Voi aargh, miksi pitää masentaa ja ahdistaa ja olla näin kamalan levoton olo? Ja kaikki johtuu siitä, etten vaan saa koskaan tarpeeksi seksiä parisuhteessani. Tuntuu, että seksinpuute vaikuttaa koko elämääni sen laatua heikentäen. Yhdessä on oltu viisi vuotta, vasta hiukan yli kolmekymppisiä ja seksiä mieheni haluaa noin 1- 3 kertaa kuukaudessa. Olen niin hemmetin halukas, tiedän, että olen tyytyväisimmilläni, kun seksiä on 2-5 kertaa viikossa. Ja voisin haluta enemmänkin, mutta miehet eivät useinkaan pysty pitkässä suhteessa laadukkaaseen seksiin päivittäin. Nyt kesälläkään seksi ei miehelleni ole maittanut, saan tyytyä katselemaan kiehnääviä pareja ja näkemään märkiä unia - joskus jopa omasta miehestäni. Ihan kuin olisin joku seksitön mummo, kun mies ei vaan innostu aloitteistani. On niin nöyryyttävää, kun joskus pakit tulee monta kertaa peräkkäin, useamman viikon aikana. Ei vaan enää jaksa tätä, joudun tukahduttamaan itseäni koko ajan enkä uskalla enää juuri edes koskea mieheeni, ettei hän luule että kinuan taas seksiä. Hänellä on tapana alkaa nykyään haukottelemaan ja voivottelemaan iltaisin, hän valittelee välillä väsymystä, toisinaan on maha kipeä ja joskus pää. Netissä sitä kyllä jaksaa kummasti olla, vaikka niin väsyttääkin. Mies ikään kuin petaa tilanteen sellaiseksi, että varmasti ymmärrän, ettei seksi tule tänäänkään kyseeseen. V***ttaa koko mies, tai tekisi jo mieli kysyä mikä ihme häntä riivaa, kun mikään ei väräytä viisaria. Olen tehnyt itsestäni naurettavan ulkomuotoni kyttääjän, käytän jatkuvasti kauniita ja seksikkäitä vaatteita ja laittaudun - siis kotioloissa, että mieheni pitäisi minua viehättävämpänä. Kuljen aina tarkkaan sheivattuna ja peseydyn usein, käytän hyväntuoksuisia voiteita ja yritän olla kaikin tavoin miehelleni mieliksi. Saatan palvella häntä ja ehdottaa jalkojen rasvausta tai antaa hieronnan. Olen jumpannut lantionpohjan lihaksiani päivittäin jo vuosia, kuvittelen jollain tasolla että vika on varmaan pimpsassani..Olen myös kysellyt mitä mieheni haluaisi ja olisiko jotain mitä hän tahtoisi kokeilla - eipä ole mitään mikä kiinnostaisi, mies on tyytyväinen seksiimme. Sitäkin olen yrittänyt, että olen tekkemättä mitään ja pysyttelen etäämmällä ja omien harrastusteni parissa. Se vain vähensi seksiä entisestään.
Kaipaan niin niitä mieheni kiihkeitä otteita ja sitä kun näin hänen kiihottuvan minusta. Nykyisin minusta tuntuu, että hän ei kiihotu minusta, vaan sattuu aiemmin kiihottumaan jostain muusta ärsykkeestä, ja lähinnä purkaa paineensa minuun. Mitään en voi pyytää, en edes minun tyydytyksestäni huolehtimista, koska se on painostamista ja saa mieheni kuulemma entistä haluttomammaksi. Pikainen sutaisu pari kertaa kuussa, vähän velvollisuudesta hýväilee minua esileikiksi. Harmittaa joskus jälkeenpäin, että miksi minun piti taas kiihottua ja taas antautua seksiin, hänhän sen tyydytyksen vaan sai. Itse joudun sitten auttamaan itseäni jos mielin purkautua, mies häipyy heti pikaisesti sängystä etten vaan keksi pyytää mitään lisää. Joskus olen pyytänyt ja sanonut, etten ihan ehtinyt mukaan, mutta voisiko hän hyväillä minua - ei ole jaksanut! Alan vähitellen vihata miestäni, miten olisin voinut tietää että alkuvuosien kiimasta ei ole jäljellä enää mitään kun suhde täyttää viisi vuotta. Nyt tilanne on tulehtunut, menin taas itkemään seksin vähyyttä, kun olimme olleet hieman viihteellä ja avauduin humalluttuani mieheni taas torjuttua aloitteeni, jonka uskaltauduin tekemään.
. Kyllähän ne (miehet) aina sanoo, että wou, oispa huippua kun olisi nymfo puoliso. Mutta sitten todellisuudessa ei kestetä edes sitä, että nainen haluaisi muutaman kerran viikossa - tai yleensäkään enemmän tai edes saman verran kuin mies. Ilmeisesti käy niin paljon miehisyyden päälle, että siinä menee sitten kaikki into kun ei saa ollakaan se vonkaava mies, joka itkee kavereille kuinka akka vaan pihtaa. Jäisivät kotiin katsomaan pornoa prkle, jos ei elävää naista kestä.