteesi on aika uskomaton, enkä usko että olet tosissasi, kunhan vaan trollailet.

 

Tarjoutukaa masturboimaan miestänne, jospa hänen halunsa heräisi teihin.

Silloin kun seurustelin haluttoman miehen kanssa (tai miesten, heitä on ollut kaksi), niin tyydytin (aluksi) heitä oikein mielellään. Mutta he joko eivät tykänneet siitä (eka vain työnsi pois, kun olin ottamassa suihin) tai eivät ikinä "palauttaneet palvelusta" takaisin. Ei ole hirveän mieltäylentävää tulla torjutuksi tai olla jatkuvasti se, joka antaa saamatta mitään takaisin. Sitäpaitsi jokainen käsityydytys siirtää miehen haluja kauemmaksi - hänhän on jo tyydyttynyt, eikä taaskaan ajattele seksiä viikkoihin.

Eikö miehiltä voi kysyä miksi he mieluummin tekee sitä koneen kanssa, kun vaihtoehtona olisi elävä ihminen?

Ja ihan oikeasti kuvittelet, etteivät naiset ole yrittäneet aiheesta keskustella kyllästymiseen saakka?!

Kuules Sivupersoona, ajatuksesi on varmasti ihan hyvä, mutta "vinkkisi" ovat todella typeriä ja loukkaavia. Huomaa, ettet tiedä tai ymmärrä aiheesta yhtään mitään. Jokainen haluttomasta miehestä kärsinyt on tehnyt ja yrittänyt varmasti kaikkensa, mutta se ei auta, koska syy on MIEHESSÄ, ei naisessa eikä hänen tekemisissään tai tekemättä jättämisissään.

Jos vinkkini suhteutetaan seuraavaan kirjoitukseen, niin tuskin vinkkini täytin metsässä on.

Meillä sama juttu. Mies on muuttunut haluttomaksi, mutta runkkaa kuitenkin suihkussa lähes päivittäin tai katsoo pornoa. Kuulemma minun haluttavuudessa ei ole vikaa. Vaan kai se vika jossain on kun mies ei edes koske minuun seksuaalisessa mielessä, vaan mieluummin masturboi. Seksiä on noin kerran kahdessa viikossa minun aloitteestani. Tunnen oloni aika ahdistuneeksi tämän asian takia :/ . olisi ihanaa olla haluttu.

Tuossahan mies ei ole täysin haluton, vaan haluton jostakin syystä puolison kanssa leikkimään. Tuolloin voisi kuvitella naisella olevan mahdollisuus osallistua miehen leikkeihin vaikkapa masturboiden, ja siinä samalla kuvia katsellen. Kuten aiemmin esitin. Se on sitten eriasia, jos nainen ei halua sitäkautta lähestyä miestä.

Siinämielessä olette oikeassa ettei tuo täysin haluttomaan mieheen auta. Täysin haluttomaan auttaa ainoastaan lääkärillä käynti.

 

Sinäpä sen sanoit: mies on haluton jostakin syystä leikkimään puolison kanssa. Ei halua koskea naista, eikä ihan varmasti halua myöskään naisen koskevan. Haluttoman miehen mielestä yritys olisi painostavaa / hassua / epämukavaa / vaivaannuttavaa tms. Usko pois, jokainen varmasti on koettanut ja saanut vain pettyä.

Ja yhä, ehdotuksesi on alentava ja syyllistävä, sillä siihen sisältyy ajatus, että miehen haluttomuus on naisen vika (ei ole vaan älynnyt masturboida miestä) ja että nainen ei olisi jo kaikkea kokeillut (on vaan niin laiska tai viitsimätön). Ne joiden miehiin täällä esitetyt ehdotukset auttavat, eivät ole täällä kirjoittelemassa!

 

En vieläkään ymmärrä sitä, jos mies itse masturboi ja katsoo nettipornoa, että hän olisi haluton seksiin. Kuten tuossa yhdessä kirjoituksessa sanottiin. Vastasin ainoastaan tuohon yhteen kirjoitukseen.

Täysin haluttomille on sitten toinen vastaus. Pyytämällä eikä komentamalla se ei onnistu. Ja tuon voin sanoa kokemuksesta. Lääkärissä käynti olisi yksi varmin vaihtoehto.

Jos vaikka miehissäkin on samoin, kun naisissa henkilöitä jotka häpeävät seksiä ja alastomuutta. Sitäkään ette puhumalla pysty muuksi muuttamaan. Tuostakin on kokemusta.

Ja loukkauksiksi näitä kirjoituksia ei pidä tulkita.

 

Mutta nyt mies on muuttunut kuin napinpainalluksesta totaalisesti, hän on nyt ollut aivan täydellinen, ihana, ottaa minut kaikessa huomioon ja seksiä (täydellistä sellaista) on ollut joka päivä. '

Olen entistä ahdistuneempi kun en käsitä tätä. Miten ja miksi juuri nyt kun olen jo luovuttanut? Hän sanoo itkuisena ettei halua menettää. Ihmettelen, miten sitä ennen kaiken selittävää masennusta ei nyt sitten olekaan vaan hän pystyykin itse vaikuttamaan itseensä, seksin määrään, huomioimiseen, kaikkeen. En haluaisi että tämä jäisi vain hetkelliseksi huumaksi mutta toisaalta tästä on nyt tosi vaikea nauttiakaan, kun tunteet on muualla.

Onko kokemusta näistä äkkimuutoksista, onko se vaan sitä että saadaan toinen taas henkisesti sidotuksi ja kaikki jatkuu ja sitten taas palataan vanhaan vai voiko tästä vanhasta oikeasti tulla jotakin parempaa?

Olin yhdessä exäni kanssa neljä vuotta. Aluksi seksiä oli paljon ja se oli suht tyydyttävää. Noin 1,5 vuoden yhdessäolon jälkeen tilanne muuttui. Seksiä oli ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja viimeisten kahden vuoden aikana tahti oli 2krt/vuosi. Yritin keskustella aiheesta eli seksin vähyydestä, mutta sain vastaukseksi "en minä mikään panokone ole". Päätin erota (syitä oli muitakin kuin seksin puute). Kun kerron hänelle erosta, tilanne olisi muuttunut. Meilläkin mies itki ja olisi ollut valmis seksiin vaikka heti. Mies muutti pois, mutta pommitti minua tekstareilla ym. ja kertoi ikävästään+rakkaudestaan.

Noin puolen vuoden kuluttua joku kipinä syttyi taas välillämme ja meillä oli hyvää seksiäkin. Tyhmänä ajattelin, että jos tämä suhde sittenkin toimisi ja jotain olisi oikeasti muuttunut. Toisin kävi, kun suhdetta oli lämmitelty n. 4kk, mies muuttui taas aidoksi itsekseen eli ei halunnut seksiä tai seksi oli "kaksi kertaa sisään-ulos ja sitten nukkumaan". Minusta tuntui, että minua oli petetty. Tuntui siltä, että aluksi hänen puoleltaan seksiä oli "iskemismielessä" ja sitten seksin saattoikin unohtaa, kun meistä oli tulossa taas vakipari. Meillä äkkimuutos oli siis pelkkää teatteria, jolla ex sai hetkellisesti minut takaisin.

 

miltä vaikuttaisi, jos miehille perustettaisiin tukiryhmä: miehet, jotka eivät saa seksiä ?
Kuulostaisiko kornilta, typerältä, lapselliselta, jne ? ja kun tämänkin viestiketjun viestejä lukee ja siellä mietitään seksin ja rakkauden yhteenkuuluvuutta, niin pistää miettimään. Täällä naiset puhuvat, että rakastavat, mutta naapurin muna kiinnostaisi. eikä sitä suinkaan tuomita, vaan enemmänkin kehoitetaan hakemaan, onhan siihen oikeutettu kun on "kodin monitoimilaite ja silleen". Ei suinkaan tuomita ajatusta pettämisestä. JESSUS !

Anna olla, jos mies edes yhden sanan verran miettisi täällä menevänsä vieraisiin, kun ei kotoa lohkea. Miehessähän se on vika, kun ei osaa ottaa naistansa huomioon tai pitää hyvänä tai jotain.

Ihme kaksinaismoralismia täällä harrastetaan. naisten syrjähypyt ymmärretään rakkauden ja seksin kaipuulla, mutta miesten syrjähypyt tuomitaan ehdottomina: jätä se sika.

En voi kuin ihmetellä suu auki tätä viestiketjua. Ja kommentoida, kun saan ihmetykseltä sormet taas toimimaan.

 

Mutta nyt mies on muuttunut kuin napinpainalluksesta totaalisesti, hän on nyt ollut aivan täydellinen, ihana, ottaa minut kaikessa huomioon ja seksiä (täydellistä sellaista) on ollut joka päivä. '

Olen entistä ahdistuneempi kun en käsitä tätä. Miten ja miksi juuri nyt kun olen jo luovuttanut? Hän sanoo itkuisena ettei halua menettää. Ihmettelen, miten sitä ennen kaiken selittävää masennusta ei nyt sitten olekaan vaan hän pystyykin itse vaikuttamaan itseensä, seksin määrään, huomioimiseen, kaikkeen. En haluaisi että tämä jäisi vain hetkelliseksi huumaksi mutta toisaalta tästä on nyt tosi vaikea nauttiakaan, kun tunteet on muualla.

Onko kokemusta näistä äkkimuutoksista, onko se vaan sitä että saadaan toinen taas henkisesti sidotuksi ja kaikki jatkuu ja sitten taas palataan vanhaan vai voiko tästä vanhasta oikeasti tulla jotakin parempaa?

mitä tuosta mies voi lukea ? Mies halusi vain takaisin ihan iskemismielessä ?

Vai voiko olla näin ?
Mies oikeasti rakastaa ja haluaa olla yhdessä, mutta seksi ei vain kiinnosta (tällaisia naisiakin muuten on,joita ei seksi kiinnosta). Ja hän saadakseen rakkautensa takaisin, saa itsestään esiin pakotettua sen seksuaalisuuden, mitä häneltä odotetaan. Eli hän muuttuu saadakseen haluamansa. Ja toivoo, että tällä käytöksellään voi osoittaa, että rakastaa, koska seksi on hänelle enemmän suorite kuin nautinto. Hän toivoo näyttävänsä tällä, miten paljon välittää ja miten paljon on valmis itsestään uhraamaan, että saisi rakkaansa takaisin.

ja minä kun luulin, että te naiset tajuatte jotain tunteiden päälle. prinssi ja valkoinen heppa taitaa pyöriä kaikkien päässä.


Olin yhdessä exäni kanssa neljä vuotta. Aluksi seksiä oli paljon ja se oli suht tyydyttävää. Noin 1,5 vuoden yhdessäolon jälkeen tilanne muuttui. Seksiä oli ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja viimeisten kahden vuoden aikana tahti oli 2krt/vuosi. Yritin keskustella aiheesta eli seksin vähyydestä, mutta sain vastaukseksi "en minä mikään panokone ole". Päätin erota (syitä oli muitakin kuin seksin puute). Kun kerron hänelle erosta, tilanne olisi muuttunut. Meilläkin mies itki ja olisi ollut valmis seksiin vaikka heti. Mies muutti pois, mutta pommitti minua tekstareilla ym. ja kertoi ikävästään+rakkaudestaan.

Noin puolen vuoden kuluttua joku kipinä syttyi taas välillämme ja meillä oli hyvää seksiäkin. Tyhmänä ajattelin, että jos tämä suhde sittenkin toimisi ja jotain olisi oikeasti muuttunut. Toisin kävi, kun suhdetta oli lämmitelty n. 4kk, mies muuttui taas aidoksi itsekseen eli ei halunnut seksiä tai seksi oli "kaksi kertaa sisään-ulos ja sitten nukkumaan". Minusta tuntui, että minua oli petetty. Tuntui siltä, että aluksi hänen puoleltaan seksiä oli "iskemismielessä" ja sitten seksin saattoikin unohtaa, kun meistä oli tulossa taas vakipari. Meillä äkkimuutos oli siis pelkkää teatteria, jolla ex sai hetkellisesti minut takaisin.

 

Rautareiska käyttää nyt vanhaa "taistelu olkiukkoa vastaan" tyyliä. Johan tässä(kin) ketjussa on moneen kertaan sanottu, että samat asiat koskevat molempia sukupuolia, ja miehen pihtaamisen kokeneet naiset ymmärtävät myös niitä miehiä, jotka katselevat vieraisiin pihoihin kun omaa vaimoa ei seksi kiinnosta. Turha siis väittää, että naisten(kaan) pihtaamista pitäisi ymmärtää sen enempää kuin miestenkään.

Tuohon tunne vs. seksi juttuun: onko loppujen lopuksi sillä väliä, rakastaako kumppani vai ei, jos hänen kanssaan on onneton? Jos itselle seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja kumppanille ei, ja toinen kärsii ja on onneton seksin puutteen takia, ei mielestäni suhdetta kannata jatkaa "pelkän" rakkauden takia. Etenkin kun se rakkauskin 99% varmasti kuihtuu lopulta, kun molemmat tietävät toisen olevan suhteessa onneton. Kyllähän monet väkivaltaiset alkoholisitkin "rakastavat" puolisoaan, mutta ei se ole mikään syy jäädä suhteeseen jossa itse voi pahoin.

 

Rautareiskalle sanoisin sen, että olen kyllä todella ollut jo vuosia uskollinen haluttomalle miehelleni ja yrittänyt kaikkeni. Eli ei se "naapurin muna" ole ihan hetken huumassa kiinnostaa, vaan sitten kun oma mies ei enää aikoihin ole tehnyt elettäkään huomioidakseen minua sukupuolisena ja seksuaalisena olentona. Enkä siis ole yhä tänäänkään vielä pettänyt, vaikka tilaisuuksia on päivittäin. Joskus vaan tulee mieleen, että minkä eteen tässä nyt luopuu ja pitää itsensä kurissa.

 

kysy itseltäsi, rakastatko niin paljon että olet ilman seksiä ?
jos et, niin eroa ennen kuin teet mitään tyhmää. ei se pettämisen jälkeen ole enää rakkautta, mitä miestäsi kohtaan tunnet. tee asiat niin kuin on oikein.

nm. kokemusta on.

 

Kyse taitaa olla "arkisuudesta". Näin ainakin joissakin tapauksissa. Kun kaikki mahdollinen on koettu seksin saralla, astuu arki kuvaan. Se oma vaimo tuntuu niin arkiselta. Itsekin olen joskus ihmetellyt, että vaikka kaluni olisi juurta myöten vaimoni suussa, niin samaan aikaan voisin vaikka kaivella kynsienalustojani!

 

Kyse taitaa olla "arkisuudesta". Näin ainakin joissakin tapauksissa. Kun kaikki mahdollinen on koettu seksin saralla, astuu arki kuvaan. Se oma vaimo tuntuu niin arkiselta. Itsekin olen joskus ihmetellyt, että vaikka kaluni olisi juurta myöten vaimoni suussa, niin samaan aikaan voisin vaikka kaivella kynsienalustojani!

Kärsit mielikuvituksen puutteesta!

Voi olla että pääset päätoimiseksi "nenänkaivajaksi" ...........

 

Mielessä kyllä kävi siinä kynsiä kaivellessani ja syrjäsilmällä vaimoni touhua seuratessani, että avaisi edes tuon nutturansa ja antaisi hiustensa valua valtoimenaan...