Vertaistukiryhmä naisille, jotka kärsivät seksin puutteesta

Jo seurustelun alussa huomasin,että poikakaverini (27v. eli jo miehen iässä) harrastaa pornoa.Varovasti,kautta rantain yritin kertoa hänelle siitä rumasta puolesta tuossa genressä,ja myöskin omista traumoistani asian tiimoilta.Hän sanoi ymmärtävänsä,ja lupasi lopettaa ja keskittyä suhteeseemme.1,5v. valehteli ja jatkoi pornoharrastustaan ja minä jäin vaille tarvitsemaani läheisyyttä ja seksiä,joka on jokaisen parisuhteessa elävän "oikeus".Asia meni rumaksi,sitä puitiin ja itkettiin ja riideltiin.Jätin hänet.Tämän jälkeen hemmo "ymmärsi" mistä on kysymys,myönsi pornoriippuvuuden ja lopulta myös (ehkä) jotakin siitä,kuinka loukkaavana asian koin.Myöhäistä.Naiseuteni,itsetuntoni,itsekunnioitukseni - kaikki raastettu rikki,tuloksena kipeät haavat,joita ei kehtaa kuin salaa itsekseen nuolla,ja koota itseään naiseksi jälleen pikku hiljaa.Kysyessäni vastaus on vain:"Se vain on niin helppoa."Helppoa siis,valehdella ihmiselle,jota väittää (ja ehkä uskoo) rakastavansa?Helppoa,luvata aina uudestaan ja koko ajan tietää ettei aio pitää lupaustaan?Seksi on väkevä ase satuttaa toista.Ja tyypillisintä tarinassani lienee,että olen kaunis ja tavoiteltu nuori nainen,eikä kukaan uskoisi jos asiasta kertoisin että käsi vei voiton minusta.Lannistettuko?Kyllä,mutta fiksuna ihmisenä pohdin asiat mielessäni ja etsin syitä muualta kuin itsestäni.Pornoriippuvuus yleistyy (myös naisilla),ja sen aiheuttamat ongelmat samoin.Katkera?Kyllä.Käytän sitä voimavarana rakentaa uutta ja uudistua ihmisenä ja ennen kaikkea naisena.

 

Seksiä saan satunnaisesti. Jos kerran tai kaksi satunnaisesti, niin siinä se on.
Minua ei voi väittää rumaksi tai epäseksikkääksi (ole ollut mm.sovitusmallina ja vatevan mannekiininä).
Pidän ulkonäöstäni huolta.
Siistit vaatteet ja kuntoilu jne., muttei äärimmäisyyksiin.
Mut näin vain on, ettei koskaan riitä toiselle.
Pahalta tuntuu.
Tsemppiä kanssasiskoille!

 

Täällä ilmoittatutuu pian 4 vuotta suhteessa elänyt nainen.Miehen puolelta haluttomuutta ollut ehkä viimeiset pari vuotta.Nykyisin seksiä on vain kerran viikossa ja sekin aina viikonloppuisin..Työ kuulemma väsyttää ja stressaa(huono tekosyy!) ja välillä on migreeniä.Olemme monesti riidelleet seksistä ja tänään viimeksi.Olen nyt pari viime kuukuatta alkanut tosiaan miettiä eroa, vaikka meillä on pieni poikakin.Olen vain yksinkertaisesti onneton eikä ole keskusteluyhteyttäkään.

 

Riitelemällä ei ainakaan seksiä saa.

 

Liian himokkaalle: se, että miehesi kuitenkin haluaa sinua jopa kerran viikossa on positiivinen asia - kuulostaa paljolta suhteessa, joka on edennyt jo alkuhuuman ohi. Me muut kun olemme kiitollisia jos kerran kahdessa viikossa saamme minkäänlaista seksiä. Mies voi ihan oikeasti vaan olla niin väsynyt töistä, ettei jaksa ajatellakaan seksiä viikolla. Muusta suhteestanne sitten riippuu, kuinka suuri ongelma tuo seksin subjektiivisesti kokemasi vähäisyys on.

Mistä asioista riitelette, seksin määrästä vai onko siinä laadussakin moitittavaa? Tekeekö mies aloitteita vai teetkö sinä aina aloitteet? Saatko muuten huomiota mieheltäsi? Kerroit ettei keskusteluyhteyttä ole, onko tämä vain seksiin liittyen vai onko muussakin kommunikatiossanne ongelmia?

Olette nyt seurustelleet neljä vuotta, joista kaksi miehesi on ollut vähemmän himokas. Suhteen alkuvaiheen "kuherruskuukausi", eli ns. alkuhuuma kestää yleensä noin pari vuotta, sitten arki ja tottuminen vähentävät "luonnostaan" seksin määrää. Eli voi olla, että miehesi on täysin tyytyväinen tuohon kerta viikossa tahtiin, ehkä se on hänen luontrainen rytminsä. Tsemppiä sinullekin, tiedän, että puutteessa kärvistely on ikävää lyhyempinäkin jaksoina..

 

Me muut kun olemme kiitollisia jos kerran kahdessa viikossa saamme minkäänlaista seksiä.

kun sais ees kerran kuussa.
mut oikeesti oon yllättynyt kuinka paljon on naisia jotka eivät saa tarpeeksi parisuhteessaan. olin vahvasti siinä käsityksessä että asia on lähes poikkeuksetta juuri päinvastoin eli että naiset on ne jotka pihtaa.

 

Pahaa tekee näitä lukiessa. Itse olen kolme vuotta kärvistellyt suhteessa jossa olen saanut seksiä alle kymmenen kertaa..Niistäkin jokaiseen olen tehnyt aloitteen. Tulen torjutuksi lähes päivittäin. Eroa on tehty oikeastaan jo 2,5 vuotta.

 

Liityn joukkoon ankeaan. Tuli kyllä kauhea olo kun luin nämä kaikki viestit. Enemmän surullinen kuin vihainen olo siitä, että mikä meidän ihania miehiä oikein vaivaa? Voi miksi, miksi?
Itse olen 24 ja mieheni 27, olemme seurustelleet/asuneet yhdessä 1,5 v ja seksiä on hyvällä säkällä pari kertaa kuussa. Hankalaa tästä tekee juuri se, että 90% suhteesta on aivan täydellistä ja mies on niin ihana että meinaa pakahtua rakkaudesta häntä kohtaan, samaan aikaan tekisi mieli kuitenkin itkeä ja raivota sitä huonosti menevää 10%:ia, eli seksiä ja sen puuttumista. Sen lisäksi laadussakin on usein moitittavaa, vaikka seksi on usein myös todella ihanaa ja hellää ja mies kuuntelee toiveitani.
Minä olen lähes aina se, joka joutuu tekemään aloitteen, enkä silloinkaan aina saa miestä innostumaan. Se saatanan sohva, tv ja netti kiinnostaa aina enemmän, mikä siinä oikein on?????? Mies käy töissä arkisin päiväsaikaan, itselläni sama rytmi, eikä meillä kummallakaan mitään erityisiä, aikaavieviä harrastuksia ole ja silti seksiä ei vain ole yleensä. Monta kertaa olen asiasta hänen kanssaan keskustellut ja anellutkin seksiä päiväkaupalla, silti sitä saamatta. Mies on todennut että hän on aina ollut sellainen, ei vain jotenkin innosta. Usein häntä ei innosta vaikka yritän vietellä kaikin mahdollisin keinoin, hienovaraisesti ja suoraan toimintaan ryhtyen. Mies on sängyssä usein kuin lahna. Suuseksiä en itse saa ja jos annan sitä hänelle, hän usein laukeaa heti ja sitten jää yhdyntäkin toteutumatta.
Minussakaan ei mielestäni pitäisi olla vikaa sillä olen hoikka ja kaunis (anteeksi jos kuulostaa itsekehulta) ja pidän erittäin hyvin huolta hygieniastani. Olen parit raivokohtaukset järjestänyt myös tästä suuseksin puutteesta. Että haisenko pahalle, onko minussa jotakin vikaa jne ja kuurannut itseäni entistä raivokkaammin, vaikka mies aina kieltää että minussa olisi vikaa. Samalla mietin vihaisena, että ehkä jotain toista miestä kiinnostaisi seksi kanssani helvetin paljon enemmän, mutta silti en halua pettää, en todellakaan.

Ja olen käynyt läpi koko sen tunnekirjon vihasta, kauhusta, katkeruudesta, surusta ja itsesyytöksistä muihin ääripäihin, joista täällä on jo kirjoitettu.

Minulla on aikaisempiakin parisuhteita, joissa seksi on toiminut mainiosti. Jotenkin tuli yllärinä se, että jo näin nuorena ja näin tuoreessa suhteessa voi olla tällainen ongelma. Kuvittelin sen kuuluvan pitkään avioliittoon ja/tai keski-ikään. Tyhmä olin juu.

 

Älkää naiset itseänne syytä, jos ei mies seksistä innostu. Jotkut miehet eivät syty mistään ja ehkä heikko lipido on kyseessä. Mulla ei ole ollut seksiä oman miehen kanssa moneen kuukauteen. Mies syö lääkkeitä niin paljon, että ne loput halut ovat kaikonneet ties minne. Mä olen käynyt vieraissa, kun en jaksanut, kun päivittäin olin ärtynyt, vihainen ja kovissa haluissani. Mies ei osoita mitään hellyyttä koskaan. Onneksi on kuitenkin vieraat miehet, jotka ovat himokkaita ja kestäviäkin. Pitää vain sellainen mies löytää, joka tykkää seksistä ja osaa huomioida naistakin. Ja suuseksiä saa enemmän mieheltä kuin itse edes tarvitsee antaa. Mies huolehtii että itse saan orkun ja varmasti yrittää kaikkensa sen eteen. Jos miehet eivät saa kotona tarpeeksi seksiä tai kun heillä tekee mieli käydä vieraissa, niin moni mies pettää ajattelematta sen kummemmin. Taas naiset syyllistävät kovasti itseään. Ei mies opi ikinä seksistä mitään, jos ei opettele ja aisti miten nainen tuntee ja kiihoittuu ja samalla mies siitä innostuu.

 

Olenkin miettinyt sitä, missä menee oikeastaan raja? Missä vaiheessa parisuhde pitää viheltää poikki, jos kuitenkin rakastaa? Tai mitä se rakkaus sitten loppujen lopuksi on? Kun tuskin on kovin montaa paria jotka haluavat tismalleen samoja asioita?
Tai että mikä järki on sitten pysyä siinä suhteessa, jos pettää, ts. ei saa suhteessa kaikkea mitä haluaisi/tarvitsisi? Tuntuu niin surulliselta joutua miettimään tällaisia! Tiedän monia pareja, joilla on "avoin suhde" enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä. Itse olen aina ajatellut, että joko tai: joko ollaan yhdessä tai erotaan, simple. Onko sittenkään? Mikä on toimiva parisuhde?

Itse olisin varsin tyytyväinen 1-2 seksikertaan viikossa. Ilman seksiä tai joka päivä jyystäminen käyvät voimille. Mielestäni suht kohtuullinen seksimäärä on juuri tuo 1-2 kertaa viikossa, mitä mieltä olette?
Arkena ei tosiaan usein ehdi tai jaksa, mutta jotenkin nuo viikonloputkin tuppaavat menemään (miehellä) siihen lojumiseen ja baareissa ja kavereiden kanssa ravaamiseen. Monesti mies ei ei edes tajua, mistä olen kiukkuinen ja kireä ja itseä taas raivostuttaa se, että sanomisesta huolimatta mies on niin tyhmä ettei vain tajua. En ymmärrä sitäkään, miten minun tyydyttämiseni voi kiinnostaa häntä niin vähän, se tuntuu käsittämättömän loukkaavalta. Hän ei välitä edes yrittää minulle orgasmia tai mitään sinne päinkään (en ole koskaan saanut orgasmia), ellen erikseen sitä pyydä/vaadi, ja sekin tuntuu jo kohtuuttomalta. Mielestäni rakkaudessa ja parisuhteessa tyydyttämisen tuottaminen toiselle on itsestäänselvää, kai sitä nyt haluaa tehdä hyvää rakkaalleen pyytämättä, jos tästä kerran välittää?
Itse olen lukemattomat kerrat tehnyt, ja kuvitellut että saisin takaisin päin joskus jotain. Erehdyin.
Itku on ollut silmässä monta kertaa.

 

Ja kerran meillä oli riitakin seksiasiasta. Mies tykkää ne harvat kerrat mennä suoraan asiaan ja kerran loukkaannuin siitä todella. Mies alkoi huutaa, että "hitto suakin pitäis joka kerta jotain tunti hinkata ennen kuin oot valmis hommiin".
En voi unohtaa tuota ikinä vaikka hän miten pyyteli anteeksi jälkeenpäin.
Noin hän sitten vissiin ajattelee. Jäätävä olo, ei voi muuta sanoa. Miksi miestä ei kiinnosta seksi tai naisen tyydyttäminen seksuaalisesti? Jos minussa ei kerran ole mitään vikaa, missä sitten on?
Raivostuttaa miten jotkut miehet oikeasti kehtaavat odottaa kaikenlaista itselleen, itse kuitenkaan antamatta.
Miten monet yöt olen ollut ihan tulessa kun unetkin ovat niin eroottisia, tuntuu että puute alkaa paistaa minusta jo päällepäin.

 

Höpsöps, tämä tekstisi kuulostaa huolestuttavan tutulta:

"Suuseksiä en itse saa ja jos annan sitä hänelle, hän usein laukeaa heti ja sitten jää yhdyntäkin toteutumatta. En ymmärrä sitäkään, miten minun tyydyttämiseni voi kiinnostaa häntä niin vähän, se tuntuu käsittämättömän loukkaavalta. Hän ei välitä edes yrittää minulle orgasmia tai mitään sinne päinkään (en ole koskaan saanut orgasmia), ellen erikseen sitä pyydä/vaadi, ja sekin tuntuu jo kohtuuttomalta. Mielestäni rakkaudessa ja parisuhteessa tyydyttämisen tuottaminen toiselle on itsestäänselvää, kai sitä nyt haluaa tehdä hyvää rakkaalleen pyytämättä, jos tästä kerran välittää?
Itse olen lukemattomat kerrat tehnyt, ja kuvitellut että saisin takaisin päin joskus jotain. Erehdyin."

Olen kokenut aivan samoin mieheni kanssa. Nyt olen antanut itselleni tämän kesän aikaa päätöksen tekoon; joko lähden tai jonkin on muututtava radikaalisti suhteessamme. En vaan enää jaksa tai halua tukahduttaa seksuaalisuuttani.

Tämä miehesi lausahdus kertoo kaiken olennaisen:
"hitto suakin pitäis joka kerta jotain tunti hinkata ennen kuin oot valmis hommiin".

Suosittelen että sinäkin harkitset vakavasti jatkoa. Tuollainen kertoo halveksunnasta sinun seksuaalisuuttasi ja kumppanuuttasi kohtaan - miksi sinun tyydytyksellä ei olisi niin suurta merkitystä kuin hänen? Mieshän on selkeästi totaalisen itsekäs, Vai mitä sanot?

 

Vähän tilannekatsausta, voin sitten itsekin tätä lueskella ja katsoa missä oon mennyt. Viimeksi kirjoitin siis jokin aika sitten. Nykyisin mieheni on halunnut seksiä noin kerran tai kaksi kuukaudessa, tai kahdessa kuukaudessa. Viimeisin seksikerta tuossa joku aika sitten oli aivan loistava, sillä mieheni otti nyt minutkin huomioon ja jaksoi itsekin kohtuullisen pitkään. Oltiin molemmat tosi tyytyväisiä jälkikäteen ?

Harmi vain, että kun noita hyviä kokemuksia tulee, niin itse piristyn niistä ja jotenkin herää toivo paremmasta. Tyytyväisyys siitä, että sai hyvää seksiä kestää sen pari päivää. Sitten hammasta purren täytyy yrittää olla tekemättä aloitteita ”liian pian”, koska mies voi ahdistua. No sitten noin n. neljästä päivästä viikkoon kuluu ja olen taas yhtä puutteessa kuin aiemminkin ja saatan erehtyä pussailemaan tai silittelemään miestä liian vihjailevasti. Sitten taas muistan mikä se ongelma oli ja alan odottamaan kuinka monta viikkoa mieheltä tällä kertaa menee siihen, että hänen tekee taas mieli. Eli miehen armoilla taas. Nyt edellisestä kerrasta on 13 päivää eikä mies ole millään tavalla viitannut haluavansa. Vaikka on KEVÄT!! En ymmärrä miksi hänen halukkuutensa ei nouse näin kesää kohti, itse kun hypin seinille…

Nyt olen hieman ihastunut miehen kaveriin. Tiedän ihastuksen olevan molemminpuolista, mutta enhän minä mitään tämän asian kanssa voi tehdä. Pettämään en ala. On se vaan niin hurja tunne kun kipinät vain sinkoilee katseista ja vatsanpohjalla tuntuu niin ihanaa kipristelyä ja olo on kuin leijailisi…vaikeaa olla ajattelematta tätä miestä, hänen katseensa ja tuoksunsa, pelkkä läsnäolonsa saa minut tuntemaan kiihotusta. Tekisi niin mieli koittaa millaista olisi suudella hänen kanssaan, tai kokea miten hän koskettaisi minua. Pelkkää seksuaalista vetovoimaahan meidän välillä on, siitä ei ole epäilystäkään. Ehkä tämä on jotain korvikekäyttäytymistä kun oma mieheni on kuin muumio. Ainakin on ainesta fantasioille.

 

Turha toivo, ystävä, YOU GO GIRL!

 

No kertokaapa rouvat mielipiteenne meidän tilanteeseen.

Meillä minä (mies 33v) kärsin haluttomuudesta. Seksiä on joskus todella harvoin, kerta /2kk.
En koe minkäänlaista fyysistä vetoa vaimooni koska hän on ylipainoinen, eikä alkuunkaan sellainen nainen josta kiihottuisin. Muuten meillä on asiat hyvin ja olemme hyviä ystäviä. Ei lapsia. Yhdessä on oltu 10v, naimisissa 6v. Vaimoni on ollut aina samankokoinen… laihdutuskuuri on nyt kestänyt ainakin sen 12v, enkä minä enää elättele mitään toiveita hoikasta eukosta. Tuskin se laihtuminenkaan enää tilannetta parantaa. Nyt joku tietysti kysyy, miksi mennä naimisiin naisen kanssa joka ei ole fyysisesti viehättävä. Hyvä kysymys jota olen vuosia itsekin ihmetellyt. Minua panettaisi hyvinkin aktiivisesti ja olisin oikein tyytyväinen johonkin 2krt/vko tahtiin.
Minulle tulee suorastaan paha mieli, kun seuraa esim. tuttavapariskuntia, joissa on todella ihania ja viehättäviä naisia, joiden ukot kohtelee niitä kuin ilmaa. Eivät pojat ymmärrä pitää hyvästään kiinni.
Pelkän perseen vuoksi ei jaksaisi pistää kuvioita uusiksi tosin joskus huonoina hetkinä sekin on ollut vakavasti mielessä.

 

No joo, ensinnäkin oma vika senkin sika, kerrassaan typerää ottaa puoliso jota ei koe viehättäväksi! Se on väärin hänelle ja väärin sinulle. En ymmärrä miksi edes olette yhdessä, ja ilmeisesti kuitenkin haluat jatkaa suhdetta?! Sillä tuskin edes rakastat vaimoasi, ainakaan teksistäsi ei semmoista todellakaan huomaa!

Kun teillä ei ole edes lapsia, olisi varmaan molemmille oikeasti parempi erota. Ei siksi, että vaimosi on ylipainoinen, vaan siksi, että sinä et arvosta häntä etkä halua häntä, ja tuskin vaimosikaan on nykytilanteeseen tyytyväinen. Ystäviä voitte olla eron jälkeenkin, siihen ei tarvita monogaamista parisuhdetta. Voitte molemmat kysyä itseltänne, haluatteko todella elää tuollaisessa suhteessa loppuelämänne - mikään kun tuskin muuttuu ainakaan parempaan, jos ei ole kymmeneen vuoteen muuttunut.

 

Pakko tulla vuodattamaan tänne, kun ei jaksa vaan yksin pitää kaikkea sisällään. Taas on se aika kuukaudesta kun itellä tekis mieli ja mies vaan sanoo ei. Ihan sama mitä mä teen tai oon tekemättä niin en kelpaa. Oon 34v , hoikka ja nättikin, mutta sekin on ihan sama varmaan miltä näytän, oon vaan kotitalouskone ja that's it. Mies on torjunut mut niin monta kertaa tän 10 vuoden aikana joka ollaan oltu yhdessä, että oon jo lopettanut kaiken yrittämisenkin sen suhteen. Ei vaan viitti, kun tietää saavansa pakit, ei vaan enää kestä niitä pakkeja. Me ollaan viimisen vuoden aikana oltu varmaan alle 10 kertaa sängyssä. Nyt maanantaina erehdyin sitten seksituskissani vihjasemaan, että olis kiva mennä yhdessä peiton alle, mutt mies vaan tylysti torjui mut. Se on niin helvetin alentavaa tulla torjutuksi kerta toisensa jälkeen. Mä haluisin olla haluttu, mutt en ainakaan oman miehen silmissä ole kuin tosi harvoin. Toi maanantainenkin oli paha erehdys, että menin edes mitään vihjasemaan. Nyt on taas olo niin syvältä, ett tekis mieli lähtee kiitää. Ihan tarpeeks oon saanut jo niitä pakkeja. Mutt kun on lapsi ja oma ihana talo ja muuten kaikki niin hyvin, niin tuntuu ettei silti viitsis lähtee. Mutt mietin, josko sitä seuraa löytyis muualta, kun omalta ei heru. Ollaan lähössä lomallekin ensi viikolla, jospa jotkut uroot kattelis mun perään, niin jos mies edes vähän heräis. Tai sitten ei... Ehkä mä ite herään

 

Jotenkin niiiiin tuttua tekstiä tässä monella. Meillä miestä ei kiinnosta, syytä en ole saanut. Nyt taas on hetki mennyt hyvin, mutta vanhastaan tiedän, ettei tämä hyvä kausi kestä kauan, joitakin viikkoja, ja ne huonot kaudet kestävät kuukausia.

 

Jotenkin niiiiin tuttua tekstiä tässä monella. Meillä miestä ei kiinnosta, syytä en ole saanut. Nyt taas on hetki mennyt hyvin, mutta vanhastaan tiedän, ettei tämä hyvä kausi kestä kauan, joitakin viikkoja, ja ne huonot kaudet kestävät kuukausia.

Näinhän se on, että monen parin seksielämän pilaavat työelämän kiire ja stressi ja niistä aiheutunut väsymys. Meillä harrastetaan "pikkutuhmia" seksileikkejä palautumiseen ja rentoutumiseen. Eräs suosikkini on seuraava, ehdottakaapa miehillenne, arvon naiset:

Olemme vaimoni kanssa makuuhuoneessa ns. "kuusysi"-asennossa, minä alla alastomana, vaimoni päällä pukeutuneena mustiin rintsikoihin, mustiin stayup-verkkosukkiin ja punaisiin, silkkisiin pikkupöksyihin, joissa erikoisuutena halkaisijaltaan n. 2,5 - 3 cm reikä "strategisella alueella". Vaimoni ollessa voimakkaasti taaksepäin pyllistyneenä pöksyt pingoittuneena ja niissä oleva reikä pyöreänä, otan esiin pienen kynälampun ja alan sillä tarkastella mitä löytyy reiän sisältä. Tarvittaessa asettelen ja siirtelen vaimoni pöksyjä nähdäkseni paremmin tarkastelemaani kohdetta. Oiih, miten suloinen ja vallan ihastuttava "pikku kakkonen" sieltä pilkistääkään! Asettelen pöksyjä hiukan alemmaksi, sillä seuraavaksi ohjelmassa on "aarteen etsintä". "Aarre" on pieni nystyrä, joka on löydettävä pelkästään kielen ja huulten avulla poimujen ja mustien karvojen uumenista. Leikkiin kuuluu, että vaimoni ei saisi päästää äännähdystäkään! Löydettäessä "aarretta" on käsiteltävä hellävaroen! Kielellä kutittelua ja hellää imemistä. Lopulta nousen ylös ja asetun polvilleni nelinkontin olevan vaimoni taakse ja ujutan hitaasti kivikovan kaluni sisään punaisten pöksyjen reiästä...tässä vaiheessa vaimollani on lupa äännähtää.

 

Älä viitsi. Jos sinulla on pakottava tarve jakaa leikkikokemuksenne keskustelupalstoilla, valitse seuraavaksi "seksi"-osasto.

Tässä ketjussa kirjoittaneet ovat kyllä ihan riittävästi kokeilleet vaikka mitä kikkoja saadakseen miehensä mielenkiinnon heräämään. Mutta ihan varmaan joo tuo kuvailemasi hassunhauska leikki yhtäkkiä sitten muuttaisikin tilanteen...

 

Meillä on myös tullut viime vuosina tuo seksin puute ongelmaksi. Yhteiseloa se 10 vuotta ja miestä ei tunnu kiinnostavan kuin pari kertaa kuukaudessa. Oon yrittäny puhua suoraan. Sanonut myös, ettei kuvittele että ilman seksiä suostuisin elämääni elämään. Mutta ei tunnu uskovan. Olen minäkin nätti ja huoliteltu ja mieskin sen tunnustaa, mutta ei sekään ole auttanut asiaa.

Rakkautta riittää suhteessamme muuten ja arkikin sujuu. Hellyyttä on, mutta ei sitä seksiä. Syytä en ole saanut mutta ei se potenssiongelma vaikuta olevan.

Nuoria ollaan ja olen ajatellut, että tässä suhteessa ehkä vielä hetken yritän. Mutta ihan loputtomasti en taida jaksaa. On ihan hirveää olla puutteessa ja haluta kaikkia vähänkin otollisia miehiä ja yrittää sitten pidättäytyä seksistä heidän kanssaan (tarjokkaita olisi jopa miehen ystävissä). Enkä tiedä miten kauan sitä edes pystyy pidättäytymään jos aika ja paikka ja tilanne etenisi sopivaan suuntaan.

 

Tässä ketjussa kirjoittaneet ovat kyllä ihan riittävästi kokeilleet vaikka mitä kikkoja saadakseen miehensä mielenkiinnon heräämään.

Oletko ihan varma, että ovat kokeilleet tätäkin? .

 

Meillä on myös tullut viime vuosina tuo seksin puute ongelmaksi. Yhteiseloa se 10 vuotta ja miestä ei tunnu kiinnostavan kuin pari kertaa kuukaudessa. Oon yrittäny puhua suoraan. Sanonut myös, ettei kuvittele että ilman seksiä suostuisin elämääni elämään. Mutta ei tunnu uskovan. Olen minäkin nätti ja huoliteltu ja mieskin sen tunnustaa, mutta ei sekään ole auttanut asiaa.

Rakkautta riittää suhteessamme muuten ja arkikin sujuu. Hellyyttä on, mutta ei sitä seksiä. Syytä en ole saanut mutta ei se potenssiongelma vaikuta olevan.

Nuoria ollaan ja olen ajatellut, että tässä suhteessa ehkä vielä hetken yritän. Mutta ihan loputtomasti en taida jaksaa. On ihan hirveää olla puutteessa ja haluta kaikkia vähänkin otollisia miehiä ja yrittää sitten pidättäytyä seksistä heidän kanssaan (tarjokkaita olisi jopa miehen ystävissä). Enkä tiedä miten kauan sitä edes pystyy pidättäytymään jos aika ja paikka ja tilanne etenisi sopivaan suuntaan.

Löytyisikö näiltä sivuilta mitään vinkkiä.
http://www.tohtori.fi/?page=2328181&id=4141294

Lukekaa yhdessä ja etsikää vinkkejä. Se pelkkä yhdessä lukeminenkin saattaa olla jo pelkästään myönteinen kokemus. Siitä jälkikeskustelusta ja kokeilusta puhumattakaan.

 

Meillä sama juttu. Mies on muuttunut haluttomaksi, mutta runkkaa kuitenkin suihkussa lähes päivittäin tai katsoo pornoa. Kuulemma minun haluttavuudessa ei ole vikaa. Vaan kai se vika jossain on kun mies ei edes koske minuun seksuaalisessa mielessä, vaan mieluummin masturboi. Seksiä on noin kerran kahdessa viikossa minun aloitteestani. Tunnen oloni aika ahdistuneeksi tämän asian takia :/ . olisi ihanaa olla haluttu.

 

Tarjoutukaa masturboimaan miestänne, jospa hänen halunsa heräisi teihin.

Eikö miehiltä voi kysyä miksi he mieluummin tekee sitä koneen kanssa, kun vaihtoehtona olisi elävä ihminen?