Vertaistukiryhmä naisille, jotka kärsivät seksin puutteesta

Minustakin tuntuu että ihan kirjaimellisesti pää ei enää kestä tätä. Mietin että se jonka mielestä tämä on pikkuasia parisuhteessa, ei kyllä ole kokenut nimenomaan parisuhteessa tapahtuvaa pitkäaikaista seksin ja ylipäätään kaikenlaisen "kemian", huomion, arvostuksen ja hyväksynnän puutetta. Se ei ole "vain" seksiä mitä koko mun persoona huutaa tässä suhteessa. Turhan toivon lause jäi mieleen, että kun on alussa ollut halukas, tuntuu että on huijattu. Nimenomaan tuntuu. Avioliitosta on jäänyt käteen miespuolinen ystävä ja sitoutuminen suorastaan vaatimus olla yhdessä avioparia esittäen loppuelämän ajan. Tai on Huono Ihminen jolle seksi on kaikki kaikessa.

 

Ja sitten vielä sekin että joskus ostaa jotain uutta alusvaatetta jotka omasta mielestä näyttää aika seksyltä päällä ja ehkä vielä ehostaakin itteään vähän ihan vaan sen toivossa että toinen huomais, siis että se vähänen mikä siinä on EHKÄ jälellä tulis pinnalle.
Niin ei tuu.
Vähän vilkasee ja jatkaa tv:n kattomista.
Mikä järki tässä on?

 

vaikka tämä lainaus onkin loppuosa sähköpostiin tulleesta hupijutusta:

"Naimissa oleva kertoi: (Hieman pettyneellä äänellä)
Puin sen upean uuden mustan nahkaisen paljastavan bodyn, laitoin ne ihanat korkokengät ja meikkasin itseni huolella ja näytin siis tosi hyvältä ja seksikkäältä.
Kun mies tuli kotiin hän meni suoraan sohvalle maata, otti kaukosäätimen ja huusi:
- Kuules batman, mitä meillä on ruokana tänään?"

 

Kyllä tuossa vitsissä itse asiassa on paljon totta. Nimittäin se, että vaikka päällään seisoisi niin jos ei halua niin ei halua. Ja että me naiset oikeasti yritetään, on se vaihe missä me oikeasti koitetaan panostaa asioihin mutta jossain vaiheessa vain ei enää jaksa.

Olen itse aivan huomaamatta laihtunut viime kesästä kaksitoista kiloa. Lähinnä varmaan sen vuoksi että en pysty syömään kunnolla kun olen ahdistunut, en nuku kunnolla ja lähden ulos kävelemään tai muuhun liikuntaan yhä useammin koska se oikeasti auttaa pitämään päätä kasassa.

Laihtumisella ei ole ollut mitään vaikutusta miehen halukkuuteen vaikka näytän paljon paremmalta. Enkä saa edelleenkään yhtään kehua, mitään, kuten en pitkään aikaan, oikeastaan en ole koskaan saanut.

Otan tämän hupijutun nyt hetkeksi tosissaan. Eli minun mies kyllä katsoisi ja pitkään katsoisikin jos tuollaisessa sotisovassa häntä vastaan tulisin. Mutta ei haluaisi seksiä, ei kiihottuisi, uskoisin. Enemmän ehkä sellainen katse, että onpas sitruuna79 epätoivoinen. Ja että sitä turhauttaisi miten en tajua että hän nyt vaan ei halua ja ei se millään tempuilla tule takaisin. Toivoisi että lopettaisin painostamasta.

Ei se ruokaa kysele noin eikä ole kiittämätön, mutta toisaalta kun sille aina on se ruoka niin ei tarvi kysellä... Liekö seuraavalta sitten kyselisi jos siihen tilanteeseen mentäisiin ja seuraava ei olisikaan kodinhengetär-tyyppinen? Sohva on kyllä tosi tärkeä kapine hänelle, netti ja telkkari.

Mutta joo, sitä ruokaahan varten minä oon täällä. Teen ruoan ja eväät hälle, hoidan pyykit yms kotityöt ja tuon selvästi isomman tilin kotiin kuin mies. En tarvisi tuota miestä mihinkään siis, en ole taloudellisesti, sosiaalisesti tai muutenkaan riippuvainen hänestä. Mutta rakastan häntä. Sen takia kärvistelen puutteessa ja vihaan itseäni. Pidän itseäni miesnaisena tai epänaisena, rumana, kuvottavana, oksettavana, epäseksikkäänä monsterina, lähinnä

Miehet kuulemma suuntaa ahdistuksensa ulospäin, naiset itseensä. Mietin että jos olisin mies niin menisin varmaan välillä vetämään jotakuta turpiin tai jotain. Kai se olisi jollakin lailla hyväksyttävää. Tai pettäminen, jos vaimo ei anna niin "miehethän nyt vaan on sellaisia että ne hakee sen seksin jostain". Miksei naiset hae? Hakeeko?
Saanko hakea?

Yhtenä iltana yritin kysellä lupaa hakea seksini muualta mutta yllätys yllätys, en saanut lupaa. Pitää kuulemma "jaksaa uskoa että tämä on väliaikaista". No, se on ollut jo vuosia väliaikaista enkä minä usko ihmeisiin.

 

sitruuna79 hani, tuo tilanne syö sinua näköjään aika pahasti. Toisessa ketjussa kerroit vielä haluavasi yrittää, mutta kannattaisi vielä miettiä, kuinka paljon elämääsi olet valmis tuhlaamaan. Jos olet onneton, olet onneton.

Vaikka suhde kuinka olisi (seksin puutetta lukuunottamatta) paperilla täydellinen ja rakastaisit miestäsi, SINÄ OLET ONNETON. Se "yliajaa" kaikki selityksesi, miksi suhdetta pitäisi jatkaa.

Uskotko yhtään siihen, että tilanne vielä muuttuu? Jos kyllä, niin aseta itsellesi jokin takaraja, mihin asti voit vielä tilannetta katsoa. Vaikka kuukausi, kolme, kuusi kuukautta. Anna itsellesi lupa luovuttaa, jos/kun tilanne ei ole siihen mennessä muuttunut. Näin sinulla on edes jotain valoa näköpiirissä - joko tilanne on muuttunut paremmaksi, tai olet hyvällä omallatunnolla vapaa lähtemään. Jos taas et usko että tilanne muuttuu, joudut valitsemaan eron joka tapauksessa joskus - ja miksi siirtää se huomiseen, kun jo tänään voit aloittaa uuden elämän?

 

Voi sitruuna79, kuulostat niin samanlaiselta tilanteessasi kuin minäkin. Ja tämä seuraava kappale on täsmälleen kuin omasta elämästäni:

"Teen ruoan ja eväät hälle, hoidan pyykit yms kotityöt ja tuon selvästi isomman tilin kotiin kuin mies. En tarvisi tuota miestä mihinkään siis, en ole taloudellisesti, sosiaalisesti tai muutenkaan riippuvainen hänestä. Mutta rakastan häntä. Sen takia kärvistelen puutteessa ja vihaan itseäni. Pidän itseäni miesnaisena tai epänaisena, rumana, kuvottavana, oksettavana, epäseksikkäänä monsterina, lähinnä "

Itsellisenä naisena on jotenkin vaikeaa myöntää elävänsä suhteessa, joka ei vastaa käsitystäni "hyvästä parisuhteesta". En ikimaailmassa aiemmin olisi uskonut jääväni tälläiseen suhteeseen, mutta se rakkaus mieheeni on jotain niin suurta, ettei "pikkuasiat" sitä hetkauta. Näistä pikkuasioista (eli seksin ja erotiikan poissaolosta) on vain vuosien mittaan kasvanut niin suuria, että pelkään olevani jo nyt eri nainen kuin suhteeseen ryhdyttyäni.

Olen miettinyt, ettei sitä "kipinän" puutetta rakastavassa parisuhteessa osaa ymmärtää, ellei sitä ole kokenut. Ja ilmeisen moni nainen on pitkässä liitossa miehen kanssa, jolla vain on isommat halut. Meillä vain tämä asetelma on toisin päin. Siksi haluttoman miehen kanssa eläviä naisia morkataan rumiksi/läskeiksi/lahnoiksi tai mieheiä epäillään heti pettureiksi. Jännittäväähän tässä on se, että nämä haluttoman miehen kanssa elävät naisethan ovat juuri niitä erotiikasta ja seksistä nauttivia naisia, joita yleensä miesten keskuudessa kaipaillaan. Haluttoman miehen naiseen kohdistuu eräänlainen sosiaalinen leima: esim. oma mieheni on kertonut ystävilleenkin, että minä olen se halukkaampi osapuoli, mikä on herättänyt kummastusta (minua pidetään nymfona/huonona sängyssä ja miestäni impotenttina/ei-rakastavana). Toisaalta mieheni kertoi, että myös jotkut hänen ystävänsä ovat valittaneet, etteivät enää halua yhtä paljon seksiä kuin heidän naisensa - en siis usko, että tämä on niin harvinaista.

On taas ollut vaikeat pari viikkoa, huomaan, että kevät saa ajatukseni villeiksi ja flirttailen miesten kanssa ehkä aiempaa enemmän. Oma mieheni ei keväästä ole piristynyt, joten "eroottinen elämäni" (joskin vailla fyysistä kontaktia) pysyy kodin seinien ulkopuolella. En voi käsittää miksi hänen hormooninsa eivät herää auringon valon lisääntyessä? Kaikki muut 14 - 80 vuotiaat miehethän tuntuvat hymyilevän ja flirttaavan, missä minun mieheni pilke silmäkulmassa on?

Harrastimme tässä joku aika sitten seksiä, sain noin kahden minuutin pikapanon usean viikon tauon jälkeen. Esileikkeineen kaikki oli ohi ja mies takaisin netissä varmaan alle 10 minuutissa. En saanut orgasmia ja kun yritin ehdottaa toista erää, olin liian vaativa eikä minulla ollut mitään oikeutta olla surullinen, kun olin jo kerta saanut seksiä. Jee. Näissä pikapanoissa on loukkaavaa se, etten koe että mieheni välittäisi lainkaan minun tarpeistani tai mielihyvästäni. Klitorista hän jaksaa kiihottaa tosi lyhyen aikaa ja yhdyntäkin loppuu lyhyeen, jos en ehdi saamaan niin oma vika ilmeisesti..ei tämä edes ole seksiä vaan jotain heikkolaatuista korviketta.

Mutta sitten sohvalla ollaan kainaloikkain ja muutenkin hellyyttä riittää, mutta se tuntuu minulle samalta kuin koiraan tai ystävään suuntautuva hellyys. Nykyisin en kuulemma enää anna tarpeeksi helllyyttä miehelleni ilman "taka-ajatuksia". Olen huomannut toki saman, mutta miten voin koskea mieheeni ja olla lähellä ilman, että vartaloni viestii siitä mielettömästä kaipauksesta seksiin? Olen niin kiimainen ja puutteessa, että on vaikeaa hallita käsiään ja huuliaan, en siis halua koskea mieheen ollenkaan. Miksi minun pitää voida tukahduttaa normaalit haluni? Ymmärrän nykyään niin hyvin sitä yleisempää kitinää, mitä haluttomat naiset harrastavat, eli sitä, ettei heidän miehensä koske heihin ilman että se viittaisi seksiin. Normaaleilla/aktiivisilla haluilla varustettu ihminen ei vaan voi poistaa sitä seksuaalisuuttaan itsestään. Jos kosketus nostaa halut pintaan niin ei sitä aina ymmärrä/muista ettei se toinen taaaaaskaan koe samaa. Ja te jotka olette haluttomia: ei teihin pidemmän päälle tee mieli koskea, kun olette vieneet meiltä seksuaalisuuden ja joudumme kieltämään halumme ja elämään ilman sitä ihanaa tunnetta. Eli se hellyyden puute on kyllä paljolti tulosta siitä pihtaamisesta..itseänne saatte syyttää. Ikuinen kierre kai.

Tiedän että on lapsellista olla näin kiukkuinen, mutta oikeasti tunnen vihaa ja katkeruutta pihtareita kohtaan. Miksi nuo haluttomat nahjukset eivät voi muumioitua keskenään? miksi pitää pilata niin monen kumppanin elämä sillä kyvyttömyydellään? Tiedän, että asioilla on aina kaksi puolta, mutta minun puolstani haluttomat ihmiset voisi steriloida ja lähettää luostariin. Kyllä, olen tänään katkera.

 

Tiedän että on lapsellista olla näin kiukkuinen, mutta oikeasti tunnen vihaa ja katkeruutta pihtareita kohtaan.

Toivottavasti nuoremmat sukupolvet oppisivat olemaan sillä tavoin epäitsekkäämpiä, että kumppanille pystyttäisiin suomaan mahdollisuus hakea tarvitsemansa seksi muualta, jos parisuhde ei täytä seksuaalisia tarpeita.

Mikä on esimerkiksi todennäköisyys sille, että hyvä parisuhde, rakkaus, toimiva arki ja seksuaalinen fetissi sopivat samaan pakettiin? Se on pieni ellei olematon. Jos siis vaikka kolme ensimmäistä toimii, niin miksi fetissiä ei voisi käydä tyydyttämässä suhteen ulkopuolella?

 

Sinunko mielestäsi normaali seksuaalinen halu on jokin fetissi?!

"Seksuaalinen fetisismi on seksuaalisen kiinnostuksen ja tyydytyksen kohdistumista esineeseen, vaatekappaleeseen, materiaaliin tai johonkin ihmisen ruumiinosaan, ominaisuuteen tai piirteeseen. Yleisiä fetisismin kohteita ovat kumi, nahka, erilaiset kengät, peruukit ja vastakkaisen sukupuolen vaatteet (transvestistinen fetisismi). "
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fetissi

 

"Sinunko mielestäsi normaali seksuaalinen halu on jokin fetissi?!"

Tarkoitin sitä, että jos jommalla kummalla suhteessa on tarpeita (esimerkiksi halu harrastaa BDSM-leikkejä), joita toisella ei ole, niin on varsin järjetöntä lopettaa hyvä suhde. Viisaampaa on etsiä tyydytystä tarpeisiinsa suhteen ulkopuolelta.

 

Minä olen tänään kuopannut sen mistä olisi voinut jotakin tulla Mutta olen niin ahdistunut että ei auta muu taas kuin vetää toppahousut jalkaan ja lähteä mittaamaan teitä. Tämä on se hinta siitä että on ns. hyvä ihminen

En ole onnellinen tietenkään mutta yritän nyt selvitellä itseni kanssa sitä, kauanko tässä vielä katselen. Mikä määrä kärsimystä riittää? Milloin saa luovuttaa? Sekin on iso askel että olen tässä sitä miettimässä. Tsemppiä kohtalonsiskoille ja hapanta paheksuntaa pihtarimiehille kautta maan!

 

Hyvän ihmisen mitta ei ole se, että uhraa elämänsä toisen ihmisen puolesta. Hyvä ihminen rakastaa myös itseään, ja uskaltaa myöntää häviönsä.

 

Hyvä ystäväni on elänyt seksittömässä suhteessa useamman vuoden. Yhtenä iltana meillä oli pitkälliset keskustelut ja myöhäisen illan tunteina hän tunnusti että hän on käynyt vieraissa, useamman kerran. Enpä voi sanoa muuta kuin että minun mielestäni se on täysin ok, ja ihmettelisin enemmän sitä jos ei käy vieraissa. Kuten tuossa edelläkin sanottiin niin jos paketti toimii muuten ja rakkautta riittää, niin miksei sitä seksiä voisi hakea muualta? Eihän se välttämättä ole vastaus ongelmiin ja voi olla että tuo vaan lisää ongelmia, mutta joissain tapauksissa se voi toimia ainakin tehokkaana laastarina.

Itse hakisin seksini muualta jos olisin tuossa tilanteessa. Meillä tosin tilanne on toisin päin eli mies haluaa ja minä en. Seksiä meillä kyllä on muttei niin paljon kuin mies haluaa, ja olenkin toistuvasti sanonut että rakastamme toisiamme paljon mutten pysty antamaan sinulle seksuaalisesti kaikkea mitä haluat, täten on ok jos haluat harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Tähän saakka hän ei ole halunnut, mutta meillä on vielä monta kymmentä vuotta parisuhdetta edessä, joten voihan se olla että jossain vaiheessa alkaa kiinnostaa.

 

Asiallaista keskustelua aiheesta enemmän alla olevassa linkissä. Vaikka ko. foorumi onkin enemmän ehkä 'nuorille aikuisille' suunnattu, keskustelu siellä on tuplasti asiallisempaa kuin täällä "aikuisten" palstalla.

http://www.cosmopolitan.fi/keskustelut/mita-tehda-kun-mies-on-haluton-t1410.html

 

Nyt taas aallonpohjalla. Kuinka kaipaankaan rakkautta ja läheisyyttä. Neljä vuotta olen ilman niitä elellyt, nyt taas sattuu ja kovaa.

Mieheni tappoi seksielämämme viinalla. Jokailtaista tissutusta...Aikanaan vielä huomauttelin asiasta kun hän seksiä vonkasi, siis kännipäissään. Minä en halunnut kännisen kanssa sitä harrastaa, oli aivan elilainen sängyssäkin. Kun asiasta huomautin, olisi kuulemma pitänyt "tilata" raitis ilta. Eipä kiinnostanut tilauksia alkaa tekemään, sai olla sitten kokonaan. Parikymmentä vuotta seksielämämme oli mahtavaa, sitten viina veikin voiton.

Miksikö pysyn liitossani....Joutuisin repimään omaisuutemme riekaleiksi, että voisin muualle muuttaa. Olen halunnut säilyttää tämän kaiken lapsilleni, tämä paikka on heille todella tärkeä.

Älytön vuodatus, mutta sainpa sen johonkin purkaa

 

Ikävä juttu! Tsemppiä ja voimia! Tuntuu että onko kenenkään pakko uhrata ainutkertaista elämäänsä vain että aikuisilla lapsilla olisi se rakas vanha koti mihin tulla? Mutta jos niin on niin onpa julma maailma.

 

Eipä saata ne lapsetkaan olla kovin iloisia, jos saisivat selville että äiti uhrasi oman onnensa vain jonkin maallisen mammonan takia. En usko että edes "potuttaa" oikeasti ajattelee noin, omaisuus on vain hyvä tekosyy olla eroamatta. Ilman tällaista "hyvää syytä" omista teoista ja päätöksistä pitäisi oikeasti ottaa vastuu ja alkaa elämään omaa elämää. Tottakai se pelottaa ja on vaikeaa, mutta ole edes rehellinen itsellesi äläkä käytä jotain ihan toisarvoista tekosyynä eroamattomuuteen.

 

Ymmärrän tavallaan potuttaa :ta. Tuttu ja turvallinen on niin iso koukku. Näköjään vaikka tuttu vaihtoehto olis aika kamalakin. Kummiskin on totta että se suurin kynnys lähteä on oman pään sisällä. Terapiaa, keskusteluapua, jotakin mars!

Minusta tuossa suhteessa ei kuulosta olevan paljoakaan hyvää. Ei kuulosta olevan kunnioitusta, arvostusta, rakkauttakaan. Pelkkä vankila. Monella haluttoman miehen kanssa elävällä naisella on muuten kohtuuhyvä suhde. Tietysti voisi olla parempi mutta joka tapauksessa sitä kummiskin on myös kiitollinen omasta kullasta joka on muuten hyvä ja kunnollinen ihminen. Semmosia miehiä minkälainen mulla on ei tosiaankaan kasva joka oksalla.

Meidän tilanne mennyt paljon eteenpäin. Mies on lukuisten keskustelujen jälkeen lopulta havahtunut että menettää minut jos ei rupea tilanne paranemaan ja ah, meillä on ollut eilen ja tänään erittäin hyvää, hellää ja myös kiihkeää seksiä

 

Eipä saata ne lapsetkaan olla kovin iloisia, jos saisivat selville että äiti uhrasi oman onnensa vain jonkin maallisen mammonan takia. En usko että edes "potuttaa" oikeasti ajattelee noin, omaisuus on vain hyvä tekosyy olla eroamatta. Ilman tällaista "hyvää syytä" omista teoista ja päätöksistä pitäisi oikeasti ottaa vastuu ja alkaa elämään omaa elämää. Tottakai se pelottaa ja on vaikeaa, mutta ole edes rehellinen itsellesi äläkä käytä jotain ihan toisarvoista tekosyynä eroamattomuuteen.

Niin....Kysymyksessä on vanha sukutila, jonne poikani on palaamassa kunhan valmistuu opinnoistaan. En voi sille mitään, mutta mielestäni pettäisin hänet pistämällä paikan myyntiin. Häneltä häviäisi se, mikä on ollut hänen elämänsä perusta. Eri asia olisi, jos hänellä ei olisi hinkua tänne, mutta kun on ja iso sellainen. Lähtöä kuitenkin mietin.....kunhan keinon löutäisin, siis jonkun muun kuin myymisen.

 

Nyt me naiset saadaan takaisin miehiltä sitä , että sanomme olevamme kovempia,parempia,kestävämpiä kuin miehet..miehillä on vain enään se yksi ase ,ja sillä hänellä on oikeus ajatella--ANNANKO VAI ENKÖ--Jos joku nainen haluaa 4-5 kertaa päivässä se on liikaa yhdelle miehelle..mistä edes aikaa löytyisi sellaisiin JA SE VIE PALJON VOIMIA UROKSESTA..Ei ORIITKAAN saa astuttaa Tammoja kun noin kolme kertaa päivässä, koska se vie voimat..Sinulla pitää kyllä olla kaksi miestä..toivottavasti löydät niitä tekovälineitä jota voit välillä käyttää... ymmärrän että olet surullinen ja onneton kun et saa enempää SEXIÄ..myös muille sexistä kärsiville. Ja sitäkin me naiset pitäisimme aina muistaa--että mies on se suorittaja,eikä se aina onnistu--me naiset pystymme sexiin milloin vaan,silti emme aina anna mekään........

 

Hmm... Täällä nainen joka olisi todella tyytyväinen säännölliseen 2-3 kertaa viikossa -tahtiin. Ei päivässä, joten eihyvääpäivää vaan sullekin Gina 24.

 

Nyt me naiset saadaan takaisin miehiltä sitä , että sanomme olevamme kovempia,parempia,kestävämpiä kuin miehet..miehillä on vain enään se yksi ase ,ja sillä hänellä on oikeus ajatella--ANNANKO VAI ENKÖ--Jos joku nainen haluaa 4-5 kertaa päivässä se on liikaa yhdelle miehelle..mistä edes aikaa löytyisi sellaisiin JA SE VIE PALJON VOIMIA UROKSESTA..

Niissä suhteissa joissa minulta on pihdattu seksiä, on sitä ollut kerran tai kaksi KUUKAUDESSA. Itse olisin tyytyväinen pariin kertaan VIIKOSSA. Saman suuntaisia lukuja ovat kertoilleet melkeinpä kaikki ne naiset, joiden olen kuullut samasta ongelmasta valittavan. En siis todellakaan ymmärrä, mistä vetäiset tuon 4-5 kertaa päivässä...

Kysymyksessä on vanha sukutila, jonne poikani on palaamassa kunhan valmistuu opinnoistaan.

Miksi ero tarkoittaisi välttämättä sukutilan myymistä? Eihän ero ja ositus tarkoita sitä, että omaisuus olisi PAKKO myydä! Jos sukutila on ainoa omaisuutenne (ts. muuta ei ole niin paljon, että se kattaisi tilan arvon jos se jäisi sinulle), onko miehesi niin k-pää ettei poikanne takia suostuisi yhteisomistukseen? Tehän voisitte eron jälkeenkin omistaa tilan yhdessä, ja poikanne (ja muut lapsenne?) perivät sen teidän jälkeenne ihan samalla lailla kuin jos olisitte pysyneet naimisissa.

 

"Miksi ero tarkoittaisi välttämättä sukutilan myymistä? Eihän ero ja ositus tarkoita sitä, että omaisuus olisi PAKKO myydä! Jos sukutila on ainoa omaisuutenne (ts. muuta ei ole niin paljon, että se kattaisi tilan arvon jos se jäisi sinulle), onko miehesi niin k-pää ettei poikanne takia suostuisi yhteisomistukseen? Tehän voisitte eron jälkeenkin omistaa tilan yhdessä, ja poikanne (ja muut lapsenne?) perivät sen teidän jälkeenne ihan samalla lailla kuin jos olisitte pysyneet naimisissa."

No yhteisomistuksessahan se on nyt...henkisellä tasolla olen eronnut jo ajat sitten. En kuitenkaan voisi ajaa toista asumaan pahvilaatikkoon. Täällä on molempien ammatti ja hikinen toimeentulo. Ei näillä tuloilla toista asuntoa hankita, uusi ammattikin olisi sitten löydettävä. Myynti olisi ainut vaihtoehto molempien aloittaa uusi elämä.

 

Oman tilanteen päivitystä: Olemme keskustelleet pääsiäisen aikana paljon erosta. Olen kertonut tunteista toiseen mieheen, en ole pettänyt. Olen kertonut että haluan muuttaa omaan asuntoon ja miettiä asioita. Että en ole ollut onnellinen pitkään aikaan ja tähän asti tätä ei ole kuultu. Mutta nyt mies on muuttunut kuin napinpainalluksesta totaalisesti, hän on nyt ollut aivan täydellinen, ihana, ottaa minut kaikessa huomioon ja seksiä (täydellistä sellaista) on ollut joka päivä. '

Olen entistä ahdistuneempi kun en käsitä tätä. Miten ja miksi juuri nyt kun olen jo luovuttanut? Hän sanoo itkuisena ettei halua menettää. Ihmettelen, miten sitä ennen kaiken selittävää masennusta ei nyt sitten olekaan vaan hän pystyykin itse vaikuttamaan itseensä, seksin määrään, huomioimiseen, kaikkeen. En haluaisi että tämä jäisi vain hetkelliseksi huumaksi mutta toisaalta tästä on nyt tosi vaikea nauttiakaan, kun tunteet on muualla.

Onko kokemusta näistä äkkimuutoksista, onko se vaan sitä että saadaan toinen taas henkisesti sidotuksi ja kaikki jatkuu ja sitten taas palataan vanhaan vai voiko tästä vanhasta oikeasti tulla jotakin parempaa?

Haluaisin olla vaikka loppuelämäni uuden miehen kanssa mutta hän on ihastuksestaan huolimatta varattu eikä halua sotkeentua naiseen joka on naimisissa. Tuskin eroaisikaan minun takia. Joten se on silmiin katsomista vaan ja kädestä pitämistä mutta sinänsä aivan ihanaa ja tarpeellista just nyt ollut. Ei ehkä oikein kyllä.

 

Minä olen sillä kannalla, että nykyisen miehen kanssa kannattaa jatkaa. Koska hän haluaa muuttua paremmaksi mieheksi.
Silti kannattaa pitää silmät auki ja varovasti huomautella, jos hän ei pitäisikään lupauksiaan.

Uskoisin miehen nyt huomanneensa mitä on menettämässä.

Ne tunteet jotka saitte siltä vieraalta mieheltä, niin nyt ne löytyvät omalta mieheltä. Lohdutusta ja teidän huomioon ottamista.

 

Sitruunalle: pessimistinä uskoisin, että mies nyt todella tsemppaa, koska ei halua menettää sinua. Jos ette (hän ei) kuitenkaan löydä syytä siihen miksi haluja ei ole (/ollut), palaa tilanne todennäköisesti pikkuhiljaa ennalleen. Eli yrittäkää nyt ehdottomasti löytää se SYY ongelmiinne, jotta voisitte yrittää korjata sitä.