vauvakuume mutta ei vielä

JenPen
kuumeilija- Miten kauan olette muuten pitäneet yhtä miehesi kanssa? Juu voidaan sitte samaan aikaan yhdessä tuskailla noita kiertopäiviä ja yrityskertoja... :D Vielä oon vähän pihalla noista jutuista, ku oon käyny lueskelemassa tuolla yrittävien puolella. Puhuttiin kyllä myös miehen kanssa et kun meillä ei mikään kiire ole, niin ei aleta mitään ovistestejä tekemään tai edes päiviä laskemaan. Poistetaan vaan tuo kierukka (kauhulla ajattelen sitä jo nyt, jos on yhtä kivulias kuin asennus) ja katotaan mitä tapahtuu.
Mulla on kylläki pieni pelko tosta lapsettomuudesta, mietin että mahtaako mulla ollu jokin vika kun ei koskaan ole vahinkoa käynyt vaikka olen monesti unohtanut yhdistelmäpillereitä melkein viikonkin verran. :ashamed: Ennen en oo vaan sitä murehtinut lainkaan, koska tää vauvakuume ontullut vasta nykyisen miehen myötä. Aiemmin olen ollut varma etten halua lapsia koskaan.. Niin se mieli muuttuu :whistle:

Ja meillä on ainakin puhuttu joulusta jo kuukauden verran, keskenämme ja perheidenkin kera. Meillä myös eka yhteinen joulu yhteisessä kodissa ja kumpikin odottaa et pääsee laittamaan joulujuttuja ja etenkin ruokia. Ollaan aika persoja kaikelle hyvälle ruoalle kumpikin... :p
 
anniia
meillä on myös ensimmäinen yhteinen joulu omassa kodissa, luultavasti. ollaan yhdessä asuttu 1,5v mutta viime joulu oltiin mun vanhempien luona, toivottavasi tää joulu vietetään ihan kotosalla. ja olivan kommenttiin täytyy kyllä yhtyä, tosi mukavaa porukkaa täällä :) kiva kun ei avomiestä tarvitse jatkuvasti "piinata" vauvapuheilla. tälläkin hetkellä kudon pientä vihreää villasukkaa :D
 
Vaahteramäen Iita: :hug: Noi on inhottavia tilanteita. Lähetän sinne kuitenkin "mielenmuuttumissäteitä" paljon.. =) Oliko teillä nyt pillerit ehkäsynä vai miten se oli..?

JenPen: Yhteistä taivalta on takana reilut 5 vuotta. :heart: Entäs teillä? ..Mulla kans on toi lapsettomuusajatus joskus käyny mielessä ja käy vieläki sillon tällön..Ehkä senki takia että siitä puhutaan aika paljon. Ois kauheata kun ei vois saada omia lapsia ikinä. Mutta toisaalta mitä sitä vielä murehtimaan kun ei ole edes yritystä päällä vielä!
 
Tervetuloa uusille kirjoittelijoille!

miranda-81, pidän peukkuja että sinulla tärppäisi :) Minäkin olen suht selväjärkinen vielä, vaikka on "enää" viikko piinattavaa :D Viime kierrolla olin jo ihan hysteerinen tässä vaiheessa... Saa nähdä miten käy kun tämän viikonlopun yli päästään, voi alkaa turhauttamaan tämä odottelu ja testaan varmaan jo maanantaina :LOL:

Yritän pitää pään kylmänä ajattelemalla että ei se kuitenkaan ole tärpännyt, oireita en suostu edes ajattelemaan (sekuntia kauempaa) :)

Hyvät viikonloput taas!
 
Hei kaikille!
En ole nyt hetkeen ehtinyt käymään täällä ja sainkin tuossa juuri kahlattua pikaiseen viestit läpi.

Kiitos ihanista henkilöarvioista! Sen voin sanoa itsestäni, että kyllä, kaupunkilainen olen ja opiskelen diplomi-insinööriksi. Tosin siitä kunnianhimosta nyt en tiedä, koululla olen kirjoilla ollut jo kymmenen vuotta...koko aikaa en tietenkään ole opiskellut kovinkaan intensiiviesti. Väliin on mahtunut masennuksen sairastamista, äidin syöpä, naimisiin meneminen, lapsen tekeminen ja talon rakentaminen (ei kylläkään ihan tuossa järjestyksessä - osin limittäin). Tässä alkaa tuntemaan itsensä ns. ikiteekkariksi. Olen pitkä (182 cm) ja aika hoikka (75 kg) ja silmälasit löytyy nenältä (en tiedä ovatko nyt kovinkaan muotilasit).

Syy siihen, etten ole nyt paljon ehtinyt palstailemaan on, että olen väsännyt diplomityötäni kovalla höyryllä, lukenut hullunlailla (aiva liian tiukalla aikataululla) pariin tenttiin ja yrittänyt nähdä tytärtäkin edes pari tuntia illassa. Ilokseni voin nyt todeta, että yhden tentin sain läpi, vaikka yritys tuntuikin epätoivoiselta, enää pari kpl jäljellä! Eli kyllä alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Enköhän minäkin joskus valmistu.

Niin ja diplomityökin alkaa olemaan kasassa, siis asiasisällö osalta: ihanaa, kun sain lopulta mun kaavat toimimaan - kun on ensin tehnyt kuukausia selvityksiä, hakenut erilaisi kirjallisuusarvoja ja laskenut kaiken maailman interpolaatioita ja tehnyt erilaisia aproksimaatioita ja sitten lopulta pääsee sinne loppuun asti ja tadaa - tulokset ovat varsin hyvän näköisiä ja oikeaa suuruusluokka ja ihan oikeasti vastaavat mittaustuloksia...sori meni nyt vähän överiksi tämä selostus, mutta pakko päästä tuulettamaan! On mulla tietty vielä kirjoitushommaa jäljellä, tulosten analyysit sun muut ja teoriaosion viilamiiset, mutta se suurin homma on nyt tehty! Hyvä fiilis!

Siinä oli "vähän" omaanapaa. Tervetuloa joukkoon JenPen ja Linna.

Palailen taas paremmalla ajalla. Tulin nyt vain työpäivän päätteeksi vilkaisemaan. Kohta lähden kotiin perheen kanssa viikonlopun viettoon. Se tyttö on kyllä semmoinen aarre. Oikein odotan, että pääsen hänen kanssaan taas höperöimään kaikenlaista.

Viikonloppuja kaikille!
 
RouvaSumppisuu
:heart: Haaveilijat: :heart:
Aavikkokahlaaja
ak84
anniia
BlueAngel
Deluxxe
Dive
Farouk
Färbö
harald haaraparta
Hellu1
hilja
Janis
JenPen
Kitty1979
koiramamma
kuumeilija-
Laala
LeenuLiinuTiinu
lemmuAmmu
Linna
Mincki77
Mimosa81
M-J
Muusa78
Mökönen
Näätänen
ninsku85
oliva
Pearl84
Perhoinen84
Pikku myy ja haisulimamma
Ripsuh
Sigurd
Vaahteramäen Iita
Venus
viivi
Äitti-83
Äitsykkä

:heart: Tositoimissa: :heart:
futuremami
Katbe
Lilli-85
l0ttis
Meritähti
Miranda-81
Nuhnus
Pantalaimon
Pantteri76
Peikkotyttö07
Pilvilinna
RouvaSumppisuu
sonja R
Tikkunekku

:heart: Plussanneet: :heart:
Mamitre
pippa LA 16.5.2008
sisarHENTOvalkoinen LA 17.5.2008


:flower: TERVETULOA UUSILLE!!! :flower:

Mitä mieltä muut olette, pitäisikö pitää jonkinlainen nimenhuuto tms. meistä palstailijoista? Ei muuten, mutta tuo lista on niin armottoman pitkä...osa ei ole pitkään aikaan kirjoitellut. Samalla vaivallahan tuota listaa kopioi, mutta lista on kyllä jo aikamoisen pitkä...???
 
RouvaSumppisuu
Vaahteramäen Iitalle vielä :hug: :hug: :hug: ...toivottavasti tuo ei ollut mieheltäsi mikään lopullinen päätös vaan pikemminkin jokin tilapäinen ja hyvin lyhyt tilapäinen mielenhäiriö. Sovitaan niin =) !

Nyt ei ehdi enempää...kivat viikonloput ihan jokaiselle!
 
Kiitos kuumeilija ja RouvaSumppisuu! Toivotaan, että on vaan tilapäinen häiriö :ashamed: Eihän meillä vielä ole edes mitään yritystä, mutta mulla haaveissa ja oli aika kova kolaus tuo miehen mielenmuutos :( Katsotaan kuinka nyt käy.. Meillä käytössä ehkäsynä siis Nuvaring rengas. Olen ollut tosi tyytyväinen, kun ei tarvi joka päivä muistaa. Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
JenPen: Utele vaan ihan vapaasti! Opettajia ollaan miehen kanssa. Siinä on siis aika universaali ammatti, jota voi harjoittaa aika monessa paikassa B) Tansaniassa olo liittyi yliopistojuttuihin, vaikka sielläkin tuli opetettua.

Tää on muuten ihanan aktiivinen porukka! Mulla ei ole oikein täällä Thaimaassa ketään naisia, joiden kanssa vois vauvajuttuja jakaa, joten tämä on mahtavaa :D

Ensi viikolla alkaa vihdoin viimeinen pillerilaatta.. On sitä jo tässä ehditty odottaakin! Vuosi sitten sain todennäköisen pco-diagnoosin, jonka jälkeen ruvettiin gynen kehoituksesta tätä vauva-asiaa miettimään. Joten saattaa olla , että odotus raskautumiseen kestää vielä pitkään. Vielä kuitenkin olen hyvin opitmistinen! :heart:
 
Vaahteranmäen Iita Toivottavasti miehesi mieli vielä muuttuu :hug:

Tänne on munkin mielestä kiva kirjotella. Ymmärretään täällä hyvin toisiamme. Ja kiva jännäillä toisten puolesta, koska plussa pamahtaa siihe tikkuun. :D

RouvaSumppisuu Kyllähän tota listaa vois olla ihan aiheellista päivittää. =)

Me päätettiin just miehen kans, et ens viikon perjantaina mennään kahestaan vähän yöelämään... Mummu ottaa lapset hoitoon. Illalla miehen töitten jälkeen viiään lapsukaiset mummulaan ja aamupäivällä sit haetaan takas kotiin. Kauhee ikävä tulee pikkusia, mut on se ihan kiva olla vähän aikaa miehen kanssa kahestaankin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!!! :heart:
 
rouvaSumppisuu: Hienoa, että gynellä käytyäsi asioihin tuli selvyyttä ja, että olosi sen myötä helpottui. Toivottavasti Tero"teho"-kuuri saa kierron kohdilleen ja pääsisit pian piinailemaan ja plussaamaan. Nauti nyt kuitenkin ihanasta tyttärestäsi, kaikki hyvä kyllä tapahtuu aikanaan :heart:


Vaahteranmäeniita::hug: Keskustelkaa miehesi kanssa vakavasti aiheesta. Tuleehan hänenkin ymmärtää, että haluat itse kokea äitiyden ihan alusta saakka, jännittää onko "tärppi" käynyt, nähdä +raskaustestissä, kokea ensimmäiset potkut, saada se ihana pieni olento syliin ensimmäistä kertaa, nähdä maailman valloittavin ensihymy jne (lista jatkuu loputtomiin). Mielestäni aika itsekästäkin ajatella, että hänen entisen puolison lapset saavat riittää parisuhteessanne. Sulla on kaikki oikeus haluta äidiksi, saada omia lapsia. Toivon todella, että hän mielensä muuttaa ja haluaa kokea sun kanssas monia ihania ja ikimuistoisia hetkiä liittyen lapsen odotukseen, syntymään ja elämään pienen kanssa :heart:

lilli-85 ja miranda-81: Täällä peukut pystyssä, josko liittyisitte toukokuun toivottuihin =) sinne olisi ihanaa saada lisää "tuttuja" pippan lisäksi. Ja se oireiden tarkkailuhan on poikkeuksetta sääntö, vaikka kuinka vannoisi, ettei siihen sorru :whistle: niin itsekin sain sen taas nähdä, vaikka kuinka ajattelin, ettei niilä kiertopäivillä voisi raskaaksi tulla ja kaikki tuntemukset on vaan kuvitelmaa tai tarkoittaa vähintään menkkoja (toivonkipinä kuitenkin roihusi), kummasti vaan niitä oireita alkoi tulla ja pimpsalapim, testissä kaksi viivaa =)

Omanapa: Mahaa turvottaa ja pieni ja hoikka kun olen niin masu pömpöttää kun olisi pidemmälläkin. Päikkärit on pakko nukkua joka päivä, muuten oon kun kuolleista noussut. Huomenna pitäisi mennä isovanhemmille sukuloimaan merkkipäiväkahveille ja illalla alkoholipitoisiin juhliin, inhottavaa kehitellä "höpöhöpötarinoita" kun ei vielä haluaisi kaikille asiasta kertoa. Molemmat ollaan kerrottu siskoillemme ja muutamalla ystävälle. Vanhemmille ja muulle suvulle emme vielä... haluaisin keksiä sitä ajatellen, jotakin erilaista. Mitä mieltä olette jos puemme typylle paidan, jossa lukee "isosisko" ;) ? Esikoisesta väsäsin kortteja, jossa oli runo "salaisuuden suuren, kuiskaan mukaan tuulen. On masussa pienet sormet ja varpaat, nyt sen varmaan jo arvaat" ja seuraavalla sivulla ultrakuva ja laskettuaika :)

Oletteko itse vielä ajatelleet miten haluaisitte odotuksesta kertoa?

Nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna taas touhuta.

sHv ja hippiäinen(nimetty uudelleen miehen toiveesta ;) )6+0
 
RouvaSumppisuu
:attn: Huhuu... :attn:

Selailin pinoamme taaksepäin ja pariin kuukauteen ei ole kuulunut seuraavista (en ainakaan harittavine silmineni huomannut):

Aavikkokahlaaja
ak84
BlueAngel
Deluxxe
Dive
Farouk
harald haaraparta
Hellu1
hilja
Kitty1979
lemmuAmmu
Mincki77
Mimosa81
M-J
Muusa78
Näätänen
Perhoinen84
Ripsuh
Sigurd
Venus
viivi
Äitsykkä

futuremami
Katbe
Pantteri76
sonja R
Tikkunekku


Joten ilmoitelkaas itsestänne jos haluatte pysyä listalla, muuten ajattelin ottaa nimet pois. Mutta takaisinhan pääsee aina :heart: .
 
SHV kuullosti kivalta tuo "isosisko"-paita ja etenkin tuo kortti ultrakuvalla. Meillä kanssa mies on ehdottanut, että kerrottaisiin vanhemmille lähettämällä ultrakuva, mutta saa nähdä jaksetaanko aikanaan niin pitkään odottaa. Jotain spesiaalia haluaisin kuitenkin kehitellä. Ihanaa oli myös kuulla tuosta sinun odotuksestasi =) sai hymyn huulille.

Vaahteramäniita: yhdyn tuohon SHV:n sanomaan, että sinulla on täysi oikeus kokea äitiys eikä sitä tunnetta ole helppo korvata. Keskustelkaa asia juurtajaksain. Kyseessä on kuitenkin niin iso asia, että se varmasti tulee jatkossa vaivaamaan sinua ellei asiaa ole yhdessä käyty läpi riippumatta siitä mihin "ratkaisuun" sitten päädyttekin.

ON: Ihmeelliset alavatsakivut ovat palanneet ja entistä voimakkaampina. Kp 61 ja ajattelin ensi viikolla soitella lääkäriin. Täytynee sitä ennen vielä varmuuden vuoksi tehdä testi (viimeisin kp 54). En vain vielä oikein tiedä soittaisinko tk:hon vai menisinkö yksityiselle.
 
:'( tänään on ollut aika vaikea päivä. Minulla on ihana mies ja parisuhde kunnossa, ja kiva työ , olen yksityisyrittäjä, joten aika yksin viikolla. Olen törmännyt tosi ikävään asiaan; kaverit, jotka ovat eri elämän tilanteessa ovat jättäneet minut.
Tänään keskustelin ihan avoimesti asiasta, että vaikka minulla onkin parisuhde, häät tulossa, ja vauva haaveita, minut saisi kanssa kutsua yhteisiin bileisiin yms. (minua ovat vältelleet 2 samalla paikkakunnalla asuvaa sinkku kaveria, joiden kaa ennen oltiin enemmän)
Tuli ihan tyly vastaus, kiertelyä, ettivät muka tajua mistä kysymys. Minä romahdin, tuli olo kun tytölle joka urheilutunnilla valitaan viimeisenä.
onko muita saman kokeneita..
 
Alkuperäinen kirjoittaja sisarHENTOvalkoinen:
Vaahteranmäeniita::hug: Keskustelkaa miehesi kanssa vakavasti aiheesta. Tuleehan hänenkin ymmärtää, että haluat itse kokea äitiyden ihan alusta saakka, jännittää onko "tärppi" käynyt, nähdä +raskaustestissä, kokea ensimmäiset potkut, saada se ihana pieni olento syliin ensimmäistä kertaa, nähdä maailman valloittavin ensihymy jne (lista jatkuu loputtomiin). Mielestäni aika itsekästäkin ajatella, että hänen entisen puolison lapset saavat riittää parisuhteessanne. Sulla on kaikki oikeus haluta äidiksi, saada omia lapsia. Toivon todella, että hän mielensä muuttaa ja haluaa kokea sun kanssas monia ihania ja ikimuistoisia hetkiä liittyen lapsen odotukseen, syntymään ja elämään pienen kanssa :heart:


Olipas ihanasti kirjoitettu :heart: Tämä on tosiaan kaikki totta ja haluan joku päivä sen ihan oman vauvan, kokea kaikki nämä edellä mainitut asiat ja paljon muuta.. Meillä ei vielä tosiaan yritystä, mutta kuume minulla on kova ja asiasta keskusteltu. Ehkä odottelen jonkin aikaa ja puhun sitten miehelle paremmin tästä asiasta.. En halua kuitenkaan painostaa häntä. Lapsettomana pariskuntana en halua elää, vaikka miestäni rakastan :heart: Ei minulle riitä hänen lapset, koska ei ne kuitenkaan ole minun omia vaan tulleet niinkuin kaupanpäälle, kuten mies asian alkuaikoina ilmoitti :heart:
 

hei täällä on kans yksi jolla on kamala vauva kuume mut ei ole vielä aika sen tulla kun on remontti. mellä on 03 syntynyt tyttö ja 05 syntynyt poika, vilkkaita on.

sit kun ollaan saatu talo siihen kuntoon et ei tarvi enään remontoida niin sit on sen kolmennen vuoro, siihen menee aikaa, ens kesänä remontoidaan keittiö, sit sauna ja pesu tila.siinä vierähtää sit varmaan koko kesä.
 
oliva: Siis mulla on melkeen samanlainen tilanne ku sulla!! en siis ole yksityisyrittäjä tms, mutta seurustelun myötä kaverisuhteetki on alkanu hiipumaa ja niukkenemaan. Mulla on se, että mua lähinnä ärsyttää se, että kaikki kaverit joiden kanssa ennen tykkäsin hengailla ni enää ei kiinnosta. Oikeesti. Kaikkien viikonloput täyttyy vaan dokaamisesta ym. Haluisin jonku kaverin joka ois munkaa samal aaltopituudel...Emmä tiiä.. oon miesystävällekki puhunu tästä ja ehdottanu et muutettais jollekki toiselle paikkakunnalle! Sit tosi usei kuulee kavereilt et no ei sul oo ikinä aikaa ku aina nysväät vaa kotona miehes kaa...nii..no miksköhän nysvään ku eipä kukaa usein soittele. Ja jos soittelee ni se on jotain et mennääkö baariin!? Eikö voi tehdä nykyään enää tavallisia arkisia asioita kavereiden kanssa vaan aina pitäis olla pilettämässä!? Ois ihana saada joku sellanen kaveri joka seurustelee ja elämä koostuis muustaki ku juomisesta ja rällästämisestä.. Missä päin Suomea sä asustelet...?
 
kuumeilija: No tässä sitten ymmärretään hyvin toistemme tilannetta. Minä asun Kaakkois-suomessa. Opiskelin länsi-suomessa ja siellä vierähti se yli 4 vuotta, sinä aikana minulla oli paljon kavereita opiskelujen myötä, mutta nyt niinkun vastakkaisella puolella suomee, ja siksi pudetäänkin yhteyttä pääasiassa vain s.postilla, ja sekin aika harvakseltaan.
Tosta dokaamisesta- joo, meillä miehen kaveripiiriin on nyt tulossa eka vauva, mikä on vaikuttanut siihen että kotibileet yms ovat vähentyneet, mun puolella yhet kaverit rakentaa-ovat viikonloput sitä puuhaamassa.Ja ne muut kaverit on sinkkuja ja menopäällä. Minä kyllä vielä kävisin baarissakin- niinkuin tuossa aiemmin kerroin, loukkaannuin kun tällasta vakiintunutta ei yht äkkiä pyydetty mukaan. Mutta olen huomannu, että viikonloppuna sitä ite kävis mielellään vaik ravintolassa syömässä, ja yhel drinkil jonkun kaverin kaa, vaikka taidenäyttelys tai teatteris, shoppailemas, kahvilas jutustelemas..(ei aina oman miehen kaa)
 
anniia
oliva ja kuumeilija. meillä myös sama tilanne. tai siis vakiintumisen myötä on osa kaverisuhteista alkanut hiipumaan. tässä kai sitten huomaa että ketkä oikeasti ovat niitä ystäviä. minullakin ns. parhaat ja läheisimmät ystävät asuvat kauempana, mutta onneksi muutamaa heistä näkee kuitenkin viikonloppuisin. ja onhan niitä kavereita, mutta kun en minäkään vaan jaksa siellä baarissa istua, en aina. olis kiva joskus nimenomaan käydä leffassa ystävien kanssa tai jotain muuta vastaavaa. meillä vielä sellainen tilanne että näemme miehen kanssa tosi vähän. vaikka yhdessä asutaankin niin tuntuu että ei koskaan nähdä, kun kummallakin paljon kiireitä ja omia menoja. joten joskus kun on aikaa jota voi viettää yhdessä niin kyllä sen mielellään kahdestaan on =) mutta asiasta toiseen, kävin aamulla katsomassa ystävääni ja heidän vauvaansa. tyttö on nyt muutaman viikon ikäinen ja niin ihana että! :heart: sellainen pienen pieni nyytti sinisine silmineen :heart: saisinpa jo omankin syliini.
 
Nyt täytyy kirjoitella taas.
Mies sai vakituisen työpaikan, ja nyt on tarkoitus, että säästämme tän talven, jotta pääsemme ens kesänä matkoille johonkin ulkomaille. Ei olla koskaan matkusteltu, ja mies sanoi, että haluaa ensin käydä mun kanssa kahestaan jossain ennen kuin aletaan vauvahommaan.
No lopputulos asialle on siis se, että ehkäisy loppuu kun tulemme matkalta takaisin, eli yritys alkaa ens syksynä (elokuussa?). :heart:

Tää on mulle erittäin tyydyttävä ratkaisu, saan opintoja vähän parempaan kuosiin, ja ei tarvii elää epävarmuudessa siitä, minä vuosituhannella aletaan hommiin... Plus että siskontyttö (2viikkoa vanha), ja toisen siskon tulossa oleva (LA joulukuussa) on sit tässä harjoituskappaleina, niin että saadaan päämme sopivasti sekaisin vauvakuumeesta.

Just hyvä. Mietin että pitää varmaan tossa jossainvaiheessa alkaa syömään jotain monivitamiinia, ja käydä tarkistuttamassa astmalääkitys, että sit on ens kesänä tällaiset jutut kunnossa raskautta ajatellen. :D (pitäähän mun varautua siihen että ekalla yrityskierrolla osuis ja uppois, vaikka hyvin voi kestää vaik kuin pitkään ennen ku tärppää)

Meen haikailee vaunusivustoille. :LOL: :heart:
 
Tosi hyvä juttu Laala! Se on hyvä että saa jonkun tavallaan vastauksen ja tiedon siihen että milloin yritys voi alkaa, niin saa jonkinlaisen mielenrauhan. =) Ai täällä löytyy muitaki vaunusivustohaikailijoita..... :ashamed: :D
 
JenPen
kuumeilija- Meillä yhteiseloa vasta vuoden verran miehen kanssa, siksikään ei hirveetä kiirettä vauvan suhteen. Tosin ei siksi, että kumpikaan epäröisi vaan että saatais olla kahdestaan kuitenkin hetki ennen vauvan tuloa.
En mäkään mitään stressaa vaikka lapsettomuusasioita on tullut mietittyä, sen näkee sitten tuleeko raskaaksi vaiko ei... Ja sit täytyy miettiä asiat uudestaan.

Kuulostaa Linna mielenkiintoselta toi teidän työ ja matkustelu. Sä pääsetkin nyt jo pian tositoimiin jos sulla viimenen pillerilaatta menossa... ;) Mun täytyy jälleen udella lisää, tuosta pco-diagnoosista :ashamed: Mikä se on?

olivalle piti sanoa, et omituisia mun mielestä noi sun "kaverit"! Meillä on kaveriporukassa kukin vuorollaan seurustellut vakavasti mutta yhteyttä ollaan silti pidetty aina. Tällä hetkellä minun lisäkseni yksi neljän hengen tiiviistä porukasta seurustelee, mutta silti nähdään kerran-pari viikossa ja soitellaan yms. Viihteellä ei tule käytyä enää kovin usein, itseäni ei suoraan sanottuna nykyään oikein huvita. Iltaa on kiva istua ja joskus käydä jossain, mutta yökerhotouhu ei innosta enää.
Olen itse muuttunut nykyisen parisuhteen myötä aika paljon, mielestäni aikuisempaan suuntaan B) Ei enää kiinnosta tuo biletys, on vakituinen työpaikka, asunto, perheauto, vauvakuume ja vakaat aikomukset talon ostamisen ja naimisiinmenon yms. suhteen.
 
Oliva ja muut yksinäisyyttä kokevat, kuulosti kovin tutulta nuo teidän kirjoitukset.

Minulla on aikas samanlainen tilanne. Kun ilmoitin menneeni kihloihin (nykyään olemme jo naimisissa), muutama kaverini ilmoitti, että olen sellaiseen ehdottomasti liian nuori, eivätkä he missään nimessä tue päätöstäni vakiintua.
Olin tuolloin 20-vuotias, enkä voinut ymmärtää mistä kiikasti.
Pian huomasin, ettei minua enää kutsuttu mihinkään ja aloin kuulla yhteisiltä ystäviltä, miten minusta puhutaan selän takana kaikkea muuta kuin hyvää.
En vieläkään tiedä, miksi kävi niin kuin kävi, enkä jaksa koko juttua tähän selostaa, mutta sen voin sanoa, että ystävieni reaktio tuli minulle täytenä yllätyksenä. Kaikki muut, perheeni ja mieheni suku ja hänen ystävänsä, olivat uutisen vuoksi onnesta soikeina.

Kuuntelin kettuilua kahdeksan kuukautta, jonka jälkeen ilmoitin, että haluan pitää välimatkaa sen aikaa, kunnes päätökseni hyväksytään.
Pyysin ystäviäni ymmärtämään, että vaikka he haluaisivat vielä odottaa, tämä on minusta oikea ratkaisu ja toivon sille tukea, vaikka he itse kokisivat olevansa liian nuoria sitoutumaan. Ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia.
Pyysin heitä miettimään asiaa ja olemaan yhteydessä, jos he pystyvät hyväksymään asian ja hymyilemään häissämme. Sen jälkeen en ole kuullut heistä, kihloihin menimme kolme vuotta sitten.
En jaksanut enää itse vaivautua, yritin 8 kuukautta saada heidät näkemään minun kantani, turhaan.

Tällä hetkellä minulla on pari ystävää, joista kumpikin asuu eri paikkakunnalla kuin minä. Pikkusiskoni ja vanhempani, sekä mieheni ovat parhaita ystäviäni, ja muutoin sosiaalista elämää onkin sitten lähinnä töissä.
Sielläkään vaan en oikein voi kaveerata liikaa, kun olen pomo...
Eli ei voi sieltäkään niitä ystäviä hakea.

Välillä tunnen itseni kieltämättä todella yksinäiseksi, vaikka elämässä periaatteessa on kaikki mallillaan, enkä missään nimessä kadu valintaani.
En olisi uskonut joutuvani valitsemaan ystävieni ja rakastamani miehen välillä, mutta jouduinpa kuitenkin.
Minusta tuntui, että heidän mielestään kihloihin meno ikään kuin pilasi minut, vaikka mielestäni sormus sormessa ei tehnyt minusta sen kummempaa ystävää heille kuin olin päivää ennen kun "vain seurustelimme".
 
:hug:
Halaus kaikille niille jotka kärsivät yksinäisyydestä/ tai kaverikadosta!
Jen Pen: Olen ihan tosi iloinen että teillä on kavereiden kanssa saatu onnistumaan ja sopimaan yhteiselo eri elämäntilanteissa. Mutta itse taisin sattua vaan nyt sellasenn pikkusieluiseen tyttö triangeliin, josta sitten olikin hyvä heittää yksi pois. Mutta vielä selvyydeksi, nämä kaksi eivät olleet mitään lapsuuden ystäviä, vaan tulleet tässä aikuis iällä tärkeiksi, ja silloin sinkkuuden aikana, eli olisiko se syy sitten se.että ei tarpeeksi kuitenkaan välitetty.

sitten vauva haaveista ja suunnitelmista:
Meillä on häät tulossa ensi kesänä ja sitten sen jälkeen olisi tarkoitus pikkuhiljaa alkaa yrittämään vauvelia. Mulla hirvee kuume jo, mutta jotenkin sitä on ankee itselleen töiden takia, ne pitää saada johonkin reilaan, ja vielä ois kiva olla häätkin takana ennen vauvelia. Mies on sitä mieltä että sitten heti häiden jälkeen saisi tulla.
Taloa katselen, nyt asutaan pienessä kaksiossa. Onko muuten kokemuksia saada vauva pieneen yksiöön tai kaksioon?
Kuulostaa ehkä tyhmältä kysymykseltä, mutta itse haaveilen tänne pikku kaksion vauvaa, mutta kertokaa vaatiiko pikku vauva tavaroineen, varusteineen paljon tilaa??
 
Eli jos on muita joilla alkaisi yritys elokuussa-syyskuussa 2008??? olisi kiva kuulla teistä, ja ehkä olettekin jo ilmoittautuneet, mutta itse olen niin uusi ketjussanne, että ihan alusta en ole juttujanne lukenut!
Tulen itse kuulumaan (jos vauva suodaan) automaattisesti riskiraskaus ryhmään, veritulppa geenin takia, sekä perintönä tulevan mahdollisen kaksosraskauden takia. Eli onko muita joilla ennakko murheita, paineita annettu lääkärin/gynen pakeilla??
 

Yhteistyössä