Vertaistukiryhmä naisille, jotka kärsivät seksin puutteesta

Voi aargh, miksi pitää masentaa ja ahdistaa ja olla näin kamalan levoton olo? Ja kaikki johtuu siitä, etten vaan saa koskaan tarpeeksi seksiä parisuhteessani. Tuntuu, että seksinpuute vaikuttaa koko elämääni sen laatua heikentäen.

Kuulostaa ihan omalta elämältäni, en saa mitään tehtyä kun joutuu koko ajan miettimään mikä minussa on vikana kun ei miehelle useammin kelpaa. Itse seksi on kyllä ihanaa kun siihen päästään, mutta ihan erilaista kuin ennen. Eipä ole paljon esileikit enää miestä kiinnostaneet, tiedä sitten johtuuko siitä että kun miehen sinne sänkyyn kerran saa niin olen niin valmis etten sillä hetkellä sellaista edes halua ja jaksa odottaa. Mutta se ei tarkoita ettenkö silti kaipaisi sitäkin! Joka kerta seksin jälkeen tekee mieli sanoa, että oli ihanaa ja pitäisi tehdä tätä useamminkin, mutta pelkään pilaavani sen ihanan pienen hetken aiheuttamalla paineita miehelle.

Niin, ja itselläni ikää 28 ja miehellä 30. Muutimme pari kuukautta sitten saman katon alle, mutta se ei ole vaikuttanut mihinkään muuhun kuin oman turhautumiseni lisääntymiseen, näkee toista koko ajan ja tekee mieli entistä enemmän, mutta toinen ei ole tätä huomaavinaankaan.

Hänellä on tapana alkaa nykyään haukottelemaan ja voivottelemaan iltaisin, hän valittelee välillä väsymystä, toisinaan on maha kipeä ja joskus pää. Netissä sitä kyllä jaksaa kummasti olla, vaikka niin väsyttääkin. Mies ikään kuin petaa tilanteen sellaiseksi, että varmasti ymmärrän, ettei seksi tule tänäänkään kyseeseen.

Kuulostaa tämäkin todella tutulta. Ennen oli seksiä usein aamuisin, nykyään mies petaa tilanteen aamulla valittamalla vessahätää jos vahingossa koskenkin sängyssä. Ja tästä vessahädästä huolimatta ehtii kyllä kahvit juoda ja lehden lukea ennen kuin vessaan ensimmäisen kerran aamulla menee..

Ottaa niin päähän! Kohta mies tulee kotiin viikonlopun mökkireissulta, ja taas on sen verran kerääntynyt seksuaalista turhautumista kasaan että tiedän taas päätyväni siihen epätoivoiseen yrittämiseen ja kiehnäämiseen. Ahdistaa jo valmiiksi se tilanne. Aika kamalaa joutua toivomaan, että miehellä olisi sellainen sopiva krapula joka tekee hänetkin halukkaaksi ettei tarvitse taas itseään nolata.

 

Kuulostaa tämäkin todella tutulta. Ennen oli seksiä usein aamuisin, nykyään mies petaa tilanteen aamulla valittamalla vessahätää jos vahingossa koskenkin sängyssä. Ja tästä vessahädästä huolimatta ehtii kyllä kahvit juoda ja lehden lukea ennen kuin vessaan ensimmäisen kerran aamulla menee..

Ottaa niin päähän! Kohta mies tulee kotiin viikonlopun mökkireissulta, ja taas on sen verran kerääntynyt seksuaalista turhautumista kasaan että tiedän taas päätyväni siihen epätoivoiseen yrittämiseen ja kiehnäämiseen. Ahdistaa jo valmiiksi se tilanne. Aika kamalaa joutua toivomaan, että miehellä olisi sellainen sopiva krapula joka tekee hänetkin halukkaaksi ettei tarvitse taas itseään nolata.

Uskomatonta, miten samalla tavalla ajattelet ja miten samalla tavalla miehemme näyttävät toimivan! Aiemmin meilläkin oli usein hyvää krapulaseksiä, mutta ei enää - nykyisin mieheni vain valittaa huonoa oloa ja saan yksin lepäillä kiimaisena. Tiedän niiiin hyvin mitä tarkoitat tuolla yrittämisellä ja kiehnäämisellä..aina yritän pitää itseni mahdollisimman kurissa, etten saa nenilleni vonkaamisesta, mutta kun alkaa olla yli viikko edellisestä kerrasta, niin en vaan voi sille mitään, että alan ohimennen silitellä miestäni, antaa pusuja niskaan ja kaulaan, pitää kättäni hänen reidellään jne. Ahdistun sitten itse, kun huomaan taas aloittaneeni yrittämisen. Ja kun jotenkin vaan niin kaipaa ja toivoo, että se himo ja halu nousisi miehelläkin, niin kuin joskus ennen.

Ihan kuin kroppani ei vielä olisi sopeutunut seksittömyyteen, vaikka hyvin tiedän, ettei pitäisi koskettaa toista niin että sen voi tulkita aloitteeksi. Se tulee niin luonnostaan, kun asuu kuitenkin toisen kanssa ja näkee tätä vähissä vaatteissa tai ihan vaan muuten. Ja sitten tulee kauhea olo ja ajatukset, että miksi mies ei voi edes joskus tuntea samoin ja spontaanisti joskus koskettaa minua niin että tuntisin hänen haluavan minua. Ja että olenko menettänyt ikuisiksi ajoiksi sen kokemuksen, että oma rakas mieheni haluaa seksiä kanssani..

Ärsyttää todeta, että jo tässä iässä minussa alkaa olla katkeruutta. Vietimme viikonlopun ystäväpariskunnan kanssa, mikä sai taas silmäni aukeamaan sille, että muut miehet oikeasti näyttävät haluavan naisystäviään ja koskettelevat näitä niin eri tavoin kuin oma mieheni minua. Olen oikeasti niin kateellinen siitä, että joku saa pyytämättä niin paljon huomiota mieheltään, että jonkun mies kohtelee häntä haluttavana ja sukupuolisena olentona. Ja tässääkin pariskunnassa se kipinä näkyi niin ihanasti, tuli ihan surullinen olo omasta suhteesta. Me vaikutamme lähinnä vanhoilta kavereilta, mieheni ei enää yleensä edes istu lähelläni illanvietoissa, kun muut parit istuvat aina vierekkäin sohvalla tms.

Huh, miten tässä taas näin kävi, että kyyneleet alkoivat virtaamaan kirjoittaessani..

 

kannattaako halun määrällä kilpailla? Jos ihminen, nainen ja mies, vain yksinkertaisesti on lopulta itsekäs olento haluissaan. Kannattanee olla sellaisen kumppanin kanssa, että halut kohtaavat. Kaiken perustahan on rakkaus ja kunnioitus kaikkia ihmisiä kohtaan. Erilaiset halut on tietysti turhauttavaa, entäs jos ratkaisi ongelman antamalla seksuaalisuuden virrata vapaasti ja toteuttamalla sitä sen henkilön kanssa, kenen kanssa ns. kemiat kohtaavat ? Seksuaalisuus ei ole irti ihmisestä, olemme kokonaisuuksia.

 

Eli ero on ainoa vaihtoehto jos seksihalut eivät kohtaa? Jos on kokenut puolison haluttomuuden, mutta myös kaiken sen, minkä vuoksi sitä kumppaniaan rakastaa, voi olla vaikeaa punnita onko seksinpuute riittävä syy eroon.

 

Osoitan tämän pääasiassa nimimerkille "liian halukas?" : on huolestuttavaa, jos tilanne on tuo JO NYT kun teillä on ikää noinkin vähän ja olette asuneet yhdessä VASTA pari kuukautta. Ei kuulosta hyvältä.

Noin lyhyen yhdessä asumisen jälkeen tilanteen tulisi olla se, että todellakin toista haluaa päivittäin. Nythän olette pääseet siihen ihanaan vaiheeseen, kun se toinen on siinä lähellä - ja saatavilla lähes koko ajan!

Jos avomiehesi kokee sinut liian halukkaana ja itse mieluummin puuhailee kotona jotain ihan muuta, hän ei ole fyysisessä mielessä oikea sinulle. Pitääkö ehkä nyt jo sinua itsestään selvyytenä? Jos pitää, niin tilanne ei ainakaan parane jos/kun saatte lapsia.

Kaikissa suhteissa ei ole ns. huumaa eikä tarvitse ollakaan jos kumpikin on yhteiselämään tyytyväinen sen puutteesta huolimatta. Mutta jos huumaa on, niin se ei katoa noin lyhyen yhdessä asumisen jälkeen.

Olette NIIN nuoria, että ota rohkeasti asia puheeksi. Kysy, onko avomiehelläsi työ- tai muita huolia. Kerro omista toiveistasi. Kaipaatko toisinaan vain läheisyyttä, mutta mies tulkitsee lähestymisesi niin, että haluat seksiä?

Tuossa joku jo kommentoi, että kannattaa etsiä sellainen kumppani kenen kanssa kemiat kohtaavat. Niin kannattaakin - silloin jos huomaa kärsivänsä ns. puutteesta. Ainakaan nuorena ja lapsettomana ei kannata jäädä kärvistelemään sellaiseen suhteeseen, jossa turhautuu.

 

Voi miten surullista luettavaa. Vielä pari kuukautta luulin, että olen taatusti vain harvojen naisten joukossa, jotka kärsivät tästä "harvinaislaatuisesta" puutostilasta. Olen joutunut pyytämään, kerjäämään, monkumaan, viettelemään, hampaita kiristämään, uhkailemaan, kiristämään, teeskentelemään, pohtimaan pääni puhki ja jopa "muka pihtaamaan" (tosin hyvin hyvin surkealla menestyksellä), jotta saisin jotenkin mieheni enemmän seksuaaliseksi ja seksiä haluavaksi. Tätä on jatkunut jo yli vuoden ja nyt alkaa tuntua, että lopulta oma seksuaalisuuteni on hitaasti alkanut kuolla sisältä päin. En jaksa enää edes tyydyttää itseäni, koska olen aina pitänyt sitä hieman tylsempänä vaihtoehtoja ja toisekseen, en halua herätellä vahingossakaan sisälläni asustavaa tiikeriä, jotta en enää kärsisi tätä joka päiväistä tuskaa.

Eräänä päivänä mieheni tässä taannoin teki aloitteen, ja annoin, mutta en enää syttynyt ollenkaan. Huolestuttaa, itkettää ja pelottaa. Onko hän kylmyydellään tappanut minusta jotain sellaista, joka on aina ollut vahvasti osa minua. Taidan olla katkera, enkä enää halua miestäni, en näe häntä seksuaalisena tai viehättävänä. Tuntuu kuin hänen haluttomuutensa on saanut hänet näyttämään minun silmissäni seniililtä vanhukselta. Hän on 26 vuotias.

Olen miettinyt eroa, ja hänkin tietää sen. Päädyin kuitenkin hyväksymään hänen luontonsa, sillä tuntui, ettei ketään voi oikein jättää seksin puutteessa. Hän itsekkin paheksui ja minusta tuntui kuin olisin joku epänormaali nymfo jos näin toimisin. Ainoa valoisa puoli, jonka pohdintani tuotti oli se, että minun ei tarvitse olla enää epävarma itsestäni. Hänen haluttomuutensa ei johdu minusta vaan hänestä itsestään. Minä olen edelleen seksikäs ja haluttava nainen, eikä minussa ole mitään vikaa "siinä mielessä". Kaikki tämän asian kanssa pyöriskelevät, pyrkikää samaan valaistumiseen, sillä se on totta aika monen kohdalla. Miehen haluttomuuden syynä on hyvin harvoin naisen epäseksikkyys, vaikka sarjatorjutuksi nainen näin aina ajatteleekin.

 

Itse olin pitkässä suhteessa ja asuimmekin yhdessä. Olimme olleet 12 vuotta yhdessä ja viimeiset pari vuotta seksi oli lähes olematonta.. Mies ei enää koskaan tehnyt aloitetta seksin suhteen, minun aloitteeni hän monesti torjui ja ehkä kerran kuukaudessa sain houkuteltua hänet seksiin. Puhuimme asiasta avoimestí moneen kertaan ja hän ei osannut sanoa mitään syytä haluttomuuteensa, ei vaan kuulemma tehnyt mieli... Yritimme ratkaista asiaa monin keinoin: Yritimme järjestää yhteistä aikaa, mukavaa tekemistä, tutustua toisiimme uudelleen ja antaa enemmän aikaa keskustelulle elämästä ja ihan kaikesta... Ja itse asiassa suhteemme olikin aivan loistava kaikilla muilla osa-alueilla; olimme läheisiä, suukottelimme ja halailimme paljon, vietimme yhdessä laatuaikaa ja vaikka mitä... Mutta seksiä ei herunut.

Lopulta päätin, että haluan erota. Se teki kipeää, mutta osoittautui myöhemmin oikeaksi ratkaisuksi. Löysimme kumpikin uudet kumppanit, joiden kanssa olemme nyt onnellisia ja me pysyimme myös ystävinä. Oma seksielämäni ainakin korjaantui kertaheitolla uuden kumppanin kanssa ja olen ymmärtänyt, että exänikin on nyt onnellinen ja rakastunut, eikä yhteisten tuttujemma mukaan malta pitää näppejään erossa uudesta naisestaan. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Kysymykseni kuuluukin siis kaikille niille naisille, jotka kokevat tarvitsevansa vertaistukea seksittömän suhteensa vuoksi: Miksi jäätte suhteeseen, jossa ei toteudu yksi parisuhteen oleellisimmista asioista? Miksi jäätte suhteeseen, joka painaa mieltänne niin paljon, että kaipaatte vertaistukea?

 

Siis kuinka monta kertaa pitää vaihtaa miestä, kun itselläni on jo toinen parisuhde, jossa mies alkaa pihtaamaan 2 - 4 yhdessäolovuoden jälkeen? Mistä sen tietää kuinka pian uusi mies taas heittäytyy haluttomaksi? Jos teilläkin oli 12 vuoden parisuhde takana, niin kuinka kauan se haluton mies on ollut uuden naisen kanssa, josta ei voi pitää näppejään erossa? Alkuhuumahan kestää 1 - 3 vuotta, sen jälkeen vasta tietää kestääkö seksi hyvänä vai onko mies kohta taas "väsynyt" tai "päänsärkyinen" ja pystyy seksiin kerran kuussa.

 

Siis kuinka monta kertaa pitää vaihtaa miestä, kun itselläni on jo toinen parisuhde, jossa mies alkaa pihtaamaan 2 - 4 yhdessäolovuoden jälkeen? Mistä sen tietää kuinka pian uusi mies taas heittäytyy haluttomaksi? Jos teilläkin oli 12 vuoden parisuhde takana, niin kuinka kauan se haluton mies on ollut uuden naisen kanssa, josta ei voi pitää näppejään erossa? Alkuhuumahan kestää 1 - 3 vuotta, sen jälkeen vasta tietää kestääkö seksi hyvänä vai onko mies kohta taas "väsynyt" tai "päänsärkyinen" ja pystyy seksiin kerran kuussa.

No mutta sellaistahan se elämä on! Ei sitä voi ikinä tietää, miten tulevassa käy, sitähän voi jäädä vaikka auton alle huomenna! Täytyy vaan elää tässä hetkessä ja tehdä siitä hyvä. En kehoittaisi heittämään muuten hyvää suhdetta kankkulan kaivoon, jos pihtailua on jatkunut vasta vähän aikaa, mutta jos ihan oikeasti on kaikki keinot yritetty ja homma ei toimi, niin parempi vaan lähteä.

Kyllä minä ainakin mielummin otan elämäni aikana vaikka 20 muutaman vuoden intohimoista suhdetta, kuin yhden pitkän, jossa katkeroidun ilman erotiikkaa. Ideaali olisi tietysti elämän mittainen suhde, jossa intohimo kukoistaa läpi elämän, mutta se toteutuu melko harvoin. Suurin osa joutuu valitsemaan: Ottaako yhden pitkän suhteen, jossa ei viimeiseen 30-vuoteen ole seksiä, vai vaihtaako miestä vaikkapa 5-10 vuoden välein, jos kerran intohimo kuihtuu.

Mitä sellainenkin tekee naisen itsetunnolle, jos oma mies ei halua rakastella? Ja kuinka epäreilua, että ne pihtarit (sekä miehet, että naiset) vaativat kuitenkin kumppaniltaan uskollisuutta? Siis toisinsanoen, uskollisuutta vaativa pihtari toivoo "rakkaimpansa" kuihtuvan selibaatissa. Se se vasta onkin rakkautta...

 

Eihän moni mies pysty seksiin, kuin väkivaltaisen machopullistelun kautta, todellinen kaunis ja nautinnollinen molempia kunnioittava rakastelu ei aggressiivisilta pelleiltä onnistu. Ne ei yksinkertaisesti tiedä mitä on kahden ihmisen välinen seksuaalinen vuorovaikutus.

 

Kyllä mäkin naisena mieluummin koneen kanssa sekstailen, kuin vastenmielisen miehen tai naisen. Naiset alkakaa olemaan naisten kanssa, se kauniimpi sukupuoli! Johan tulee seksistäkin antoisaa !

 

mutta täällä on kattavasti käyty läpi tunnot, joita itsellänikin oli 5 vuotta! ja jatkuu........

Se, että mies sanoo ettei seksi häntä yleensäkään kiinnosta (oi näitä on) kannattaa tulkita: Seksi SINUN kanssasi ei kiinnosta. Aseksuaaleja on häviävän vähän ja käsitykseni on, etteivät he parisuhteeseen hakeudu, miksi hakeutuisivatkaan. Jos lapsen haluavat, se on sopimusasia. Se, kuka tai mikä suuntaus miestä oikeasti kiinnostaa jää useimmiten arvoitukseksi.

Itse olen keski-ikäinen ja nämä virret on veisattu. Kai sitä jostain jonkun rassukan löytäisi, mutta mitä pienemmäksi "markkina-arvo" käy, sitä suuremmiksi vaatimukset. Siksipä neuvoni on, että erotkaa vaikka sydän rinnassa märkänis, sillä seksitön suhde tuhoaa teidät ellei kokonaan ihmisenä niin ainakin naisena. Ja kun vähäinenkin itseluottamus vähenee - sanotaan mitä sanotaan - iän myötä, niin tappava lisä siihen on vuosien seksuaalinen väheksyntä.

Vaikka järki sanoo, että syy ei ole naisessa se vaikuttaa ainakin kuvaan omasta kehosta - usein lopullisesti. Itse nykyään viiltäisin kurkkuni ennen kuin näyttäytyisin kenellekään miehelle pukeitta. Ja muuten, se menee lopulta siihen, että häpeää alastomana olemista jopa NAISTEN parissa. Eli järki sanoo, että olen aivan keskiverto ja kelvollinen, mutta keho huutaa huono, ruma, vastenmielinen.

Toisinaan saa suorastaan psyykata itseään ettei jämähdä ajatukseen: Onko tässä enää mitään elämisen arvoista!

 

Ihan itkettää lukea näitä.... ja moni kirjoittaja on vielä nuori. Itse olen jo yli 45 v eikä seksiä ja erotiikkaa ole suhteessa herunut vuosikausiin. Mutta kun on yhteiset talot ja maat ja lapset ja lapsenlapset, on todella vaikeaa erotakaan. Olisi shokki koko perheyhteisölle!

En näe muuta mahdollisuutta kuin hankkia salainen rakastaja jonka kanssa voi tyydyttää seksuaalisuuttaan ja toteuttaa eroottisia haaveitaan.--- kun vaan löytyisi sellainen fiksu mies joka ymmärtää asian ja johon voi luottaa.

 

Joo. Ero. Tai jotain. Tääl pallol eletään about 70-90 vuotta- Kuolleena ollaan sitten (irlantilaisten sananlaskun mukaan) aika paljon kauemmin.)

Mikä meitä naisia riivaa? Onko meillä jokin sisäänkirjoitettu ohjenuora, jonka mukaan "hyvä nainen on parisuhteessa" ja "huono nainen eroaa parisuhteesta" ?

Et siis saa mieheltäsi a) ihailua b) rakkautta c) rakkautta d) rakkautta e)kunnioitusta f) kiinnostusta g) kiinnostusta h) huomaako hän, hengitätkö? Soittaisiko ambulanssin, jos makaisit olohuoneen lattialla, huulet sinertävinä, ja näyttäis, että et hengitä?

Kysytko meiltä, kannattaako sinun päättää, että jatkaisit suhdetta?

 

Joo. Ero. Tai jotain. Tääl pallol eletään about 70-90 vuotta- Kuolleena ollaan sitten (irlantilaisten sananlaskun mukaan) aika paljon kauemmin.)

Mikä meitä naisia riivaa? Onko meillä jokin sisäänkirjoitettu ohjenuora, jonka mukaan "hyvä nainen on parisuhteessa" ja "huono nainen eroaa parisuhteesta" ?

Et siis saa mieheltäsi a) ihailua b) rakkautta c) rakkautta d) rakkautta e)kunnioitusta f) kiinnostusta g) kiinnostusta h) huomaako hän, hengitätkö? Soittaisiko ambulanssin, jos makaisit olohuoneen lattialla, huulet sinertävinä, ja näyttäis, että et hengitä?

Kysytko meiltä, kannattaako sinun päättää, että jatkaisit suhdetta?

Siis kyllä minä saan mieheltä rakkautta ja kunnioitustakin ja huomiota. Mutta en seksiä!!! grrrrrrrr-------

 

Hitto. Minähän en seksiä vonkaa. Mutta jos näin viikonloppuiltana ehdotan miehelle, että lähtisitkö kanssani sänkyyn ja miehen vastaus on "oksettaa", niin mikäs siinä sitten. Tuo kommentti liittyi liikaan syömiseen, mutta pistää silti vihaksi. Miksi minä jumitan tuon miehen kanssa, kun maailmalla olisi tarjota muutakin. Jokin aika sitten painostin kun edes puhuin jotain seksiin liittyvää. Kysyin mieheltä koskahan voisi mahdollisesti taas löytyä seksiä tässä parisuhteessa, johon hän vastasi päättäneensä lopettaa seksin harrastamisen. Luulin huonoksi vitsiksi, imeisesti ei ollut sitä.. No, tuohon vastasin etten itse aio näin tehdä, joten kaikki ovethan ovat nyt auki. Taidan hankkia rakastajan. Olen kolmekymppinen nainen, kokemukseni perusteella varsin viehättäväkin. Jos olisin viisi vuotta nuorempi eroaisin heti, mutta asiat eivät ole enää niin yksinkertaisia.

 

Ihmisen tunteet eivät ole kovin erilaiset olipa hän sitten 25- tai 60-vuotias. Eli mietipä nyt tarkkaan onko tuo 5 vuotta vähemmän kärsimystä sitten niin vähän, että aiot uhrata elämäsi 30-vuotiaana. Takuuvarmasti mies, joka sanoo aikovansa lopettaa seksin, ei sitä tee. Hän tarkoittaa, että aikoo lopettaa seksin SINUN kanssasi.

OK, jos mies on kovin viriili ei hän pidemmän päälle tyydy yhteen naiseen, selvähän se! Mutta nämä heikolla libidolla varustetut vasta lähtevätkin vieraisiin, kokeilemaan näet että toimisiko jonkun muun naisen kanssa paremmin. Juu, ei toimi sen puoleen että sillä enää mitään väliä sitten olisi.

Mutta olisihan se silti kaiken naisille tarkoitetun itkun ja parun välillä kivaa saada kunnon kyytiäkin, vai mitä?

 

Onhan se surkiaa kun nuoret ihmiset on niin lukossa parisuhteittensa kanssa ettei edes naida osata. Oikein ikävä olo tulee asiasta. Hmm. Kyllä seksi yhteiseloon kuuluu, ei siitä mihenkään pääse. Jokainen kipuilee/kestää aikansa puutteessa mutta kyllä jossain kohtaa täytyy vain miettiä että tätäkö minä haluan? Koska on mahdollista muuttaa asioita ja saada iloinen ja tyydyttävä suhde jossa kaikki on tasapainossa, niin kyllä sellaista kannattaa tavoitella. Varsinkin jos on nuori eikä ole vielä lapsia. myöhemmällä iällä kun on jo yhteistä riippaa (omaisuutta/lapsenlapsia jne), voi seksipuolen korvata rakastajalla/rakastajattarella jos ei keskenään suju.

Itse olin nuorena se pihtari mies eräässä suhteessani, jälkeenpäin ymmärsin että se oli syvä masennus joka vei halut, naisessa ei ollut mitään vikaa.

Hyvää syksyä kaikille.

 

Siis ihan tilastollinen tosiasiahan on että pariskunnan välinen seksi ja eroottinen puuhastelu laimenevat vuosien varrella. Näin käy suurelle osalle pariskuntia. Ammattiauttajat ja muut asiaan vihkiytyneet tietävät että parisuhteen ja erotiikan eteen tulee tehdä TÖITÄ. Ja paljon, muuten tapahtuu väljähtyminen sänkykamarin puolella. Mutta on aivan välttämätöntä että molemmat yrittävät ja tekevät asioiden eteen jotain.

Onko moni täällä kirjoittavista käynyt seksuaaliterapiassa? Tai parisuhdeterapiassa?

 

Älä viitsi puhua alentuvasti. Varmasti jokainen tietää että elämä koko ajan ole yhtä intohimon ilotulitusta. Jokainen tähänkin ketjuun kirjoittanut lisäksi on ihan varmasti tehnyt kaikkensa muuttaakseen tilannetta, mutta minkäs teet jos asian korjaaminen ei toista kiinnosta (koska hänelle ei ole mitään korjattavaa). Lisäksi, suurinta osaa miehistä on mahdotonta saada mihinkään puhumaan ongelmistaan.

Eli asenteesi siitä, että "toihan on ihan normaalia, ja sitäpaitsi oma vika jos et ole vaan viitsinyt tehdä töitä suhteen eteen tai mennä terapiaan" on aika naiivi, ja osoittaa ettet ole tätäkään ketjua todellakaan lukenut.

 

Tosiaan yllättävän alentuva asenne ihmisiltä, joilla ei mitään kokemusta koko asiasta. Osoittaa melkoista empatiakyvyn puutetta ja kapeakatseisuutta.

 

Älä viitsi puhua alentuvasti. Varmasti jokainen tietää että elämä koko ajan ole yhtä intohimon ilotulitusta. Jokainen tähänkin ketjuun kirjoittanut lisäksi on ihan varmasti tehnyt kaikkensa muuttaakseen tilannetta, mutta minkäs teet jos asian korjaaminen ei toista kiinnosta (koska hänelle ei ole mitään korjattavaa). Lisäksi, suurinta osaa miehistä on mahdotonta saada mihinkään puhumaan ongelmistaan.

Eli asenteesi siitä, että "toihan on ihan normaalia, ja sitäpaitsi oma vika jos et ole vaan viitsinyt tehdä töitä suhteen eteen tai mennä terapiaan" on aika naiivi, ja osoittaa ettet ole tätäkään ketjua todellakaan lukenut.

No ymmärsit kyllä sitten aivan väärin mitä sanoin ja tarkoitin. En puhunut siitä että olisi "normaalia" ettei ole erotiikkaa parisuhteessa vaan se on YLEISTÄ että seksi ja erotiikka häipyvät suhteesta kun yhteistä taivalta on jatkunut tarpeeksi. Minä jos kuka tiedän sen.

En jaksa alkaa väittelemään aiheesta, jos joku haluaa olla asian suhteen katkera niin sekin on oma valinta. Itse olen asian kanssa taistellut aikani, mutta tilanne muuttui kertalaakista kun mies kuoli. Ja nyt sitten on oltu yksin täysin ilman erotiikkaa.

 

Kesän aikana saimme keskusteltua taas jonkin verran seksittömyydestä. Ja kyllähän se hieman lisäsi toimintaa sillä saralla. Mutta jälleen töihin paluun myötä arki on osoittautunu soljuvan takaisin seksittömään suuntaan. Mies katsoo mieluummin televisiota tai leikkii tietokoneella (ei käsittääkseni kuitenkaan pornoa vaan jotain harrastus/työhommia mitä olen nähnyt).

Raivostuttaa. Elän kuin veljeni kanssa. Tai no, annetaan me iltapusut ja aamupusut, mutta suudella ei juuri ollenkaan. Jos yritän, mies vetäytyy. Halaillaan, nukutaan sylikkäin, mutta mitään sen enempää ei taas tapahdu. Olen välillä itkenyt itseni uneen.

Ja kaiken tämän keskellä appivanhemmat odottavat meiltä perheenlisäystä. On ollut välillä vaikeaa pidättäytyä sanomasta heille, ettei niitä lapsia tule ilman seksuaalista kanssakäymistä. Tämän lisäksi minulla tuntuisi olevan kysyntää kuitenkin miesmarkkinoilla ja se tekee ihan pirullisen vaikeaksi uskollisuuden... Esimerkiksi kesällä olimme rannalla mieheni ja hänen kavereidensa kanssa ja yksi näistä paidattomista urheilullisista herkuista teki kaikessa hiljaisuudessa tiettäväkseni, että olisi kiinnostunut minusta "siinä mielessä". Mutta kun rakastan miestäni, niin kuittasin asian ihan huumorilla vaikka olisin voinut räjähtää siihen panetuksen määrään...

Mieheni kanssa meillä on kuitenkin hyvää seksiä - silloin harvoin kun sitä nyt sattuu olemaan. Ja se tekee ehkä eroamisesta vielä vaikeampaa. Vähitellen olen kuitenkin huomannut, että omat tunteet alkavat muuttua enemmän kaverilliseen suuntaan. Ja nyt kun taas yhden kerran on yritetty virittää uudelleen tätä seksipuolta (yrityksiä on ollut pari kertaa aiemminkin) ja se ei ota tulta alleen, niin alan todella turhautua. Kun vielä saisi tämän rakkauden loppumaan... Pelkkä hyvä arki ei vaan riitä. Parisuhde ei ole parisuhde ilman seksiä. Se on todellakin ihan jotain muuta.

 

En ollenkaan ymmärrä miehiä jotka "vetäytyvät" halailusta ja suutelusta, kuten täällä kirjoitellaan. Eihän suhde silloin ole mielestäni kunnossa jos toisen läheisyys ei kelpaa.
Saa väittää vastaan, mutta minä kyllä ihmettelen noita miehiänne, haluavat jotain muuta kuin toista iholleen.
Miten tuonlaisia suhteita ollenkaan pystyy pitämään pystyssä, kertokaa?

 

En ollenkaan ymmärrä miehiä jotka "vetäytyvät" halailusta ja suutelusta, kuten täällä kirjoitellaan. Eihän suhde silloin ole mielestäni kunnossa jos toisen läheisyys ei kelpaa.
Saa väittää vastaan, mutta minä kyllä ihmettelen noita miehiänne, haluavat jotain muuta kuin toista iholleen.
Miten tuonlaisia suhteita ollenkaan pystyy pitämään pystyssä, kertokaa?

Väitän vastaan! Tämä kirjoitus kuulostaa teennäiseltä.